Operaatio T-80 BV.
Siitä on jo ehtinyt vierähtää vuosia kun viimeksi tartuin pienoismalleihin kokoamistarkoituksessa. Epäilin taitojeni ruostuneen - niiden vähien - totaalisesti, tästä epäilyksestä ja pienoisesta pelosta huolimatta rohkenin viimein ottaa haasteen vastaan. Ostin kaupasta T-80 BV mbt’n reaktiivitiilillä varustettuna. Mallin on 1/72 ja mallin valmistaja Revell.
Vuosien saatossa minulle on ehtinyt kertyä kokemustauseista kymmenistä pienoismalleista, pääasiassa panssarivaunuista, laivoista ja lentokoneista (ml. helikopterit). Suurin osa niistä on kuitenkin koottu, sanoakseni “vasemmalla kädellä” eli ne eivät kestä minkään sortin vertailua edes amatööreihin. Viimeisimmät vaunut, lentokoneet ja helikopterit sen sijaan koetin tehdä kiireettä ja suorastaan parhaan kykyni mukaan. No, koskapa olen aika vaativa, eiväthän nämä täyttäneet vaatimuksiani mutta sentään näyttivät harkiten tehdyiltä ja hyvin maalatuilta.
En ole koskaan tehnyt mallia jonkin tietyn autentisen sotilaslaitteen mukaan, eli en voi esitella “tämän ja tämän mallin olevan jäljennös sen ja sen panssarikapteenin vaunusta”. Joten en ottanut tätä ohjenuorakseni kootessani tämän T-80 BV’n. Toki tutkin läpi useita kymmeniä piirrustuksia ja valokuvia kyseisestä vaunumallista - versiosta. Havaitsin yksin ERA-tiilien sijoittelussa olevan lukemattomia eri variaatioita, Tshetsenian peruja nääs. Vertasin värikuvia rakennussarjan ohjeisiin, tarkistin jo alussa sarjan maalausohjeet - havaiten toisen olevan täysin ristiriidassa Venäläisten yleisimmin käyttämiin maastomaalauksiin nähden. Joten hylkäsin tyystin rakennusohjeessa annetut ohjeet vaunun maalauksesta. Tämän siis tein jo ennen ennenkuin ryhdyin kokoamispuuhiin.
Oma varustukseni ei todellakaan vedä vertoja “ammattilaisen” työvälineisiin, minulla ei ole poraa tms. kaluja. Se olisi itseasiassa ollut tarpeeseen tämänkin vaunun teossa. Listaan kuitenkin lyhyelti käyttämäni välineet, jospa joku toinen aloitteleva tai uudestaan harrastuksesta innostuva löytää niistä mieleisiään välineitä, tai edes apua siihen mitä on hankittava aloittaakseen harrastuksen.
-sakset.
-terävä puukko (linkkuveitsi).
-2 kpl kirurgiveitsiä (saman asian ajaa askarteluveitsi).
-2 kpl pinsettejä, toinen latuskapäinen, eli otinpäät on littanat.
-neula.
-maalaukseen pensseleitä, minulla oli käytössä neljää ei kokoluokkaa, pienin oli ymmärtääkseni nollakakkonen.
-kynä.
-kynsiviila tarkkuushiontaan, (muillekin hiomavälineille olisi ollut tarvetta, linkkuveitsen viilaa käytin jonkin verran).
-liimaa, (käytin Casco malliliimaa, en voi oikein suositella aloitteleville tai kokemattomille kuten minä. Hivenen jäykkää ja nihkeää, pienien osien liimaalinen vaikeaa, eli kannattaa hankkia varalle erikoisliikkeistä jotain ohuempaa malliliimaa).
-maalit, (palaan maaleihin myöhemmin).
Koska kyse on ensimmäisestä mallista aikoihin, en ryhtynyt käyttämään massaa tms. keinoja väliköiden ja irvistävien rakojen tukkimiseen etc. En viitsinyt ottaa liiaksi haastetta heti ensimmäiseen malliin. Jonkin verran korjaustöitä tein muovinkappaleilla, ne sain aika onnistuneesti piilotettua vaunun rakenteisiin. Eivät ainakaan tarkkaamattoman katselijan silmään osu, ammattilainen on tietty aivan eri asia. Hän huomaisi oikopolkuni varmasti alta aikayksikön.
Ensimmäisenä kävin läpi ohjeet kohta kohdalta, loin siis pienen katsauksen siihen mitä tuleman pitää. Tämän jälkeen tutustuin osiin pintapuolisesti, valujälki näytti silmissäni hyvältä mutta harjaantumaton kun olen niin uskoin vaikeuksia olevan edessä. Reaktiivitiilet arvelin erääksi kompastuskohdaksi, samoin niiden liimaamisen torniin. Jonkin verran arvelluttavilta vaikuttivat savukranaatinheittimet, ne oli kasattava useasta pienestä osasta. Tiesin, että edessä on kärsivällisyyttä vaativa urakka. Toisena hyvin merkittävänä kompastuskohtana pidin telaketjuja, toisin kuin Tamiyan ja nuorena kokoamissani Matchbox’in malleissa, telaketjut eivät muodostuneet yhdestä joustavankumisesta kappaleesta vaan muoviin valetuista osista. Joita oli yhtä puolta kohden 2x pitkiä, 2x pari senttisiä ja loput 10 pieniä yhden telapalan kokoisia pätkiä (eli n 10 x 3mm kooltaan).Näpertelyä oli siis tiedossa.
En edes ryhdy kertomaan mallin valmistumisesta sillä tarkkuudella mitä Preda tekee, muutaman sanan mainitsen kuitenkin peruskohdista ja sitten poimin esille ne kohdat joissa jouduin vaikeuksiin. Kuitenkin ennen mallin kokoamista maalasin kaikki vaunun ulkopuolelle jäävät osat pohjamaalilla (Humbrol matt 31). Se vastaa varsin paljon venäläistenvaunujen pohjaväritystä, varsinkin kun kyse on vanhemmanikäluokan versioista. Tällä maalasin siis vaunun kaikki ulkopinnat ja ulkopuolelle jäävät osat kertaalleen, pl. telaketjut, jotka pohjustin mustalla (Revell matt 6). Tässä hivenen oikaisin, jos olisi ollut todella paljon kärsivällisyyttä, olisi telaketjut voinut maalata tarkemmin käyttäen myös vaunun pohjaväriä (H. matt 31). Vaikka vaunun sisätiloihin ei mitään rakenteita tullutkaan, maalasin tästä huolimatta koko sisustan vaaleanharmaalla (H. 40) ja moottoritilanpuolen tummemmalla harmaalla (H. matt 64) sekä moottoritilan kannen (sisäpuolelta siis) tummalla (R. matt 9). Näinollen vaunun kaikki pinnat on kertaalleen maalattu.
Vaunun pohja koostui neljästä eri osasta + telipyörät. Osat sattuivat suhteellisen hyvin kohdalleen, jouduin vain hivenen hiontahommiin. Tässä vaiheessa, ennen telipyörien liimausta, maalasin telipyörien ulkopinnan ja reunukset tummalla (R. matt 9), kuten ne oikeassakin vaunussa on. Vaikka ohjeessa neuvottiin liimaamaan heti paikalleen nämä telaketjujen kappaleet, en tehnyt niin vaan jätin tämän “paketin” kuivumaan rauhassa. Koska minulla ei ole mitään puristimia tms. käytin kuminauhoja niiden sijaan.
Vaunun kansi oli valettu yhteen muottiin, jälki oli mielestäni suht tarkkaa. Sen sijaan valot, jotka oli valettu itsenäisiksi, olivat hivenen “kömpelöt”. En kuitenkaan ryhtynyt näillä taidoillani mihinkään rakennushommiin vaan hivenen hioin niitä siistimmiksi. Etulevyyn kiinnitettävä era-tiilisuojaus koostui yhdestä isommasta levystä joka oli valettu tiilien malliin, sekä kuudesta kahden tiilen pätkästä ja neljästä yhden tiilen osasta. Tässä vaiheessa mietin jättääkö vaunu väriltään vihreäksi ilman muita maastokuviointeja, en kuitenkaan päätynyt tähän ratkaisuun vaan päätin maalata ruskeaa (H. matt 26) ja tummempaa vihreää (R. matt 46) hyväksikäyttäen maastokuvioinnin koko vaunuun. Joten ennen era-tiilien liimaamista maalasin koko kansilevyn kertaalleen tällä maastokuvioinnilla. Vanhemmissa T-80 -versioissa olen harvemmin nähnyt käytettävän maastokuviointia, usein on vain pohjavärinä toimiva vihreä ja joskus hivenen tummempaa vihreää lisänä, era-tiilet ovat useimmiten pohjavärin kanssa samaa sävyä. Eli oma ratkaisuni on hivenen poikkeava, mutta kuitenkin käytetty. Taistelutilanteessa era-tiiliä vaihdettaessa ne ovat usein yksivärisiä, joten tuolloin ne “rikkovat” tehtaalla tai varuskunnissa maalatun maastokuvioinnin “säännöllisyyden“. Vasta maalauksen kuivuttua kiinnitin era-tiilet etulevyyn. Joskin tuolloin ilmeni hivenen ongelmia, reunimmaiset tiilet eivät enää mahtuneet paikoilleen, joten jouduin hivenen hiomaan niitä kapeammiksi. Silmämääräisesti eroa ei huomaa. Samalla huomasin etulevystä puuttuvan kahdet valot, niitä ei oltu tehty malliin lainkaan mukaan vaikka oikeissa vaunuissa ne ovat kaikissa. Niinpä päätin tehdä ne itse, (tässä vaiheessa huomasin, että olisi ollut hyvä jos olisin varannut muovilevyä), tein valot mallin ylimääräisistä muoviosista hiomalla ja leikkaamalla. Tuskin kukaan huomaa etteivät ne ole “aidot”. Ajajan periskooppien aukot maalasin tummalla (R. matt 9) jotta ne erottuisivat edes jotakuinkin oikealla tavalla muusta vaunusta. Vaikka kerroin tämän vaiheen yhdellä kertaa, todellisuudessa tämä vei useamman päivän koska annoin maalausten kuivua rauhassa.
Torni itsessään oli helppo kasata, se muodostui neljästä osasta, joista kaksi oli luukkuja. Sen sijaan tornin “runko” ei mielestäni ollut kovinkaan tarkkaa työtä. Siistin sitä hivenen, hioin tornin alalevyä ja varsinaista tornia liitoskohdista hivenen jotta sain ne paremmin kiinni toisiinsa. Tämän jälkeen liimasin ne kiinni ja liitin samalla torniin komentajan ja ampujan luukut, toisen jätin avoimeksi. Samalla asensin pari muuta torniin kuuluvaa rakenneosaa ja sitten hahmottelin maastokuvioinnin jotta tiesin missä sen rajat tulevat kulkemaan. Halusin tornissakin era-tiilien taakse jäävän osan olevan maalatun maastokuvioinnilla - niin hullulta kuin se tuntuukin. Tornin sisustan maalasin vaalean harmaalla (H. 40). Tässä vaiheessa torniin kiinnitettiin myös tykki, harmillista ettei sitä saanut liikkumaan. Tai olisihan sen saanut jos olisi rakentanut itse puuttuvia osia mutta jätin tämän tähtävän väliin. Ohjeen mukaan tykki oli liimattava torniin. Samalla toivoin, että minulla olisi ollut pora, olisin voinut porata tykin piipun edes lyhyeltä matkalta “auki”. Nyt se näyttää hölmöltä kun se on tukossa.
Tässä vaiheessa kokosin myös kaikki tornin etusektoriin tulevat era-pakkaukset. Kaksi koostui suuremmista kimpuista mutta kymmenkunta jouduin ohjeiden mukaan rakentamaan kolmesta osasta. Tiesin niistä koituvan vaikeuksia vastaisuudessa, hermot meinasi jo mennä tässä vaiheessa kun liima oli aivan liian paksua tähän hommaan. Työ eteni hitaasti, vältin kuitenkin sotkemista parhaani mukaan eli työskentelin niin tarkasti kuin mahdollista. Ei sotkuja eikä turhia liimatahroja tiiliin. Täsmennän vielä, tässä vaiheessa kaikki tiilet oli jo maalattu kertaalleen molemminpuolin vaunun pohjavärillä. Tornin osalta edessä alkoi olla mielenkiintoisin vaihe eli tiilien ja muiden osien (kulj. laatikot tms.) liimaaminen torniin. Ennen tähän operaatioon ryhtymistä maalasin kaikki maastokuvioinnit tarvittavin värein (eli R. matt 46 ja H. matt 26). Tämän jälkeen jätin tornin ynnä valmiit osat kuivumaan.
Tässä vaiheessa valmiina tai osin valmiina oli pohja, kansi, torni. Samoin olin tehnyt näitä kuljetuslaatikoita, savukranaatinheittimet jotka kiinnittäisin ajallaan torniin, kuin myös lisäpolttoainesäiliöt runkoon kiinnitettäväksi ja vesistöjen ylittämistä (kahlausta) varten tämän tuubin kaikkine osineen ja kiinnittimineen. Tässä vaiheessa massa olisi ollut paikallaan koska lisäpolttoainesäiliöihin jäi ikävä selkeästi erottuva raja keskelle kantta liimauskohdasta ja kaksi tähän “tuubiin” kiinnitettävää pientä laatikko-osaa olisi kaivannut hivenen pakkelia keskelle. Niissä oli valujälki sellaisessa paikassa jossa oikeasti ei mitään reiänkaltaisia ole.
Seuraavassa vaiheessa maalasin (sotkin) pohjaa ja telipyöriä kuin myös telaketjun kappaleita vaalean- hiekanruskealla hyvin ohuelti niin pensselillä kuin maaliin kastetulla paperilla. Suuria maalijälkiä ei vielä tässä vaiheessa saanut jäädä pintaan, kaiken piti olla ohutta - kuin ohuelti levinnyttä pölyä. Seuraavaksi kiinnitin telaketjut paikalleen. Tämä operaatio vaatikin sitten hikeä ja kyyneliä. Isojen osien kanssa ei ollut ongelmia, tai ainakaan mainittavia. Pienellä siistimisellä sain ne näyttämään ihan hyvältä. Sen sijaan pienempien osien kanssa jouduin käyttämään veistä ja viilaa enemmän kuin riittämiin - enkä siitäkään huolimatta ollut tyytyväinen lopputulokseen. Onnekseni rumimmat kohdat jäivät osin katseilta piiloon muiden rakenteiden taa. Olin tyytymätön jälkeen, mutta pakko siihen oli kuitenkin tyytyä. Käsillä ei ollut välineitä millä suorittaa tarvittavat korjaukset, eikä minulla olisi ollut riittämiin taitoakaan. Myöhemmin peittelin vielä maalilla eniten minua ärsyttäviä kohtia, pölyä ja likaa niihin lisää. Tässä vaiheessa pohja alkoi muistuttaa jo karkeasti sitä mitä se valmiissa vaunussa on. Tämän jälkeen ainoastaan vanhensin pohjaa, tein pieniä kulumajälkiä, pienoisia maalin hioutumia, pohjalevyyn voimakkaampia likaraitoja. Käytin tehtävässä pääsääntöisesti seuraavia maaleja, silloin kun yleensäkään tarvitsin maalia, hiekanruskea (R. matt 88), tumma liki musta (R. matt 9) ja musta (R matt 6).
