Mitenkäs on palstalaisille käynyt, vieläkö on ruotsin kieli hanskassa? Tuli vain mieleen tuossa taannoisella Ruotsin sukulaisvisiitillä, että enhän minä edes auttavasti enää ymmärrä ruotsia. Sanan sieltä täältä, mutta siihen se jää. Ruotsin numero mulla liikkui muistaakseni siinä 6-8 välillä, eikä siitä nyt ihan kauheasti ole aikaa kun sitä on lukenut.
Ruotsin kieli on varsin säännönmukainen. Kyllä sitä helposti oppii ja taito pysyy yllä vähälläkin käyttämisellä.
Sen sijaan pakkoruotsiin suhtauduin passiivisella vastarinnalla. Se on jälkeenpäin ajateltuna ollut mielenkiintoista, miten vaistomaisesti ylä-aste- ja lukio-ikäiset pojat alitajuisesti tiedostivat, että mikä on turhaakin turhempi koulu-aine. Itse käytin ruotsin tunnit tekemällä muiden aineiden läksyjä tai pinnaamalla sallitut maksimaaliset poissaolot. Opettajilta tuli uhkauksia, mutta jatkoin vastarintaani. Olihan tukenani paljon muitakin ja kerrankin munattomasta suomalaisesta koulukurista oli hyötyä. Sijaiskärsijöinä järjestelmässä ovat sairaslomalle kiusatut ruotsin opettajat.
Yliopiston virkamiesruotsin kurssilla huvitti, kun huomasi meiningin jatkuvan siitä, mihin se joskus jäi. Nyt olivat kuitenkin myös entiset kympin tytöt liittyneet rintamaan, joita asia ei olisi vähempää voinut kiinnostaa.
Niille, joiden ylpeys ei salli ruotsin kielen opettelua pakkoruotsin tunneilla, ovat edelläkuvaamani passiivisen vastarinnan muodot parhaimpia tapoja ratkaisemaan ongelma. Ruotsin kielen voi halutessaan opetella muulloinkin. Järjestelmässä on aina porsaanreikiä, joita kannattaa etsiä ja hyödyntää.