Vancouver Canucks 2003-2004

  • 33 979
  • 278

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
To Secord and Mahavishnu

Secordille ja Mahavishnulle:

Joo, ei Tuomon polvissa taida tosiaan mitään olla. Suuren kohun ne ovat kyllä herättäneet, mutta varmaankin turhaan. Toivon Tuomolle tietenkin kaikkea hyvää ja toivottavasti hän pelaa komean uran NHL:ssä, mutta niin kuin tuossa aikaisemmin jo sanoin, vielä on turhan aikaista sanoa mitään. Tuomolla on
lahjoja korkealle, mutta entä pelityyli? Tuomo pelaa mielestäni erittäin kuluttavalla tyylillä ja kestääkö hän huomattavasti fyysisempää peliä kuin SM-liigassa tai nuorten maajoukkueessa kokonaisen kauden? Yhden harjoituspelin perusteella taivas on rajana, mutta entä kokonainen kausi oikeaa kiekkoa?

Tässä yhdessä harjoitusottelussa Tuomo näytti parhaat puolensa ja valittiin ykköstähdeksi. Hieno peli ja yleisö oli haltioissaan kun joukkueella on sitten Jeremy Roenickin erittäin lupaava tulokas. Samalla yleisö lisää kuitenkin paineita joihin täällä ei ole tottunut kukaan. On ihan turha väittää, että ei välitä paineista, koska sellaisia paineita joihin Tuomo joutuu nyt tottumaan NHL:ssä, ei täällä Suomessa ole koskaan nähty - eikä nähdä. Näiden paineiden pitempiaikaisesta kestämisestä ei VOI vielä tietää ja vaikka Tuomo vaikuttaakin kypsältä kaverilta ikäisekseen, myös paineet ovat valtavat. Paljon isommat kuin sitä täällä voisi kuvitella. Maailma, johon Tuomo Ruutu on nyt astunut, on täysin erilainen kuin missä hän on 20 vuotta asunut. Eli, syy miksi "ärryin", johtui tästä. Mielestäni aika vaikea sanoa mitään pyyhkimisestä jos takana on nolla NHL ottelua ja ura on vasta tässä vaiheessa.

Sopel on mielestäni Canucksin kolmospakki. Tai ainakin hänellä olisi lahjoja tähän jos pelaisi joka ilta omalla tasollaan. Vancouverissa Sopel ei oikeastaan isompaa roolia enää voisi saada, koska Ed Jovanovski ja Mattias Öhlund ovat molemmat NHL:n kymmenen parhaan pakin joukossa. Perustan tämän väittämän sille faktalle, että viimeksi kun kaksikko pelasi ehjän kauden ( 2001-2002 ) molemmat äänestettiin parhaan pakin äänestyksessä, Norris Trophy äänestyksessä, kymmenen joukkoon. Mutta Sopelin ei mielestäni kannata itkeä tätä kohtaloaan olla "vasta" kolmospakki. Ei ole mikään häpeä olla Jovanovskin ja Öhlundin takana ja Salon edessä.

Olisi erittäin mielenkiintoista saada tietää, mihin Sopel kykenisi isommassa roolissa. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen pelaaja hänestä tulisi jos hän saisi pelata jossain joukkueessa ykkösparissa, ykkösylivoimassa ja saisi muutenkin rajattomasti vastuuta. Sopelinkin peli paranee aina sen mukaan, mitä
enemmän hän saa jääaikaa. 37 pistettä ei ole huono saavutus kakkosylivoimasta pakille, joka on Sopelin ikäinen, mutta enempäänkin olisi varmasti mahdollisuuksia muualla. Totta on se, että Sopelin valmiuksista toimia ykköspakkina ei ole tietoa, mutta juuri näin Blackhawksin pitää ykköspakkinsa ottaa. Ei kukaan tule tarjoamaan heille Jovanovskia tai Reddenia vaihdossa mihinkään ja Wirtz ei maksa ykköspakille UFA:na sitä mitä ne haluavat.
Sopelilla voisi olla mahdollisuuksia ottaa ykköspakin rooli. Tämä ei ole varmaa, mutta kannattaa ottaa joskus riskejä saadakseen tärkeitä pelaajia.

Sopel ei olisi suoraan verrattavissa Dazeen, mutta mielestäni Chicagon puolustus kaipaisi kipeästi lisäapuja ja hyökkäyksestä niitä olisi otettavissa. Moni manageri tietää Sopelissa olevat kyvyt ja Burke ei olisi misään nimessä valmis treidaamaan Sopelia alihintaan. Chicagon maalimäärät vähenisivät Dazen lähdöllä tietysti, mutta kuinka paljon se oikeasti vaikuttaisi joukkueen
pistemäärään, olisikin sitten toinen juttu.

Karkeasti voidaan ajatella pelkillä tilastoilla, että Daze on 30 maalin mies ja Chubarov on 10 maalin mies. Näillä kahdella on eroa siis 20 maalia. Tämä 20 maalia tarkoittaa sitä, että Daze tekee joka neljännessä ottelussa ( 80 ottelua, 20 maalia ) yhden maalin. Kuinka monta pistettä joka neljännen ottelun plusmaali tekee kauden lopussa. En usko, että kovinkaan paljon.

Entä kuinka paljon ykköspakki ja ykkösylivoimapakki, sekä kolmosen hyvä puolustava sentteri ja ykkös- kakkosalivoima hyökkääjä tekevät kauden lopussa. Uskon, että enemmän, koska erikoistilanteet parantuvat. Lisäksi joukkueen pelaajabudjetti olisi pienentynyt ja yksi tai kaksi puolustajaa olisi ollut mahdollista treidata. Dazea jäisi tietenkin kaipaamaan lukuisat fanit, mutta se
tuskin olisi vaikuttanut älyttömästi katsojakeskiarvoon ( tällä hetkellä siinä tasossa, että ei voi enää paljon alaspäin mennä ja moni fani kaipaisi toisaalta mieluummin ykköspakkia kuin ykkös- kolmoshyökkääjää ). Samalla Dazen lähtö olisi tarkoittanut sitä, että Vorobjevin ja Radulovin mahdollisuudet saada nykyistä parempi näyttöpaikka olisivat parantuneet.

Jos ajatellaan fantasiamaailmaa, jossa treidi Sopel+Chubarov to Daze olisi tapahtunut, Chicagon ketjut näyttäisivät tältä ( olen laskenut nämä ketjun ilman Fleurya, jos Fleury tekee onnistuneen paluun, hän ottanee Radulovin paikan );

1. Radulov - Zhamnov - Sullivan

Keskellä Chicagon automaattinen ykkössentteri, kahteen suuntaan pelaava Venäläinen, jolla on pelisilmää ja käsiä. Radulov tämän kauden tulokkaana saisi puolustavan Zhamnovin vierellä hyvän paikan keskittyä hyökkäyspeliin. Radulov on hyvin maalille etenevä, suoraviivainen laituri, joten Zhamnovin hyvät syötöt sinisen sisällä pystyyn sopisivat Raduloville hyvin. Ketjun toinen laita Sullivan pystyy tekemään maaleja Radulovia kauempaa, joten ketjun syvyys ( 1-1-1 ) toimisi hyvin. Sullivanilla myös tärkeä rooli alivoimassa. Ei fyysinen ketju, mutta taitava, melko nopea ja kahteen suuntaan pelaava.

2. Calder - Arnason - Bell

Ketju, joka tämän hetkisen tilanteen mukaan taitaa olla Chicagon kakkonen myös oikeassa elämässä. Laidoilla fyysisyyttä, keskellä taitoa. Melko nuori kolmikko, jonka kehitys ollut hyvää ja tämän ketjun pelaajien kehittyminen mahdollistaisi myös Dazen treidin - tietenkin Daze voisi pelata myös Radulovin / Fleuryn paikalla ykkösessä, mutta niin kuin aikaisemmin jo kirjoitin, mieluummin yksi runkohyökkääjä pois jos se mahdollistaa ykköspakin verran paremman puolustuksen.

3. Nieminen - Chubarov - Ruutu

Ruutu aloittaisi laidalla puolustavan sentterin vierellä ja toisella laidalla pelaisi toinen Suomalainen. Jos Ruudun pelit menisivät putkeen NHL:n runkosarjassa, Arnasonin voisi mahdollisesti treidata ja antaa Ruudulle isompaa roolia jo kakkosesta. Mikäli pelit eivät taas menisi niin hyvin, kuin moni odottaa, Ruutu voisi pelata vähän pienemmässä roolissa vielä tämän ensimmäisen
kauden. Chubarov antaisi Ruudulle alussa mahdollisesti syntyvät puolustuspään virheet anteeksi ja toisaalta Chubarov olisi riittävän taitava ruokkimaan Tuomoa ( Matt Cooke kykeni roolistaan huolimatta Artemin vierellä 40 pisteeseen ). Fanien palvoma Ruutu pääsisi pelaamaan ykkösylivoimaa kun Daze olisi
lähtenyt ja Chubarov toisi alivoimaan erittäin pätevän pelaajan. Nieminen tekisi tässä ketjussa tilaa, toisi energiaa ja tekisi pieniä ja tärkeitä asioita.

4. Vorobjev - Nichol - VandenBussce

Vorobjev voisi päästä pelaamaan nelosessa tulokaskauttaan. Nichol energisenä nelosen sentterinä sopisi oikeastaan tähän ketjuun parhaiten. Toisella puolella VandenBussce toisi kokoa, fyysisyyttä ja pelotetta nyrkeillä. Vorobjevilla kaksi kädetöntä, mutta toisaalta isoa pelaajaa ketjussaan. Ei paras paikka, mutta kun joukkueessa on jo kaksi muutakin tulokashyökkääjää, ei kannattane sijoittaa kahta tulokasta samaan ketjuun ja toisaalta Vorobjeville ei taida vielä taitojenkaan puolesta isompaa roolia tulla.

Sitten pakkeihin;

1. Sopel - Klemm

Selkeä asetelma, hyökkäävä pakki puolustavan pakin vierellä. Vähän samanlainen asetelma kuin Vancouverissa viime kaudella, jolloin Marek Malik luisteli Ed Jovanovskin vierellä ja mahdollisti Jovanovskin hyökkäyksiin lähdön. Sopel pelaisi ykkösylivoimaa, Klemm ykkösalivoimaa. Ihan kohtuullinen ykköspakkipari NHL tasolle. Vaikka kumpikaan eivät ole suuria tähtiä, täydentävät hyvin toisiaan ja isoa heikkoutta ei löydy.

2. McCarthy - Poapst

Vähän samanlainen asetelma kuin ykkösparissakin. McCarthy ottaisi entistä isompaa roolia taistelevan Poapstin rinnalla. Poapst täydentää pakkikaveriaan hyvin. Ei mikään loistava pakkipari, mutta jos Poapst pelaa samalla tavalla kuin viime kaudella ja McCarthy kehittyy, varsin kelvollinen kuitenkin.

3. Karpotshev - Strudwick

Kaksi puolustavaa pakkia samassa parissa, ok kolmospakkipari. Strudwickin ottaisin pelaavaan kokoonpanoon täysin siitä syystä, että puolustus kaipaisi lisää voimaa ja kokoa. Karpotshev yhtenä NHL:n parhaista laukausten blokkaajista pelaisi ykkösalivoimaa ja pelaisi pelien tärkeitä minuutteja pois.

Dempsey ja Quint jäisivät täten yli. Molemmat ovat hyviä farmipakkeja, mutta eivät omaa esimerksi Sopelin offensiivisia taitoja, joten ykköspariin heitä ei voida sijoittaa. Kakkosessa näkisin mieluummin McCarthyn peliä tekevänä pakkina ja kolmoseen herrat ovat jo liiankin offensiivisia, vaikka osaavatkin puolustaa - jos ajatellaan peluuttaa kolmosessa kahta puolustavaa pakkia pelaamassa vastustajan ykköstä vastaan nolla nollaa, näkisin mielummin Karpon ja Strudwickin. Hyvin harjoituspeleissä onnistunut Kukkonen pelaisi vielä ensi kauden Norfolkissa ennen siirtymistään NHL:ään.

Eli näin. Dazen paikkaajaksi Sopelista ja Chubarovista ei ole, mutta näkisin mieluummin puolustuksen Sopelin verran parempana, kolmosessa pelaajan, jonka tiedetään VARMASTI pelaavan hyvää puolustusta siinä paikassa ja antaisin Raduloville näyttöpaikan. Jos kaveri ei siinä paikassa onnistu marraskuuhun mennessä, Fleury olisi seuraava vaihtoehto. Jos onnistuu, Fleuryn sopimuksen voisi ostaa ulos ja luottaa siihen, että nuorella pelaajalla pohkeet riittävät koko kauden pelaamiseen.

Sitten vielä kerran tuosta Chubarovista. Chubarov on tosiaan arvokas pelaaja Canuckseille ( jos ei ole tullut jo selväksi ;) ). Minulle on oikeastaan hänen suhteen ihan sama, kehuuko media häntä vai ei. Olen nähnyt riittävästi hänen pelejään tietääkseni millainen pelaaja hän on. Olen seurannut häntä Venäjän nuorten maajoukkueessa, olen nähnyt AHL otteluita, joissa Artem pelaa ja olen nähnyt hänet tietysti NHL:ssä. Hän teki minuun heti ensimmäisellä kerralla vaikutuksen. Artem pelasi tuolloin nuorten MM-kisoja ja onnistui niissä hyvin, ampuen mm. voittomaalin Venäjän ja Kanadan välisessä ottelussa. Sittemmin hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan ja odotin hänen läpimurtoaan, mutta hän loukkaantui koko kaudeksi ( 2000-2001? ) ja se siirtyi.

Nyt hän on pelannut pari kautta terveenä ja on onnistunut mielestäni erittäin hyvin. Hän pelaa puolustavaa roolia, vaikka kykyjä olisi mielestäni hyökkäykseenkin. Tämä rooli sopii Artemille hyvin ja minulla ei ole mitään tätä vastaan, mutta yleisesti hän ei ole päässyt siihen suosioon, mihin hänen lahjansa riittäisivät. Näitä puolustavia hyökkääjiä noteerataan kyllä Pohjois-Amerikassa hyvin ja Vancouverin media noteeraa ainakin myös muiden joukkueiden työhevoset.

Yleisestihän heillä on iso merkitys joukkueilleen ja tästä oli osoituksena mm. tämän kesän kauppa, jossa Mike Sillinger oli samassa treidissä Darryl Sydorin ja Teppo Nummisen kanssa. Sillingerilla alkaa kohta loppumaan vuodet tankista, Artemilla ne ovat vasta alussa, joten tämäkin kertoo siitä vaihtoarvosta jotain, mikä Chubarovilla on tietyissä joukkueissa. Hänen suhteensa en usko myöskään sillä olevan merkitystä, että menestyksen huumassa olen tullut sokeaksi hänen suhteensa.
Pidinhän Artemia jo 19-vuotiaana erittäin hyvänä pelaajana, se käsitys vain kasvoi kun näin häneltä farmiotteluita ja vaikka Canucks ei ollut hänen tulokaskaudellaan aivan huippujoukkue, Artem pelasi Cooken kanssa mielestäni erittäin hyvin yhteen ja onnistui.
 
Tarve sanelee ehdot, määrä ei korvaa laatua ja muut selviöt

Nykyisessä tilanteessa Blackhawks-organisaatiossa ei akuuttia tarvetta Chubarovin kaltaisella puolustavalle keskushyökkääjälle ole. Sentterihierarkia on muovautunut viimeistään harjoitusotteluiden mittelöissä muotoon: Zhamnov, Arnason, Ruutu, Nichol. Omassa varastossa loukkaantumissuman paikkaajiksi näyttöpaikkaa kärkkyvät Brett McLean, Mikhail Yakubov ja Igor Korolev.

Laitahyökkääjien osalta prospect-tilanne on huomattavasti parempi, joten Eric Dazen korvaaja saattaisi ilmaantua omasta takaa. Kroonisista selkävammoista huolimatta Daze on kuitenkin joukkueen ainoa todellinen maalipyssy, joten mahdollinen kauppa jättäisi lyhyellä tähtäimellä ammottavan aukon hyökkäykseen. Igor Radulovin, Pavel Vorobievin ja Tuomo Ruudun olisi tulokkaina astuttava välittämästi todella suuriin saappaisiin. Pitkällä tähtäimellä liiallisen vastuun kasaaminen tulokkaiden harteille ei välttämättä olisi kaikkein hedelmällisintä.

Nuorten tulisi antaa kehittyä rauhassa. Vaikka yleisesti onkin tiedossa, että tulevan kauden joukkue on ensimmäinen askel suuressa nuorennusleikkauksessa, ei kyseistä leikkausta kannata syventää välittömästi suuren loven lailla. Kokeneempien pelaajien läsnäolo opettaa tulokkaita lähes yhtä paljon kuin peliaika. Eric Daze on yksi nykyisen joukkueen veteraaneista.

Liiallinen vastuu tulokkaiden harteilla saattaisi pahimmassa tapauksessa horjuttaa nuorten itseluottamusta varsin merkittävästi. Suuret paineet sekä isot saappaat ovat raskaat 82 ottelun runkosarjassa. Onnistumisten epätasaisuus ja maalihanojen täydellinen tyrehtyminen sekä ympäröivän yhteisön valtavat odotukset ovat tuhoisa yhteisö nuorten tulokkaiden laskuopissa.

Vaikka kylmä tosiasia onkin, että Blackhawks-puolustus kaipaa vahvistuksia, ei Eric Dazen suora kauppaaminen Brent Sopeliin ja Arten Chubaroviin muodosta välttämättä oikeaa ratkaisua. Chubarov voi olla maailman lahjakkain puolustavahyökkääjä ja tulevaisuuden moninkertainen Selke Trophy -voittaja. Brent Sopel voi myös olla tulevaisuuden All Stars -puolustaja. Nykyisessä tilanteessa Blackhawks ei kuitenkaan tarvitse Chubarovin kaltaista pelaajaa keskushyökkääjähierarkiaansa - vaikka maalien erotuksia laskisi hienoimmallakin laskimella. Brent Sopel voi olla käyttökelpoinen pelaaja, mutta Blackhawks-puolustus tarvitsee apua nyt ja heti, ei muutaman vuoden päästä, jolloin Sopel mahdollisesti suureen rooliin kehittyy.

Kolmen vuoden kuluttua Blackhawks-puolustuksen apuina ovat parhaimassa tapauksessa omat prospectit. Nykyiseen AHL-tason puolustukseen kaivataan profiilihahmoa heti. Kauppojen kautta tällaista vahvistusta on varsin vaikeaa hankkia ilman suuria uhrauksia - tällöin Eric Dazekin on liipasimella. UFA-markkinoilla olisi vapaana edelleen Dmitri Yushkevich ja Ken Klee. Bryan Berard on myös mahdollisuus. Kaikki apuja, jotka pystyvät ottamaan varsin suurtakin vastuuta välittömästi. Bill Wirtzin palkkapolitiikka asettaa luonnollisesti rajoitukset vahvistuksille, mutta nykytilanteessa Yushkevich, Klee tai vaikkapa Berard olisi yhden vuoden sopimuksella käytännöllisempi ratkaisu kuin Sopel monivuotisella paperilla.

Erikoistilanteisiin Dazen mahdollinen lähtö ja Sopelin/Chubarovin vastaava tulo saattaisi aiheuttaa kaksijakoisen tilanteen. Eric Daze on edelleenkin joukkueen ainoa todellinen sniper-hyökkääjä, jolta voidaan perustellusti odottaa vähintään 30 maalia kaudessa. Brent Sopelin viivamiehin rooli ei välttämättä pystyisi korreloimaan ylivoiman selkeän ykkös-sniperin puuttumista - joskin jossain vaiheessa kompromissejä on tehtävä. Igor Radulovin ja Pavel Vorobievin roolit saattaisivat toki korostua, mutta ylivoimassakin varjopuoleksi voisi ilmaantua edellä mainittua karmaiseva yhtälö.

Alivoimaan kokoonpanosta irtoaa jo nykyisessä tilanteessa varsin vahvoja nimiä. Alexei Zhamnov, Steve Sullivan, Mark Bell, Ville Nieminen, Scott Nichol, Kyle Calder kellottavat lähes varmuudella vakiominuutteja vajaamiehistöllä. Arten Chubarov toisi mitä todennäköisimmin vahvistusta osastolle, mutta edelleenkään akuuttia tarvetta kyseisen kaltaiseen vahvistukseen ei ole.

Tulevan kauden ketjukoostumusten formaattia ei tiedä vielä Brian Sutterkaan, mutta erittäin todennäköisesti Mark Bell istutetaan kolmosketjuun Tuomo Ruudun aisapariksi. Igor Radulovin ja Pavel Vorobievin roolit ovat avoinna, mutta nelosketjuun kumpaistakaan ei missään nimessä kannata iskeä. Nuorukaiset saavat joko kelvollisia minuutteja kolmessa ensimmäisessä ketjussa Blackhawks-kokoonpanossa tai vaihtoehtoisesti vastuuroolin farmissa Norfolk Admiralsissa.

Jason Strudwick pelaa varmuudella hyökkääjänä, joskin loukkaantumissumassa satunnaisminuutit puolustuksessa saattavat rikkoa jatkumon. Puolustukseen on tyrkyllä vakionelikon lisäksi Nathan Dempsey, Deron Quint, Lasse Kukkonen ja Anton Babchuk. Babchukin tilanteessa hedelmällisintä olisi vastuurooli Norfolkissa, sillä päätonteille Blackhawks-takalinjoilla on jo rakennusluvat jaettu. Kukkonen vanhempana pelaaja sen sijaan sopisi paremmin kolmospariin.

Brent Sopelin tulo aiheuttaisi puolustukseen entistä suuremman massavoiman kakkoskolmosparin puolustajia. Nykyisessä puolustuksessa ei ykkösparin miehiä ole eikä sitä välittömästi Brent Sopelkaan olisi. Sopelin kaltaisen niin sanotun toivotaan toivotaan riskitilanteen muodostaa jo Steve McCarthy, jolta odotetaan edelleenkin näkyvämpää roolia. McCarthy saaneekin tulevalla kaudella vastuullisemman aseman puolustuksessa, ja juuri Jon Klemmin parina ykkösparissa nuorukainen voisi näyttää mihin kyvyt riittävät - edellytyksenä luonnollisesti, ettei paljon puhuttua profiiilipuolustajaa hankita.

Yhteenvedoksi voidaankin todeta, ettei Blackhawks tarvitse nykyisessä tilanteessa Artem Chubarovin kaltaista pelaajaa. Brent Sopel saattaisi tuoda puolustukseen pitkällä tähtäimellä apua, mutta ECHL-tason takalinjat tarvitsevat profiilipelaajan apua nyt ja heti - siihen saakka kunnes omat lupaukset ovat valmiita astumaan vastuullisimpiin saappaisiin.

Vahvistuksien hankinnoissa on luonnollisesti tehtävä riskejä, mutta Brent Sopel tuskin Eric Dazen arvoinen riski on - ainakaan nykyisessä tilanteessa. Sen sijaan selkeän profiilipuolustajan - suuren roolin puolustajan, joka pystyy auttamaan joukkuetta välittömästi - edessä liipaisimen eteen voidaan asettaa huoletta niin Eric Daze kuin Steve Sullivankin.

EDIT:

Jotta keskustelu ei suistu raiteiltaan HF Boardsien kaltaisiin päättömiin fantasy-trade-päiväuniin, tiivistetään edellinen laajempiin ympyröihin.

NHL-kaupoissa osapuolien välinen tarve, mutta myös organisaatioiden sisäinen rakenne, palkkapolitiikka, pelaavan kokoonpanon tilanne sekä prospect-vahvuus vaikuttavat luonnollisesti kaikki tapahtumien kulkuun. Määrällä ei voi myöskään korvata laatua, vaikka kyseessä olisikin potentiaalisia pelaajia - kärjistetysti: kolmea riskialtista keskitason maalivahtia ja pussillista kiekkoja tuskin vaihdetaan tähtikeskushyökkääjään, vaikka maalivahtien tarve olisikin akuutti.

Organisaatioiden tarpeiden kartoittaminen saattaa osoittautua vaivattomaksi. Sopivan kauppakumppanin löytäminen sen sijaan erittäin vaikeaksi. Vielä vaikeammaksi muodostuu osapuolten tarpeiden yhteensovittaminen, sillä puolin ja toisin tapahtuva eräänlainen ylihinnoittelu riskipelissä aiheuttaa lähes väistämättä kaksijakoisen lopputuloksen.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Canucks
Viimeiset pelipaikat jaossa

Brandon Reid, Tyler Bouck, Pat Kavanagh, Zenith Komarniski, Jimmy Roy, Dallas Eakins, Mikko Jokela, Jaroslav Obsut ja FedFed saivat siis farmi komennuksen.

Leiri ryhmässä on vielä kaksi ylimääräistä pelaajaa rosterin maksimi kokoa ajatellen. Yksi näistä on Mike Keane jolla ei ole sopimusta ja tulokkaista tyrkyllä ovat vielä Ryan Kesler ja Jason King. Noista kolmesta yksi mahtuu siis vielä joukkueeseen, joten nyt alkaa vakavasti näyttää siltä, että Keane tosiaan olisi joukkueeseen tulossa. Kesleriä ja Kingiä ei varmaan oteta pressi boxiin istumaan. Toisaalta jos esim. Kesler nappaa pelipaikan vie se todennäköisesti Jarkko Ruudun katsomon puolelle.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Re: To Secord and Mahavishnu

Viestin lähetti nuckhead
Secordille ja Mahavishnulle:


Sitten vielä kerran tuosta Chubarovista. Chubarov on tosiaan arvokas pelaaja Canuckseille ( jos ei ole tullut jo selväksi ;) ). Minulle on oikeastaan hänen suhteen ihan sama, kehuuko media häntä vai ei. Olen nähnyt riittävästi hänen pelejään tietääkseni millainen pelaaja hän on. Olen seurannut häntä Venäjän nuorten maajoukkueessa, olen nähnyt AHL otteluita, joissa Artem pelaa ja olen nähnyt hänet tietysti NHL:ssä.

Pointtini olikin siinä, että tuskin olet kaikkia pelaajia yhtä tiiviisti seurannut, eikä siinä tiedätkö Chubarovista pelaajana. Mahavishnu tiivisti asian hyvin ja todellakin Artemille ei huutavaa tarvetta ole tällä hetkellä. Sopel tuskin taasen tekisi Sutterin pelitaktiikalla 50 pistettä, vaikka pelaisi ykkösylivoimassa. Crawfordin komennuksessa puolustajilla on suurempi rooli hyökkäysten tukemisessa kuin Sutterin vastaavassa- toki pelimerkeillä on vaikutuksensa pelisysteemeissä.

Smithin päänsisälle on vaikea päästä ja voi hyvinkin olla, että kauppa olisi voinut tapahtuakin ja luonnollisesti tällöin joko Daze tai Sullivan olisivat olleet mahdollisia trade baittejä. Tämän hetken tilanne, jossa Nucksit ovat hankkineet Arvedssonin ja Smithin katsoessa kortit Babchukin ja Kukkosen suhteen ei kauppa Vancouverin ja Chicagon välillä ole todennäköinen.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Ikävät menetykset

Waiver-draftissa sitten lähtivät pahimmat mahdolliset eli Darren Langdon ja Nolan Baumgartner. Suojatutkin olivat niin hyvät ettei ollut mahdollisuutta ottaa muilta joukkeilta ketään, joten tappion puolelle meni waiver-draft.

Langdon on pelannut ihan hyvät harkkapelit (4 ott, 0+1 ja 8 min) ja hänen paikkansa nelosketjussa olisi ollut melko varma. Nyt hanskausosasto on jälleen tyhjä. Jarkko Ruudun kannalta Langdonin lähtö avasi hieman ovia pelaavaan kokoonpanoon.

Baumgartner pelannut myös hyvin aina, kun on saanut näytönpaikkaa ylhäältä. Harkkamatsit (5 ott, 0+2) sekä viimekaudella pelit ylhäällä (8 ott, 1+2 ja +4) menivät loistavasti. Farmissa olisi ollut johtavia pakkeja. Tämäkin siirto saattaa auttaa tosin suomalaisia, kun Mikko Jokela nousee varsin lähelle ensimmäisenä ylös kutsuttavaa pakkia.

Saa nähdä pyritäänkö menetyksiä korvaamaan kaupoilla tai tekemällä sopimuksia vapaiden pelaajien kanssa. Vapaita pelaajia tosin ei ole enää kauheasti jäljellä, ainakaan hyviä tai edes kohtuullisia pelureita. Rahaahan palkoista säästyi noin miljoonan verran, joten jonkun verran lisää tota rahaa on käytössä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kuningas ja kaksoset

Canucks otti hienon avausvoiton tälle kaudelle viime yönä Vancouverissa. Calgaryn liekit sammuivat maalein 4-1 - viime vuotinen avauspeli oli muuten myös liekkejä vastaan ja silloinkin Canucks onnistui voittamaan. Ennen ottelua täysi halli hiljentyi entisen ykkösvalmentajan Roger Neilsonin muistolle, kuin myös Dan Snyderin muistolle.

Itse ottelussa Canucks maalilla Dan Cloutier oli vakuuttava; 22 torjuntaa ja yksi päästetty maali. Toisessa päässä kenttää Roman Turekilla ei ihan niin hyvin mennyt; 22 torjuntaa ja neljä päästettyä maalia. Maalivahteihin ottelu ei kuitenkaan ratkennut. Ottelun ratkaisi Canucksin leveämpi materiaali. Canucksin paras kenttäpelaaja ja ottelun kakkostähti ( ykköstähti oli Cloutier ) oli
Artem "Who the fuck is Artem" Chubarov. Suurimman huomion vei kuitenkin Corner Brookin kuningas.

Tämä "kunkku" oli Jason King, joka teki ottelussa uransa ensimmäisen NHL maalin. Tästä onnittelut täältäkin päin. Kingi pelasi Sedinin kaksosten laidalla - aivan kuten viime kaudenkin lopulla niissä kahdeksassa ottelussa. Magnus Arvedsonia puhuttiin tähän paikkaan ja allekirjoittanutkin oli tästä Arvedsonin
paikasta varma vielä harjoitusleirillä. Kokonaan Sweamamman ketjua ei kuitenkaan vielä ainakaan kasattu. Suomalaiset eivät näin pääse kauhistelemaan Canucksin kakkosketjua. Annetaan fanaattisempien Ruotsalaisten nauttia kokonaan Suomalaisesta ketjusta Dallasissa.

Tässä vaiheessa aivan pakko sanoa, että en olisi uskonut Kingin ottavan vakipaikkaa Vancouverissa vielä ennen harjoitusleiriä. Toki tiesin Kingin lahjakkuuden ( kahden viimeisen kauden aikana junioreissa 111 maalia ja viimeisellä kaudella 61 ottelussa 62 maalia ), mutta jotenkin tuntui, että kokeneemmat pelaajat vievät Kingilta paikan. Harjoitusleirillä uskoni Kingiin vahvistui ja nyt hän näyttää vahvalta ehdokkaalta pelaamaan tuolla paikalla jopa koko runkosarjan.

King pelasi todellakin vahvan leirin. Hän oli heti alusta saakka erittäin hyvässä kunnossa ja mm. manageri Burke sanoi "Kingin olevan valovuoden viime kautta edellä". King pelasi seitsemän treenipeliä, teki 2+1 ja laukoi kaikista NHL pelaajista kolmanneksi eniten, 25 kertaa. Edellä laukauksissa olivat vain Ankkojen Sergei Fedorov ja Devilsin Patrik Elias 26 laukauksella. Kingilla oli leirillä ehkä Vancouverin eniten maalipaikkoja ja harjoitusleiri toi hänelle
paikan Canucksin kakkosesta.

King on hyvin urheilullinen nuori pelaaja. Hän on hyvä maalintekijä - niin kuin nuo juniorimaalimäärätkin osoittavat - ja on erittäin nopea luistelemaan. Hyvät kädet ja hyvä pelituntemus. Jasonin ollaan puhuttu olevan myös hyvin
kilpailuhenkinen. King haluaa kuulemma oppia koko ajan uusia asioita ja kyselee paljon joukkueen kokeneemmilta pelaajilta kuinka hän onnistuisi pelaamaan parempaa puolustusta. Kingistä ja Trevor Lindenista onkin tullut hyviä ystäviä.

King ohitti marssijärjestyksessä ainakin ensimmäiseen peliin monta kokeneempaa pelaajaa ja myös pari aikanaan Kingia lahjakkaampaa pelaajaa. Ensimmäisessä ottelussa Canucksin kanssa yhden vuoden sopimuksen juuri tehnyt kokenut Mike
Keane istui katsomossa. Samoin istui toinen kokenut Mats Lindgren. Samoin olisi istunut Darren Langdon.

Brandon Reid pelaa jo farmissa. Farmissa pelaavat myös Ryan Ready, Pat Kavanagh, Tyler Bouck ja Fedor Fedorov, joilla on AHL tason kokemusta reilusti Kingia enemmän ja ainakin Bouck, Ready ja Kavanagh olisivat monessa joukkueessa NHL:ssä. Ykköskierroksen varaukset Ryan Kesler ja Nathan Smith pelaavat myös AHL:ssä. King pelaa kuitenkin NHL:ssä tämän joukon selvästi nuorimpana. Hieno nousu vuonna 2001 Draftin 212 varatulta pelaajalta. Hieno taidonnäyte Canucksin scouttiosastolta. Toivottavsti saamme nähdä Kingin jatkavan tehokasta peliään myös jatkossa.
 

Gabaash

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HPK
Mitkä oli Vancouverin kentälliset ja mistä yleensä nhl-otteluiden kentälliset löytää parhaiten???
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves

Hielo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, Espoo Blues, HIFK
Liekkilasien läpi pelin katselu ei liian hyviä fiiliksiä tuonut. Cloutier oli tosi varma maalissa, eikä jättänyt vastustajalle rebound-paikkoja. Vaikka Calgary ei varsinaisia pyörityksiä aikaan saanut, mutta maalinedustalla oli useampaankin kertaan hyvää säpinää. Siinä ne paikat sitten olivatkin. Siniviivalta ei juuri pommiteltu, kun ylivoimakin oli surkeaa. Canuckseilla tilanne on päinvastainen: Ylivoima on pelottava, ja kaksi ensimmäistä Calgaryn tyhmistä jäähyistä kuitattiinkiin mallikkaasti.

Illan näyttävin osuma oli sitten Sedinien käsialaa. Calgaryn puolustus tupeksi kiekon omalla sinisellä ja Sedinit pelasivat näyttävän 3-2 -hyökkäyksessä mukavan klip-klapin, jonka päätteeksi King iski maalin kulmalta tyhjiin.

Suomalaisittain Ruutu näytti saavan mukavasti peliaikaa ja pelasikin vahvaa fyysistä peliä. Kaiken kruununa oli käytännössä pelin ratkaissut 3-1 -ohjaus maalin kulmalta toisen erän lopulla.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Canucksin kauden alku

Vahva alku. Vieraskiertue. Tappioputki ja ylivoiman tehottomuus. Siinä Canucksin kauden alku lyhyesti. Vedetään ottelut pakettiin, jotta saadaan tähänkin viestiketjuun edes vähän eloa ja jonkinlainen kuva joukkueen alkukaudesta.



Canucks aloitti kautensa kahdella peräkkäisellä kotiottelulla, vastassa oman lohkonsa "paikallisvastustajat" Calgary ja Edmonton. Vancouverin peli näytti näiden pelien perusteella olevan erittäin hyvin uomissaan kun joukkue jyräsi Calgaryn yli maalein 4-1 ja Oilersin yli maalein 3-0. Maaliero siis mukava 7-1.
Johan Hedberg pelasi Edmontonia vastaan uransa ensimmäisen Canucks pelinsä ja torjui heti nollan - 14 torjuntaa. Samassa ottelussa Matt Cooke teki tehot 2+1, Mike Keane avasi pistetilinsä ( 0+1 ) ja nähtiinhän ottelussa Ed Jovanovskin
"tyrmäystipat" Brad Isbisteria kohtaan. Hyvät lähtökohdat siis kolmen pelin vaikealle vierasputkelle.

Aina vaikeat Columbuksen sinitakit

Canucksin tämän kauden ensimmäinen vieraspeli käytiin Columbusta vastaan ja peli ei sujunut lopputuloksen osalta ollenkaan kuten Canucks leirissä oltaisiin toivottu. Canucks hallitsi kenttätapahtumia ensimmäisessä erässä selvästi ja ilman Marc Denisin huipputorjuntoja Columbus maalilla Canucks olisi johtanut erän jälkeen vähintään 0-3. Toinen erä alkoi myös Canucksin kannalta hyvin, mutta sitten erän musta minuutti tuotti yhteensä kaksi takaiskumaalia vain hieman reilun minuutin sisään ja Columbus olikin yhtäkkiä 2-1 johdossa. Canucks tuli kolmanteen erään kovaa ja iski tasoitusmaalinsa heti alussa. Tämän jälkeen Canucks painoi hurjasti päälle, mutta taas kesken painostusjakson, iski Columbus. Luke Richardsonin löysä siniviiva propellipomppupallo tuli maalin eteen Rick Nashille, jonka kautta kiekko maaliin ja 3-2. Tämän johtoaseman Columbus kesti ja monen mielestä kenttätapahtumia hallinnut vierasjoukkue poistui kaupungista tappion kalkkia juoneena.

Jostain syystä Columbus osaa pelata hyvin Canucksia vastaan. Viime kaudella Canucks keräsi runkosarjassa 104 pistettä ja Blue Jackets vain 69 pistettä - eroa siis 35 pistettä. Tästä huolimatta Columbus vei joukkueiden keskinäiset ottelut selvästi, eikä jättänyt Vancouverille viidestä ottelusta kuin yhden vaivaisen voiton. Tämäkin kausi alkoi viime kautta toistellen. Canucksilla oli
vaikeuksia saada kiekkoa ohi Denisin, vaikka pelillinen hallinta joukkueella olikin. Columbus käytti paikkansa erittäin hyvällä prosentilla ja ratkaisi ottelun toisessa erässä 1.39 minuutin sisään. Pelistä jäi ikävä maku suuhun, sillä tälläiset ottelut pitää ehdottomasti kääntää voitoksi, olkoonkin, että Columbus on vahvistunut viime kaudesta ja peli pelattiin vieraissa.

Uudistunut Detroit, sama kaava - tappio Detroitissa

Detroit on muuttanut peliään yhden Hatcherin ja yhden Fedorovin verran tälle kaudelle. Lisäksi joukkueen maalilla torjuu kiekkoja muuan Hasek, joka tämänkin ottelun lopulta - yhdessä joukkueiden ylivoimapelien kanssa - ratkaisi. Canucks laukoi Wingseja vastaan peräti 38 kertaa, mutta ei saanut kiekon kuin kaksi kertaa Dominaattorin ohi. Canucksin tehot olivat ottelussa kateissa ja tästä kertoo mm. se, että joukkue pelasi toisessa erässä viisi minuuttia ylivoimaa saaden aikaan seitsemän laukausta ja viisi hyvää maalipaikkaa, mutta ei yhtään maalia. Normaalisti Canucksin ylivoima, joka teki muuten viime kaudella NHL:n eniten ylivoimamaaleja, tekee noista viidestä paikasta vähintään yhden maalin, oli maalissa sitten kuka tahansa.

Detroit oli puolestaan todella tehokas ylivoimassaan. Joukkue nousi ensimmäisessä erässä kaksi kertaa maalin takaa tasoihin huipputehokkaalla ylivoimallaan ja se olikin lopulta Wingsien pelastus ottelussa. Jarkko Ruutu otti kakkosen ajassa 14:13 ja Wings teki ensimmäisen ylivoimamaalinsa yhdeksän sekunnin jälkeen. Erän toinen Canucks jäähy tuli Marek Malikille ajassa 18:36 - Wings teki maalinsa tästä viiden sekunnin jälkeen. Eli Detroit teki kaksi maalia ylivoimalla 14 sekunnissa! Siinä mallia mille tahansa jääkiekkojoukkueelle.

Canucksilla oli hyvät mahdollisuudet ottaa pelistä kuitenkin - huolimatta näistä ihmeellisistä ylivoimatilastoista - voitto. Canucks oli pelissä kaksi kertaa johdossa, se laukoi enemmän ja piti kiekkoa enemmän. Joukkueella oli lisäksi tuo mainittu viiden minuutin etsikkoaikansa toisessa erässä ja odotettu Bertuzzin ja Hatcherin yhteenotto katkesi ensimmäisessä erässä kun Bryan Allen taklasi Hatcheria. Peli ratkesi kuitenkin vielä harmillisemmin kuin Columbus ottelu.

Dan Cloutier, joka pelasi muuten ok ottelun maalilla, söhläsi 66 sekuntia ennen loppua kiekon Detroitin Pavel Datsyukille, joka sai syötettyä sen maalin takaa Sami Salon ja Ed Jovanovskin luistinten välistä Ray Whitneylle maalin eteen - Detroit meni näin viimeisen minuutin juuri koittaessa 3-2 johtoon, eikä Canucks
enää toipunut tästä sokista. 66 sekuntia on harmittavan lyhyt aika ja eniten tässä tappiossa koitti miestä se, että pelillisesti joukkue ei ollut ainakaan huonompi. Tosin mitään järisyttävän suurta vääryyttä ei Detroitin 3-2 voittokaan tee. Olihan Detroitin ylivoimapeli aivan uskomattoman kovaa luokkaa ja maalilla Dominik Hasek ei tehnyt Cloutiereja.

Markus Näslund siirtyi muuten tässä ottelussa kaikkien aikojen Canucksin pistepörssissä neljänneksi, ohi Pavel Buren. Näslund teki ensimmäisessä erässä maalin ja piste oli Markuksen 479 piste Canucksin paidassa. Kolmantena tässä kategoriassa on Näslundin maanmies ja Canucksin euroopan scoutti Thomas Gradin. Gradinilla on kasassa 550 Canucks pistettä.

Odotetun tylsää Minnesotan kanssa

Suuri uusintaottelu vai tylsä pannukakku? Siinä ennakkotunnelmat ennen tämän kauden ensimmäistä Minnesota ottelua. Canucks valitsi kahteen ensimmäiseen erään jälkimmäisen vaihtoehdon ja pelasi Minnesotan aseilla, kunnes sai
viimeiseen erään hurjan tappovaihteen päälle, tasoitti ottelun Hank Sedinin ylivoimamaalilla ja voitti laukaukset peräti 12-2. Jatkoajalla Canucksilla oli myös useita erittäin hyviä paikkoja, mutta niin Mattias Öhlund, Ed Jovanovski kuin Magnus Arvedsonkaan eivät saaneet paikoistaan sisään. Brendan Morrison teki jatkoajalla maalin, mutta tämä hylättiin kun tuomarit katsoivat Morrisonin potkaisseen kiekkoa.

Johan Hedberg, joka pelasi kauden toisen ottelunsa, pelasi jälleen varmasti. Hedberg ei tosin joutunut kiekon eteen kuin 16 kertaa, mutta hoiti oman ruutunsa hyvin, eikä mahtanut takaiskuille mitään. Dwayne Roloson torjui Minnesota maalilla 24 kertaa ja oli Hedbergia työllistetympi. Tämäkin ottelu kuuluu samaan sarjaan Columbus ja Detroit otteluiden kanssa, eli Canucks oli kentällä hallitsevampi joukkue, mutta huonon ylivoiman ja muutenkin tehottomuuden kanssa painiva "hetulalauma" oli maalipaikoissa yhtä sähäkkä kuin
katiska kesämökillä. Näin ollen 2-2 tasapeli kolmannesta vieraspelistä aina pahan Minnesotan kanssa oli kohtuullinen tulos.

Pelillistä hallintaa, mutta laihoin tuloksin

Canucks on hallinnut jokaista tämän kauden otteluaan maalipaikoin, laukauksin ja kiekon hallintaan katsottaessa. Tästä huolimatta joukkueella on "vain" viisi pistettä viidestä ottelusta ja kymmenestä mahdollisesta pisteestä. Vähän huonoa onnea maalipaikoissa, vastustajien loistavat onnistumiset etenkin ylivoimalla, puolustuksen muutamat sekoilut ( esimerkkinä Columbus ottelun musta minuutti ) ja yksi Cloutierin seikkailu alimpana miehenä ovat pudottaneet joukkueen pistemäärää. Canucks ei ole pelannut kuitenkaan kokonaisuutena huonosti.
Joukkue on päässyt hyvin maalipaikkoihin ja rakentanut peliä kaikissa otteluissa vastustajia enemmän, joten tulostakin on varmasti nykypelillä tulossa pian.

Maalivahtiosastolla ollaan nähty odotetun kaltainen kaksintaistelu. Cloutier on vielä edellä - osoituksena Detroit ottelun peluutus -, mutta Hedbergin tilastot ovat paremmat. Hedberg ei ole lisäksi hävinnyt vielä yhtään peliä ja kahdessa
ottelussa kaksi päästettyä maalia kertovat omaa tarinaansa. Moose on siis tehnyt sen, miksi hänet Canucksiin hankittiin. Peter Skudraan nähden huomattavasti enemmän kilpailua tuottava maalivahti on tervetullut lisä.

Puolustuksessa Mattias Öhlund ja Ed Jovanovski ovat aloittaneet odotetun tehokkaasti ja hyvin. Öhlund merkkautti Minnesotaa vastaan 29:38 peliaikaa, vaikka kyseessä oli kolmas vieraspeli kuuteen päivään. Lisäksi Piteån suurella miehellä on viiden pelin jälkeen tehot 1+2 ja +4. Jovanovski johtaa puolestaan
Canucksin sisäistä pistepörssiä neljällä syötöllään ja hänelläkin on +4. Sami Salo on pelannut mielestäni hyvin, vaikka +/- tilasto ( -4 ) kertookin muuta. Brent Sopelilla on kaksi syöttöä ja hän on pelannut niin ikään vahvaa peliä, josta kertoo se, että hän on pelannut puolustuksessa kolmanneksi eniten ( 21:06 ) ja lisäksi myös hänen +/- lukunsa on +4.

Marek Malik huilasi yhden pelin kun Crawford halusi antaa peliaikaa sekä Allenille, että Slegrille, mutta Malikilla on koko joukkueen paras +/-, +5. Bryan Allen ja Jiri Slegr ovat jakaneet minuutit ainakin tähän mennessä Allen voittoisesti. Fyysisyydessä jälleen kehittynyt Allen on pukenut neljään otteluun ja Slegr vain kahteen, joissa hän on tehnyt yhden maalin.

Hyökkäyksessä Markus Näslund on saanut pelinsä kulkemaan, mutta ketjun toinen laituri Todd Bertuzzi ei ole ainakaan vielä käynnistynyt totuttuun peliinsä. Bertuzzilla ei ole tilillään kuin yksi maali, Detroit ottelussa isoa Bertia ei kunnolla edes huomannut ja Minnesota ottelussa Bertuzzi ei kuulunut kentän
parhaimmistoon - 24:28 peliaikaa, näistä 8:43 ylivoimalla, eikä yhtään laukausta kohti vihulaisen maalia! Tiedä sitten, kuinka paljon hänen sopimustilanteellaan on vaikutusta peliin. Ketjun sentteri Brendan Morrison on pelannut totutun vahvaa kahden suunnan peliään ja Morrisonilla on tehot 1+2, sekä +4.

Sedinit ovat saaneet kolmosketjun Linden - Arvedson - Cooke kanssa yhtä paljon peliaikaa, joten mitään selkeää kakkosketjua Canucksilla ei vieläkään ole. Toisaalta Sedinien peli on näyttänyt ainakin näin alkukaudesta olevan pitkästä aikaa järkevää. Kulmapörrääminen on vähentynyt kun kaksoset ovat saaneet lisää massaa ja vaikka he eivät ole vieläkään fyysisyydessä keskiarvon tasolla, positiivinen kehitys luo valoa tulevaisuuteen. Alkukaudella molemmat ovat olleet Canucksin pirteimpiä hyökkääjiä ja Daniel löytyy Canucksin pörssistä sijalta viisi, Henrikin ollessa kuudes.

Entä sitten nuo tärkeät raatajat. Paras raataja on ollut Matt Cooke. Cooke ratkaisi Edmonton ottelun ja hän on kakkosena Canucksin pistepörssissä tehoilla 2+1. Jarkko Ruutu teki avausmaalinsa huomattavasti viime kautta nopeammin ja on
pelannut kolmessa ottelussa hyvää Ruutumaista peliä. Brad May otti erää Columbus ottelussa Jody Shelleyn kanssa ja pärjäsi reilusti isommalleen hyvin. Artem Chubarov on parantanut viime kaudesta ja hän oli sekä Calgary ottelussa, että Columbus ottelussa joukkueensa parhaimmistoa. Harjoitusleirillä kovassa
kunnossa ollut Trevor Linden ei ole onnistunut hyökkäyspäässä ( 5 ottelua, 0+2 ) ja myös Ottawasta siirtynyt Magnus Arvedson on ollut vielä jäässä; 5 ottelua, 0+0. Mike Keane on päässyt pelaamaan kolmessa ottelussa ja hän taistelee Ruudun kanssa tiukasti pelipaikasta nelosessa.

Edittinä: Buffalo ottelu sujui ainakin kahden erän osalta paremmin kuin nuo vierasottelut. Kahden erän jälkeen Canucks johti ottelua peräti 6-0 ja myös Arvedson oli päässyt pisteille.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Bertuzzi

Pitkä episodi Todd Bertuzzin ja Canucksin johdon kanssa on ohi. Onneksi. Bertuzzi sai dollarinsa ja Canucksin seurajohto tyytyväisyyden sopimuksen teon jälkeen. Sopimus antaa faneille paljon luottoa joukkueen tekemisistä. Canucks ei ole joutunut treidaamaan parhaita pelaajiaan pakon edessä silloin
kun näistä on ollut vaarassa tulla vapaata omaisuutta. Jokaisen Canucksin tähtipelaajan ( Öhlundin, Näslundin, Jovanovskin ja Bertuzzin ) kanssa ollaan päästy sopimukseen jo ennen näiden sopimuksien loppumista. Tämä herättää luottamusta joukkueen tekemisien suhteen.

Viimeisin episodi Bertuzzin ja Canucksin seurajohdon kanssa oli kaikesta huolimatta varsin tuskastuttava. Jokainen joukkuetta läheltä seurannut tiesi, että Vancouverilla on nykyolosuhteissa kaikki mahdollisuudet tehdä rahakas sopimus kenen tahansa pelaajan kanssa. Mutta silti kyseessä oli toisella puolella kitsas ja äärettömän rikas omistaja John McCaw, jolle kahdeksan
miljoonaa kenestä tahansa pelaajasta oli hänen halunsa (sijoittaa jääkiekkoon ) vuoksi erittäin paljon. Onneksi ei kuitenkaan liikaa.

Ehkä McCaw laski, että joukkue tekee tällä hetkellä niin hyvää tulosta taloudellisesti, että olisi liian suuri riski päästää Bertuzzi lähtemään. Tällä hetkellä Vancouverilla on yli 16 000 kausikortin omistajaa ja jokainen kotiottelu tullaan myytyä laajennettujen katsomoiden, sekä kahdeksan prosentin lipunhintojen nostojen edessä loppuun, joukkueen fanikamaa myydään enemmän kuin
koskaan, osavaltio tukee joukkuetta, Kanadan dollari on nousussa ja "pay-per-view", eli otteluiden televisioiminen koteihin lisämaksusta on hitti. Taloudellinen tilanne on siis parempi kuin ehkä koskaan.

Mutta McCawlla oli sopimuksessa tietenkin oma hyöty pelissä. Näiden edellä mainittujen rahavirtojen vuoksi joukkueen, jota McCaw on myymässä, hinta on kaikkien aikojen korkein ja Bertuzzi on ehkä joukkueen arvokkain tähtipelaaja. Nyt Bertuzzi pysyy joukkueessa pitkällä sopimuksella ja McCaw tullee saamaan
sijoittamilleen rahoille vastinetta vielä tämän kauden aikana. Huhut vievät Canucksia joko Geoff Courtnallin johtamalle omistajaryhmälle tai vanhalle omistajalle Arthur Griffitsille. Molemmat kiistävät halunsa ostaa joukkue, mutta näihin puheisiin ei ole kovinkaan paljon luottamista. Joukkue tullaan mitä todennäköisemmin myytyä vielä tämän kauden aikana.

McCaw saattoi voittaa tässä sopimuksessa pitkällä tähtäimellä, mutta entä Canucks? Voittiko se? Lippuja, tv otteluja koteihin ja fanikamaa myydään Bertuzzin ansiosta paljon, mutta ongelman saattaa tuoda vielä uusi työsopimus. Omistajat eivät ole pitäneet kovinkaan suurena salaisuutena sitä, että he hakevat joukkueisiin palkkabudjettia, joka tulisi olemaan tiukka, ehkä noin 40 miljoonan luokkaa.

Leikitään ajatusleikkiä: Canucksin kohdalla tämä tarkoittaisi sitä, että Bertuzzin viedessä tästä osuudesta seitsemän miljoonaa kaudessa, koko muulle joukkueelle jäisi "vain" 33 miljoonaa. Kuinka tässä budjetissa voitaisiin pitää Näslund, Jovanovski, Öhlund, Morrison, Sedinit ( parantavat koko ajan ja uudet
sopimukset voivat olla 3 miljoonan luokkaa ) ja kumppanit ruodussa. Olisiko ollut viisaampaa pitkällä tähtäimellä hakea Bertuzzille alkupainotteista sopimusta, joka olisi tuonut hänelle ensi kaudella ( jos pelataan... ) vaikka 12 miljoonaa taalaa ja jatkossa vain viisi miljoonaa per vuosi? Jos omistajien palkkakatto menee läpi, ehkä...

Taloudellisesti Bertuzzin jatkaminen joukkueessa oli kaikesta ajatusleikistä huolimatta kuitenkin varsin merkittävä, mutta entä urheilullisesti? Brad May sanoi tästä hyvin Vancouver Sunissa;
"Todd on kirkkaasti yksi parhaista pelaajista NHL:ssä ja hänellä on vaikutusta peliin joka tavalla. Persoonana täällä Vancouverissa Todd on mystinen hahmo. Uskon, että hänen persoonansa myy lippuja ja tuo ihmisiä halliin. Voittaaksesi tässä liigassa, tarvitset loistavia pelaajia ja Todd on erittäin merkittävä osa tätä joukkuetta, ellei jopa tärkein osa."

Totta mitä May sanoi. Bertuzzi tuo ihmisiä halliin ja hänellä on erittäin merkittävä vaikutus joukkueeseen kentällä. Toisaalta moni fani saattaa pelätä Bertuzzin pelitason putoamista jatkossa kun hän saa huomattavasti enemmän rahaa kaudessa. Moni Canucks fani on jo ottanut huolekseen Bertuzzin asenteen
laiskistumisen ja näille epäilyille on historiassa tukea muualta NHL:stä. Näistä asennepuolen seikoista ei tietenkään voi olla varma, mutta henkilökohtaisesti uskon Bertuzzin asenteen pysyvän ennallaan.

Hän on erittäin kunnianhimoinen urheilija ja mikä tärkeintä, hän on äärimmäisen ylpeä kiekkoilija. Hän haluaa ottaa paikkansa Kanadan World Cup joukkueesta tulevaisuudessa ja hän haluaa voittaa urallaan Stanley Cupin enemmän kuin mitään muuta. Lisäksi pitää muistaa, että kun Bertuzzi on tällä hetkellä 5.5
miljoonan dollarin pelaaja, hän ei ole tulevaisuudessa kuitenkaan "kuin" 7-8 miljoonan dollarin pelaaja. Mikäli rahat vaikuttaisivat hänen asenteeseensa negatiivisesti, ne olisivat sen jo tehneet.

Tällä kaudella Bertuzzi ei ole ollut tehollisesti Vancouverille vielä
merkittävä. Yhden ottelun lopputulokseen ( St. Louis ) hänellä oli suuri merkitys fyysisillä avuilla, mutta ei pisteillä. Mielestäni on aika ihmeellistä, että hänen tilillään on vasta vain yksi maali. Vielä ihmeellisemmältä tämä tuntuu jos miettii kuinka paljon Todd on saanut vastuuta ylivoimilla ja kuinka paljon hänen vastuulleen on laitettu nimenomaan hyökkäyspeliä. Toisaalta hänen merkityksensä on aina valtava, vaikka hän ei tekisikään pisteitä. Hän on fyysisesti dominoiva pelaaja ja hänen merkityksensä henkisellä puolella on suuri.

Kaikista taloudellisista ajatuksista huolimatta, olen erittäin tyytyväinen sopimukseen ja tämä sopimus oli varmasti pitkällä tähtäimellä erittäin iso asia koko joukkuetta ajatellen. Canucks turvasi tulevaisuuttaan ja joukkueen pelaajat ovat erittäin tyytyväisiä Bertuzzin jatkamiseen seurassa. Nyt on takaisin maksun aika.

Mennään sitten joukkueen edesottamuksiin edelliseltä viikolta. Käyn läpi jälleen kolme edellistä ottelua lyhyesti:

VANCOUVER - BUFFALO: 6-1

Ottelu oli Canucksin ensimmäinen kotiottelu sitten alavireisen vieraskiertueen. Usein joukkueilla on vaikeuksia pelata ensimmäinen kotiottelu vieraskiertueen jälkeen hyvin, mutta nyt Canucks loisti ottelussa heti alusta saakka. Canucks jyräsi Buffalon kahdessa ensimmäisessä erässä ja oli jo 6-0 johdossa ennen kolmatta erää. Ottelu olisi voinut päättyä vaikka 10-0, mutta Crawford peluutti kolmannessa erässä ylivoimilla kolmos- ja nelosketjuja ja selvässä johtoasemassa ollut joukkue tyytyi turvaamaan vain voiton.

Canucks oli ottelussa ylivoimainen, mutta toisaalta syynsä oli Buffalossakin. Joukkue näytti kuinka pelataan huonoa puolustusta, ei osannut purkaa kiekkoja omasta päästä, vaihtoi sekavasti ja huonoissa väleissä ja Sabres pelasi muutenkin epäonnistuneesti oman pään vartiointipeliä. Ottelu oli niin selvästi
Canucksin hallussa kaksi ensimmäistä erää, että Zambonin ei olisi tarvinnut puhdistaa kuin toinen pää kaukalosta.

Canucksin maalintekijöinä ottelussa olivat Daniel Sedin, Trevor Linden, Ed Jovanovski, Sami Salo, Jason King ja Brendan Morrison. Buffalon ainokaisen teki kolmannessa erässä Miroslav Satan. Canucksin paras ketju oli Sedinien ketju, joka teki viisi pistettä ja sai tehomerkinnän +3. Crawford oli ottelun jälkeen
erittäin tyytyväinen ketjun peliin; "He pyörittivät kiekkoa erittäin hyvin ja he ovat saaneet luotua keskenään loistavan kemian. Me tiesimme Danielin ja Henrikin osaavan pelaavan keskenään - he näkevät ja löytävät toinen toisensa. Ja nyt näyttää siltä, että King on ymmärtänyt todella kuinka he pelaavat."

Sabresin pelaajat kehuivat kilvan Canucksin joukkuetta ottelun jälkeen. Buffalon kokenut valmentaja Lindy Ruff oli lähes sanaton Canucksin hallinnasta, mutta sai sanottua; "He olisivat voineet hyvin olla finaalissa viime kaudella. Heillä on erittäin hyvä joukkue. Heillä on yksi parhaista ketjuista koko NHL:ssä ja minä todella pidän heidän puolustuksestaan. He olivat mielestäni
viime kaudella yksi parhaista joukkueista koko liigassa ja tällä kaudella he ovat vielä entistä vahvempia."

Ottelun tähdet: Jason King ( 1+2 ), Trevor Linden ( 1+0 ) ja Sami Salo ( 1+1 )

VANCOUVER - ST. LOUIS: 3-2

Edellisessä Buffalo ottelussa kentän parhaaksi pelaajaksi valittu tulokas Jason King loisti jälleen. King teki ottelun voittomaalin vain 13 sekuntia ennen loppua. Se oli vahvan alkukauden pelanneen Kingin kauden kolmas maali. Kaikki kunnia Kingille, mutta ottelun ratkaisi lopulta Canucksin ykkösketjun
voimahyökkääjä Todd Bertuzzi. Bertuzzi taklasi Bluesin loistavaa nuorta pakkia Barret Jackmania kun peliä oli jäljellä kolme minuuttia. Jackman loukkaantui puhtaasta, mutta erittäin kovasta taklauksesta ja Blues sortui tämän jälkeen jäähyilyyn, jonka aikana Canucks teki ottelun voittomaalin.

Bluesin ja Canucksin välille on kasvanut mielenkiintoinen vihasuhde. Viime kauden playoffeissa ottelut olivat jo erittäin kovia ja silloin Canucks onnistui kääntämään 1-3 tappioasemassa olleen sarjan 4-3 voitoksi. Nyt tämän kauden ensimmäinen ottelu aiheutti paljon jälkipyykkiä, jota tullaan käsittelemään vielä tulevissa otteluissa näiden joukkueiden kesken. Barret Jackmanin loukkaantuminen oli vain yksi vihaa lisännyt tekijä muiden joukossa ja on varmaa, että esimerkiksi Todd Bertuzzi tulee olemaan Bluesia vastaan erikoiskohtelun alla jatkossa. Tätä Bertuzzi tuskin pistää pahakseen, sillä hän on pelannut runkosarjassa aina paremmin mitä enemmän vastustaja antaa hänelle huomiota.

Canucksin maaleista ottelussa vastasivat Brent Sopel, Mattias Öhlund ja Jason King. Bluesin maalit tekivät Christian Backman ja Pavol Demitra. Backmanin maali ensimmäisessä erässä oli siitä erikoinen, että hän teki maalinsa Bluesin ensimmäisellä laukauksella koko ottelussa vasta ajassa 8:30. Ottelun
ykköstähdeksi valittiin Canucksin työhevonen Mattias Öhlund, joka kellotti jälleen yli 26 minuuttia ja teki tasoitusmaalin kolmannessa erässä. Kakkostähti oli voittomaalin tehnyt Jason King ja kolmostähti oli Pavol Demitra, joka teki pisteet 1+1.

VANCOUVER - PHOENIX: 3-3

Canucks lähti otteluun mielenkiintoisissa tunnelmissa, sillä ennen peliä oli jo tiedossa Todd Bertuzzin jatkosopimus ja moni odotti häneltä suurta peliä huojentavan tiedon jälkeen. Bertuzzi olikin kentällä melko pirteä ja hän nousi muutaman kerran vahvasti maalille, mutta lopulta koko kauden jatkunut tehottomuus Canucksin ylivoimapelissä piti Bertuzzin tehot vain yhdessä syötössä. Bertuzzi pelasi 22 minuuttia ja laukoi kolme kertaa kohti Sean Burken vartioimaa maalia.

Canucks oli tässä ottelussa selvästi parempi ja tasapeli tuntui ottelun jälkeen tappiolta. Kotijoukkue menetti toisessa erässä 2-0 johtonsa alle puolessatoista minuutissa ja kolmannessa erässä Canucks siirtyi jälleen johtoon ( 3-2 ), mutta Phoenixin Krystofer Kolanos teki tasoitusmaalin ajassa 58:46. Canucksilla oli
ottelussa kahdeksan ylivoimapeliä ja joukossa oli yksi 5-3 ylivoimahetki, mutta ylivoiman tehottomuus ratkaisi jälleen. Kotijoukkue ei saanut aikaan yhtään ylivoimamaalia.

Canucks voitti tässäkin ottelussa laukaukset ( joukkue ei ole hävinnyt vielä yhdessäkään ottelussa laukaustilastoa ), tällä kertaa luvuin 31-21. Kotijoukkueesta tähtipakki Ed Jovanovski sai 29:09 peliaikaa ja hän teki yhden maalin. Ottelun parhaaksi pelaajaksi valittiin Markus Näslund, joka teki pisteet 1+1 ja kakkostähti oli Phoenixin Shane Doan, myös pisteillä 1+1.
Canucksin maalilla pelasi Dan Cloutier, jolla ei ollut paras iltansa.

Yhteenvetona näistä kolmesta ottelusta voidaan sanoa, että Canucks oli selvästi parempi joukkue Buffaloa ja Phoenixia vastaan ja otti taisteluvoiton kovassa ottelussa St. Louisia vastaan, jossa tunteet kävivät kuumina. Kaksi voittoa ja yksi tasapeli on hyvä saldo kolmesta viime ottelusta ja paras uutinen oli tietysti Todd Bertuzzin pitkä jatkopahvi. Myös todella hienot otteet ja kaksi loistavaa ottelua kolmessa pelissä tulokas Jason Kingilta on erinomainen uutinen.

Miinuspuolella Canucks jatkoi heikkoa ylivoimapeliään. Parhaiten tämä tuli todistetuksi Phoenix ottelussa, jossa oli kaikki mahdollisuudet ottaa kaksi pistettä, mutta kahdeksan tehotonta ylivoimaa tekivät tehtävänsä ja ottelu päättyi tasan. Joukkueen keskuudessa puhutaan paljon, mistä tehoton ylivoima johtuu ja yksi syy tähän on ylivoiman arvaamattomuus. Joukkue jatkaa samalla tutulla kaavalla, millä se on ollut NHL:n viiden parhaimman ylivoimajoukkueen joukossa jo kolme viime kautta.

Periaatteessa ylivoimassa ei ole mitään vikaa; Markus Näslund luistelee oikean puolen b- pisteen kaarelle. Tämän jälkeen Näslund joko 1. syöttää alas Brendan Morrisonille, joka jatkaa syötön suoraan Todd Bertuzzille maalin eteen, 2. Syöttää kiekon viivamiehelle ( usein Jovanovski, Salo, Öhlund tai Sopel ), josta laukaus ja Bertuzzi maalin edessä tekemässä maskia tai 3. Laukoo itse ehkä liigan parhaimman rannelaukauksensa.

Periaattessa tässä ylivoimassa on siis kaikki hyvän ylivoiman perusteet. Viime kaudella tämä ylivoima oli NHL:n kolmanneksi parasta, yli 20% tehokkuudella ja Bertuzzi oli ylivoimamaaleissa NHL:n tehokkain ( 25 ylivoimamaalia ) ja Näslund toiseksi tehokkain ( 24 maalia ). Puolustuksessa joukkueella on hyvin
kiekollista taitoa ja neljä hyvin laukovaa puolustajaa. Bertuzzi on yksi NHL:n parhaista maskimiehistä ( ehkä paras ) ja Näslundin laukaus on yksi NHL:n parhaista ( ehkä paras ). Ylivoiman kaavamaisuus on kuitenkin silmiin pistävää.

Vastustajat ovat selvästi katsoneet ja opetelleet, kuinka Canucks pelaa ylivoimaansa ja he miehittävät oikean puolen ja ottavat Näslundin kiinni siten, että hän ei pääse edes syöttämään. Tähän pitäisi saada nopeasti muutosta ja ylivoimaan vaihtelua, sillä ylivoima on ollut tällä kaudella tehollisesti huonoa. Otteluissa, joissa Canucks on hävinnyt tai pelannut tasan ( tähän mennessä kaudella kaksi tappiota ja kaksi tasapeliä ) Canucksin ylivoima on
tehnyt yhden maalin 23 ylivoimapelissä. Toisaalta paikkoja joukkueella on hyvin, mutta kiekko ei vain mene maaliin. Pientä vaihtelua ylivoimaan, niin kiekko menee jatkossa varmasti paremmin maaliin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Komarniski ulos, Pronger ja Baumgartner sisään

Canucks manageri Brian Burke teki joukkueen ensimmäisen treidin tämän kauden runkosarjan aikana hankkimalla torstaina Canucksin entisen varauksen, mutta peliäkään Canucksia edustaneen, Sean Prongerin Columbuksesta. Pronger vaihdettiin entiseen omaan lupaukseen Zenith Komarniskiin, joka oli aikanaan kohtalaisen lupaava pakki, mutta joka on sittemmin valunut AHL:n nelosketjun hyökkääjän tasolle.

Tällä vaihdolla Burke yrittää osittain paikata Mats Lindgrenin loukkaantumisen vuoksi jättämää aukkoa. Lindgren ei pysty välttämättä pelaamaan peliäkään tällä kaudella ja loukkaantumisten sattuessa Artem Chubarovin tai Trevor Lindenin
kohdalle, farmista on nyt nostettavissa puolustava sentteri tilalle -
edellyttäen, että Brandon Reidia ei nosteta hänelle tavallaan "väärään" puolustavaan rooliin.

Toinen uusi vanha kasvo on puolustaja Nolan Baumgartner, jonka Burke hankki Waiver Draftissa takaisin Pittsburghista - vain alle kuukausi sen jälkeen kun Canucks oli menettänyt Baumgartnerin Waiver Draftissa Pittsburghiin. Baumgartner pääsi pelaamaan tällä kaudella Pingviinien riveissä viisi ottelua. Viime kaudella Nolan pääsi pelaamaan Canuckseissa kahdeksan ottelua ja teki
näissä maalin ja kaksi syöttöä. Lisäksi Baumgartner pääsi pelaamaan kaksi playoff ottelua, joissa jäi pisteettä. 27-vuotias entinen ykköskierroksen varaus saattoi saada viimeisen mahdollisuutensa NHL:n vakipaikkaan Pittsburghissa, mutta hän on pelaaja, jonka voi tarvittaessa laittaa muutamaksi otteluksi korvaamaan loukkaantumisia.

Pois lähtenyt Zenith Komarniski oli vuonna 1996 Canucksin kolmannen kierroksen varaus ( 75:overall ) ja hänellä oli lupaava junnu-ura. Moni muistaa hänet varmasti Kanadan nuorten maajoukkueesta nuorten MM-kisoista 1998 ja moni Pohjois-Amerikan junnusarjoja seurannut muistaa hänet varmasti Tri-Cityn
riveistä, jossa hänet valittiin kaudella 1996-1997 WHL:n ykkös all-starsiin, kun hän teki 58 ottelussa 12+44=56 pistettä ja otti samalla kaudella 112 jäähyminuuttia. Lisäksi hän pelasi aikanaan Memorial Cupissa Spokanen riveissä hyvän turnauksen. Hän oli kahteen suuntaan pelaava, fyysinen pakki junioreissa ja hän oli kova ( ei mikään varsinainen tappelija, mutta tilannekova ). Juuri
tämä kovuuden tuoma lisä teki hänestä aikanaan lupaavan prospectin.

Komarniski varattiin puhtaasti hyökkäävänä puolustajana, mutta hän kehitti peliään junioreissa monipuolisempaan suuntaan. Hänellä oli erinomainen tulokaskausi aikanaan AHL:ssa ja hän oli jo tällöin esittämässä enemmän puolustuspeliään ja fyysistä peliään kuin hyökkäyspeliään. Hän oli siis kehittynyt selkeästi erilaiseksi pakiksi, millaista Canucks aikanaan hänestä haki. Tällä ei ollut välttämättä pelkästään negatiivinen vaikutus hänen
tulevaisuudelleen, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että Crawford pyysi lopulta häntä keskittymään vielä enemmän rikkovaan rooliin ja hänestä tehtiin nelosketjun pommeja jakeleva hyökkääjä. Tämä oli jo melkoinen muutos noihin WHL vuosiin, jolloin hänen paras avunsa oli kiekollinen peli ja nämä fyysiset avut olivat palkkää plussaa.

Komarniski pääsi pelaamaan kaudella 1999-2000 18 ottelua NHL:ssä Canucksin riveissä. Hän esitti näissä peleissä hyviä otteita ja itse muistan parhaiten hänen ainoan NHL maalinsa, joka meni keskialueelta ohi "Tommy Salot" tehneen Patrick Royn. Mitään suurta pisteidentekijää hänestä en odottanut, mutta odotin silloin, että hän ottaisi paikkansa tulevaisuudessa Canucksin puolustuksen 5-7 pakkina. Hän oli mielestäni omana prospect aikanaan lahjakkaampi kuin Brent Sopel tai Darrel Hay. ( Haysta ei tullut koskaan mitään ja Sopel oli selkeä "late-bloomer". )

No, lopputuloksena oli se, että nykyisin pelkästään rikkovaan peliin erikoistuneen Komarniskin tiellä oli Canuckseissa liikaa pelaajia. Hänen alkuperäisellä paikallaan puolustuksessa Zenithia edellä ovat farmissa Dallas Eakins, Mikko Jokela, Kiril Koltsov, Jaroslav Obsut, Rene Vydareny ja Martin Grenier, joten vaikea hänen on ottaa täältä pelipaikkaa. Hyökkääjistä Zenithin edellä farmissa puolestaan ovat Brandon Reid, Pat Kavanagh, Fedor Fedorov, Tyler Bouck, Ryan Kesler, Ryan Ready, Nathan Smith ja Jimmy Roy, joten yhtä vaikeaa se oli tälläkin osastolla. Näin ollen tämä oli ainoa ratkaisu, mutta tuntuu, että alkuperäisessä roolissaan Komarniskista oltaisiin voitu saada enemmän irti.

Komarniskin tilalle tullut Sean Pronger on siis entinen Canucks varaus. Pronger varattiin Vancouveriin vuonna 1991 numerolla 51 Bowling Greenista ( CCHA ). Pronger ei saanut kuitenkaan koskaan sopimusta Vancouveriin ja hänestä oli lähellä tulla alasarjojen kiertolainen, mutta Anaheim poimi hänet vapaana-agenttina vuonna 1995. Tämän jälkeen Pronger on kierrellyt Anaheimin, Pittsburghin, Rangersin, Los Angelesin, Bostonin ja Columbuksen kautta nyt siis Vancouveriin. Hänen uransa eroaa Komarniskin urasta paljon siinä, että Pronger on päässyt pelaamaan NHL:ssä reilusti yli 200 ottelua Komarniskin 18 vastaan.

Prongerin ansiolistalla on mm. vaihto päikseen Patrick Lalimeen. Tämä tapahtui vuonna 1998 kun Pittsburgh sai Prongerin ja Anaheim oikeudet Lalimeen. No, Lalime ei ollut vielä tällöin mikään huippulupaus, mutta oli kuitenkin jo osoittanut taitonsa Pittsburghissa kaudella 1996 - 1997 ( 39 ottelua, 21 voittoa ja 12 tappiota ). Lalimen arvostuksesta tuolloin kertoo kuitenkin sekin,
että Anaheim vaihtoi Lalimen myöhemmin Ottawaan saaden tilalle Ted Donaton ja Antti-Jussi Niemen.

Pronger tullaan astuttamaan aluksi Manitoban riveihin puolustavalle sentterin paikalle. Hän pelaa farmissa paljon alivoimaa ja saattaa saada peliaikaa myös ylivoimalla. Pronger on juuri ja juuri NHL tason pelaaja, vaikka ei ole tällä kaudella saanut Columbuksessa roolia. Hänen asemansa heikkeni kesällä kun seura hankki Edmontonista polkukone Todd Marchantin. Mutta kaikesta huolimatta Pronger on lähempänä NHL:ää kuin Komarniski. Viime kaudella Sean Pronger oli Columbuksen toiseksi eniten pelannut hyökkääjä alivoimalla - hän pelasi jopa niukasti enemmän alivoimaa kuin Mike Sillinger.

Canucksin farmijoukkueesta Manitoba Moosesta muuten sen verran, että nuorella joukkueella ei mene kovinkaan hyvin juuri tällä hetkellä. Ykkösketju Brandon Reid - Ryan Ready - Pat Kavangh on jäässä, eikä kakkonen Fedorov - Kesler - Roy / Kavanagh ole yksin pystynyt pitämään joukkuetta pinnalla. Yksittäisistä pelaajista Fedor Fedorov on pelannut paremmin kuin koskaan ja hän on AHL:n pistepörssissä sijalla kolme, Tom Kotsopouloksen ja Josh Langfeldin jälkeen. Fedorovin pisteet 10 ottelussa ovat 6+5=11.

Muita onnistujia ovat olleet nuoret Kiril Koltsov ja Ryan Kesler. Kesler on pelannut erittäin hyvää kahden suunnan peliä ja on tämän lisäksi Manitoban pistepörssissä sijalla viisi, edellään Fedorov, Koltsov, Reid ja tällä hetkellä NHL:ssä katsomosta pelejä seuraamaan päässyt puolustaja Jaroslav Obsut. Keslerin pisteet 10 ottelussa ovat 2+4=6. Puolustaja Kiril Koltsov on
puolestaan yllättänyt kaikki sopeutumalla AHL:n pelityyliin erinomaisesti. Koltsov on joukkueen pistepörssissä toisena ja 11 pelin jälkeen tällä offensiivisella pakilla on kaksi maalia ja viisi syöttöä. Kesler ja Koltsov tullaan todennäköisesti näkemään tällä kaudella NHL:ssä.

Sitten näihin menneisiin peleihin. Käyn läpi jälleen kolme viime ottelua.

VANCOUVER-COLUMBUS: 6-3

Edellisen Phoenix ottelun huilannut nelosketjun sentteri Artem Chubarov oli suuressa roolissa kun Canucks kohtasi kotonaan tämän viikon keskiviikkona Columbuksen. Columbushan on joukkue, joka on aina Canucksille paha ( mm. voitti tällä kaudella joukkueiden ensimmäisen kohtaamisen ) ja vaikealta näytti nytkin
vielä toisessa erässä, mutta sitten astui esiin hiljainen Venäläinen jääsoturi Chubarov, joka teki ensin tasoitusmaalin toisen erän viimeisellä sekunnilla ja vielä voittomaalin kolmannessa erässä. Voitollaan Canucks jatkoi tappiottomien
kotipelien sarjaa ja maalivahti Johan Hedberg jatkoi tappiottomien pelien sarjaa myös.

Canucks aloitti jälleen tapansa mukaan vahvasti oli jo 2-0 johdolla ensimmäisen erän neljän minuutin kohdalla. Magnus Arvedson teki 1-0 johtomaalin reilun minuutin pelin jälkeen kun hän nosti Mattias Öhlundin laukoman kovan laukauksen paluukiekon maalin kattoon ohi Fred Brathwaiten. Markus Näslund jatkoi tästä kolmen minuutin kuluttua kotijoukkueen juhlia ylivoimalla jo 2-0:aan ja ottelu näytti olevan selvästi menossa kotijoukkueelle.

Mutta Columbus osaa pelata Canucksia vastaan. Ensin se jäädytti pelin ja iski sitten nopeasti takaisin. David Vyborny, joka teki maalin Canucksia vastaan myös ensimmäisessä ottelussa, iski ensin Jaroslav Spacekin laukauksen paluukiekon ohi Johan Hedbergin ja tästä kolmen minuutin kuluttua Darryl Sydorin laukaus meni Canucks maaliin maalin edessä seisoneen Marek Malikin mailan kautta. Ensimmäisessä erässä nähtiin neljä maalia ja joukkueet luistelivat tauolle tilanteessa 2-2.

Toisen erän alku meni selkeästi Vancouverille, mutta kotijoukkue ei saanut kiekkoa millään ohi Brathwaiten. Sitten yhdeksän minuutin kohdalla iski jälleen Columbus juuri kun kukaan ei sitä odottanut. Columbuksen lahjakas voimahyökkääjä Rick Nash hakkasi kiekon Ed Jovanovskilta Canucks päädyssä, syötti sen entiselle Canuckille Geoff Sandersonille, joka antoi Nashille maalin
eteen ja Nash toimitti nopealla laukauksella kiekon ohi Johan Hedbergin, tilanne 2-3.

Nashin maalin jälkeen Canucks painostus jatkui samanlaisena mitä se oli ennen maalia ollut, mutta tulokset olivat jälleen vähissä. Jason Kingilla, Brendan Morrisonilla ja Todd Bertuzzilla oli kaikilla hyvät mahdollisuudet toimittaa kiekko ohi Brathwaiten, mutta tämä pelasi varmasti. Erän viimeinen sekunti pelasti kuitenkin kotijoukkueen. Markus Näslund kuljetti kiekkoa Columbuksen kulmaukseen, laukoi matalan laukauksen, jonka vahvan pelin kokonaisuudessaan pelannut Chubarov ohjasi maaliin. Jälleen mentiin tasatilanteessa erätauolle.

Pelin repäissyt kolmas erä oli jälleen kotijoukkueen ja nyt se onnistui myös maalinteossa. Ensin Matt Cooke jätti kiekon valelaukauksen jälkeen siniviivalla takaa tulleelle Chubaroville, joka yllätti Brathwaiten pienestä kulmasta. Tämän jälkeen Brathwaite otti Kingin tuhannen taalan paikan kiinni ja samoin saivat Sedinit ihastella Brathwaiten torjuntoja. Moni taisi odottaa jälleen Columbuksen taholta tulevaa iskua Canucks hallinnan jälkeen, mutta tällä kertaa turhaan.

Cooke nimittäin onnistui tekemään tyypillisen taistelumaalinsa erän jälkimmäisellä puoliskolla Brathwaiten edestä ja loppunumerot 6-3:een kaunisteli kapteeni Näslund Brathwaiten jalkojen välistä hienon Brendan Morrisonin syötön jälkeen erän lopulla. Näslundille ottelusta pisteet 2+2. Kolmas erä oli pelillisesti niin selvää Canucksin hallintaa kuin olla voi ja Columbus sai koko erässä vain neljä laukausta kohti Hedbergia - maalipaikkoihin
joukkue ei päässyt kertaakaan.

Canucksin ylivoima toimi tässä ottelussa paremmin kuin kertaakaan tällä kaudella ja joukkue sai ylivoimatehoista 50% onnistumisen. Columbus joutui tosin koko ottelussa vain kaksi kertaa jäähylle. Pelin parhaana palkittiin jo toisen kerran tällä kaudella Artem Chubarov ( jo toinen kerta yhdeksän pelin sisään ), kakkostähden sai Markus Näslund ja ykköstähti oli Magnus Arvedson, joka paitsi teki tehot 1+1, oli myös vakuuttava alivoimalla ja erittäin tärkeä pelaaja kun ottelu oli vielä tiukka. Jobinpostia ottelussa tuli Brent Sopelin loukkaantumisen johdosta ja pelin jälkeen Canucks kutsui farmista ylös puolustaja Jaroslav Obsutin, joka on tehnyt alkukaudella Manitobassa 9 ottelussa tehot 3+3. Sopel on "day-to-day", mutta ei ole vieläkään
pelikuntoinen.

LOS ANGELES-VANCOUVER: 1-3

Columbus ottelun jälkeen Canucks lauma matkasi enkelten kaupunkiin ja kohtasi siellä paikalliset Kuninkaat, joiden riveissä myös Vancouverin entinen luottogrinderi Trent Klatt tällä kaudella pelaa. "Klatter" pelasi Vancouverissa viisi hienoa kautta, mutta ei saanut sopimukseensa enää jatkoa ja päätyi viime kesänä vapaana-agenttina Los Angelesiin.

Klatt kertoi ennen ottelua viime kesänsä olleen uransa vaikeimman. Vaikean tästä teki sopimuksettomuus joukkueen kanssa, jossa Klatt tunsi olevan kuin kotonaan. Myös moni kannattaja uskoi viime kesänä Canucksin ja Klattin sopimuksen olevan varma. Klatt pelasi viime kaudella ensimmäistä kertaa
urallaan kaikki 82 runkosarjan ottelua ja teki näissä 16 maalia, 29 pistettä ja mikä tärkeintä, toi tarvittua "grittia" koppiin. Klatt oli erittäin suosittu pelaaja joukkueen sisällä, median keskuudessa ja hän teki monen muun Canucksin pelaajan tavoin paljon hyväntekeväisyyttä kentän ulkopuolella.

Klatt kertoi, että hän puhui Brian Burken kanssa vain päivän sen jälkeen kun kausi oli ohi ja viimeinen tuskastuttava ottelu Minnesotaa vastaan käyty. Keskustelun aiheena oli sopimus, joka päättyi viime kauteen. Klattille jäi tästä keskustelusta positiivinen kuva ja hän uskoi saavansa jatkoa seurassa. Klatt matkusti perheensä kanssa kotiseudulleen Minnesotaan ja odotti saavansa
heinäkuun alussa soiton Canucksilta. Mutta turhaan. Kukaan ei ottanut Vancouverista yhteyttä.

Lopulta Canucks tarjosi hänelle kahden vuoden, 1.7 miljoonan taalan sopimusta, jossa ensimmäisen vuoden palkka olisi ollut 1.2 miljoonaa ja toisen kauden palkka vain 500.000 dollaria. Tämä oli naurettava sopimus, sillä samalla Los Angeles tarjosi Klattille kolmen vuoden sopimusta, jossa kahdelta ensimmäiseltä kaudelta maksettaisiin 1.1 miljoonaa ja kolmennelta vielä 1.2 miljoonaa.

Kolmas vuosi olisi optiokausi ja seuran pitää käyttää optio, mikäli Klatt tekee 0.4 pistettä per ottelu kahden ensimmäisen kauden aikana. Tämän Los Angelesin sopimustarjouksen jälkeen Klatt otti vielä yhteyttä Canucksiin ja tarjosi seuran tekevän yhden vuoden sopimuksen, mutta Canucks sanoi ei. Näin ollen ei ollut mikään ihme, että Klatter pelaa nyt Los Angelesissa.

Canucks manageri Burke vetosi sopimuksen jälkeen Klattin jäähymääriin. Klatt ei ottanut viime kaudella kuin kahdeksan minuuttia jäähyjä ja tämä oli Burken mukaan syy, miksi kovaa ja agressiivista peliä pelaamaan pystyvälle grinderille ei kannattanut maksaa hänen pyytämää summaa. Klatt sanoi tästä, että pitää ennemminkin itseään arvossa kun pystyi pelaamaan kovaa ottamatta jäähyjä. Klatt pelasi omasta mielestään niin kovaa kuin pystyi ja ei laittanut joukkuettaan vaikeuksiin ottamalla jäähyjä. Totta.

Mutta kaiken kaikkiaan Klattille jäi Canucks kausistaan hyvin positiivinen kuva. "Minulla ei ole yhtään pahoja muistoja Vancouverista. Koko ajan ajattelin, että Vancouverissa on loistava asua. Fanit olivat mahtavia. Minulla ei ole kertakaikkiaan mitään pahaa sanottavaa."

Muutto Los Angelesiin oli Klattille vaikea. Eniten tätä viiden lapsen isää ( nuorin vuoden ja vanhin yhdeksän vuotta ) huolestuti lapsien suhtautuminen uuteen kaupunkiin. Mutta lapsien kohdalla kaikki on kuulemma mennyt hyvin. Eniten päänvaivaa on koitunut Trentille ja hänen vaimolleen Kellylle. "Se on vaikeaa. Vancouver oli kotimme ja siellä oli turvallista asua. Lapseni olivat isoin huolen aihe, mutta he ovat sopeutuneet luultavasti paremmin kuin me vanhemmat."

Klattin pelit ovat sujuneet uudessa joukkueessa hyvin. Kingsien manageri Dave Taylor kertoi Klattin sopeutuneen joukkueeseen erittäin hyvin. "Hän on ollut hyvä johtaja meille. Luulen, että hän on pelannut alkukauden samalla tavalla kuin hän on aina pelannut. Hän on erittäin rehellinen pelaaja, työskentelee kovaa kulmissa ja ajaa kovaa maalille. Hän on tehnyt näillä maalilla ajoilla pari maalia, joten me olemme erittäin tyytyväisiä häneen."

Ensimmäisen ottelun odottaminen vanhaa joukkuetta vastaan oli Klattille kova paikka. Klatt pyöri pari tuntia ennen Canucksin harjoituksia hallilla ja odotti erittäin läheisiä ystäviään kuten Brendan Morrisonia, Markus Näslundia ja Trevor Lindenia, joiden kanssa hänellä oli tarkoitus tavata.

"Olen pelannut ennenkin vanhoja joukkueitani vastaan, mutta tämä kerta on erilainen, koska siellä on niin paljon ystäviä, joiden kanssa minulla oli erittäin läheinen ystävyyssuhde. Siitä ei ole kauaa kun olin vielä osa sitä joukkuetta. Tästä johtuen nyt on erilaista kuin pelata kotikaupungissa Minnesotassa. Luulin, että se tulee olemaan pitkälle samanlaista, mutta ei se ole. Se on täysin erilaista. Minulla ei ole mitään todistettavaa vanhoille
joukkuekavereilleni, mutta tulee olemaan vaikea pelata heitä vastaan. Siitä tulee erittäin vaikeaa."

Ja niin se olikin. Klatt pelasi toki tapansa mukaan taistellen ja näytti tyypillisen asenteensa. Klatter asennoitui ja pelasi jälleen kuin viimeistä peliä pelaava hyökkääjä vain pelaisi, mutta tämäkään ei tällä kertaa auttanut. Canucks otti lopulta vierasvoiton maalein 1-3, vaikka pelitapahtumat toki muuta
osoittivatkin. Los Angeles oli nimittäin parempi joukkue ja nyt Canucks oli puolestaan se joukkue, joka hävisi maalipaikoissa, mutta voitti paperilla. Peli oli pitkälle Canucksin puolelta purkukiekkojen lataamista omasta päästä pois ja loput hoiti Dan Cloutier, joka pelasi kauden parhaimman ottelunsa, torjuen 38
kertaa.

Pelin ensimmäisen maalin teki Canucksin luottopakki Mattias Öhlund, joka laittoi hienon Mike Keanen syötön maaliin ensimmäisen erän kahdeksannella minuutilla. Tämä jäikin avauserän ainoaksi maaliksi ja tauolle mentiin 0-1 tilanteessa. Canucksin tämän kauden menestyksen takana on ollut juuri
alkuhetkien onnistumiset - Canucks on tehnyt jokaisessa kauden 11 ottelussaan avausmaalin ja teki sen jälleen. Normaalisti joukkue on päässyt tämän jälkeen määräämään pelin tempoa ja kontrolloimaan pelin osa-alueita ( jopa niissä, missä Canucks on lopulta hävinnyt ). Canucks on ollut jokaisessa ottelussaan
kentällä hallitsevampi puoli, mutta nyt oli toisin. Los Angelesin olisi
kuulunut voittaa tämä ottelu jos maalipaikkoihin tai kiekon hallintaan on yhtään katsominen.

Peli ratkesi toisessa erässä, jossa Los Angeles oli murhaavan ylivoimainen, voittaen laukaukset peräti 17-3, mutta pelaten vain tasan, 1-1. Vancouverin 2-0 maalin teki pirteän alkukauden pelannut Daniel Sedin erän kahdeksannella minuutilla ruuhkan takaa ja Roman Cechmanek oli voimaton. Cechmanek ei ollut
tähän maaliin yksin syyllinen, mutta laukaus oli erittäin suurissa vaikauksissa olleen Vancouverin ensimmäinen erässä ja tämän jälkeen Cechmanek vaihdettiin maalilta. Tilalle tuli Christobal Huet ja ehkä tästä maalivahdin vaihdosta sisuuntuneena myös Los Angeles onnistui vihdoin maalinteossa, maalintekijänä Eric Belanger. Erätauolle mentiin kuitenkin vierasjohdossa 1-2, vaikka Canucks ei olisi todellakaan ansainnut johtoasemaa.

Kolmas erä oli jälleen Los Angelesin selvää hallintaa, mutta Canucks oli joukkueista se, joka onnistui maalinteossa. Matt Cooke ajoi 11 minuutin kohdalla tyypilliseen tapaansa maalille ja laukoi. Huet torjui tämän eteensä, kiekon sai Magnus Arvedson, joka syötti sen Morrisonille ja hän laukoi numerot 1-3:een. Kings hallitsi myös erän loppua ja saikin luotua pari hyvää paikkaa,
mutta Cloutier pelasi erittäin hyvän ottelun ja otti kaikki kiinni. Näin Canucksin ensimmäinen vierasvoitto tältä kaudelta oli tosiasia. Huono puoli pelissä oli Canucksin surkea esitys, hyvinä puolina voidaan pitää tietysti voittoa, mutta myös sitä, että joukkue voitti huonollakin pelillä ja tämä on usein hyvän joukkueen merkki.

Pelin laukaukset menivät Los Angelesille peräti 38-15. Pelin parhaana palkittiin Cloutier, kakkostähti oli vahvan oman pään pelannut ja yhden maalin tehnyt Mattias Öhlund ja kolmostähti oli Kingsien ainokaisen tehnyt Eric Belanger. Sami Salo pelasi Canucksilta eniten, 23:43. Klattin lopullisiksi tilastoiksi jäivät peliaikaa 14:09, viisi laukausta, ei pisteitä ja +/- lukemat
+/-0. Canucksille vierasvoitto Los Angelesissa oli harvinaista herkkua. Edellisistä 15 ottelusta enkelten kaupungissa ryhäryhmä oli voittanut vain kaksi kertaa.

PHOENIX-VANCOUVER: 1-4

Edellisessä Los Angeles ottelussa pahasti vastaantulijana ollut Canucks joukkue kohtasi heti seuraavana iltana vieraskiertueellaan Phoenixin kojootit. Phoenix ottelu oli jo kauden toinen peli näiden joukkueiden kesken, ensimmäinen oli
päättynyt tasatulokseen 3-3. Tässä ensimmäisessä ottelussa Canucksilla oli tökkinyt maalinteko todella pahasti ja joukkue oli missannut kaikki kahdeksan ylivoimaansa. Nyt oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Canucks pelasi todella vahvan 60 minuuttisen America West Arenassa ( viimeistä kertaa ).

Canucks saalisti kauden toisen vierasvoittonsa ja jälleen, ehkä hieman yllättäenkin, Dan Cloutier oli maalissa - tämä oli yllättävää, koska yleensä joukkue peluuttaa peräkkäisinä iltoina eri maalivahteja. Cloutier selvisi Phoenixia vastaan selvästi Los Angeles ottelua vähemmällä ja selvästi vähemmällä kuin Phonixin virkaveli Sean Burke. Laukaukset menivät Canucksille 23-31. Nämä numerot eivät kerro koko totuutta, sillä Canucks oli tässä
ottelussa vielä hallitsevampi.

Canucks aloitti jälleen terävästi. Jälleen Canucks onnistui tekemään ottelun ensimmäisen maalin - jo 11 peräkkäisessä, eli kaikissa tämän kauden otteluissaan. Ainoastaan kauden 1985-1986 Philadelphia Flyers onnistui aikanaan tekemään kauden ensimmäisissä 12 ottelussa pelin avausmaalin, joten Canucksilla
on seuraavassa ottelussa mahdollisuus sivuta tätä vanhaa Flyersin ennätystä. Nyt tämän pelin avausmaalin tekijänä oli kokenut varakapteeni Trevor Linden, jonka laukaus oikean b-pisteen kaarelta yllätti Burken helpon näköisesti.

Heti tämän Lindenin avausmaalin jälkeen Phoenixin kokenut, entinen Canucks peluri Mike Sillinger otti kakkosen ja Canucks pääsi jauhamaan ylivoimaa, joka viime Phoenix ottelussa oli tökkinyt pahasti. Nyt joukkue kuitenkin vihdoin onnistui kun Jiri Slegrin siniviivalaukaus meni ohi Burken, joka oli pahasti Jason Kingin tekemän maskin peittämänä. Canucks sai näin tähänkin otteluun loistostartin.

Toisen erän alku oli Canucksille vaikea. Jarkko Ruutu istui vielä ensimmäisen erän lopussa saamaansa kakkostaan kun Ladislav Nagy iski David Tanaben laukauksen paluukiekon ohi Cloutierin. Maali syntyi ajassa 1:05 ja se toi Phoenixin peliin heti mukaan. Tämän jälkeen Phoenix painoi päälle ja hallitsi tapahtumia, saamatta kuitenkaan maalia tai kunnon paikkoja. Canucksin puolustus pelasi erittäin hyvin ja etenkin Ed Jovanovskilla oli suuri merkitys tässä. Jovanovski hallitsi kenttää ja tuntui, että hän oli joka hetki siellä missä pelikin.

Kesken tämän Phoenixin hallinnan Todd Bertuzzi näytti voimansa. Hän teki loistavan esityön Brendan Morrisonin 1-3 maaliin erän kuudennella minuutilla. Bertuzzilla oli kiekko Phonix maalin takana ja Phoenixin pakki David Tanabe oli hänen edessään. Bertuzzi vei kiekon maalin taakse, harhautti Tanaben, liikkui maalin eteen ja harhautti uudelleen Tanaben erittäin näyttävästi.

Bertuzzilla oli vapaa maalipaikka maalin edessä ja näytti kuin hän olisi tehnyt maalin, mutta kuten tämän kauden alussa on ollut tapana, Bertuzzi menetti viime hetkellä otteen kiekkoon, eikä onnistunut vieläkään lisäämään maalimääriään. Mutta tällä ei tällä kertaa ollut merkitystä, sillä ketjun sentteri Brendan
Morrison oli varmaan ainoa hallissa ollut jolla ei ollut suu auki Bertuzzin harhautuksista ja hän sai siirettyä kiekon maaliin. Morrisonin kauden neljäs maali vei Canucksin 1-3 johtoon. Sentteri Morrison sanoi Bertuzzin esityöstä; "Tämä oli uskomaton peli Bertilta. Hän piti vastustajia pilkkanaan kentällä. Hänellä on uskomattomat voimat ja taidot."

Tämän huikean teatteriesityksen jälkeen seuraava maali nähtiin vasta kolmannessa erässä. Kolmannen erän viidennellä minuutilla Bertuzzi nousi laitaa pitkin, veti puoleensa Phoenixin puolustajan ja yhden hyökkääjän ja tarjosi tämän jälkeen kiekon kapteeni Näslundille, joka laukoi sen ohi Burken neljännen ja viimeisen kerran. Maali oli Näslundin kauden kuudes ja hän on Canucksin
paras maalintekijä.

Ottelun käydessä jo viimeisiään Mattias Öhlund ja Chris Gratton ottivat vielä lopuksi kunnon tappelun Cloutierin maalin edessä. Tämä oli odotettua, sillä edellinen ottelu näiden joukkueiden kesken tällä kaudella oli päättynyt joukkorähinään keskialueella. Silloin tilanteen oli käynnistänyt Öhlundin laukoma kiekko kohti Phoenixin päätä ja nyt Gratton taisi muistaa tämän. Monelle ehkä hieman yllättäen tämän tappelun voitto meni Öhlundille, joka sai
perille muutaman hyvän oikean suoran ja sai Grattonin kulman auki.

Ottelun parhaaksi pelaajaksi valittiin Todd Bertuzzi kahdella syötöllä ja erittäin vahvalla pelillä kokonaisuudessaan. Kakkostähti oli Ed Jovanovski, vaikka hän ei tehnyt pisteitä ja kolmostähti oli Shane Doan, joka pelasi jo toisen huikean ottelun Canucksia vastaan tällä kaudella.

Canucks lopetti lokakuunsa saldoon 7 voittoa, 2 tappiota ja 2 tasapeliä ja joukkue johtaa NHL:n läntistä konferenssia. Mainittakoon muuten, että viime kauden lokakuu meni Canucksilta saldolla 3-4-4. Canucksin positiivisimpia yllättäjiä lokakuussa olivat Sedinin kaksoset ja näiden kanssa pelaava tulokas Jason King. Negatiivisin asia on Bertuzzin maalimäärän totaalinen pudotus. Toisaalta tässä piilee joukkueen vahvuus. Bertuzzi saa varmasti vielä tulosta ja tämä tekee joukkueesta aikanaan vielä vahvemman.

Mutta itse asiassa Bertuzzin maalimäärät alkoivat laskemaan jo viime kauden puolella ja Bertuzzi on tehnyt todella vaatimattomat kolme maalia edellisissä 30 ottelussa. Viime kaudella hän teki yhteensä 46 maalia, mutta oli maaliton kauden viidessä viimeisessä ottelussa. Hänen tehottomuutensa tällä saralla jatkui myös playoffeissa, joissa hän teki kaksi maalia 14 ottelussa ja nyt
tällä kaudella siis vain yksi maali 11 ottelussa. Tämä yksi maali oli
Vancouverin kauden avausmaali, joten hän on nyt maaliton 10 ottelussa putkeen.

Toisaalta Bertuzzi on päässyt lukuisiin maalipaikkoihin ja tämä lupaa hyvää. Lisäksi Bertuzzi on tehnyt itse monet paikkansa vahvalla pelillä rynnimällä maalille. Hän on myös pelaaja, jonka merkitystä joukkueelle ei mitata pelkillä maaleilla - hyvänä esimerkkinä Phoenix ottelu, jossa Bertuzzi järjesti Canucksin kaksi viimeistä maalia. Bertuzzi ei pidä kovinkaan suurta meteliä
maalien puuttumisesta, mutta ottaisi varmasti niitä enemmän vastaan. Toisaalta niin kauan, kun hän auttaa joukkuetta voittoihin, kannattajat eivät ole huolissaan.

"Me olemme voittaneet ja tämä on tärkein asia. Voittaminen on joukkuepeliä ja me kaikki vaikutamme siihen eri tavoin. Luonnollisesti olen tottunut tekemään sen offensiivisesti. Toisaalta olen luonut paikkani itse ja pääsen paikkoihin. Mitä voisin sanoa? Kiekot eivät ole menneet maaliin. Se ei ole yrityksen tai työnteon puuttumisen syy. Et voi antaa antaa epäonnistumisten voittaa sinua ja turhautua. Olen luottavainen, että maalit ovat tulossa ja ne tulevat aikanaan rykelmissä." - Toivottavasti olet oikeassa Bert.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Canucksin taitokisa

Canucks piti oman sisäisen taitokilpailunsa viime viikonloppuna. Taitokisa oli loppuunmyyty kuten muutamana aikaisempanakin vuonna ja mieleen jäi Allenín ja Ruudun perinteinen kakunheitto naamaan tulokaspelaajille Ryan Keslerille ja Jason Kingille. Tulokaspelaajille tämä Canucksin pelaajien yllättävä kakkukikka tuli täytenä yllätyksenä kun Mike Keane veti heidän huomionsa muualle. Seuraavassa Canucksin taitokisan tulokset:

SKILL #1 - Kiekonkäsittelyn joukkuekisa

Team White: Slegr, H.Sedin, Chubarov
Team Blue: Kesler, Morrison, Sopel - VOITTAJAT

HENKILÖKOHTAINEN KIEKONKÄSITTELYKISA

Team White: Ruutu - VOITTAJA
Team Blue: May

SKILL #2 - LUISTELUKISA

Mattias Ohlund 15.482
Bryan Allen 14.732
Sami Salo 14.918
Ryan Kesler 15.347
Artem Chubarov 14.831
Ed Jovanovski 14.454

VOITTAJA: Ed Jovanovski - 14.454

SKILL #3 - LAUKAUSKISA

Jiri Slegr 92.6 MPH
Todd Bertuzzi 88.6
Mattias Ohlund 99.0
Trevor Linden 95.2
Magnus Arvedson 93.8
Bryan Allen 98.1
Sami Salo 100.5
Brent Sopel 94.6

VOITTAJA: Sami Salo - 100.5 MPH

SKILL #4 - TARKKUUSLAUKAUS

Marek Malik 4 osumaa / 5 laukausta
Jason King 3/8
Daniel Sedin 4/4
Mike Keane 4/5
Jarkko Ruutu 4/5
Todd Bertuzzi 3/8

VOITTAJA: Daniel Sedin - 4 osumaa 4 laukauksella

Eli tässä mielenkiintoisimpien lajien tulokset. Jovanovskin voitto luistelukisassa ei tullut kenellekään yllätyksenä ja samoin Salon voitto laukauskovuudessa ei tullut yllätyksenä. Bryan Allenin henkiökohtaiset tulokset olivat minulle hienoinen yllätys, mutta näkee, että uran alussa hänen heikkona kohtanaan pidettyä luistelua ollaan saatu "power skating" harjoittelulla kuntoon.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Eipä ole mitenkään erityisen nopea tuo joukkue.. muistan tässä männävuotena, kun Sharkseistakin löytyi kaksi 14 sekunnin alittajaa. Tänä vuonna ei vielä käsittääkseni ole San Josessa superskillailtu, mutta Marleau on aina ollut alle 14sek mies, lähempänä 13 sekuntia itse asiassa...

Ja San Josessa luistellaan vielä liigan parhaan lumitilanteen omaavalla "jäällä" :)

PS. Joojoo, on se 14,5 sekuntiakin ihan hyvä :)
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ai matsi, mutta kun pitäisi lukea tenttiin...

Viimeöisessä ottelussa Canucks-Penguins oli varsin erikoinen tilanne, kun Canucksin luukkuvahtina toimi yliopisto-opiskelija Chris Levesque.

Aamujäillä ottelupäivänä maalivahti Dan Cloutier loukkaantui, ja Canucksilla ei ollut tarpeeksi aikaa saadakseen farmivahtejansa paikalle. Täten joukkueen oli varauduttava University of British Columbian jääkiekkojoukkueen 23-vuotiaaseen maalivahti Chris Levesqueen, mieheen, jolla ei ole mitään NHL-varauksia taikka kokemusta "suurista liigoista".

Levesque oli haettu illalla yliopiston kirjastosta, jossa hän oli lukemassa keskiviikkoaamuiseen tenttiin. Opiskelija oli pelannut tällä kaudella 7 ottelua 4.77 päästetyn maalin keskiarvolla. Siitä sitten vaan NHL-otteluun mukaan...

Ja kaukana ei ollut, etteikö Levesque olisi päässyt heti jäälle asti, sillä maalissa pelannut Johan Hedberg loukkaantui ensimmäisessä erässä, törmäyksessä Konstantin Koltsovin kanssa. Hedberg makoili jäällä useita minuutteja, joten miettikääpä miltä on tuntunut tästä täysin kokemattomasta kaverista istua penkillä ja odottaa mahdollista kutsua jäälle. Levesque myönsi itsekin olleensa pelosta kankeana katsellessaan Hedbergin makoilevan jäällä.

Nyt sitä kutsua tolppien väliin ei lopulta tullut, mutta varmasti oli unohtumaton kokemus miehelle. Luultavasti helpotti, ettei pelaamaan joutunut, mutta olisihan se hienoa kertoa jälkipolville ja kavereillensa pelanneensa NHL-ottelun. Vaikka olisi sitten päästänyt kuinka monta maalia, niin olisi varmasti ollut huikeaa.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Nyt kun on Auld saanut taas pelin alle niin voisi toistaa tuon alkukauden toivomuksen, että Hedberg helvettiin ja Auldille lisää pelejä. En ymmärtänyt Hedbergin hankintaa ja tällä hetkellä sitä ymmärtää yhä vähemmän. Jos pakko oli hankkia niin sitten olisi hankittu tyyliin Kiprusoff / Toskala ym. Sellainen, jolla olisi edes jotain näytettävää ja potentiaalia.

Onhan toi Hedberg 9 peliä pelannut ja niistä jopa 5 voittanut ja prosenttikin on yli 90 (90,1 %). Tuntuu vaan että helpoissakin peleissä Hedberg päästää sen kolme maalia, ja helppoja pelejä Hedberg on tosissaan pelannut; Kotona Edmonton, Chicago, Minnesota, Columbus ja Pittsburgh. Eipä noita koviksi joukkueiksi tai ainakaan maaleja tekeviksi tiimeiksi voi kutsua.

Vielä karumpaa on kun katselee vetoja kohtiä. Kahdessa pelissä yli 30 vetoa, kaksi peliä jää reiluun 20 vetoon ja loput viisi alle 20 vetoa. Huh huh.

Vancouverin onneksi viime yön peliin suunniteltu Hedberg loukkaantui ja tilalla torjui Auld. Hyvin torjuikin, sillä torjuntoja tuli 30. Toivottavasti Auld jatkaakin niin pitkään, kunnes Cloutier on jälleen pelikuntoinen.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Hankintoja...

Vancouver päätti, vihdoinkin, hankkia tappelijan tiimiin. Wade Brookbank saatiin Nashvillestä tulevaisuudessa päätettävillä korvauksilla. Tosin samantien Wade heitettiin waiveriin, tarkoituksena ilmeisesti peluuttaa häntä ainakin alussa farmitiimissä.

Ylhäällä tarvitsee tehdä muutoksia, jotta Wade siellä mahtuisi kokoonpanoon. Tällä hetkellä on 7 pakkia ylhäällä ja Slegr ei paljoa jääaikaa ole nähnyt. Olisikohan, että Jiristä luovuttaisiin jos vain joku sen huolisi? Jämäminuutit voisi sitten Brookbankkikin näytellä nyrkkejään. Onhan Nolan Baumgartnerkin saatu jo takaisin, joten farmistakin löytyisi miehiä loukkaantumisten sattuessa.

Noh, mene ja tiedä mitä tällä haettiin.
 

Parker27

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Wade Brookbank on pääsääntöisesti pelannut tällä kaudella laituria. Pystyy vuorottelemaan siellä että puolustuksessa. Erittäin hyvä hankinta canucksilta. Tuo tarvittavaa kovuutta joukkueeseen jos pääsee etes pelaan. Mies osaa hommansa ja tekee juuri sitä mitä pitääkin eli puolustuu omia aina kun se tarpeen. Miehen tämän kauden vastustajia ovat olleet E.Godard, J.Cummins, J.Shelley, R.Low, G.Burnett x2. Eli todellisesta raskaansarjan tappelijasta puhutaan.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mikä mättää?

Vilpertille: Lahnat oikas - ei ne muuten olisi niin hyviin aikoihin kyenneet. Marleau on hidas kampela verrattuna ilmiömäiseen Morrisoniin... ;)

Parkerille: Brookbank on mielenkiintoinen pelaaja ja monipuolisuutensa ansiosta hänelle saatetaan antaa peliaikaa. Mutta en kuitenkaan usko, että hän tulee pelaamaan kovinkaan paljon, sillä tämä pelaaminen tarkoittaisi monipuolisempien Jarkko Ruudun, Mike Keanen ja Brad Mayn syrjäyttämistä ja siihen en oikein usko. Jossakin ottelussa hänet kyllä kentällä nähdään ja etenkin nyt kun Martin Grenier on loukkaantuneena, Canucks saattaa tarvita Brookbankin kaltaista pelaajaa. Toisaalta Canucks managerit Burke ja Nonis ovat toitottaneet tälläkin kaudella enemmän joukkuekovuuden kuin yksilökovuuden nimiin.

Mr Smithille: Canucks haki alkukaudesta suhteellisen luotettavaa, hyvän NHL kokemuksen omaavaa maalivahtia, jonka voisi laittaa Cloutierille painetta ja pakottaa Cloutieria parhaimpaansa. Kiprusoff tai Toskala olisivat saattaneet olla päteviä kakkosmaalivahteja, mutta heihin olisi kohdistunut myös suurempi riski kuin Hedbergiin. Heidän uransa on ollut melkoista vuoristorataa ja vaikka molemmat ovat pelanneet tällä kaudella hyvin, en menisi sijoittamaan vielä kovinkaan isoja panoksia heidän tulevaisuutensa puolesta.

Mielestäni Hedberg oli kesällä hyvä valinta kakkoseksi, eikä hän ole pettänyt odotuksiani ainakaan vielä. Toki hänellä on huonojakin pelejä ollut, eikä kaikki ole mennyt aivan putkeen, mutta mielestäni hän ei ole pettänyt. Uudessa joukkueessa ja uusien pakkien takana kestää usein kuitenkin vähän aikaa ennen kuin oppii joukkueen puolustajista ja pelityylistä riittävästi. Hedbergilla ei ole ollut helppoa kasvaa sisään joukkueeseen, koska on saanut pelata kuitenkin vain hajapelejä ja pakko sanoa, että joukkuekaan ei ole tehnyt näissä hänen työtään helpoksi - voitoista huolimatta.

Mielestäni lähtökohtana tämän päivän NHL:ssä on, että yksikään joukkue ei ole huono, vaikka joillakin ketsuppi-ilmiö onkin syönyt kokonaispisteitä. Nämä Hedbergin pelaamat ottelut ovat pääosin olleet NHL:n sarjataulukoiden häntäpäätä vastaan, mutta eivät nämä helppoja pisteitä, huonoja joukkueita vastaan ole missään nimessä olleet. Detroitkin hävisi juuri vähän aikaa sitten Chicagolle ja oikeastaan kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa.

Auld on pelannut tosiaan aina hyvin kun on ollut NHL:ssä. Hänen saldonsa olivat jo viime kaudella erittäin hyvät ja tämä kausi näyttää jatkavan viime kauden linjaa. Hänestä on kovaa vauhtia kasvamassa maalivahti, jolla riittää eväitä ja asennetta vaikka kuinka korkealle. Mutta tästä huolimatta Auldin pelipaikka on vielä tällä hetkellä AHL, missä hän saa pelata huomattavasti enemmän kuin NHL:n kakkosmaalivahdin roolin asemassa. Pelaamalla kehittyy ja tämä oli varmaankin Brian Burken peruslähtökohtana viime kesänä kun hän hankki Moosen. Parin vuoden päästä Auld tulee olemaan jonkun NHL joukkueen pelaavana maalivahtina, mutta vielä on mielestäni liian aikaista.

Mielestäni Canucksin suurimmat ongelmat eivät ole tällä hetkellä maalitolppien välissä ja Johan Hedbergissa, vaan yllättäen hyökkäyksessä. Joukkue ei ole tehnyt viimeisissä seitsemässä ottelussa kuin 12 maalia ja kuusi näistä on tullut Näslundin mailasta. Aika outoa kun ajatellaan tulivoimaa mikä joukkueella on - Canucks on ollut viimeisten kahden kauden aikana NHL:n toisiksi eniten maaleja tehnyt joukkue samalla koostumuksella mitä sillä on nyt. Detroit ja Vancouver ovat tässä sarjassa omaa luokkaansa. Tällä hetkellä Canucks on omaa luokkaansa ainoastaan maalinteon vaikeudessa - lähes kaikilla pelaajilla on ollut uskomattoman suuria vaikeuksia;

- Kesällä hyökkäyspään vahvistuksena hankittu Magnus Arvedsson on tehnyt yhden maalin viimeisissä 26 ottelussa.

- Henrik Sedin oli uransa ensimmäistä kertaa "healty scratchina" Dallasia vastaan ja Henrikin koko kauden maalisarake näyttää komeasti yhtä! Hän on mennyt kakkosketjun keskellä 26 ottelua maaleitta!

- Velipoika Daniel on ollut samanlainen menestys. Maalintekijänä tunnettu laituri Sedin on urakoinut tällä kaudella kolme maalia ja hän ei ole onnistunut 22 otteluun!

- Brad May ei ole tehnyt maalin maalia tämän kauden 28 ottelussa ja hänen uskollinen ketjukaverinsa Jarkko Ruutu ei ole osunut vielä tällä kaudella kuin avausottelussa.

- Kolmosketjun sentteri Artem Chubarov ei ole onnistunut 19 otteluun ja hänellä ei ole edes pisteitä edellisissä 13 pelissä.

- Normaalisti Canucksin tehokkuuden salaisuutena ollut joukkueen puolustus on ollut myös todella näkyvästi esillä. Ed Jovanovski on tehnyt yhden maalin viimeisissä 12 ottelussa, Mattias Öhlund on tulittanut yhden maalin 13 pelissä, Sami Salo on virittänyt kanuunansa viimeisten 12 pelin aikana nolla kertaa maalin arvoisesti, Marek Malik on sutinut viimeiset 27 peliä tyhjää ja Brent Sopel on hänkin ollut maalivahtien kauhuna; nolla maalia edellisissä 23 pelissä!!!

Nämä tosiasiat puhuvat puolestaan ja vaikka kausi alkoi koko joukkueelta tasaisen hyvin maalimäärissä, nyt näyttää tyhjältä kuin sergelin tori toukokuussa. Tähän maalintekoon joukkueen manageri Burke tulee puuttumaan pian, elleivät asiat muutu. Maalivahdit ovat pitäneet ykkösketjun, pelityylin ja joukkuekoostumuksen kanssa Canucksin vielä reilusti pinnalla, mutta jos joukkue ei ala tekemään normaalilla teholla maaleja, tähän tullaan puuttumaan.
 

SM1968

Jäsen
Suosikkijoukkue
KOOVEE
Aika hiljaista tuntuu olevan tässä threadissa. Onko tyyntä myrskyn edellä (fanit odottavat playoffseja)..?

Joka tapauksessa Canucks on viime aikoina taas pelannut sillä tasolla, mitä kauden alussa odotettiin. Joukkueella on takanaan 5 voitto-ottelun putki, jolla Canucks on kaventanut Avalanchen etumatkaa luoteisen divisioonan kärjessä.

Nyt Länsi-Kanadan ylpeys on matkalla New Yorkin alueella: ensi yönä Suomen aikaa NYR, keskiviikon vastaisena yönä NYI ja perjantaina NJD. Toivottavasti Canucks pystyy jatkamaan voittoputkeaan vieraissa.

Harmi, että Magnus Arvedson loukkasi polvensa juuri, kun peli alkoi kulkea. Ruotsalainen pelasi viimeiset 5 ottelua Sedinien rinnalla ja teki niissä 7 maalia. Farmista takaisin nostettu Jason King saanee näyttöpaikan kaksosten ketjussa.

Onneksi sota ei yhtä miestä kaipaa, kun maalintekijäosastolta löytyy mm. Wade Brookbank! Lisäksi Dan Cloutier on tällä kaudella nostanut tasoaan entisestään.

Kun vielä Ed Jovanovski saadaan takaisin sairastuvalta, näyttää tilanne ihan lupaavalta.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Canucksin tarinaa

Todella mukava nähdä pitkästä aikaa kirjoituksia Canucksista täälläkin! Tämä ketju on tosiaan ollut erittäin hiljainen, vaikka joukkue on pelannut hyvin ja täältä Jatkoajan sivuilta löytyy monta asiantuntevaa Canucks kirjoittajaa. En tiedä, mistä tämä hiljaisuus johtuu, mutta yritetään pitää tätäkin ketjua elossa. Itse en ole ehtinyt vastaamaan tähän viestiketjuun, vaikka tarkoitus
olikin heti kun näin SM1968 kirjoituksen. Mutta kirjoitetaan nyt viime aikojen peleistä ja vähän muustakin ja toivotaan, että kommenttia tähän tulisi huomattavasti enemmän kuin ennen.

Canucksin kauden pisin vieraskiertue, jonka aikana joukkue kohtasi St. Lousin, Washingtonin, Rangersin, Islandersin ja New Jerseyn, on lusittu. Joukkue otti kiertueelta seitsemän pistettä pääosin hyvällä pelillä. Ainoastaan ottelu Rangersia vastaan oli huono. Käydään näitä pelejä tässä lyhyesti läpi.

Vieraskiertue alkoi vahvasti perivihollisen St. Louisin ja Washingtonin kaadoilla, joisssa joukkue teki 10 maalia, päästäen kolme. Johan Hedberg pääsi pitkästä pitkästä aikaa loukkaantumisen jälkeen maalille Bluesia vastaan ja pelasi hyvän pelin. Toinen Bluesin maaleista meni sisään Martin Grenierin
mailan kautta ja tähän Moose oli voimaton. Dan Cloutier pelasi sitten Washington pelin, mutta tässä pelissä Cloutierilla ei kovin paljon töitä ollut. Caps on kontannut pahasti koko kauden ja oli selkeänä vastaantulijana.

Näiden kahden hyvän pelin jälkeen oli helppo lähteä matkalle Isoon Omenaan. Ainoastaan erittäin hyvin viime aikoina pelanneen Magnus Arvedssonin loukkaantuminen Caps pelissä oli ikävä takaisku. Toisaalta Wade Brookbank oli näyttänyt Sniperin lahjojaan heti saatuaan paikan Sedineiden ketjussa Washington pelissä ja tehnyt uransa avausmaalin. Tämä Caps peli oli muuten
Brookbankin ensimmäinen peli hyökkääjänä koko uralla. Secondary scoring ei näyttänyt huonommalta kuin ennen.

New Yorkissa Canucks ei tästä secondary scoringin tehokkuudesta huolimatta päässyt samalle tasolle kuin ennen. Rangersia vastaan Canucks pelasi yhden kauden huonoimmista peleistään. Etenkin kaksi ensimmäistä erää olivat joukkueelta todella huonoja. Canucks päästi pahasti alamaissa olleen Rangersin ( yksi voitto ennen tätä 10 pelissä ) 3-1 johtoon kahden erän jälkeen pelillä, jota ei olisi pitänyt kenenkään nähdä. Joukkue päästi kaksi maalia neljästä Rangersin ylivoimasta ja oli itse tehottomana viisi ensimmäistä ylivoimaansa. Canucksin asennetta pelin alussa kuvaa ensimmäisen erän lopun kahden miehen ylivoima, jonka aikana joukkue ei saanut yli minuutin aikana edes yhtään kunnon laukausta maalia kohti.

Ainoastaan kolmas erä oli joukkueelta kohtalaisen hyvää peliä tässä ottelussa ja Canucks nousikin kahden maalin takaa vielä tasoihin ja sai pelistä otteen. Mutta peli ratkesi Canucksin kannalta ikävästi. Tähän saakka ottelun loistavasti pelannut kapteeni Näslund teki omassa päässä ison virheen yrittäen
syöttää Sami Salolle vaikean syötön ja kiekon sai pelissä kolme syöttöä antanut Brian Leetch. Leetch löysi vapaana olleen Bobby Holikin ja Holik pisti voittomaalin varmasti sisään.

Jos oli Rangers peli Canucksilta huono, niin joukkue sai koottua hyvin itsensä seuraavaan peliin Saarelaisia vastaan. Islanders pelistä oli tuomisina jatkoaikatappio, mikä ei tietenkään tyydyttänyt, mutta joukkue pelasi muuten hyvän pelin ja teki monta asiaa paljon paremmin kuin Rangersia vastaan.
Oikeastaan vain pelin viimeiset viisi minuuttia olivat Canucksilta huonoja kun entisiä Canucks pelaajia ( Scatchard, Aucoin, Snow, Ronning, Peca ) täynnä ollut Islanders sai kolme maalia reilun kahden minuutin sisään. Tähän mennessä Canucks oli ollut kentällä enemmän töitä tehnyt joukkue, joka taklasi hyvin, luisteli paljon ja hallitsi muutenkin peliä etenkin alussa miten tahtoi (
Islanders sai ensimmäisen laukauksensakin vasta 16 minuutin kohdalla ).

Islanders pelissä Canucksin uudet sniperit, Wade Brookbank ja Martin Grenier loistivat jälleen maalinteossa. Brookbank iski Sedineiden ketjussa jo kauden toisen maalinsa ja Grenier niittasi ensimmäisen NHL uralla. Canucks ei tarvitse kohta enää edes ykkösketjuaan, jos takaa tulevat Brookbankin ja Grenierin
tasoiset pelaajat. No, ykkösketjua tarvittiin tässä pelissä lopussa kun Islanders oli päässyt maalin johtoon ja Canucks haki tasoitusta. Tasoitus syntyi pitkälle Bertuzzin ansiosta kun tämä rynni maalille ja Henrik Sedin pisti kiekon sisään - mentiin jatkoajalle, jossa entiset Canucks pelaajat Adrian Aucoin ja Cliff Ronning ratkaisivat pelin kotivoittoon.

Islanders peli oli muuten kauden ensimmäinen, jossa Canucks menetti kolmannessa erässä johtonsa. Ennen tätä joukkue oli johtanut kolmanteen erään mentäessä 19 kertaa ja ottanut kaikissa voiton pelaamalla järkevää peliä. Nyt nähtiin kolmannen erän lopussa romahdus, mutta siis vasta kauden ensimmäinen ja tämäkin tappioasema pystyttiin kuittaamaan vielä pelin lopussa tasoihin.

Canucks oli saalistanut tähän mennessä neljästä vieraspelistään viisi pistettä. Joukossa oli kolme hyvää peliä, Bluesia, Capsia ja Islandersia vastaan. Edessä oli matka hallitsevien mestareiden Devilsin kotiluolaan ja peli oli viides peräkkäinen matkapeli. Pelin merkitys oli etukäteen suuri. Voitto ja Canucks saisi seitsemän pistettä viidestä vieraspelistään, sekä hyvän fiiliksen ennen
all-stars taukoa. Tappio ja joukkue ei keräisi kuin viisi pistettä viidestä pelistä. Viisi pistettä ei olisi tyydyttänyt, seitsemän olisi ennakoitua enemmän.

Pelistä puhuttiin paljon ennen sitä. Canucks oli yleensä menestynyt hyvin Devilsin kotihallissa. Kahdesta viimeisestä Devilsin kotikaukalossa pelatusta pelistä Canucks oli kerännyt kaksi voittoa, molemmat maalein 2-3. Tälläkin kertaa Canucks jatkoi tuttua kaavaa. Ottelun merkitys näkyi alussa selvästi ja
molemmat pelasivat tarkkaa puolustuspeliä. Tämän jälkeen Sedinin kaksoset ottivat viime aikoina niin tutuksi tulleen ratkaisijan viitan itselleen ja käänsivät Canucksin vieraskiertueen positiiviseksi. Canucks otti viidennestä vieraspelistään komean 0-4 voiton. Kauden pisin vieraskiertue oli päättynyt ja joukkue saalisti hyvät seitsemän pistettä kymmenestä mahdollisesta. Näiden avulla oli hyvä lähteä all-stars tauolle lepäämään ja keräämään voimia kauden loppurutistukseen.


Uusi ykkösketju

Sedinin kaksoset ovat pelanneet joulukuun jälkeen uransa parasta peliä. En tiedä, johtuuko tämä kaksosten pelin parantaminen Henrik Sedinin uran ensimmäisestä katsomossa istuttamisesta joulukuun 17 päivä pelatussa Dallas pelissä, vai mistä, mutta tämän joulukuun 17 päivän jälkeen kaksoset ovat
olleet kuin toiselta planeetalta verrattuna alkukauteen. Daniel Sedin on tehnyt jo oman piste-ennätyksenä ja Henrik on kohta rikkomassa omansa.

Alkukaudella sentteri Henrik Sedin teki yhden maalin ja antoi 10 syöttöä ensimmäisten 31 pelin aikana. Tämän joulukuun 17.päivän jälkeen Henrik on tehnyt 23 pelissä kahdeksan maalia ja antanut 15 syöttöä, eli 23 pistettä. Velipoika Danielin saldot samalla aikavälillä ovat kuusi maalia ja 14 syöttöä, eli 20 pistettä, sekä viimeisissä 15 pelissä 16 pistettä. Sedinit ovat olleet
joulukuun 17. päivän jälkeen tehokkaampia kuin esimerkiksi Canucksin ykkösketjun Todd Bertuzzi, Toronton ykkössentteri Mats Sundin tai Montrealin Saku Koivu, joka on tällä aikavälillä paras Suomalainen NHL kiekkoilija.

Sedineiden pelistä kertoo jotain myös se, että he ovat onnistuneet kaikkien pelaajien kanssa, jotka ovat ketjun oikealla laidalla pelanneet, vaikka ketjussa ei ole pelannut kuumia pelaajia. Alkukaudesta tulokas Jason King nousi tässä ketjussa kuukauden tulokkaaksi. Kingin jälkeen ketjussa pelasi Magnus
Arvedson, joka oli tehnyt alkukaudella 33 pelissä vain yhden maalin, mutta kohensi peliään välittömästi päästessään Sedineiden ketjuun ja teki seitsemän maalia seitsemässä pelissä - tämän jälkeen Arvedson loukkaantui. Arvedsonin jälkeen ketjussa peluutettiin tappelija Wade Brookbankia, joka teki ketjussa kaksi maalia kolmessa pelissä. Tätä ennen Brookbank oli onnistunut kauden alla pelatussa harjoituspelissä Ottawan paidassa ja ennen tätä hänen viimeisin maalinsa tuli kaksi kautta sitten Grand Rapidsissa ( AHL ).

Sedineiden pelin parantuminen on vaikuttanut merkittävästi myös oikean ykkösketjun peliin. Alkukaudesta vastustajien oli paljon helpompi pelata Canucksia vastaan kun he pystyivät peluuttamaan parasta pakkiparia ja parasta puolustavaa ketjua Morrisonin ketjua vastaan. Tällä hetkellä Sedinit ovat tehneet pelillään tämän peluuttamisen huomattavasti vaikeammaksi. Vastustajat joutuvat keskittymään paljon enemmän myös kaksosiin ja ykkösketju saa enemmän tilaa. ( tämä vastustajien keskittyminen Canucksin ykköseen ei ole tosin aiemminkaan tehnyt näitä aivan tehottomiksi...).


Lähes 500 paunan kaksikko

Canucks on satsannut tämän kauden aikana merkittävästi myös fyysiseen peliin. Jo ennen kauden alkua joukkue hankki lisää muskeleita puolustukseensa kun se teki Phoenixin kanssa treidin, jossa Phoenixiin matkasi kokenut, enemmän farmissa pelannut pakki Bryan Helmer ja Canucksiin tuli 23-vuotias, 112 kiloinen ja 195cm pituinen pakkijätti Martin Grenier, joka oli aikanaan
Coloradon toisen kierroksen varaus. Grenier pelasi alkukauden Canucksin farmissa, Manitoba Moosessa ja saalisti 28 pelissä 109 jäähyminuuttia. Tämä hänen kovuutensa mahdollisti hänen pelinsä myös NHL:ssä, vaikka tämän hetkiseen paikkaan tarvittiin myös onnea.

Canucks kutsui Ed Jovanovskin loukkaantumisen jälkeen ylös ensin AHL:n all-stars otteluun valitun Jaroslav Obsutin, mutta kun Obsut loukkaantui ( ei pystynyt pelaamaan AHL:n all-stars ottelussakaan ), Obsutin hyvä ystävä Grenier sai tilaisuutensa. Grenier pelasi ensimmäisen ottelunsa Canucksissa St. Louisia
vastaan vieraskiertueen ensimmäisessä ottelussa. Hän ei päässyt pisteille vielä tuolloin ja alku oli sikäli vaikea, että Bluesin toinen maali meni Canucksin maaliin hänen mailansa kautta. Jatko oli kuitenkin parempi. Grenier onnistui tekemään NHL uransa avausmaalin Islandersia vastaan. Maali syntyi Tyler Bouckin hyvän maskin ansiosta siniviivalta. Grenier pelasi kaikki vieraskiertueen ottelut, ennen kuin hänet laitettiin all-stars tauon aikana farmiin saamaan pelejä alle.

Tällä hetkellä Grenierilla menee hyvin, mutta aina ei ole ollut yhtä helppoa. Marraskuun 3.päivä Grenierille kävi huonosti kun hän oli farmissa pelanneen ystävänsä Jason Lehouxin kanssa viettämässä vieraspelin jälkeistä iltaa Houstonilaisessa baarissa. Grenierin ja Lehouxin päälle hyökättiin paikallisen nuorisojengin toimesta ja Grenier sai osumia mm. teleskooppipatukasta. Grenier
sai välikohtauksesta kolmannen asteen aivotärähdyksen ja joutui olemaan seuraavista 20 ottelusta sivussa.

Toinen Canucksiin tämän kauden aikana tullut uusi tappelijaosaston pelaaja on sniperiksi jo tässäkin ketjussa ylistetty 190 senttinen ja 105 senttinen Wade Brookbank. Brookbankin siirto Vancouveriin oli kaikkea muuta kuin tavanomainen, mutta kun hän vihdoin joukkueeseen liittyi, hän teki heti alussa vaikutuksen tyrmäämällä seitsemän ensimmäisen pelin aikana sekä Calgaryn Oliwan, että Chicagon Thorntonin. Tämän jälkeen Brookbank jatkoi samaa hyvää peliään tekemällä kaksi maalia heti kun hänet nostettiin hyökkääjäksi Sedineiden
ketjuun.

Brookbank on saanut paljon kehuja Canucksin faneilta ja valmennusjohdolta. Crawford nosti hänet tosin hyökkääjäksi huonon kiekonkäsittelytaidon vuoksi, mutta hän on ainakin laittanut kaiken osaamisensa peliin heti päästyään NHL:ään ja tekee erittäin paljon töitä kehittyäkseen paremmaksi NHL pelaajaksi. Hän on lähes aina lähdössä viimeisten joukossa harjoituksista ja tekee paljon ekstratöitä apuvalmentajien kanssa kehittäen luisteluaan. Etenkin Barry Smith ja Brookbank on jo tutuksi tullut näky Canucksin harjoituksissa.


Kuninkaan uudet vaatteet

Alkukaudesta Jason King oli kaikkien Canucksia seuraavien huulilla. King oli alkukauden todellinen komeetta, joka tuli täysin odottamatta NHL kaukaloihin heti kauden alusta saakka. Eikä King tyytynyt pelkästään paikkaan auringossa. Hän oli pitkään joukkueen paras maalintekijä ylivoimalla ( on edelleen toisiksi
paras ) ja loisti tasakentinkin. Hänet valittiin marraskuussa NHL:n kuukauden tulokkaaksi. Lehdet kirjoittelivat hänestä jatkuvasti ja tekivät haastatteluja hänen perheensä kanssa. Canucks oli saanut vihdoin kaipaamansa secondary scoringin kuntoon. Kaikki näytti Kingille hyvältä.

Sitten jotain tapahtui. Kingin maalihanat menivät täysin tukkoon joulukuussa. Alkukaudella tulleet 11 maalia jäivät loistamaan pitkäksi aikaa Kingin tilastoihin. Hän oli maaleitta 23 pelissä peräkkäin. Huomionarvoista tässä oli kuitenkin se, että Kingin maalipaikat eivät vähentyneet ja hän laukoi saman verran kuin alkukaudella. Kiekot eivät vaan menneet mistään maaliin. King
hyllytettiin tehottomuutensa takia ja hänen paikkansa ottivat Arvedson ja Brookbank, jotka molemmat onnistuvat heti päästessään Sedinien ketjuun.

Tämän pelipaikan menettämisen jälkeen King lähetettiin farmiin. Farmissa King pelasi kuusi peliä tehoilla 4+4. Manitoban pääkoutsi Stan Smyl oli Kingin peliin enemmän kuin tyytyväinen ja Hirvet pelasivat hyvää peliä kun King oli joukkueessa. Manitoba voitti näistä kuudesta Kingin pelaamasta pelistä neljä ja nousi jälleen taistelemaan tosissaan playoff paikasta.

Mutta entä nyt? Ottaako King jälleen paikkansa Canucksissa, vai jääkö hän vain alkukauden ihmeeksi? Itseluottamusta ollaan hankittu, mutta toimiiko se NHL:ssä? Joukkueen kannalta toivottavaa olisi, että toimisi.


Yksi piste ja Steamerin pitkään hallussa ollut ennätys on rikottu

Trevor Linden nousi New Jersey pelissä tasoihin kaikkien aikojen Canucksin pistepörssissä yhdessä Stan Smyllin kanssa kun hän teki 0-4 maalin. Molemmilla on kasassa 673 pistettä. Seuraava piste Lindenille ja hän nousee kaikkien aikojen ykköseksi Canucksin pistepörssissä. Linden saavutti 673 pistettä 893
Canucksin paidassa pelatussa pelissä, Smyllin tarvitessa aikanaan kolme peliä enemmän. Smyllin pelipaita on ainoa pelipaita, jonka numero ( 12 ) on jäädytetty. Lindenin 16 tulee olemaan seuraava.


Loukkaantumisista huolimatta peli käy

Johan Hedberg palasi St. Louis peliin, mutta tästä huolimatta Canucksilla on tällä hetkellä kolme tärkeää pelaajaa loukkaantuneina, Matt Cooke, Ed Jovanovski ja Magnus Arvedson. Pisimpään näistä on sivussa ollut joukkueen loistava grinderi Matt Cooke, jonka kausi on ollut ihmeellinen. Ensin meni
nilkka, sitten olkapää, tämän jälkeen kyynerpää ja sitten tammikuun 9.päivä polvi, minkä vuoksi hän on edelleen sivussa. Cooke on ollut sivussa Canucksin edellisistä 34 pelistä 26 ottelua ja paluusta ei ole vieläkään tarkkaa tietoa.

Cooken tämän kauden loukkaantumiset ovat siksi ihmeellisiä, että edellisten kolmen kauden aikana Cookie on ollut sivussa vain yhden ottelun. Tulevatko Cookelle kaikki uran loukkaantumiset nyt samaan aikaan, vai onko kyse pidempään jatkuvasta loukkaantumiskierteestä. Toivottavasti ei, sillä Cooke on joukkueelle erittäin arvokas fyysinen pelaaja ja Canucks on huomattavasti parempi joukkue hänen ollessa pelissä.

Cooke kaipaa jääkiekkoa ja joukkuettaan paljon, mutta on loukkaantumisista jotain hyvääkin. Matt on saanut viettää paljon aikaansa perheensä kanssa ( vaimo ja kaksi pientä tytärtä ). Cooken vaimo on lisäksi raskaana ja laskettu aika on ensi kuussa, joten Pohjois-Vancouverissa sijaitsevassa Cooken talossa - jonka Matt rakensi itse pari vuotta sitten - riittää tällä hetkellä säpinää.

Toinen merkittävä loukkaantunut pelaaja on Ed Jovanovski, joka loukkaantui Nashvillea vastaan pelatussa ottelussa tammikuun 25 päivä. Alkuun Canucks kertoi Jovanovskin loukkaantumisen kestoksi kaksi viikkoa, eli tämä määräaika olisi päättynyt viime sunnuntaina. Jovanovski ei ole kuitenkaan vielä lähelläkään pelikuntoa ja saattaa olla poissa kentiltä vielä toiset kaksi viikkoa. Tällä hetkellä Jovanovskilla on kädessään tukiside loukkaantuneen olkapään kuntoon saamiseksi ja kun vamma on olkapäässä, oikein kukaan ei voi tarkasti määritellä ajankohtaa, milloin hän olisi pelikuntoinen.

Jovanovskin loukkaantuminen pelotti alkuun monia Canucks faneja, eikä ihme, sillä kunnossa ollessaan hän on yksi NHL:n parhaista puolustajista. Loukkaantuminen aloitti välittömästi myös spekulaatiot mahdollisista treideistä, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut, eikä todennäköisesti tule tapahtumaankaan.
Canucks on pelannut Jovanovskin loukkaantumisen aikaan pääosin erittäin hyvää kiekkoa ( voittanut viisi, hävinnyt varsinaisella peliajalla yhden ) ja Crawford on pyörittänyt paljon viiden pakin systeemiä, jossa Öhlund, Salo ja Sopel ovat pelanneet erittäin paljon, mutta myös Marek Malik ( tällä hetkellä
muuten +/- tilastossa NHL:n viidentenä, +22 ) ja Bryan Allen ovat saaneet aiempaa enemmän peliaikaa. Kuudentena pakkina on ollut Martin Grenier, mutta hänen minuuttinsa ovat jääneet vähäisiksi.


Cloutier loistaa

Dan Cloutier pelasi kauden kolmannen nollapelinsä New Jersey Devilsia vastaan juuri ennen all-stars peliä. Tämä peli ei ollut kuitenkaan Cloutierin uran parhaimpia, sillä joukkue pelasi hänen edessään todella hyvän ottelun. Lähelle maalia Devils kuitenkin pääsi. Igor Larionovilla oli puolittainen läpiajo ja kerran Ryan Kesler pelasti kiekon maaliviivalta. Nollapeli tuli kuitenkin loppujen lopuksi melko helpolla ja 24 torjunnalla.

Tällä kaudella Cloutier on pelannut uransa parasta kiekkoa. Hänen kolmen nollan lisäksi hänellä on 10 peliä, joissa hän hän on päästänyt vain yhden maalin ja hänellä on 23 voittoa. Tämä voittomäärä on NHL:n korkeimpia, sillä ainoastaan Brodeurilla, Turcolla ja Vokounilla on enemmän voittoja. Viime kaudella
Cloutierista tuli ensimmäinen Canucksin maalivahti, joka saavutti kahden peräkkäisen 30 voiton kauden ja tällä kaudella tämä 30 voiton raja menee ilman loukkaantumisia jälleen varmuudella rikki. Cloutierin torjuntaprosentti on lisäksi hänen uransa paras, 92% ja hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa ottelua kohden on niin ikään hänen kaikkien aikojen paras, 2.20.

Trevor Linden antoikin Cloutierille Devils pelin jälkeen paljon kiitosta; "That's happened so many times. I think the whole third period we were really thinking about Dan. He's such a competitor and he's never upset when he doesn't get it. I'm sure it bothers him a little bit, but he's such a team guy and it's nice to do it for him. He's been great for us all year."


The Hockey News ja Future Watch

The Hockey News on jälleen julkaissut listansa maailman parhaista juniorikiekkoilijoista ja joukkueista, joilla on parhaat prospectit, vuosittaisessa Future Watch spesiaalinumerossaan. Viime kaudellahan Canucks saatiin jollain ihmeellä listan viimeiseksi, vaikka Canucksin top kympissä olivat pelaajat kuten Jason King, Brandon Reid, Alex Auld, R.J Umberger, Kiril Koltsov, Fedor Fedorov, Tyler Bouck, Nathan Smith ja Mikko Jokela. Näistä King, Reid, Auld, Fedorov, Bouck, Smith ja Jokela ovat kaikki saaneet jo NHL kasteensa ja King on tehnyt 11 maaliakin. Mutta ehkä THN:ää hämäsi tässä näiden pelaajien varausvuorot. Esimerkiksi King ja Reid varattiin aikanaan vasta päälle 200 varausnumeroilla, vaikka molemmilla on paljon potentiaalia.

Tänä vuonna Canucksin sijoitus oli noussut hieman ja joukkue löytyy sijalta 21. Arvosanaksi Canucksin prospecteille THN antaa C+. Lahjakkaimpien yksittäisten pelaajien listalta Ryan Keslerin nimi löytyy sijalta 14, vaikka Keslerin tyyliset, puhtaasti puolustavat hyökkääjät eivät yleensä juhli tälläisissä listoissa. No, Kesler on poikkeustapaus omassa roolissaan ja siksi hänen
valintansa ei ollut yllätys. USA:n nuorten MM kultaa voittaneen joukkueen korkein pelaajan sijoitus on Zach Parise sijalla viisi ja Kesler on kakkonen.

Kari Lehtonen on koko listan ykkönen ja Hannu Toivonen sijalla 11. Suomalaisten maalivahtien arvostus on hurjassa nousussa. Parhaat prospectit löytyvät Floridalta, huonoimmat Coloradolta. Listan paras vitsi - ainakin nuorten MM kisojen jälkeen - on Tomas Vanekin sijoitus. Vanek on sijalla neljä, vaikka asenne heikossa Itävallan joukkueessa oli todella kaukana tulavasta tähtipalaajasta. Olisi luullut Vanekin laittavan kaiken peliin kun kyse oli sentään nuorten MM kisoista...

Ja toivottavasti tämä ketju saa jatkoa ( jos joku on jaksanut lukea tähän asti
)...

Edittinä: Erittäin mielenkiintoinen kolumni NHL.comissa, jossa näkyy Mattias Öhlundin arvostus ainakin tuolla meren toisella puolella. Suomessa asia voi tietenkin olla toinen, kun puhutaan Ruotsalaisesta pelaajasta...

http://www.nhl.com/intheslot/read/features/norris_tracker020904.html
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Zhamnov?

Pahalta alkaa näyttämään, kun Zhamnov huhuja kuuluu joka suunnalta. Toivottavasti Rangers, San Jose tai jokin muu seura tarjoaisi enemmän kuin Vancouver Zhamnovista.

Kuten nuckhead kirjoitti niin Sedinit ovat saaneet pelinsä kuntoon ja takoneet viime ajat piste per ottelu tahtia. Se riittää mainiosti kakkoskentältä. Mikäli siihen Zhamnov tyrkätään kakkosen keskelle niin ainakin toinen Sedin tippuisi kolmoseen. Onko Zhamnovista parempaan noilla laitureilla? Laidoilla voi olla D.Sedin, Brookbank, Arvedson... enpä oikein usko.

Lisäksi jos tsn.ca:n uutiseen on uskominen niin pois lähtisi King, Auld ja Chubarov. Huh huh! Kingin vielä pystyisi luovuttamaan, mutta että ainoa lupaava maalivahti organisaatiosta sekä vielä Chubarov? Ja sitten Zhamnov surffailisi loppukauden Vancouverissa ja enskaudeksi siirtyisi rikkaampaan seuraan, ei kiitos.

Paljon suurempi tarve on mielestäni sille kakkosen toiselle laiturille. Tai edes peruspakille. Suoraviivainen kova kanukki saattaisi sopia mainiosti Sedinien seuraan. Ja jos kerran Brookbankkikin näyttää maalitykiltä heidän kentässään niin entäs hieman paremmat jampat...
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Vielä on rahaa käytössä...

Philly oli tarjonut Eric Weinrichiä sekä Vanouveriin että St. Louisiin. Eric itse oli kovasti tulossa Vancouveriin, koska on "paremmat mahdollisuudet pyttyyn". Vancouver kuitenkin kieltäytyi ja säästi tämän 3 milj. $ tuleviin hankintoihin...

Eli uusia pelaajia/uusi pelaaja on hakusessa...
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Re: Zhamnov?

Viestin lähetti Mr. Smith
Lisäksi jos tsn.ca:n uutiseen on uskominen niin pois lähtisi King, Auld ja Chubarov. Huh huh! Kingin vielä pystyisi luovuttamaan, mutta että ainoa lupaava maalivahti organisaatiosta sekä vielä Chubarov? Ja sitten Zhamnov surffailisi loppukauden Vancouverissa ja enskaudeksi siirtyisi rikkaampaan seuraan, ei kiitos. B]


Ei hätää, Hawksien apulaistoimitusjohtaja Tallon kertoi, ettei kyseistä kauppaa ole ehdotettu eikä Chicago ole kiinnostunut Auldista ja Chubarovista.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Oliko tämä Tallonilta jokin taktinen veto Canucksin suuntaan ja kohta Chubarov ja Auld olisivatkin kiinnostaneet? No ei varmaan ja hyvä, että Tallon sanoi noin, sillä mitään järkeä tuossa kaupassa ei tosiaan olisikaan. Mutta jos sillä pitäisi vielä kaikesta huolimatta spekuloida, niin tästä varmaan huomaa minun ja monen Canucks fanin kanta tähän huhuun...

Zhamnovin siirtymisestä Vancouveriin oli tosiaan keskustelua joissakin medioissa aika paljon viime aikoina. Mutta ainakin tähän mennessä keskustelut rajoittuivat muihin medioihin kuin Vancouverin omien toimittajien keskuuteen. Niin kauan kuin Canucksin omat "hovitoimittajat" asiasta mitään
kirjoittavat, en suhtaudu näihin huhuihin kovinkaan realistisesti, eivätkä he ole vieläkään tästä mitään kirjoittaneet. Myöskään Brian Burke ei ole sanonut tästä mitään. Tallon oli äänessä, samoin nämä erilaiset huhupalstat ja yleiset nettisivustot, kuten tsn.ca. He saavatkin kirjoitella ja pyöritellä asioita tyypilliseen tapaansa niin paljon kuin haluavat, mutta tosiasia on se, että heillä ei ole riittävästi tarkkaa tietoa asioista.

Sen verran tämä huhu on liikkunut myös Canucksin keskuudessa, että Canucksin "Vice President, Player Personnel" Steve Tambellini otti siihen kantaa nauramalla ja sanoen, että koko huhu kuulostaa enemmän absurdilta. Näin asia onkin. Vaikka Zhamnov onkin hyvä pelaaja - myös aliarvostettu -, 33-vuotiaan pelaajan vaihtaminen parhaimpiin prospecteihin kuulosti
naurettavalta Canucksin kannalta katsottuna. Chicago ei varmasti olisi pistänyt tässä asiassa yhtään vastaan ( eriasia on sitten jos Chubarov ja Auld ei tosiaan kiinnostanut ), koska he tulevat kuitenkin treidaamaan Zhamnovin, mutta kyllä tässä asiassa olisi kuultu molempien joukkueiden kantaa, eikä lainapelaajaa oteta vaihdossa suureen määrään tulevaisuutta, vaikka hänestä kakkoskierroksen varauksen ( jonkun Kiril Koltsovin tasoisen pelaajan ) myöhemmin saisikin.

Mutta jos asiaa tarkastellaan siten, että siinä olisi jotain perää, niin oman mielipiteeni mukaan tämä treidi ei kuulosta millään tavalla järkevältä. Se, että Canucks antaisi vaihdossa pelkän Alex Auldin, olisi jo naurettavaa. Joukkue ei tule varmuudella luopumaan ehkä kaikkien aikojen lahjakkaimmasta maalivahdistaan kohta eläkeikäiseen pelaajaan, josta tulee UFA kauden jälkeen. Ja toisaalta, miten Chicagokaan niin kauheasti voisi olla maalivahdin puutteessa, kun heillä näitä nuoria maalivahtilupauksia olisi jo omasta takaa. Enemmänkin Chicago kaipaisi puolustajaa, vaikka Seabrook ja Babchuk jo onkin.

Jason Kingin treidaaminen olisi myös epäuskottavaa. Canucksin omat scoutit ovat ylpeitä Kingin löytämisestä myöhäisellä numerolla ( 212 varaus vuonna 2001 ) ja treidaamalla King pois, Burke suoraan sanoen haistattaisi paskat omalle väelleen. Tätä Burke ei varmasti tule tekemään pelkkää Zhamnovia vastaan, koska hänellä on liian läheiset välit scouttipomon Ron Delormeen ja Burke arvostaa Canucksin tämän hetken scouttiryhmää muutenkin liikaa, jotta tälläinen paskan haistattaminen kävisi toteen. Tämän lisäksi King on Canucksin ainoa tämän hetken prospecteista, jolla on realistiset mahdollisuudet pelata parin vuoden sisällä kahdessa ensimmäisessä ketjussa. Tässä vaiheessa, tai ainakin nopeasti tämän jälkeen Alexei saattaa olla jo kylvämässä perunaa.

Myös Artem Chubarov - Alexei Zhamnov olisi naurettava kauppa. Chubarov on kehittynyt erittäin hyväksi puolustavaksi hyökkääjäksi ja hän on arvokas playoff pelaaja. Zhamnov olisi varmasti hyvä lisä hyökkäyspäässä, mutta eikö Canucksin hyökkäysvoima muutenkin jo riitä? Kyllä, ja näitä hyviä puolustavia
hyökkääjiä tarvitaan aina. Chubarov pelaa paljon alivoimaa, mutta saisiko Zhamnov ylivoima-aikaa? Ei ykkösylivoimassa ainakaan. Miksi siis poistaa kärkeä ykkösalivoimasta ja lisätä syvyyttä kakkosylivoimaan? Ei mitään järkeä...

Tässä tsn.ca:n huhussa tämä kolmikko; Auld, King ja Chubrov oli liitetty hauskasti kokonaisuudessaan tähän treidiin. Todella mielenkiintoista, heh. Mutta arvatkaapa vaan, tuleeko tätä tapahtumaan? Ehkä, jos Brian Burke on kokonaan menettänyt järkensä. Samaan syssyyn hän voisi treidata Todd Bertuzzin ja Markus Näslundin vaihdossa esimerkiksi Brett Hulliin ja Steve Yzermaniin. Ei Canucksin kannata uhrata tulevaisuutta parin kuukauden takia kun omassa joukkueessa on jo tarpeeksi hyökkäysvoimaa. Lisäksi kun katsoo St. Louisia, jonkun Eric Weinrichin tasoisen pelaajan treidaaminen vitoskierrosta vastaan
olisi paljon järkevämpää - tietysti siinäkin menisi rahaa, mutta silti ei menettäisi yhtään varmaa tai lähes varmaa NHL pelaajaa.

Minulla ei olisi mitään Zhamnovia vastaan pelaajana. Hän olisi varmasti käyttökelpoinen pelaaja kakkoseen ja hän on varmasti ihan mukava kaveri. Hän oli lisäksi lähellä voittaa NHL:n pistepörssin yhdeksän vuotta sitten. Zhamnov on vähän aliarvostettu ja hän on kokonaisuutena parempi pelaaja kuin moni varmasti ajattelee. Hänen puolustuspelinsä on parantunut iän kasvaessa ja hyökkäävässä joukkueessa hänestä olisi hyötyä.
Mutta tätä Zhamnov kauppaa vastaan sotii myös uutinen Magnus Arvedsonin koko kauden kestävästä loukkaantumisesta. Onko Canucksin pakko hankkia sentteriä kun runkolaituri joutuu olemaan koko kauden sivussa. Olen melko varma, että Canucks
tulee tekemään jonkun treidin, mutta tulevana pelaajana on laituri, jolla on mahdollisuuksia pelata kakkosketjussa.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös