Kenellekään suomalaista jääkiekkoa seuraavalle ihmiselle ei voi tulla yllätyksenä se, että olennaisiin asioihin liittyvät päätökset tehdään hyväveli-kerhojen motiivien, ei urheilun itsensä vuoksi. Suuressa maailmassa (esimerkiksi NHL:ssa tai Venäjän kasvavassa sarjassa) näiden päätösten keskeisiksi motiiveiksi on helppo nähdä raha, mutta Suomessa eletään vielä välitilassa, jossa selvien taloudellisten motiivien lisäksi päätöksiin vaikuttavat muutamien ihmisten egot.
Amen. Pahinta jälkeä syntyy, kun yritetään muka olla kovaa bisnestä tekeviä liikemiehiä - eikä se pikkukylän poliitikon ja puupäisyyteen asti innokkaan nurkkapatriootin sielu kuitenkaan katoa mihinkään. Jälkimmäisiä ominaisuuksiakin toki tarvitaan urheilussa, mutta isojen päätösten teossa niillä ei pitäisi olla mitään tekoa. Tilanne on nyt se, että otetaan liiketalouden rusinat (ns. kovat keinot) pullasta, mutta kun pitäisi toimia niiden mukaan, jatketaankin samaa hyväveli-räpeltämistä ja kyläpolitikointia.
On jokseenkin makaaberia, että tässä välitilassa tuskailemisesta syyllistetään esimerkiksi jokin Nuori Suomi -systeemi — eihän se kiellä tasoryhmiä ja lahjakkaiden nuorten lisä- ja tehoharjoituksia. Erityisen makaaberia, jopa koomista on se, että moni Nuori Suomi -systeemiä kritisoiva ihminen on samaan hengenvetoon SM-liigan ulkomaalaisrajoitusten kannalla. 6-12 -vuotiaiden suomalaisten harrastajajunioreiden tulisi oppia keskinäinen kilpailu peliajasta ja -paikasta, mutta aikuisten tai aikuisuutta lähentyvien ammattilaisten ei enää tulisikaan, kun se ei olekaan niinku reilua? Eikä kukaan haista tässä lemuavaa loogista häränpyllyä?
Ei tietenkään. Sehän vaatisi jonkinlaista älyllistä rehellisyyttä ja asioihin paneutumista, populistisen paskanheiton ja yksinkertaistamisen sijaan. Sitäpaitsi lemuava häränpylly on suomalaisen kiekon normaali olotila näinä päivinä, ainakin jos ei katsota kentälle:).
Shedden ei ollut oikea valinta maajoukkueen valmentajaksi, mutta ei ulkomaalaisuuttaan tai "surkeuttaan", vaan siksi, että hänellä ei viime kädessä ollut kosketuspintaa a) kansainväliseen kiekkoiluun ja b) suomalaiseen mentaliteettiin.
Sheddenillä ei liioin ollut aikaa perehtyä syvällisesti kumpaankaan (ammattivalmentaja ei monenkirjavassa seurajoukkueessa mieti ensisijaisesti kansallisia identiteettikysymyksiä). Vajaa vuosi on jo sinänsä vähän moiseen projektiin, ja kuka helvetti siihen pystyy seurajoukkueen täysipäiväisen kiskomisen ohella? Olosuhteisiin nähden Shedden selviytyi maajoukkueessa lopulta hämmästyttävän hyvin - onnea taistelupronssista hänelle, muulle valmennustiimille ja pelaajistolle. Välierän Venäjä olisi ollut no can do -rasti kenen tahansa valmennuksessa, ja todennäköisesti myös kaikille muille tämän turneen porukoille paitsi Kanadalle.
Perustavaa laatua oleva ongelma on se, että Kummolan kaltaiset ihmiset saavat edelleen tehdä suomalaiseen jääkiekkoon syvästi vaikuttavia päätöksiä, vaikka heidän päätöstensä motiivit ovat lähinnä pikkusieluista egonhierontaa, eivät edes "kaupallisia", ammatillisista nyt puhumattakaan. Me olemme Suomessa — vaikka muuta halutaankin väittää — vielä kaukana ammattilaisuudesta, monella tavalla ja tasolla.
Amen taas. Jos joku luulee, että Shedden oli ensimmäinen (tai viimeinen) Kelervo Kammolan yksinvaltiaana junttaamista, kaikkien muiden vastustamista päätöksistä, ei voi kuin nauraa (tai itkeä). Täysin sama kuvio esimerkiksi maajoukkueen päävalmentajan osalta nähtiin viimeksi keväällä 2003.
Oleellista on tavalla tai toisella osoittaa, että tällaisten Kummoloiden aika on ohi. Eduskunnassa sen näyttivät äänestäjät, Jääkiekkoliitossa pitää nyt löytyä tarpeeksi rohkeutta. Tähän asti ei ole hyvältä näyttänyt.