Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 767 553
  • 12 953

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
No tämä kirjoitteluhan on taas ihan ristiriidassa sen kanssa, kun muutama tunti sitten rustasit, että junnujen pitää antaa mellestää mielensä mukaan. Ja toki siltä osin olen eri mieltä, että kyllä jo kohtuullisen varhain pelaajia pitää opettaa tunnistamaan tilanteita. Esimerkiksi Jukka Rautakorpi seitsemän vuotta sitten U20-maajoukkuetta valmentaessaan totesi, että suurin ongelma suomalaisilla pelaajilla suhteessa vastustajiin on kyvyttömyys tunnistaa tilanteita. Ja tämä kaiken järjen mukaan oli seuraus siitä, ettei junnuissa oltu riittävän täsmällisesti ohjeistettu pelaajia toimimaan yksilöinä eikä viisikkona eri pelitilannerooleissa eri kentän osa-alueilla.

Oletin, että jokainen jääkiekossa jotenkin mukana oleva ymmärtää, että jääkiekossa on tietyt lainalaisuudet. Nämä lainalaisuudet tietysti opetetaan heti kun pelaamaan ryhdytään. Tilanteiden tunnistamisen opettaminen ei vaadi sitoutumista yksittäiseen pelitapaa, päinvastoin.

P. Sihvonen kirjoitti:

Linjattaisiin, miten aletaan treenata ja pelata E-junioreissa, miten D-junnuissa, ja niin edelleen. Pohdittaisiin, esimerkiksi, pitäisikö aivan lapsissa luopua siitä sellaisesta Leijonaliigahöntsästä, vai asettuuko se mukavasti sille agendalle, joka tähtää noin 7-10 vuoden päästä siihen, että meiltä tulee pelaajia, jotka muistuttavat Kanadan, USA:n ja Ruotsin pelaajia, jotka osaavat pelata NopeaaKiekkokontrollilätkää.


P. Sihvosen kirjoittamana minulle syntyi tuosta kirjoituksesta sellainen käsitys, että hän haluaisi sitoa E- ja D-junnut tietyn pelikirjan alle. Tätä en allekirjoita, pelaajien pitää antaa mellastaa yksilöinä kentällä. Tietysti tässä voidaan puhua myös E- ja D-junnujen pelimääristä ja sarjoista, en tiedä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
P. Sihvonen kirjoitti:

Linjattaisiin, miten aletaan treenata ja pelata E-junioreissa, miten D-junnuissa, ja niin edelleen. Pohdittaisiin, esimerkiksi, pitäisikö aivan lapsissa luopua siitä sellaisesta Leijonaliigahöntsästä, vai asettuuko se mukavasti sille agendalle, joka tähtää noin 7-10 vuoden päästä siihen, että meiltä tulee pelaajia, jotka muistuttavat Kanadan, USA:n ja Ruotsin pelaajia, jotka osaavat pelata NopeaaKiekkokontrollilätkää.


P. Sihvosen kirjoittamana minulle syntyi tuosta kirjoituksesta sellainen käsitys, että hän haluaisi sitoa E- ja D-junnut tietyn pelikirjan alle. Tätä en allekirjoita, pelaajien pitää antaa mellastaa yksilöinä kentällä. Tietysti tässä voidaan puhua myös E- ja D-junnujen pelimääristä ja sarjoista, en tiedä.

Sihvosen kirjoituksesta tulee myös mieleen ihmetellä, onko hän edes nähnyt nuorten pelejä? Mä olen sattuneesta syystä käynyt nassikoiden peleissä, kun Bluesissa pelaava serkun poika on oman seuransa parhaimpia, ellei paras pelaaja ikäluokassaan.

Ei tuolla ole mitään järkeä luoda mitään pelikirjoja ja pelitapaa, tämä on ihan puhdas fakta. Ihan jo yksilölliset tasoerot tekevät tämän mahdottomaksi.
 

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Carolina Hurricanes
Yksi asia Sihvoselta puuttuu. Ja ikävä kyllä, se tärkein asia. Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä? Onko tehtävä kasvattaa maajoukkueeseen pelaajia ja Suomen maajoukkueen menestys Euroopassa vai onko se kasvattaa isojen NHL-pelien ratkaisijoita ja maalintekijöitä? Tämä on kaiken ydin sillä Sihvosen pelinäkemyksellä nämä ovat vastakkaisia.

