Taas insinööriä pilkataan...
Hurrikaani iski täysin odottamatta. Risteilyalus upposi ja insinöörimies
havahtui ajautuneena pienen saaren rantaan eikä hän nähnyt muita
ihmisiä tai tarvikkeita. Hänellä oli vain banaaneja ja kookospähkinöitä.
Tottuneena viiden tähden hotelleihin hänellä ei ollut aavistustakaan mitä
tehdä, joten seuraavan neljän kuukauden aikana hän söi banaaneja, joi
kookospähkinämehua, kaipasi vanhaa vaimoaan ja tarkkaili merta toivoen
huomaavansa pelastusaluksen.
Eräänä päivänä insinöörin makaillessa puoliunessa rannalla, hän havahtui
silmäkulmastaan huomaamaansa liikkeeseen. Kyseessä oli soutuvene, jossa oli
kauneimman näköinen nainen, jonka hän oli koskaan nähnyt.
Nainen souti insinöörin luokse. Epäuskossa insinööri kysyi naiselta. "Mistä
sinä tulit? Kuinka pääsit tänne?
"Soudin saaren toiselta puolelta", nainen vastasi, "ajauduin tänne kun
risteilyalus upposi joitakin kuukausia sitten."
"Uskomatonta", insinööri vastasi. "Luulin, ettei kukaan muu selviytynyt.
Kuinka monta teitä on? Olitpa onnekas, kun soutuvene ajautui luoksesi,
minulla kun ei ole mitään tarvikkeita".
"Olen yksin", nainen vastasi, "eikä tämä soutuvene ajautunut luokseni. Ei
minullakaan ollut mitään tarvikkeita."
Insinööri oli hämmästynyt: "Mistä sinä sitten sait tuon soutuveneen?"
"Voi sehän oli yksinkertaista", nainen vastasi, "tein soutuveneen siitä mitä
täältä saarelta löytyy. Airot ovat kumipuun oksia ja koversin pohjan
palmupuun rungosta ja sivut sekä keulan tein eucalyptys-puusta."
"Mu-mu-mutta sehän on mahdotonta", änkytti insinööri. "Sinulla ei ollut
työkaluja eikä tarvikkeita, kuinka sinä onnistuit?"
"Eihän se nyt ollut ongelma", nainen vastasi. "Saaren toisella puolella on
paljon ihmeellistä laavakiveä ja huomasin, että kun sitä kuumentaa
tulisijassa, siitä tulee helposti muotoiltavaa rautaa. Käytin sitä
tehdäkseni joitain työkaluja ja niillä sitten sain tehtyä kaiken
tarvittavan."
"Mutta ei siitä sen enempää", nainen jatkoi. "Missä sinä asut?"
Häpeillen insinööri tunnusti, että hän oli nukkunut avotaivaan alla
kokoajan.
"No, eiköhän sitten soudeta minun puolelleni", nainen sanoi. Parin minuutin
soutamisen jälkeen vene rantautui pieneen merenlahteen.
Kun insinööri katsoi rannalle, hän melkein tippui veneestä. Rannalta lähti
kivetty polku johtaen upeaan bungalowiin, joka oli maalattu siniseksi ja
valkoiseksi.
Kun nainen kiinnitti venettä ammattitaitoisesti punotulla hamppuköydellä,
insinööri pystyi vain tuijottamaan tyhmänä. Kun he saapuivat taloon, nainen
sanoi rennosti: "Eihän tämä nyt kovin erikoinen ole, mutta kutsun sitä
kuitenkin kodiksi. Istu alas, ole hyvä. Haluaisitko drinkin?"
"Ei, ei kiitos", insinööri vastasi hämmentyneenä. "En halua enää pisaraakaan
kookospähkinän mehua"
"En ajatellut kookospähkinän mehua", nainen vastasi. "Miten olisi Pina
Colada?"
Yrittäen peittaa hämmästyksensä insinööri nyökkäsi vaisusti ja he istuivat
sohvalle keskusteleman. Kun he olivat kertoneet tarinansa, nainen ilmoitti,
"Vaihdan nyt jotain mukavampaa päälleni. Haluaisitko käydä suihkussa ja ajaa
partasi? Partahöylä on yläkerrassa kylpyhuoneen kaapissa."
Kysymättä enää yhtään mitään insinööri meni kylpyhuoneeseen. Kaapissa oli
luusta tehty partahöylä. Kaksi terävää simpukankuorta oli kiinnitetty
sivuistaan kasvoja myötäilevään mekanismiin. "Tämä nainen on ihmeellinen",
hän mutisi. "Mitähän ihmeitä tässä vielä paljastuukaan?"
Kun insinööri palasi olohuoneeseen, nainen istui sohvalla pukeutuneena
ainoastaan pariin isoon lehteen, jotka oli strategisesti aseteltu, ja hän
tuoksui ihanalta.
Nainen pyysi insinööriä istumaan viereensä. "Kerrohan minulle", nainen
aloitti vihjailevalla äänensävyllä siirtyen samalla lähemmäksi miestä, "me
olemme olleet tällä saarella todella pitkään ja olemme olleet kumpikin
yksinäisiä. Uskoisinpa, että sinäkin haluaisit tehdä juuri nyt jotain, mitä
olet kaivannut kaikkina näinä kuukausina, ymmärräthän..."
Nainen tuijotti syvälle insinöörin silmiin. Insinööri ei voinut uskoa
korviaan.
"Häh mitä? Tarkoitatko todellakin...?" hän vastasi, "että voin lukea
sähköpostini täältä?"
----------------------------------------------------------------
Tohtori Erkki
Tohtori Erkki nai yhden potilaansa kanssa ja tunsi syyllisyyttä loppupäivän.
Hän koetti unohtaa tapahtuneen mutta ei voinut. Hän kuuli sisältään
rauhoittavan äänen
- Erkki, älä murehdi, sinä et ole ensimmäinen tohtori joka nai potilastaan
etkä taatusti viimeinenkään. Ja olet sinkku, anna mennä vaan... Mutta
toistuvasti myös toinen ääni tolkutti hänen sisällään
- Erkki, sinä olet patologi...