Peter Jackson ja Tolkienin Hobitti

[Musta Nuoli]

Toisaalta tämä osoittaa sen kuinka onneton olen sosiaalisessa mediassa. Mieleeni ei edes tullut katsastaa Facebookia. En edes ajatellut, että sieltä voisi löytyä jotain aiheeseen liittyvää vaikka aivan luonnollinen vaihtoehtohan se on.

Mitään Facebookeja ei tarvita mihinkään. Ensimmäinen ja ensisijainen tiedonlähde on The Hobbit Blog -sivusto, joka on virallinen Hobitti-elokuvien sivusto. Tuolla ovat kaikki yhdeksän tuotantovideota, Song Of A Lonely Mountain -biisi, julistekuvia kaikista kääpiöistä ja muuta vastaavaa.

Leffalla on toki "virallinenkin" sivusto, mutta sen anti on vähän köyhä.

YLEkin raportoi Uudesta-Seelannista, jossa elokuva sai oikeutetusti maailmanensi-iltansa. Nykyisenä nettiaikakautena ehkä hieman ongelmallista avata ensi-ilta pari viikkoa ennen Euroopan ja Yhdysvaltain markkinoita, koska eiköhän joku kusipää elokuvan kumminkin uploadaa nettiin. Tosin siinä saa olla vajaamielinen, elokuvista piittaamaton idiootti jos oikeasti kuvittelee "nähneensä elokuvan" nähtyään jonkun käsivarakameralla teatterin pimeydessä taltioidun surkealaatuisen bootlegin.

 

[Ted Raikas]

No lähinnä minun mielestäni pilaa elokuvanautintonsa, jos katselee käsivaralla kuvatun laittoman kopion. Tietäähän sen nyt, että taso on luokkaa: ihan mitä sattuu ja sen alle. Eli ala-arvoinen. Siinä hukkaa likimain kaiken mikä elokuvissa hienoa voi olla.

Ihan noin kärsimätön ei siis ehkä kannattaisi olla. Itse en ainakaan. Mikään ei voita sitä, kun omin silmin istua tapittaa elokuvateatterissa ja valkokankaalla rymistellään.

Ei siihen nyt niin kauaa enää ole muutenkaan.

 

[ms.qvist]

No lähinnä minun mielestäni pilaa elokuvanautintonsa, jos katselee käsivaralla kuvatun laittoman kopion. Tietäähän sen nyt, että taso on luokkaa: ihan mitä sattuu ja sen alle. Eli ala-arvoinen. Siinä hukkaa likimain kaiken mikä elokuvissa hienoa voi olla.

Ihan noin kärsimätön ei siis ehkä kannattaisi olla. Itse en ainakaan. Mikään ei voita sitä, kun omin silmin istua tapittaa elokuvateatterissa ja valkokankaalla rymistellään.

Ei siihen nyt niin kauaa enää ole muutenkaan.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä kuinka joku jaksaa katsoa teatterissa käsivaralla kuvatun laittoman kopion kun jossain vaiheessa laillinenkin kopio tulee myyntiin ja kunnollisella kuvanlaadulla. En edes ymmärtänyt tätä 90-luvulla jolloin kaikista elokuvista ei tullut laillisia versioita myyntiin kauppoihin kohtuullisessa ajassa, kaikista ei tuolloin laisinkaan, kun työkaverit Tallinnan tai Viipurin reissuilla ostivat kopion sen laadusta välittämättä ja toisinaan leffat todellakin oli kuvattu käsivaralta teatterissa. Mitä nautintoa siitä saa, että näkee tällaisen leffakopion, jossa pahimmillaan näkyy katsojia tms. taltioinnissa mukana? Vaikka en kenties aivan äärimmilleen viety friikki olekaan, niin aina on ollut ehdoton vaatimus se, että elokuva on kunnollinen jonka ostan - tosiasiassa ostan kaikki minua kiinnostavat elokuvat, koska en halua millään muotoa olla tukemassa piratismia. Jolleivat rahat riitä ostamiseen niin sitten ollaan ilman tai odotetaan alennusmyyntejä tai nipistetään jostain muusta - vaikka ruokamenoista - jotta saan haluamani elokuvan. Näin tulee olemaan Hobittinkin kohdalla. Ensin leffassa ja sitten dvd:llä ja jos dvd:lle ilmaantuu useampia versioita TSH:n ee-versioiden tapaan niin myös ne ostetaan.

vlad.

 

[ms.qvist]

Voin vain kuvitella sitä rahanmenoa, jos joku taho joskus päättäisi toteuttaa eeppisen elokuva/tv-sarjaproduktion Silmarillionista, josta riittäisi ammennettavaa vaikka millä mitalla.

Lueskelen juuri Keskeneräisten tarujen kirjaa ja kyllä tässäkin teoksessa kerrotuista tarinoista (lauluista) saisi aikaan elokuvan jos toisenkin. Ensinnä mieleeni tulee Húrinin lasten tarina, jossa on oivallisesti aineistoa hiukan synkeään fantasiaelokuvaan, jossa ihmiselon epätoivo tulee kuvattua karulla tapaa ja kuinka surullinen onkaan tämän tarinan loppu.

Túrinin (Turambarin) tarina on hyvin kiehtova ja samalla koskettava, erityisesti sen kiehtovuutta lisää epäsovinnainen rakkaus Nínieliin (Nienor) mutta tuntemattomina toisilleen he eivät tiedä toistensa yksiin käyvää historiaa, kiitos Nínielin (Nienorin) karun kohtalon Glaurungin kynsissä - vai pitäisikö sanoa silmissä. Pidin Húrinin lasten tarinasta osin tarinan selkeyden tähden mutta myös synkkyyden ja surumielisyyden takia, se on surullinen kasvukertomus ja elämänkuvaus raadollisimillaan. Ei ollut helppoa elämä Húrinin lapsilla, ei todellakaan ja kovin nuorena kuolo heidät korjasi.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Ensinnä mieleeni tulee Húrinin lasten tarina, jossa on oivallisesti aineistoa hiukan synkeään fantasiaelokuvaan, jossa ihmiselon epätoivo tulee kuvattua karulla tapaa ja kuinka surullinen onkaan tämän tarinan loppu.

Tuossa kertomuksessahan voimakkaiten näkyy ne Tolkienin Kalevala -vaikutteet. Túrinin tarinassa on paljon yhtymäkohtia Kullervon kertomukseen. En nyt silti plagioinnista puhuisi. Tolkienhan ei sinänsä vaikutteitaan peitellyt mitenkään ja pikemminkin puhuisin tribuutista tässä kohtaa, kansanperinteen kunnioittamisesta upean tarinan muodossa. Toisakseen kansalliseepokset eivät ole kenenkään omaisuuttakaan ja niistä on iät ja ajat lainattu ja tullaan lainaamaan.

On tuossa sopassa kuitenkin myös paljon Tolkienin omaa. Pidin esim. Túrinin ystävyyssuhteesta Belegiin joka oli haltia ja myös Túrinin aika vähäkääpiöiden parissa oli varsin hienosti kuvattua. Todella moniulotteinen ja -polvinen tarina ja tosiaan hyvinkin hyvinkin katkera ja lohduton. Melko Shakespearemainen myös.

Toki se on myös osa kokonaisuutta Silmarillionissa ja tuossa tarinassa olevat käänteet vielä saa lisämausteensa myöhemmin Gondolinin tuhossa (josta muuten on lyhyt maininta Hobitissa kun Gandalf, kääpiöt ja Bilbo ovat Rivendellissä).

Ahh, sitä vaan miettii, jos pappa Tolkien olisi ehtinyt koko Silmarillionin kirjoittamaan samalla syvyydellä kuin tuo Húrinin lasten taru. Mikä mestariteos olisikaan käsillämme.

 

[benzin]

Itse olen aina nähnyt Hurinin lasten tarinan hieman eri tavalla kuin ylläolevat kirjoittajat. Heidän tarinansa on lähinnä traaginen Hurinin itsensä kannalta, koska hän on vankina Morgothin linnoituksessa ja näkee kaiken mitä lapsilleen tapahtuu, mutta Turinille itselleen minulle ei sääliä riitä.

Turin on aivan liian äkkipikainen, omanarvontuntoinen ja ylpeä. Toki hän on syntynyt mahtavaan ihmissukuun, on varreltaan vahva ja suuri soturi, mutta nämä ovat lähinnä syntyperästä ja kasvatuksesta johtuvia ominaisuuksia, omista teoistaan hänellä ei ole mitään syytä olla ylpeä. Turinin epäkypsyyden, holtittomuuden ja itsekkyyden takia hänen liittolaisensa ja ystävänsä kuolevat jatkuvasti hänen ympäriltään - Beleg Vahvajousi, haltianeito, joka oli rakastunut Turiniin (nimeä en nyt muista) ja taisipa haltiaruhtinas Finrod Felagund myös kuolla Turinin puolesta, ja tässä on vain jäävuoren huippu. En mahda sille mitään, itse olen aina pitänyt Turin Turambaria itsekkäänä kusipäänä, joka saa ympärillään vain kuolemaa aikaiseksi.

Oma suosikkini Ensimmäisen Ajan ihmisruhtinaista on Turinin serkku Tuor, valitettavasti Tolkien ei koskaan hänen tarinaansa kerennyt saada loppuun. Silmarillionissa on aivan turhan lyhyt luku Tuorin seikkailuista, Keskeneräisten Tarujen Kirjassa on paljon parempi ja laajempi osio, mutta se on valitettavasti Keskeneräinen...

 

[Musta Nuoli]

Húrinin lasten tarinasta julkaistiin muutama vuosi sitten erillinen, laajennettu laitos irti muusta Silmarillionista. Mutta Silmarillioninkin sisällä oleva tarinakokonaisuus on yhtä traagisen riipaiseva.

Minulle Silmarillion on kirjallisessa mielessä Tolkienin pääteos siitä huolimatta, että Sormusten Herran olen lukenut yli 20 kertaa elämäni aikana ja siitä nautin tarinana eniten. Silmarillion vain on niin laaja-alainen, syvällinen, myyttinen, traaginen ja kirjallisesti ansiokas teos, että sen kerrontatyyli on tehnyt erittäin vahvan vaikutuksen.

Minä en panisi pahitteeksi, jos joku joskus tekisi Silmarillionin tarinoista muutaman erillisen mutta kronologisesti peräkkäisen tv-sarjakauden, joissa katettaisiin Keski-Maan vaiheet esiajoista Kolmanteen Aikaan tai esim. Toisen ajan loppuun asti. Siis sillä edellytyksellä, että sarja tehtäisiin riittävällä budjetilla, tosimielellä ja ilman amerikkalaisten kaksinaismoralistien taipumusta sensuuriin ja tarinoiden vesittämiseen.

Suomeksi tarinat pitäisi siis toteuttaa kaapelikanavien tuotantona, koska en voi kuvitella minkään peruskanavan tekevän vaikkapa Húrinin lasten tarinaa, jossa veli nussii tietämättään omaa siskoaan ja lopussa kaikki tekevät itsemurhan. Ei tuommoiseen sovi mainoskatkot viiden minuutin välein, taustanaurunauha sekä yletön hurskasteleva sensuuri. Jos tarina tehtäisiin jonain Xena/Hercules/Buffy-tyyppisenä huseeraamisena valtavirtakanavalla jenkkimoraalistandardien mukaisesti, niin se oikeuttaisi mielestäni täysin henkirikokseen.

Húrinin lasten tarina olisi itsessään riittävä yhteen kokonaiseen tv-sarjakauteen. Berenin ja Luthienin tarinasta riittäisi aineksia omaan kauteen. Feanorin ja hänen seitsemän poikansa aloittamasta haltioiden veljessodasta sekä julmasta Silmaril-valasta saisi useitakin kausia, tai jatkuvan taustatarinan edellämainittujen kausien pääjuonien höysteeksi.

Myös Tuorin tarina ja Gondolinin tuho ovat eeppistä kamaa, samoin Lukemattomien Kyyneleiden Taistelu eli Nirnaeth Arnoediad . Tosin tuohon pitäisi pistää enemmän rahaa kuin mihinkään tv-sarjaan ikinä, sillä tässäkin matsissa oli paitsi satoja tuhansia osallistujia, myös balrogien ja lohikäärmeiden kaltaisia yksiköitä. Oma lukunsa on tietysti Vihan Sota, jossa valar vihdoin kyllästyivät Morgothin touhuihin ja pistivät ns. taivaalliset sotajoukkonsa liikkeelle, kepittivät Morgothin ja pistivät koko mantereen uuteen uskoon.

Mutta eihän se tähän loppunut, varsinkaan kun Numenor nousi ja tuhoutui. Numenorin tuhosta voisi tehdä toisen kauden, ja sen perään lisäkauden numenorilaisista kuningaskunnista (Andor ja Gondor) sekä lopulta Sauronin noususta ja Viimeisestä Allianssista.

Ollapa pöhöttynyt, useita miljardeja hämärillä puolirikollisilla keinotteluilla tienannut suurliikemies, niin pistäisin miljardit liikkeelle silkkana kulttuuritekona ja rahoittaisin nämä sarjat/elokuvat.

 

[ms.qvist]

Itse olen aina nähnyt Hurinin lasten tarinan hieman eri tavalla kuin ylläolevat kirjoittajat. Heidän tarinansa on lähinnä traaginen Hurinin itsensä kannalta, koska hän on vankina Morgothin linnoituksessa ja näkee kaiken mitä lapsilleen tapahtuu, mutta Turinille itselleen minulle ei sääliä riitä.

Ehkäpä minua osaltaan juuri Túrinin kohtalossa kiehtoo se, että ihmisenä hän on epätäydellinen ja osin kykenemätön järkevään toimintaan vaan antaa tunteiden ja mielihalujen viedä mennessään ja sen seurauksena kohtalo Húrinin suvulle on kovin surkea.

Se on hyvä huomio, että Húrinin itsensä kannalta lastensa ja perheensä tarina on traaginen ja hänen kohtalonsa tässä kurjimuksessa on kova ja hän on kykenemätön tekemään mitään ollessaan vankina Morgothin linnoituksessa.

Minusta tämä kokonaisuus on juuri elokuvallisesti oivallinen ja siitä saisi aikaan fantasiatarinan epäkypsästä ja epätäydellisestä nuoresta miehestä, joka ajaa itsensä ja rakastettunsa eli siskonsa kuoloon. Se olisi kaikella tapaa epäsovinnainen tarina, johon minä toisaalta juuri tarinan luonteen vuoksi samaistun todella hyvin. Toisaalta olisiko se liian epäsovinnainen ollakseen myyvä ja menestyvä tarina vai vesitettäisikö sen jännite ja karuus markkinointimiesten toimesta?

vlad.

 

[benzin]

Minusta tämä kokonaisuus on juuri elokuvallisesti oivallinen ja siitä saisi aikaan fantasiatarinan epäkypsästä ja epätäydellisestä nuoresta miehestä, joka ajaa itsensä ja rakastettunsa eli siskonsa kuoloon. Se olisi kaikella tapaa epäsovinnainen tarina, johon minä toisaalta juuri tarinan luonteen vuoksi samaistun todella hyvin. Toisaalta olisiko se liian epäsovinnainen ollakseen myyvä ja menestyvä tarina vai vesitettäisikö sen jännite ja karuus markkinointimiesten toimesta?

Aivan totta, tuosta saisi erittäinkin loistavan elokuvan olemalla uskollinen tarinalle, mutta vaikea on uskoa, että tuosta koskaan leffaa tehtäisiin ilman että päähenkilö muutettaisiin puhtoiseksi sankariksi, ja joitain elementtejä vesitettäisiin...

 

[Ted Raikas]

Itse olen aina nähnyt Hurinin lasten tarinan hieman eri tavalla kuin ylläolevat kirjoittajat. Heidän tarinansa on lähinnä traaginen Hurinin itsensä kannalta, koska hän on vankina Morgothin linnoituksessa ja näkee kaiken mitä lapsilleen tapahtuu, mutta Turinille itselleen minulle ei sääliä riitä.

Unohtui korostaa Húrinin osa tuossa tarinassa. Ilman muuta noin, kuten sanoit. Lähinnä meinasin, että tarina on traaginen kaiken kaikkiaan ja lähes jokaisen osapuolen kannalta ja tuo kieroilujen vyyhti kantaa vielä tuon tarinan osalta eteenpäin johtaen Gondolinin tuhoon.

Toisaalta Morgothin kohtalo alkaa myös olla sinetöity ja Gondolinin kukistaminen on lyhytaikainen ilo.

 

[SamSpade]

Palataan vielä, joidenkin mielestä turhaan muroBBS nillitykseen, 48 kuvan sekuntivauhdista.
Alla Huffington postin artikkeli asiasta.
Eli siis on selvä vaikutus elokuvakokemukseen.
Mike Ryan: 'The Hobbit: An Unexpected Journey': How Is 48 Frames Per Second?

 

[varjo]

Nillitys tiivistettynä: Kuva näyttää liian hyvältä eikä tutun suttuiselta ja tökkivältä.

Samaa argumentaatiota voisi käyttää Blurayn kohdalla verrattuna VHS:ään...

 

[SamSpade]

Nillitys tiivistettynä: Kuva näyttää liian hyvältä eikä tutun suttuiselta ja tökkivältä.

Samaa argumentaatiota voisi käyttää Blurayn kohdalla verrattuna VHS:ään...

Vaatii totuttelua luulen ma. Menen kuitenkin tuon leffaan katsomaan ja odotukset on kovat leffan suhteen. Plussaa sitten jos tuo uusi nopeampi filmaus antaa jotain extraa leffaan tai kokemukseen.

 

[Musta Nuoli]

Vaatii totuttelua luulen ma. Menen kuitenkin tuon leffaan katsomaan ja odotukset on kovat leffan suhteen. Plussaa sitten jos tuo uusi nopeampi filmaus antaa jotain extraa leffaan tai kokemukseen.

Leffan voi käydä huoletta katsomassa kahteen kertaan eri formaateilla eli uutena 48 framen 3D-versiona ja sitten perinteisenä versiona. Pariin kertaan tuo kuitenkin tulee käytyä katsomassa, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.

Luultavasti 48 framen kuvaustekniikka tosiaan vaatii totuttelemista silmille, niinhän muutkin tekniikat ovat aikoinaan vaatineet. Varmasti oli "elokuvan kivikauden" ihmisillä aikoinaan ihmettelemistä, kun nykivät kuvapätkät vaihtuivat vähitellen nykyisenkaltaiseen tekniikkaan, elokuviin tuli ääni ja vielä värikin.

 

[Cocktus]

Onko jossain teatterissa mahdollista nähdä 48 fps 2D-versio? Ei tuo 3D oikein houkuta, mutta 48 fps kiinnostaa kovasti.

 

[ms.qvist]

Huom! Lukekaa linkki omalla vastuulla.

Ensimmäisiä arvioita Jacksonin Hobittista Tennispalatsissa 3D-lasien takaa nähtynä. Erityisesti uuteen HFR-teknikkaan kiinnitetään huomiota.

Kyseessä ilmeisesti jokin erikoisnäytös arvostelijoille ja mahdollisille kutsuvieraille, koska varsinainen ensi-ilta Suomessa on keskiviikkona 12.12. hyvin pian keskiyön jälkeen. Lappeenrannassa ensimmäinen näytös alkaa (muistaakseni) 00:12 eikä tämän aikasempaa näytöstä saa aloittaa - näin paikallislehdessa asiaa valotettiin.

En tiedä varmasti onko täkäläiset teatterit varustettu HFR-tekniikalla vai ei, mutta eiköhän sen torstaina - jolloin itse käyn leffan katsastamassa - selviä.

vlad.

 

[Isle of Man]

Onko jossain teatterissa mahdollista nähdä 48 fps 2D-versio? Ei tuo 3D oikein houkuta, mutta 48 fps kiinnostaa kovasti.

Eipä taida olla 2D:nä tarjolla HFR:a missään. Mutta hyvän näköistä kuvaa se on 3D:näkin, kannattaa testata.

 

[alwahla]

Voisiko tätä ketjua laajentaa käsittämään myös Taru sormusten herrasta-trilogiaa, sillä Peter Jacksonilla oli näppinsä pelissä myös siinä?

 

[ms.qvist]

Voisiko tätä ketjua laajentaa käsittämään myös Taru sormusten herrasta-trilogiaa, sillä Peter Jacksonilla oli näppinsä pelissä myös siinä?

Ajattelin ketjun perustajana sitä, että keskityttäisi tässä ketjussa ensisijaisesti Jacksonin Hobitti-trilogiaan - erityisesti ensi-illan jälkeen - koska Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta on aikanaan käyty keskustelua omissa ketjuissaan vuosikausia sitten. Toki viittauksia TSH:n suuntaan tullaan jatkossakin viljelemään, koska kirjat (ja elokuvat) nivoutuvat henkilöiden kautta toisiinsa, joten täysin suppea keskustelu pelkästään tästä trilogiasta liene täysin mahdotonta.

Samoin viittaukset Hobitti eli sinne ja takaisin kirjan ulkopuolisiin tapahtumiin tulevat olemaan arkipäivää tässä ketjussa, niin uskon, ja niin myös toivon, koska Gandalfin teoilla on oma merkityksensä mihin kirjassa ei niin syvällisesti paneuduta mutta elokuvatrilogiassa uskon paneuduttavan. Ja ketjussa onkin jo viitattu näihin muihin tapahtumiin muutaman asiantuntijan toimesta.

Sana on vapaa!

vlad.

 

[Isle of Man]

Kyseessä ilmeisesti jokin erikoisnäytös arvostelijoille ja mahdollisille kutsuvieraille, koska varsinainen ensi-ilta Suomessa on keskiviikkona 12.12. hyvin pian keskiyön jälkeen.

Aamuinen oli siis ainoa pressinäytös mitä leffasta saatiin Suomessa esittää. Huomenna sitten kutsuvierasnäytös ja heti puolen yön jälkeen siihen perään ensimmäiset näytökset.

Aika mielenkiintoisen feedbackin päivän kuuleman mukaan sai muuten tuo HFR-tekniikka. Osa tykkäsi aivan älyttömästi, osa tuntui pitävän liian keinotekoisen tuntuisena. Itse en ole nähnyt kuin maistiaisia mutta niiden perusteella voin hyvin ymmärtää kaksijakoisen vastaanoton. Ehkä tuo vaatii tottumista, mutta eittämättä ajoittain kuva on aika pirun hienoa. Huomenillalla voi antaa fiksumman tilanneraportin.

 

[Ted Raikas]

Voisiko tätä ketjua laajentaa käsittämään myös Taru sormusten herrasta-trilogiaa, sillä Peter Jacksonilla oli näppinsä pelissä myös siinä?

Muistaakseni sille oli oma ketjunsa aikanaan, missä puhuttiin noista elokuvista. Kai sen voisi kaivaa naftasta esiin? Oli se sen verran pitkä ketjukin.

Kannatan myös sitä, että tässä ketjussa keskustellaan tästä uudesta trilogiasta. Pysyy jutut selvempänä (toki varmasti viittauksia siihen aiempaan trilogiaan tulee väistämättäkin).

Edit. vlad puhuikin suurinpiirtein samat sanat

 

[Infamous]

Vieläkö ensi-ilta ihmiset nukkuvat, vai missä viipyy raportit?

Itsellä lippu 17:20 näytökseen tänään, alkaa pikkuhiljaa sormia syyhyttämään!

 

[1936]

Odotukset olivat leffaa kohtaan valtavat. Eikä kyllä pettyäkään joutunut, mutta ihan ei ehkä täyttänyt niitä odotuksia joita oli.

Hobitti on selkeästi, kuten kirjakin, paljon keveämpi ja huumoripitoisempi mitä TSH-trilogia oli. Välillä nauratti ääneen ja välillä kohdissa joissa ei välttämättä olisi pitänyt. Mikä ei ole aina kovin hyvä merkki. Varsinkin Radagast-hahmo oli surkuhupaisa, hieraisin jo silmiäni, että onko Rölli kopioitu suoraan tähän elokuvaan. Kuten kirjakin niin elokuva on huomattavasti lapsellisempi mitä TSH.

Visuaalisesti elokuva oli luonnollisesti komea ja tarinan kuljetus oli erittäin hyvä. Elokuva valottaa hienosti myös tapahtumia, jotka sitten TSH:ssa konkretisoituvat.

Se etu Hobitti trilogialla on, että se ehtii valoittamaan tarinoiden taustoja ja kuvaamaan tilanteita paljon TSH:ta syvällisemmin, koska kerrottavaa ei ole niin paljon.

Jokainen tolkienisti tulee varmasti elokuvasta nauttimaan ja olihan se perkeleen hyvä. Ehkä omat odotukset olivat liian taivaissa ja uskoisin, että toisella katsomiskerralla jäisi vielä parempi fiilis.

4/5.

 

[mjr]

Hobitti on selkeästi, kuten kirjakin, paljon keveämpi ja huumoripitoisempi mitä TSH-trilogia oli. Välillä nauratti ääneen ja välillä kohdissa joissa ei välttämättä olisi pitänyt. Mikä ei ole aina kovin hyvä merkki. Varsinkin Radagast-hahmo oli surkuhupaisa, hieraisin jo silmiäni, että onko Rölli kopioitu suoraan tähän elokuvaan. Kuten kirjakin niin elokuva on huomattavasti lapsellisempi mitä TSH.

.........................................

Jokainen tolkienisti tulee varmasti elokuvasta nauttimaan

Mikä on suomeksi "contradiction in terms"? Voi vaan kuvitella sitä kääpiön ja hobitin heittelyn määrää ja puujalkavitsien lukuisuutta. Toki niitähän oli oikeastikin tuossa melko selkeästi lapsi-yleisölle tarkoitetussa kirjassa eli siinä suhteessa väkivalta lienee vähäisempää kuin TSH:n kohdalla, mutta olisin kuvitellut, että olisivat sitten vakavoittaneet elokuvaa kohti TSH:n tyyliä. Huokaus. Anyway, käydään kyllä tämä katsomassa vaimon kanssa jossain välissä, mutta enpä pidättele henkeä tätä kokemusta odotellessa.

 

[1936]

Kokonaisuus. Omaa katselukokonaisuutta eivät pilaa pienet asiat. Toki tolkienistit saattavat suhtautua nihilistisemmin, myönnetään.