En tiedä johtuuko siitä ettei lautapelit muutenkaan nappaa pätkän vertaa, mutta sekä Witcherissä, Valhallassa että HFW:ssä näitä sivujuonipelejä kokeilleena ne menivät ekan kerran jälkeen itselläni romukoppaan. Mutta varmasti mukavaa ajankulua jos tuollaisesta tykkää. Itse tulee sitten taas kierrettyä joka ikinen kolkka ja sivutehtävä ja keräiltyä jokainen irtilähtevä kalikka mitä kukin peli tarjoaa.Tuli HFW:ssä törmättyä minipeliin nimeltä Machine Strike ja hurahdettua siihen ihan kympillä. Kyse siis strategisesta lautapelistä, jossa pelinappuloina toimivat erilaiset miniatyyri-versiot koneista. Aikansa meni opiskella eri tyyppisten nappuloiden tyyppejä ja toimintoja, mutta päästyään juonesta kiinni jäi kätösiin varsin miellyttävä kokemus. Toiveena olisi, että ei jää vain muutaman pelin mittaiseksi torsoksi, vaan saisi esim. AC Valhallan Orlogin tyylisen kokemuksen. Minipeliin oli harvinaisen perusteellinen perehdytyskin, joka jätti kuitenkin pelaajalle itseoppimisen tilaakin.
Mihin määrittelisit vaikeusasteen pelissä? Korkeampi, samaa tasoa vai helpompi, kuin Soulsit ja Bloodborne? Kiinnostaisi kovasti, mutta ensin tarvitsisi hankkia paremman luokan hermot pelata näitä.Elden Ring. Vuosia tätä on odotettu eikä From Software pettänyt taaskaan. Tämä on kaikkea sitä, mitä toivoinkin. Taattua soulsbornea, tällä kertaa täysin avoimessa hiekkalaatikossa lukuisten uusien twistien kera. Parikymmentä tuntia jo takana ja tuntuu siltä, että olen raapaissut vasta pintaa.
Jos olet kokeneempi soulsborne-jyrä, suosittelen alussa valitsemaan hahmon luokaksi wretchin. Tällä hahmolla aloitat level 1:stä ja kaikki taitosi ovat tasolla 10, ei vahvuuksia, eikä heikkouksia. Tästä hahmosta voi muokata ihan millaisen tahansa. Alussa sulle annetaan käyttöön pelkkä puinen nuija ja olet käytännössä alasti ja kaikki varusteet on itse hankittava tutkimalla maailmaa tai tappamalla vihollisia. Harvassa pelissä ollut kyllä samanlaista orpoa ja avutonta tunnetta, kun heitetään keskelle massiivista, uskomattoman kaunista avointa maailmaa ilman varusteita ja pärjätä pitää sillä, mitä sattuu löytämään. Lisäksi perinteiseen soulsborne-tyyliin kukaan ei kerro, mihin pitää mennä, mitä tehdä ja lähes joka nurkan takana vaanii jokin mörkö, joka haluaa tappaa sut. Ei voi muuta sanoa kuin, että huikea kokemus.
Mihin määrittelisit vaikeusasteen pelissä? Korkeampi, samaa tasoa vai helpompi, kuin Soulsit ja Bloodborne? Kiinnostaisi kovasti, mutta ensin tarvitsisi hankkia paremman luokan hermot pelata näitä.
Vielä oma taktiikka hionnassa, kun viime viikolla jäi pelaaminen vähiin, mutta olen voittanut pääsääntöisesti taktiikalla:Uusi Horizon täälläkin menossa. Täytyy ehkä pyytää pieni perehdytys tuohon minipeliin @Konteksti lta, koska itsellä ei oikein ole vielä napannut se. Muutamaan kertaan olen pelissä turhautunut, esim kiipeily ei kaikissa kohdin ole ihan toiminut, mutta koko ajan silti kuumottaisi pelailla lisää.
Open World- rakenne auttaa tässä, kun tilaa on enemmän, eikä koko ajan kuljeta eteenpäin ns. ahtaassa putkessa, jossa on jatkuvassa vaarassa.
Että vaikeus sinällään ei haittaa, kunhan annettaisiin suurempi valintojen maailma, kuin 1-2 polkua jotka kummatkin on tukossa ylipääsemättömän vihollisen toimesta.
Mutta jos tosiaan nyt saa valita lukemattomista paikoista, missä käy kuolemassa, niin se muuttaa asiaa. Ehkä pidän silti pääni ja ostan perjantaina tulevan Gran Turismo 7 ensin.
Itse olen tahkonnut jo. Hyvältä vaikuttaa, vaikkakaan ei Sportin jälkeen suoranaisesti mullista mitään. Mutta on vaan helvetin hieno ja kyllä se kilvanajo oikein parhaimmillaan on pirun jännittävää.Gran Tourismo 7 tuli perjantaina hommattua PS 5:een. Nyt pitäisi löytää aikaa alkaa tahkoamaan peliä.
Eilen tilattu ja sama. Oikeastaan Gran Turismo Sportit, Project Cars 2:set, sekä Dirt 2:set meni "läpi" vasta korona-aikana. Rattia ei vaan ole enää, kun myin sen viime kesänä pois. Mutta se olikin PS3-rattitsydeemi Drivehubilla. Joskin olisi kai toiminut jollain lailla vitosellakin, vaikka Sony vissiin yrittänyt patchia pois tuollaisten käyttöä. Mikä antaa entistä suuremman motivaation pelata ohjaimella ja olla ostamatta jotain lisensoitua rattia. Ei huvita ostaa uutta konsolia ja kaikkia tilpehöörejä kylkeen joka kerta.Gran Tourismo 7 tuli perjantaina hommattua PS 5:een. Nyt pitäisi löytää aikaa alkaa tahkoamaan peliä.
Eilen tilattu ja sama. Oikeastaan Gran Turismo Sportit, Project Cars 2:set, sekä Dirt 2:set meni "läpi" vasta korona-aikana. Rattia ei vaan ole enää, kun myin sen viime kesänä pois. Mutta se olikin PS3-rattitsydeemi Drivehubilla. Joskin olisi kai toiminut jollain lailla vitosellakin, vaikka Sony vissiin yrittänyt patchia pois tuollaisten käyttöä. Mikä antaa entistä suuremman motivaation pelata ohjaimella ja olla ostamatta jotain lisensoitua rattia. Ei huvita ostaa uutta konsolia ja kaikkia tilpehöörejä kylkeen joka kerta.
Alun perusteella sanoisin, että tämä on vaikeustasoltaan sitä, mitä voikin odottaa soulsborne-peliltä, MUTTA pienillä twisteillä, jotka tekevät pelistä helpommin lähestyttävän. Open World- rakenne auttaa tässä, kun tilaa on enemmän, eikä koko ajan kuljeta eteenpäin ns. ahtaassa putkessa, jossa on jatkuvassa vaarassa. Elden Ringissä on enemmän aikaa ja tilaa hengähtää ja ottaa välillä iisimmin samalla grindaten leveleitä, keräilemällä ja metsästämällä materiaaleja craftingia varten. Toki vastapainoksi sitten löytyy paljon armottomia dungeon-tyyppisiä alueita ja luolia, jotka ovat rakenteeltaan tuttuja edellisistä peleistä. Lisäksi peliin on tuotu apuvälineeksi kello, jolla saa kutsuttua erityyppisiä haamuja/henkiä auttamaan vaikeiden alueiden ja bossien kanssa. Perinteiseen tapaan apuun voi kutsua muita pelaajia ja npc- hahmoja. Eli kyllä pelistä löytyy elementtejä, jolla kokemuksesta saa tehtyä itselleen vähemmän vaikean. Mutta sanoisin myös, että Elden Ringissä pätevät edelleen samat lainalaisuudet kuin muissakin soulsborneissa, eli vaatii armotonta grindaamista ja kärsivällisyyttä. En suosittele heikkohermoisille, mutta, jos jotain soulsborne-peliä pitäisi suositella uusille pelaajille, niin se olisi kyllä Elden Ring.
Rocket League, 8000h takana. En pelaa enää koskaan, enkä suosittele 1/5