Game 4
Ei olleet tolppien jumalat tänään suosiolliset Capseille, ja huonosti kävi. Enkä nyt tarkoita tässä Jani Komulainen junioria tai Matti Iivarista. Sanotaan nyt heti kärkeen että se Ovechkinin tolppalaukauksen kilahdus kolmannessa erässä tulee kummittelemaan pitkän tovin korvissani, jos tässä nyt huonosti käy.
Caps tuli otteluun huonosti. Kesti pitkän tovin ennen kuin saatiin edes laukausta, jotain seitsemän minuuttia. Rangers nimittäin tuli otteluun hienosti, paremmalla draivilla ja höökillä kuin yhteenkään aikaisempaan. Siinä missä se käytti puolustusta ja tarkkuutta vahvuutena voitoissaan kahdessa ensimmäisessä pelissä, nyt ei alussa kilpparista tai vastaavasta ollut tietoakaan vaan joukkue luisteli ja piti kiekkoa. Ja sittenhän se tuotti tulostakin. Hyvällä joukkueella on tuuria ja olihan tuossa Maran laukauksessa melkoinen pomppu mukana, ohitti Varlamovinkin ja päätti pitkän nollan pitämisen siihen. Siis Erskinen perse. Pitäisikö nyt sanoa lontooksi että "Erskine got assfucked by Paul Mara", ilman että kertoisi eksymisestä homobaariin?
Caps sai ihan hiukan henkeä sitten erän loppupuolella, mutta laukaukset tulivat liian kaukaa ja usein ilman maskia, näytti ettei kukaan jaksa mennä maalille asti tappelemaan reboundeista tai iskemään sitä väkisin sisään.
Toisessa erässä sitten sattui ratkaiseva pomppu Varlamoville. Druryn pomppukutia ei pidä aliarvioida, kaveri pisti kai tarkoituksella melkoisen sutauksen maalille, Varlamov pomputti ja Drury pisti oman riparinsa sisään. 2-0. Ei hyvä.
Caps aloitti tämän jälkeen melkoisen painostuksen. Joukkue hallitsi koko erää selkeästi, mutta Lundqvist poimi kaiken, tosin oikeastaan vasta erän loppupuolella alkoi tulla sellaista todellista tappamisen meininkiä siihen hommaan, ei ihan, mutta sinnepäin. Koko ajan ammuttiin ja mentiin lähemmäs maalia, mutta ei tarpeeksi tahdolla, joukkue näytti liikaa taitokiekon lähettiläiltä pelaamassa kaunista peliä ja luomassa paikkoja, vailla kunnon viimeistelyä. Ahdisti semisti/jonkun verran/aika paljon/vitusti/runsaasti/aika lailla. Hienot hampaat, mutta tylsät sellaiset. Ja vaikka kuinka olisi pitänyt kaventaa ennen erän päätöstä, sitä ei tullut. Rangers kärsi pari jäähyä, mutta se jaksoi tapella alivoimat Lundqvistin johdolla, ja purki fiksusti. Iso osa sitä, ettei Caps nyt päässyt kuitenkaan reboundeille, oli myös pelaajiston hyvyyttä. Rangers etenkin peitti laukaisupaikat hyvin ja ylivoima, vaikka kiekkoa pyrittiin siirtelemään dynaamisesti, ajautui aina huonoon kulmaan tai liian kauas.
Kolmas erä. HF Boardsillakin osa porukasta veti jo ranteita auki, ja loput vittuiluvat luovuttajille. Ja sitten kun sitä vähiten odottaa, kuin salamana kirkkaana taivaalta Messias Ovechkin iskee ensimmäisen maalinsa tässä sarjassa. Upea laukaus painui kuin painuikin vihdoin King Henrikin selän taakse ja Caps oli mukana pelissä. Usko voitosta nousi. Caps jatkoi painostusta.
Momentum oli huipussaan kun Avery dorkaili itselleen todella typerän hyökkäyspään jäähyn tempaisemalla kääntyessään Jurcinaa nyrkillä naamaan. Mainittakoon että tähän asti Avery oli tehnyt hyvää työtä, jalkoja riitti ja taistelua, mutta nyt tuli sitten aivopieru viimeisen päälle. Tortorellan ilmeet part 1, Game 4. Caps saa pelin pyörimään, ja luo hurjia paikkoja.
Ja sitten se Ovechkinin tolppa. Fedorov oli muuten kilkutellut ylärimaa vähän aiemmin. MIKSI EI. Caps jatkaa painostusta...Averyn jäähy päättyy...
Kunnes, kunnes, Semin menee ja tekee sen mikä erottaa hänet franchise-pelaajasta ja toistaiseksi todellisesta supertähteydestä.
Menee ja ottaa todella typerän hyökkäyspään jäähyn. Väsynyt Semin huitaisee mailalla (olikohan sitten Avery) Rangers-pelaajan jalat alta ja Caps menettää momentuminsa. Eivätkö runkosarjan vastaavat kämmit riittäneet? Tästä on puhuttu! Tuolla hetkellä tuntui että Avery sai sentään vastustajan vuotamaan verta.
Ylläri, Caps menetti momentumin! Se tappoi hyvin Rangers-ylivoiman, mutta minkäs teet!
Avery koitti kuitenkin vielä antaa vastustajalle siimaa. Toinen pyörähdysisku ja taas Caps ylivoimalle ajassa 16.54. Meille yritettiin antaa vielä kunnon sauma tasoitukseen.
Roszival ja kumppanit saivat kuitenkin ratkaisevat kerrat mailansa väliin. Lundqvist poimi loput. Upeita torjuntoja myös matsin loppuun. Rangers-miehistö oli välillä ihan puhki, mutta kesti. Mieletön taisteluvoitto ja ottelun parasta pelaaja EI tarvinnut arpoa. Caps otti takkiin 1-2.
Rangersilta eniten kehuja kenttäpelaajista jakaisin Callahanin, Dubinskyn ja Korpikosken tyylisille kovaa työtä tehneille nuorille jannuille. Ei aina kaunista, mutta tehokasta. Drury oli myös elementissään, vaikka joku vamma kai sillä on. Staal jaksaa hiillostaa Ovechkinia, sama muilla, ja Green se vasta pommituksessa onkin. Näyttää väsyneeltä, ja kiekot alkavat pomppia.
Sarja näyttää nyt pahalta Capseille. Uskon täysin kotivoittoon seuraavassa matsissa, mutta että pitäisi voittaa Lundqvist yhteensä kolme kertaa? Alkaisi jo vaatia ihmettä. Positiivinen juttu on että Rangers-pakka todellakin väsyy. Negatiivinen se, että niin väsyvät avainmiehemmekin. Ovechkin ei ikinä luovuta, mutta hei, nyt tarvittaisiin uusi tuhkimotarina ja secondary scoringia. Nyt kakkos- ja kolmosketjuista pitäisi löytyä ratkaisuja, mutta niistä ei ole tietoakaan. Laich iski komean maalin edellisessä pelissä, mutta jos hän on ainoa/kovin pelaajamme ruuhkassa ykkösketjun jälkeen, ei oikein hyvältä näytä. Rangersin koko rebound control pyyhkii edelleen persettä Capsien hyökkääjillä, ja vaikka luomme kuinka paljon tilanteita ja laukauksia, räkämaalit ja kovat tilanteet maalinedustalla, siis ihan siinä edessä, ovat liian harvassa. Miksei esim. Kozlov voisi olla edes Antropov? Oikein vitutti katsoa tilanteita joissa Kozlov ei taklannut edes helposta paikasta. Fleischmann, ei kuitenkaan tarpeeksi vahva, Fehr, sukka. Fedorov, pelaa ajoittain upeasti, mutta ei tänäänkään päässyt lähemmäksi ylärimaa. Sankarin ja petturin ero on välillä puoli senttiä.
Pahalta näyttää. Ennustus vähämaalisten pelien kääntymisestä Rangersille pitää tällä hetkellä valitettavasti paikkaansa. Kuten mainittu, Capsien ainoa mahdollisuus piilee nyt siinä että Rangers tosiaan väsyy ja Caps löytää röyhkeyttä ja halua mennä maalille verenmaku suussa ykkösketjun ulkopuoleltakin.
PS. Näin jotain ihmeunta jossa sekoittuivat Ovechkin ja WATCHMEN-elokuva. Ihan totta! Ei mitään seksuaalista. Ovechkin oli yliluonnollinen, ja tarina päättyi kun Ovechkin hävitti sähköt maailmasta, mutta jätti yhden liekin palamaan. Uusavuttomuudessa lilluvien, synnissä rypevien kansalaisten piti lähteä lämmittämään itseään ja jakamaan valoa uudelta pohjalta. Eeppistä touhua.