Meidän pelillä en tarkoita Virran kiekkokontrollia, joka on viety ihan tappiinsa. Perusidea on se, että kun kiekko on saatu omalle joukkueelle, ei ensimmäinen ja ainoa ratkaisu ole kääntää välittömästi hyökkäykseen, vaan kootaan rauhassa omat joukot kasaan ja lähetään yhdessä kontrolloidusti. Se vähentää ylivoimahyökkäyksiä omaan päähän, selkeyttää puolustajien peliä jne.
Tässä on oman ajattelutapani nykyjääkiekon pelaamisesta niputettu aika hyvin. Minä itse vierastan termin "meidän peli" käyttöä, etenkin kun sitä näkee joka paikassa viljeltynä etenkin Sihvosten toimesta (Askaisten Visa tietää mistä puhun ;). Myös paikoissa jonne se ei välttämättä kuulu, niin se pitää tunkea mukaan ja sitä en henkilökohtaisesti arvosta koska en pidä sitä lajin pelitapakeskustelua edesauttavana asiana millään tavalla.
Mutta oli nimike mikä tahansa, niin tällaisia Lertin mainitsemia elementtejä tahtoisin nähdä enemmän TPS:n pelissä. Niitä näkee jo lähestulkoon jokaisen muun liigajengin otteissa, erilaisia kiekkokontrollin vivahteita. En ikimaailmassa halua TPS:n palaavan jätön jätön jättöön, en enää koskaan, mutta nykyinen pystyyn kiskominen väkisin antaa sekavan ja hätääntyneen kuvan TPS:n pelaamisesta. Etenkin kun sitä tehdään jatkuvasti. Uskon transition hockeyyn kyllä siinä mielessä että näen paljon etuja siinä jos TPS pystyy päättämään suurimman osan nopeista käännöistään laadukkaaseen maalipaikkaan, tuohan se lopulta on ainoa asia joka hyökkäyspelissä merkitsee sen lisäksi että se laatta myös upotetaan pussiin paikoista. En kuitenkaan halua että tämä on ainoa tapa pelata, ja olen siten muiden kanssa samoilla linjoilla. Edes välillä (1/3 hyökkäyksistä esimerkiksi) olisi hyvä rauhoittaa, koota viisikko ja suorittaa koko kentän leveyttä hyödyntävä viisikkohyökkäys. Hyökkäyspäässä sitten voitaisiin edelleen olla yksilöiden armoilla, käsittääkseni Jukka Jalonenkin peräänkuuluttaa hyökkäyspäässä luovuutta, ja yksilöitähän Tepsissä ihan tarpeeksi on. Välillä ovat löytäneet hyvänkin sävelen tuohon hyökkäysalueen hyökkäyspelaamiseen.
Puolustus- ja avauspelaaminen. 1) Pelitapa, laitureiden karvaus todella ylhäältä, eikä sentteri pysty pitämään liian isoksi venyvää tyhjää tilaa kontrollissa. HIFKin pakit ohittivat laiturit yllättävänkin laadukkailla avauksilla, eikä meidän alakerta ollut tarpeeksi lähellä kiekkoa odottavaa hyökkääjää, jolloin peli-idea jäi tehottomaksi. Myös karvauksen agressiivisuus oli koko ajan tapissa, eikä peliin syntynyt minkäänlaista koheesiota missään vaiheessa, vaan yksittäiset pelaajat hosuivat jokainen omalla vauhdillaan - Smolenakin ja Laschin kyvyissä noudattaa pelitapaa on valtava ero, noin esimerkkinä.
Mielestäni ajatusmalli oli kuitenkin oikea, sillä prässi ja painostaminen on nähdäkseni ainakin aika lähelle ainoa tapa jos haluaa peluuttaa suunnanmuutosjääkiekkoa, kuten Elomo ilmeisesti haluaa. Ongelmakohtia luettelit kuitenkin jo hyvin ja se kaikista pahin akilleenkantapää tuossa touhussa on etäisyyksien kasvaminen juuri tuon yhtenäisyyden puuttuessa. Parikin potkua väärin tässä liigassa aiheuttaa särön viisikon rakenteeseen ja viisikkopelin rakenteellisuuden puute on yksi TPS:n ydinongelmia tällä hetkellä - avauspelaamisen jälkeen heti kakkosena omalla listallani. Tämä on muutenkin hankala pelitavallinen asia ratkoa, sillä itse haluan nähdä enemmän taklaavan, painostavan TPS:n mutta toisaalta pidän paljon taktisesti valveutuneempana sumputtaa viisikon toimimaan jopa ilman yliaktiivista kärkikarvaajaa.
2) Yksilöt, kaksinkamppailussa hävitään liikaa ja pelillä on edelleen tapana vyöryä liian lähelle Lassilaa. Lopulta 1vs1 -tilanteissa leikitään liikaa maalivahtia, eikä pelata yksinkertaisesti mailaa - sekä 1-1 että 4-3 maalit olivat esimerkkejä tästä. Vähemmän desperation modea ja enemmän huomiokykyä ja järkeä tekemiseen. 3) Avauspeli oli todella vaatimatonta, hyökkääjät nostavat nopeasti ylös, eikä uusia hakuja alhaalta tehdä juuri lainkaan. Tuloksena trapin avaamista pakkipakillax2 seisovin jaloin ja lopulta muutama lämärisyöttö vastustajan siniselle (lue pitkäkiekko). Tässäkin on nyt selkeästi vain yksi moodi ja se ei toimi, esim. Laschin tilanteet syntyvät usein oman karvauksen ja kuskaamisen tuloksena, ei hyvän avauksen ansiosta. Jos ylhäältä karvaus ei toimi, ei meillä ole mitään järjestelmällistä tapaa avata. 4) Muuta, kärkikarvaaja oli omalla alueella eilen ylempänä, myös avllä, tämä on mielestäni edistystä. Tuloksena oli niukasti vetopaikkoja HIFKin pakeille.
Karvauspelaaminen oli minunkin mielestäni edistynyt jo nyt, se oli ehkä tähän saakka näkyvin muutos TPS:n pelissä verrattuna Kaitsun aikaan. Tahtoisin nähdä vieläkin aktiivisempaa otetta av:lla, sillä tilastollisesti ei voisi enää huonommin mennä kuin nyt. Joten silläkin riskillä että välillä ylipelataan itsemme pihalle, tahtoisin nähdä iholle menemistä ja aktiivisuutta. Näkisin myös että jos on pakko pelata niillä pitkillä pystyyn, on TPS:llä ollut hyviä ideoita hyödyntää hybridi-pitkää, sillä IFK-ottelussakin Lasch, Sointu ja Pikkarainen olivat todella usein kiekossa ennen vastustajan pakkeja. Eli läheskään aina se pitkä kiekko ei toteutu, vaan noistakin saadaan hyviä pyörityksiä. Eri asia on, kuuluuko tähän tukeutua nähtävissä määrin? Ei ehkä kuitenkaan.
Avauspelaamisesta aika pitkälti samaa mieltä. Tuo kaipaa sitä varianssia enemmän kuin mikään muu osa-alue TPS:n pelaamisessa. Olen tätä mieltä ollut jo viime kaudella. Mainitsemasi syöttökuvio on juuri sellainen jota IFK-pelissä viljeltiin, ja Suikkasen TPS profiloitui joukkueeksi jossa kiekko avattiin seisovin jaloin, selkä hyökkäyssuuntaan päin olevalle hyökkääjälle oman sinisen kohdalle, ja tämä joko jatkoi omille (erittäin harvoin onnistui) ykkösellä, jatkoi takaisin pakille palautuksella (tämäkin syöttö karkaili, uskomatonta kyllä, huomattavan usein - johti oman pään kulmapelaamiseen jossa väsyttiin taas), tai jatkoi ykkösellä sokkona vain pois omalta alueelta eli kiekko palautui lähes aina vastustajalle tämän puolustussinisen tuntumaan. Ja taas vastaanotettiin. Tuo helvetin kuvio oli niin helppo lukea että alkoi ihan tehdä pahaa nähdä miten sitä vain yritettiin ja yritettiin saada onnistumaan. Hermoaraastavaa meininkiä. Miten olisi esimerkiksi se kahden pelaajan rauhoittaminen oman maalin läheisyyteen, viisikon kokoaminen (ei tarvitse aivan niin paljoa huutaa niistä hauista kun pelaajat jo valmiiksi ovat lähempänä toisiaan), parempi avun tarjoaminen jos vastustajan kärkikarvaaja(t) ottavat ylempää, kiekon liikuttaminen leveyssuunnassa pienemmillä etäisyyksillä ja hyökkäyspäähän vienti kollektiivisesti eikä yhden miehen soolon seurauksena? Pikkujuttuja toteuttaa oikeasti...
Hyökkäys, aka kiekolliset päättää. 1) Hyökkääjät, peli perustuu täysin yksilötaitoon ja parhaiden kiekollisten pelaajien älynväläyksiin. Tätä peliä pystyvät pelaamaan ykkönen ja Rantanen. Muutoin ei ainuttakaan haastavaa maalillenousua, onetimeriä, tyhjän pakin löytämistä jne., liike ja kontrolli puuttuvat, kiekkoa joudutaan suojaamaan ja kaivamaan perse päin kenttää kun koko ajan pelataan 1vs1siä. 5vs5 meitä vastaan on oikeasti helppo puolustaa, no Laschiä & Lucea lukuunottamatta.
Muihin kohtiin ei hyökkäyspelin osalta ollut lisättävää mutta tästä olen hieman eri mieltä. Laskin eilen muutaman todella laadukkaan, hyvään maalipaikkaan päättyneen pyörityksen jossa Lasch kyllä oli kapellimestarina alkuun mutta jossa myös esim. Matias Sointu toteutti jonkinnäköistä (omaa?) visiotaan todella näyttävästi vieden pakkeja molempiin suuntiin, muuttaen itse suuntaa ja kääntäen sitten tyhjälle vetopaikalle toisen pakin reagoitua ja rikottua oman puolustussysteeminsä. Kolmosketjun peli pääosin meneekin tuollaiseksi suojaamiseksi ja nysväämiseksi kulmissa, mutta Tukosen palattua siihenkin saadaan uutta verta jonkun nykyhetken top 6-hyökkääjän muodossa. Lisäksi kolmosketju pyöritti muutaman hetken hyviä pidempiä hyökkäyksiä (oli sitten miten tuloksekas tahansa) ja esim. Virtalaa sai välillä riepotella kulmissa miten haluaa ilman kiinnipitämis tai kampitusboksia, joka oli huumoria siihen Soinnun ekan erän lopun jäähyyn peilaten. Nelonen nyt saisikin pelata nollaanollaa ja tyytyä kulmissa haastamiseen imo, ei siellä ole tarvetta neljän ketjun pyörremyrskyyn.
Haluan kuitenkin painottaa että tämän hyökkäysalueen hyökkäyspelin osalta en näe niinkään tarpeellisena että käytettäisi jotain tiettyä muottia, vaan jos jossain päässä kenttää niin tuolla saa soveltaa. Joukkueurheilulajeja pelanneena toistakymmentä vuotta välillä melko kovallakin tasolla, esitän sellaisen huomion tähän väliin että paljon enemmän minua on pelitavallisissa asioissa ohjattu tai valjastettu koskien puolustuspelaamista tai pelivälineellä pelaamista hyökkäysalueen ulkopuolella, kuin koskien hyökkäyspelaamista vastustajan alueella. HIFK-ottelussakin TPS:llä oli mielestäni paikkoja naulata peli aiemmin (ainoa aspekti johon olin kokonaisvaltaisesti kohtalaisen tyytyväinen), joten kunhan nuo kentän muiden osa-alueiden ongelmakohdat saataisiin edes johonkin ruotuun, voisi tuosta kokonaisuudessaan tulla vielä ihan hyväkin setti.
Hyvää pöhinää tässä ketjussa muuten, tykkään.