No tämä kirjoitteluhan on taas ihan ristiriidassa sen kanssa, kun muutama tunti sitten rustasit, että junnujen pitää antaa mellestää mielensä mukaan. Ja toki siltä osin olen eri mieltä, että kyllä jo kohtuullisen varhain pelaajia pitää opettaa tunnistamaan tilanteita. Esimerkiksi Jukka Rautakorpi seitsemän vuotta sitten U20-maajoukkuetta valmentaessaan totesi, että suurin ongelma suomalaisilla pelaajilla suhteessa vastustajiin on kyvyttömyys tunnistaa tilanteita. Ja tämä kaiken järjen mukaan oli seuraus siitä, ettei junnuissa oltu riittävän täsmällisesti ohjeistettu pelaajia toimimaan yksilöinä eikä viisikkona eri pelitilannerooleissa eri kentän osa-alueilla.
Oletin, että jokainen jääkiekossa jotenkin mukana oleva ymmärtää, että jääkiekossa on tietyt lainalaisuudet. Nämä lainalaisuudet tietysti opetetaan heti kun pelaamaan ryhdytään. Tilanteiden tunnistamisen opettaminen ei vaadi sitoutumista yksittäiseen pelitapaa, päinvastoin.
P. Sihvonen kirjoitti:
Linjattaisiin, miten aletaan treenata ja pelata E-junioreissa, miten D-junnuissa, ja niin edelleen. Pohdittaisiin, esimerkiksi, pitäisikö aivan lapsissa luopua siitä sellaisesta Leijonaliigahöntsästä, vai asettuuko se mukavasti sille agendalle, joka tähtää noin 7-10 vuoden päästä siihen, että meiltä tulee pelaajia, jotka muistuttavat Kanadan, USA:n ja Ruotsin pelaajia, jotka osaavat pelata NopeaaKiekkokontrollilätkää.
P. Sihvosen kirjoittamana minulle syntyi tuosta kirjoituksesta sellainen käsitys, että hän haluaisi sitoa E- ja D-junnut tietyn pelikirjan alle. Tätä en allekirjoita, pelaajien pitää antaa mellastaa yksilöinä kentällä. Tietysti tässä voidaan puhua myös E- ja D-junnujen pelimääristä ja sarjoista, en tiedä.