Reflektoin vielä itse aiemmin linkkaamaani luentoa (ks. edellinen viestini ketjussa):
Jokainen Suomessa asepalveluksen suorittanut on kuullut varmasti lauseen vihollinen tulee aina idästä. Jotta voisi ymmärtää sitten taas Venäjän vastaavan ajattelun niin ensin pitää katsoa asiaa heidän historiastaan käsin, joten heille on historiallisesti vastaava lause kuin meillekin totta eli vihollinen tulee aina lännestä. Venäjä on pystynyt historiallisesti patoamaan näitä yrityksiä valloittaa sen aluetta, mutta trauman syvyys kohdistuu enemmänkin Venäjän helppoon asemaan: niin Napoleon kuin Hitlerkin etenivät suhteellisen ongelmitta aina Uralille asti - tämä johtuu siitä, että Venäjä sinne asti on helppokulkuista aroa, jonka puolustaminen on ollut historiassa aina vaikeaa. Neuvostoliiton aikana tämä todellisuus laajentui siihen, että Venäjällä koettiin laajasti helpommaksi puolustaa "sydäntä", kun sitä tehdään entisten Varsovan liiton alueiden kautta. Demokratia joutuu Venäjällä aina historialliseen kilpailuasetelmaan, jonka vastustus nojautuu sen synonyymiseen käyttöön sekasorron kanssa. Vahvat johtajat ovat vapauttaneet Venäjän ja ongelmalliseksi koettuja lyhyitä vaiheita demokratiaa kohti on leimannut sekasorto.
Venäjä on siis koko historiansa, jopa 1600-luvulta alkaen kokenut uhkan saapuvan lännestä ja kaikki maat, jotka vain sattuvat osumaan Venäjän kuvitellun hyökkäyssuunnan tielle ovat heille ainoastaan tästä omasta paradigmasta lähtöisin. Jo 1948 amerikkalainen suurlähettiläs sanoi, että venäläinen trauma on niin syvä, ettei se usko mihinkään mahdollisuuksiinsa ilman voimaa. Järkipuhe ei tehoa Venäjään - ja tämän paradigman seurauksista nyt koko Eurooppa ja erityisesti Ukraina kärsivät. Lenin sanoi aikanaan, että kokeile pistimellä, jos on pehmeää anna mennä, mutta jos on kovaa niin lähde pois. Tämä samanlainen ajatus on nyt kiitos meidän länsimaisen hampaattomuuden annettu uudestaan täydessä mitassa Venäjälle. Venäjä kävi kokeilemassa pistimellä Ukrainassa jo 2014 ja totesi, että on pehmeää ja alkoi ottamaan. Lännen reaktiot siihen ovat olleet samanlaisia pehmeitä hipaisuja, jolloin venäläiset kokevat oikeudekseen jälleen kerran kokeilla lisää. Jokainen ymmärtää aseellisen sekaantumisen riskin, mutta epäilen suuresti, ettei Euroopassa ole laajasti tälle vaihtoehtoja, jos tilanne jatkuu. Putinin hallintokoneisto ei kuuntele pehmeää saarnaustamme - sen sijaan se tulee uskomaan kovaa vastarintaa.
Jokainen Suomessa asepalveluksen suorittanut on kuullut varmasti lauseen vihollinen tulee aina idästä. Jotta voisi ymmärtää sitten taas Venäjän vastaavan ajattelun niin ensin pitää katsoa asiaa heidän historiastaan käsin, joten heille on historiallisesti vastaava lause kuin meillekin totta eli vihollinen tulee aina lännestä. Venäjä on pystynyt historiallisesti patoamaan näitä yrityksiä valloittaa sen aluetta, mutta trauman syvyys kohdistuu enemmänkin Venäjän helppoon asemaan: niin Napoleon kuin Hitlerkin etenivät suhteellisen ongelmitta aina Uralille asti - tämä johtuu siitä, että Venäjä sinne asti on helppokulkuista aroa, jonka puolustaminen on ollut historiassa aina vaikeaa. Neuvostoliiton aikana tämä todellisuus laajentui siihen, että Venäjällä koettiin laajasti helpommaksi puolustaa "sydäntä", kun sitä tehdään entisten Varsovan liiton alueiden kautta. Demokratia joutuu Venäjällä aina historialliseen kilpailuasetelmaan, jonka vastustus nojautuu sen synonyymiseen käyttöön sekasorron kanssa. Vahvat johtajat ovat vapauttaneet Venäjän ja ongelmalliseksi koettuja lyhyitä vaiheita demokratiaa kohti on leimannut sekasorto.
Venäjä on siis koko historiansa, jopa 1600-luvulta alkaen kokenut uhkan saapuvan lännestä ja kaikki maat, jotka vain sattuvat osumaan Venäjän kuvitellun hyökkäyssuunnan tielle ovat heille ainoastaan tästä omasta paradigmasta lähtöisin. Jo 1948 amerikkalainen suurlähettiläs sanoi, että venäläinen trauma on niin syvä, ettei se usko mihinkään mahdollisuuksiinsa ilman voimaa. Järkipuhe ei tehoa Venäjään - ja tämän paradigman seurauksista nyt koko Eurooppa ja erityisesti Ukraina kärsivät. Lenin sanoi aikanaan, että kokeile pistimellä, jos on pehmeää anna mennä, mutta jos on kovaa niin lähde pois. Tämä samanlainen ajatus on nyt kiitos meidän länsimaisen hampaattomuuden annettu uudestaan täydessä mitassa Venäjälle. Venäjä kävi kokeilemassa pistimellä Ukrainassa jo 2014 ja totesi, että on pehmeää ja alkoi ottamaan. Lännen reaktiot siihen ovat olleet samanlaisia pehmeitä hipaisuja, jolloin venäläiset kokevat oikeudekseen jälleen kerran kokeilla lisää. Jokainen ymmärtää aseellisen sekaantumisen riskin, mutta epäilen suuresti, ettei Euroopassa ole laajasti tälle vaihtoehtoja, jos tilanne jatkuu. Putinin hallintokoneisto ei kuuntele pehmeää saarnaustamme - sen sijaan se tulee uskomaan kovaa vastarintaa.
/img-s3.ilcdn.fi/0a0a7c6631f1f2629ecce4a721ad29f5483d675c477c5040bbda4bb67c7aa9b8.jpg)
