Työhaastattelun syvin olemus

  • 523 749
  • 1 707

Ender00

Jäsen
Mikähän teillä palstalaisilla on onnistumisprosentti haastatteluissa? Itsellä menee kyllä vaisuhkosti(?). Noin 10 takana ja 2 tärppiä.

Onnistumisprosentti toistaiseksi 100 eli 3/3, kun on haastatteluun päästy. Tosin näistä viimeisimmästä vetäydyin lopulta itse pois (palkkatarjous ei vastannutkaan odotuksiani) ja perustinkin oman firman.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tänään oli työhaastattelu. Voi elämän kevät mitä kaikkea kirjainyhdistelmiä ne odotti osaavan, abcd -tekniikka, efgh -systeemi ja vaikka mitä standardeja vai mitähän lie ohjelmointikieliä ne oli, kuka niistäkin ottaa selvää. Varmasti kaikki aakkoset luetteli kahteenkin kertaa. Ei speden sketsitkään oo noin huvittavia. Monttu auki kyllä kuuntelin koko virren, ja melkein teki mieli heittää turhapurot siihen, ai mä, siis mä vai? Eikä kukaan kertonut mulle että siellä oli joku hemmetin pukupakko, vai sattumoisin linnan juhlistako ne muut oli tulossa, ei saamari sentään. Dossin väriset puvut joka jampalla, mustat lasit siihen vielä päälle ja super soakkerit käteen niin mä olisin kyllä juossut samantien karkuun. Tai no olihan mullakin asukokonaisuus, mutta luistimet vaan puuttui. Missään ei kyllä näkynyt piilokameroita eikä sitä valkopäätä, mutta täytyypä varmaankin katsella tarkemmin telkkaria tässä lähiaikoina. Silloin kun mä opiskelin ei vielä ollut keksittykään mitään hiton it.tä. Pari vuotta tässä välissä ryypiskelin, ja nyt sitten meille atk-miehelle ei enää näytäkään löytyvän hommia it-firmoista, kun intissä oon vaan tommosesta kuullut höpötettävän vuonna 2000, vuosilukukin on kyllä niin tulevaisuutta että robotit ja scifijutut tulee heti mieleen. Eikö sen atk.n pitänytkään olla tulevaisuutta. Ja paskat. Dinosaurukset, keihäänkärki, atk, nyt meni historian kirjat uusiksi. Sanokaa vaan mitkä halot pitää hakata, mutta mitään ufoteknologiaa mä en rupea kehittelemään paskat housussa niska limassa kusi sukassa tatti sojossa nuppi punaisena ja ylänappi kiinni. Mutta entäs nää nykyajan nörtit kun ne vapaa-ajallakin koodailee ipodeillansa niitä kaiken maailman mitälie pelejä. Käännelkööt muut sitä koodia, mä ennemmin vaikka mäkissä pihvejä. Ens työhaastatteluun otan kyllä kossupullon reppuun. Kotimatka kun voi olla pitkä ja kuoppainen, kun joutuu saamari sentään hiihtämään lähestulkoon halki suomen säässä kuin säässä vastatuuleen tai no metrossa sen noin 13 min mutta siis kuitenkin äärimmäisessä vitutuksessa. En olis halunnutkaan tollaiseen huippusalaiseen taloon missä ainakin kymmenestä ovesta mentiin läpi ennenkuin ensimmäinen huone löydettiin, ja jokaisessa ovessa oli joku saamarin sormenjälki- tai silmäskannaus, aattelin että seuraavaksi pitää varmaan muna tunkea johonkin lokeroon ja kusta lorottaa vaan menemään jotta testataan matskut että onko lupa edetä seuraavaan käytävään asti. Tai ei nyt sentään ihan noin, mutta jonkin muovilärpäkkeen se agentti veti aina taskusta että hissit toimi ja ovet avautui siinä saamarin pentagonissa. Kappas kun pääsisäänkäynti ei ollutkaan kadun toiselta puolelta puhelinkopista maxwell smart tyyliin. Ja oikein salassapitosopimuskin piti allekirjoittaa tota juttelua varten. Mä oon tottunut tekemään työkseni duunia, enkä suunnittelemaan mitään ydinkärkiä. Ei saamari sentään missä on lähin kalja. Ryyppäyskin käy ihan työstä.
 
Viimeksi muokattu:

huppumies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Ottawa, Leeds Utd
Huomenna olis täällä Englannissa ensimmäinen työhaastattelu.
Kyseessä on sama firma missä olin Suomessakin töissä, joten hommat on tuttuja ja mut ehkä voidaan jopa muistaa firman viime kesäisestä futisturnauksesta, jotka paikalliset järjesti, kun tuli edustettua suomea aika tavalla.. heh..

No onneksi tuo ei ole ainoa jännittävä asia huomenna kun tuli autokin vuokrattua huomisesta alkaen ja pitäis ensimmäistä kertaa hypätä täällä ratin taakse.. pitää varmaan tehä joku muistilappu ettei ajele ihan väärällä puolella tietä koko ajan..
 

SpaidAce

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Dallas Stars
Tänään oli sitten työhaastattelu. Haastattelijan ja minun lisäksi "tilanteessa" oli mukana kaksi alan asiantuntijaa. Haastattelu oli yllättävän rento tilaisuus, jossa puheltiin vähän niitä näitä. Mitään tiukkoja kysymyksiä ei tullut, vaan pysyttiin ihan asialinjalla senkin suhteen. Olen kuulemma varteenotettava vaihtoehto aikaisempien kokemuksieni takia. Perjantaina lupasivat soitella. Hyvä maku jäi. Nyt vähän jännää, että saanko tuon paikan. Lupaavalta vaikuttaa, mutta ei nyt pidä vielä innostua, ettei pettyisi sitten pahasti, jos paikka ei aukenekkaan.

JES! Äsken soittivat puhelun. "Paikka on teidän." Hyvä fiilis. Keitolle tänään siis!
 
Jonkinasteinen, ei kuitenkaan mikään sinällään merkittävä, kihelmöinti tässä on minullakin päällä. Tuli nähtyä muutama viikko takaperin entisen työnantajan isointa pomoa, joka totesi että voisi olla mullekin jossain kohtaa (taas) hommia tarjolla. Alkuviikosta sitten soiteltiin vielä ja ilmeisesti tarjoaa jotain päällikön pestiä, kun sopiva paikka avautuu. Eipä siis kummempi työhaastattelu, mutta ilmeisesti kokemukset aiemmasta työsuhteesta toimi riittävänä pohjana + nykyinen työ.
Sinällään suoranaista tarvetta ei työpaikanvaihdokseen ole, mutta voishan työasiatkin paremmin olla. Tosin toinenkin viritys on passiivisesti päällänsä.
 

OikeaPakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, maajoukkue, sympatiat: HIFK
Tänään oli työhaastattelu. Voi elämän kevät mitä kaikkea kirjainyhdistelmiä ne odotti osaavan, abcd -tekniikka, efgh -systeemi ja vaikka mitä standardeja vai mitähän lie ohjelmointikieliä ne oli, kuka niistäkin ottaa selvää. Varmasti kaikki aakkoset luetteli kahteenkin kertaa. Ei speden sketsitkään oo noin huvittavia. Monttu auki kyllä kuuntelin koko virren, ja melkein teki mieli heittää turhapurot siihen, ai mä, siis mä vai? Eikä kukaan kertonut mulle että siellä oli joku hemmetin pukupakko, vai sattumoisin linnan juhlistako ne muut oli tulossa, ei saamari sentään. Dossin väriset puvut joka jampalla, mustat lasit siihen vielä päälle ja super soakkerit käteen niin mä olisin kyllä juossut samantien karkuun. Tai no olihan mullakin asukokonaisuus, mutta luistimet vaan puuttui. Missään ei kyllä näkynyt piilokameroita eikä sitä valkopäätä, mutta täytyypä varmaankin katsella tarkemmin telkkaria tässä lähiaikoina. Silloin kun mä opiskelin ei vielä ollut keksittykään mitään hiton it.tä. Pari vuotta tässä välissä ryypiskelin, ja nyt sitten meille atk-miehelle ei enää näytäkään löytyvän hommia it-firmoista, kun intissä oon vaan tommosesta kuullut höpötettävän vuonna 2000, vuosilukukin on kyllä niin tulevaisuutta että robotit ja scifijutut tulee heti mieleen. Eikö sen atk.n pitänytkään olla tulevaisuutta. Ja paskat. Dinosaurukset, keihäänkärki, atk, nyt meni historian kirjat uusiksi. Sanokaa vaan mitkä halot pitää hakata, mutta mitään ufoteknologiaa mä en rupea kehittelemään paskat housussa niska limassa kusi sukassa tatti sojossa nuppi punaisena ja ylänappi kiinni. Mutta entäs nää nykyajan nörtit kun ne vapaa-ajallakin koodailee ipodeillansa niitä kaiken maailman mitälie pelejä. Käännelkööt muut sitä koodia, mä ennemmin vaikka mäkissä pihvejä. Ens työhaastatteluun otan kyllä kossupullon reppuun. Kotimatka kun voi olla pitkä ja kuoppainen, kun joutuu saamari sentään hiihtämään lähestulkoon halki suomen säässä kuin säässä vastatuuleen tai no metrossa sen noin 13 min mutta siis kuitenkin äärimmäisessä vitutuksessa. En olis halunnutkaan tollaiseen huippusalaiseen taloon missä ainakin kymmenestä ovesta mentiin läpi ennenkuin ensimmäinen huone löydettiin, ja jokaisessa ovessa oli joku saamarin sormenjälki- tai silmäskannaus, aattelin että seuraavaksi pitää varmaan muna tunkea johonkin lokeroon ja kusta lorottaa vaan menemään jotta testataan matskut että onko lupa edetä seuraavaan käytävään asti. Tai ei nyt sentään ihan noin, mutta jonkin muovilärpäkkeen se agentti veti aina taskusta että hissit toimi ja ovet avautui siinä saamarin pentagonissa. Kappas kun pääsisäänkäynti ei ollutkaan kadun toiselta puolelta puhelinkopista maxwell smart tyyliin. Ja oikein salassapitosopimuskin piti allekirjoittaa tota juttelua varten. Mä oon tottunut tekemään työkseni duunia, enkä suunnittelemaan mitään ydinkärkiä. Ei saamari sentään missä on lähin kalja. Ryyppäyskin käy ihan työstä.

Huippustoorilla pääsit sitten Jylpyn galleriaan. Klassikko!!
 

repe_joke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim
Huippustoorilla pääsit sitten Jylpyn galleriaan. Klassikko!!

Mulla on varmaan huono huumorintaju, mutta ei kyllä naurattanut kertaakaan Peten tarinaa lukiessa. Tosin eipä naurata äijän viestit muutenkaan, ne kun tuppaa toistamaan itseään.
 

Rike.K

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kissapedot
Pete2004 aivan mahtava kirjoitus!! Antaisin peukkuhymiön, jos se vain olisi tällä foorumilla mahdollista. Samastuin täysin kokemukseesi, minulla on usein tullut työhaastatteluissa vastaavanlaisia tuntemuksia ja tilanteita vastaan. Todellinen klassikko jo nyt tässä ketjussa, joka muutenkin on yhtä tykitystä!
 

kepardi

Jäsen
Löysin mielenkiintoisen paikan keväällä johon laitoin ilmoituksen iltamyöhällä. Heti aamusta oli vastattu ja pyydettiin haastatteluun. Hakemus piti tehdä englanniksi ja kyseessä on jenkki-firma, joten hieman arvelutti haastattelu, vaikka työssäni ja tällä alalla yleisestikin englantia jatkuvasti käytetään. Itse haastattelussa oli pari suomalaista miestä eikä englantia puhuttu ollenkaan. Ihan mukavasti meni ja tunnin verran siinä juteltiin. Parin päivän päästä sain sähköpostilla tiedon, että minua on suositeltu jatkohaastatteluun, joka tehtäisiin puhelimella jenkkilän tiiminvetäjän kanssa.

Puhelinhaastattelu tuli ja sekin meni ihan hyvin, lähinnä kyseltiin omaa arviointia eri osa-alueiden osaamisesta. Tähän meni aikaa n. puoli tuntia. Tämän haastattelun jälkeen olisi luvassa ns. tekninen haastattelu ja siihenkin pääsin mukaan. Siinä olikin sitten puhelinneuvottelussa mukana muistaakseni 5 henkilöä + aiemmin langan päässä ollut tiiminvetäjä. Jokainen kyseli vuorollaan erilaisia alaan liittyviä kysymyksiä. En oikein ollut tyytyväinen haastatteluun, koska siellä kysyttiin paljon asioita, joihin en osannut vastata. Myöhemmin kuulin samoissa hommissa olevalta kaverilta, että näitä kysymyksiä ei olisi pitänyt edes kysyä, koska en tule sellaisia asioita työssä koskaan tekemään eivätkä ne kuulu minun vastuulleni millään tavalla. Tämänkin haastattelun jälkeen pääsin vielä eteenpäin ja taas luvassa puhelinhaastattelu jossa oli nyt joku isompi pomo haastattelemassa. Kyseli enemmänkin yleisiä asioita. Hän puolestaan kertoi, että seuraava askel on se että tapaan Suomessa mahdollisen lähimmän tulevan kollegani ja voin käydä hänen kanssaan lounaalla, kahvilla tms. rupattelutuokiolla. No meninkin sitten ko. työpaikan toimistolle juttelemaan tämän kaverin kanssa. Eipä omalta puoleltani valittamista tässäkään keskustelussa, vapaamuotoista joten ei voi haastattelusta puhua.

Mutta tämän jälkeen alkoikin sitten viikkoja ja nyt jopa kuukausia kestänyt hiljaisuus työnantajan puolelta. Itse välillä kyselin Suomen päästä että vieläkö olen ”pelissä mukana” ja mikä on tilanne, niin vastattiin että sopivaa ehdokasta vielä etsitään. Tuostahan nyt voi helpostikin päätellä, että se siitä. Ihmetyttää kuitenkin että viitsivät minua noinkin perusteellisesti ja moneen kertaan haastatella. Yhteensä oli siis 3 puhelinhaastattelua ja 2 haastattelua paikan päällä. Itse luovutin jo aikoja sitten paikan suhteen enkä olisi välttämättä sinne töihin edes mennyt, johtuen juuri tästä haun venymisestä ja haastattelusta toisensa jälkeen. Hauskan tilanteesta tekee se, että kaverini pääsi tuonne töihin ja hänen kauttaan tulen varmasti kuulemaan kuinka asiat muutoin tuolla toimivat. Samaan tapaan oli hänelläkin haastattelut menneet, joidenkin yhteydenottojen välillä oli mennyt kuukausikin aikaa.
 

JiVe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Tottenham
maistuvuutta 1
maistuvuutta 2

Kuten jo töiden maistuvuusketjussa kirjoittelin aiemmin, niin oli kiikarissa vihdoin paikka, joka kiinnosti. Menin haastatteluun (kohtalaisen suureen kotimaiseen yritykseen) ja alku sujui kuten pitikin (ei tässä iässä enää osaa jännittää moista). Lopulta haastattelija kertoi hiukan enemmän tästä haussa olevasta hommasta. Perskule, sehän ei ollut sinnepäinkään, mitä ilmoituksessa oli. Focus oli lievästi vinossa ilmoitukseen verrattuna. Totesin melkeinpä heti, että meikun osaaminen ja kiinnostus eivät tosiaan ole siinä suunnassa, joten lienee turhaa tuhlata enää enempää kummankaan aikaa.

Tuosta haastattelusta kului pari viikkoa ja soittelivat perään ja kyselivtä tilanteestani. Sanoin että ei ole paniikkia ja ei ole muuttunut, mutta vieläkään se homma ei sellaisena kiinnosta. Osaamistani olin valmis toki kehittämään oikeaan suuntaan. Kysyin kuitenkin varmistukseksi, että olivat soittaneet oikealle henkilölle. Lupasivat, että toimenkuvaa voidaan tarkentaa haluamaani suuntaan, joten lupauduin toiselle kierrokselle. No siellä kävin viime viikolla ja nyt kuulostellaan, että miten tuo sujui. Oma fiilis oli, että hyvin sujui.

Lupasivat palata tällä viikolla asiaan, kun ovat haastatelleet toisen jäljellä olevan kandidaatin. Voinee siis suositella, että rehellisyys on erittäin tärkeää työhaastattelussa.
 

Silvio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks
Itse välillä kyselin Suomen päästä että vieläkö olen ”pelissä mukana” ja mikä on tilanne, niin vastattiin että sopivaa ehdokasta vielä etsitään... Itse luovutin jo aikoja sitten paikan suhteen enkä olisi välttämättä sinne töihin edes mennyt, johtuen juuri tästä haun venymisestä ja haastattelusta toisensa jälkeen. Hauskan tilanteesta tekee se, että kaverini pääsi tuonne töihin ja hänen kauttaan tulen varmasti kuulemaan kuinka asiat muutoin tuolla toimivat. Samaan tapaan oli hänelläkin haastattelut menneet, joidenkin yhteydenottojen välillä oli mennyt kuukausikin aikaa.

Tämäntyyppisen tilanteeseen törmäsin itsekin kerran.

Hain töitä ja kutsuttiin haastatteluun (mullakin oli "sisällä" lobbari). Haastattelija (sama tyyppi, joka myös tekee valinnan) rupattelutuokion päätteeksi ilmoitti, että "päätös tehdään parin viikon sisällä, pari haastateltavaa on vielä jäljellä". Ajattelin että se siitä, en tehnyt sellaista vaikutusta, että saisin paikan kun muitakin on vielä mukana.
Meni 3 viikkoa eikä mitään kuulunut. Kysyin sitten onko valinta tehty, johon vastattiin, että "ei vielä, kiireitä pidellyt, päätöksiä tehdään 2 viikon sisään". no meni 3 viikkoa taas ja mitään ei kuulunut. Kysyin lobbariltani "mitävittua" niin ilmoitti että tämä valitsija oli sanonut testaavansa mua. Odottelee vielä yhtä kontaktia, jotta näkee haluanko paikan oikeesti. Tuohon kommenttiin loppui kiinnostukseni, oikeesti.
 

d2uce

Jäsen
Tänään oli työhaastattelu. Hyvin epävirallinen tilaisuus jonka paikan pääsin/jouduin itse paikallisena päättämään. Joko haastattelija ei ollut aikaisemmin juuri työhaastatteluja tehnyt, tai sitten hänellä oli joku hieman poikkeavampi taktiikka käytössä muutenkin. Rentoa, epämuodollista, mutta silti asiallista.

Haastattelun päätteksi totesi, että tekisi mieli jo toivottaa tervetulleeksi taloon, mutta jatkohaastattelu isomman kihon kanssa on vielä edessä. Sen suhteen melko luottavainen fiilis, sillä tästä isommasta kihostakin on ihan positiivinen kuva jäänyt puhelimessa. Voi olla, että tuo jatkohaastattelu on lähinnä sellainen tilaisuus, jossa kirjoitetaan sopimus valmiiksi, mutta sillä asenteella lähdetään liikenteeseen, että mikään ei tosiaan ole vielä varmaa.

Paikka kyllä kelpaisi, sillä siitä saisi paitsi työharjoittelun kuitattua, myös tärkeää kokemusta lähempää omaa alaa jo ennen valmistumista.
 

tutzba

Jäsen
Hauska tarina olisi tältä alalta. Tai ei se oikeastaan mikään tarina ole, enkä hauskuudestakaan tiedä.

Kävin hakemassa työpaikkaa ketjuun X. Haastattelija totesi heti aluksi, että erittäin varmaa on minun työpaikan saanti, kun olen mies. Naisia he eivät kuulemma kauheasti jaksa palkata.

Tästähän saisi jopa oikeusjutun aikaiseksi! No, sama se, paikka ei toiminut ja otin loparit.
 

Bruno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK, NP#4, Україна
Löytyi sitten tämäkin ketju lyhyen etsiskelyn jälkeen. Taas on työhaastattelussa käyty ja yllättävän hyvin omasta mielestäni meni, vaikka flunssassa olenkin. Ymmärsivät kyllä ja kaiken hyvän lisäksi ääni petti kesken haastiksen.
Alku oli vakuuttava, 6 haastateltavaa ja 6 haastattelijaa. Onneksi nyt ei lähdetty ryhmähaastatteluun, vaan ihan personal-privat-interview oli.
Jännitti hiukan, kun astuin sisälle huoneeseen, jossa piti sitten minua tentata. Nopeasti kävi selväksi, että tämä haastattelu tulee painottumaan minun saman alan työkokemukseeni, josta puhuttiinkin paljon, halusivat tietenkin tietää minkälaista on olla töissä pahimmalla kilpailijalla.
Ensi viikolla pitäisi sitten tulla tieto pääsinkö kyseiseen yritykseen jatkamaan hyvin alkanutta matkaa valitsemallani tiellä.
Näillä näkymin sininen vaihtuu oranssiksi. *varauksellinen Skål*
 

Satellite

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Wild
Ensi tiistaina olisi työhaastattelu it-alan firmaan. Olisi kolmas haastattelu oman alan töihin ikinä. Pääsisi tekemään vielä samaa hommaa mitä eräässä kouluprojektissa tällä hetkellä, joten melko kiinostunut olen paikasta. Takana on vaan sellainen 2/14 onnistumisprosentti työhaastatteluissa, joten pitäisi kai jotenkin parantaa suoriutumista...
 

proffa#8

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Kai Suikkanen, Pool ja NHL
Noniin sellainen tosiasia tuli tänään vastaa, jotta olisi perjantaina mentävä työhaastatteluun. Antakaas kokeneet haastateltavat hieman vinkkejä, työ olisi tälläisessä firmassa http://www.vendiili.fi/. Kai minun kannattaa kaikki asiakirjani ottaa matkaan?
 

Niilo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Noniin sellainen tosiasia tuli tänään vastaa, jotta olisi perjantaina mentävä työhaastatteluun. Antakaas kokeneet haastateltavat hieman vinkkejä, työ olisi tälläisessä firmassa http://www.vendiili.fi/. Kai minun kannattaa kaikki asiakirjani ottaa matkaan?

No ihan normi juttu, eli siistit vaateet päälle, työ- ja koulutodistukset ja cv mukaan. Käyttäydyt normaalisi ja ennen kaikkea olet oma itsesi. Esittäminen ja kusettaminen on viimeisin juttu mitä ei pidä tehdä. Hyvin se menee
 

Tuamas

Jäsen
Noniin sellainen tosiasia tuli tänään vastaa, jotta olisi perjantaina mentävä työhaastatteluun. Antakaas kokeneet haastateltavat hieman vinkkejä, työ olisi tälläisessä firmassa http://www.vendiili.fi/. Kai minun kannattaa kaikki asiakirjani ottaa matkaan?