Seuraavana vuorossa oli kannen lopullinen viimeistely. Tarkistin maastokuvioinnin, parantelin sitä jonkin verran. Kannen takaosaa, moottoritilan päältä, käsittelin kohtuullisen voimakkaasti tummalla (R. matt 9) maalilla. En kuitenkaan maalannut sitä paksulti vaan paperilla ohentaen ja maalin sekä tinnerin sekoituksella ohuita valumajälkiä tehden. Samaa menetelmää käytin vaunun perässä pakoputken ulostulon kohdalla, siellä jälki on mielestäni jopa onnistuneempaa. Vaunun kansiosan viimeistelyyn kuului myös vaijerin tekeminen. Normaalisti kaikissa venäläisvaunuissa on vaijeri, usein keulalla, uusimmissa takana/sivulla. Tässä Revell oli kuitenkin oikaissut eikä ollut tehnyt lainkaan vaijeria, ei edes valujälkenä malliin. (No, jos olisikin tehnyt niin olisin hionut sen pois). Niinpä tein itse vaijerin, yhden koukun ja kaksi hakasta joiden kautta vaijeri kulkee. Vaijerin tein ohuesta langasta, tein sen molempiin päihin pienet lenkit ja tämän jälkeen maalasin langan tummalla (R. matt 9) ja lenkit maalasin vaunun pohjavärillä. Hakaset ja koukun maalasin myös vaunun pohjavärin värisiksi. Myöhemmin vanhensin ja sotkin kyseisiä osia hivenen - käytössä nuhrautuneiksi. Tässä vaiheessa olisin jo voinut liimata kannen pohjaan mutta en tehnyt vielä sitä. Ajattelin, että on parempi katsoa kuin katua ja tehdä ensin torni valmiiksi kokonaisuudessaan.
Tornin rakentaminen valmiiksi olikin selkeästi kokoamisen kiperin kohta, jopa telaketjuja huomattavasti kiperämpi. Se ei yksin riittänyt, että era-tiilet (paketit) eivät meinanneet sattua oikeille kohdille, niitä oli hivenen hiottava ja viimeisteltävä, mutta osaa tiilistä ei edes voinut liimata ohjeen mukaisesti torniin. Mikäli olisin tehnyt näin, olisivat ne peittäneet kokonaan taakseen kulmaan asennetut savukranaatinheittimet ja samalla muiden osien kiinnittäminen olisi käynyt ylivoimaisen vaikeaksi tehtäväksi - ainakin minulle. Niinpä jouduin rakentamaan muovista erillisiä pidikkeitä näille tiilille ja kätkemään nämä pidikkeet siten ettei niitä voi havaita käytönnässä miltään suunnalta. Vain tornin irottaessa osa näistä muutostöistä paljastuu. Tässä on tavallaan onni onnettomuudessa, että Tshetsenian sodan seurauksena nykyään nähdään suunnaton variaatio tiilien sijoittelun suhteen. Alkuaikoina järjestys oli hyvin selkeä mutta sodan (sotien) seurauksena asennustapoja on kehitelty ja omia variaatioita tehty lisää. Samalla monissa tapauksissa tiilien antama suoja on parantunut entisestään, jopa tiilien määrää on alkuperäisestä lisätty. Itse tyydyin loppujen lopuksi asentamaan vain yhden ylimääräisen tiilen vaunun (edestäkatsoen) tornin oikealle sivustalle, varmistin kuitenkin lähdeteoksista, että sillä kohdin on oikeasti tiiliä. Kun kuvia löytyi, suoritin asennushomman loppuun. Eli vaikka teinkin näitä pieniä muutostöitä, pyrin aina löytämään kuvan mikä tukee suunnittelemaani muutosta. Tornin muista muutos/lisätöistä voisin mainita takavalon rakentamisen, sekin puuttui mallista vaikka taakse osoittava valo löytyy oikeastaan kaikista T-80 -vaunuista. Lisäksi jouduin pienellä lipalla viimeistelemään yhtä optistalaitetta. Tein myös antennin vaunuun, lämmitin tulitikulla pientä muovinpätkää ja sitten venytin sitä. Näin sain riittävän ohuen piuhan antenniksi, sen maalasin tummalla (R. matt 9). Viimeistelin tornin ja siihen liitetyn tykin sekä muut rakennelmat aiemmin mainitsemallani tavalla. Samaten tein pieniä kulumajälkiä torniin, avoimen luukun vanhensin soveliaalla tavalla. Nyt se näyttää siltä kuin sitä olisi auottu muutakin kuin yhden kerran. Raskaan konekiväärin piippuun koetin tehdä pientä reikää kuumalla neulalla - onnistumatta siinä. Annoin tornin olla niine hyvineen jonkin aikaa (reilun vuorokauden) ennen kuin tein loppuviimeistelyn ja hionnan. Kun kyse ei ole tehdasuudesta vaunusta, on käytön näyttävä vaunun kaikilla pinnoilla. (Sisätiloissa käyttö ei näy muuta kuin karkeana pintojen maalaamisena ja pienellä “tuhrimisella”, mutta eihän niitä pääsekään ihastelemaan maata kuin pienestä luukusta tai jos irrottaa koko tornin pois).
Seuraavaksi liimasin kannen ja pohjan toisiinsa, samalla kiinnitin telaketjusuojat paikoilleen. Tämä vaati pientä sovittamista toisella puolen. Lopulta edessä olisi ollut perusteellinen remontti jos aikomuksenani olisi ollut saada suojus juuri oikealla tapaa paikoilleen. Nyt joudiin tekemään kosmeettisia korjauksia, eli tosiasiassa asentamaan suojuksen paikoilleen siten, että se vaikuttaa irronneen etuosasta pidikkeistään. Pyrin siis peittelemään oman mokani antamalla sen vaikutelman, että osa on tarkoituksella repsottamassa. Telaketjusuojiin liittyi myös rivi era-tiiliä. Tiilien taustoilta pilkottaa ikävällä tavalla valumuotin jälkiä (pieni kolo) jonka olisi voinut peittää massalla - jos sitä olisi ollut. Samalla, saadakseni, kannen ja pohjan kunnolla kiinni toisiinsa jouduin veistämään toisen telaketjun kansiosaan valettua suojusta hivenen kapeammaksi. Tässä vaiheessa liimasin vaunun alaetusektoriin riippuvat levyt oikeille paikoilleen ja tarkistin niiden “kunnon”. Tein muutenkin perusteellisen tarkastuksen vaunun rongolle. Vanhennukset, kulumat, lika - kaiken piti olla Ok! vaikka kyse oli vasta eräällä tavalla “harjoittelutyöstä”. Nyt runko oli jo valmis, pl. takasektorista puuttuvaa kahta kiinnikettä ja tukkia, jotka minun oli itse tehtävä. Normaalisti vaunuista löytyvät nämä lähes aina mutta yllätyksekseni mallissa niitä ei ollut. Lenkit tein ylimääräisistä osista, (niistä tuli hivene karkeat mutta välttävät minulle tämän kerran), tukin tein 5 cm muovitangon pätkästä. Jotta se näyttäisi aidommalta tukilta, hioin sen pituussuunnassa, nyt se ei enää näytä muovinpätkältä vaan enemmän “puulta“. Sitten maalasin kertaalleen ruskealla (H. matt 26), tämän jälkeen vanhensin ja likasin tukkia tummalla ja hiekanruskealla.
Nyt vaunu on käytännössä valmis, runko on yhtenäinen ja kaikin puolin valmis. Torni samoin. Poikkeuksellisesti kiinnitin vaunuun vain yhden lisäpolttoainesäiliön, haluan, että torni pääsee liikkumaan laajemmassa sektorissa. Torni on suhteellisen jäykkä, joten sen kääntäminen suhteessa runkoon on suoritettava hyvin varoen. Olen hivenen hionut ja väljentänyt sitä mutta vielä on pientä jäykkyyttä havaittavissa.
Vaunun telaketjusuojiin on kiinnitetty, hivenen puolivälin takapuolelle, vaunun tunnusnumero. Torniin kiinnitettyyn säilytyslaatikkoon on maalattu (siirtokuva) Venäjän lippu. Minimaalisen viimeistelyn jälkeen vaunu on täysin valmis taistoon.
vlad#16.