Joo. Niinpä.Aika jyrkkä mielipide. Taidat olla ainoa, joka tätä mieltä. Ainakaan kukaan tässä ketjussa ei ole häntä paskaksi kutsunut paitsi sinä.
Pisteitä tärkeämpää on se että sai täyden kauden alle. Niin paljon luokkaantumisa jo sattunut uralla. Ehjä kesä alle ja ens kaudella 10-15 pistettä lisää niin hyvältä näyttää.Granlundin sijoitus suomipörssissä on kyllä kauden aikaisiin kommentteihin peilattuna yllätys. Ei toki ole pelannut odotusten mukaan, mutta ei nyt neljänneksi paras suomalainen pisteillä mitattuna ole aivan surkea saavutus. Varsinkin kun suomalaiset ovat vaihteeksi oppineet pelaamaan jääkiekkoa.
+/- tilasto vaan on aika surullinen. Koko joukkueen huonoin. Paras on Erik Haulalla joka on +21. Vaivaiset -33 eroa.Pisteitä tärkeämpää on se että sai täyden kauden alle. Niin paljon luokkaantumisa jo sattunut uralla. Ehjä kesä alle ja ens kaudella 10-15 pistettä lisää niin hyvältä näyttää.
Itselleni suurimmat pettymykset runkosarjassa olivat Filppula, Lehterä, Teräväinen ja Pulkkinen. Ainakin näin pisteiden valossa. Odotin myös Kemppaisen nappaavan vakipaikan kokoonpanosta. Lisäksi odotin kyllä parempia tilastoja näiltä aivan kärkimolareilta.
Nytkö täällä ruvetaan muiden palstalaisien tekstejä käyttämään lähteinä siitä kuka on pelannut hyvin ja kuka ei?
Nopealla tilastoskouttauksella Raannalla näkyy olleen kaudella 4 huonompaa peliä ja yksi peli jossa otettiin alussa vaihtoon 1 päästetyn maalin jälkeen. Noista heikommistakin peleistä lähes kaikki tulivat peräkkäin tuossa talven aikana. Sittemmin loppukausi ollut ainakin tilastojen valossa vakuuttavaa tekemistä, samoin kuin alkukausi. Kaverilla 18 starttia tällä kaudella ja tullut vaihdosta sisään 7 kertaa. Noissa peleissä vain 5 kertaa on vastustaja pystynyt tekemään yli 2 maalia. Torjuntaprosentti tältä kaudelta 91,9% ja GAA 2.24.
Vertailuksi tän kauden todennäköinen Vezina voittaja Holtby on pelannut kauden tilastoilla 92.2% ja GAA 2.20.
Jos siis Raanta on ollut koko kauden ailahtelevainen, eikä ole pelannut missään vaiheessa pidempää pätkää varmasti niin on ollut kyllä aivan helkkarin hyvä niissä onnistuneissa peleissä jotta on tilastoissa tollaisiin yltänyt.
Uskomattomia idiootteja tänne kirjoittaakin. Raantaa ei voi vertailla Holtbyn kanssa koska Holtby pelasi 66 ottelua.
Lundqvist ja Holtby olisivat omilla luvuillaan tilastoissa jos pelaisivat vain 25 ottelua kaudessa.
Eikai täällä kukaan ole väittänyt ettei Raannasta voisi tulla ykkösvahtia, 25 ottelun otanta on vain helvetin pieni eikä kerro maalivahdin todellista tasoa välttämättä. Eikä kukaan pestaa ykkösmaalivahdiksi kaveria jolla on noin vähän pelejä. Johonkin Flamesiin voisi päästä kilpailemaan ykköspaikasta.
Jokaiselle yli 50 ottelua pelaavalle maalivahdille tulee ottelumäärän ja kuormituksen vuoksi muutamia välipäiviä, jolloin sisään saattaa mennä pari helppoa ja torjuntatuntuma olla "ylikunnossa". Kakkoskassari saa valikoidut pelit ja on aina fyysisesti hyvässä ja virkeässä kondiksessa ennen pelejä. Brian Elliott ei jostakin kumman syystä pelaa tällä hetkellä 8 vuotta 64 miljoonaa -sopparilla, vaikka tilastot ovat viime vuosilta aivan loistavat.Millä oletuksella noin pieni pelimäärä parantaisi noiden pelaajien torjuntaprosenttia tai päästettyjen keskiarvoa? Luulisi siinä lähinnä pelituntuman kärsivän. Kumpikaan ei joutunut kuitenkaan rehkimään mitään Brodeurin lukemia, joka saattaisi jo väsyttääkin.
Jokaiselle yli 50 ottelua pelaavalle maalivahdille tulee ottelumäärän ja kuormituksen vuoksi muutamia välipäiviä, jolloin sisään saattaa mennä pari helppoa ja torjuntatuntuma olla "ylikunnossa". Kakkoskassari saa valikoidut pelit ja on aina fyysisesti hyvässä ja virkeässä kondiksessa ennen pelejä. Brian Elliott ei jostakin kumman syystä pelaa tällä hetkellä 8 vuotta 64 miljoonaa -sopparilla, vaikka tilastot ovat viime vuosilta aivan loistavat.
Et kuitenkaan varmaan kaavailisi ketään porukasta Elliott, Murray, Greiss, Neuvirth, Enroth, Berra 55-65 ottelua kaudessa pelaavaksi menestystä hakevan joukkueen ykkösmaalivahdiksi? Vaikka tilastot ovat aika mukavat.Ja kakkosella pelintuntumassa usein puutteita, kun saa pelata liian vähän. On totta, että vastustajat ovat usein helpompia keskimäärin, mutta toisaalta ne ovat myös usein back-to-back toinen peli, jossa oma joukkue vähän raskaammalla jalalla. En vaan näe, miten tuossa on helpompi saada merkittävästi kovemmat statsit. Jos olisi, niin siellä olisi monet kakkoset liigan kärkipäässä noissa tilastoissa. Ei siellä niitä nyt liiaksi ole.
Et kuitenkaan varmaan kaavailisi ketään porukasta Elliott, Murray, Greiss, Neuvirth, Enroth, Berra 55-65 ottelua kaudessa pelaavaksi menestystä hakevan joukkueen ykkösmaalivahdiksi? Vaikka tilastot ovat aika mukavat.
Et kuitenkaan varmaan kaavailisi ketään porukasta Elliott, Murray, Greiss, Neuvirth, Enroth, Berra 55-65 ottelua kaudessa pelaavaksi menestystä hakevan joukkueen ykkösmaalivahdiksi? Vaikka tilastot ovat aika mukavat.
Mitä tekemistä tällä on mun kysymyksen kanssa? On se hienoa, miten niitä osataan vääntää, mihin tahansa muotoon, mutta vastaaminen on mahdotonta. Enkä mä nyt tiedä, ettenkö osaa noista näkisi jonkun joukkueista (en puhu mitään itsestäni) kaavailevankin. Elliot pelannutkin joskus noin paljon ja tälläkin kaudella yli 40 peliä. Greissilla tällä kaudella se 40 peliä. Tarkoittanet Murraylla Pittsburghin huippulupausta, jolta kyseiset lukemat eivät oikeastaan pitäisi yllättää ketään. Neuvirthilla on myös aikaisemmin ihan hyvä 48 pelin kausi.
Enroth ja Berra ovat oikeastaan ainoat, joita en osaa minkään seuran näkevän ykkösmaalivahteina. Mitään tekemistä asialla ei toki ole kysymykseni kanssa, mutta tulipahan vastattua. Ymmärtääkseni myös kaikki joukkueet pelaavat menestyksestä ja Isles lähtee noista yhdellä playoffeihin. Moni Flyers-faneista taitaa olla sitä mieltä, että pitäisi lähteä toisella noista. Elliotin näkeminen Bluesin maalilla playoffeissa ei pitäisi yllättää ketään.
Berran tilastothan ovat aivan vastaavat Raannan kanssa.
Niin siis lähinnä tarkoituksena oli havainnollistaa sitä, että tiettyjen maalivahtien tilastot ovat selkeästi hyötyneet vähäisistä pelimääristä ja että valikoidut pelit ja riittävä lepo vaikuttaa enemmän kuin "ehkä hakusessa oleva pelituntuma". Artikuloin tämän vähän seikkaperäisesti, pahoittelut siitä.Mitä tekemistä tällä on mun kysymyksen kanssa? .
Juu, tarkoitin lähinnä Murrayta juuri tällä hetkellä. Ehdottomasti kuitenkin potentiaalinen aloittaja ja vastuunkantaja tulevaisuudessa.Ei sinänsä liity teidän keskustelun tai sun pointtiin, mutta täytyy silti mainita, että mielestäni ensimmäisiä NHL-pelejään pelaava 22-vuotias tulokasveska Murray ei kuulu tuohon listalle jo aiemmin mahdollisuutensa saaneiden ~30-vuotiaiden veskojen joukkoon. Hänellä on vielä ihan hyvät mahdollisuus olla aloittava maalivahti NHL:ssä - toisin kuin listan muilla maalivahdeilla, joille sitä on ehkä joskus aikoinaan kaavailtu, mutta ei vaan ole natsannut. Ja varsinkin ykkösveska kaavailuissa (paino tällä sanalla) Murrayn nimi on vahvasti edelleen mukana. Viime kaudella AHL:n paras maalivahti ja tulokas. Mutta. Tämä ei tosiaan sinänsä liity viestin olennaiseen pointtiin, josta olen kyllä samaa mieltä. Jatkakaa.
Niin siis lähinnä tarkoituksena oli havainnollistaa sitä, että tiettyjen maalivahtien tilastot ovat selkeästi hyötyneet vähäisistä pelimääristä ja että valikoidut pelit ja riittävä lepo vaikuttaa enemmän kuin "ehkä hakusessa oleva pelituntuma". Artikuloin tämän vähän seikkaperäisesti, pahoittelut siitä.
Jos palataan Raantaan, niin kaveri olisi turhan iso riski kenelle tahansa toimitusjohtajalle tässä vaiheessa ilman kokenutta vastuunjakajaa. Rangersissa kun ei pelejä vain tule tarpeeksi.
Juu, tarkoitin lähinnä Murrayta juuri tällä hetkellä. Ehdottomasti kuitenkin potentiaalinen aloittaja ja vastuunkantaja tulevaisuudessa.
Kyllä, vaikutusta ei välttämättä tulisi olennaisesti ja asialla on sinänsä turha spekuloida, kun kaverit eivät tule maagisesti päätymään kakkosveskareiksi lähivuosina. Rangersin, Bluesin ja Los Angelesin kaltaisissa menestyvissä ja (useimmiten) hyvin puolustavissa joukkueissa oikeat pelit saattavat nostaa kakkosmolarin parhaimmillaan 93,5-94% -luokkaan, mutta ei tietenkään automaattisesti. Yleisesti voitaneen kuitenkin sanoa, että maltillisella tai pienellä pelimäärällä on enemmän positiivista kuin negatiivista vaikutusta tilastoihin, jos kyseessä on ns. "hyvä joukkue".Kyllä, joillakin maalivahdeilla noin voi käydä, mutta monilla ei käy. 40 peliä, jonka osa noista pelannut, on myös pelituntuman osalta hieman eri asia kuin 20-25 peliä. Toki osa noista on pelannut käytännössä ykkösenä osan siitä ajasta. Kysymyshän kuului, että millä oletuksella Lundqvistin ja Holtbyn tilastot olisivat jotenkin ylivoimaiset vähentämällä pelejä. En puhunut mitään Raannasta. En nimittäin usko, että nuo tilastot tuosta merkittävästä paranisivat, jos ollenkaan.
Mielenkiinnosta kuulisin @Artturenos analyysiä aiheesta. Hän meistä ehkä tarkimmin juuri Teuvon otteita on seurannut ja odotukset pisteiden osalta olivat hänelläkin jossain aivan muualla kuin tuossa 35 pisteessä.
Uskomattomia idiootteja tänne kirjoittaakin. Raantaa ei voi vertailla Holtbyn kanssa koska Holtby pelasi 66 ottelua.
Lundqvist ja Holtby olisivat omilla luvuillaan tilastoissa jos pelaisivat vain 25 ottelua kaudessa.
Eikai täällä kukaan ole väittänyt ettei Raannasta voisi tulla ykkösvahtia, 25 ottelun otanta on vain helvetin pieni eikä kerro maalivahdin todellista tasoa välttämättä. Eikä kukaan pestaa ykkösmaalivahdiksi kaveria jolla on noin vähän pelejä. Johonkin Flamesiin voisi päästä kilpailemaan ykköspaikasta.
Edmonttoniin? Siellä tunnutaan maksavan keskinkertaisista kakkosmaalivahdeista hyvistä joukkueista.Jos palataan Raantaan, niin kaveri olisi turhan iso riski kenelle tahansa toimitusjohtajalle tässä vaiheessa ilman kokenutta vastuunjakajaa. Rangersissa kun ei pelejä vain tule tarpeeksi.
Sinäpä sen jo tuossa sanoit. Teräväisen pisteet tosiaan jäivät ainakin alekirjoittaneelle pettymykseksi, toisaalta taas vastuu puolustus pelaamisen suhteen oli yllättävän suurta, ja näillä asioilla on jonkilainen yhteys.
Teräväisen uran kehitys muistuttaa hieman Barkovin vastaavaa, toki Teuvo on aina tullut pari vuotta jäljessä jo kokonsa ja fyysisten ominaisuuksien puolesta. Aivan erilaiseiset pelaajat fyysisesti mutta vahvuudet peliluvussa ja pelaaminen on koko kentän mitalla on kummallakin iso vahvuus. Barkovin kanssa myös tuskailtiin viime kaudella kun hänet laitettiin puolustavampaan rooliin, että mikä on kun ei tulosta tule odotettuun tahtiin, ja hieman samaa tapahtui nyt tällä kadella Teuvon kanssa. Toki Chicagossa on aika hyvin tie tukossa myöskin suurempaan offensiiviseen rooliin, ja Teräväiseltä puuttuu tietty ominaisuus mitä Barkovilla on eli koko, joka vaikeuttaa huomattavasti isomman roolin nappaamista, joten ihan yhtä massiivisia kehitys askeleita ei kannata odottaa mitä Barkov on tällä kaudella peliinsä offensiivisesti ottanut. Kuitenkin tässä on tulevaisuuteen Suomella kaksi sentteriä, jotka tulevat hallitsemaan pelin kummassakin päädyssä kenttää. Ennustukseni menee Barkov tulee olemaan se kaveri, jonka voi laittaa ketä vastaan tahansa ja hän voittaa vastujansa, ja Teräväinen fyysisesti rajoittuneempana tulee säestämään kakkosviulua senttereistä, jonka vahvuudet taas tulevat erikoistilanteissa enemmän esiin.
30 Thoughts: Picking NHL award winners - Sportsnet.ca20. One coach on the Dallas goalies: “If both are at their best, you take [Kari] Lehtonen. If both aren’t, you take [Antti] Niemi.”