Taklauksiahan salibandyssa näkee nykypäivänä
Arvoisa Pavlikovsky käytti Jori Lehterää esimerkkinä ja ainakaan minulla ei ole tiedossa kovempaa pelimiestä maailmassa, kun huomioidaan molemmat lajit tasavertaisesti. Silloin kun mies poikajunnuna veti molempia suurinpiirtein tasaisesti, niin oli lahjakkuus molemmissa lajeissa. Nyttemmin voisi pystyä heikoimpiin MM-joukkueiden kokoonpanoissa isoon rooliin. Ja Lehterä on todellakin paras esimerkki. Lajit ovat niin erilaiset, etten usko lätkämaailmasta usko montaa MM-tasolle kykenevää löytyvän.
Samalla tapaa, kuin jääkiekossa sallittaisiin huitominen ja koukkaaminen. Eli vietäisiin se "viimeinenkin" orjenkorsi taitopelaajilta pois.
Oletko oikeasti tosissasi vai heitätkö jotain mukahauska läpändeerusta? Mailaanlyönnit nykyään "sallittuja" ja sinun mielestäsi ne pitäisikin sallia, kuten myös mailanostot. Tarkoitatko mailaanlyönneillä kenties tilanteita missä pallo pelataan pois "liuttamalla" lavan alitse (nostoliikettä ei saa tapahtua) vai tilanteita, jossa lyödään palloa lavassa ja usein siinä myös loppujen lopuksi mailat kolahtavat toisiinsa. Itse olen lajin äärellä ollut kohta 10 vuotta ja en todellakaan ymmärrä minkä takia mailaanlyömiset ja nostamiset ja varmaankin sitten myös painamiset pitäisi sallia. Se tappaisi pelin kokonaan. Samalla tapaa, kuin jääkiekossa sallittaisiin huitominen ja koukkaaminen. Eli vietäisiin se "viimeinenkin" orjenkorsi taitopelaajilta pois. En myöskään ymmärrä tuota, että oikein suojaamalla ja esittämällä voisi vedota rikkeeseen. Siellä on se tuomari kentällä, joka viheltää toivottavasti kaiken, jonka näkee ei sitä mihin pelaaja vetoo tai huutaa.
Taklauksiahan salibandyssa näkee nykypäivänä, joka pelissä eli juurikin noissa pallontavoittelu tilanteissa, jossa kontakti tapahtuu olka-olka-akselilla. Itse tykkään salibandyssa fyysisestä pelistä, kunhan se tapahtuu puhtaasti, ei siis selän puolelta eikä myöskään tilanteissa, jossa toinen pelaaja ei ole mitenkään varautunut taklaukseen. Nämä on syytäkin pitää kiellettyinä, sillä kyseisissä tilanteissa voi tapahtua todella pahasti.
Annan varovaisen kannatuksen tuohon maalien kiinnittämiseen lattiaan, mutta kuitenkin sillä ehdolla, että maalit edelleen siirtyisivät paikaltaan, isomman kontaktien sattuessa. "Sementoidut" maalit aiheuttaisivat vain vaaratilanteita. Toki maali voi olla vaikka 180 astetta väärään suuntaan, mutta pallon mentäessä oletetun maalikehikon sisään on maali hyvin helposti hyväksyttävissä. Maalivahdit saattavat maalejaan siirrellä, mutta sille kyllä voi tehdä ja paljon. Maalivahdille voidaan antaa 2min tai 2+10 ja tietenkin kummassakin tapauksessa voidaan myös antaa rangaistuslaukaus.
Tuohon viimeiseen vielä sen verran, että kyllä se lapa saa nousta yli polvitason lämärin jälkeen, KUNHAN maila ei nouse vaarallisen lähelle muita pelaajia eli jälleen pelkkä turvallisuuskysymys.
Toinen erittäin kova jätkä tässä luokassa on Teräväisen Teuvo. Teki Tapanilan Erässä erittäin vakuuttavaa jälkeä C-junioreiden SM-sarjassa.
Siispä: jos harrastat sählyliikuntaa, jossa voi vaihtaa miten sattuu, pysäyttää pallon kädellä ja jossa palloa ei hyökätessä pelata säännöllisesti ja taktisesti myös alaspäin, et pelaa salibandya vaan leikit jääkiekkoa. Tämä on lajimme suurin rikkaus; matala aloitustaso ja toisaalta rajattomat kilpailu- sekä kehitysmahdollisuudet (pl. upporikastumismahdollisuus).
Jori Lehterästä tai Teuvo Teräväisestä puhuttaessa täytyy ottaa huomioon se, että kumpikin oli ainutlaatuinen lahjakkuus sekä salibandyssa että myös kiekossa. Lopullinen valinta lajin suhteen tehtiin vasta rippikouluiässä ja monipuolinen tausta on näkynyt kummankin jampan otteissa positiivisella tavalla.
arvoisa Kari R.
Anteeksi, jos pahoitin mielesi. Ehkäpä käyttämäni "sählyliikunta" sanana kertoo sinulle paremmin millaista harrasteympäristöä tarkoitin. Lajia pelanneena, viimeksi eilen, kilpaa hahmotan kyllä sinun harrastuksesi tyylin ja sen lajiymmärryksen joka sinulla. Harrastanet salibandya. Taso ei kuitenkaan ole teknisesti ja taktisesti kovin korkea. Kykenet silti hahmottamaan että pelillä jota pelaat on hyvin vähän yhtäläisyyksiä jääkiekon kanssa.
Toki maali voi olla vaikka 180 astetta väärään suuntaan, mutta pallon mentäessä oletetun maalikehikon sisään on maali hyvin helposti hyväksyttävissä.
Tuohon viimeiseen vielä sen verran, että kyllä se lapa saa nousta yli polvitason lämärin jälkeen, KUNHAN maila ei nouse vaarallisen lähelle muita pelaajia eli jälleen pelkkä turvallisuuskysymys.
Hyvin helposti? Nyt on ihan pakko kysyä, että oletko montakin kertaa hyväksynyt maalin tilanteessa, jossa pallo ei mennyt maaliin, mutta ylitti maaliviivan etupuolelta maalin tolppien merkkien välistä ja oletetun maalin yläriman korkeuden alta? Sääntöjen mukaan se on maali, mutta mä väitän, että käytännössä sellaisen ratkaisun myyminen on usein kaikkea muuta kuin helppoa.
Taannoinen TPS-Happee Suomen Cupin matsi ratkesi tämmöiseen tilanteeseen ajassa 69 minuuttia ja sekunnit päälle. Vajaa minuutti oli siis jatkoaikaa jäljellä. Maali siirtyi pois paikaltaan, eikä ollut niinkään sanottua etteikö maalikehikon paikallaan ollessa olisi voinut osua tolppaan. Tuomari kuitenkin katsoi suoraan maalin syntyneen. Hän siis pystyi keskittymään tilanteeseen ammattilaisen tavoin. En epäile lainkaan etteikö asiansa osaava tuomari kykenisi tilanteen myymään.
TPS:än Mikko Rantanen ja joku Tepsin salibandyseuran parhaan laukauksen omaava jätkä ottivat lämäriskabassa yhteen sählyn merkeissä ja Rantanen sai tuloksekseen 170 km/h ja sählyjeppe 182 km/h. Sanoisin että enemmän eroa on sählyjätkän lämärissä kiekon kanssa kuin lätkäjätkien lämärissä sählypallon kanssa.
Tätäpä juuri tarkoitin. Molemmissa lajeissa on maila sekä peliväline ja laukaisumalli on suurinpiirtein samanlainen. Väitän kuitenkin, että salibandyssa palloa on helpompi laukoa, koska mukana ei ole varusteita, jäätä ja pallo on helpompi kuitenkin käsitellä kuin kiekko.
Samoin kun palloa pitäisi saada syöttää jalalla toiselle pelaajalle, hölmö sääntö tuokin että palloa ei saa potkaista kuin itselleen.
Olen miettinyt, että salibandy/sähly hakee itseään vielä lajina sääntöjen ja yleisen lajin "jämäkkyyden" kanssa. Välillä tuntuu, että lajia vihellellään ja pelataan samanlaisella fiilispohjalla ja touhusta puuttuu auktoriteetti. Juttelin kerran erään lajissa vaikuttavan henkilön kanssa lajin säännöistä ja havaitsin melko "hauskan" yksityiskohdan kun puhuttiin säännöistä. Puhuimme pelitilanteista jolloin maalin voi salibandyssa hylätä. Olin äimän käkenä, kun puhuttiin ns. korkeista kaaripalloista jolloin salibandyssa maali tulisi hylätä, jos pelaaja lyö ilmasta (en muista mistä korkeudesta tarkalleen) pallon suoraan maaliin ja puhutaan nimenomaan laskevasta pallosta. Tämä henkilö kuitenkin mainitsi, että "jos maali tai maalintekijän ohjaus ilmasta on kuitenkin oikein tyylikäs ja hieno, tuomari voi hyväksyä maalin". Mitä vittua?
ja erityisen herkästi näin tosiaan tehdään silloin, jos maali on pirun näyttävä.
Ei salibandy todellakaan ole ainoa laji, jossa sääntökirjan kirjainta venytetään. Esimerkkinä voisi mainita vaikka yhdistelmät NBA ja askeleet sekä NHL ja pitkäkiekko.
NBA:ssakin tuomarit karsivat kuitenkin melko hyvin askeleet pois,
Paitsio vs. paitsiottomuus (tosin salibandyssäkin on paitsiosääntö koskien maalivahdin avausheittoja)
Siis tästä tilanteestako nyt puhut?
https://www.youtube.com/watch?v=1LOu9pVmzVc#t=3m38s
Sinä puhut nyt ihan eri asiasta kuin minä. Minä puhuin tilanteista, joissa pallo ei mene missään vaiheessa maaliin. Tuo ei ole sellainen tilanne. Tuollaisessa tilanteessa huomattavasti vaikeampi olisi myydä sellainen päätös, että tuomari jättää maalin tuomitsematta, koska pallo ei hänen mielestään olisi mennyt maaliin, jos maali olisi ollut oikealla paikallaan. Etenkin, kun veskari itse sörkkii maalin pois paikoiltaan ja avaa siten hyökkääjälle paremman kulman laukoa.
Sama koskee tuota skenariota, että maali on siirtynyt paikaltaan ja pallo lasetetaan kuitenkin maalin suuntaisesti pelaajan toimesta ja tuomari hyväksyy maalin. Kaikku kunnia röntgen- ja laserkatseiselle tuomarille, mutta onhan tuo aika naurettava sääntö ihan perusmatsissakin puhumattakaan jos tuolla ns. isoja pelejä ratkaistaan.
Itseasiassa sinä kuvaillut nimenomaan tilanteen, jossa pallo menee maaliin.
Sitä tilannetta ei muuttaisi se seikka, että maalikehikko olisi viiden metrin päässä
Jos tuomari ei ole varma, ylittääkö peliväline maaliviivan maalin oletetusta paikasta, ei maalia voida hyväksyä.
Oletko nyt ihan tosissasi?
Haluaisin tietää, miksi tämä sääntö on naurettava. Jos pallo ylittää maaliviivan maalin ollessa pois paikaltaan, eikö maalia pitäisi hyväksyä?
Voi asian toki nähdä tälläkin tavalla. Omana pointtina oli lähinnä se, että salibandy tuo pelaajan taito- ja ratkaisuvalikoimaan jotakin hieman poikkeavaa verrattuna siihen mihin kiekkokaukalossa yleensä keskitytään. Teräväisen ja Lehterän "neppailumentaliteetti" tuntuu olevan uran jossakin vaiheessa aika yleinen kaikilla Suomen nykyisillä ilmaveivejä, jalkakyniä ja lättysyöttöjä viljelevillä taitopelaajilla, oli salibandytaustaa tai ei. P-Amerikan sarjojen fyysisyys tuntuu aina tulevan (ennen kaikkea kiekkomedialle) samanlaisena yllätyksenä kuin talvi autoilijoille.On näkynyt positiivisella tavalla, mutta mielestäni voidaan varsin hyvin todeta, että salibandytausta on näkynyt molempien pelissä myös negatiivisella tavalla. Salibandymäinen neppailumentaliteetti tuottaa luovia ja näyttäviä ratkaisuja, mutta sillä saattaa myös olla jotain tekemistä sen kanssa, että Lehterä breikkasi NHL:ään noinkin varttuneella iällä ja että Teräväinen valittaa haastattelussa sitä, miten hankalaa AHL:ssä pelaaminen on.
Lattiassa olevat viivatko määrittelevät maalin?
Salibandyssa maalia nyt ei vaan voi pultata lattiaan kiinni ihan turvallisuusnäkökohtienkaan takia.