Saitko lapsena maistaa viinaa kotona?

[finnjewel]

Antoivatko vanhempasi sinun maistaa lapsena viinaa, viiniä tai olutta kotona?

Saitko nuolaista sormesta, maistaa lusikallisen vai tilkan omasta lasista?.

Itse sain teelusikallisen rommitotia 6-vuotiaana, hörpyn saunaolutta 7-vuotiaasta asti, joskus lasillisen 2,25% siideriä tai B-pilsneriä suunnilleen samoihin aikoihin. Juoppoa ei minusta aikuisena tullut, mutta teinivuosien kännit 13-18-vuotiaana olivat kyllä liian rajuja toisinaan. Ehkä juuri siksi kännääminen jäi teini-iän kokeiluihin, kun siitä ei tullut hyvää oloa.

 

[kananlento]

Ikää en muista, mutta sain kyllä maistaa huikan lonkeroa tai olutta varsin pienenä lapsena. Ei kyllä maistunut ollenkaan silloin. Teini-iän kokeiluja tämä ei kyllä poistanut, vaan nekin tuli koettua. Kohtuu täysipäinen meikäläisestä kuitenkin kasvoi.

 

[Evil]

En saanut, salaa piti juoda. Neljävuotiaana pikkusiskon varpajaisissa kumosin aika monta samppanjalasillista ja kävelin seinille. "Misschä on lischää schitä hyvää limpschaa..??"

Viinakokeilut kun alkoi kunnolla tuossa toisella kymmenellä, niin ihan ite piti hakumiehet hommata. Traumoja jäi.

 

[Chambza]

En tosiaankaan, paitsi ehtoollisviinit toki sunnuntaisin. Kaikki muu alkoholin juominen oli saatanasta.

Pikkaisen salaa maisterin jostain lahjaksi saadusta sherrypullosta 13-14-vuotiaana, paljoa en uskaltanut ottaa ja pulloa piti täyttää sitten vedellä (riskiä jäädä kiinni ei juuri ollut, kun ei sitä olisi kukaan muukaan kotona avoimesti juonut).

Olinkin jo täysi-ikäinen kun join sitten ensimmäisen olueni. Tämä tapahtui jossain abien tapaamisessa, ja sain koko abiporukalta aplodit. Kuinkas monelle täällä on taputettu kun joi ensimmäisensä?

Tuona iltana join kaksi annosta, hieman pelkäsin humaltumista mutta totesin ettei suuresti vaikuttanut. Sitten seuraavalla kerralla join neljä, totesin ettei vieläkään suuresti vaikuttanut, ja tein päätelmän että viinapääni on varmaan tosi hyvä, eikä alkoholi minuun suuresti vaikuta. Seuraavalla kerralla join 15+ annosta, makasin tiedottomana baarin vessassa, hukkasin rahani, kotiavaimeni ja jopa vyöni.

Joskus myöhemmin olen miettinyt, olisiko vähän rennompi suhtautuminen kotona voinut säästää tuoltakin oppitunnilta. Toisaalta, olin tosiaan jo 18-vuotias kun vedin ensimmäiset perseeni ja ehkä siten riittävän vanha oppimaan jo yhdestä kerrasta sen verran, etten sittemmin ole sammumispisteeseen päätynyt.

 

[Kayaker]

Sain muistaakseni 6 tai 7-vuotiaana pienen tilkan faijani saunaolutta, seuraavan kerran sain muistaakseni punaviiniä ruuan kanssa vasta joskus teiniiässä. Mutta siinä vaiheessa olikin jo alkoholikokemusta omastakin takaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Luvan perästä sain tipan maistaa silloin tällöin. Siis tosiaankin puhuttiin kirjaimellisesti tipoista. Ajattelivat kai että tuosta jäisi mieleen vain paha maku, ja Kääpiö täten pysyisi visusti matkan päässä juovusjuomista. Tippojen perään ronkuaminen loppui viimeistään kouluunmenon kynnyksellä, kun sellainen tuntui perin juurin kakaramaiselta.

Luvaton maistelu taas ei oikeastaan kuulu tähän ketjuun, mutta tämä puoli on ehkä hyvä tuoda rinnalle. Kävin totta kai faijan kätköillä. Ukko oli vaan saatanan tarkka olevinaan, veti Dry Vodkan etikettiin peukalonkynnellä viivan kulloisenkin nesteenpinnan kohdalle. No vesitilkalla pienen vajeen saattoi tietysti kompensoida ilman että äijä olisi huomannut mitään.

Faija otti tosi harvoin persareita ja silloinkaan harvoin ei tapahtunut mitään totaalinollauksia. Ollessani noin 13-vuotias ukko otti kuitenkin harvinaiset seinäjurrit. Ryystön jäljiltä jäi nurkkiin puolikas Finlandia-leka, sellaisesta litran laivatuliaisesta oli siis kyse. Ajattelin että nytpä on hyvä tilaisuus anastaa kunnon siivut omaan kätköön, kun faija ei välttämättä muista kuinka paljon tuli juoneeksi. Max jotain varttilitran verran nappasin viinaa limupulloon ja vein saaliin varmaan piiloon metsään. Mutta ukko perhana oli ennen väsähtämistään pannut mieleensä, että juoman pinta oli jäänyt senaikaisen etiketin sarvipääporojen selän kohdalle, ja nyt pinta oli reilusti alempana! Pitkän jankkaamisen jälkeen äitini sai pullon omistajan uskomaan, että tämä oli joko jatkanut aamuyön tunteina röpöttelyään tai yksinkertaisesti muisti väärin. Sitä paitsi äiti ei voinut sietää vodkaa, Kääpiö on vasta 13-vuotias eikä juo tipan tippaa, eikä muita ollut sillä kertaa paikalla...

 

[-FNM-]

En saanut maistaa. Vanhemmillani kuitenkin oli tiedossa, että kävin juomassa isän oluista pullonpohjat ennen kuin vanhemmat viikonloppuna heräsivät. Vanhempani erosivat, kun olin 5-vuotias, joten siihen tuo ilo tyssäsi lähes kymmeneksi vuodeksi.

 

[alwahla]

En saanut, mutta silti tissuttelin yläasteella aina joskus. Enimmäkseen jotain halpaa viskiä sekä toisinaan jotain vielä halvempaa kossua. Olutta tuli kokeiltua faijan tarjoamana viitisen kertaa, mutta ei sitä vaan voi juoda.

 

[Musta Nuoli]

En muistaakseni saanut, ainakaan ei ole mitään muistikuvaa. Tai sitten join jo lapsena itseni kotona tiedottomaan tilaan perheen saunailloissa.

Ei vain, ei meillä kyllä viinaa lapsille tarjoiltu. Vaikka viinaa ei ole kurkustani kaadettu lapsena alas vanhempien toimesta ja toisen vanhemman suhde alkoholiin on aavistuksen verran negatiivinen, niin tästä huolimatta minusta on tullut varsin kohtuudella alkoholia käyttävä kansalainen, jolla ei ole pakonomaista suhdetta tai tabusuhdetta alkoholiin.

Ei tarvitse kiskoa litrakaupalla kirkasta joka viikko tai kymmeniä tölkkejä kaljaa ja valittaa samalla, että "jos vanhempani olisivat antaneet maistaa tilkan viiniä lapsena, niin kenties minusta ei olisi tullut perisuomalaista alkoholistia, jolle anaalikänni ja sammumistila on ainoa oikea tapa juoda - tämä kaikki on huonon kotikasvatuksen vika".

Lapsille ei tarvitse viinaa antaa pienenä pisaraakaan, jotta heistä tulee täyspäisiä ihmisiä jotka osaavat olla juomatta pakonomaisesti tai aina silloin kun kalenterissa lukee vappu, juhannus tai uusivuosi. Teini-ikäiselle voi tarvittaessa maistattaa jotain jos haluaa vähän tutustuttaa aiheeseen ja kertoa, että on muutakin kuin kusen makuinen Karjala, mutta sitä pienemmille ei tarvitse antaa tipan tippaa.

Eihän sitä lapsille anneta seksivalistustakaan siten, että isä tai äiti panevat lapsen nähden ja kertovat, että tämmöistä se seksi sitten on, muista pikku-Ville käyttää sitten kortsua heti kymmenen vuoden kuluttua kun täytät 16 ja saat nussia naapurin Minttua.

 

[ReijoRotta]

Sain. Kaljaa sain maistaa joskus tosi pikkupoikana saunassa, ja voi että se maistui pahalle. Viskiä (Jim Beam) sitten joskus teininä, ja voi että se oli pahempaa kuin kalja. Näistä viisastuneena ekat kännit otinkin sitten vasta 17 vuotiaana.

 

[pehtoori]

Sain maistaa pienenä aikuisten juomaa, tarkalleen ottaen uutenavuonna -90. Pahaa oli. Samojen rakkaiden ihmisten seurassa seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin join ensihumalani. Sitä oksentavaa serkkuparvea aamulla mökin takana ei luultavasti meistä unohda kukaan (kaikki samaa ikäluokkaa). Hyvässä huolenpidossa alkoholin nauttiminen oikeissa määrin ei ole nuorelle välttämättä pahasta. Lapselle tottakai on. Vanhemmathan sen päättävät ensikädessä.

Ja Päästiväthän ne minut Provinssiin kuitenkin 15-vuotiaana ja antoivat vielä juomat mukaan; X-määrä per päivä, etkä juo muiden pulloista. Sinä Provinssina petin lupaukseni, mutta kerroin kyllä kaiken tapahtuneen - poliiseja myöten - eikä ole valistusta tullut sen jälkeen, paitsi tupakoinnista. Eivät kyllä uskoisi tänä päivänä jos sanoisin, että en juonut silloin muiden lesteistä.

Hipit porukat ja vapaa kasvatus oli ainakin mulle paras mahdollinen koulu ja olen vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen kasvatuksestani, siihen kuuluu myös kulttuuriin tottuminen. Pahempi musta olisi tullut jos ei olisi annettu rauhassa itse tutustua aikuisten juomaan.

 

[Evil]

Eihän sitä lapsille anneta seksivalistustakaan siten, että isä tai äiti panevat lapsen nähden ja kertovat, että tämmöistä se seksi sitten on, muista pikku-Ville käyttää sitten kortsua heti kymmenen vuoden kuluttua kun täytät 16 ja saat nussia naapurin Minttua.

Tästä tuli mieleen, että olin yllättänyt vanhempani makuuhuoneestaan päällekkäin joskus noin 4-vuotiaana. En muista tapausta, mutta minulle on se jälkeenpäin kerrottu. Olin vielä kysynyt, että paljonko pitää maksaa että saan jäädä katselemaan. Eli joku haju mulla on ollut, että siellä jotain salaista puuhaillaan.

 

[Bruno]

Tälle palstalle ilmestyy päivä päivältä hienompia ketjuja.
En saanut maistaa kunnon viinaa kotona, vaan ihan kaljaan piti tyytyä.
Mihin voi valittaa?

 

[powerplaymaker]

Kaikennäköisiä faija antoi jo ihan pienenä maistaa sen puolikkaan teelusikallisen verran tms, mutta ekat kännit vedin vasta täytettyäni 18. Ei tuolla ainakaan mitään ryyppäämiseen kannustavaa vaikutusta ollut; ehkä jopa päin vastoin, koska alkoholi ei sitten koskaan ollut mikään kiehtova uusi asia, vaikkei varsinaisesti päihtymystä ollutkaan kokenut...

Itse aion omille lapsilleni antaa maistiaisena pienen määrän jos vain kysyvät. Eikä todellakaan pidä alkaa hössöttämään mitään. Tietty terve huolenpito ja lapsen omaan järkeen vetoaminen ja thats it!

 

[Lunatico]

Jos en ihan väärin muista niin kyllä kaljaa sain maistaa ja en tykännyt. Siksipä teinix äksdee aikoina joinkin viinaa taikka lonkeroa. Kaljan juonin salat opettelin kunnolla sitten 20+ ikäisenä.

 

[ms.qvist]

Kyllä meille (minulle ja veljelleni) tarjottiin vähäisiä määriä alkoholia jo hyvin varhaisessa vaiheessa mutta ensimmäisen kerran minä kyllä otin maistiaisia ilman kenenkään lupaa taaperoiän ohitettuani.

Olin varmaan noin parin vuoden vanha kun isäni - poikkeuksellisesti - oli naukkaillut vodkaa tms. kirkasta ja jättänyt pullon (jossa oli ehkäpä parin sormen leveydeltä kirkasta) pöydälle ja mennyt itse toiseen huoneeseen käymään ja sinä hetkenä kovin utelias "vlad" maistoi mitä pullo piti sisällään. Eihän se hyvälle maistunut mutta eipä siitä tainnut traumaa jäädä.

Olin siinä alta seitsemän kun sain ensimmäisen kerran luvan kanssa maistaa viiniä aterian yhteydessä. Tai itseasiassa kyse ei tainnut olla pelkästä maistamisesta vaan sain oman lasin, johon kaadettiin alta puolet viiniä. En kuitenkaan juonut kaikkia, koska punaviini ei ollut makuuni. Tämän jälkeen säännöllisesti vanhempien toimesta tarjottiin viiniä juhlapyhinä mutta jostain syystä säännöllisesti kieltäydyin siitä tai sitten halusin sitä todella vähän, ehkäpä parin ruokalusikallisen verran maistiaisia.

Meillä ei kuitenkaan juopoteltu, näin isäni vain kerran humalassa ja se tapahtui eräänä kesänä sukulaisten luona Kesälahdella. Tuolloin koko ukkokööri oli tuhannen tuiterissa ja minä katselin silmät ymmyrkäisinä kyseistä menoa. Ihan uutta minulle...

vlad.

 

[JZZ]

Itse olen saanut ensimmäisen kerran maistaa alkoholia varmaankin 10-vuotiaana, ehkä hörpyt isän saunabissestä tms. Ei tosiaan ollut silloin ainakaan hyvää. Joskus ehkä 12-vuotiaana saatiin joskus viikonloppukarkkien kanssa (onko muuten muilla ollut karkkipäivä? meillä oli, tämä 80-luvulla. Muuten ei karkkia juurikaan syöty, ei ainakaan ostettu omia) yhdet "lasten lonkerot", eli 2,6% lonkerot. Viiniä sain samaan aikaan maistaa ruoan kanssa, sitä jopa kaadettiin omaan lasiin pieni loraus pohjalle. Ekat kännit vanhemmilta pöllitystä viinipullosta joskus 14-vuotiaana (7. luokalla), vedin viinipullon n. vartissa ja jälki oli just sen mukaista. 16-17 -vuotiaana sitten oltiin usein vanhempieni luona porukassa istumassa, meillä sai sitten kaveritkin juoda muutaman oluen ja vanhemmat katsoi päältä että kaikki on ok. Tämä siis myös samanikäisten kaverieni vanhempien tiedossa.

Meillä alkoholi on ollut aina hyvinkin normaali asia. Isä joi oluen aina silloin tällöin ja viiniä meillä on juotu ruoan kanssa aina kun jotain parempaa on laitettu, vähintään viikonloppuisin. Näin ensimmäistä kertaa vanhempani selvästi humalassa vasta aikuisiällä. Äitini n. 20-vuotiaana ja isäni vasta hänen 60-vuotisjuhlissaan, kun illan päätteksi istuimme takkahuoneessa nauttimassa viskiä. Itse olin se eniten "ongelmalapsi" tuon teinidokailun kanssa, ja siitä viisastuneena porukat salli sen valvonnan alla. Nykyisin juon hyvinkin samaan tahtiin kuin kotona on juotu, viikkokulutus on n. pullo viiniä, pari olutta ja muutama viski/konjakki/tms. Tyttöystäväni on perheestä jossa ei alkoholia ole koskaan kotona käytetty ja hän pitää juomatapojani lähes alkoholismina. Poltan myös silloin tällöin kannabista, tätä olen tehnyt yli 15 vuotta eikä se ole koskaan ollut sitä vakavampaa.

Sinällään hieno ketju, koska nyt vellonut keskustelu on saanut minut miettimään mikä on oikeastaan normaali tapa opettaa päihteidenkäytöstä lapsilleen. Omat on vielä tekemättä, ja julkisuudessa esitetyt näkemykset on olleet lähinnä pöyristyttäviä. Hyvä nähdä että aika monella täällä on samankaltaiset kokemukset kuin itsellänikin.

 

[Lunatico]

Joskus ehkä 12-vuotiaana saatiin joskus viikonloppukarkkien kanssa (onko muuten muilla ollut karkkipäivä? meillä oli, tämä 80-luvulla. Muuten ei karkkia juurikaan syöty, ei ainakaan ostettu omia)

Ohi itse aiheen, mutta pakko kyllä sanoa, että meillä oli kanssa karkkipäivä samoihin aikoihin kuin sinulla. Aina perjantaisin saatiin lauantaipussit. Tämä traditio oli käytössä myös 90-luvun puolivälin tienoille saakka. Ylä-asteella muistaakseni ei pahemmin karkkipäiviä enää ollut, muuten kuin itse ostamana, mutta tuo lauantaipussi systeemi oli kyllä pitkään.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Ketjun aloitti Ässä-kannataja. Pistäkääpä merkille tietynlaiset "tyhmät" viestit ja suosikkijoukkeen. Tulette hämmästymään, kunnes ette enää edes ylläty.

En saanut.

 

[Silkkeri]

Bisseä ainakin maistateltiin jo ala-asteikäisenä, kyllä vissiin kirkkaitakin, mutta ei kyllä maistunut vielä tuolloin. Hajusta jo päättelin, ettei ole mun juttu ja nirsona poikana ei sitten viitsinyt edes maistaa. Isosiskon ja tämän (myöhemmin yhteisten) kavereiden kanssa tuli jossain illanistujaisissa oltua n. 14-15-kesäisenä ja muutaman selvän kerran jälkeen halusin juoda yhden kaljan. Lopulta sitten tykästyin kaljan juomiseen niin paljon, että 15-kesäisenä istuskelin jatkuvasti Kiasman nurmikolla mäyräkoiran kanssa ja myös tupakkaa alkoi kulua.

Kotona ei pahemmin rajoituksia tullut, luotettiin varmaan että kyllä se sisko huolta pitää. Kaljat sain myös siskon lisäksi ihan vanhemmilta pyytämällä, että kävisittekö hakemassa. Tuohon aikaan olin vielä niin fiksu kännissä, ettei käytös erityisemmin muuttunut ja fiksun juojan maineessa vetelin vielä monet vuodet, kunnes aikuisikä teki tehtävänsä ja opin vetämään sen luokan perskännejä, ettei seuraavana päivänä muistanut juuri mitään ensimmäisen kaljan jälkeen. Hauskaa sinänsä, että alaikäisenä tiesin rajani paljon paremmin. Ehkä siinä oli vaan niin muiden hakijoiden varassa, ettei koskaan saanut ihan kaatokännejä aikaiseksi.

Tällä tiellä ollaan osin edelleen. Valtaosa baari-illoista päättyy jonkin sortin muistinmenetykseen ja krapulat ovat usein luokkaa "iltaseitsemältä ekaa kertaa sängystä ylös ja laatta lentää vielä kolmelta yölläkin". Juotujen annosten määrää pitäisi siis vähentää, aika hyvin olen jo kertojen määrän saanut minimoitua. Nykyään ei edes juuri ikinä tee mieli dokata, mutta kun vauhtiin päästään niin aina se on se 2-3 promillea oikeassa seurassa. Tosin viime aikoina olen jopa osoittanut hämmästyttävää suoraselkäisyyttä ja lopettanut juomisen siinä vaiheessa kun tajuan, että alkaa olla aika jurrissa nyt. Toivottavasti sama trendi jatkuu.

 

[Eino_Mies]

Faijan saunaoluesta sain kuulemma yhdet huikat joskus alle kouluikäisenä. Seuraavan kerran olin 16v ikäinen, kun isukin 40-vuotissynttäreillä otin hänen kanssaan kokonaisen pullon Karjalaa tai Karhua, saattoi olla myös Amiraalia.

Lapsuuden kodissani ei luojan kiitos alkoholilla sen enempää läträtty, joten väkeviin tein tuttavuutta vasta täysi-ikäisenä kaveripiirissä. Eipä tuo tärpätti vieläkään kovin hyvältä maistu, vaikka siitä joskus ihan hassu olo tuleekin.

 

[Merovingi]

Sain ainakin maistaa kielen päällä likööriä ja kait joskus saunaoluttakin pikkutilkan.

Millaista se alkoholin käyttö on nykyään? Juon erittäin harvoin. Tänä vuonna olen juonut kokonaisen yhden shotin Tequilaa, se siitä. Pystyn hyvin olemaan ilman alkoholia, en koe sille mitään tarvetta. Lonkeroa ostan joskus harvoin ja senkin juomisessa kestää todella pitkään.

En ole ikinä menettänyt muistiani, mutta pienen kankkusen olen kokenut.

 

[sampio]

Ennen vanhempieni raitistumista sain muutaman kerran hörpyt ottaa lonkerosta tai kaljasta. Taisin joskus saada kielen päälle kossuakin, ellein aivan omiani muista. No, kymmenvuotiaasta lähtien seuraava kosketus alkoholiin tulikin sitten vaille kolmekymppisenä, kun itse päätin tutustua erilaisiin oluisiin.

Chambza kertoi ilmeisen uskonnolisista taustoistaan ja niiden vaikutuksesta omiin kokemuksiinsa. Minä taas olen tyytyväinen omasta kehityskaarestani, koska ehdin lapsena jo tajuta sen, mihin suuntaan isukkini oli menossa. Olisi varmasti veljensä tapaan mullan alla tai ainakin todella huonossa hapessa. Siksi pidän vain hyvänä asiana, että alkoholiin suhtauduttiin koko lopun kotona asumiseni ajan tiukasti. Mulla ei tullut kysymykseenkään, että olisin edes halunnut saati saanut känniä kokeilla.

Olen joskus lukenut, että ihmisen aivot ovat keskimäärin kolmekymppisenä riittävän kehittyneet vastustamaan alkoholin aiheuttamaa riippuvuutta. En jaksa metsästää linkkiä tähän, mutta ainakin oma kokemukseni tukee tuota. Ei mulla ole pienintäkään tarvetta känneille, enkä ole tähän päivään saakka varsinaisesti humalassa ollut. Joskus on pitkiä taukoja ilman saunaoluttakaan, joskus menee pari viikonlopussa. Eilen join yhden apan, huomenna menee todennäköisesti toinen, kun kaveri tulee kisastudioon.

 

[Vanha Len]

Lonkeroa sain maistaa ja muistan pitäneeni mausta. Ainakaan en ole lopettanut tuon juomista.

 

[Baldrick]

Kyllähän sitä jo ennen kymmentä ikävuotta sai maistaa oluthuikan ja sipauksen viskiä. En muista millä tavoin nyt sen viskitilkan vastaanotin, mutta hirveältä myrkyltä se maistui. Shampanjalasillisen olen saanut juhlatilaisuuksissa ottaa 10-12-vuotiaasta asti.