Nykypäivänä jengi ei enää tee sankoin joukoin omaa musiikkia tai edes soita oman bändin voimin toisten tekemiä kappaleita. Luomiskykyisin osa porukasta tekee mobiilivehkeille appseja ja muuta tauhkaa, josta yli 99% on tarpeetonta paskaa. Loput jakavat toisilleen sosiaalisessa mediassa kissankuvia, joihin on präntätty päälle jotain tekstiä tikkukirjaimin. Musiikki ei oikein ole enää sellainen itseilmaisun väline, mitä se oli vähän aikaa sitten. Musiikkia myös kuunnellaan ja käytetään vähän eri tavalla kuin joskus ennen. En ota tässä kantaa siihen, onko se enemmän hyvä vai huono asia.
Täysin uudenlaisten juttujen luomisen jännite ja yllätyksellisyys on kuohittu länsimaisesta populaarimusin mediassa näkyvästä kerroksesta pois. Kaiken pitää mahtua johonkin formaattiin ja tukea jonkun markkinointisuunnitelmaa. Jos se ei mahdu eikä tue, sitä ei soiteta juuri missään. Nyt joku tietysti rientää selittämään, että sosiaalisessa mediassa löytyy äärimmäisenkin kapealle ja eksentriselle segmentille oma yleisö, jos oma asia vain osataan tuoda esille. Varmaan näinkin, mutta suuren yleisön kuva aikakauden musiikista on jotakin muuta.
Minulle tuo vuosikymmenajattelu on vähän vierasta. Hyvää musiikkia on tehty aina. Erityisen satoisia aikakausia löytyy toki, kuten myös köyhempiä aikoja. Silloin kun musiikki (tai mikä tahansa taidemuoto) on kyennyt erityisen hyvin puhuttelemaan ihmisiä ja kuvastamaan aikaansa, on syntynyt erityisen kiinnostavaa ja jollakin tapaa myöhempiinkin aikakausiin asti näkyvää tavaraa. Tätä nyt on siellä ja täällä. Voisin nostaa esille vaikka 1940-ja 50-luvut, kun mustien miesten delta-blues sai sähköt. Samoin 1960-luvun jälkipuoliskon, kun brittiläiset pitkätukat huomasivat edellä mainitut ja tekivät oman versionsa bluesista. Heti perään 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa oivallettiin progressiivisesti, että kappaleet voivat kestää vähän pidempään ja tahtilajinkaan ei tarvitse olla koko ajan sama. Minun puolestani populaarimusiikin historian kahlaamisen voi keskittää hyvin noille ajanjaksoille, koska a) kuunneltavaa riittää jo tuossakin loputtomiin, ja b) tuon jälkeen musiikkibisneksen aikaansaama sisältö on pääasiassa taantunut. Pääasiassa ei siis tarkoita samaa kuin täysin, mutta kun läntinen populaarimusiikki on antanut viimeisten 40 vuoden aikana maailmalle lähinnä punkin, homohousujen puhelaulun ja elektronisen säksätyksen, niin nuo voi jättää ihan tietoisesti vähemmälle, kun paljon parempaakin on jo valmiiksi tehtynä.