Uskotko Jumalaan?

[Tarinankertoja]

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta kyllä, rukoilu parantaa elämänlaatuani. Mikäli rukoilisit itse, parantaisiko se sinun elämänlaatuasi?

Kyllä todennäköisesti. Se on niin paljon tutkittua juttua, että mistä ihmisen onnellisuus muodostuu. ... mutta koska pidän rukoilua hömppänä, ei sillä olisi samanmoista vaikutusta, sen sijaan voisin korvata sen vaikka kirjoittamalla päiväkirjaa. Sekin vaikutaa samalla tavalla.

 

[Vintsukka]

Mitään todisteita rukouksen voimasta ei ole kyetty missään koskaan todistamaan. Ainoastaan näitä omia mutuja, jotka kaikki menevät helposti sattumanvaraisuuden piikkiin, mutta jonka uskova tulkitsee rukouksen voimaski tai kuten yleisempää, ihmeeksi.

Juu, jos heittää toistuvasti kolikkoa ja aina rukoilee klaavaa, jumala vastaa n. 50 prosenttiin rukouksista. Ja ne vastaamatta jääneet on helppo unohtaa.

 

[regularflex]

Kyllä todennäköisesti. Se on niin paljon tutkittua juttua, että mistä ihmisen onnellisuus muodostuu. ... mutta koska pidän rukoilua hömppänä, ei sillä olisi samanmoista vaikutusta, sen sijaan voisin korvata sen vaikka kirjoittamalla päiväkirjaa. Sekin vaikutaa samalla tavalla.

Kirjoitatko päiväkirjaa?

Juu, jos heittää toistuvasti kolikkoa ja aina rukoilee klaavaa, jumala vastaa n. 50 prosenttiin rukouksista. Ja ne vastaamatta jääneet on helppo unohtaa.

Juuri aiemmin kirjoitin :"Yksittäinen ihminen rukoilee ja Jumala vastaa tai on vastaamatta." Siinä mielessä tämä viestisi on hieman hölmö. Jumala ei tosiaan vastaa jokaiseen rukoukseen, mutta se ei tarkoita, etteikö Jumala vastaisi yhteenkään rukoukseen. Omalta osaltani voin kertoa rukousvastauksina erittäin epätodennäköisten asioiden järjestymistä paremmin kuin olisin voinut kuvitellakaan. Voi olla, että asiat vain sattumalta järjestyivät juuri näin. Suhtaudun toisinaan myös pienellä skeptisyydellä parantumistarinoihin, mutta voin omakohtaisesti sanoa, että minulla on parantunut polvi erittäin epäonnisen urheiluvamman jälkeen rukouksen voimasta. Samaten voi olla, että polvi parani vain sattumalta samaan aikaan rukouksen kanssa tai että koko vamma tai parantuminen on vain placeboa. Minusta todennäköisyydet näille sattumille ja niiden summille ovat kuitenkin niin pieniä, että uskon Jumalan toimineen asioiden hyväksi niinä kertoina. Toisaalta olen esittänyt lukemattomia rukouksia, joihin Jumala ei ole vastannut.

@Fullhazard Oletko muuten rukoillut aikuisiällä?

 

[Fullhazard]

Mitään todisteita rukouksen voimasta ei ole kyetty missään koskaan todistamaan. Ainoastaan näitä omia mutuja, jotka kaikki menevät helposti sattumanvaraisuuden piikkiin, mutta jonka uskova tulkitsee rukouksen voimaski tai kuten yleisempää, ihmeeksi.

Tässähän tämä on hyvin kiteytettynä. Ihmisen tarve saada selitys jokaiselle tapahtumalle on uskomattoman suuri, jos ei selitystä löydy niin laitetaan se
helposti jumalan piikkiin. Sattumaa ei pystytä yksinkertaisesti hyväksymään.

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta kyllä, rukoilu parantaa elämänlaatuani.

Muistan erittäin hyvin kuinka rukoilu toi suuren turvallisuuden tunteen pikkupoikana. Sekin oli myös mahtava tunne, kun tiesi, että oli ollut kiltisti ja pukki tuo varmasti lahjoja. Mukavampaahan elämä oli tuolloin pitkälti noiden kahden asian takia, mutta sitten kuplat putkesivat ja tilalle tuli kyynisyys.

 

[nummenkallio]

Mitä tulee Päivi Räsäseen, niin en usko ihmisten niinkään eronneen massoittain siksi, että he olisivat suuttuneet tämän lausunnoista. Enemmänkin Räsänen on avannut heidän silmiään kertomalla siitä, mistä kristinuskossa on pohjimmiltaan kyse. Ihmiset ovat tajunneet, etteivät pidä Raamatun sanomaa - eli kristinuskon ydintä - sittenkään omaa maailmankatsomustaan vastaavana.

No tämähän ei pidä paikkaansa. Räsänen on ääri-ihminen ja suvaitsematon hardcore-uskovainen, joka tulkitsee Raamattua juuri kuten haluaa. Niissä tulkinnoissa unohtuvat suvaitsevaisuus ja lähimmäisen rakastaminen, joita käsittääkseni niitäkin voi Raamatusta löytää.

Vaikka olen uskontokriittinen, niin pakko oli tähän väliin huomauttaa. Kirkko on saanut paljon ansaitsematonta paskaa niskaansa Räsäsen kaltaisten fundamentalistien takia. Päivi Räsäsen kanta ei ole sama kuin kirkon kanta.

 

[Fullhazard]

@Fullhazard Oletko muuten rukoillut aikuisiällä

En ole. Viimeksi rukoilin jossain ala-asteen ja yläasteen vaihteessa.

 

[regularflex]

En ole. Viimeksi rukoilin jossain ala-asteen ja yläasteen vaihteessa.

Seuraava ideani kuulostaa varmaan sinusta typerältä, mutta kokeilepa joskus rukoilla "ihan rehellisesti" viikon putkeen useamman kerran päivässä. Olisi mielenkiintoista kuulla koetko aiemmin mainitsemaasi turvallisuuden tunnetta, jotain muuta tunnetta tai et mitään.

 

[Sistis]

No tämähän ei pidä paikkaansa. Räsänen on ääri-ihminen ja suvaitsematon hardcore-uskovainen, joka tulkitsee Raamattua juuri kuten haluaa. Niissä tulkinnoissa unohtuvat suvaitsevaisuus ja lähimmäisen rakastaminen, joita käsittääkseni niitäkin voi Raamatusta löytää.

Olet oikeassa siinä, että kyse on Raamatun tulkinnoista. Minusta keskeisimmät erot Räsäsen ja Kirkon tulkinnoissa ovat siinä, että Räsänen tulkitsee Raamattua varsin kirjaimellisesti ja konservatiivisesti, Kirkko taas valikoivemmin. Kirkko ikään kuin jättää osan Raamatusta huomioimatta, tai nostaa paremmin nykyaikaan sopivat kohdat suurempaan rooliin. Mutta yhtä kaikki, Raamattu on molemmissa tapauksissa se keskeinen osa kristinuskoa. Ja kun joku tapakristitty seuraa Päivi Räsäsen paasausta televisiossa, hän tajuaa sen, miten vieraantunut hän on Raamatusta ja kristinuskon ytimestä.

Tämä on siis oma tulkintani sitä, miten ajatuksen kulku on mennyt monilla Päivi Räsäsen mielipiteiden vuoksi Kirkon jättäneillä. Tämä ei siis ole niinkään oma mielipiteeni Päivi Räsäsestä. Itse pidän häntä lähinnä konservatiivisena ihmisenä, joka uskoo olevansa oikeassa näkemyksissään, koska ne ovat pitkälti kirjaimellisesti Raamatussa kerrotun mukaisia.

Kuten tuossa yllä mainitsin, kirkko tuntuu painottavan vain valikoituja osia Raamatusta. Tämä liberaalimpi tulkintahan on saanut aikaan myös eroamisia tämän konservatiivisemman uskovaisjoukon keskuudessa. Jotkut eroavat kirkon liiallisen liberaaliuden vuoksi, jotkut konservatiivisuuden.

 

[kärpyttäjä]

Minä uskon, en tiedä mutta uskon ja uskon kautta tiedän. Uskoa ei voi tieteellä perustella ja juuri siksi se onkin uskomista. Ja jos haluaa jokaiseen asiaan hakea varmuutta tieteen kautta, on vaikea uskoa näkymättömään.

Tätä ajattelua näkee hirveän usein jumaliin uskovilta, enkä kyllä ymmärrä sitä.

Maailma on täynnä asioita/väitteitä, joille ei löydy mitään tieteellistä näyttöä, jumala(t) mukaanlukien. Millä perusteella henkilö uskoo yhteen todisteettomaan asiaan, mutta ei usko moniin muihin aivan yhtä todisteettomiin asioihin? Tämä ei kuulosta rehelliseltä totuudenetsinnältä vaan valikoivalta omiin toiveisiin tarttumiselta.

 

[nummenkallio]

Olet oikeassa siinä, että kyse on Raamatun tulkinnoista. Minusta keskeisimmät erot Räsäsen ja Kirkon tulkinnoissa ovat siinä, että Räsänen tulkitsee Raamattua varsin kirjaimellisesti ja konservatiivisesti, Kirkko taas valikoivemmin. Kirkko ikään kuin jättää osan Raamatusta huomioimatta, tai nostaa paremmin nykyaikaan sopivat kohdat suurempaan rooliin.

Ja näinkö ei ole koskaan aiemmin tehty? Uskaltaisin väittää, että Raamatusta voi löytää tukea aika monenlaisille ajatuksille monessa ajassa, ja ihan yhtä lailla näillekin voi löytää vasta-ajatuksia. Maailmassa ei ole varmaan toista kirjaa, jota olisi tulkittu niin paljon ja niin vaihtelevasti kuin Raamattua. Kumman tulkinta on oikeampi? Kirkon tulkinta on kuitenkin se virallinen.

Ja kun joku tapakristitty seuraa Päivi Räsäsen paasausta televisiossa, hän tajuaa sen, miten vieraantunut hän on Raamatusta ja kristinuskon ytimestä.

Joillain voi olla näin, mutta miksiköhän minä en ole kokenut kertaakaan tarvetta erota kirkosta Päivi Räsäsen takia? Kun olen kuitenkin kovin epäileväinen tapakristitty ja arvoiltani pidän itseäni liberaalina.

Kuten tuossa yllä mainitsin, kirkko tuntuu painottavan vain valikoituja osia Raamatusta.

Kirkko ainakin yrittää löytää Raamatusta niitä osia, jotka sopivat nykypäivään. Päivi Räsänen ei.

Tämä liberaalimpi tulkintahan on saanut aikaan myös eroamisia tämän konservatiivisemman uskovaisjoukon keskuudessa. Jotkut eroavat kirkon liiallisen liberaaliuden vuoksi, jotkut konservatiivisuuden.

Tämä on totta. Kuten sanoin jo aikaisemmin, kirkon asema on ollut todella ahdas jo vuosia. Silti en näe tilanteessa mitään muuta ratkaisua kuin sen, mitä nykyinen kirkko on tehnyt. Sen täytyy olla liberaalimpi ja siihen se on todellakin pyrkinyt.

 

[Sistis]

Ja näinkö ei ole koskaan aiemmin tehty? Uskaltaisin väittää, että Raamatusta voi löytää tukea aika monenlaisille ajatuksille monessa ajassa, ja ihan yhtä lailla näillekin voi löytää vasta-ajatuksia. Maailmassa ei ole varmaan toista kirjaa, jota olisi tulkittu niin paljon ja niin vaihtelevasti kuin Raamattua. Kumman tulkinta on oikeampi? Kirkon tulkinta on kuitenkin se virallinen.

En ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö tulkintoja olisi tehty läpi historian. Mutta nykyaikana tämä kontrasti eri ääripäiden välillä on varmasti yksi suurimmista, ellei suurin koskaan. Tieteellinen maailmankuva on syrjäyttänyt Raamatun vastaavan. Kirkko joutuu tasapainoilemaan molempien välillä.

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että Kirkko ei oikein osaa tänä päivänä kantaa asioihin, eikä edes tulkitse Raamattua kovinkaan aktiivisesti. Voin olla tässä väärässäkin, mutta tuntuu siltä, että tämä on jopa tietoinen valinta Kirkolta. Raamatusta puhutaan ympäripyöreästi monenlaisen viisauden lähteenä, mutta konkreettiset kannanotot puuttuvat, tai rajoittuvat valikoituihin osioihin, joista ei suurta ristiriitaa löydy nykypäivän arvoihin tai maailmankuvaan.

Minä en osaa ottaa kantaa siihen, että kenen tulkinta on oikea. Minusta oikeaa kantaa ei edes ole. Räsänen tuntuu minusta tulkitsevan Raamattua kirjaimellisesti.

 

[Vintsukka]

Juuri aiemmin kirjoitin :"Yksittäinen ihminen rukoilee ja Jumala vastaa tai on vastaamatta." Siinä mielessä tämä viestisi on hieman hölmö. Jumala ei tosiaan vastaa jokaiseen rukoukseen, mutta se ei tarkoita, etteikö Jumala vastaisi yhteenkään rukoukseen. Omalta osaltani voin kertoa rukousvastauksina erittäin epätodennäköisten asioiden järjestymistä paremmin kuin olisin voinut kuvitellakaan. Voi olla, että asiat vain sattumalta järjestyivät juuri näin. Suhtaudun toisinaan myös pienellä skeptisyydellä parantumistarinoihin, mutta voin omakohtaisesti sanoa, että minulla on parantunut polvi erittäin epäonnisen urheiluvamman jälkeen rukouksen voimasta. Samaten voi olla, että polvi parani vain sattumalta samaan aikaan rukouksen kanssa tai että koko vamma tai parantuminen on vain placeboa. Minusta todennäköisyydet näille sattumille ja niiden summille ovat kuitenkin niin pieniä, että uskon Jumalan toimineen asioiden hyväksi niinä kertoina. Toisaalta olen esittänyt lukemattomia rukouksia, joihin Jumala ei ole vastannut.

Minunkin elämässäni on tapahtunut asioita, joiden todennäköisyys oli todella pieni, vaikka en ole koskaan rukoillut.

 

[regularflex]

Minunkin elämässäni on tapahtunut asioita, joiden todennäköisyys oli todella pieni, vaikka en ole koskaan rukoillut.

Kuin myös minulla asioiden osalta, joita en ole rukoillut. Samoin on tapahtunut erittäin todennäköisten asioiden osalta sekä rukouksen myötä, että ilman rukoilua.

 

[Sanainen arkku]

Tätä ajattelua näkee hirveän usein jumaliin uskovilta, enkä kyllä ymmärrä sitä.

Maailma on täynnä asioita/väitteitä, joille ei löydy mitään tieteellistä näyttöä, jumala(t) mukaanlukien. Millä perusteella henkilö uskoo yhteen todisteettomaan asiaan, mutta ei usko moniin muihin aivan yhtä todisteettomiin asioihin? Tämä ei kuulosta rehelliseltä totuudenetsinnältä vaan valikoivalta omiin toiveisiin tarttumiselta.

Siksi, että asiaa jonka kokee parantavan omaa elämänlaatuaan on tyhmää purkaa pois vain siksi, että sen voi kyseenalaistaa. Mihin se loputon kysely johtaa ja löytyykö niin sisäinen rauha?

Tiedän, tai oikeastaan luulen tai uskon, että tätäkin keskustelua seuraa satunnaisesti sekä uskovia että ei uskovia ihmisiä joilla on rauha sisällään. Heidän ei tarvitse edes käydä tällaista keskustelua. Kaikkein vähiten heitä kiinnostaa mihin joku muu rauhansa perustaa. Mihin pyrin? Siihen, että "totuuttakaan" ei kukaan voi arkkuunsa tai uurnaansa säilöä. Jos on rauha, niin sitä tilaa ei kannata millään itsetarkoituksellisella totuuden etsinnällä hukata.

Esim. allekirjoittaneen elämässä tulee hetkiä, jolloin märehtiminen menee päälle. Mutta olen varma, että se "kärsimys" on osani niin uskovana kuin ei uskovanakin. Kärsimys ei siis poistuisi jumalakäsitystä muuttamalla, koska se on ominaisuus MINUSSA. Minussa, olinpa minä ainutkertainen Jumalan luomistyö tai kosminen sattuma. Jos olen jälkimmäinen, niin sillä ei ole mitään merkitystä uskonko vai en.

 

[Tarinankertoja]

Kirjoitatko päiväkirjaa?

En.

Olen sinut itseni kanssa ja tyytyväinen paikkaani univesumissa.

Olen itse oma paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille voin mennä lepäämään; virvoittavien vetten tykö itseni johdattaa.

 

[Lert]

Tämä ei kuulosta rehelliseltä totuudenetsinnältä vaan valikoivalta omiin toiveisiin tarttumiselta.

Näen asian olevan päinvastoin. Tämän ajan ihmistä kuvaa hyvin adjektiivi itsekkyys. Ihminen haluaa elää omien mieltymysten mukaan ja moni haluaa muokata omasta uskostaan omien mieltymysten mukaisen. Minä taas haluan uskoa Jumalaan joka pysyy muuttumattomana aikojen alusta asti, kuten raamattu todistaa.

En etsi mitään totuutta mutta olen aina halunnut uskoa Jumalaan, joka on luonut ihmisen taivasta varten. Minun toivoni ei ole tässä maailmassa. Täällä on paljon hätää ja kärsimystä. Uskon, että on täydellinen paikka ihmiselle.

 

[sampio]

Suhtaudun toisinaan myös pienellä skeptisyydellä parantumistarinoihin, mutta voin omakohtaisesti sanoa, että minulla on parantunut polvi erittäin epäonnisen urheiluvamman jälkeen rukouksen voimasta. Samaten voi olla, että polvi parani vain sattumalta samaan aikaan rukouksen kanssa tai että koko vamma tai parantuminen on vain placeboa. Minusta todennäköisyydet näille sattumille ja niiden summille ovat kuitenkin niin pieniä, että uskon Jumalan toimineen asioiden hyväksi niinä kertoina. Toisaalta olen esittänyt lukemattomia rukouksia, joihin Jumala ei ole vastannut.

Aikalailla noin ajattelin itsekin aikuisena vielä aktiivisena seurakuntalaisena ja lisäksi, että rukous toimii ennenkaikkea oman suhteen vaalimisen välineenä Jumalaan. Parantumiseen uskoin myös ja joitain lieviä kokemuksia koin kohdalleni osuneen, vaikka suhtauduin suuresti epäillen kaatajapastoreiden toimintaan. Koin, että Jumalan aitoa toimintaa ei tarvitse tehostaa mitenkään. Sitten pikkuhiljaa uskalsin olla rehellinen sen faktan edessä, että oikeasti kaikki tapahtumat selitetään Jumalan tahdoksi tavalla tai toisella. Jos asia ei toteudu tai fiilis on muuten vain huono, Jumala on hiljaa, pitää odottaa tms. Sitten taas positiiviset sattumukset olivat tietenkin Jumalan tekoa. Jumala on kuin saippuapala, josta ei saa otetta millään, aivan sama mitä tapahtui. Tämän myöntämisestä sekä muutamasta muusta rehellisesti läpikäymästäni pohdiskelusta alkoi mun polkuni kohti vapautta, ja kieltämättä välillä käy mielessä, että olisin voinut paremminkin aikaani käyttää kuin seurakunnan penkissä koko nuoruuteni istumalla.

 

[Tarinankertoja]

Minä taas haluan uskoa Jumalaan joka pysyy muuttumattomana aikojen alusta asti, kuten raamattu todistaa.

Raamattuhan todistaa juurikin muuttuvasta jumalasta. VTn oikukas ja kostonhimoinen jumala vaihtuu rakastavaan isähahmoon UTssa, joka kuitenkin Paavalin tulkinnalla muuttuu ankaraksi tuomitsijaksi "värineläjiä" kohtaan.

Myös raamatun eri käänmöksissä jumalaa on aina muutettu aikaan sopivammaksi jne. puhumattakaan tulkinnoista joita ajassa tehdään. Suurta osaa raamatusta ei sovella kovinkaan kristitty, ei edes UTn vaadetta naisten hunnuissa kulkemisesta, saati muuten naisen alistamisesta. Orjuudestakin on luovuttu ja aika harvassa ne litteään maahan uskovatkin on.

Kreatonisteja toki löytyy, jotka maailmaa pitävät 6000 v ikäisenä ja vedenpaisumusra totena. Suomalaisellehan vedenpaisumustarinan todenperäisyys on helppo todeta kävösemällä Lusossa puiden kasvurenkaita tsekkaamassa viimeseltä 7000 vuodelta.

Raamatusta noukitaan rusinat pullasta ja leivotaan vähän lisäksi Lennonin lmaginea mukaan ja kas, meillä on moderni kristittyjen Jahve.

 

[Da-Capo]

Mielenkiintoinen ketju, joka pitäisi joskus kahlata kokonaan läpi. Itselle merkittävin asia on maailmankaikkeuden synnyn selittämättömyys. Niin kauan kuin siihen ei tieteellistä vastausta ole, meikäläisen kirkollisvero juoksee. En tiedä pääseekö sillä mihinkään, mutta saahan sitä kokeilla.

 

[kärpyttäjä]

Näen asian olevan päinvastoin. Tämän ajan ihmistä kuvaa hyvin adjektiivi itsekkyys. Ihminen haluaa elää omien mieltymysten mukaan ja moni haluaa muokata omasta uskostaan omien mieltymysten mukaisen. Minä taas haluan uskoa Jumalaan joka pysyy muuttumattomana aikojen alusta asti, kuten raamattu todistaa.

En etsi mitään totuutta mutta olen aina halunnut uskoa Jumalaan, joka on luonut ihmisen taivasta varten. Minun toivoni ei ole tässä maailmassa. Täällä on paljon hätää ja kärsimystä. Uskon, että on täydellinen paikka ihmiselle.

Puhun siitä, että rehellinen totuudenetsintä käsittelee kaikkia väitteitä samoilla kriteereillä. Jumalan olemassaolo on yksi väite muiden joiukossa, enkä minä ainakaan usko sen olevan totta vain sen takia, että haluan sen olevan totta. En myöskään usko, että Joulupukki on olemassa vain sen takia, että haluan sen olevan totta.

Ihmiset saa tietenkin uskoa ihan mihin haluavat mutta aivan samoin voivat muut halutessaan näitä uskomuksia kyseenalaistaa. Varsinkin jos kyseiset (jumala)uskomukset vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti muuhun yhteiskuntaan ja muiden ihmisten elämään. Niin kuin ne nykyäänkin vielä aivan liikaa tekee.

Mielenkiintoinen ketju, joka pitäisi joskus kahlata kokonaan läpi. Itselle merkittävin asia on maailmankaikkeuden synnyn selittämättömyys. Niin kauan kuin siihen ei tieteellistä vastausta ole, meikäläisen kirkollisvero juoksee. En tiedä pääseekö sillä mihinkään, mutta saahan sitä kokeilla.

Ei maailmankaikkeuden synnyn selittämättömyys nosta jumalan osakkeita ollenkaan. Tai minkään muunkaan asian selittämättömyys. Jumalan osakkeita nostaa omat todisteet jumalan olemassaololle, ei muiden selitysvaihtoehtohen todisteiden puute.

Itse näkisin tilanteesi mieluummin niin päin, että niin kauan kun jumalan (erityisesti kristinuskon Jumalan) olemassaololle ei ole todisteita, niin ei ole syytä maksaa kirkollisveroa.

 

[Fullhazard]

Mielenkiintoinen ketju, joka pitäisi joskus kahlata kokonaan läpi. Itselle merkittävin asia on maailmankaikkeuden synnyn selittämättömyys

Tiedehän kehittyy jatkuvasti ja tieteen avulla pystytään lähinnä selvittämään tapahtumat, mitkä eivät voi pitää paikkansa. Raamatun tapahtumat on sellainen sarja tapahtumia, jotka eivät voi pitää paikkansa. Täten on turha uskoa satukirjan tapahtumiin ja jumalaan.

@regularflex Turha minun on rukoilla, koska rukous ei merkitsisi mitään. Se on itsessään pelkästään positiivinen asia, jos joku saa voimaa rukouksesta. Itsellä se vaatii vähän eri asioita, mutta olen tietysti aikoja sitten hyväksynyt, että on monia itseeni liittyviä asioita joihin ei voi itse vaikuttaa.

 

[Lert]

Puhun siitä, että rehellinen totuudenetsintä käsittelee kaikkia väitteitä samoilla kriteereillä. Jumalan olemassaolo on yksi väite muiden joiukossa, enkä minä ainakaan usko sen olevan totta vain sen takia, että haluan sen olevan totta. En myöskään usko, että Joulupukki on olemassa vain sen takia, että haluan sen olevan totta.

Ei minulle usko ole sitä, että uskon, koska haluan Jumalan olevan olemassa. Minä uskon Jumalaan, koska uskon hänen olevan maailman ja ihmisen luoja ja jonka kautta ihminen voi päästä taivaaseen. Ulkopuolisen on tätä asiaa hyvin vaikea ymmärtää, sillä sitä uskoa, toivoa ja rakkautta on mahdoton ulkopuolelta nähdä.

Minulla on hyvin erilainen näkökulma elämän kuin vaikkapa ateistilla. Ateisti saattaa ajatella, että tämä elämä mitä nyt elän, on alkanut syntymästäni ja päättyy kuolemaan. Sen jälkeen ei ole mitään.
Minun näkökulmastani tämä elämä on matka kohti taivasta. Ihminen on luotu sitä varten. Ei tätä elämää varten. Se on lohdullinen asia, sillä tämä maailma on täynnä kärsimystä ja joidenkin elämä päättyy ennen syntymää tai heti sen jälkeen. Uskon heidän elämänsä jatkuvan kerran taivaassa, jossa ei ole kärsimystä, vaan kaikilla on aina hyvä olla. Minun ei tarvitse kuin katsella kesäaikaan ympärilleni ja näen Jumalan suurta luomistyötä kaikkialla. Ei voi kuin ihmetellä luojan töitä.

 

[Da-Capo]

Tiedehän kehittyy jatkuvasti ja tieteen avulla pystytään lähinnä selvittämään tapahtumat, mitkä eivät voi pitää paikkansa. Raamatun tapahtumat on sellainen sarja tapahtumia, jotka eivät voi pitää paikkansa. Täten on turha uskoa satukirjan tapahtumiin ja jumalaan.

Tämä on selviö, että kyseisen kirjan sisältö ei tietenkään ole sellaisenaan faktaa. Se ei ole itselleni se kynnyskysymys.

Ei maailmankaikkeuden synnyn selittämättömyys nosta jumalan osakkeita ollenkaan. Tai minkään muunkaan asian selittämättömyys. Jumalan osakkeita nostaa omat todisteet jumalan olemassaololle, ei muiden selitysvaihtoehtohen todisteiden puute.

Itse näkisin tilanteesi mieluummin niin päin, että niin kauan kun jumalan (erityisesti kristinuskon Jumalan) olemassaololle ei ole todisteita, niin ei ole syytä maksaa kirkollisveroa.

Edelleen nojaan vain ajatukseen siitä, että jos joskus ei ole ollut mitään ja yhtäkkiä lähtee muodostumaan, tyhjästä, on niin absurdi ja kiinnostava, että tälle tapahtumalle on jopa helppoa tällaisen yksinkertaisen ihmisen jättää vaihtoehto yliluonnollisen tekosille. Ehkäpä tiede tosiaan joskus tämänkin selittää. Vastauksiahan tässä vain haetaan.

 

[septi]

...Ulkopuolisen on tätä asiaa hyvin vaikea ymmärtää, sillä sitä uskoa, toivoa ja rakkautta on mahdoton ulkopuolelta nähdä.
...Minun näkökulmastani tämä elämä on matka kohti taivasta. Ihminen on luotu sitä varten. Ei tätä elämää varten. Se on lohdullinen asia, sillä tämä maailma on täynnä kärsimystä ja joidenkin elämä päättyy ennen syntymää tai heti sen jälkeen. Uskon heidän elämänsä jatkuvan kerran taivaassa, jossa ei ole kärsimystä, vaan kaikilla on aina hyvä olla. Minun ei tarvitse kuin katsella kesäaikaan ympärilleni ja näen Jumalan suurta luomistyötä kaikkialla. Ei voi kuin ihmetellä luojan töitä.

Juuri tämä ristiriita ja siihen liittyvä naiivius ja tekopyhyys tekee uskonnosta niin luotaan työntävän. Kun nyt miettii vaikkapa mitä Syyriassa ja Irakissa ja muutenkin jatkuvasti ympäri maailmaa tapahtuu ja on tapahtunut, on täysin mahdoton ajatus että tuolla pilven reunalla meitä tähyilisi joku rakastava hahmo, jonka kanssa elämme pumpuliunelmia kuolemamme jälkeen. Maailma on aivan kamala paikka, juuri meidän ihmisten takia. Luonnosta löytyy kauneutta, mutta "Jumalan luoma oma kuvansa" on lajina niin ahne, itsekäs ja väkivaltainen, että on totuuden pakoilua ja tekopyhyyttä uskoa ensimmäiseen tummennettuun lauseeseen. Meillä Suomessa asiat ovat pääosin niin hyvin, että suuri osa ihmisistä ei kykene ymmärtämään mitä maailmassa ihmiset joutuvat kärsimään "päästäkseen taivaspaikoille". Lainaan suosikkiyhtyettäni, jonka laulu alkaa sanoin "If God is real, then he´s an evil motherfucker". Jos usko tuo jollekin turvaa kestää vaikeita asioita, niin sillä on arvonsa kyseiselle ihmiselle, mutta muiden ihmisten kärsimysten vähättely siksi että "he pääsevät taivaaseen ja siellä ei ole tuskaa" on vastenmielistä. Joidenkin ihmisten elämä vaan on kärsimystä alusta loppuun.

Joku perusteli uskoaan maailmankaikkeuden synnyllä. Vaikka tiede ei kaikkea aukottomasti pystyisi selittämään, en pidä yhtään todennäköisempänä että täydessä tyhjyydessä ennen mitään "luotua" olisi ollut joku jumal -entiteetti, joka sitten päätti kaiken luoda. Maailma on ihmeitä täynnä, mutta jos kaikkeen mitä ei aukottomasti pystytä tieteellisesti selittämään vastataan "Jumala", ei ikinä mitään opitakaan.

Kuten mainitsin, omasta mielestäni uskonnolla on arvoa, jos se tuo helpotusta yksittäiselle ihmiselle ongelmiensa kestämiseen. Kun taas mietitään kuinka paljon kehitys on jäljessä, koska kirkko on pistänyt keskiajalla kaikki nerokkaat toisinajattelijat päiviltä, tai kuinka maailman väestön liikakasvu ja tautien leviäminen johtuu osin etenkin katolisen kirkon levittämästä ehkäisyn vastaisesta propagandasta ja kuinka ihmisten kärsimyksiä vähätellään sillä verukkeella että tämän jälkeen pääsee taivaaseen, ihan vain muutamia mainitakseni, menee kokonaiskuva uskonnosta todella vahvasti pakkaselle.

Edes jos joku Jumala olisi olemassa, miksi se olisi juuri meidän versiomme, eikä esim. Allah. Tai jos nämä ovat eri nimiä samalle oliolle, miksi uskonnoilla on niin verinen historia? Kuinka paljon Raamatun tarinat ovat muuttuneet ennen kuin ne on kirjattu ylös? jne. Jos ei käytä Jumalaa selityksenä kaikkeen jota tiede ei ole täydellisesti selvittänyt, en keksi kerta kaikkiaan yhtä ainoata syytä, miksi pitäisi uskoa Jumalaan. Ja toisaalta vaikka uskoisinkin, en haluaisi palvoa sellaista tahoa, joka on katsonut ihmisten historiaa läpi vainojen, sotien ja muiden kärsimysten. Rakkaus on siitä hyvin kaukana.

 

[Vintsukka]

Ei minulle usko ole sitä, että uskon, koska haluan Jumalan olevan olemassa. Minä uskon Jumalaan, koska uskon hänen olevan maailman ja ihmisen luoja ja jonka kautta ihminen voi päästä taivaaseen.

Tässä on se ero minun ja uskovan välillä. Minä uskon siihen, minkä todellisuudesta olen vakuuttunut. "Uskon koska uskon" ei vain mahdu minun ajatuskulkuuni.

Ja toisaalta vaikka uskoisinkin, en haluaisi palvoa sellaista tahoa, joka on katsonut ihmisten historiaa läpi vainojen, sotien ja muiden kärsimysten. Rakkaus on siitä hyvin kaukana.

Eikä pelkästään katsonut vierestä, vaan Raamatun mukaan ihan tarkoituksella loi juuri tällaisen kärsimystä täynnä olevan maailman, vaikka olisi voinut valita toisinkin.