Sihvosen juttuja olen lukenut vajaat 10 vuotta, niin niissä on toistuvasti törmätty tähän samaan kysymykseen, johon Sihvonen on johdonmukaisesti vastannut jotakuinkin niin, että nämä eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita. Pikemminkin päinvastoin. Kun ymmärrät peliä, niin voit hyödyntää sitä mainiosti myös vaikkapa NHL-tasolla.

Sitten se, miksi Sihvosen fokus on aina maajoukkueen pärjäämisessä ja valmentajassa, on minun mielestä aika selvä asia: Hän on nimenomaan peliin perehtynyt, ja ainakin puolet Suomesta on kiinnostunut maajoukkuekiekosta, eli se on suurin foorumi, millä vaikuttaa. Hyvin harvaa suomalaista kiinnostaa seurata pelaajia rapakon takana, mutta tehopisteet usein katsastetaan. Yleensä suomalaisten seuraaminen NHL:ssä kiinnostaa sen vuoksi, että päästään spekuloimaan kuinka hyvä vahvistus sieltä on maajoukkueeseen tulossa. Isompi bisneshän maajoukkueen menestyminen jääkiekkoliitolle on ja rahahan nykyään kaiken ratkaisee, mutta varmasti nämä tukevat toinen toisiaan tai niin pitäisi ainakin olla.
Hän ei ole niin suuri ymmärtäjä pelaajan ominaisuuksista, vaikka toki niistäkin tietää entisenä pelaajana vaikkapa meikäläistä enemmän.

Sihvonen asettui nyt pelin kehittämisessä Jukka Jalosta vastaan. JJ:n tavoitteena on jalostaa Meidän Peliä nopeammaksi ja tehokkaammaksi, koska perinteinen Meidän Peli ei ole niin merkittävä etu enää suhteessa vastustajaan, kun muut osaavat siihen valmistautua. Onko nyt käynyt niin, että Sihvonen on jämähtänyt Meidän Pelinsä kanssa paikoilleen ja hänelle käy juuri sillä tavalla, mitä hän on tammisia ja karijalosia kristisoinut, eli ei pysty uudistamaan riittävästi pelinäkemystään. Itse olen näistä kahdesta Jukka Jalosen linjoilla. Pitää uskaltaa kehittää ja muutua, jotta pysyy pelin murroksessa mukana. Lopputulos tästä tullaan näkemään lähiaikoina junnuleijonissa ja myöhemmin varmasti Jokereissa.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Tätä en allekirjoita, pelaajien pitää antaa mellastaa yksilöinä kentällä.

Yksi ääripää on se, että valmentaja antaa pelikirja missä sanotaan pelaajille tarkasti että "näin ja näin pitää tehdä seuraavat 10 siirtoa" ja toinen ääripää on antaa junioreiden "mellastaa ilman opastusta".

Lienee se kultainen keskitie tässäkin tapauksessa paras ratkaisu, missä asiansa valmentaja antaa pelaajalle sellaiset valmiudet, että hänellä on 1-3 eri vaihtoehtoa miten tehdä riippuen pelitilanteesta. Niinkin yksinkertainen "pelikirja" voi olla, että esimerkiksi painotetaan pelaajalle että laukauksen jälkeen pitää pyrkiä kohti maalia eikä kaartaa pois tilanteesta.

Paras "pelikirja" on luoda pelaajalle "ennakkovisio" mitä kansanomaisesti kutsutaan pelisilmäksi.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Mä en kyllä koe, että junnukiekkoiluun tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa yhtään pelaajaa änäriin tai maajoukkueeseen. Loppupeleissä lätkän kuten muukin junioriurheilun tärkein tehtävä on liikunta ja kansanterveys.

Pikana: olen eri mieltä. Nyt ei ollut kyse kansanterveydestä vaan siitä, miten huippu-urheilusta.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Yksi ääripää on se, että valmentaja antaa pelikirja missä sanotaan pelaajille tarkasti että "näin ja näin pitää tehdä seuraavat 10 siirtoa" ja toinen ääripää on antaa junioreiden "mellastaa ilman opastusta".

Lienee se kultainen keskitie tässäkin tapauksessa paras ratkaisu, missä asiansa valmentaja antaa pelaajalle sellaiset valmiudet, että hänellä on 1-3 eri vaihtoehtoa miten tehdä riippuen pelitilanteesta. Niinkin yksinkertainen "pelikirja" voi olla, että esimerkiksi painotetaan pelaajalle että laukauksen jälkeen pitää pyrkiä kohti maalia eikä kaartaa pois tilanteesta.

Minusta junnuissa pitää opettaa ja harjoitella miten jääkiekkoa kannattaa pelata, mutta E- tai D-junnujen peleissä tähän ei kannata paljoa huomiota kiinnittää. Tuolloin pitäisi keskittyä enemmän yksilölähtöisesti yksittäisten tilanteiden ratkaisuiden miettimiseen, ei pelikirjaan. Pelikirjaa tarvitaan myöhemmin tuloksen tekemiseen, E- tai D-junnuissa tuloksella ei saisi olla suurtakaan merkitystä.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Sihvosen kirjoituksesta tulee myös mieleen ihmetellä, onko hän edes nähnyt nuorten pelejä? Mä olen sattuneesta syystä käynyt nassikoiden peleissä, kun Bluesissa pelaava serkun poika on oman seuransa parhaimpia, ellei paras pelaaja ikäluokassaan.

Ei tuolla ole mitään järkeä luoda mitään pelikirjoja ja pelitapaa, tämä on ihan puhdas fakta. Ihan jo yksilölliset tasoerot tekevät tämän mahdottomaksi.

Ensimmäinen kysymyksesi on suorastaan typerä, jos olet edes säällisesti seurannut Sihvosen kirjoittelua. Tälläkin hetkellä Petteri koutsaa HPK:n junnuja, olisiko 01-syntyneitä.

Toiseen kappaleeseeni vastaan taas, että minkä takia Barcelonan futisjunnuissa pelikirja on läsnä jo hyvin nuoresta pitäen? Siis jos puhdas fakta on se, että pelikirjoja ei ole järkevää tuoda mukaan, niin kaiketi Barcan juniorituotanto olisi hyvin vaatimatonta. Nyt kuitenkin tuntuisi olevan niin, että Barcan juniorimylly on suorastaan ylivoimainen tuottamaan maailmanluokan keskikenttäpelaajia, joiden "luovuutta" kerta toisensa jälkeen hehkutetaan.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Toiseen kappaleeseeni vastaan taas, että minkä takia Barcelonan futisjunnuissa pelikirja on läsnä jo hyvin nuoresta pitäen? Siis jos puhdas fakta on se, että pelikirjoja ei ole järkevää tuoda mukaan, niin kaiketi Barcan juniorituotanto olisi hyvin vaatimatonta. Nyt kuitenkin tuntuisi olevan niin, että Barcan juniorimylly on suorastaan ylivoimainen tuottamaan maailmanluokan keskikenttäpelaajia, joiden "luovuutta" kerta toisensa jälkeen hehkutetaan.

Olisikohan Barcelonan tehokkaalle juniorimyllylle muitakin syitä kuin pelikirja?

Hauska esimerkki korrelaatiosta:

Number of people who died by becoming tangled in their bedsheets correlates with Total revenue generated by skiing facilities (US)
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Minusta junnuissa pitää opettaa ja harjoitella miten jääkiekkoa kannattaa pelata, mutta E- tai D-junnujen peleissä tähän ei kannata paljoa huomiota kiinnittää.

Jo E- ja D-ikäisille pitää opettaa/aloittaa opettamaan eri pelitilanneroolit jotta he saavat työkaluja miten toimia yksilötasolla (lue: reagointi). Sen sijaan orjallista "viisikkopelamista" heille ei tarvitsisi opettaa.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Jo E- ja D-ikäisille pitää opettaa/aloittaa opettamaan eri pelitilanneroolit jotta he saavat työkaluja miten toimia yksilötasolla (lue: reagointi). Sen sijaan orjallista "viisikkopelamista" heille ei tarvitsisi opettaa.

Totta kai, yksilöille opetetaan miten erilaisissa tilanteissa olisi järkevä toimia.

 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Olisikohan Barcelonan tehokkaalle juniorimyllylle muitakin syitä kuin pelikirja?

On varmaan. Todistustaakka kuitenkin kai pitäisi olla teillä, joiden mielestä pelikirjoja ei pidä tuoda lasten peleihin, vaan antaa tenavien mellestää mielensä mukaan. Eikö sinua yhtään rupea mietityttämään oman teoriasi järkevyys, kun aika lailla kiistatta maailman tehokkain pelaajahautomo maailman kilpaillummassa urheilulajissa on sellainen, jossa jo pienestä pitäen seuran pelifilosofia on läsnä harjoittelussa?
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
On varmaan. Todistustaakka kuitenkin kai pitäisi olla teillä, joiden mielestä pelikirjoja ei pidä tuoda lasten peleihin, vaan antaa tenavien mellestää mielensä mukaan.

Mitä tarkoitat pelikirjalla? Onko pelikirjan tarkoituksena ohjata mitä tapahtuu "5-6 siirron päästä" (nk viisikkopelaaminen) vaiko tarjota pelaajalle 1-3 vaihtoehtoa mitä tehdä eri tilanteissa (pelitilanneroolitus)?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
On varmaan. Todistustaakka kuitenkin kai pitäisi olla teillä, joiden mielestä pelikirjoja ei pidä tuoda lasten peleihin, vaan antaa tenavien mellestää mielensä mukaan. Eikö sinua yhtään rupea mietityttämään oman teoriasi järkevyys, kun aika lailla kiistatta maailman tehokkain pelaajahautomo maailman kilpaillummassa urheilulajissa on sellainen, jossa jo pienestä pitäen seuran pelifilosofia on läsnä harjoittelussa?

Kuten jo sanoin, asiassa on muutama muukin muuttuja kuin pelikirja. Siirrän todistustaakan sinulle:

Suomalaisessa juniorijääkiekossa toiminnan mielekkyys on tärkeää, koska harrastuksen kalleus karkoittaa massoja. Espanjan jalkapallossa massoja riittää ja Barcelonan junioreihin on aina hakijoita, vaikka aamut aloitettaisiin raipparangaistuksilla.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ensimmäinen kysymyksesi on suorastaan typerä, jos olet edes säällisesti seurannut Sihvosen kirjoittelua. Tälläkin hetkellä Petteri koutsaa HPK:n junnuja, olisiko 01-syntyneitä...

En kommentoinut nyt suoraan Sihvosen kirjoituksia. Olen niitä lukenut, mutta en tätä viimeisintä. Kommentoin TosiFanin kommentin perusteella, että mikäli Sihvonen noin nuorille suunnittelee pelikirjoja, niin ihmettelen asiaa.

Luonnollisesti perusasiat pitää jo junnuille selostaa, kuten mm. @TosiFani ja @LaTe_Show tuossa yllä kirjoittivat. Tämä on mielestäni eri asia, kuin pitkälle viety pelin organisointi.


Toiseen kappaleeseeni vastaan taas, että minkä takia Barcelonan futisjunnuissa pelikirja on läsnä jo hyvin nuoresta pitäen? Siis jos puhdas fakta on se, että pelikirjoja ei ole järkevää tuoda mukaan, niin kaiketi Barcan juniorituotanto olisi hyvin vaatimatonta. Nyt kuitenkin tuntuisi olevan niin, että Barcan juniorimylly on suorastaan ylivoimainen tuottamaan maailmanluokan keskikenttäpelaajia, joiden "luovuutta" kerta toisensa jälkeen hehkutetaan.

En ole samanlainen asiantuntija, kuin muutamat muut täällä, varsinkaan junnukiekkoiluun osalta. Mutta olen nähnyt e-junnujen ja f-junnujen (e-junnut eka ikäluokka, jotka siirtyvät täyteen kaukaloon) matseja paljon viime aikoina Bluesin osalta.

Sanoisin, että heidän suurin haasteensa on monien osalta opetella auttavasti luistelemaan, ei miettiä pelikirjoja.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Suomalaisessa juniorijääkiekossa toiminnan mielekkyys on tärkeää, koska harrastuksen kalleus karkoittaa massoja. Espanjan jalkapallossa massoja riittää ja Barcelonan junioreihin on aina hakijoita, vaikka aamut aloitettaisiin raipparangaistuksilla.

En nyt kertakaikkiaan saa kiinni, mikä tässä on pointtina. Siis jos nyt vaikkapa Kärppien D-junnuissa painotettaisiin jo harjoittelussa ja pelaamisessa Meidän pelin periaatteita, niin tämä johtaisi siihen, että lahjakkaat yksilöt eivät harrastaisikaan enää jääkiekkoa? Mihin tämä uskomuksesi perustuu?

Ja sekin olisi ihan kiva kuulla, että onko vaikkapa Madridissa, Lontoossa, Berliinissä, Pariisissa, Milanossa, Buenos Airosissa tai Sao Paulossa jotenkin huonompi tilanne kuin Barcelonassa siltä osin, että halukkaita pelaajia ei riittäisi kaupunkien johtavaan seuraan? Itse arvelen, ettei Barcelonan ylivoima ole kiinni siitä, että siellä olisi jotenkin kansainvälisessä katsannossa poikkeuksellisen innokkaita futispoikia.

Ja vielä ihan loppuun. Tuletko jopa itsekin vahingossa retoriikallasi myöntäneeksi, että pelikirjat voivat jo kohtuullisen varhain junnuissa auttaa laatupelaajatuotannon parantamisessa? Koska muuta pointtia en kykene keksimään tuolle yllä esittämällesi argumentoinnille.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Mitä tarkoitat pelikirjalla? Onko pelikirjan tarkoituksena ohjata mitä tapahtuu "5-6 siirron päästä" (nk viisikkopelaaminen) vaiko tarjota pelaajalle 1-3 vaihtoehtoa mitä tehdä eri tilanteissa (pelitilanneroolitus)?

Pelikirjojahan on monenlaisia. Toisilla yksityiskohtaisempia ja toisilla laveampia.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
En nyt kertakaikkiaan saa kiinni, mikä tässä on pointtina. Siis jos nyt vaikkapa Kärppien D-junnuissa painotettaisiin jo harjoittelussa ja pelaamisessa Meidän pelin periaatteita, niin tämä johtaisi siihen, että lahjakkaat yksilöt eivät harrastaisikaan enää jääkiekkoa? Mihin tämä uskomuksesi perustuu?...

Vuosien kokemukseen lasten kanssa toimimisesta.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Vuosien kokemukseen lasten kanssa toimimisesta.

Ok. Oma ymmärrykseni on se, että muodostelmaluistelussa, tanssillisessa voimistelussa tai kuorolaulussa ei ole suuria ongelmia sen suhteen, että harrastajat kaikkoavat, koska pitää tehdä kohtuullisen tarkasti ohjaajan/valmentajan ohjeistusten mukaisesti ja hyvin kollektiivisesti. Ehkä sinä lasten parissa toimivana ammattilaisena kykenet selvittämään meille rahvaille, miksi juuri jääkiekossa moinen muodostaa ongelman.
 
Ok. Oma ymmärrykseni on se, että muodostelmaluistelussa, tanssillisessa voimistelussa tai kuorolaulussa ei ole suuria ongelmia sen suhteen, että harrastajat kaikkoavat, koska pitää tehdä kohtuullisen tarkasti ohjaajan/valmentajan ohjeistusten mukaisesti ja hyvin kollektiivisesti. Ehkä sinä lasten parissa toimivana ammattilaisena kykenet selvittämään meille rahvaille, miksi juuri jääkiekossa moinen muodostaa ongelman.

Muusta en osaa sanoa mutta eikö muodostelmaluistelussa, tanssillisessa voimistelussa tai kuorolaulussa ole ihan valovuoden ero harrastajamäärissä verraten jääkiekkoon? Ns. harrastajat kaikkoavat.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Muusta en osaa sanoa mutta eikö muodostelmaluistelussa, tanssillisessa voimistelussa tai kuorolaulussa ole ihan valovuoden ero harrastajamäärissä verraten jääkiekkoon? Ns. harrastajat kaikkoavat.

SLU:n vuoden 2009-2010 tutkimuksen mukaan voimistelun harrastajamäärä oli noin 615 000. Jääkiekon noin 200 000. Toki ei ole tarkemmin eritelty, että missä määrin nämä voimistelijat ovat rytmisiä voimistelijoita, telinevoimistelijoita vai tanssillisia voimistelijoita, mutta oman ymmärrykseni mukaan tanssillinen voimistelu on näistä nimenomaan se suurimpia massoja keräävä laji.

Ja samaisen tutkimuksen mukaan trendi on juuri se, että voimistelu kasvattaa harrastajamääriä kaikkein voimakkaimmin, kun taas jääkiekon harrastajamäärät pysyvät kutakuinkin ennallaan.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Tässä keskustelussa on täysin älytön vastakkainasettelu meneillään. Ei maailman jalkapallon suurmaiden suurimpien seurojen juniorityötä voi asettaa millään lailla rinnakkain suomalaisten jääkiekkoseurojen tekemän juniorityön kanssa ja tältä pohjalta väittää että myös jälkeenmainitussa kontekstissa junnuja pitäisi valmentaa mahdollisimman nuorina tietyn filosofian ja pelikirjan kautta. Se ei käy koska mittakaava, historia, kulttuuri ja resurssit ovat täysin erilaiset ja kaiken kukkuraksi puhutaan vielä kahdesta eri lajistakin. Mikä mahtaisi olla jääkiekossa Fc Barcelonaan vertautuva, astettava läheisempi esikuva? Itsellä ei tule heti mieleen.

Sen minä ymmärrän että jos halutaan pelataan tietynlaista jääkiekkoa, pitää sitä varten kasvattaa tietynlaisia pelaajatyyppejä, mutta se(kin) on mielestäni enemmän yksilöiden kasvatusta kuin pelikirjan kautta valmentamista. Ei siellä Barcelonassakaan käytetä junnujen kasvatukseen pelikirjaa vaan pelifilosofiaa. Ja se on ainakin minun mielestäni huomattavasti laajempi ja monisyisempi asia. Pelikirjat voivat muuttua mutta filosofia on ja pysyy.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ok. Oma ymmärrykseni on se, että muodostelmaluistelussa, tanssillisessa voimistelussa tai kuorolaulussa ei ole suuria ongelmia sen suhteen, että harrastajat kaikkoavat, koska pitää tehdä kohtuullisen tarkasti ohjaajan/valmentajan ohjeistusten mukaisesti ja hyvin kollektiivisesti.

Jääkiekko on pallopeli ja kontaktilaji ja vetoaa siksi nuoriin poikiin. Ero on aika iso mainittuihin verrattuna. Jos ei jätkät saa kikkailla kiekolla ja päästää välillä höyryjä pois pikku nokkapokalla, saattaa into lajiin kaikota.

Mutta tietysti jos muodostelmaluistelu, tanssillinen voimistelu ja kuorolaulu ovat mielestäsi hyvää jääkiekkoa, ei tässä toki ole ongelmaa.
 
SLU:n vuoden 2009-2010 tutkimuksen mukaan voimistelun harrastajamäärä oli noin 615 000. Jääkiekon noin 200 000.

Ettäkö joka 9. suomalainen harrastaa voimistelua, voitko pistää linkin?

Ellei tähän ole sitten laskettu jokaista aamuvenyttelyä ynnä muuta millä ei ole mitään tekemistä tarkasti ohjatun liikunnan kanssa.

Tälläisen löysin nuorten liikunnasta kun siitä kai puhuttiin.

Suosituimmat liikuntalajit Suomessa vuosina
2009—2010. 3—18-vuotiaiden harrastajien lukumäärät

jalkapallo 217 000
pyöräily 180 000
uinti 166 000
juoksulenkkeily 149 000
hiihto 147 000

http://www.tervekoululainen.fi/elem...ennuortenliikunta/nuortenliikuntaharrastukset
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös