Minut kasvatettiin tottelemaanja tarvittaessa "nöyrtymään" ja jos mikään muu ei auttanut niin koivuniemenherra teki tehtävänsä tai sitten nahkavyö, mutta aivan sellaisen kasvatusmetodin kannattaja en ole vaikka olenkin sitä mieltä, että lapsella on oltava rajat mutta rajojen lisäksi jo pienelle lapselle on opetettava vastuu tekemisistään.
Lapsen kasvattamisen kannalta curling-vanhemmuus on liene tuhoisinta mitä lapselle voi toivoa: "Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät samalla tälle karhunpalveluksen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä." (lähde: terveyskirjasto).
Jos minulla olisi lapsi(a) kasvatustyyli olisi siinä mielessä vapaa, että lapsella olisi rajojen sisällä vapaus valintoihin, mutta ylittäessään tai yrittäessään ylittää rajat seuraisi ennalta määritellyt toimenpiteet, joihin ei kuitenkaan kuulu väkivallalla uhkaamista missään muodossa. Vanhemman on osattava ja kyettävä kasvattamaan lapsensa ilman, että lasta lyödään tai pahoinpidellään muulla tavalla. Uskoisin, että kasvaessaan ympäristössä, jossa hän saa jo lapsena tehdä itse valintoja ja vaikuttaa valintoihin - tietty vanhemmilla on niiden rajojen puitteissa vastuu - hän kasvaa psyykkisesti tasapainoiseksi yksilöksi ja hän kykenee aikuisenakin ajattelemaan itsenäisesti olematta orjallinen sääntöjen noudattaja.
Eli summaus. Kannatan sitä, että lapsella on määritettyjen rajojen puitteissa vapaus valintoihin, ja tietenkin lapsen kasvaessa rajoja voidaan "venyttää" ja lapsi saa entistä enemmän valinnanmahdollisuuksia ja vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä, mutta siten, että hänelle tehdään selväksi mitä sääntöjen ja rajojen rikomisesta seuraa. Lapsen elämälle on myös asetettava niitä haasteita, vanhempien tehtävä ei ole raivata niitä pois vaan tukea lasta niiden ylittämisessä.
vlad.
Lapsen kasvattamisen kannalta curling-vanhemmuus on liene tuhoisinta mitä lapselle voi toivoa: "Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät samalla tälle karhunpalveluksen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä." (lähde: terveyskirjasto).
Jos minulla olisi lapsi(a) kasvatustyyli olisi siinä mielessä vapaa, että lapsella olisi rajojen sisällä vapaus valintoihin, mutta ylittäessään tai yrittäessään ylittää rajat seuraisi ennalta määritellyt toimenpiteet, joihin ei kuitenkaan kuulu väkivallalla uhkaamista missään muodossa. Vanhemman on osattava ja kyettävä kasvattamaan lapsensa ilman, että lasta lyödään tai pahoinpidellään muulla tavalla. Uskoisin, että kasvaessaan ympäristössä, jossa hän saa jo lapsena tehdä itse valintoja ja vaikuttaa valintoihin - tietty vanhemmilla on niiden rajojen puitteissa vastuu - hän kasvaa psyykkisesti tasapainoiseksi yksilöksi ja hän kykenee aikuisenakin ajattelemaan itsenäisesti olematta orjallinen sääntöjen noudattaja.
Eli summaus. Kannatan sitä, että lapsella on määritettyjen rajojen puitteissa vapaus valintoihin, ja tietenkin lapsen kasvaessa rajoja voidaan "venyttää" ja lapsi saa entistä enemmän valinnanmahdollisuuksia ja vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä, mutta siten, että hänelle tehdään selväksi mitä sääntöjen ja rajojen rikomisesta seuraa. Lapsen elämälle on myös asetettava niitä haasteita, vanhempien tehtävä ei ole raivata niitä pois vaan tukea lasta niiden ylittämisessä.
vlad.