Tanskan voin vielä ymmärtää, mutta Suomea en. Kongolaisella pakolaisleirilläkin näkee enemmän hymyä, kuin suomalaisessa katukuvassa.
Ehkä se vaatii tietyn älyn tason, että osaa verrata asioita ja tajuaa kuinka paska maa esim. Suomi on, eikä sitten enää hymyilytä. Totta on nimittäin se, että ambomaissa naureskellaan ja hymyillään, vaikka asiat olisivat kuinka päin helvettiä.
Mutta katsokaapa ulos ikkunasta, on huhtikuu, tulee snögee ja on ihan saatanan kylmä. Sen lisäksi kaduilla on todella kuraista, jolloin kengät ja joskus jopa lahkeet likaantuvat, auto tulee käsittämättömän kuraiseksi ja sen lisäksi kaikki ihmiset ovat kuten aiemmin tässä ketjussa mainittua vittuuntuneita. Suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyneitä tyyppejä muutenkin. Kellekään ei puhuta mitään ja kyräillään vain katkeroituneina tai ainakin kateellisina. Jossakin muissa maissa lyhyen tuttavuuden jälkeen kutsuvat syntymäpäiväjuhlille ja siellä tutustuu uusiin ihmisiin koko ajan. Siitä sosiaalisuudesta tulee sellaisia onnellisuuden fiiliksiä ihmisille, kun on maita, joissa oikeasti ihmisiä kiinnostaa, kuinka toisilla menee ja kysyvät kuulumisia ja kertovat itsestään. Täällä saat kököttää vaikka koko päivän ilman, että vaihdat sanaakaan kenenkään kanssa. Tämä on oikeasti jotenkin sairas kulttuuri Suomessa, enkä ainakaan itse ole koko ikänäni siihen sopeutunut.
Tulokset ovat siis virheellisiä. Suomi ei voi kuulua onnellisten maiden joukkoon, itse en ainakaan tiedä ketään täällä onnellista ihmistä. Kaikki kiroavat koko maan ja maalaiset, demarit jne. porukat alimpaan helvettiin. Ainoa hyvä homma Suomessa on luonto ja sellainen todellisen pahisluokan pieni määrä eli voidaan olla aika turvassa, mutta ei se mitään onnellisuutta tuo. Tanskan itsekin ymmärrän. Heillä on se ruligaanimeininki jalkapallokatsomoissakin.