Mutta ei hän vaikuta sellaiselta lahjakkuudelta, joka hampaat irveessä harjoittelee liikaa kun on pakko voittaa olympiakultaa 2020.
Olen samaa mieltä. Ihan ilosta ja nautinnosta sekä tuntemuksien mukaan tuntuu nuori lahjakas nainen harjoittelevan ja kilpailevan.
Ei 140 km kovalla harjoitusviikolla ole liian paljon vielä tuossa iässä. Silloin normaali viikko voi olla vaikka 105-120 kilometriä ja palauttava reilusti alle 100 km.
Aikuiset huippu naismatatoonarit harjoittelevatkin sitten jo lähes 200 km viikossa kovilla viikoilla. 180-190 kilometriä on ihan tavallinen määrä.
Aikuiset mieshuiput rääkkäsivät 1970 luvulla itseään kovilla viikoilla jopa 250-300 km viikossa ja 10 000 km vuodessa. Nykyään lisääntyneen tehoharjoittelun vuoksi määrät ovat todennäköisesti kohtuullisempia, koska huippumaratoonareiden täytyy olla myös entistä parempia myös vauhtikestävyyden osalta.
Tehoharjoitteluakin tehdään vielä Alisan kohdalla harkitusti. Turha siinä on omassa tehoharjoittelussaan itse liiallisuuksiin menneiden Sandellin ja Paunosen jeesustella pekkiä kilometrejä. Kyllä tuollaiseen lähelle 2.30 aikaan pitääkin harjoitella tuon verran.
Muistan itsekkin että alle 20 vuotiaana harrastettiin myös paljon muita lajeja. Kesällä jalkapalloa ja talvella jääkiekkoa ja hiihdettiin vähintään 1000 kilometriä vuodessa. Jollakin se voi olla sitten myös pyöräilyä tai rullaluistelua.
Jukka Härkösen kommentti että Alisa Vainion parhaat suoritukset on ehkä jo nähty on suorastaan loukkaava. Hän saisi itse pitää suutaan pienemällä yhdestä lahjakkaimmasta suomalaisista kestävyysjuoksijasta kautta aikain.
Ei ole Jukka Härkönen ja kumppanit jeesustelleet Toni Niemisen hyppäämisistä ylisuurista mäistä jopa hengenvaarallisissa tuulissa 15 vuotiaana tai Jani Sievisen pyrkiessä huipulle muutama vuoden ikäisestä ja siitä että hän ui Alisan ikäisenä päivässä täyden työpäivän ja jopa 100 kilometria viikossa. Mitalit kyllä kelpasivat ja Sievisen kohdalla taisi hopea olla pettymyskin.
Mikä muu saa nämä aloittamaan rajun aikuismaisen harjoittelun niin nuorina kuin se että he savat osallistua kisoihin miten nuorina tahansa.
Kiinalaset ja muut voimistelijat sekä uimarit aloittava harjoittelun muutaman vuoden ikäisenä ja jo 10 vuotiaana harjoittelevat kuin aikuiset. Kaikkein vaarallisin urhelulaji olympialaissa on nyrkkeily joka pitäisi kieltää kokonaan.
Kauan ei ole siitä kun edellinen nyrkkeilijä kuoli päähän hakkaamisen seurauksena.
Jotain Alisan lahjakkudesta kertoo myös palautumiskyky joka nuorempana on vielä parempi. Hän ei ollut juoksun jälkeen täysin sippi ja pari päivää kisan jälkeen vain reidet olivat vähän kipeät. Vanhemmalla iällä vähän joka paikka on ainakin 5 päivää kipeä kovan maratonin jälkeen ja olo on pitkään väsynyt. Henkinen palautuminen voi kestää pari kolme viikkoa.
Alisa juoksi viikon päästä maratonista 10 km pääkaupunkijuosussa 36.20 mikä on maratonvauhtia ja kahden viikon päästä Punkaharjun halkijuoksussa 33.45 joten palautuminen on sujunut hyvin.
Aika rajoilla tuolla tahdilla ollaan, mutta se voi onnistua jos malttaa otta tuon ensimmäisen kisan viikon päästä tarpeeksi rauhallisesti. Sellainen ensimmäinen tasavauhtinen lenkki. Vasta parin viikon päästä maratonista pystyy juokemaan reippaampaa kilpailuvauhtia.
Ehkä nyt kannattaa kehittää vielä radalla vauhtikestävyyttä muutama vuosi niin siloin maraton nälkä kasvaa ja seuraavalla kerralla voi tapahtua mitä tahansa kun on tuollaiset kestävyysominaisuudet.