No nuo näkyivät olevan lähnnä perusmyyntitykin hommia, eli ei niillä papereilla ole juuri mitään tekemistä ole,vaan kyse on siitä millainen tyyppi olet. Jos olet luonnostasi myyjä, niin varmasti joku paikka löytyy. Nuo tosin pääosin ovat sellaisia duuneja etten päivääkään tekisi, toki toisille sopii ja tienaavatkin hyvin noissa duuneissa. Palkkaa koskeviin lupauksiin kannattaa noissa aina suhtautua varauksella.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Nimenomaan päinvastoin.
Ei pidä paikkaansa. Niistä jää kiinni ennemmin tai myöhemmin. Jos haastattelija osaa hommansa, niin niistä jää kiinni saman tien.

Tuohon proffa#8:n kysymykseen sanoisin, että jos kyse on myyntityöstä niin itsensä myyminen riittää ja varmaankin pitäisi pystyä esittelemään saavutuksensa aikaisemmista töistä, oli työtehtävä mikä tahansa. Me kysymme näitä aina.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Ei pidä paikkaansa. Niistä jää kiinni ennemmin tai myöhemmin. Jos haastattelija osaa hommansa, niin niistä jää kiinni saman tien.
Pitää paikkansa. Jos Niilo olisi kirjoittanut "Viimeisin asia, mitä pitää tehdä" tai vaihtoehtoisesti "Asia, mitä ei pidä tehdä", olisin samaa mieltä, mutta nyt en ole.

Nuss nuss.

PS
Olen mukahauska, mutten sentään moderaattori.
 

Mdawg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Olin viime keskiviikkona työhaastattelussa ja nn 1,5 tunnin haastattelun ja esittelyiden lopuksi sanoivat ilmoittavansa päätöksestä "alkuviikosta" tällä viikolla. No nyt on torstai-iltapäivä eikä sanaakaan ole kuulunut tai näkynyt missään. Joko olisi korrektia soitella sinnepäin, että missäs mennään?

Itse haastattelu oli ulkomailla, tarkemmin sanottuna Hollannissa, ja koko sessio meni erittäin leppoisasti. Alunperin menin sinne vain yhtä työtehtävää varten, mutta henkilöstöpäällikkö ehdotti, että haastatellaan nyt sitten saman tien toiseenkin tehtävään kun siellä olen.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Olin viime keskiviikkona työhaastattelussa ja nn 1,5 tunnin haastattelun ja esittelyiden lopuksi sanoivat ilmoittavansa päätöksestä "alkuviikosta" tällä viikolla. No nyt on torstai-iltapäivä eikä sanaakaan ole kuulunut tai näkynyt missään. Joko olisi korrektia soitella sinnepäin, että missäs mennään?

Itse haastattelu oli ulkomailla, tarkemmin sanottuna Hollannissa, ja koko sessio meni erittäin leppoisasti.

Voihan sitä kysyä. Esim. omalla kohdalla oli käynyt silleen, että asiasta ei kuulunut luvatun aikataulun mukaisesti. Laitoin mailia, että koska tulee tietoa ja ei tullut vastausta. Sitten soittelin perään ja sain kuulla, että rekrytoiva henkilö oli jonkun henkilökohtaisen syyn takia lomalla pari viikkoa ja rekryprosessi täten jäissä.

Mites muuten nuo ulkomaan työhaastattelut, maksaako haastatteleva firma mitään korvausta matkakuluista? Vai pitääkö mennä omilla rahoilla kokeilemaan onneaan. Saahan siinä toki samalla pienen loman mutta silti.
 

Jape

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Joko olisi korrektia soitella sinnepäin, että missäs mennään?
Kyllä minä jo soittelisin ja kyselisin tilannetta.

Minulla kävi jokunen vuosi sitten niin, että oli myöskin luvattu vastaus parin päivän sisällä haastattelusta. Viikkoon ei kuulunut mitään ja soittelin perään. Sain sitten tietää, että olin tullut valituksi. Hiljaisuus ei siis välttämättä ole huono merkki. Joskus firmoissa nuo päätökset venyvät eri syiden vuoksi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös