Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 876 898
  • 13 138

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ensimmäinen kysymyksesi on suorastaan typerä, jos olet edes säällisesti seurannut Sihvosen kirjoittelua. Tälläkin hetkellä Petteri koutsaa HPK:n junnuja, olisiko 01-syntyneitä...

En kommentoinut nyt suoraan Sihvosen kirjoituksia. Olen niitä lukenut, mutta en tätä viimeisintä. Kommentoin TosiFanin kommentin perusteella, että mikäli Sihvonen noin nuorille suunnittelee pelikirjoja, niin ihmettelen asiaa.

Luonnollisesti perusasiat pitää jo junnuille selostaa, kuten mm. @TosiFani ja @LaTe_Show tuossa yllä kirjoittivat. Tämä on mielestäni eri asia, kuin pitkälle viety pelin organisointi.


Toiseen kappaleeseeni vastaan taas, että minkä takia Barcelonan futisjunnuissa pelikirja on läsnä jo hyvin nuoresta pitäen? Siis jos puhdas fakta on se, että pelikirjoja ei ole järkevää tuoda mukaan, niin kaiketi Barcan juniorituotanto olisi hyvin vaatimatonta. Nyt kuitenkin tuntuisi olevan niin, että Barcan juniorimylly on suorastaan ylivoimainen tuottamaan maailmanluokan keskikenttäpelaajia, joiden "luovuutta" kerta toisensa jälkeen hehkutetaan.

En ole samanlainen asiantuntija, kuin muutamat muut täällä, varsinkaan junnukiekkoiluun osalta. Mutta olen nähnyt e-junnujen ja f-junnujen (e-junnut eka ikäluokka, jotka siirtyvät täyteen kaukaloon) matseja paljon viime aikoina Bluesin osalta.

Sanoisin, että heidän suurin haasteensa on monien osalta opetella auttavasti luistelemaan, ei miettiä pelikirjoja.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Suomalaisessa juniorijääkiekossa toiminnan mielekkyys on tärkeää, koska harrastuksen kalleus karkoittaa massoja. Espanjan jalkapallossa massoja riittää ja Barcelonan junioreihin on aina hakijoita, vaikka aamut aloitettaisiin raipparangaistuksilla.

En nyt kertakaikkiaan saa kiinni, mikä tässä on pointtina. Siis jos nyt vaikkapa Kärppien D-junnuissa painotettaisiin jo harjoittelussa ja pelaamisessa Meidän pelin periaatteita, niin tämä johtaisi siihen, että lahjakkaat yksilöt eivät harrastaisikaan enää jääkiekkoa? Mihin tämä uskomuksesi perustuu?

Ja sekin olisi ihan kiva kuulla, että onko vaikkapa Madridissa, Lontoossa, Berliinissä, Pariisissa, Milanossa, Buenos Airosissa tai Sao Paulossa jotenkin huonompi tilanne kuin Barcelonassa siltä osin, että halukkaita pelaajia ei riittäisi kaupunkien johtavaan seuraan? Itse arvelen, ettei Barcelonan ylivoima ole kiinni siitä, että siellä olisi jotenkin kansainvälisessä katsannossa poikkeuksellisen innokkaita futispoikia.

Ja vielä ihan loppuun. Tuletko jopa itsekin vahingossa retoriikallasi myöntäneeksi, että pelikirjat voivat jo kohtuullisen varhain junnuissa auttaa laatupelaajatuotannon parantamisessa? Koska muuta pointtia en kykene keksimään tuolle yllä esittämällesi argumentoinnille.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Mitä tarkoitat pelikirjalla? Onko pelikirjan tarkoituksena ohjata mitä tapahtuu "5-6 siirron päästä" (nk viisikkopelaaminen) vaiko tarjota pelaajalle 1-3 vaihtoehtoa mitä tehdä eri tilanteissa (pelitilanneroolitus)?

Pelikirjojahan on monenlaisia. Toisilla yksityiskohtaisempia ja toisilla laveampia.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
En nyt kertakaikkiaan saa kiinni, mikä tässä on pointtina. Siis jos nyt vaikkapa Kärppien D-junnuissa painotettaisiin jo harjoittelussa ja pelaamisessa Meidän pelin periaatteita, niin tämä johtaisi siihen, että lahjakkaat yksilöt eivät harrastaisikaan enää jääkiekkoa? Mihin tämä uskomuksesi perustuu?...

Vuosien kokemukseen lasten kanssa toimimisesta.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Vuosien kokemukseen lasten kanssa toimimisesta.

Ok. Oma ymmärrykseni on se, että muodostelmaluistelussa, tanssillisessa voimistelussa tai kuorolaulussa ei ole suuria ongelmia sen suhteen, että harrastajat kaikkoavat, koska pitää tehdä kohtuullisen tarkasti ohjaajan/valmentajan ohjeistusten mukaisesti ja hyvin kollektiivisesti. Ehkä sinä lasten parissa toimivana ammattilaisena kykenet selvittämään meille rahvaille, miksi juuri jääkiekossa moinen muodostaa ongelman.
 
Ok. Oma ymmärrykseni on se, että muodostelmaluistelussa, tanssillisessa voimistelussa tai kuorolaulussa ei ole suuria ongelmia sen suhteen, että harrastajat kaikkoavat, koska pitää tehdä kohtuullisen tarkasti ohjaajan/valmentajan ohjeistusten mukaisesti ja hyvin kollektiivisesti. Ehkä sinä lasten parissa toimivana ammattilaisena kykenet selvittämään meille rahvaille, miksi juuri jääkiekossa moinen muodostaa ongelman.

Muusta en osaa sanoa mutta eikö muodostelmaluistelussa, tanssillisessa voimistelussa tai kuorolaulussa ole ihan valovuoden ero harrastajamäärissä verraten jääkiekkoon? Ns. harrastajat kaikkoavat.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Muusta en osaa sanoa mutta eikö muodostelmaluistelussa, tanssillisessa voimistelussa tai kuorolaulussa ole ihan valovuoden ero harrastajamäärissä verraten jääkiekkoon? Ns. harrastajat kaikkoavat.

SLU:n vuoden 2009-2010 tutkimuksen mukaan voimistelun harrastajamäärä oli noin 615 000. Jääkiekon noin 200 000. Toki ei ole tarkemmin eritelty, että missä määrin nämä voimistelijat ovat rytmisiä voimistelijoita, telinevoimistelijoita vai tanssillisia voimistelijoita, mutta oman ymmärrykseni mukaan tanssillinen voimistelu on näistä nimenomaan se suurimpia massoja keräävä laji.

Ja samaisen tutkimuksen mukaan trendi on juuri se, että voimistelu kasvattaa harrastajamääriä kaikkein voimakkaimmin, kun taas jääkiekon harrastajamäärät pysyvät kutakuinkin ennallaan.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Tässä keskustelussa on täysin älytön vastakkainasettelu meneillään. Ei maailman jalkapallon suurmaiden suurimpien seurojen juniorityötä voi asettaa millään lailla rinnakkain suomalaisten jääkiekkoseurojen tekemän juniorityön kanssa ja tältä pohjalta väittää että myös jälkeenmainitussa kontekstissa junnuja pitäisi valmentaa mahdollisimman nuorina tietyn filosofian ja pelikirjan kautta. Se ei käy koska mittakaava, historia, kulttuuri ja resurssit ovat täysin erilaiset ja kaiken kukkuraksi puhutaan vielä kahdesta eri lajistakin. Mikä mahtaisi olla jääkiekossa Fc Barcelonaan vertautuva, astettava läheisempi esikuva? Itsellä ei tule heti mieleen.

Sen minä ymmärrän että jos halutaan pelataan tietynlaista jääkiekkoa, pitää sitä varten kasvattaa tietynlaisia pelaajatyyppejä, mutta se(kin) on mielestäni enemmän yksilöiden kasvatusta kuin pelikirjan kautta valmentamista. Ei siellä Barcelonassakaan käytetä junnujen kasvatukseen pelikirjaa vaan pelifilosofiaa. Ja se on ainakin minun mielestäni huomattavasti laajempi ja monisyisempi asia. Pelikirjat voivat muuttua mutta filosofia on ja pysyy.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ok. Oma ymmärrykseni on se, että muodostelmaluistelussa, tanssillisessa voimistelussa tai kuorolaulussa ei ole suuria ongelmia sen suhteen, että harrastajat kaikkoavat, koska pitää tehdä kohtuullisen tarkasti ohjaajan/valmentajan ohjeistusten mukaisesti ja hyvin kollektiivisesti.

Jääkiekko on pallopeli ja kontaktilaji ja vetoaa siksi nuoriin poikiin. Ero on aika iso mainittuihin verrattuna. Jos ei jätkät saa kikkailla kiekolla ja päästää välillä höyryjä pois pikku nokkapokalla, saattaa into lajiin kaikota.

Mutta tietysti jos muodostelmaluistelu, tanssillinen voimistelu ja kuorolaulu ovat mielestäsi hyvää jääkiekkoa, ei tässä toki ole ongelmaa.
 
SLU:n vuoden 2009-2010 tutkimuksen mukaan voimistelun harrastajamäärä oli noin 615 000. Jääkiekon noin 200 000.

Ettäkö joka 9. suomalainen harrastaa voimistelua, voitko pistää linkin?

Ellei tähän ole sitten laskettu jokaista aamuvenyttelyä ynnä muuta millä ei ole mitään tekemistä tarkasti ohjatun liikunnan kanssa.

Tälläisen löysin nuorten liikunnasta kun siitä kai puhuttiin.

Suosituimmat liikuntalajit Suomessa vuosina
2009—2010. 3—18-vuotiaiden harrastajien lukumäärät

jalkapallo 217 000
pyöräily 180 000
uinti 166 000
juoksulenkkeily 149 000
hiihto 147 000

http://www.tervekoululainen.fi/elem...ennuortenliikunta/nuortenliikuntaharrastukset
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Eli lisenssejä voimistelijoilla 6253 ja jääkiekkoilijoilla 67463. Näillä nyt voidaan olettaa olevan kohtuullisen tarkasti ohjaajia/valmentajia.

Voi jösses, kun taas olet pihalla. Esimerkiksi oma emäntäni ohjaa kahta eri tanssillisen voimistelun tyttöryhmää ja juuri kysyin, että kuinka monella näistä tytöistä on lisenssi. Ei kuulemma kenelläkään, koska kyseiseen lajiin ei kuulu pienten lasten osalta kilpailuelementtiä. Ja kyse on ihan ohjatusta urheiluseurassa tapahtuvasta toiminnasta.
 
Voi jösses, kun taas olet pihalla. Esimerkiksi oma emäntäni ohjaa kahta eri tanssillisen voimistelun tyttöryhmää ja juuri kysyin, että kuinka monella näistä tytöistä on lisenssi. Ei kuulemma kenelläkään, koska kyseiseen lajiin ei kuulu pienten lasten osalta kilpailuelementtiä. Ja kyse on ihan ohjatusta urheiluseurassa tapahtuvasta toiminnasta.

Joo kyllä munkin kummityttö käy voimistelussa. Ei ole kyllä nähnytkään kohtuullisen tarkasti ohjattua toimintaa vaan kyse on lähinnä leikistä. Vaikka se jo teikäläiselläkin muuttui matkalla pelkästään ohjatuksi urheiluseurassa tapahtuvasta toiminnasta ja kaipa tuota kummitytön harrastustakin voi niin määritellä kun siellä vetäjät, aika ja paikka on. Muuten aika vapaasti mennään.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Pelikirjojahan on monenlaisia. Toisilla yksityiskohtaisempia ja toisilla laveampia.

OK, eli tässä keskustelussa näitä kahta aiemmin esille tuotua esimerkkiä hyödyntäen: onko tietoa minkälainen pelikirja on käytössä Barcelonassa (juniori-ikäisillä), ja entäs minkälainen/kuinka yksityskohtainen pelikirja tulisi mielestäsi olla käytössä E/D-ikäisillä (verrattuna vaikka A-B-aikuisiin)?
 
Viimeksi muokattu:

Ruoppaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pääkaupunkiseutu
Barcelonan pelikirja nuorissa perustuu pallottomien paikanhakuun ja lyhyt syöttöpeliin. Tarkemmin en osaa kuvailla, mutta tästä pidetään seurauksena pelaajien luovuuden kasvua. Sama filosofia voidaan sopeuttaa jääkiekkoon.

Ohjeistus G-A junioreilla voisi olla aika optimaalista, jos ohjeita tulee vuosittain lisää, kunnes niitä voidaan vähentää - siis pelaajat tunnistavat tilanteet.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Barcelonan pelikirja nuorissa perustuu pallottomien paikanhakuun ja lyhyt syöttöpeliin. Tarkemmin en osaa kuvailla, mutta tästä pidetään seurauksena pelaajien luovuuden kasvua. Sama filosofia voidaan sopeuttaa jääkiekkoon.

Eli lähtökohtaisesti mennään "yksilöt edellä" filosofialla.
 

ämjiijii

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Suomen maajoukkue, Sharks bandwagon 2016
Ei tunnistaa vaan nimenomaan kyvyttömyys reagoida eri tilanteissa...

Kyllähän nuo kaksi korreloivat voimakkaasti. Mikäli tilanteen tunnistaan nopeammin, jää reagoinnille enemmän aikaa. Ja tästä päästäänkin siihen pelikirja-asiaan: joku täällä palstalla totesi pari vuotta sitten hyvin viisaasti, että pelikirja ei ole vain yhden opin toteuttamista, vaan siitä löytyy eri tilanteisiin eri vaihtoehtoja. Hyvä pelikirja on sellainen, missä kaikki pääsevät edes jotenkin pelaamaan oman taitotasonsa puitteissa, eli esimerkiksi Meidän pelissä, jossa puukätisempi ja huonompi luistelija pystyy laittamaan palautuksen sen sijaan että lähtisi väkisin nostamaan jalalla tai antamaan tarkkaa syöttöä pieneen tilaan. Mutta mitä paremmat lajiominaisuudet pelaajalla on, sitä enemmän tulee vaihtoehtoja pöydälle. Näitä lajiominaisuuksia ovat muun muassa pelikäsitys (sisältää tilanteiden tunnistamisen), reagointi, luistelunopeus ja -tekniikka ja syöttötaito.

Mielestäni on aika selkeää, että mitä parempia yksilöitä joukkueessa on, sitä enemmän pelikirjan variaatioita voidaa toteuttaa. Tavoitteena pelissä tulee olla saada enemmän maaleja kuin vastustaja, ja keskimäärin tähän tavoitteeseen päästään saamalla aikaiseksi enemmän hyökkäyksiä kuin vastustaja. Mitä paremmilla hyökkäysominaisuuksilla varustettuja pelaajia joukkueessa on, sitä enemmän pelikirjassa voidaan panostaa omiin nopeisiin hyökkäyksiin, sen sijaan että päällimmäinen tavoite olisi vastustajien hyökkäyksien ehkäisy.

Mitä yritän sanoa on se, mitä täällä on jo todettukin: yksilökehityksen ehdoilla tuotettu pelaaja kyllä saadaan sopeutumaan pelikirjaan.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Kyllähän nuo kaksi korreloivat voimakkaasti.

Korreloi tottakai, mutta väitän että pelaajan on helpompi tunnistaa onko hän esimerkiksi pallollinen pelaaja verrattuna siihen, että pitäisi tietää miten reagoida siitä tilanteessa :)

Mutta allekirjoitan viestisi.
 

Ruoppaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pääkaupunkiseutu
Mitä yritän sanoa on se, mitä täällä on jo todettukin: yksilökehityksen ehdoilla tuotettu pelaaja kyllä saadaan sopeutumaan pelikirjaan.
Mitähän tässä yritetään sanoa? Kyseessähän oli alunperin typerä viesti, jossa todettiin, jossa todettiin puolivillaisesti lasten kehittämisestä, että on parempi mellestää vapaasti kentällä ilman pelikirjaa. Ja tämä olisi parempi yksilön kehitykselle. Joku voisi kertoa sellaisen "pelikirja" taidon, joka ei ole yksilötaito?

Yksilö pitäisi olla kaikilla keskiössä ja niin se on tietenkin Barcelonassakin, mutta tiki takaan kuuluu myös rakenteen ja muodon säilyttäminen eli pitää tulkita, tunnistaa ja lukea peliä koko ajan pallollisena sekä pallottomana.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Jos pystyn, vastaan huomenna. Nyt Jokerit + U20 + Premier + NHL :)

Koska tämä on Sihvosta käsittelevä ketju, haen vastauksen ja itse asiassa vastauksia sitä kautta ilman että nostan oman näkemykseni esille ennen loppua.

Sihvosen mukaan Suomessa tehdään virhe valitsemalla maajoukkueen pelitavaksi kanadalaistaustainen nopea kiekkokontrolli. Sihvonen toi asian ensimmäisen kerran nykyvalmentajiin liittyen esille Sochin olympialaisten aikaan, jolloin Westerlundin Suomi mm. pyyhki USA:n maanrakoon mitaliottelussa nopealla, lähes pystysuunnan jääkiekolla. Myös Kanadaa vastaan Suomi on pelasi Sochissa tuloksellisesti hyvin luopumalla vähintään osassa ottelua ns. meidän pellistä. Meidän pelin määritelmä on lavea, mutta oleellista on se, että varsinkin johtoasemassa peliä rytmitetään riittävästi viivelähtöjenkin avulla.

Sihvosen keskeinen teesi voidaan kolmeen osaan:

1. Kanadalainen versio nopeasta kiekkokontrollista näyttäytyi parhaimmillaan vuoden 2015 aikuisten MM-kisoissa Kanadan pyyhkiessä kaikilla muilla joukkueilla jäätä. Suomessa tämä johti siihen, että mm. Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen lähtivät kehittämään joukkueidensa (Jokerit/Erkka, U20/JJalonen) pelitapaa enemmän tai vähemmän Kanadan maajoukkueen pelaamisen suuntaiseksi. Jo aiemmin Westerlund oli hakenut hieman samaa mm. Sochissa, mutta nyt pelaamiseen tuotiin isompi osuus kiekkokontrollia. Sihvonen vastusti kehitystä Sochista alkaen. Toki hän on ollut pystysuunnan vastustaja aina.

2. Sihvonen otti Kanadan viime MM-kisojen pelaamiseen voimakkaasti kantaa heti MM-kisojen jälkeen todeten, että suurin virhe mitä Suomessa voidaan tehdä on luopua Meidän pelistä ja kulkea kohti (nyt nimettyä) nopeaa kiekkokontrollia koska suomalaispelaajien taitotaso ei siihen riitä. Helsingin U20 kisojen yhteydessä Sihvonen nosti saman asian esille blogeissaan pariinkin kertaan (tilanne 29.12. 2015).

3. Teoreettinen ydin teesissä on se, että kaikki pelin nopeuttamiseen tähtäävät toimet ovat jopa radikaalisti pois niistä peliä hidastavista toimista, jotka sitten sen jälkeen nopeuttavat pelaamista. Toisin sanoen, välillä pelaamisen vauhtia on syytä hidastaa, jotta hyökkäyspään pelinopeutta voidaan kasvattaa tai voisaan reagoida paremmin vastustajan kasvattamaan pelivauhtiin hidastamalla vastustajan pelinopeutta.

Yllä olevasta juonsin kysymyksen siitä, miten Ruotsi, joka ei pelaa Meidän peliä, pystyy voittamaan niin Olympialaisissa kuin MM-kisoissa ja samalla kehittämään huipputaitavia nuoria yksilöitä NHL:ään on saavuttanut asemansa. Eikä vain saavuttamaan, vaan etenemään vuosi toisensa perään jos mittarina käytetään huippupelaajien kehitystyötä (NHL; pelaajien määrä, rooli ja onnistumiset) sekä maajoukkueen menestystä verrattuna Suomeen. Tarkensin vielä kysymällä, mikä on pelaajien yksilöihin keskittyvän harjoittelun osuus Ruotsin onnistumisessa.

***

Sitten se oma näkemys. Pelitapojen osalta näen asian niin, että Suomen ei tule luopua Meidän pelistä, mutta Meidän peliä tulee uudistaa. Pelin rytmittäminen viivelähdöin ja optimaalisen hyökkäyspelinopeuden lisääminen välttämällä pystykiekkoa ja coast-to-coast pelaamista ovat Meidän pelin kulmakivet edelleen. Sen sijaan valmius nopeaan hyökkäykseen sekä laita-, kulma- ja päätypelit pitää kirjoittaa uusiksi.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mitähän tässä yritetään sanoa? Kyseessähän oli alunperin typerä viesti, jossa todettiin, jossa todettiin puolivillaisesti lasten kehittämisestä, että on parempi mellestää vapaasti kentällä ilman pelikirjaa. Ja tämä olisi parempi yksilön kehitykselle. Joku voisi kertoa sellaisen "pelikirja" taidon, joka ei ole yksilötaito?

Yksilö pitäisi olla kaikilla keskiössä ja niin se on tietenkin Barcelonassakin, mutta tiki takaan kuuluu myös rakenteen ja muodon säilyttäminen eli pitää tulkita, tunnistaa ja lukea peliä koko ajan pallollisena sekä pallottomana.

Pelikirja kertoo pelaajalle, miten hänen tulee toimia erilaisissa tilanteissa. Pelaajalla on erilaisia vaihtoehtoja, joista hän valitsee tilanteeseen parhaiten sopivan ratkaisun. E- tai D-junioreissa ei tällaista pelikirjaa tarvita, pelaajat saavat mellastaa vapaasti ja tehdä ratkaisunsa itsenäisesti. Jokainen jääkiekon parissa toimiva varmasti ymmärtää, että pelin lainalaisuuksien opettaminen aloitetaan pienestä pitäen.

Jonkin verran kasvatustiedettä ja varhaiskasvatustakin opiskelleena, voin kertoa, että lasten oppiminen tapahtuu parhaiten sellaisissa ympäristöissä, jossa lapsi itse saa kokeilla ja yrittää. Jokainen varmasti ymmärtää, että tämä ei tarkoita toimintaa ilman rajoja.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Pelikirja kertoo pelaajalle, miten hänen tulee toimia erilaisissa tilanteissa. Pelaajalla on erilaisia vaihtoehtoja, joista hän valitsee tilanteeseen parhaiten sopivan ratkaisun. E- tai D-junioreissa ei tällaista pelikirjaa tarvita, pelaajat saavat mellastaa vapaasti ja tehdä ratkaisunsa itsenäisesti. Jokainen jääkiekon parissa toimiva varmasti ymmärtää, että pelin lainalaisuuksien opettaminen aloitetaan pienestä pitäen.

Ainakaan niissä "pelikirjoissa" mitä minä olen tehnyt pelaajilleni, niin en ole koskaan pyrkinyt siihen, että sanoisin "näin pitää ehdottomasti tehdä" vaan nimenomaan valmentajana haluan antaa pelaajilleni työkaluja (lue: ratkaisumahdollisuuksia) miten toimia eri tilanteissa.

