Kuten varmaan kävi ilmi jo aikasemmasta viestistäni, minä siedän paljon paremmin tässä maailmassa veroja kiertäviä yrittäjiä, kuin kotona loisivia työttömiä. Mutta ymmärrän kyllä, että joku saattaa ajatella toisinkin.
Harmaan sävyjä on tässäkin kovin paljon. On niitä yrittäjiä, joilla oikeasti saattaa olla virheestä kyse, jos jotain epäselvyyksiä on. Toisten yrittäjien kohdalla ei tarvitse virheen vaihtoehtoa pohtia. Niitä kusetuksiakin on aika paljon erilaisia. Toisille kyse on "vain" veronkierrosta, toisten kohdalla voidaan kyseenalaistaa koko yritystoiminta. On työttömiä, jotka "loisivat" kotona idealogiansa vuoksi. On työttömiä, joille se työttömyys ei ole valinta vaan olosuhteiden seurausta. Osa on sitten valmis radikaalimminkin elämäänsä uusimaan niitä olosuhteita muuttaakseen, osa ei. Eivät kaikki harmaan sävyt tuppaa tässäkään taipumaan mihinkään musta-valkoisen spektrin ääripäihin.
Ylipäänsä pidän hieman outona kulmana sitä, että Valavuoren kohdalla tätä kritiikkiä yritetään ohjata vain tähän verojenkierron suuntaan. Ikään kuin vähätellään niitä tekoja, joista Valavuori kritiikkiä kerää, sivuutetaan kokonaan niistä suuri osa. Ei Valavuori ole niitä tyyppejä, joilla rehellisen duunin ohessa jäi hieman veroja maksamatta. Se veronkierto on kiistatta ongelma monille, mutta se on vain osa sitä. Valtaosaa ihmisistä rassannee se härki kaksinaismoralismi, joka tämän aiheen otsikon sankarista välittyy. Ne tietoiset, puhtaat kusetukset. Ei tullut miehestä Jarkko Niemisen manageria, ei tullut Rion urheilutallia, ei löytynyt sinne tänne urheilijoille kovaan ääneen luvattuja sponsseja. Ei ole kovaan ääneen lupailtuja palkintoja ihmisille löytynyt. ...ja kaiken taustalla kummittelee se vedonlyöntiaffina toimiminen, peliongelmaisten ja nuorten hyväksikäyttö siinä osana.
Herran itsestään maalaama kuva ja todellisuus ovat kovin suuressa ristiriidassa keskenään. Herra esittää itseään suurena hyväntekijänä, Urheilun Godfatherina. Herra kertoo kuin cancelointi kulttuuri on pahasta, muita maalittaessaan tai somestaan kriitikoita bänniessään. Savuavat rauniot Valavuoren taustalla ovat
aina jonkun muun vika, mestaruudet herran käsialaa. Pikkujutut kuten veroilmoitukset, kuitit tai muu kirjanpito selviää aina
marraskuussa. Uhrinahan Valavuori lähti itseään maalaamaan tätä viimeisintäkin projektiaan mainostaessaan. Kiistatta kuitenkin tämä
social media power player jossain onnistunut, kun puolustelijoita löytyy edelleen, kaikesta huolimatta. Eikä herran verkostoitumistaitojakaan kiistää voine, kun saumoja aukeaa edelleen.
Toivottavaa olisi, että itse kukin rahaa tähän herran viimeisimpaan projektiin laittanut oikeasti on ymmärtänyt, mihin rahaa on laittanut. En kuitenkaan pitäisi sitä mitenkään varmana Valavuoren viestinnästä johtuen, ja se on ongelma. Ei omien tekojensa seurauksia korjailevasta tahosta oikein uhrina voi puhua, vaikka kuinka tahtoisi yrittää tilannetta korjata. Kyllä niissä rahankeräyksissäkin rehellinen olla pitäisi, nyt tolpat ovat taas totutusti eläneet pitkin matkaa. Toinen ongelma on, että Valahiihdostakin on loppujen lopuksi kovin heikot näytöt olemassa, että niitä vastikkeena luvattuja hiihdettyjä metrejä olisi ikinä hiihdetty. Ei niitä todisteita aidosti ole. Suuret puheet vaihtuivat jälleen kerran aivan vasemmalla kädellä sutaistuun lopputulokseen. Mutta noh, toivottavasti rahankeräykseen osallistuneet ovat tyytyväisiä lahjoituksestaan, vaikka rahojen kohteesta ei takeita olekaan. Toivottavasti koetaan vastiketta saadun.
Mutta kukin tavallaan. Näemmä monille riittää, että "Aleksi Valavuori ainakin yrittää". Ei sillä näytä olevan merkitystä, kuinka kyseenlaista se touhu kulloinkin on. Kuinka läpinäkyvyys loistaa poissaolollaan. Ei sillä ole merkitystä, montako seuraa konkurssiin on ajettu. Ei ole merkitystä niillä affitouhuilla, ei lunastamattomilla lupauksilla. Karavaani kulkee ja kateelliset hanhinaamat kaakattaa.