Entäs jos se kotihoidontuki mahdollistaisi asioita sen sijaan, että se olisi ainoa syy? Voisiko perheen taloudellinen pärjääminen kotihoidontuen aikana kannustaa vaikka toiseen tai jopa useampaankin lapseen? Jos oletamme jälkikasvun kykenevän myöhemmin myös työelämään, niin eikö sieltä pitäisi sitten tulla sitä veroeuroa yhteiseen hyvään? Jos menetämme työmarkkinoilta vaikka 2-3 lapsisen perheen äidin kotiäidiksi muutamiksi vuosiksi, niin eikös kuitenkin 2-3 lasta tule kompensoimaan tulevaisuudessa niitä äidin menetettyjä työvuosia? Ja kotihoidontuella ymmärtääkseni voi yhtä hyvin olla perheen isäkin. Tarvitsemme tulevaisuuteen myös tekijöitä ja vastaus ei voi olla pelkkä maahanmuutto.
Koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta leikkaaminen olisi tietenkin ikävää enkä lähde arviomaan mistä näistä pitäisi sitä leikkausta tehdä.
No ainakaan ei kannata lähteä tähän kokoomuksen "kaverille kans" linjalle, jossa alkavat työntämään rahaa päättömästi päällekäisen järjestelmän -eli yksityisen terveydenhuollon- puolelle, ja samalla suunnittelevat "verohelpotuksella" suuntaa, jossa alle kolmikymppinen pikaisesti tuppaisi lapsen pihalle, ja palaisi äkkiä uralleen, jossa tapauksessa -kuten täällä onkin jo mainittu useamminkin- lasta kasvattaa joku ihan muu kuin nen vahemmat.
Tällä tavalla voitaisiin jo kohta vaan rekrytoida tänne niitä "äitejä" johonkin tehtaaseen niitä tuuppaamaan maailmaan, ja sitten samoin tein ne otetaankin huostaan, ja aletaan kasvattamaan niistä vain lisää työvoimaa sille "eliitille". Toisaalta juuri heillä tuntuu olevan erityisen vaikeaa sen oman laosen hoitaminen, johon keksimäärin kaiketi riittänee asennekasvatus oikeuksista, sekä kertavuotinen perheen kohtaaminen karibialla testaamassa kaikki rantahuvitukset.
Tuntuukin, että nyt on menossa taas kerran sellainen kokkeleiden suuri puhallus, jossa kaikki likenevä raha siirretään sinne "kavereiden" taskuihin. Ei vaan tule toimimaan, ja päällekäisyys joudutaan ennemmin tai myöhemmin purkamaan terveydenhuollossa. Samoin jossakin kohtaa taas hiffataan, että se kotona oleminen on ihan oiekasti arvokasta duunia, ja uskon sillä olevan merkittävä vaikutus myös niiden mielenterveysongelmien kohdalla, kun ihan koko maailma ei pyöri vain työssä asumisen sekä pelkän rahan keräämisen ympärillä.
Kyllä noissa haastiksissa hyvin tuntuvat nykykuoretkin ymmärtävän, että tämä maailma ei vaan kutsu tekemään lapsia, ja tuntuukin että yhä useammin ne lapset tehdään enemmän itsekkäistä sysitä johtuen, kuin varsinaisesta Rakkaudesta sitä perheajatusta kohtaan. Tarvitaan ilmisestikin ne perilliset, ettei raha valu takaisin yhteiskunnalle.
Pahoittelen jos joku mielensä pahoittaa, mutta kyllä se alkaa vaan niin päiväkodeissa sekä kouluissa näkymään, että ei siellä ihan enää eletä sellaista lastenelämää juurikaan. Heilläkin päivät täyttyvät kaikenmaailman harrastuksista kouluajan ulkopuolella, ja siirrellään vaan kiireesti paikasta toiseen. TOiset taas jäävät ulkopuolelle tässäkin, koska kaikki maksaa nyt paljon, mitä ennen sai ilmaiseksi.
Esim. Helsingissä aikanaan, paikassa jossa asuin, oli ilmaiset tenniskentätkin käytettävissä. Eipä juuri enää näy sellaisia missään.
En siis oikein löydä punaista lankaa sille, että miksi maailma makaisi jotenkin paremmin nykyään, kuin vähän aiemmin, kun ja jos puhutaan perheellisyydestä. Nyt aianoa ajtus mikä enää ihmisellä päähän mahtuu on vain se, että kuinka paljon tästä jää mulle itselle.
suomenkuvalehti.fi
www.is.fi