Mielestäni E- ja D-ikäisille voi antaa "pelikirjan",hyvin yleisellä tasolla neuvotaan vaikka "kiekollisena pyri aina maalintekoon joko laukomalla tai hakeutumalla ykkössektorille". Toki tämä "pelikirja" on sama asia kun mainitsemasi "pelin lainalaisuudet".

Sen sijaan on mahdotonta luoda pelikirjaa missä voidaan absoluuttisesti kertoa miten tulisi tehdä "5-6 siirron" päästä. Jääkiekko kuten hyvin monet muutkin pallopelit on reagointipelejä ja yhä enemmän pelaamisessa korostuu nk 5 x 1v1 pelaaminen.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Koska tämä on Sihvosta käsittelevä ketju, haen vastauksen ja itse asiassa vastauksia sitä kautta ilman että nostan oman näkemykseni esille ennen loppua..

Vastasit osittain, mutta yhä edelleen kiinnostaisi kuulla - keneltä vaan nimimerkiltä - saavatko ruotsalaiset junnut enemmän vastuutaa kärkiketjuissa Ruotsissa verrattuna suomalaisiin. Vai miksi me tuotetaan "kolmos-nelosketjun miehiä"?

"Pelotellaanko" me liikaa junnuja, kun heitä pakotetaan pelaamaan nollanollaa pienellä peliajalla?
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Vastasit osittain, mutta yhä edelleen kiinnostaisi kuulla - keneltä vaan nimimerkiltä - saavatko ruotsalaiset junnut enemmän vastuutaa kärkiketjuissa Ruotsissa verrattuna suomalaisiin. Vai miksi me tuotetaan "kolmos-nelosketjun miehiä"?

"Pelotellaanko" me liikaa junnuja, kun heitä pakotetaan pelaamaan nollanollaa pienellä peliajalla?

Ainahan Ruotsi on kasvattanut enemmän pelien ratkaisemiseen kykeneviä yksilöitä ja huippuyksilöitä yleensäkin ja minä näkisin että se on mitä suurimmissa määrin kulttuurikysymys. Toki Ruotsissa 2000 - luvulla harjoitetussa pelaajakasvatustyössä on hyvinkin määrätietoisesti pyritty tietynlaisiin pelaajatyyppeihin.

Mutta itseäni joka tapauksessa hämää ns. sihvoslaisessa ajattelussa psykologisten tekijöiden jatkuva väheksyminen. Ymmärrän mihin se perustuu, mutta pidän joitakin keskusteluissa esiintyviä kärjistyksiä suorastaan vaarallisina.

Ei esimerkiksi Barcelonan loistava pelaajakasvatustyö perustu vain ylivertaiseen pelikirjaan ja kykyyn opettaa tätä pelikirjaa lapsille vaan siihen miten koko akatemiatoiminta on järjestetty, miten käydään koulua suhteessa harjoituksiin, millaiset ovat puitteet ja mitä ne arvot joita koko toiminnassa vaalitaan.

Toinen hyvä esimerkki on Saksa, luultavasti paras pelaajankasvattajamaa tällä hetkellä Euroopassa. Sielläkin pelaajien kasvatuksessa on kyse paljon muustakin kuin jalkapallosta. Itse asiassa nimenomaan tästä muusta; joku Englanti taas on ollut negatiivisessa mielessä päinvastainen esimerkki.

Suomalaiseen jääkiekkoon siirrettynä pidän nimenomaan psykologisessa mielessä aika vaarallisena ajatusta että pieniä junioreitakin pitäisi valmentaa suuressa määrin pelikirja edellä. "Pelin lainalaisuudet" on sitten jo ihan eri asia, pelaajan pitää ymmärtää ne perusperiaatteet joiden mukaan kentällä ylipäätään toimitaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös