Myönnätkö, että jos et ystäväsi kanssa tänään katsokaan Netflix-leffaa, sinulla on tuon kontaktin verran vähemmän todennäköisyys saada tartunta? Toimisiko tuo sitten myös isommassa kuvassa?
Eihän minun tarvitse osoittaa, mistä tartunnat ovat peräisin. Suurilla tartuntamäärillä on aivan sama mistä ne ovat peräisin - ovatko ne peräisin kaupasta, koulusta, kotoa, naapurista, ystävältä, ravintolasta tai leffateatterista vai yleisötapahtumasta. Minulla ei myöskään ole mitään sitä vastaan, jos joku ihminen haluaa vapaaehtoisesti omaa henkilökohtaista riskiään saada tartunta madaltaa sillä, että jättää vaikka ihan kaikki tapaamiset väliin ja elää ainoastaan etäelämää tietokoneen välityksellä. Minusta tällainen on ihan täysin ok yksilön valinta.
Se, mitä minä vastustan, on se, että meillä asetaan useita ihmisiä koskevia rajoituksia, jotka perustuvat oletukseen tartunnoista. Yhteiskuntaa ei voi
täysin sulkea mitenkään, koska ihmisten on päästävä ainakin palveluihin käsiksi (esim. KELAssa käyminen on jokaisen kansalaisen oikeus tai kaupassa ruoan ostaminen) niin silloin vaihtoehdot ovat aika vähäiset. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää ihan omaehtoisesti, että tietyt ihmiskontaktit ovat lajimme tapojen vuoksi pakollisia. Pakollisen, välttämättömän ja ei-välttämättömän kontaktin määrittely puolestaan on minusta täysin yksilön oma harkinta. Nythän meillä on täysi epäsuhta yhteiskunnassa, kun tartuntoja tulee kiihtyvällä tahdilla juurikin niistä pakollisista kontakteista, kun kaikki "jonkun mielestä ei-välttämättömät" on jo siivottu tilastoista pois.
Tässä logiikka toimii meidän kahden välillä täysin toiseen suuntaan. Siinä, missä sinä ajattelet, että on hyvä rajoittaa "ei välttämättömiä" -toimintoja hetkellisesti tartuntaoletuksen perusteella niin minä puolestani ajattelen, että riski on samanlainen suurimmassa osassa arkipäivän kohtaamisista. Voin jättää Netflix-illan ystäväni kanssa väliin ja vähentää riskiä yhden kontaktin verran. Haluanko tehdä niin esimerkiksi loppuelämäni? No en helvetissä halua.
Ei ole näköpiirissä mitään sellaista tilannetta, jossa koronavirus maagisesti vain katoaisi ja itse tartunnan riski tippuisi nykyisestä. Jos minulle tulee korona niin sitten tulee - olen tehnyt kaikki ne inhimilliset toimenpiteet, jota minulta voidaan odottaa. Olen ollut etätöissä ja etäkoulussa yli vuoden, olen ottanut kaikki rokotteet, jotka minulle on tarjottu. Enempää ei voi pyytää, vaatia tai edellyttää. Minä en ole ainoa, joka on tehnyt näin. Kaikesta tästä huolimatta omikronin jälkeen tulee uusia variantteja, jotka kiertävät rokotesuojaa. Yhteiskunta ei ole mikään karkkikauppa, joka laitetaan joka toinen kuukausi kiinni ja avataan seuraavan kerran, kun tilanne on parempi.
Rajoituksia tässä tilanteessa, kun niitä asetellaan, niiden täytyy olla täysin välttämättömiä ja niiden perustelu ei saa perustua arvauksiin. Koronavirus ei voi samaan aikaan olla tarttumatta lähikaupassa lähikontaktissa ja tarttua jääkiekkopelissä. Toisen riskin poistaminen ei kumoa toista ja mikään kokonaistodennäköisyyksien laskeminen ei ole pysyvä tai kestävä tapa harjoittaa yhteiskunnallista toimintaa. Rajoituksien perustelun tulee olla ilmiselvä, täysin välttämätön. Tässä tapauksessa koronavirustartuntojen merkittävän osuuden tapahtuminen jääkiekkopelissä vaatii tutkimusnäyttöä taakseen. Kun tutkimusnäyttöä ei ole niin rajoituksien tulee laueta.