Vituttaa, suruttaa, ihan sama. Kaksi tärkeää ihmistä muuttaa pois Suomesta. Toinen, vanha lukiokaveri, Espanjaan. Toinen, entinen asuinkumppani, Norjaan. Juu juu on kännykät ja tekstiviestit ja sähköpostit ja kaikki, mutta silti rasittaa että niin moni tärkeä ja rakas ihminen on kadonnut johonkin sivullekirjoittaneen elämästä. Juuri kun ehti jotenkin tottua ajatukseen että yksi ei halua enää ikinä pitää yhteyttä (syystä jota en edelleenkään tiedä) tuli nämä. Voi vitun vitun vittu.
Ja edelleenkin on niin saatanan huono olo. Tulisi edes oksennus, mutta ei.
Ja edelleenkin on niin saatanan huono olo. Tulisi edes oksennus, mutta ei.