Tässä täytyy taas suomalaisella saappaat jalassa-mentaliteetilla onnitella koko maajoukkue hienosta taistelusta. Ei pystynyt Suomi-poika vieläkään ylittämään itseään kun sitä olisi tarvittu, tosin vastus oli tällä kertaa myös rautainen. Pettymys tuo viimeinen matsi oli, niin pelaajille kuin faneillekin, mutta minkäs teet. Täytyy alkaa keskittyä todenteolla pikku-Huuhkajien otteisiin, viisi ottelua ja viisi voittoa! Siis suomalainen jalkapallojoukkue! Ja turpiin ovat saaneet jo Tanska ja Skotlanti, jotka voidaan sijoittaa futismaina ja tasoltaan jonnekin Euroopan puolivälin yläpuolelle.
Isommat Huuhkajat pelasivat kuitenkin kaiken kaikkiaan hienot karsinnat, joista ei draamaa puuttunut. Itse olin äärettömän skeptinen hävityn P-Irlanti-kenraalin jälkeen ja myös sitä edeltävien otteiden vuoksi. Mutta niin vain ensimmäiset viisi ottelua ilman tappiota ja joukossa vierasvoitto Puolasta. Armenia-ottelussa Finskillä alkoi jo näkyä hieman se että Suomi ei ole tottunut olemaan ykkönen ja rutiinivoiton ottaminen oli tuskan takana. Sitten tuli se räpellyskausi ja toivo jo melkein meni, kunnes Belgia-ottelu muutti taas suunnan.
Lohko A oli todella kovatasoinen ja myös pikkumaat erittäin pahoja jokainen. Euroopassa ei löydy tätä nykyä kuin San Marino, Luxemburg, Liechtenstein ja Andorra sellaisia maita jotka ovat vielä selkeitä tiskirättejä. Muut alkavat olla erittäin hankalia vastustajia kenelle vaan. Se teki tästäkin lohkosta tasaisen.
Suomi jäi kuudessa ottelussa nollille ja hyökkäyspeliin tai tehottomuuteen Alppien huiput nyt karkasivat. Miklu oli paljon pois, Tintti teki sen mitä pystyi ja Sheriffi iski yhden tärkeän maalin. Kuitenkin sieltä jotain puuttuu. Keskikentällä Losa, Teme ja Väykkä ovat kaikki loistavia pelaajia mutta siltikään eivät pysty aukomaan puolustuksia kansainvälisessä temmossa. Tainio alkaa tosin aina vaan enemmän ja enemmän profiloitumaan puolustuspään erikoismieheksi. Litin aukko on aivan valtava ja Suomen olisi jotenkin keksittävä miten hyökätään ilman Littiä tehokkaasti.
Seuraavat karsinnat ovatkin tosi mielenkiintoiset pelkästään siksi että kultainen sukupolvi on silloin kokolailla pois. Mutta samalla se antaa mahdollisuuden niille uusille johtajille. Tuleeko Peetusta Tihin topparipari, Nymanista tai Lammesta uusi laitapakki, mikä on Romanin ja Perpan rooli, mistä saadaan kärkiä, nouseeko Väykkä siksi pelaajaksi johon lahjoja on, paljon kysymyksiä.