Vapaa kukkahattutätikasvatus on Suomen toivo

[Hemingway]

En tiedä, olisiko minusta vapaaksi kukkahattutätikasvattajaksi. Se vaatii vanhemmilta lujia hermoja. Siihen voi liittyä nuoren rajua kapinointia, kokeilua ja suoranaisia typeryyksiä. Kun nuorelle antaa tilan ja vapauden, hän saattaa ottaa liikaa vauhtia.

Kokemukseni mukaan kukkahattutätikasvatetuista varttuu kuitenkin oivallisia kansalaisia. He seesteytyvät, kouluttautuvat, kasvavat ideologioistaan avaramielisiksi, pystyvät suhtautumaan asioihin rationaalisesti objektiivisia hyötyjä ja haittoja punniten ja muuttamaan mielipidettään, uskonnollisia näkemyksiään tai poliittista kantaansa, jotta ne säilyisivät loogisina suhteessa heidän arvoihinsa, tavoitteisiinsa ja tarjolla olevaan tietoon.

Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että vanhemmat eivät suhtaudu nuorelle suotuun vapauteen välinpitämättömästi, vaan asettavat selvät rajat niille tienoille, missä hengen lähtö tai nuorisorikollisen polku ovat lähellä. Elintärkeää on myös rakkauden ja arvostamisen osoittaminen. Se on kaiken perusta. Kun nuorelle kasvaa kokemus siitä, että hänellä itsellään on arvo ja että hänellä on arvo yhteisössä, hän vähitellen oppii toimimaan itseään ja yhteisöä rakentavalla tavalla.

Tällaisen kasvatustavan yleistyminen on Suomen toivo. Jos valtaan pääsee uudestaan malli, jossa ylempiään pitää kunnioittaa vain heidän asemansa vuoksi, voima on valtaa, järjestys on tavoite ja oikea ja väärä ja normaali ja epänormaali ovat selvärajaisia, tullaan mielialalääkkeiden syöjät laskemaan jatkossakin vajaassa tai ehkä ylikin miljoonassa. Myöskään itsemurhat, saati sitten laajennetut itsemurhat, eivät vähene.

Perheensä ja itsensä tappaneelta johtajalta kenties puuttui kukkahattunäkemys. Hän oli kaiketi elämässään tavoitteellinen ja kunnollinen ihminen. Tällaiseen elämänmalliin liittyy usein ahdistus ja häpeä, vaikka kunnollisilla ihmisillä ei olekaan sitä tapana myöntää.

Kun kukkahattukasvatettu kohtaa vaikeuksia, hän osaa luovuttaa ja etsiä turvaa ja tukea. Kun kunnolliseksi ja määrätietoiseksi kasvatettu kohtaa vaikeuksia, hän yrittää entistä kovemmin. Tällaisesta yrittämisestä pitäisi päästä eroon. Se on suomalaisen kulttuurin häpeäpilkku. Se laskee yleistä elämänlaatua helvetisti.

Tosimies luovuttaa ja yrittää uuden kautta.

 

[Evil]

Jos valtaan pääsee uudestaan malli, jossa ylempiään pitää kunnioittaa vain heidän asemansa vuoksi, voima on valtaa, järjestys on tavoite ja oikea ja väärä ja normaali ja epänormaali ovat selvärajaisia, tullaan mielialalääkkeiden syöjät laskemaan jatkossakin vajaassa tai ehkä ylikin miljoonassa.

Perheenisänä ja ammattikasvattajana on pakko olla osittain eri mieltä. Järjestyksen on tietyissä tilanteissa oltava tavoite. Kaaos ja anarkia on hilpeä ajatus, mutta eihän maailmassa mikään toimi jos ei järjestystä ole. Helppo on huutaa järjestystä vastaan, kunhan juna vaan tulee ajallaan, ja sossun rahat.

Samoin oikean ja väärän tulisi olla selvärajaisia, kun lapsista puhutaan. Esimerkiksi että ketään ei lyödä, piste. Lyöminen on väärin. Jos lyömisen raja on häilyvä, saattaa lapsi luulla että Jukkaa ei saa lyödä mutta Pekkaa saa, tai että on oikein lyödä vähän jos ei täysillä mottaa.

Miksipä ei myös raiskailun suhteen, se kun on ollut nyt tapetilla. "Eihän Ahmed raiskannut kuin vähän, alle viisi minuuttia. Miten se voi olla väärin?"

Ai että, miten maailma olisi kaunis jos kaikki vaan lilluisivat onnellisen alastomina purppuraisessa usvassa ja aurinko paistaisi, voitaisiin maata nurmikolla ja olisi perhosia ja kukkia ja hippimusiikkia ja rauha aina ja kaikki rakastaisi toisiaan. Ihminen on kuitenkin ihminen, ja tarvitsee kieltoja, sääntöjä sekä rajoituksia.

Kiellot ja säännöt sitä paitsi aiheuttavat kapinahenkeä, ja se vie asioita eteenpäin. Jos kaikilla on kivaa, alkaa henkinen taantumus. Kiukku laittaa yrittämään.

 

[Sateentekijä]

Se on juuri näin

Vastoinkäymisiä ei siedetä ja kun niitä tulee vanhemmille itselleen, niin sitten mikään ei kiinnosta.

Ei omissa vanhemmissani mitään vikaa ole, mutta sellainen luuleminen, että joo kyllä tää tästä. No, itse olen aina uskonut siihen omaan juttuuni. Välillä on käyty todella pohjalta ja se on vain positiivinen juttu, koska vaikeudet kasvattavat oikeasti kaikista eniten tässä elämässä. Niin se vain on, ei toki pelkät vaikeudet, kyllähän positiivisia juttuja tarvitaan paljon ihan vauvasta lähtien. Se on kuin siemen kasvattaminen.

Se on ne vastavoimat, jotka täydentävät.

Välillä on tuntunut, että jokin yliluonnollinen voima tulee aina eteen ja aivan pohjassa on käyty, mutta so what. Suomalaisella sisulla on aina noustu VOITTOON.

EDIT: Tiukassa linjassa on näin jälkeen ajatellen paljon hyviä puolia eli niissä rajoissa, jotka vituttivat pienenä, että "miks mä en". Kyllä se komppanian kuri miehen tiellä pitää. Armeijassa sen oppii, ketkä sen pleissin ovat käyneet.

 

[Midnight Rambler]

Täyttä paskaa ainakin järjestyksen osalta. Järjestys luo harmoniaa ja pitää asiat toimivina. Olen erittäin kiitollinen omasta kasvatuksestani, jossa pidettiin tiukasti huoli siitä, että oma ympäristö on siisti, käyttäydytään asiallisesti ja hoidetaan hommat järjestyksessä. Ja vanhempia kunnioitetaan aseman takia. Piste. Toki lapsi saa ajatella, että onpa kusipää, mutta voi voi. Siinähän oppii nöyryyttä.

Mun huushollissa se on joko "Alles in ordnung!" tai sitten hiuksista vittuun. Huomaa kyllä nykyään monissa tuttavaperheissä, että marimekko-arvoilla kasvatetut ipanat eivät osaa elää järjestyksen mukaan ollenkaan. Kaikki lelut ja muu kama roikkuu siellä sun täällä, sängyt on petaamatta ja ruokaakin heitellään. Mutta hei, eihän janipetteriä saa rajoittaa! No, kuinka vaan, mutta luoja säästäköön minut janipetteriltä ja hänet minulta. Voisi tulla rumaa jälkeä.

 

[Juicey]

Perheenisänä ja (ammatti)kasvattajana on pakko olla lähes täysin eri mieltä.

Periaatteellisella tasolla ajatuksesi on toki kiva ja humaani, mutta käytännössä huikean naiivi ja teoreettinen. Kukkahattuilu käytännössä tarkoittaa myös muunlaisia ilmiöitä, vahvasti tällaisessa kukkahattuisessa suhtautumisessa on mukana myös lapsen vastuun vähättely ja välttely (toki sitä esiintyy myös autoritäärisissäkin kasvatustavoissa) joka on niin väärä tapa kasvattaa kuin vain voi olla. Lisäksi avausviestin ajatus siitä että noudateltaisiin jotain kukkahattumallia höystettynä kuitenkin napakoilla ja selkeillä rajoilla vaikuttaa hieman toisensa poissulkevilta periaatteilta. Tämä kukkahattukasvattaminenhan käytännössä tarkoittaa sitä, että lapsi määrää tekemisen ja aikuinen juoksee sitten perässä varmistamassa että mitään ei tapahdu. Lapsi määrää myös suhtautumisen erilaisiin asioihin - ja ihmisiin - ja siitä ei hyvää seuraa, sillä lapsi ei suinkaan ole pienikokoinen aikuinen, vaan lapsi joka tarvitsee jatkuvaa, päivittäistä esimerkkiä ongelmanratkaisusta, ihmisten kohtaamisesta ja kohtelemisesta sekä uusien, vaikeiden ja vieraiden asioiden käsittelystä. Siinä on erittäin painava syy miksi marssijärjestyksen kasvatuksessa tulee poikkeuksetta olla niin että kasvattaja kasvattaa ja kasvatettava ymmärtää oppilaan asemansa.

Tämähän ei tietenkään poissulje sitä, että kasvatuksessa otetaan huomioon kasvatettavan tarpeet, keskustellaan erilaisista vaihtoehdoista ennen toimintaa, selitetään reagoinnin taustoja, välitetään eteenpäin normeja mm. sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ihan perusjuttuna voisi olla vaikka meille kaikille suhteellisen itsestäänselvä asia, että tuntemattomille ihmisille ei sanota spontaanisti tai kevyessä arkisessa erimielisyystilanteessa (kuten vaikkapa parkkipaikasta "kilpailu") että "haista vittu" vaan "hyvää päivänjatkoa". Vaan lapselle ja lapsenmielisille tämä ei olekaan täysin selvää, vaan vaatii nimenomaan kasvatusta, jotta tällainen normi välittyy asiallisesti ja sovinnaisesti muiden kanssa käyttäytyvältä aikuiselta eteenpäin. Jos asetelma kuitenkin on niin, että lapsi tekee mitä haluaa ja vanhemmat sitten tasoittelevat muille ihmisille perästäkäsin että "no tuo meidän Meri-Eerikki on vähän tuollainen voimakasluonteinen tyttö, eihän se tietysti saisi mutta kun te itse ette antaneet paikkaa jonossa kun hän tuli kassalle..." niin on tietysti aivan selvää että ei tällaisesta taustasta kasva tasapainoista, avarakatseista, neuvottelevaa ja hyvin stressi- ja konfliktitilanteita käsittelevää ihmistä. Tällaista se arkipäivän kukkahattuaminen kuitenkin on, selitellään perästäpäin että ei se meidän poika oikeasti tuhma ole, se vaan on vähän voimakastahtoinen / itsepäinen / teidän syytänne että lapsi käyttäytyi huonosti.

Enemmän kuin avausviestin sisällöstä (josta olen eri mieltä), olen enemmän huolissani siitä että ihmiset eivät enää käytä aikaa kasvatukseen. Voidaan antaa malleja, mutta ei välttämättä koskaan käydä läpi keskusteluita joko arkipäiväisten asoiden ohessa, tai tarkoituksellisesti auringon laskiessa tontin pientareella heinät suussa isä-poika -filosofisesti keskustellen. Annetaan kenties toimintamalleja, mutta tärkeä "oppi" eli taustat miksi yhteiskunnan osat toimivat, kuten ne toimivat, ei välttämättä koskaan välity. Hyvää tietysti on se, että opetetaan lapset tekemään automaattisesti oikeita valintoja, huonoa on se, että ymmärrys valintojen taustoista valkenee vasta omien erehdys ja tärähdys -kokeilujen kautta. Tässä voisi oikeastaan hieman kaivella esille vanhaa sanontaa jonka mukaan fiksu selviää tilanteista joihin viisas ei koskaan joudu ja lisätä siihen mukaan pätkän jossa kerrotaan että oiva kasvattaja on aiemmin mainitun viisaan velipuoli, joka säästää myös lapsensa tarpeelta osoittaa fiksuuttaan - tarpeettomasti.

No, luonnettahan tuo "itsensä kasvattaminen" tuo esille, joten tietenkään äärimmäisyys ei ole siinäkään oikea vaihtoehto että neuvottaisiin lasta elämään. Oikea tasapaino joka suhteessa on varmastikin paras ratkaisu, eikä minkään ääripään kategorinen noudattelu.

 

[Harald73]

We fight authority, we glorify free will - Motörhead!

Elän hyvin pitkälti tuon mukaan, mutta minulle ei ole jäänyt epäselväksi, että vapaus tuo mukanaan vastuun. Se riehuva janipetteri kyllä pysähtyy, nyrkkiin jos ei muuten ja oman poikani kyllä kasvatan tietämään, että on olemassa sellainen vittumaisuus kuin rajat. Tuleepa samalla opetettua, mikä on oikein ja mikä väärin. Noilla on pärjätty ja eiköhän hänkin pärjää.

P.S. Mua ei muiden janipetterit kiinnosta, kunhan ei tule räkimään mun ikkunan alle -> saattaa joutua käytöstapojen pikakurssille.

 

[Sateentekijä]

Tuli vielä mieleen

Mistä tämä elämä koostuu? No, peloista. Mieleemme juolahtaa välillä aivan nauretttavia ajatuksia... varmasti suurimmalle osalle.

Musiikki kannattaa, tasapainoittava sellainen. Toki, jos hevi on ainut ok, niin sitten toki se. Tapansa kullakin.

Pelot viittaavat evoluutiopsykologiaan. Miettikää, kuinka paljon pelkoa on joutunut kokemaan suurten ikäluokkien ihmiset. Kyläkauppoja muutama ja muutenkin ruoka vähissä.

Silloin ei voinut turvautua mihinkään musiikkiin. Oli kaivettava kuopat ja tehtävä perusta.

Sotaveteraaneja ja vanhempia ihmisiä todellakin täytyy arvostaa ja paljon - ja ennen kaikkea ottaa heistä esimerkkiä. Oma sukuni on ainakin oikea työn mestari, kun löytyy talon rakentajaa ja muita näitä arjen sankareita.

 

[Hemingway]

Kukkahattuilu käytännössä tarkoittaa myös muunlaisia ilmiöitä, vahvasti tällaisessa kukkahattuisessa suhtautumisessa on mukana myös lapsen vastuun vähättely ja välttely

Järjestys luo vastuuttomuutta. Ominaista järjestykseen kasvaneille onkin heikko ja ulkoistettu moraali. He eivät opi pohtimaan asioiden syy- ja seuraussuhteita, kokemaan empatiaa tai erittelemään tunteita, eivätkä he siksi onnistu luomaan asioihin omakohtaista suhdetta, vaan he toimivat yleisesti hyväksytyn mallin mukaan. He eivät yksinkertaisesti uskalla ajatella ja toimia itsenäisesti, koska ovat riippuvaisia järjestyksestä ja siihen liittyvästä sosiaalisesta hyväksynnästä.

Järjestykseen kasvanut ihminen ei ymmärrä kettutarhaiskuja. Koska kettutarhaus on lainmukainen elinkeino, he kokevat iskut suoranaisena terrorismina rehellisesti toimivia yrittäjiä kohtaan. Kuitenkin useimmat pitävät järjettömänä sitä, että eläimiä kasvatetaan kehnoissa oloissa pelkkien ajassa ja kulttuurissa muuttuvien kauneusarvojen vuoksi. Järjestelmäuskoisina he vain eivät uskalla luottaa omaan järkeilyynsä, vaan he luottavat yleiseen ajatteluun ja viranomaiseen.

Järjestykseen kasvaneet kannattavat orjuutta, naisten alistamista ja homouden kriminalisointia. Järjestykseen kasvaneet olisivat tottelevaisuuskokeessa valmiita vaikka tappamaan, kun auktoriteetti käskee. Milgramin koe on toistettu. Tulokset olivat samankaltaisia.

Milgramin tottelevaisuuskoe – Wikipedia

 

[mjr]

Järjestys luo vastuuttomuutta. Ominaista järjestykseen kasvaneille onkin heikko ja ulkoistettu moraali. He eivät opi pohtimaan asioiden syy- ja seuraussuhteita, kokemaan empatiaa tai erittelemään tunteita, eivätkä he siksi onnistu luomaan asioihin omakohtaista suhdetta, vaan he toimivat yleisesti hyväksytyn mallin mukaan. He eivät yksinkertaisesti uskalla ajatella ja toimia itsenäisesti, koska ovat riippuvaisia järjestyksestä ja siihen liittyvästä sosiaalisesta hyväksynnästä.

Tuota, tuota, perustuuko tuo käsityksesi Waffen-SS-peruskoulutukseen vai siihen, ettei vanhempi anna periksi 4-vuotiaan itkupotkuraivarille, kun tämä vaatii karkkia ruokakaupassa?

Rousseau kai ajatteli, että ihminen on luonnostaan hyvä ja että hänen vapauttamisensa tarkoittaa hyvyyden vapauttamista. Minusta me kuitenkin olemme ihan tavanomainen apinalaji siinä suhteessa, että meillä ei ole luontaista taipumusta pelkästään yhteistyöhön vaan myöskin aggressioon ja heikompien ja erilaisten kiusaamiseen ja alistamiseen ja hyvä kasvatus pyrkii saamaan meidät eroon näistä jälkimmäisistä reflekseistämme.

Se on tietysti totta, että vanhojen aikojen väkivaltainen ja autoritäärinen kasvatus sai aikaan paljon tuhoa, ja ne aiempien sukupolvien "kukkahatut", jotka näitä aspekteja vastustivat olivat hyvällä asialla, mutta ei nyt pidä heittää lasta pesuveden mukana. Kohtuus on meille vaikea mutta erittäin hyödyllinen hyve... Annetaan niin rajoja kuin rakkautta sekä kunnioitetaan järkevällä tavalla lapsen jatkuvasti kasvavaa autonomiaa.

 

[Hemingway]

Tuota, tuota, perustuuko tuo käsityksesi Waffen-SS-peruskoulutukseen vai siihen, ettei vanhempi anna periksi 4-vuotiaan itkupotkuraivarille, kun tämä vaatii karkkia ruokakaupassa?

Kukkahattutätikasvatukseen kuuluu nimenomaan se, että lapsi saa huutaa kaupan lattialla, eikä hänelle anneta periksi.

Järjestyskasvatus olisi sitä, että lasta uhkailtaisiin, peloteltaisiin tai että hänelle tarjottaisiin lahjuksia.

Pelottelemalla ja lahjomalla ihmisistä saadaan kasvatettua sätkynukkeja, jotka tekevät niin kuin muut vaativat. Tällaista kasvatusta harjoitetaan tyypillisesti akateemisissa perheissä, joista kasvaa ylisuorittavia tyttöjä ja poikia. Ihmisiä, jotka pärjäävät hyvin ulkoisesti, mutta eivät ole välttämättä tasapainossa sisimpänsä kanssa.

Eihän keskiverto akateemisella vanhemmalla ole edes munaa antaa lapsen kiukuta. Hän on itsekin sosiaalisesti riippuvainen ja pelkää niin paljon muiden reaktioita, että yrittää hiljentää lapsen tavalla tai toisella.

 

[Evil]

Järjestykseen kasvaneet kannattavat orjuutta, naisten alistamista ja homouden kriminalisointia.

Kun kerta näin on, niin miten ihmeessä sellaiset sukupolvet, joitten edustajista valtaosa on nimenomaan järjestykseen kasvaneita, ovat kieltäneet orjuuden, kriminalisoineet naisten alistamisen ja laillistaneet homouden?

 

[Juicey]

Järjestys luo vastuuttomuutta. Ominaista järjestykseen kasvaneille onkin heikko ja ulkoistettu moraali. He eivät opi pohtimaan asioiden syy- ja seuraussuhteita, kokemaan empatiaa tai erittelemään tunteita, eivätkä he siksi onnistu luomaan asioihin omakohtaista suhdetta, vaan he toimivat yleisesti hyväksytyn mallin mukaan. He eivät yksinkertaisesti uskalla ajatella ja toimia itsenäisesti, koska ovat riippuvaisia järjestyksestä ja siihen liittyvästä sosiaalisesta hyväksynnästä.

Olen tästä täysin eri mieltä. Järjestys luo vastuullisuutta ja kasvattaa tasapainoisia, hyviä itsenäisiä moraalisia valintoja tekeviä ihmisiä. Järjestys ja sen tuoma turvallisuuden tunne lähimpänä kasvumpäristönä takaa myös kasvatettavalle turvallisen hiekkalaatikon jossa kokeilla, erehtyä, kokeilla, kohdata rajat, ylittää rajat ja silti tuntea olevansa turvallisessa, valvotussa ympäristössä etsimässä noita rajoja. Olen sitä mieltä että nimenomaan valvotusta ja "läsnäolevasta" kasvattajaympäristöstä tulee tasapainoisia, tunne-elämältään tasaisia ja monivivahteisia, itsenäisiä ihmisiä. Väitän, että nimenomaan kasvatuksen yhteydessä kuri ja järjestys takaa sen, että aikuisiällä näillä ei enää ole tarvetta. Olen lähestulkoon varma, että nimenomaan "itseään kasvattavista lapsista" kasvaa epävarmoja, arkoja, ailahtelevia, epäjohdonmukaisia ja tasapainottomia persoonallisuuksia. Perustan väittämän siihen että oppimani mukaan turvallisuudentunteen puute jättää jälkensä jo hyvin pieniin lapsiin, aina nuoruuteen ja teini-ikään saakka. Yksittäinen turvattomuuskokemus ei sinällään merkitse paljoakaan, mutta päättymätön, "toistaiseksi voimassaoleva" tila jossa et tunne itseäsi turvalliseksi ja tiedosta kasvattajan turvaverkoston olemassaoloa ohjaa varuillaanoloon josta muodostuu vuosien myötä piirre persoonallisuuteen.

Järjestykseen kasvanut ihminen ei ymmärrä kettutarhaiskuja. Koska kettutarhaus on lainmukainen elinkeino, he kokevat iskut suoranaisena terrorismina rehellisesti toimivia yrittäjiä kohtaan. Kuitenkin useimmat pitävät järjettömänä sitä, että eläimiä kasvatetaan kehnoissa oloissa pelkkien ajassa ja kulttuurissa muuttuvien kauneusarvojen vuoksi. Järjestelmäuskoisina he vain eivät uskalla luottaa omaan järkeilyynsä, vaan he luottavat yleiseen ajatteluun ja viranomaiseen.

Järjestykseen kasvanut henkilö ei välttämättä ymmärrä kettutarhaiskuja, mutta syyn taustat ovat varmastikin hyvin paljon syvällisemmät kuin yllä osoitettu. Sen lisäki että se on lainmukainen elinkeino, myöskään oikeuden ottaminen omiin käsiin ei ole oikea ratkaisu vain siksi että on olemassa mielipide-eroja toiminnan moraalista. Epäjärjestyksessä ja itsestään huolehtien, "itseään kasvattaen" ihminen kasvaa ajattelemaan kapeakatseisesti että hänen toimintansa on oikeaa ja hänen kohdallaan sallitaan myös yleisestä yhteiskuntajärjestyksestä poikkeava käyttäytyminen - ylikehittynyt usko omaan yksilöllisyyteen ja poikkeuksellisuuteen luo harhan, jossa muilta kielletyt asiat ovat itselle ja omalle aatteelle sallittuja, koska *perustelut* mutta vastaavasti vastakkainen mielipide ei voi käyttää *perustelut* -jokerikorttia puolustaessaan omaa toimintaansa ja näkökulmaansa. Mielestäni asetelma ei todellakaan esitä, että tässä skenaariossa kettutyttö olisi se oikein toimiva, fiksun ja avarakatseisen kavatuksen saanut henkilö. Päinvastoin, kettutarhaiskuja suorittava henkilö vaikuttaa mielestäni tasapainottomalta, impulsiiviselta, epärealistisiin suunnitelmiin taipuisalta sekä itsensä muita parempana näkevältä persoonallisuudelta. En usko että tämä on se, mitä haluaisin tai yhteiskunta haluaisi lapsista kasvatettavan, mutta on kuitenkin jossain määrin seurausta myös siitä miten kasvattamiseen on suhtauduttu.

Järjestykseen kasvaneet kannattavat orjuutta, naisten alistamista ja homouden kriminalisointia. Järjestykseen kasvaneet olisivat tottelevaisuuskokeessa valmiita vaikka tappamaan, kun auktoriteetti käskee. Milgramin koe on toistettu. Tulokset olivat samankaltaisia.

Milgramin tottelevaisuuskoe – Wikipedia

Kuten jo aiemmin todettua, niin ei se ääri-autoritäärinen kasvattaminen varmasti ole sen parempi vaihtoehto kuin toinenkaan ääripää.

En kuitenkaan usko että tässä puhuttaisiin kovinkaan laajasta ilmiöstä räikeästä ihmisoikeuksien polkemisessa järjestykseen kasvatettujen ihmisten keskuudessa. Sen sijaan itsekeskeiset, yhteisistä säännöistä piittaamattomat, tasapainottomat, epävarmat persoonallisuudet ovat häiriötekijöitä jo vähäisissä määrin.

Edit; tämä keskustelu muuten vaatisi käytettyjen termien yhteisen määrittelyn, koska lienee selvää että tässä puhutaan tietyssä määrin erisävyisistä asioista, kuitenkin samoilla nimillä.

 

[Stonewall]

Kukkahattukasvatuksen saaneet rakastavat kaikkia ja suvaitsevat kaikkia. He haluaisivat edistää tasa-arvoa, eläinten ja homojen oikeuksia, ja haluavat että jotain asioille tehdään. Joku muu saisi kuitenkin tehdä sen, sillä pössyttely ja hiilijalanjäljestä murehtiminen antavat tekosyyn oikeasti laiskalle yksilölle olla osallistumatta itse mihinkään. Toki mitään ei saisi tehdä pakkoa käyttäen, vaan esim terroristit pitää taltuttaa lähettämällä kriisialueelle siviilejä kokoustamaan kouluttamattomien amerikkalaisten riistokapitalistien ilkeyttään terroristiksi leimaamien omaa maataan muita maita pommittamalla puolustavien ihmisten kanssa, näyttäen samalla miten oikeusvaltiota luodaan islamin periaatteiden mukaan vaikkapa siten, että rikosta katuvaa ei saa tuomita, kun kerran koraanissa niin seisoo. Erilaisuutta pitää suvaita, voi voi sentään.

Kukkahattukasvatetut ovat aikaa sitten kadottaneet kosketuksen luontoon, joten he eivät käsitä olevansa osa luontoa. Heille luonto on jotain jossain stadin ulkopuolella olevaa, jota on suojeltava siellä jossain. Sinne ei saa hyvänen aika rakentaa mitään ja kaikki rakennettu on purettava. Lisäksi luonnon tasapainoa voidaan lisätä tekemällä terrori-iskuja vaikkapa turkiskasvattamoihin päästäen vapaaksi eläimiä, jotka eivät vapaudessa selviä.
Kukkahattukasvatetut eivät syö lihaa, koska he rakastavat eläimiä. He eivät tajua, että luonnossa lihansyönti on täysin normaalia. Heillä ei ole käsitystä siitä, että fanatismissaan he itseasiassa ovat hyvin luonnottomia, ihminen kun on luonnostaan sekasyöjä.

Kukkahattukasvatetut eivät halua nähdä poliiseja tai muita järjestyksen merkkejä. Heidän mielestään jokaisella pitää olla vapaus elää miten yksilö itse haluaa. Voidaan puhua individualismin diktatuurista. Halutaan tietyllä tavalla elää omaa juttua ja antaa muiden olla rauhassa. Kuulostaa hyvältä, mutta se tarkoittaa, että eristäydytään muista. Kadulla sairaskohtauksen saanutta ei auteta, mutta mahdollisesti paikalle eksyvää auttavaa viranomaista kuvataan kännykkäkamerolla, jotta voidaan seuraavana päivänä kritisoida näitä huonosti tehdystä työstä. Yhteiseen hyvään ei tarvitse antaa mitään, ellei sitten kyseessä ole Greenpeacen luonnonsuojelulla rahastava organisaatio, jonka toiminta ei tähtää lunnonsuojeluun vaan vastakkainasettelun rakentamiseen.

Kukkahattukasvatetun periaatteellinen elämäntarkoitus on uskoa rakkauteen ja suvaitsevaisuuteen, mutta käytännössä hän kääntyy hedonismiin ja äärimmäiseen itsekkyyteen. Arvo-liberalismi on tärkeää koska silloin saa tehdä mitä ikinä haluaa, eikä ole vastuuta mistään. Hedonismistä vapautta ilman vastuuta mistään.

Kukkahattukasvatetut eivät usko ihmiskunnan kykenevän pahaan, ja saisivat sen takia maailman anarkiaan alta aikayksikön. Sotaa ei tietenkään tapahdu kukkaismaailmassa, mutta jos jotain ikävää tapahtuu, niin aina pääsee karkuun ja aina voi tehdä valituksen viranomaiselle huonosta viranomaistoiminnasta.

 

[Hemingway]

Kun kerta näin on, niin miten ihmeessä sukupolvet, joitten edustajista valtaosa on nimenomaan järjestykseen kasvaneita, ovat kieltäneet orjuuden, kriminalisoineet naisten alistamisen ja laillistaneet homouden?

Hidas prosessihan se on ollutkin. Siihen on tarvittu ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet entisen ja kapinoineet vallitsevaa vastaan.

Samalla tavalla tullee käymään eläinten oikeuksillekin. Ensin esiin uskaltautuivat ituhipit, sen jälkeen tuotantoeläinten hyvinvoinnista välittäminen on levinnyt yhä laajemmin naisten keskuuteen ja lopulta siitä huolestuvat miehetkin. Lopulta huolestuneisuus alkaa vaikuttaa laajamittaisesti käytäntöihin.

Mahdollista on sekin, että 100 vuoden päästä ihmiset naureskelevat sille, kuinka me heitämme valtavia määriä ruokaa hukkaan samaan aikaan kun muualla kärsitään aliravitsemuksesta. Meille ravitsemusongelman ratkaiseminen on mahdotonta, mutta tulevat sukupolvet löytävät siihenkin ratkaisun, kun se kasvaa riittävän suureksi moraaliseksi ongelmaksi.

 

[Juicey]

Mahdollista on sekin, että 100 vuoden päästä ihmiset naureskelevat sille, kuinka me heitämme valtavia määriä ruokaa hukkaan samaan aikaan kun muualla kärsitään aliravitsemuksesta. Meille ravitsemusongelman ratkaiseminen on mahdotonta, mutta tulevat sukupolvet löytävät siihenkin ratkaisun, kun se kasvaa riittävän suureksi moraaliseksi ongelmaksi.

Öö, minä - itseni järjestykseen kasvatettuna itseäni pitävä - olen huolissani siitä, että ruokaa heitetään roskiin ilman pätevää syytä vain jonkin "normin" vuoksi. Ei nämä huolet katso suinkaan mitenkään taustaa josta tulemme, vaan kasvatus määrittelee ennemminkin miten valitsemme toimia. Itsehän järjestystä rakastavana ihmisenä kompostoin, pidän kasvihuonetta, kasvatan luomu-juureksia omalla pellolla, teen itse polttopuuni. En todellakaan yhdy ajatukseen, että saamani kasvatus olisi sanellut että minun tulee liittyä mukaan kertakäyttökulttuurin kyllästämään yltäkylläiseen kulutusyhteiskuntaan, vaan nimenomaan järjestelmällisenä ihmisenä olen löytänyt omat keinoni kantaa omaa osuuttani hieman eettisemmällä - ja samalla itselleni antoisammalla tavalla.

Hyvä huolenaihe sinällään, mutta ei liity kasvatukseen varmastikaan millään lailla.

 

[Evil]

Lisäksi luonnon tasapainoa voidaan lisätä tekemällä terrori-iskuja vaikkapa turkiskasvattamoihin päästäen vapaaksi eläimiä, jotka eivät vapaudessa selviä.

Päästäisivät nyt herran tähden jo lehmätkin vapaaksi ahtaista navetoista, jotta ammut pääsisivät luontoaan seuraten rakentamaan pesänsä metsiin.

 

[Hemingway]

Päästäisivät nyt herran tähden jo lehmätkin vapaaksi ahtaista navetoista, jotta ammut pääsisivät luontoaan seuraten rakentamaan pesänsä metsiin.

Siinäpä oikein malliesimerkki rationaalisesta ajattelusta.

a) Onko lehmiä jalostettu ajatellen niiden hyvinvointia vai maidontuotantoa? Millainen on luonnonvarainen lehmä?
b) Miksi lehmät tuottavat lähes koko ajan maitoa?
c) Onko lehmien massatappo ja lihansyönnin vähentäminen vaihtoehto, vai ovatko vaihtoehdot pesä ja navetta? Miksemme söisi vaikka hoitokalastuksissa massoittain poistettavaa särkeä, josta saa hyvää (ihan oikeasti hyvää) säilykettä? Myös hyönteisten syöminen on mahdollisuus, kun proteiinia haluaa kitusiinsa.

Jyrkästi tuotantoeläinten olojen parantamista vastustavat ovat usein samoja ihmisiä, jotka käyvät pikkupoikien kurkkuun kiinni, kun he kiusaavat omaa kattia tai koiraa. Mitään logiikkaa heidän moraalissaan ei ole. Se perustuu ainoastaan tosiasioiden kieltämiseen, tunteeseen ja auktoriteetiuskoon. Oman mökkijärven paskaajat on laitettava kuriin, mutta kaivokset saavat paskata muiden järviä. Se vain on niin, koska laki.

 

[mjr]

Kukkahattutätikasvatukseen kuuluu nimenomaan se, että lapsi saa huutaa kaupan lattialla, eikä hänelle anneta periksi.

Tästä erittäin epäkäytännöllisestä ohjeesta loihenkin kysymään, että olisiko libertaarinen yhteiskunta ihanteesi? Minusta tuo dikotominen ajattelusi on niin elämälle vierasta, että tulisit varmaan hyvin toimeen libertaarien parissa. Oletko muuten lukenut Kärpästen herran?

 

[Midnight Rambler]

Kukkahattutätikasvatukseen kuuluu nimenomaan se, että lapsi saa huutaa kaupan lattialla, eikä hänelle anneta periksi.

Ja muut asiakkaat kai "kiittävät" ja ihastelevat kasvatusmetodejasi, kun nahkasireeni ulvoo raivoaan sinun seisoessa tekemättä mitään? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Rääkyvän lapsen ääni on psykologistenkin tutkimusten mukaan yksi eniten ihmisiä ärsyttäviä ärsykkeitä. Jos kaikki kasvattaisivat mukuloitaan noin, niin marketteihin pitäisi pian mennä peltorit päässä.

 

[Hemingway]

että olisiko libertaarinen yhteiskunta ihanteesi?

Minun ihanteeni on moraalisesti looginen yhteiskunta.

Jos joku on sitä mieltä, ettei eläinten hyvinvoinnista tarvitse välittää, hänellä on siihen oikeus, kunhan hän hyväksyy sitten myös sen, että satunnainen ohikulkija huvikseen kiduttaa hänen koiraansa. Satunnainen koiran kiduttaminen on mitätön moraalinen rikkomus verrattuna siihen, että ottaa osaan pahoinvoinnin tuottamiseen järjestelmän tasolla.

Jos joku on sitä mieltä, että köyhien aasialaisten työoloja saa polkea ronskisti, jotta voitaisiin tuottaa länsimaihin halpaa elektroniikkaa, hän hyväksyköön myös sen, että kesätyönantaja järjestää hänen lapselleen surkeat työolot ja maksaa mitätöntä palkkkaa.

Kun ihmiset alkavat käyttäytyä moraalisesti loogisesti, maailma oikeudenmukaistuu.

 

[moby]

Mahdollista on sekin, että 100 vuoden päästä ihmiset naureskelevat sille, kuinka me heitämme valtavia määriä ruokaa hukkaan samaan aikaan kun muualla kärsitään aliravitsemuksesta. Meille ravitsemusongelman ratkaiseminen on mahdotonta, mutta tulevat sukupolvet löytävät siihenkin ratkaisun, kun se kasvaa riittävän suureksi moraaliseksi ongelmaksi.

Mitään ravitsemusongelmaa ei ole. Jossain päin maailmaa vain on liikaa ihmisiä, joita nytkin keinotekoisesti pidetään hengissä kukkahattujen toimesta, jotta he voivat lisääntyä lisää välittämättä mistään mitään.

100-vuoden päästä naureskellaan miten typeriä olimmekaan rahoittamalla diktaattoreita ja ruokkimalla täysin järjenvastaisesti ihmisiä, joilla ei ole mitään vastuuta omasta yhteiskunnasta tai lisääntymisestään.

Ennen kukkahattuja ei ollut ja kaikki ongelmat ratkesivat itsestään, tai viimeistään järjestämällä pikku sota, jossa menehtyi se liikapopulaatio.

 

[Midnight Rambler]

Mitään ravitsemusongelmaa ei ole. Jossain päin maailmaa vain on liikaa ihmisiä, joita nytkin keinotekoisesti pidetään hengissä kukkahattujen toimesta, jotta he voivat lisääntyä lisää välittämättä mistään mitään.

100-vuoden päästä naureskellaan miten typeriä olimmekaan rahoittamalla diktaattoreita ja ruokkimalla täysin järjenvastaisesti ihmisiä, joilla ei ole mitään vastuuta omasta yhteiskunnasta tai lisääntymisestään.

Ennen kukkahattuja ei ollut ja kaikki ongelmat ratkesivat itsestään, tai viimeistään järjestämällä pikku sota, jossa menehtyi se liikapopulaatio.

A-men.

 

[Hemingway]

Ennen kukkahattuja ei ollut ja kaikki ongelmat ratkesivat itsestään

Tämä on esimerkki ulkoistetusta moraalista ja irrationaalisesta asenteesta. "Ei me sille mitään voida, se tapahtuu kuitenkin, kohtalo". Jos joku yrittää, häntä mitätöidään ja hänelle naureskellaan. Heikolle ihmiselle suuremman tyydytyksen suo usko järjestelmään ja sen ympärille rakentuvaan turvalliseen maailmaan kuin usko rationaaliseen ajatteluun ja siihen liittyviin tekoihin. Jälkimmäinen vaihtoehto vaatii paljon enemmän. Kun kohtaa maailman ja vastuun, joutuu koko ajan sopeutumaan.

Etenkin miehet ovat yhtiä luusereita inhimillisessä kohtaamisessa. He pakenevat hätää ja epätasa-arvoa naureskelun, kovuuden ja kilpailun taakse sen sijaan että asettuisivat sille henkisesti alttiiksi. Naiset ovat tässä suhteessa rohkeampia ja lujempia. Naiset yleensäkin ovat miehiä vastuullisempia. He esimerkiksi hoitavat vakavasti sairastunutta puolisoaan paljon sitoutuneemmin kuin miehet. Miehillä on tapana livistää tilanteesta.

Menestyvien miesten katse on lyhyt ja kapea. Siksi he ovatkin menestyneitä. Kapeus ja lyhytnäköisyys ovat tapoja tehdä järjestelmästä tuki, jonka avulla voi kivuta omassa elämässä. Vastuullista se ei kuitenkaan ole.

 

[mjr]

Minun ihanteeni on moraalisesti looginen yhteiskunta.

Hmm, niin libertaarienkin. Nyt en neuvoisi pidättämään hengitystä, kun odotat tämän moraalisesti loogisen yhteiskunnan toteutuvan. Tälläisinä emme tule koskaan sellaista luomaan.

 

[mjr]

Ennen kukkahattuja ei ollut ja kaikki ongelmat ratkesivat itsestään, tai viimeistään järjestämällä pikku sota, jossa menehtyi se liikapopulaatio.

No jaa, taisi ihmisten keski-ikäkin olla n. 25 ja ongelmia riitti, vaikka ei kuollutkaan jossain sodassa tai ruttoon tai nälkään tai hirteen. Omien aikojensa kukkahatut ovat saaneet tähän maailmaan sellaisen määrän parannusta, että siinä jotkin ylilyönnit jäävät vähäisiksi sen rinnalla. Jos aina kuunneltaisiin "realisteja" (tai peräti rotu-realisteja) niin keräiltäisiin yhä pähkinöitä savannilla, tai oltaisiin ihan vain simpansseja.