Jos pystyn, vastaan huomenna. Nyt Jokerit + U20 + Premier + NHL :)
Koska tämä on Sihvosta käsittelevä ketju, haen vastauksen ja itse asiassa vastauksia sitä kautta ilman että nostan oman näkemykseni esille ennen loppua.
Sihvosen mukaan Suomessa tehdään virhe valitsemalla maajoukkueen pelitavaksi kanadalaistaustainen nopea kiekkokontrolli. Sihvonen toi asian ensimmäisen kerran nykyvalmentajiin liittyen esille Sochin olympialaisten aikaan, jolloin Westerlundin Suomi mm. pyyhki USA:n maanrakoon mitaliottelussa nopealla, lähes pystysuunnan jääkiekolla. Myös Kanadaa vastaan Suomi on pelasi Sochissa tuloksellisesti hyvin luopumalla vähintään osassa ottelua ns. meidän pellistä. Meidän pelin määritelmä on lavea, mutta oleellista on se, että varsinkin johtoasemassa peliä rytmitetään riittävästi viivelähtöjenkin avulla.
Sihvosen keskeinen teesi voidaan kolmeen osaan:
1. Kanadalainen versio nopeasta kiekkokontrollista näyttäytyi parhaimmillaan vuoden 2015 aikuisten MM-kisoissa Kanadan pyyhkiessä kaikilla muilla joukkueilla jäätä. Suomessa tämä johti siihen, että mm. Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen lähtivät kehittämään joukkueidensa (Jokerit/Erkka, U20/JJalonen) pelitapaa enemmän tai vähemmän Kanadan maajoukkueen pelaamisen suuntaiseksi. Jo aiemmin Westerlund oli hakenut hieman samaa mm. Sochissa, mutta nyt pelaamiseen tuotiin isompi osuus kiekkokontrollia. Sihvonen vastusti kehitystä Sochista alkaen. Toki hän on ollut pystysuunnan vastustaja aina.
2. Sihvonen otti Kanadan viime MM-kisojen pelaamiseen voimakkaasti kantaa heti MM-kisojen jälkeen todeten, että suurin virhe mitä Suomessa voidaan tehdä on luopua Meidän pelistä ja kulkea kohti (nyt nimettyä) nopeaa kiekkokontrollia koska suomalaispelaajien taitotaso ei siihen riitä. Helsingin U20 kisojen yhteydessä Sihvonen nosti saman asian esille blogeissaan pariinkin kertaan (tilanne 29.12. 2015).
3. Teoreettinen ydin teesissä on se, että kaikki pelin nopeuttamiseen tähtäävät toimet ovat jopa radikaalisti pois niistä peliä hidastavista toimista, jotka sitten sen jälkeen nopeuttavat pelaamista. Toisin sanoen, välillä pelaamisen vauhtia on syytä hidastaa, jotta hyökkäyspään pelinopeutta voidaan kasvattaa tai voisaan reagoida paremmin vastustajan kasvattamaan pelivauhtiin hidastamalla vastustajan pelinopeutta.
Yllä olevasta juonsin kysymyksen siitä, miten Ruotsi, joka ei pelaa Meidän peliä, pystyy voittamaan niin Olympialaisissa kuin MM-kisoissa ja samalla kehittämään huipputaitavia nuoria yksilöitä NHL:ään on saavuttanut asemansa. Eikä vain saavuttamaan, vaan etenemään vuosi toisensa perään jos mittarina käytetään huippupelaajien kehitystyötä (NHL; pelaajien määrä, rooli ja onnistumiset) sekä maajoukkueen menestystä verrattuna Suomeen. Tarkensin vielä kysymällä, mikä on pelaajien yksilöihin keskittyvän harjoittelun osuus Ruotsin onnistumisessa.
***
Sitten se oma näkemys. Pelitapojen osalta näen asian niin, että Suomen ei tule luopua Meidän pelistä, mutta Meidän peliä tulee uudistaa. Pelin rytmittäminen viivelähdöin ja optimaalisen hyökkäyspelinopeuden lisääminen välttämällä pystykiekkoa ja coast-to-coast pelaamista ovat Meidän pelin kulmakivet edelleen. Sen sijaan valmius nopeaan hyökkäykseen sekä laita-, kulma- ja päätypelit pitää kirjoittaa uusiksi.