Sheddenin ja Jalosen aika Leijonissa

  • 188 915
  • 1 082

Shejbal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Mielestäni Suomen yltäminen pronssille ei ollut mitenkään erityisen kova suoritus. Finaalipaikka olisi sitä ollut. Kanadalla ja Venäjällä oli kisoissa todella kovat jengit, mutta vastaavasti Ruotsi, Tsekki ja Slovakia oli liikkeellä heille poikkeuksellisen heikoilla materiaaleilla ja USA lähinnä "tulevaisuuden jengillä". Tähän suhteutettuna pronssi oli ihan ok suoritus. Ylemmäs ei oikein ollut mahkuja, mutta heikompi sija olisikin ollut jo kohtuullisen surkea näissä kekkereissä.

Edelleen pitää ihmetellä mikä idea tässä Sheddenin vuoden pestissä oli? Miksi Jalonen ei olisi voinut hoitaa ykkösenä jo tätäkin turnausta?
 

Cooley

Jäsen
Todettakoon ensimmäiseksi ettei minulla ole Kummolaan mitään yhteyksiä eikä tarvetta mielistelyyn. En myöskään välitä miten päätökset tehdään kunhan ne ovat oikeita.
Palatakseni Jalosen/Sheddenin kauteen,
tuosta mainitsemastani haastatteluista muuten kävi ilmi, että Sheddeniä pidettiin erinomaisena johtajana.

Ville Peltoselta kun kysyttiin mielipidettä Sheddenistä pronssimatsin jälkeen, niin muistaakseni vastaili, että "eihän tää ihan nappiin mennyt...". Jotenkin miehen naamalta oli luettavissa, ettei ollut joukkueen kapteenina kovinkaan tyytyväinen Sheddeniin. Muistanko väärin, vai tekikö joku muu samanlaisia huomioita?
 

Kiekoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Україна
3. Materiaaliin nähden Suomi pelasi hyvät kisat. Kuten Kekäläinen sanoi; lähes kaikki otettiin irti, mitä otettavissa oli. Ylivoimaisen kaksikon jälkeen Suomi pärjäsi vertaistensa joukossa erinomaisesti. Kaksi voittoa USA:sta, 1 voitto Ruotsista. Kisojen ainoat tappiot tulivat nimenomaan loppuottelijoita vastaan.
Kyllähän siellä varaa olisi ollut parempaankin. Jalosen sanoin: "tuloksesta yhdeksän, suorituksesta kahdeksan" On hienoa, että yleisen hymistelyn keskellä Jalonen jaksaa uskoa parempaan. Ehkä tässä on sitten se Sheddenin tärkein anti tulevaan: Jalonen sanoi oppineensa tietynlaista tiukkuutta. Toivottavasti vielä päästään siihenkin, että suoritus on kympin arvoinen, niin nähdään vaikutus tulokseen.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Ville Peltoselta kun kysyttiin mielipidettä Sheddenistä pronssimatsin jälkeen, niin muistaakseni vastaili, että "eihän tää ihan nappiin mennyt...". Jotenkin miehen naamalta oli luettavissa, ettei ollut joukkueen kapteenina kovinkaan tyytyväinen Sheddeniin. Muistanko väärin, vai tekikö joku muu samanlaisia huomioita?

Aika kaukaa haettu tuo teoria, että Peltonen olisi ilmaissut tyytymättömyytensä Sheddeniä kohtaan.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Ehkä tässä on sitten se Sheddenin tärkein anti tulevaan: Jalonen sanoi oppineensa tietynlaista tiukkuutta.

Näin juuri. Jalonen itse käytti termiä "vaatimustaso".

" Opin Dougilta sen, että pitää olla tietty vaatimustaso ja lujuus, sitä äijämäisyyttä." (YLE)
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Ville Peltoselta kun kysyttiin mielipidettä Sheddenistä pronssimatsin jälkeen, niin muistaakseni vastaili, että "eihän tää ihan nappiin mennyt...". Jotenkin miehen naamalta oli luettavissa, ettei ollut joukkueen kapteenina kovinkaan tyytyväinen Sheddeniin. Muistanko väärin, vai tekikö joku muu samanlaisia huomioita?

Tuoltahan sen voi katsoa.

http://www.yle.fi/media/asxgene.php..._Ville_Peltosen+haastattelu+pelin_jälkeen.wmv

Luulen, että eniten Peltosta harmitti omat huonot suoritukset. Vastuuta tuli ykkösketjussa todella paljon ja peliaikaa eniten koko joukkueessa, mutta tulokset jäivät todella laihoiksi. Taisi olla Peltosen viimeiset kisat vastuullisessa roolissa.

JHagilta hyvä tiivistys kisoista.
 
Suosikkijoukkue
Semo tutti parrucchieri.
Kuudetta sijaa maajoukkueelta odotti tämä Suomen kiistatta paras jääkiekkoanalyytikko P.Sihvonen. Sheddenin johdolla leijonat ylsi kolme sijaa odotettua parempaan sijoitukseen. Seuraavan kerran kun maajoukkue yltää kolme sijaa odotettua parempaan sijoitukseen, päävalmentaja on onnistunut yhtä hyvin kuin Doug Shedden. Jäädään odottelemaan vastaavaa suoritusta.

Pitää myös muistaa Sheddenin huippusuoritus Jokereiden peräsimessä, vuosituhannen joukkueella 4. sija. Vastaavaa floppia ei taida ihan heti tulla, jos ei lasketa Jokereiden 11. sijaa 2 kautta aiemmin. Jäädään odottelemaan vastaavia huippusuorituksia.
 

Mark Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Ville Peltoselta kun kysyttiin mielipidettä Sheddenistä pronssimatsin jälkeen, niin muistaakseni vastaili, että "eihän tää ihan nappiin mennyt...".

No, tuskin Sheddenkään on sitä mieltä, että Peltosen kisat menivät nappiin!
Sinänsä turhaa diipadaapaa koko ketju täynnä, koska kisat ovat ohi ja mitalijärjestys on selvä. eilisen finaalin jälkeen on pakko todeta, että edes nappisuorituksella Suomella ei olisi ollut mitään jakoa kumpaakaan vastaan, piste!
 

PJx

Jäsen
Mitä tästä jäi käteen? Ensinnäkin pelikirjan ylikorostaminen voidaan lopettaa: riittää kun miehet saadaan pelaamaan lähellä tasoaan, niin tuloksellinen minimimenestys on aika lähellä.

Toisaalta, jos halutaan todellista menestystä tai hyvää pelillistä ilmettä, niin systeemien täytyy olla selviä. Trap ei aukea "onnella" eikä tärkeimmät pelaajat ole parhaassa iskussa tärkeimmissä peleissä ilman suunnitelmallista peluutusta.

Ehkä kisat paljastivat sen, miksei Suomi ole onnistunut voittamaan useammin: tähtäin ei ole ollut kyllin selvästi loppuottelussa. "Suuret" pelit ovat alkaneet turhan aikaisin. Nyt sillä ei onneksi ollut merkitystä.

Itse näkisin valmentajan roolin saman tapaisena kuin maalivahdin rooli: Hyvä maalivahti antaa joukkueelle mahdollisuuden voittaa, mutta ei itse voi voittaa peliä. Samoin hyvä valmentaja voi luoda edellytykset voittavaan peliin, ei enempää.

Näissä kisoissa tällä ryhmällä pronssi oli maksimisuoritus. Spekuloitavaksi jää: entä jos tähdet olisi saatu sytytettyä loistoonsa ja maalivahtipeli maagiseksi: olisiko finaalipaikka ollut mahdollinen? Paljon jäi joukkueen potentiaalista kaivamatta. Ihan eri juttu on, olisiko sijoitus muuttunut.
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Pitää myös muistaa Sheddenin huippusuoritus Jokereiden peräsimessä, vuosituhannen joukkueella 4. sija.
Kuten täällä jo ennakkoon arviointiinkin, tuplapestistä kärsi eritoten Jokerit. Sanomattakin lienee selvää että ilman tuplapestiä mestareita olisi olleet sekä Jokerit että Suomi.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Täysin samaa mieltä.

Tulos oli hyvä, mutta peliesitykset eivät vastanneet pelaajamateriaalia kuin hetkittäin. En minä ainakaan keksi miettimälläkään, mitä uutta Shedden nyt olisi tuonut. Tässä ei tarvitse edes olla jälkiviisas, koska Sheddenin siirtyminen leijoniin oli tuhoontuomittu ennen toteutumista. Sami Lepistö pelasti lerppukiekollaan Sheddenin täydellisestä ryvetykseltä.

En voi käsittää sitä, miksei Jukka Jalonen voinut astua ykköseksi ennen turnausta.

Koville tuntuu ottavan monille Sheddenin menestys:) Tuolla pelaajamateriaalilla tulos oli minusta aivan maksimaalinen. Suomea laadukkaammat pelaajat kokonaisuutena oli Venäjällä, Kanadalla, Tsekillä ja USA:lla. Ruotsin kanssa mentiin aika tasoissa.

Käy kysymässä suoraan Jukka Jaloselta mitä hän sai Sheddeniltä ja miltä tuntui siirtyä kv-peleihin kakkosvalmentajana?

Lepistön lerppukiekko toi Suomelle ansaitun voiton hienon esityksen jälkeen. Aina ei tule työvoittoa, mutta nyt tuli.

Pitää myös muistaa Sheddenin huippusuoritus Jokereiden peräsimessä, vuosituhannen joukkueella 4. sija. Vastaavaa floppia ei taida ihan heti tulla, jos ei lasketa Jokereiden 11. sijaa 2 kautta aiemmin. Jäädään odottelemaan vastaavia huippusuorituksia.

Eihän se nappiin mennyt, mutta jos maalissa oli Puurula ja joukkueen tärkeimmät pelaajat sanovat, että joukkue ei luottanut maalivahtiin, niin kertoo se myös jotain. Ei jaksa kuitenkaan käydä enää tätä keskustelua, Musta Pekka mikä Musta Pekka:)
 

scholl

Jäsen
En kyllä muista, että tätä väärin menestymisen problematiikkaa olisi koskaan aiemmin ollut suomalaisessa lätkässä. Hexi Riihiranta oli hemmetin tyytyväinen, jos ehti matsissa lyömään edes venäläistä mailalla persuksille. Nyt menestytään, mutta tyylipisteet eivät riitä. Pitäisiköhän lätkässä alkaa jakamaan mitaleita vähän mäkihypyn tapaan arvostelutuomarein. Maalien lisäksi tulisi joku tyylikerroin. Nyt oli vain kahdeksan arvoinen suoritus. Herregud.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Summanen aloitti 5. sijalla ja kukaan ei puhunut suomalaisen jääkiekon kriisistä. Jalosella on jo pronssia, tästä on hyvä jatkaa.

Tässä tullaan juuri siihen, miksi näitä ei voi - vaikka tulos- ja huippu-urheilusta onkin kyse - mielestäni arvioida ainoastaan lopputuloksen perusteella. Summasen MM-kisat olivat Suomelta hienoa kiekkoa hieman loppua kohti väljähtyneen ja ylipitkän Aravirta-kauden jälkeen, mutta ne loppuivat Heatleyn siniviivahuitaisuun jatkoajalla. Peli-ilme ja peliesitykset olivat kuitenkin hienoja ja koko ajan parantuvia ja kisat antoivat vahvasti uskoa siihen, että Summasen aikana homma tulee vielä toimimaan. Tämä nähtiinkin sitten jo World Cupissa.

Nämä kisat olivat aikamoista nihkeilyä, hieman samaan tapaan kuin Erkan ensimmäiset. Erotuksena oli, että nyt voitettiin se puolivälierä jatkoajan siniviivahuiskaisulla.

Seuraava vain ääneen ajattelua. Olisiko niin, että Suomi on sen verran pieni maa, ettei meillä riitä rahkeet välttämättä realistisesti kamppailla joka vuosi MM-kisojen voitosta, vaan aina oleellisempaa on ottaa se isompi tavoite. Nythän se on Vancouver 2010. Sitä edeltävät kisat ovat isossa kuvassa valmistautumista niihin. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö Suomen kuuluisi kamppailla tasapäisesti muiden kärkimaiden kanssa. Ei, peliesitysten täytyy olla hyviä ja laadukasta kiekkoa. Lähinnä pointtina on, että koko tämän ajan tulisi pyrkiä progressiivisesti kehittää Suomen peliä ja pelillistä identiteettiä, ajaa uusia äijiä johdonmukaisesti sisään pienen MM-kisamenestystakapakin uhallakin ja sitten iskeä herkut tiskiin Vancouverissa.

Suomi pääsee tällä MM-kisojen pelisysteemillä aina puolivälieriin. Ei voi olla ihan niin, että sen voittamalla vs. häviämällä katsotaan ylitetäänkö vai alitetaanko rima. Kun tehdään pitkäjänteisesti hyvää työtä, isossa kuvassa menestys on tämän kautta aina vaan todennäköisempää kuin tällaisilla puolihuolimattomille projekteilla.
 

Kiekoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Україна
En kyllä muista, että tätä väärin menestymisen problematiikkaa olisi koskaan aiemmin ollut suomalaisessa lätkässä.
....
Nyt menestytään, mutta tyylipisteet eivät riitä. Pitäisiköhän lätkässä alkaa jakamaan mitaleita vähän mäkihypyn tapaan arvostelutuomarein. Maalien lisäksi tulisi joku tyylikerroin. Nyt oli vain kahdeksan arvoinen suoritus. Herregud.
Johtuisikohan tämä valmentajan esittämä itsekritiikki siitä, että hän katsoo jo eteenpäin seuraaviinkin kisoihin.

EDIT: Knower tuossa yllä jo vetikin tätä maajoukkuevalmennuksen ajatusmaailmaa hyvin yhteen.
 

scholl

Jäsen
Johtuisikohan tämä valmentajan esittämä itsekritiikki siitä, että hän katsoo jo eteenpäin seuraaviinkin kisoihin.

Kyllä valmentajan toiminnan ymmärrän. Liitossa pitää olla iso koneisto joka analysoi nauhoilta joka detaljin ja katsoo, mitä voi jatkossa kehittää, mutta tarkoitan nyt osaa yleisöstä, jolle mitali ei nyt riitä. Se on erikoista. Varsinkin kun puhutaan lajista, joka ei sinällään ole kovinkaan näyttävä tai hieno, vaan se on kuitenkin pelkkää lätkää, jossa ennen ainakin oli tärkeintä se, että jompikumpi joukkue lämii enemmän kiekkoa verkkoon. Osaa katsojista se mahdollinen taitavuus, improvisointi ja hienot suoritukset suorastaan harmittavat, koska haluavat niitä jäykkiä pelikirjamuodostelmia, jossa edetään kuin tinasotilaat konsanaan tahdissa rintamana. Jos näin ei käy niin maali on tehty väärin ja pisteet voitettu väärin. Lepistönkin veto ja sitä kautta syntynyt maali oli tarpeeton, koska kirjassa ei sanota, että tuollaista vetoa voi siniviivalta lähettää.
 

Cooley

Jäsen
3. Materiaaliin nähden Suomi pelasi hyvät kisat. Kuten Kekäläinen sanoi; lähes kaikki otettiin irti, mitä otettavissa oli. Ylivoimaisen kaksikon jälkeen Suomi pärjäsi vertaistensa joukossa erinomaisesti. Kaksi voittoa USA:sta, 1 voitto Ruotsista. Kisojen ainoat tappiot tulivat nimenomaan loppuottelijoita vastaan.

4. Shedden-Jalonen vastasi valmennuksesta, joten tämän kaksikon menestyson luettavissa suoraan Suomen menestyksestä - hyvin meni! On naurettavaa saivartelua eritellä toisistaan Suomen menestys ja sen valmennuksen menestys. Tätä koetti esimerkiksi Tami ihan pokkana: Suomelle kiitettävä miinus, mutta Shedden ei ollut hyvä, pelisysteemi huojui, olisi ollut parempi lähteä pelkällä Jalosella ja blaa blaa blaa..Puistattavan klassista suomalaiskansallista väärin voitettu -jargonia höystettynä ilmeisellä kateellisuus & katkeruus -seoksella. Sportin valmentajan paikalta on helvetin pitkä matka Shedden-Jalosen saappaisiin. Ja miten siinä sivussa, kun Suomi saa kiitettävä miinuksen, myös Jalonen saa sen ja Sheddenille jää käteen "tyhjä arpa" -kortti? Huikeaa älyllistä epärehellisyyttä.

5. Spekulaatio siitä, olisiko Jalonen yksin saavuttanut saman, on ja pysyy spekulaationa. Oma käsitykseni, jonka tässä jo aiemmin kerroin, on se, että hyppäys HPK:n valmentajan paikalta suoraan Pohjois-Amerikassa pelattavien MM-kisojen 1-koutsiksi olisi ollut liian suuri. Oma teoriani on, että Jalonen yksin ruorissa Suomella olisi mennyt huonommin. Voin olla väärässäkin. Asia jää ikuisiksi ajoiksi selvittämättä, sillä lopputuloksesta vastasivat nyt Shedden-Jalonen. Piste.

9. Shedden-Jalonen olisi voinut flopata. Nyt he kiskoivat miehistön näiden kisojen maksimipaikalle. Vain suomalaiset nojatuolisäätäjät uskottelevat, että kulta olisi ollut realistinen saavutus "paremmalla pelisysteemillä". Nyt hävittiin vain kaksi kertaa, finalisteille kummallekin, ja voitettiin 2xUSA + kerran Ruotsi. Kuka vielä pystyy inisemään, että kisat olivat järisyttävä floppi suomalaiselle jääkiekolle ja taka-askelia otettiin niin maan perkeleellisesti? Eikö Summasen maajoukkue ottanut taka-askelia sijoittuessaan viidenneksi Ramin ekoissa kisoissa? Ilmeisesti ei, sillä viides sija tuohon saumaanhan oli selvästi parempi kuin kolmas sija nyt, eikös vain?

3. Maksimisuoritus ja kanttia kanssa! Noilla hyökkääjillä 0 maalia välierässä, kun hyökkäystä saatiin yrittää mielin määrin? Mikä ihmeen puolustus on loppuottelijoille häviäminen...käsittääkseni välierä hävitään aina loppuottelijalle. :)

4. Tiedä sitten saivarteluista ja älyllisestä epärehellisyydestä, mutta minusta tällaisia keskinkertaisen kanukin nimittämiseen johtaneita syitä ja peluutussekoiluja ym. ei ole syytä myöskään painaa villaisella, vaikka nyt pronssi sattui tulemaankin. Jos halutaan pidemmällä tähtäimellä menestystä, niin homma ei voi olla tällaista harrastelijoiden puuhastelua millään tasolla.

5. Hyppäys Jokereiden päävalmentajan paikalta ilman meriittejä on ihan yhtä suuri, kuin HPK:n päävalmentajan paikaltakin. Kaikki muu höpinä kansalaisuuksista ja kokemuksesta Pohjois-Amerikasta on naurettavaa lisäarvofantasiaa. Piste.

9. Kullan pitäisi olla realistinen saavutus näissä kisoissa joka vuosi kaikille kuudelle suurimmalle jääkiekkomaalle, sen verran pieniä tasoerot ovat (tai pitäisi olla, joissakin maissa niitä onnistutaan suurentamaan surkeilla organisaatiorakenteilla). Minusta nämä mainitsemasi nojatuolisäätäjät haluavat ennemminkin pettymysten pehmentämiseksi ja ikusten kolmos- ja nelossijojen kirkastamiseksi uskotella itselleen, että kisoista löytyy niin ylivoimaisia maita, etteivät ne ole maksimaalisellakaan suorituksella voitettavissa. Miten tällaisella mentaliteetilla voitaisiin ikinä mitään voittaakaan, kun aina ollaan tyytyväisiä johonkin arvottomaan pronssiin? Järkyttävää älyllistä epärehellisyyttä tyytyä pronssiin hyvänä suorituksena, kun päävalmentaja palkattiin nimenomaan yhden kauden projektilla tuomaan menestystä. Ensimmäisen kauden 5. sija on paljon hyväksyttävämpi aloitus uudelle valmennukselle, jos ollaan useamman vuoden kestävän menestykseen tähtäävän projektin alussa. Se miksi nämä pidemmän tähtäimen projektit ja suunnitelmallisesti tehdyt nimitykset loistavat poissaolollaan, on tulevaisuuden kannalta avainkysymyksiä.

Vrt. Bykov on saanut rauhan rakentaa menestyvää maajoukkuetta ja tulos nähtiin eilen. Ei tuo maailmanmestaruus ole pelkkä loistavien yksilöiden summa, vaikka jotkut sen haluavat täällä niin nähdä. Täällä on nyt nähty naurettavia avautumisia Nuori Suomi -toiminnasta ja taitavien yksilöiden puutteesta ja harjoittelun vähyydestä syinä menestymättömyyteen ja minusta tässä ei olla mitään muuta, kuin maksimaalisesti hakoteilla. Tottakai junioritoiminnassakin on parantamisen varaa aina ja kehitys loppuu tyytyväisyyteen, mutta maajoukkueen suurimmat ongelmat ovat ihan muualla.
 
Viimeksi muokattu:

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Vrt. Bykov on saanut rauhan rakentaa menestyvää maajoukkuetta ja tulos nähtiin eilen. Ei tuo maailmanmestaruus ole pelkkä loistavien yksilöiden summa, vaikka jotkut sen haluavat täällä niin nähdä. Täällä on nyt nähty naurettavia avautumisia Nuori Suomi -toiminnasta ja taitavien yksilöiden puutteesta ja harjoittelun vähyydestä syinä menestymättömyyteen ja minusta tässä ei olla mitään muuta, kuin maksimaalisesti hakoteilla. Tottakai junioritoiminnassakin on parantamisen varaa aina ja kehitys loppuu tyytyväisyyteen, mutta maajoukkueen suurimmat ongelmat ovat ihan muualla.

Olet siis sitä mieltä, että kun tarpeeksi hinkataan sitä pelikirjaa Suomi voittaa?

Itse olen sitä mieltä, että menestyksen tuovat nimenomaan ne pelaajat. Hyvällä pelitavalla voidaan jotain kompensoida ja toki huonolla voidaan nollata myös hyvät pelaajat, mutta kyllä ne pelaajat ovat se ensi sijainen lähtökohta.

Yksilötasolla venäläiset ovat loistavia ja suomalaisilla olisi joka tasolla hirvittävästi opittavaa. Riittää kun katsoo heidän luisteluaan ja syöttö- ja laukaisutaitoaan ja sitten vertaa sitä vaikkapa nyt Jussi Jokisen tai lähes kenen tahansa muun laukaukseen. Selänne, Olli Jokinen ja Hannes Hyvönen ovat ainoita suomalaisia poikkeuksia, joilla on hyvä laukaus. Otin Jussin nyt tuohon, kun sen näkee piippuhyllylle jo luisteluasennosta ja mailankäsittelystä, ettei toi kaveri montaa maalia tee hyvän rannarinsa ansiosta.

Vika on varmaankin perinteessä, mentaliteetissa ja valmennuksessa, kun ei sielläkään tiedetä kuinka se hyvä laukaus oikea oppisesti suoritetaan, eikä sitä painoteta tarpeeksi harjoittelussa.
 

Cooley

Jäsen
Olet siis sitä mieltä, että kun tarpeeksi hinkataan sitä pelikirjaa Suomi voittaa?

Itse olen sitä mieltä, että menestyksen tuovat nimenomaan ne pelaajat. Hyvällä pelitavalla voidaan jotain kompensoida ja toki huonolla voidaan nollata myös hyvät pelaajat, mutta kyllä ne pelaajat ovat se ensi sijainen lähtökohta.

Yksilötasolla venäläiset ovat loistavia ja suomalaisilla olisi joka tasolla hirvittävästi opittavaa. Riittää kun katsoo heidän luisteluaan ja syöttö- ja laukaisutaitoaan ja sitten vertaa sitä vaikkapa nyt Jussi Jokisen tai lähes kenen tahansa muun laukaukseen. Selänne, Olli Jokinen ja Hannes Hyvönen ovat ainoita suomalaisia poikkeuksia, joilla on hyvä laukaus. Otin Jussin nyt tuohon, kun sen näkee piippuhyllylle jo luisteluasennosta ja mailankäsittelystä, ettei toi kaveri montaa maalia tee hyvän rannarinsa ansiosta.

Vika on varmaankin perinteessä, mentaliteetissa ja valmennuksessa, kun ei sielläkään tiedetä kuinka se hyvä laukaus oikea oppisesti suoritetaan, eikä sitä painoteta tarpeeksi harjoittelussa.

Voittaminen on kaikkien asioiden summa. Siihen tarvitaan hyvä organisaatio, johto, valmennus, huolto, pelaajat, pelitapa, roolitus, peluutus, ryhmähenki, hyvä henkinen ja fyysinen valmistautuminen...pitkä lista asioita, eikä tuossa varmasti ole vielä edes kaikki.

Kaiken pitäisi lähteä siitä, että jääkiekkoliitossa toimittaisiin hyvässä ryhmähengessä ja johtoryhmä & asiantuntijat tekisivät yksissä tuumin pidemmän tähtäimen toimintasuunnitelman, jonka mukaan maajoukkueen toimintaa pyöritetään. Suomen tapauksessa jo tällä tasolla annetaan helvetisti tasoitusta muille, kun kaikki lähtee Kummolan perstuntumasta ja intuitiosta.
Pahinta tässä on se, että näin on toimittu jo niin kauan, että suuri yleisö ja osa asiantuntijoistakin on jo saatu kuvittelemaan, että toimimme resurssiemme ylärajoilla ja pronssi on maksimaalinen tulos suomalaiselle jääkiekolle.

Venäjä on Vladislav Tretjakin myötä saanut toimintaansa sitä järkeä, mitä menestyminen vaatii. Sanokaa mitä sanotte, mutta jos Kummola jatkaa vielä muutaman vuoden, niin Suomesta ajavat ohi Sveitsit ja Latviatkin, mikäli nämä saavat omat organisaationsa kuntoon ja oikeita ammatti-ihmisiä oikeille paikoille.
 

Ottomaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit forever ja muulloin HIFK
Koville tuntuu ottavan monille Sheddenin menestys:) Tuolla pelaajamateriaalilla tulos oli minusta aivan maksimaalinen. Suomea laadukkaammat pelaajat kokonaisuutena oli Venäjällä, Kanadalla, Tsekillä ja USA:lla. Ruotsin kanssa mentiin aika tasoissa.




Eihän se nappiin mennyt, mutta jos maalissa oli Puurula ja joukkueen tärkeimmät pelaajat sanovat, että joukkue ei luottanut maalivahtiin, niin kertoo se myös jotain. Ei jaksa kuitenkaan käydä enää tätä keskustelua, Musta Pekka mikä Musta Pekka:)

Nythän USA:lla taisi olla se Puurula maalissa...) ainakin samanlainen imu kävi Suomea vastaan. Maalivahtihan on puoli joukkuetta ja se puoli kyllä petti Suomea vastaan ja pahasti.

Ruotsilla ollut kyllä lähellekään Suomen tasoinen joukkue kasassa, ei sinne päinkään. Ruotsi ja Slovakia olivat selvästi heikoimmilla pelaajistolla varustetut joukkueet ns. huippumaista.
 

PJx

Jäsen
Täällä on nyt nähty naurettavia avautumisia Nuori Suomi -toiminnasta ja taitavien yksilöiden puutteesta ja harjoittelun vähyydestä syinä menestymättömyyteen ja minusta tässä ei olla mitään muuta, kuin maksimaalisesti hakoteilla. Tottakai junioritoiminnassakin on parantamisen varaa aina ja kehitys loppuu tyytyväisyyteen, mutta maajoukkueen suurimmat ongelmat ovat ihan muualla.
Tuskin kukaan on vakavissaan väittänyt, että nykyiset junioritoiminnan heikkoudet näkyisivät jo maajoukkueen tuloksessa. Eivät ne näy vielä muutamaan vuoteen. Kukaan on tuskin tarkoittanut, että nämä asiat niputettaisiin yhteen, joten ei meidänkään kannata tehdä niin.

Se nyt ei kuitenkaan tarkoita, ettei junnutoiminnasta olisi syytä keskustella. Nykyiset junnutoiminnan linjaukset näkyvät maajoukkueessa ehkä vuosikymmenessä. Nykyinen 7-vuotias tekee debyyttinsä miesten maajoukkueessa ehkä 15 vuoden päästä. Nykyinen junnutoiminta saattaa kuitenkin olla yksi suurimmista kysymyksistä joskus myöhemmin, joten siitäkään ei pidä vaieta.
 

saluzci

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit

Oletko sinä Cooley helvetin huono häviäjä? Jaksat jängätä samaa p*****a sivusta toiseen. Lähes kaikki torpedoivat syväluotaavat analyysisi, jotka nyt ylipäätään jaksavat vaivautua sitä tekemään.

Kisat päättyivät Suomen osalta maksimaaliseen lopputulokseen. Hävittiin vain finaaliparille, mikä oli täysin oikeutettu, kun katsotaan tilanne realistisesti. Vaikka Suomella olisi ollut peräsimessä kaikki tämän foorumin täydelliset valmentajat, tulos ei olisi paremmaksi yltänyt.

Shedden saa arvosanan 9+. Joku vielä jaksaa jauhaa sitä muotisanaa, "lisäarvo", sitähän on niin kiva hokea, kun ei muutakaan lisäarvoa ole antaa tälle keskustelulle.

On se niin väärin, kun Suomi meni lyömään Ruotsin taas kerran jään rakoon ja VOITTAMAAN ne mitalit. Eniten minua säälittää Tami, joka oli niin lyöty mies eilen, kun piti arvioida kisojen saldoa, kiitosta ei vaan herunut...... meniköhän se Tamin oma momentum jo vuosikymmen sitten?
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Koville tuntuu ottavan monille Sheddenin menestys:) Tuolla pelaajamateriaalilla tulos oli minusta aivan maksimaalinen. Suomea laadukkaammat pelaajat kokonaisuutena oli Venäjällä, Kanadalla, Tsekillä ja USA:lla. Ruotsin kanssa mentiin aika tasoissa.

Ei nyt ota koville, mitali kelpaa aina. Lähinnä huvittaa pieni, orastava kyvyttömyys nähdä kritiikin järkevyyttä. Tätä on hieman liikkeellä Helsinki-fanien keskuudessa. Ei koko porukalla, mutta muutamilla sieluilla on mennyt herne nenän kautta nieluun, kun on pikkuisenkaan kritisoitu Douglas Arthuria.

En toki silti hyväksy Sihvosen kaltaista ajojahtia, joka menee mauttomuuksien puolelle. Silti pitäisi nähdä metsä pronssilta, joka oli toki hieno saavutus. En tällä hetkellä keksi kuin Jalosen "kouluttamisen" tehtävää varten syyksi sille, että Douglas Arthur sai Kalervo Suurelta suosionosoituksen. Siihen aika ei enää ikinä vastaa, olisiko Jukka selvinnyt ilman "koulutusta".

Peluutuksen piti olla vahvuus, ja sen persiilleen menon joutuu mielestäni myöntämään jopa Helsinki-fani. Nimimiehet, joiden peli ei kulkenut, pelasivat. Lisäksi huippuälyttömyytenä Koivu-Ruutu parivaljakkoa rikottiin, ketjua puljattiin aivan ihmeellisesti. Aivan kuin nimimiesten vaisut pelit olisivat olleet Mikon ja Tuomon syytä. OJ tosin pelasi pienen hetken järkevästi Mikon ja Tuomon kanssa, mutta ei silläkään mitään voi puolustella.

Latauksen piti olla vahvuuksia, ja lopputulemana kakkosvalmentaja ja pelaajat toteavat, että emme olleet valmiita. Tai sitten juostiin tilanteista ylitse. Tosin ammattipelaajien piikkiin joutuu laittamaan osan siitä.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Tombelta haluaisin selkeän ja täsmällisen vastauksen pariin kysymykseen. Jos näissä kisoissa oltaisiin oltu Jalosen johdolla, mikä olisi ollut joukueen minimitavoite? Jos minimi ei olisi ollut mitali, onko Suomella aihetta ja varaa surffailla parit mm-kisat vain, koska Jalosen päätavoite on vasta Vancouverissa.

En tiedä minimitavotteista. Itse odotan mm-kisoista vain ja ainoastaan kultamitalia. En jaksa edes asetella minimitavotteita. Oli sitten kyseessä Jalonen tai Shedden. Jari Kurrin mukaan Sheddenin aikakausi on ollut loistava, mikäköhän sitten oli liiton minimitavoite, päästä puolivälieriin? Toisen kerran vielä: Itse en ole tyytyväinen mm-tasolla kuin mestaruuteen. Siihen on päästy aikaisemmin, siihen on mahdollisuus, miksi olla tyytyväinen ja vetistellä pronssimitalin takia? Kai tästä vielä joku kansanjuhla järjestetään?

Mitä tulee Jaloseen, niin nyt miehen ensimmäiset mm-kisat ovat ensi vuoden toukokuussa. Siitä 10kk myöhemmin on jo olympialaiset, joten turha miestä on potkia pois, vaikka tulos olisi ulos puolivälierissä. Ellei sitten palkata jälleen P-Amerikkalaista projektivalmentajaa lyhyellä tähtäimellä. Onko Baxterin nimi jo Kummolan ja Kurrin papereissa? Toisen kerran vielä tässäkin: Vaikka tulisi ensi vuoden mm-kisoissa pronssia, niin silti se olisi pettymys, vaikka kysymyksessä on mr. Jalonen.

Jos ja kun kirjoitin, että Jalosen päätavoite on Vancouverissa, niin eihän se nyt saatana tarkoita sitä, että mennään surffailemaan mm-kisoihin. Vähän järkeä niihin tulkintoihin. Vancouver on kuitenkin se isoin turnaus johon työnteko alkaa jo nyt, vaikka tässä on vielä yhdet "välikisat" keväällä 2009.

Joku voi ajatella, että mennään turnaus kerrallaan, ja aina kussakin kisassa "ladataan" joukkue menestykseen. Itse en välttämättä ajattelisi niin. Joku Pihlström totesi ennen kisoja että on helppo tulla pelaamaan joukkueeseen, kun pelitapa (Jalosen) on valmiiksi selkäytimessä. Jokainen varmasti näki miten luistin kulki. Näin pitäisi olla maajoukkueessa tulevaisuudessakin. Ettei ne 6 ensimmäistä peliä menisi käytännössä harjoitteluun.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Peluutuksen piti olla vahvuus, ja sen persiilleen menon joutuu mielestäni myöntämään jopa Helsinki-fani. Nimimiehet, joiden peli ei kulkenut, pelasivat. Lisäksi huippuälyttömyytenä Koivu-Ruutu parivaljakkoa rikottiin, ketjua puljattiin aivan ihmeellisesti. Aivan kuin nimimiesten vaisut pelit olisivat olleet Mikon ja Tuomon syytä. OJ tosin pelasi pienen hetken järkevästi Mikon ja Tuomon kanssa, mutta ei silläkään mitään voi puolustella.

Latauksen piti olla vahvuuksia, ja lopputulemana kakkosvalmentaja ja pelaajat toteavat, että emme olleet valmiita. Tai sitten juostiin tilanteista ylitse. Tosin ammattipelaajien piikkiin joutuu laittamaan osan siitä.

Mielestäni peluutus oli Sheddenin vahvuus, hän kokeili ennakkoluulottomasta eri variaatioita, joita täällä ja kisastudiossa ihmetellään. Peluutuksella Shedden haki tehoja S Koivusta ja Selänteestä, ensin antamalla heille peliaikaa, sen jälkeen hakemalla eri variaatioita ketjuista.

Ilmeisesti fanien ja studiomiehistön (varsinkin Apen) mielestä näiden herrojen + O Jokisen ja Peltosen olisi pitänyt istua filtissä, jotta Shedden olisi osoittanut peluuttamista. Mutta kun se ei ole niin yksinkertaista.

Hyvä esimerkki on Miikka K., joka otettiin vaihtoon USA pelissä 2001. Hän otti nenäänsä meloonit ja on jättänyt MM kisat ja olympialaiset sen jälkeen väliin. Mitenkähän esim. O Jokinen ja S Koivu olisivat suhtautuneet maajoukkueeseen filttikomennuksen jälkeen??

Katsomosta on helppo huudella (Ape ja Tami), kun ei joudu tekemään päätöksiä ja toimimaan niiden seurausten kanssa. Valmentajan tehtävä on saada joukkueesta paras irti. Tämä ei ole aina suoraviivaista, parhaat pelaa systeemiä vaan se vaatii kompromisseja ja psykologista silmää.

Mielestäni Shedden teki sen mitä pystyi, eikä saanut S Koivusta ja Peltosesta tarpeeksi irti. Oliko tämä Sheddenin epäonnistuminen vai pelaajien heikkous, en tiedä. Totuus on kuitenkin se, että Suomi tarvitsee tulevissakin kisoissa O Jokista ja S Koivua. Minkähänlainen mediakeskustelu olisi käyty kisojen aikana, jos meidän tähdet olisi hyllytetty??
 

Ottomaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit forever ja muulloin HIFK
Kisat päättyivät Suomen osalta maksimaaliseen lopputulokseen. Hävittiin vain finaaliparille, mikä oli täysin oikeutettu, kun katsotaan tilanne realistisesti. Vaikka Suomella olisi ollut peräsimessä kaikki tämän foorumin täydelliset valmentajat, tulos ei olisi paremmaksi yltänyt.

Shedden saa arvosanan 9+. Joku vielä jaksaa jauhaa sitä muotisanaa, "lisäarvo", sitähän on niin kiva hokea, kun ei muutakaan lisäarvoa ole antaa tälle keskustelulle.

Mikä hemmetin maksimaalinen lopputulos? Oikeasti se MAKSIMI olisi nähty vasta sitten jos Suomi olisi pelannut pelaajistonsa edellyttämällä tavalla ilman mitään ylimääräisiä sekoiluja ja muita peluutustöppäilyjä. Nyt siitä maksimiatehoa ei tuosta pelaamateriaalista saatu koskaan irti. Vai oletko eri mieltä?

Hävittiin finaaliparille ja se oli realismia? Viime vuonna kuitenkin kaadettiin yhtä kova Venäjä huonommalla pelaajamateriaalilla ja vielä Venäjän kotikentällä...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös