Erityisen koskettava merkkipaalun julkistamisen hetki on Lactoseven Chewlle, pikkuveli Calci, mies jolla aina lapsena, kävelykadulla notkuessa oli nopein suuvärkki ja nopeimmat jalat, mutta pienimmät hauikset, on aloittanut purjehduksen kohti avioliiton satamaa.
Onnellisuuden kyyneleen silmäkulmastaan pyyhkäistessään Lactoseven, mies joka ei koskaan jättänyt velipoikaansa yksin, herkistyy muistelemaan nuoruuden kohokohtia, sekä lukuisia nakkikioskipaineja, joihin ajautui juhlakalun käytettyä verbaalista akrobatiaansa, luottaen siihen, että isoveljensä seisoo hänen puolellaan hamaan loppuun saakka. Yhdessä Calcin, joka pienestä koostaan huolimatta lyö, kuin aikuinen, tulivat hommat aina hoidettua.
"En päivääkään vaihtaisi pois" sanotaan laulussa. Nyt se sanotaan tässä: En päivääkään vaihtaisi pois. Yhdessä koetut ilon ja onnen hetket, sekä väliaikaiset takaiskut, niin Euroopassa, kuin Afrikassakin säilyvät muistoissamme ikuisesti.
Päivämäärä 15.4.2011 ympyröidään vedenkestävällä tussilla Lacton seinällä roikkuvaan kalenteriin. Tuolla päivämäärällä tukemis- ja huolehtimisvastuu siirtyy eteenpäin, hyviin käsiin tietenkin.
Lacton olo on tyhjä, mutta onnellinen. Sanojen löytäminen on hankalaa.
Katujen kasvatit C ja L, veljekset ja ennenkaikkea ystävät.