Töitä, mutta mistä?

[Lico]

Voi olla, että tämä purkaus saa aikaan jotain mitä en todellakaan toivo sen aiheuttavan, mutta pakko avautua.

Haen töitä oman alan hommista, johon koulutukseni minut on valmentanut. Eli markkinointihommia. Olen tällä hetkellä työllistynyt, myyntipuolella, ei nappaa enää. Joillekin sopii, tavallaan myös minulle kaikkien muiden mielestä. Nääh.

Miksi kirjoitan tänne? Vituttaa, että todella iso osa rekryistä tapahtuu nykyään kolmannen osapuolen kautta. Ja kun en pääse haluamaani markkinointipaikkaan edes haastatteluun, Pirkko henkilöstöpalveluista soittaa ja tarjoaa myyntineuvottelijan paikkaa muualta, koska mulla on rahkeita siihen. Kiva juttu. Nykyinen myyntityö on huomattavasti kiinnostavampaa, jota en vaihda mihinkään muuhun myyntityöhön.

Ehkä mulla on vääristynyt kuva eikä enää ns. markkinointi-ihmisiä palkata enää, vaan kaikki etsivät myyntineuvottelijoita, jotka tekevät myös markkinointia. Tässä oikeasti joutuu jo miettimään, että mennäkö face-to-face myyntiin kaupan kassalle, koska puhelimella B2B ei vaan nappaa yhtään eikä ole tarpeeksi kokemusta markkinointitehtävistä. Kuulemma, kaksi firmaa ei riitä joista molemmista kohtalaiset referenssit.

Onnea muille työnhakijoille.

 

[Yläpesä]

Olen suunnitellut laajentavani yritykseni toimintaa, mikä tarkoittaa tarvetta rekrytoida lisävoimia palvelukseen. Mitä mieltä olette tästä, ottaen huomioon hallituksen erinomaisen aktiivimallin?

Laitan ilmoituksen, melko vapaamuotoisen tyyliin "tehtävään otetaan motivoitunut henkilö, töitä voi tehdä myös etänä kotoa käsin", ja jään odottamaan yhteydenottoja, jotka ohjataan kaikki sähköiseen palveluun. Palveluun työnhakija ilmoittaa olennaiset henkilötietonsa ja lyhyen vapaamuotoisen kuvauksen itsestään. Hakemuksen jättäminen maksaa 5e. Hakemus tallentuu sähköiseen järjestelmään aikaleimalla varustettuna. Jokaisesta hakemuksesta lähtee välittömästi maksun toteuduttua ilmoitus "kiitos hakemuksestasi mutta tällä kertaa valinta ei päätynyt Sinuun". Työnhakija voi ilmoittaa TE-keskukselle hakeneensa tehtävää yrityksestäni. Halutessaan työnhakija voi tilata eri maksusta (10e) paperisen todistuksen hakemuksestaan mikäli hänen tarvitsee todistaa aktiivisuutensa. Kahden viikon kuluttua rekrytointi päättyy tuloksettomana ja käynnistän uuden hieman erilaisella kuvauksella. Sitä voivat hakea paitsi kaikki uudet työnhakijat, myös vanhat uusimalla maksullisen hakemuksensa.

Minusta tässä olisi loistava mahdollisuus tehdä innovatiivista bisnestä ja samalla auttaa yhteiskuntaa, varsinkin sen heikoimmassa asemassa olevia.

 

[Vaughan]

Professori Vesa Puttonen kirjoittaa mielenkiintoisesti Hesarin Vieraskynä-palstalla. Tässä linkki, joskaan kirjoitus ei avautune kaikille - monessakaan mielessä...

Oman näkemykseni mukaan Puttonen tuo hyvin esiin sen faktan, että yhteiskunta ei voi järjestää ihmisille työtä. Yhteiskunta ei päätä mitä työpaikkoja syntyy, mihin niitä syntyy, ja mitä taitoja niihin tarvitaan. Ihmisten tehtävä on etsiä itselleen työ. Mahdollisuuksiaan parantaakseen ihminen voi hankkia itselleen erilaisia taitoja esim. koulutuksella. (Mielestäni kyllä hyvän yhteiskunnan tehtäviin kuuluu taata koulutusmahdollisuuksia.) Jos ihminen ei saa sitä työtä mitä haluaa, hän itse joutuu muuttamaan työnhakuaan, esim. uudelleenkoulutuksella, hakemalla erilaisia töitä - tai eri paikkakunnalta. Ja jos edelleenkään ei tärppää, niin muuttaa jotain tekijää niin pitkään, että töitä löytyy...

Tässä muutama valikoitu sitaatti:

"- Nykymaailmassa yhteiskunnan tehtävänä ei ole tarjota koulutusta vastaavaa työtä. Itse asiassa ”koulutusta vastaavaa työtä” ei enää ole edes olemassa. On vain työtä."

- Yhteiskunnan rahoilla kouluttautuneen tohtorin tehtävä on etsiä työtä. Jos omaan koulutukseen perustuvaa työtä ei ole tarjolla, tohtorin pitää mennä muihin töihin ja alkaa pikkuhiljaa maksaa yhteiskunnalle takaisin koulutuksensa aiheuttamia kuluja.

- Näin muualla maailmassa on toimittu jo pitkään. Suomessa tämä voi kuulostaa poikkeukselliselta ponnistukselta, mutta sitä meiltä suomalaisilta nyt odotetaan, kun yhteiskunta on tarjonnut ilmaisen koulutuksen, terveydenhoidon sekä kaikki muut hyvinvointiyhteiskunnan edut. Sama pätee muualle muuttamiseen työn perässä. Jos töitä ei ole tarjolla omalla kotipaikkakunnalla, työnhakijan vastuulla pitää olla muutto työn perässä.Yhteiskunnalla ei ole varaa rahoittaa elämää siellä, missä ihminen sattuu haluamaan asua."

 

[BlackWolf]

Professori Vesa Puttonen kirjoittaa mielenkiintoisesti Hesarin Vieraskynä-palstalla. Tässä linkki, joskaan kirjoitus ei avautune kaikille - monessakaan mielessä...

Oman näkemykseni mukaan Puttonen tuo hyvin esiin sen faktan, että yhteiskunta ei voi järjestää ihmisille työtä. Yhteiskunta ei päätä mitä työpaikkoja syntyy, mihin niitä syntyy, ja mitä taitoja niihin tarvitaan. Ihmisten tehtävä on etsiä itselleen työ. Mahdollisuuksiaan parantaakseen ihminen voi hankkia itselleen erilaisia taitoja esim. koulutuksella. (Mielestäni kyllä hyvän yhteiskunnan tehtäviin kuuluu taata koulutusmahdollisuuksia.) Jos ihminen ei saa sitä työtä mitä haluaa, hän itse joutuu muuttamaan työnhakuaan, esim. uudelleenkoulutuksella, hakemalla erilaisia töitä - tai eri paikkakunnalta. Ja jos edelleenkään ei tärppää, niin muuttaa jotain tekijää niin pitkään, että töitä löytyy...

Tässä muutama valikoitu sitaatti:

"- Nykymaailmassa yhteiskunnan tehtävänä ei ole tarjota koulutusta vastaavaa työtä. Itse asiassa ”koulutusta vastaavaa työtä” ei enää ole edes olemassa. On vain työtä."

- Yhteiskunnan rahoilla kouluttautuneen tohtorin tehtävä on etsiä työtä. Jos omaan koulutukseen perustuvaa työtä ei ole tarjolla, tohtorin pitää mennä muihin töihin ja alkaa pikkuhiljaa maksaa yhteiskunnalle takaisin koulutuksensa aiheuttamia kuluja.

- Näin muualla maailmassa on toimittu jo pitkään. Suomessa tämä voi kuulostaa poikkeukselliselta ponnistukselta, mutta sitä meiltä suomalaisilta nyt odotetaan, kun yhteiskunta on tarjonnut ilmaisen koulutuksen, terveydenhoidon sekä kaikki muut hyvinvointiyhteiskunnan edut. Sama pätee muualle muuttamiseen työn perässä. Jos töitä ei ole tarjolla omalla kotipaikkakunnalla, työnhakijan vastuulla pitää olla muutto työn perässä.Yhteiskunnalla ei ole varaa rahoittaa elämää siellä, missä ihminen sattuu haluamaan asua."

Vetäsee taas Puttonen, aika perinteisesti, mutkat suoriksi. Valtion kannalta, eli ei siis yksilön, niin tärkeintä kun olisi työn tuottavuuden kasvaminen. Eli ei itseisarvoisesti se, että joku vain on töissä. Jos tuolla mentaliteetilla aletaan työpaikoista ajattelemaan ja meillä on kaupankassat täynnä tohtoreita, niin ei siinä kyllä tuottavuus kasva, kun sen saman työn voisi tehdä myös vähemmänkoulutettu ja täten yhteiskunnalle halvempi henkilö.

Tässä tullaan näiden Korkmannien ja Puttosten ajatusmallin käsittämättömyyteen. Meillä ei vain ole varaa siihen että korkeastikoulutetut on vailla heidän tasoistaan työtä. Ei se toki ole valtion tehtävä heille työtä löytää, mutta kyllä se on valtion tehtävä luoda sellaiset olosuhteet, missä he työllistyvät aivan luonnostaan ja alkavat myös tuottamaan tälle yhteiskunnalle sitä panostusta vastaan. Nyt jos vain koulutetaan, kärjistettynä lääkäreitä matalapalkkahommiin, niin he eivät ikinä tule maksamaan sitä koulutustaan takaisin, päin vastoin he jäävät rutkasti negatiiviseksi kulueräksi.

Tälläisillä "on vain työtä" jutuilla halutaan, täysin tarkoituksellisesti ohjata keskustelua ja touhua sellaiseen suuntaan missä tuloerot vain kasvavat ja aiempaa harvempi kuuluu siihen aiempaa parempiosaisten joukkoon ja vastaavasti sinne paskaloukkuun putoaa yhä useampi. Jostain syystä tämä menee täysin vailla kritiikkiä läpi meidän mediassa. Tähän sitten päälle vielä ne muutamat, jotka ovat sattumalla päässeet sinne parempiosaisten joukkoon (kyllä tutkimukset sanoo sattuman olevan todella isossa roolissa), alkavat kuvitella että he ovat siellä täysin omasta hyvyydestään ja kyvykkyydestään johtuen (kyllä tutkimukset todistaa tämänkin todeksi). Karuun suuntaan on tämä touhu menossa. Sitä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa pyritään murksaamaan aivan jäätävällä tahdilla ja pakko on ihmetellä kauanko tämä vielä kestää, ennen kuin oikeasti alkaa tapahtua. No se kurjuus ja eriarvoisuus toki näkyy jo nyt meidän yhteiskunnassamme, mutta ei ole kauhean positiivinen tulevaisuus edessä tällä menolla.

 

[Vaughan]

Meillä ei vain ole varaa siihen että korkeastikoulutetut on vailla heidän tasoistaan työtä. Ei se toki ole valtion tehtävä heille työtä löytää, mutta kyllä se on valtion tehtävä luoda sellaiset olosuhteet, missä he työllistyvät aivan luonnostaan ja alkavat myös tuottamaan tälle yhteiskunnalle sitä panostusta vastaan. Nyt jos vain koulutetaan, kärjistettynä lääkäreitä matalapalkkahommiin, niin he eivät ikinä tule maksamaan sitä koulutustaan takaisin, päin vastoin he jäävät rutkasti negatiiviseksi kulueräksi.

Meillä ei ole varaa siihen että korkeakoulutetut ovat työttöminä! Jos he ovat edes matalapalkkatöissä, he kustantavat vähemmän kuin työttöminä! (Tarkkaan ottaen he siirtyvät jo pienellä palkalla kustannuserästä yhteiskunnan maksajiksi.) Kerrotko vielä, miten heille teknisesti järjestetään sellaista työtä, joka tuottaa enemmän?

Hauskaa että mainitsit lääkärit, joista todellakaan ei ole pula. Lääkäriliitto on pitänyt huolen, että koulutusmäärät eivät nouse niin korkeaksi, että palkat rupeaisivat laskemaan. Kysyntä ja tarjonta, eli asiakas, sen palkan lopulta maksaa - ei kukaan muu...

Edit:

Ja vielä: minusta pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttäminen on tärkeimpiä tavoitteita koko yhteiskunnassamme! Jotta se voisi onnistua, tarvitaan enemmän maksajia kuin nyt. Hyvinvointivaltio ei voi toimia niin, että 40% elättää 60%. Ilman maksajia se näivettyy väistämättä!

 

[BlackWolf]

Meillä ei ole varaa siihen että korkeakoulutetut ovat työttöminä! Jos he ovat edes matalapalkkatöissä, he kustantavat vähemmän kuin työttöminä! (Tarkkaan ottaen he siirtyvät jo pienellä palkalla kustannuserästä yhteiskunnan maksajiksi.) Kerrotko vielä, miten heille teknisesti järjestetään sellaista työtä, joka tuottaa enemmän?

Hauskaa että mainitsit lääkärit, joista todellakaan ei ole pula. Lääkäriliitto on pitänyt huolen, että koulutusmäärät eivät nouse niin korkeaksi, että palkat rupeaisivat laskemaan. Kysyntä ja tarjonta, eli asiakas, sen palkan lopulta maksaa - ei kukaan muu...

Edit:

Ja vielä: minusta pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttäminen on tärkeimpiä tavoitteita koko yhteiskunnassamme! Jotta se voisi onnistua, tarvitaan enemmän maksajia kuin nyt. Hyvinvointivaltio ei voi toimia niin, että 40% elättää 60%. Ilman maksajia se näivettyy väistämättä!

Niin ehkä tässä nyt ymmärsit väärin, mutta korkeastikoulutettu vie sitten sen matalapalkkahomman joltain vähemmän koulutetulta. Tämä on oikeasti nollasummapeliä tässä mielessä, tai oikeastaan tässä tapauksessa miinus peliä, koska ihan tutkitusti se työnsaanti omalta alalta vaikeutuu mitä pidempään on toisella alalla. Se on toki hirmu kivaa kuvitella, että se tohtori kassalla tuottaa, mutta valitettavasti nykyaikana iso osa noissa töissä olevista saa vielä yhteiskunnalta tukea ja ovat siis edelleen saamapuolella, eivät todellakaan maksa mitään takaisin ja samaan aikaan se vähemmän koulutettu on sitten työttömänä missä saa yhtä isoa tuloa niin tohtori, kuin se peruskoulun käynyt, toisen työllistyminen tuosta tilanteesta on vain huomattavasti todennäköisempää kuin toisen.

Tämän pitäisi olla kaikilla laskentatavoilla kokonaisuuden kannalta +-0, että kumpi on työttömänä. Tappio on silti yhteiskunnalle yhtä iso, koska se kallis tutkinto on mennyt hukkaan ja se ei muuksi muutu, ennen kuin tuo tohtori löytää tuottavampia töitä millä sitä koulutusta sitten maksaa pois ja se matalasti kouluttautunut pääsee sinne kassalle.

Ja kyllä ihan tietoisesti valitsin lääkärit tuoksi verrokiksi ja tiedän tuon tilanteen äärimmäisen hyvin ja olen asiasta palstalla kirjoittanutkin aiemmin.

 

[sinikettu]

- Yhteiskunnan rahoilla kouluttautuneen tohtorin tehtävä on etsiä työtä. Jos omaan koulutukseen perustuvaa työtä ei ole tarjolla, tohtorin pitää mennä muihin töihin ja alkaa pikkuhiljaa maksaa yhteiskunnalle takaisin koulutuksensa aiheuttamia kuluja.

Tappio on silti yhteiskunnalle yhtä iso, koska se kallis tutkinto on mennyt hukkaan ja se ei muuksi muutu, ennen kuin tuo tohtori löytää tuottavampia töitä millä sitä koulutusta sitten maksaa pois ja se matalasti kouluttautunut pääsee sinne kassalle.

Itse en ole järin suuri fani tämän "yksilön pitää maksaa yhteiskunnalle velkansa" -mantran osalta. Jotta yhteiskunta toimisi kunnolla, ihmisten nettotuottavuus pitää olla keskimäärin vähintäänkin sama kuin ihmisen keskimääräinen nettokuluttavuus. Tästä ei kuitenkaan johda, että yksilöllä on yhteiskunnallinen velvollisuus olla nettotuottaja. Yksinkertaisimmillaan se on ihan perus yksilönvapauksia vastaan ja jos mennään vähän syvemmälle tämän argumentin uumeniin, "yksilö on velkaa jotain yhteiskunnalle" -mantra hajoaa käsiin joka tapauksessa vielä pahemmin kuin yksinkertaisimmissa tapauksissa.

Ihmisellä on siis yhtä suuri oikeus olla yhteiskunnan nettokuluttaja, sikäli kun hänelle sellainen mahdollisuus lain ja yhteiskunnallisten sääntöjen puitteissa on hänelle annettu, kuin ihmisellä oikeus valita, mille alalle hän menee opiskelemaan tai mitä työpaikkaa hän haluaa hakea.

Paras ratkaisu koulutuksen tuomiin kuluihin olisi ottaa lukukausimaksut. Tämä ratkaisisi samalla monta muutakin ongelmaa nykyisessä korkeakoulutuksessa. Ylimpinä niistä turhien koulutusvuosien ongelma ja valmistumisaikojen vetäminen alas siitä seitsemästä-tai-jotain vuodesta, joka on esimerkiksi nykyinen valmistumisaika yliopistosta, mikä on aivan järjetöntä. Kun ollaan menty koulutusjuttuihin, niin mainittakoon vielä, että 99 % korkeakoulujen perustutkinnoista pitäisi olla maksimissaan nelivuotisia. Loppu aika on pelkästään hukkaan heitettyä aikaa. Tai jos ihminen haluaa olla ikuisuusopiskelija korkeakoulussa, tulisi hänen itse maksaa opiskelunsa.

 

[pernaveikko]

Nyt menee vähän eikun siis aivan liian syvälliseksi, mutta tämä, että joku olisi velkaa jollekin.

Jotkut kannattajat joskus kokevat jonkun pelaajan olevan velkaa kannattajilleen. Ei tietenkään ole.

Olen nähnyt lähes pelkkää paskaa lukemattomissa vierasotteluissa EM- ja MM-karsinnoissa ja olen myös käynyt esimerkiksi jääkiekossa HIFK:n pelissä Kouvolassa.

Kyllä joku vastuu on yksilölläkin eikä kukaan peleihin pakota, vaikka tietenkin jonkun verran yhteisön luomaa painetta lähteä retkelle on.

Ei ole mitään yhteisö- tai yhteiskuntavelkaa.

 

[sampio]

Paras ratkaisu koulutuksen tuomiin kuluihin olisi ottaa lukukausimaksut. Tämä ratkaisisi samalla monta muutakin ongelmaa nykyisessä korkeakoulutuksessa. Ylimpinä niistä turhien koulutusvuosien ongelma ja valmistumisaikojen vetäminen alas siitä seitsemästä-tai-jotain vuodesta, joka on esimerkiksi nykyinen valmistumisaika yliopistosta, mikä on aivan järjetöntä. Kun ollaan menty koulutusjuttuihin, niin mainittakoon vielä, että 99 % korkeakoulujen perustutkinnoista pitäisi olla maksimissaan nelivuotisia. Loppu aika on pelkästään hukkaan heitettyä aikaa. Tai jos ihminen haluaa olla ikuisuusopiskelija korkeakoulussa, tulisi hänen itse maksaa opiskelunsa.

Olen samaa mieltä siitä, että yliopistolla roikkuminen vuosikausia on turhaa, mutta en kyllä lähtisi ratkaisemaan sitä lukukausimaksuilla. Se veisi monilta kaltaisiltani late bloomereilta mahdollisuuden edetä haluamaansa duuniin kokonaan. Vaihdoin opetusalalle siis vaille kolmekymppisenä ja aloitin opiskelut pari vuotta siitä. Pätevöidyin töiden ohessa ja nyt toista lukuvuotta olen ollut papereiden kera duunissa, josta pidän ja jossa olen kollega-, esimies- ja huoltajapalautteen perusteella hyvä. Vaihtoehtoisesti voisin hakea edelleen itseäni jossain myyntihommassa, kun opiskelut olisivat taloudellisesti mahdottomia.

Maksimiaikaakaan en lähtisi noin alas asettamaan. Suoritin omat opintoni kyllä neljässä vuodessa kieliopintoja vaille nollasta maisteriksi, mutta eipä siinä perheen ja töiden ohessa paljon muuta tehtykään. En ymmärrä tarpeetonta viivyttelyä, mutta ymmärrän kuitenkin, että jossain määrin opiskeluaikoihin kuuluu muutakin kuin vain tiukassa putkessa kirjojen tinttaamista.

 

[Tuamas]

Oikea ratkaisu opiskeluaikojen lyhentämiseen olisi siirtyminen anglomaailman malliin, jossa oletuksena on suorittaa kandin tutkinto ensimmäisenä asteena.

Sitten jos työtehtävät sekä oma into vaativat, voi kahden-kolmen vuoden työskentelyn jälkeen suorittaa maisterin paperit.
Pätevyystaso entry-levelillä kandi-maisteri-välillä on käytännössä olematon jo nyt ja väitän, että suurimman osan työtehtävistä hoitaa aivan yhtä hyvin kandin pohjalta.

Lisäksi maisterinopinnoista olisi ihan aitoa hyötyäkin enemmän, kun opiskelija olisi jo hiukan käytännön tasolla tutustunut työelämään sekä työelämän vaatimuksiin.

 

[Peltinen]

Osa tohtoreista on niitä, joilla on kykyä, lahjoja ja intohimoa tutkimustyöhön ja tieteen tekemiseen. Osa on sitten niitä, jotka ovat lähteneet jatko-opintoihin siksi, että vapailta markkinoilta ei töitä ole löytynyt ja CV:n kannalta työttömyys on vielä tohtorin titteliäkin isompi miinus. Työttömistä tohtoreista varmaan aika iso prosentti on juuri näitä. Naapurissa asustelee työtön kemian tohtori, joka ei oman alansa töitä ole harjoittelupaikkojen lisäksi tehnyt päivääkään. Kemian aloituspaikkoja on työmarkkinoihin nähden kohtuuttoman paljon, varmaan jotain 70-luvun peruja kun paperiteollisuudessa vielä tarvittiin kemistejä? Sääli vaan niille, jotka ovat tuhlanneet elämänsä ja opintotukikuukautensa kemian opintoihin.

 

[sinikettu]

Olen samaa mieltä siitä, että yliopistolla roikkuminen vuosikausia on turhaa, mutta en kyllä lähtisi ratkaisemaan sitä lukukausimaksuilla. Se veisi monilta kaltaisiltani late bloomereilta mahdollisuuden edetä haluamaansa duuniin kokonaan. Vaihdoin opetusalalle siis vaille kolmekymppisenä ja aloitin opiskelut pari vuotta siitä. Pätevöidyin töiden ohessa ja nyt toista lukuvuotta olen ollut papereiden kera duunissa, josta pidän ja jossa olen kollega-, esimies- ja huoltajapalautteen perusteella hyvä. Vaihtoehtoisesti voisin hakea edelleen itseäni jossain myyntihommassa, kun opiskelut olisivat taloudellisesti mahdottomia.

Riippunee siitä, miten lukukausimaksujärjestelmä asetettaisiin käytäntöön. Mielestäni nykyinen Britannian järjestelmä on todella hyvä. Lukukausimaksut kuitataan opintolainalla. Takaisinmaksu alkaa verotuksen kautta vasta siitä, kun henkilön tulot ylittävät muistaakseni noin 18 000 - 20 000 £. Jos tulot eivät koskaan ylitä tuota, ei tarvi maksaa mitään takaisin. Takaisinmaksut tuon summan ylittävästä osasta ovat varsin kohtuulliset, eikä se kenenkään taloutta vie konkurssiin, vaikka lähtisi kolmivitosena uutta tutkintoa hankkimaan.

Maksimiaikaakaan en lähtisi noin alas asettamaan. Suoritin omat opintoni kyllä neljässä vuodessa kieliopintoja vaille nollasta maisteriksi, mutta eipä siinä perheen ja töiden ohessa paljon muuta tehtykään. En ymmärrä tarpeetonta viivyttelyä, mutta ymmärrän kuitenkin, että jossain määrin opiskeluaikoihin kuuluu muutakin kuin vain tiukassa putkessa kirjojen tinttaamista.

Kyseessä ei siis olisi maksimiaika valmistumiseen, vaan normaalissa opiskelutahdissa perustutkinnon suorittamiseen kuluva aika. Kun mukaan otettaisiin lukukausimaksut, iso osa turhasta viivyttelystä karsiutuisi varmastikin pois.

Ja kuten edellä mainittiin, kandin voisi laittaa ensisijaiseksi tutkinnoksi, tosin melkein kaikilla aloilla tutkintorakenne pitäisi laittaa joko uusiksi tai tehdä hieman korjauksia. Kolmen vuoden kandidaatin tutkinto olisi esimerkiksi DI-koulutuksessa, josta itselläni on aiemmin kokemusta kahden vuoden ja ~140 op verran, mielestäni liian lyhyt ja teoreettinen. Ehkä joillain kevyemmillä aloilla kolmen vuoden kandidaatin perustutkinto voisi olla ihan hyvä, jos sitä vähän tiivistettäisiin ja laajennettaisiin oppimäärän suhteen, mutta 3,5-4v kandidaatti olisi ehkä paras vaihtoehto näin yleisesti suurimmalla osalla aloista.

 

[pernaveikko]

Riippunee siitä, miten lukukausimaksujärjestelmä asetettaisiin käytäntöön. Mielestäni nykyinen Britannian järjestelmä on todella hyvä.

Järjestelmä on aivan loistava ja Skotlannissa on vielä oma systeeminsä.

Nyt pitää mennä paikan päälle peliin, mutta tarkista skottien viimeisimmät.

Lukukausimaksuista en ole ihan varma, kun äiti ne maksoi. Tämä on iso ja pitkä keskustelu ja raskas sellainen.

Pojasta tuli jatkislainen.

 

[sampio]

Ehkä joillain kevyemmillä aloilla kolmen vuoden kandidaatin perustutkinto voisi olla ihan hyvä, jos sitä vähän tiivistettäisiin ja laajennettaisiin oppimäärän suhteen, mutta 3,5-4v kandidaatti olisi ehkä paras vaihtoehto näin yleisesti suurimmalla osalla aloista.

Ilman perhettä ja kokopäivätyötä en kyllä näe tarvetta käyttää neljää vuotta kandiin. 3+2 malli toimii nykyään ohjeistuksena esim. hissanlaitoksella opettajaopintoineen, ja vaikka ko. aineessa kirjoitustaitoinen voikin tehdä paljon ja nopeasti, en usko, että enemmän läsnäoloa vaativat opinnot kaatuisivat nekään. No, kokemusta mulla ei ole, ja puhun siis täyspäiväisesti opiskelusta, johon kymmenien viikkotyötuntien sijaan kuuluu normaali sosiaalinen elämä.

 

[Tuamas]

Siis anglomallinen 3+1,5-2 olisi nähdäkseni se oikea malli liki alalla kuin alalla.

 

[sinikettu]

Ilman perhettä ja kokopäivätyötä en kyllä näe tarvetta käyttää neljää vuotta kandiin. 3+2 malli toimii nykyään ohjeistuksena esim. hissanlaitoksella opettajaopintoineen, ja vaikka ko. aineessa kirjoitustaitoinen voikin tehdä paljon ja nopeasti, en usko, että enemmän läsnäoloa vaativat opinnot kaatuisivat nekään. No, kokemusta mulla ei ole, ja puhun siis täyspäiväisesti opiskelusta, johon kymmenien viikkotyötuntien sijaan kuuluu normaali sosiaalinen elämä.

Edelleen tarkoitan sitä, että nykyisen kolmen vuoden kandia laajennettaisiin 180op:sta vaikka 220-240 op tutkintoon soveltavasti ja siitä tehtäisiin perustutkinto. 180 op ja 3v kandin perustutkinto on todella ohut nykyisellään monilla aloilla. Henkilökohtaisesti en esimerkiksi kyllä haluaisi palkata valmistunutta tekniikan kandidaattia, ellei olisi yhtään dippainssin papereilla olevaa hakemuslistalla. Tekniikan ja ainakin terveystieteiden puolella kandin tutkinnot on rakennettu todella teoriapainotteisiksi ja vasta maisterivaiheessa alkaa tulla vähän soveltavampaa matskua, josta on jo jotain hyötyä työelämän puolella.

Siis anglomallinen 3+1,5-2 olisi nähdäkseni se oikea malli liki alalla kuin alalla.

Jos kandidaatista tehtäisiin perustutkinto, se ei mielestäni nykyisellään olisi järin hyvä vaihtoehto monilla aloilla, sillä kuten aiemmin mainitsin, nuo kandin tutkinnot on käsittääkseni monilla aloilla rakennettu niin, että hakijan oletetaan jatkavan myös maisterivaiheeseen. Jos henkilö lopettaa kandivaiheeseen, opinnot ovat ikään kuin jääneet kesken. Maisterivaiheessa tulee yleensä käytännönläheisempää ja työelämässä arvokkaampaa opetusta.

Maisterivaiheen käymättä jättämisellä nykyisellään on yksinkertaisesti liikaa menetettävää, että siitä voisi tulla yleinen trendi.

Onko missään maassa edes niin, että 3+2 mallilla ihmiset käyvät pääasiassa vain kandidaatin tutkinnon perustutkintona?

 

[Tuamas]

Onko missään maassa edes niin, että 3+2 mallilla ihmiset käyvät pääasiassa vain kandidaatin tutkinnon perustutkintona?

Iso-Britanniassa nyt ainakin.

 

[DAF]

Naapurissa asustelee työtön kemian tohtori, joka ei oman alansa töitä ole harjoittelupaikkojen lisäksi tehnyt päivääkään. Kemian aloituspaikkoja on työmarkkinoihin nähden kohtuuttoman paljon, varmaan jotain 70-luvun peruja kun paperiteollisuudessa vielä tarvittiin kemistejä? Sääli vaan niille, jotka ovat tuhlanneet elämänsä ja opintotukikuukautensa kemian opintoihin.

Kemistien osalta tilanne on aika jännä sikäli, että työttömyysongelmaa on kyllä, muttei se maisterien osalta mitenkään kovin suuri ongelma ole. Sen sijaan ala kun on hyvin tutkimusintensiivinen ja osittain overlappaa mm. lääketiedettä, siellä on merkittävä määrä tohtorikouluja ja jatkokoulutusapurahoja tarjolla, aivan eri suuruusluokkaa kuin monilla muilla aloilla. Tohtoriputki on houkutteleva duuni tutkimuslaitoksiin/yliopistoihin muutamaksi vuodeksi, mutta tohtorikoulutusta tämän myötä - kun tohtoreita ko. alalla käytetään osana soveltavaa tutkimusta projekteissa, eikä lähinnä itsenäisiin aiheisiin kuten monella muulla "klassisella akateemisella alalla", näillä tutkijakoulutettavilla ikään kuin täytetään se post doc -tarve.

Eli alalla ei välttämättä valmistu kovin paljon liikaa maistereita, mutta koska yritykset ja apurahojen myöntäjät rahoittavat tutkijakoulutusta merkittävästi, on tohtorityöttömyys aito ongelma. Tämä on luonnontieteiden ja erityisesti kemian alan erityispiirre, on ollut sitä jo varsin kauan.

 

[Ilmestyskirjanpitaja]

Itsella oli ajatuksena tavallaan maksaa velka yhteiskunnalle Kanadassa opiskellun maisteriuden jalkeen, jota valtio tuki rankasti (itse maksoin lukukaisimaksut ja tuki+opintolaina kattoi elamisen kampuksen hanttihommien lisaksi) suuntautumalla joko civil servantiksi tai opettajaksi.

Valmistuin juuri kun taloustilanne oli pohjalla, eli 2010. Valtio ei palkannut ja opettajaksi paaseminen olisi vaatinut mm. Ruotsin opintoja yliopistossa. Ulkoministerio olisi vaatinut seka Ruotsin opintoja etta Englannin koetta, kuusi vuotta Kanadassa ei riittanyt. EU, NATO ym. vahensivat porukkaa, eivat lisanneet.

Tein kaikkia mahdollisia toita matkalla raksa-apparin hommista taksikuskin kautta infuusionesteiden varastonhoitajaksi ja silloin kun virkamiehen haastatteluihin paasin aina kehuttiin kuinka paljon parempi on etta on valmis tekemaan toita noin yleisesti sohvalla istumisen sijaan.

Ei tarpannyt mutta sitten niskasta kiinni ja ulkomaille tekemaan toita 9kk vuodesta, kesaisin pyoritan torikauppaa Suomessa. En ole lahellakaan koulutusta vastaavaa tyota mutta toissa yhdella maailman tunnetuimmista brandeista todella miellyttavassa tyossa ja ilmastossa. Silti vaitan etta koulutukseni on auttanut nykyisessa tyossani ja tuo erilaisen nakokulman taloon eli missaan nimessa en koe haaskanneeni aikaani yliopistossa

 

[pernaveikko]

Silti vaitan etta koulutukseni on auttanut nykyisessa tyossani ja tuo erilaisen nakokulman taloon eli missaan nimessa en koe haaskanneeni aikaani yliopistossa

Paiskin hommia yhdessä maailman tunnetuimmista brändeistä tai ei nyt ihan, mutta kaikki suomalaiset tietää ja suurin osa Afrikan veijareistakin. Tai no kyllä kaikki tietää, mutta ei sitten puljun kotimaata ihan kaikki. (Ei ole Suomi eikä Nokia, vaikka hassusti asunkin tien toisella puolella Nokian konttorista.)

Hyvä, jos oikeasti voit tuoda näkökulmaa taloon. Minulla ei sellaiseen ole mahdollisuutta. Toiminta on oikein leppoista ja näin, mutta iso pyörä pyörii ja ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla joukon jatkona.

Olisi mielenkiintoista tietää tarkalleen ottaen mitä ihmeen näkökulmaa tuot. Olisi minullakin muutama kehitysidea, mutta kaikki muutkin sen tietää mikä on missäkin pielessä ja ei voi taistella tuulimyllyjä vastaan.

Joku ajattelisi eihän mikään tuolla asenteella muutu. Ei niin, koska joitain asioita on mahdoton muuttaa. Samalla lailla kuin huumepomo on syytteiltä suojassa, kun siinä on niin monta kerrosta välissä, että itse päätekijään ei yksinkertaisesti pääse.

 

[BlackWolf]

Paras ratkaisu koulutuksen tuomiin kuluihin olisi ottaa lukukausimaksut. Tämä ratkaisisi samalla monta muutakin ongelmaa nykyisessä korkeakoulutuksessa. Ylimpinä niistä turhien koulutusvuosien ongelma ja valmistumisaikojen vetäminen alas siitä seitsemästä-tai-jotain vuodesta, joka on esimerkiksi nykyinen valmistumisaika yliopistosta, mikä on aivan järjetöntä. Kun ollaan menty koulutusjuttuihin, niin mainittakoon vielä, että 99 % korkeakoulujen perustutkinnoista pitäisi olla maksimissaan nelivuotisia. Loppu aika on pelkästään hukkaan heitettyä aikaa. Tai jos ihminen haluaa olla ikuisuusopiskelija korkeakoulussa, tulisi hänen itse maksaa opiskelunsa.

Itse asiassa useat tutkijat (asiasta oli loistava juttu yle puheessa, mutta olen useasti etsinyt ei vaan löydy areenasta) ovat sitä mieltä että ei niinkään tuo lukukausi homma ole se juttu, vaan nimen omaan tuo kandin-tutkinnon yleistäminen. Eli pitäisi saada huomattavasti lisää aloituspaikkoja yliopistoihin ja suurin osa pitäisi pyrkiä kouluttamaan vain kandeiksi. Sitten tiukka karsinta niistä joita lähdettäisiin kouluttamaan eteenpäin.

Tämä vaatisi että valtio ja kunnat! muuttaisivat rekrytointikäytäntöään, eli suurimpaan osaan viroista riittäisi jatkossa kandin tutkinto. Tällä yhdellä pienellä muutoksella muutettaisiin järjestelmä paljon tehokkaammaksi. Samalla lisättäisiin korkeakoulutettujen määrää muun maailman ns. parhaiden tasolle (prosentuaalisesti) ja korjattaisiin monta muutakin valuvikaa.

Onhan se sinällään jännä, että täällä me kiistellään siitä riittääkö kandi, vai ei, kun samaan akaan tuolla maailmalla isot firmat pyörii noiden kandien voimin, kun muualla tuota tutkintoa arvostetaan. Se onko se teoriaa vai käytäntöä ei oikeastaan meinaa mitään, kun työt opitaan kuitenkin lähes aina siellä työpaikalla.

 

[pernaveikko]

Eli pitäisi saada huomattavasti lisää aloituspaikkoja yliopistoihin ja suurin osa pitäisi pyrkiä kouluttamaan vain kandeiksi. Sitten tiukka karsinta niistä joita lähdettäisiin kouluttamaan eteenpäin.

Britanniassa kaikki halukkaat pääsee kandiksi tai ainakin sisään ja ensimmäinenä vuonna opiskelu on kuin suomalaiselta yläasteelta. Kumeja heitellään, paperilappuset liikkuu jne. Toisaalta ehkä laput on nykyään digitalisoituneet.

En olisi ensimmäisenä ottamassa mallia kehitysmaalta.

 

[Tuamas]

Britanniassa kaikki halukkaat pääsee kandiksi tai ainakin sisään ja ensimmäinenä vuonna opiskelu on kuin suomalaiselta yläasteelta. Kumeja heitellään, paperilappuset liikkuu jne. Toisaalta ehkä laput on nykyään digitalisoituneet.

En olisi ensimmäisenä ottamassa mallia kehitysmaalta.

No, Saksassa on käytännössä sama systeemi.

Oikeastaan Suomen malli, jossa lähtökohtasesti kaikista tehdään maistereita on se poikkeus.

 

[pernaveikko]

No, Saksassa on käytännössä sama systeemi.

Mikähän mahtaa olla Ranskan systeemi? Kuulin siitä joskus aikoinaan ja ihmettelin kuinka tämä on aika ihmeellinen. Jotain suomalaiselle kummallista siinä oli.

 

[Sphinx]

Mikähän mahtaa olla Ranskan systeemi? Kuulin siitä joskus aikoinaan ja ihmettelin kuinka tämä on aika ihmeellinen. Jotain suomalaiselle kummallista siinä oli.

Eikös siellä kaikki pääse sisään ja sitten vähitellen porukkaa aletaan heittämään pihalle sen mukaan miten opinnot sujuvat? Eli ensimmäiset vuosi - pari opiskelua vastaavat suomalaisittain pääsykokeita.