Nuorten MM-puolivälierä Suomi - Ruotsi 3.1.2006

[psychodad]

Kuitenkin pidät Venäjän menestystä kv. tasolla huonona?

En pidä. Nuorissa menestys on ollut hyvää, ja se tulee jatkossa näkymään yhä selvemmin kahden joukkueen erottumisena muista.

 

[DAF]

Entä Jussi Jokinen, Valtteri Filppula, Mikko Koivu, Teemu Laakso jne?

Kyllä Suomella on hyviä pelaajia ja taitavia pelaajia, joilla on mahdollisuus kehittyä huippupelaajiksi muutaman vuoden aikana.

Miten tämä Teemu Laakso muuten kuuluu em. kastiin? En vittuile, vaan kysyn ihan arvovapaasti, kun olen ko. herran nähnyt tekevän viime yönä maalin, muuten sen kummempana tähtenä ole osannut pitää koskaan. Tällä hetkellä saavutukset ovat samat kuin Tommi Oksalla, joka taitanee pelata Kiekko-Vantaassa. Muut kolmehan noista ovat kyllä kovia nimiä, ja olleet erittäin kovia lupauksiakin.

Valistakaa minua.

 

[Fawkes]

Suomen systeemi tuottaa myös erinomaisia kenttäpelaajia. Tämän vuoden joukkueesta vaikka Tukonen, Lindgren, Seitsonen, Laakso ja Jokinen nyt muutamia mainitakseni kestävät vertailun helposti kaikkiin muihin maihin.

Tai jos katsot NHL:n tulokkaiden pistepörssiä huomaat, että sieltä löytyy aika hämmästyttävän paljon suomalaisia nimiä. Pari ikäluokkaa vanhemmista Lehtonen, Ruutu, Pitkänen ...

Lindgren muuten pelaa vasta ensi vuonna suuntaa näyttävät kisat. Silloin hän voi olla helposti kisojen dominoivin pelaaja. Perttu pelasi huonot kaksi ensimmäistä ottelua, mutta on parantanut koko ajan.

Mitäs helvettiä? Ei kai se Olli ole tuonne kisoihin eksynyt? Jussikin lienee Texasin rancheilla. Ethän sä nyt sitä sen pikkuveljeä VOI tarkoittaa??? No offence, mutta ei Juho Jokinen kyllä kestä vertailua muiden maiden huippuihin. Ei se ehkä ihan niin sukka ole kuin täällä jotkut on väittänyt, mutta ei sitä nyt voi hyvänen aika voi tohon sun listaan liittää. Muuteskin aika yltiöpositiivista mietiskelyä, mutta se sallittakoon makean Ruotsi-voiton jälkitunnelmissa...

 

[Spiit]

Venäjän pitkään MM-kisoissa vallinneeseen mitalittomuuteen on kaksi syytä:

- 1990-luvun taloudellinen lama tai pikemminkin romahdus, joka lähes tuhosi koko venäläisen jääkiekkoilun. Vuodet 1993-1998 olivat pahimmat. Vuodesta 1998 alkoi nousukausi, joka jatkuu yhä. Lamavuosina Venäjä ei tuottanut juurikaan uusia huippupelaajia, koska maan kiekkoilulla ei ollut yhtään rahaa. Tämä näkyi tietenkin myös menestyksessä.

Voihan tuota menestymättömyyttä taloudellisen puolenkin piikkiin pistää, mutta kun katsotaan, ketä venäläisiä on varattu NHL:ään -90-luvulla, näyttää lista pelkän olympiajoukkueen osalta tällaiselta:

Khabibulin -92
Nabokov -94
Gonchar -92
Zhitnik -91
Kasparaitis -92
A. Markov -98
D. Markov -95
Datsyuk -98
Kovalev -91
Yashin -92
Zhamnov -90
Kozlov -93
Afinogenov -97

Mainitsemasi vuodet -93-98 ovat toki vaisumpia, mutta kyllä -90-luvun alkuvuosina Venäjä on aikamoisia pelimiehiä tuottanut. Kyllä tuo toinen esille nostamasi pointti, pelaajien kieltäytyminen, on se todellinen syy.

 

[Setämies]

Aralla on kyllä jokin mystinen tuntuma johdattaa valmentamansa maajoukkueet mitalipeleihin. Tällä kertaa nähty tyyli tosin poikkesi täysin miesten peleissä totutuista kuvioista.

Jos vastustaja laukoo maalia kohti 53 kertaa tekemättä maalia, on syynä joko mieletön maalivahtipeli, huonot laukaukset tai niiden yhdistelmä. Se mikä itselleni pisti pelissä silmään oli ruotsalaisten mitä aneemisin viimeistelytaito parhaista paikoistaan. Kolme parasta maalintekopaikkaa päättyivät siihen, että 1) poikittaissyötöstä sudittiin ohi, 2) loistavasta vetopaikasta katkeaa lapa ja 3) avopaikassa pyyhitään pölyt kiekon päältä rystyraapaisulla. Tähän voidaan vielä lisätä, että ruotsalaisten muutkin vedot olivat etenkin maalin läheltä ammuttuina aivan liian matalia Raskille. Se ainoa läpi livahtanutkin kolahti tolppaan. Tuukka tosin sai homman näyttämään lähes helpolta täydellisyyttä hipovalla sijoittumisellaan ja hyvällä reboundien hallinnalla.

Suomen alivoimapelaaminen, pelin avaaminen ja kiekkojen purkaminen oli karmeaa katsottavaa - onneksi ruotsalaiset eivät osanneet hyödyntää näitä seikkoja vaan keskittyivät pörräämään kulmissa. Ruotsi olisi kaivannut Tukosen tai Korpikosken kaltaista röyhkeyttä pyörityksiinsä Suomen päädyssä. Mutta kuten Dufva sanoi, eivät ruotsalaiset päässeet kertaakaan kunnon ylivoimahyökkäykseen, joten ei viisikkopuolustusta voi ainakaan virheiden tekemisestä haukkua.

Jäi vaan sellainen kutina, ettei Suomi oikein herännyt pelin missään vaiheessa. Mutta tästä pienestä kritiikistä huolimatta ei voi olla kuin tyytyväinen että näin pitkällä ollaan :)

 

[Fawkes]

Hyvä tapa määritellä valtion tulevaisuuden näkymiä kiekkoilussa on koota joukkue sen nuorista pelaajista. Otetaan rajapyykiksi vaikkapa vuosi 1982, eli vuonna 1982 tai sen jälkeen syntyneet pelaajat. Suomi saanee kasaan ihan kohtalaisen joukkueen johtuen hyvästä 1983 ikäluokasta, mutta luulisin ettei se pärjäisi vertailussa kuitenkaan Venäjälle.

Mv: Aleksei Volkov, Anton Hudobin
P: Anton Volchenkov, Fedor Tjutin, Maksim Kondratjev, Anton Babtshuk, Kirill Koltsov, Dimitri Vorobjev, Denis Kuljash, Aleksei Jemelin
H: Ilja Kovaltshuk, Aleksandr Frolov, Nikolai Zherdev, Aleksandr Semin, Aleksandr Ovetshkin, Jevgeni Malkin, Aleksei Kaigorodov, Igor Grigorenko, Aleksandr Perezhogin, Anton Kurianov, Dimitri Pestunov, Georgi Artjuhin (varalle Stanislav Tshistov, Andrei Taratuhin, Ivan Neprjajev, Aleksandr Radulov, Enver Lisin, Juri Trubatshev, Aleksandr Svitov, Roman Voloshenko (johtaa 19-vuotiaana AHL:n maalipörssiä))

Mv; Kari Lehtonen, Toivonen
P: Joni Pitkänen, Sami Lepistö, ?, ?, ?, ?, ?, ?
H: Tuomo Ruutu, Mikko Koivu, Jussi Jokinen, Valtteri Filppula, Petri Kontiola, ?, ?, ?, ?, ?, ?, ?

Joku paremmin asiansa tunteva voi täyttää nuo kysymysmerkkien paikat.

Mä en oikein tiedä miksi mä tartun näihin sun juttuihin, mutta sorrutaan nyt sitten. Onhan se ihan hyvä jos on intohimoisesti jonkun joukkueen kannattaja, mutta voisi sitä välillä katsella maailmaa ihan neutraalien lasien läpi. Totta helvetissä Venäjä on hyvä kiekkomaa. Aika puusilmä saa olla jos sitä käy kiistämään. Mutta eipä se Venäjän viime vuosien menestys nyt kovin loistavaa ole ollut. Junnuissa (lähinnä U20) pärjätään, mutta mites olympialaiset? World Cup? Kaikessa huvittavuudessaan MM-kisat? Kyllähän sieltä tulee jatkuvalla syötöllä niitä draftin ykkösvarauksia (jotka on muuten aika samasta muotista), mutta eipä niitä mestaruuksia pelkillä ykkösvarauksilla voiteta. Ja jos ajattelee Venäjän resursseja, niin ei se tulos nyt ehkä kuitenkaan niin ylivoimaista ole. Mutta joo, ihan turhaa "meidän joukkue on parempi"-vääntöä... Tosin onhan tämä keskustelupalsta, eli sen puolesta jatkakaa vain.

PS. Eipä kyllä hirveesti sano mulle noi Volkov ja Hudobin. Ilyasta ja Jevgenistä olen kyllä tainnut joskus kuulla...

 

[Raymond Pearl]

Olen joka tapauksessa samaa mieltä siitä (johon varmasti yhtyvät kaikki), että Suomi tuottaa huolestuttavan vähän todellisia huippupelaajia, etenkin kiekollisena ja/tai maalintekijöinä. Täytyy kuitenkin muistaa, että eri pelaajat tekevät usein läpimurtonsa eri ikäisinä ja eri tilanteissa.

Suomalaislahjakkuudet ovat monesti maailman huipputasoa 18-19-vuotiaaksi asti, mutta sitten kehitys loppuu monesti kuin seinään tai ainakin hidastuu merkittävästi. Tämä tuskin menee Nuori Suomi-projektin piikkiin, vaan vika on jossain muualla.

Yksi merkittävä syy on nähdäkseni se, että meillä edelleen "ajetaan sisään" ikänsä hyökkäävässä roolissa olleita lahjakkuuksia ylimääräisen hyökkääjän roolin kautta hiljalleen kohti ykkösketjua. Kaverin peliaika putoaa yht´äkkiä alle puoleen entisestään, kun ylivoima-aikaa ei tulekaan ja kerran erässä päästään spurttaamaan päästä päähän. Sitten ihmetellään, kuinka junnukauden tehot ovat pudonneet olemattomiin ja kaveri viskataan takaisin junioreihin tai Mestikseen hakemaan pelituntumaa.

Nykyisiä Suomen todellisia tähtiä yhdistää se piirre, että heitä on nuoresta iästä ja vähäisestä kokemuksesta huolimatta uskallettu heittää tuleen kokeneiden pelaajien rinnalle jo varhain - jopa MM-kisoihin. Esim. Selänne, Lehtinen, Koivu, Numminen, Jokinen - kaikki ovat saaneet pelata omaa peliään ja nauttineet jatkuvasti vastuullisesta roolista, vaikka sarjataso ympärillä on muuttunut. Maalivahtien osalta näin on uskallettu tehdä jo pitkään ja yhdistettynä hyvään erikoisvalmennukseen on aikaansaatu huikea lopputulos. Suomi on yksi johtavia maalivahtimunimoita tällä hetkellä.

Liigajoukkueiltamme pitäisi löytyä enemmän uskallusta laittaa poikkeuksellisia lahjakkuuksiaan suoraan avainrooleihin kokeneempien ammattimiesten rinnalle. Ilves teki Lindgrenin osalta näin oikeastaan pakon sanelemana, kun tähtisentteriä ei saatukaan (kesällähän jopa spekuloitiin, mahtuuko Perttu liigajoukkueen kokoonpanoon!) ja lisääntyvän voiman myötä nuori mies ottaa paikkansa Ilveksen ykköspelintekijänä jo ensi kaudella.

 

[The Original Jags]

V
Mainitsemasi vuodet -93-98 ovat toki vaisumpia, mutta kyllä -90-luvun alkuvuosina Venäjä on aikamoisia pelimiehiä tuottanut. Kyllä tuo toinen esille nostamasi pointti, pelaajien kieltäytyminen, on se todellinen syy.

1990-luvun alussa ja 1980-luvun lopussa huipulle nousseet ovat Neuvostoliiton tuotteita. Heitä ovat mm. P.Bure, Fedorov, Mogilny, Zubov, Malahov, Konstantinov, Zhitnik, Kovalev, Jashin, Zhamnov, Slava Kozlov, Gonchar, Kasparaitis, Ozolinsh, B.Mironov, Jushkevitsh, Habibulin, Brylin, Kovalenko, V.Bure, Nikolishin ja Berezin, Khristich ja Ulanov. Neuvostoliitto tuotti vielä yhden melko maagisen kiekkosukupolven ennen hajoamistaan.

Tämän sukupolven jälkeen alkoi Venäjän kiekkoilussa eräänlainen synkkä keskiaika, jolloin huippupelaajia tuotettiin vain muutama: puolustajat Tverdovski ja Daniil Markov, ja hyökkääjät Viktor Kozlov, Samsonov ja Morozov. Myöhemmin huipulle nousi vielä tämän synkän "keskiajan" kenties kirkkain helmi, Pavel Datsjuk. Datsjuk tuli ikäänkuin puskista, ei pelannut yhdessäkään juniorimaajoukkueessa! Ketään muuta ei sitten tullutkaan. Ero Neuvostoliiton tuottamaan viimeiseen supersukupolveen oli huikea.

Eräs merkittävä tekijä Venäjän menestymättömyyteen MM-kisoissa oli se, että supersukupolven pelaajia oli lähes mahdotonta saada Jashinia lukuunottamatta maajoukkueeseen MM-kisoissa. Kaikki muut kieltäytyivät lähes järjestään.

1980-luvulla syntyneiden pelaajien joukosta on sittemmin alkanut nousta uusia kykyjä. Heidän panoksensa näkyi erityisen vahvana viime kevään MM-kisoissa, ja se tulee vahvenemaan jatkossa, koska näiden pelaajien halukkuus pelata maajoukkueessa näyttäisi olevan suurempi kuin Buren ja Fedorovin sukupolven.

 

[Spiit]

1990-luvun alussa ja 1980-luvun lopussa huipulle nousseet ovat Neuvostoliiton tuotteita.

Niin no, on tietysti helppo vedota tähän seikkaan. Venäjä ei ole tuottanut -90-luvulla ''normaaliin tahtiin'' huippupelaajia, koska Venäjää ei ole edes ollut silloin, kun näiden huippupelaajien olisi pitänyt syntyä.

1990-luvun vaihteen Neuvostoliitto ja Venäjä ovat jääkiekossa ainakin pelaajamateriaalin osalta lähestulkoon sama asia. Kun ruvetaan katsomaan, ketä -90-luvun tuotoksia Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on ajautunut muualle, kuin Venäjälle, ei merkittäviä menetyksiä ole kovin montaa. Valko-Venäjältä, Ukrainalta, Liettualta, Virolta tms ei löydy käytännössä yhtään sellaista -90-luvulla esille noussutta kiekkoilijaa, joka mahtuisi Venäjän maajoukkueeseen. Latvialle Venäjä on NL:n hajoamisen yhteydessä ''menettänyt'' ehkä eniten lahjakkaita pelaajia, mm. Krastins, Ozolins sekä edesmennyt Sergei Zholtok. Joten vaikka laskisimme kaikki entisen NL:n alueet mukaan ja etsisimme lahjakkaimmat kiekkoilijat, ei porukka juurikaan paranisi. Joten edelleen olen sitä mieltä, että huippupelaajien kieltäytminen (ja joskus harvoin huippujen pelaaminen pelkästään yksilöinä, ei joukkueena, Pietari 2000) on ainoa todellinen syy sille, miksi Venäjä ei ole arvokisoissa menestynyt niin kuin sen ehkä kuuluisi.

 

[Johannes]

Eräs merkittävä tekijä Venäjän menestymättömyyteen MM-kisoissa oli se, että supersukupolven pelaajia oli lähes mahdotonta saada Jashinia lukuunottamatta maajoukkueeseen MM-kisoissa. Kaikki muut kieltäytyivät lähes järjestään.

1980-luvulla syntyneiden pelaajien joukosta on sittemmin alkanut nousta uusia kykyjä. Heidän panoksensa näkyi erityisen vahvana viime kevään MM-kisoissa, ja se tulee vahvenemaan jatkossa, koska näiden pelaajien halukkuus pelata maajoukkueessa näyttäisi olevan suurempi kuin Buren ja Fedorovin sukupolven.

Tähän teoriaan minä en usko ollenkaan. Venäjällä on n. 50 pelaajaa (Kanadassa ehkä 80), joista saa muodostettua voittavan joukkueen mihin tahansa kisoihin, jos roolittaa joukkueen oikein. Minusta Venäjän ongelmat ovat olleet kisojen aikana kehnot maalivahdit, vanhentunut pelikirja ja huono peluuttaminen. Lisäksi paikalle vaivautuneet tähdet ovat saaneet sooloilla jäällä peleissä ihan miten huvittaa. Kyllähän Venäjä kasasi Pietariin v.2000 ns. tähtijoukkueen, joka romahti jopa kahdeksan parhaan ulkopuolelle. Suomikin sai silloin pronssia, vaikka osa joukkueesta heitti koko kisat ihan viihteelle.

 

[Greffin]

Vaikka kuinka on Venäjältä esim. MM-kisoissa tähtipelaajia puuttunut, niin lähes järkiään he ovat ottaneet paperilla heikommilta turpiin.

Säälittää lähinnä tuo Venäjän räpellys. Huipputaitavia yksilöitä löytyy, mutta joukkuetta ei ilmeisesti venäläisten mentaliteetilla ja valmennuksella osata tehdä.

Surkuhupaisinta on ollut sitten se, kun joku/jotkut tähtipelaajat ovat MM-kisoihin vaivautuneet, niin pelaamisen taso on ollut hieman mestis-tasoa alempana.

World Cupissakin nähtiin tämän maailman kovimman kiekkomaan panos. Hohhoijjaa, resursseja olisi, mutta jokin mättää ja pahasti.

Nuorissa Venäjä tosin pystyy pelaamaan tasonsa mukaisiin sijoituksiin vuosi vuoden jälkeen. Aikuisissa? ei.

 

[Moderaattorit]

Jos tässä ketjussa ei pysytä otsikonmukaisessa asiassa, tämä menee lukkoon.

t. Moderaattorit

 

[Fawkes]

Olen itsekin osallistunut tähän Venäjä vs Muu Maailma-väittelyyn, mutta josko lopetettaisiin se ainakin tässä ketjussa. Ketjun otsikkohan kuitenkin taisi olla Nuorten MM-puolivälierä Suomi - Ruotsi 3.1.2006. Pahoittelen jo nyt, jos pahoitin jonkun mielen leikkimällä moderaattoria.

 

[Rocco]

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekonsmliiga/uutiset/article125075-1.html

Petteri Sihvonen analysoi pelin. Kannattaa lukea... Aika viiltävää analyysia, tuttuun tapaan, mutta muutama kirjoittaja tällaista samaa on tänne kirjoittanut aiemmin ja heti tuli tylytystä.

 

[The Original Jags]

Mielestäni Sihvosella oli yksi tärkeä pointti, johon ei olla kiinnitetty riittävästi huomiota. Sihvosen mukaan tämä voitto oli ennenkaikkea Aravirran voitto. Kuinka paljon oikeassa Sihvonen oli tässä?

Hannu Aravirta on kaikkien aikojen menestyksekkäin suomalainen valmentaja, joka on kyennyt aina saamaan maajoukkueesta irti sen, mitä siitä on saatavissa. Tällä kerralla Araviralle annettiin työstettäväksi joukkue, joka oli taidoiltaan vaatimaton kovimpiin kilpailijoihin verrattuna, mutta Aravirta on muokannut siitä ammattitaidollaan sellaisen joukkueen, joka kykenee suorittamaan taitotasonsa ylärajalla ja jopa ylittämään itsensä.

Olisiko tämä joukkue voittanut Ruotsia Dufvan valmennuksessa? Tai Sveitsiä?

 

[Ziggy]

Mielestäni melkoisen outo kommentti Sihvoselta:

Entä jos Tuukka Rask jatkaa maagisia otteitaan?
”Kanadaa vastaan ei riitä sekään. Rask, jos hän nyt pelaa, voi korkeintaan aiheuttaa sen, että lukemat pysyvät siedettävinä. Ja voi toki olla niin, että Raskia säästetään pronssipeliin. Pelatkoon Karri Rämö tämän välierän.”

Ei ihme ettei kyseinen kolumnisti ole itse pärjännyt valmentajana, jos lähtee otteluun sillä periaatteella että se ollaan hävitty ennen kuin minuuttiakaan ottelusta on pelattu.

 

[OikeaPakki]

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekonsmliiga/uutiset/article125075-1.html

Petteri Sihvonen analysoi pelin. Kannattaa lukea... Aika viiltävää analyysia, tuttuun tapaan, mutta muutama kirjoittaja tällaista samaa on tänne kirjoittanut aiemmin ja heti tuli tylytystä.

Mitäs ihmeellistä tuossa oli. Selvää faktaa, kissahan on nostettava pöydälle. Noh, Sihvosesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin juttu kulkee..

Kuka viime yön pelin katsoi, saattoi matkustaa vertauskuvallisesti aikakoneella 80- ja 90-luvun vaihteeseen, jolloin Suomen aikuisten joukkue alkoi napsia voittoja suurista ja ensimmäisiä arvomitaleita. Ankaran puolustuksen ja silloisen päävalmentajan Föönin loistavan roolituspelin kautta - mitä tuli käytettävään materiaaliin - voitettiin ennakkoasetelmista huolimatta.

Kyllä peli kuului eittämättä Suomen arvokisojen TOP5:een millä tasolla tahansa, missä noin suurella tasoerolla vielä korjataan pisteet kotiin. Ei siinä mitään, hienoa että Suomi voitti. Ensi yönä taitaa tulla sitten lunta tupaan urakalla. Toivottavasti kuitenkaan ei tule selkäsaunaa, sillä pitäähän pronssistakin pelata henkisesti vielä vahvana.

Tätä vuosikertaa katsellessa tulee parin vuoden takaista "superjoukkuetta" Koivuineen ja Ruutuineen todella ikävä. Puhumattakaan v. -98 Päällikön luotsaamasta mestarijoukkueesta.

 

[Rocco]

Mitäs ihmeellistä tuossa oli. Selvää faktaa, kissahan on nostettava pöydälle. Noh, Sihvosesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin juttu kulkee..

Ei mitään. Siksi sen jutun tänne pistinkin näkyville. Mutta kuten sanoin niin täällä on samaa asiaa puhuneet kirjoittajat teilattu aivan kokonaan.

 

[eagle]

Kuka viime yön pelin katsoi, saattoi matkustaa vertauskuvallisesti aikakoneella 80- ja 90-luvun vaihteeseen, jolloin Suomen aikuisten joukkue alkoi napsia voittoja suurista ja ensimmäisiä arvomitaleita. Ankaran puolustuksen ja silloisen päävalmentajan Föönin loistavan roolituspelin kautta - mitä tuli käytettävään materiaaliin - voitettiin ennakkoasetelmista huolimatta.

Voittoja suurista tuli jo erään huomattavasti menestyneemmän valmentajan toimesta, Fööni oli vain jatkumoa siihen.

 

[Jämerä]

Luultavasti kaikki tarpeellinen on jo sanottu, mutta heitetään nyt jotain omia mielipiteitä. Pohtimatta ottelua sen syvällisemmin päällimäisenä mielessä tietenkin Suomen erittäin maukas jatkoaikavoitto. Harvinaista herkkua, että Ruotsia viedään jatkoajalla Suomen toimesta. Toisena tulee mieleen sitten Raskin uskomaton maalivahtipeli. Jos kaveri jatkaa samoja otteita Ilveksessä, saattaa NHL hyvinkin viedä miehen ensi kaudella. On tosin todettava, että Suomen puolustajien vahva maalinedustapelaaminen auttoi Raskia huomattavasti. Ruotsalaisia ei pahemmin päästetty maalin eteen.

Sitten negatiivista juttua. Suomen pelinrakentelu oli lievästi sanottuna jäässä. Suurin syy mielestäni tähän on kiekollisesti melko heikot puolustajat. Hyökkäyksessä on muutamilla yksilöillä ihan mukavasti taitoa, mutta hyökkääjät joutuvat tulemaan alas hakemaan kiekkoja, kun puolustajat eivät kunnon avauksiin pysty. Mielestäni Suomen hyökkäys on kyllä tässä turnauksessa, jos ei aivan Venäjän, Kanadan ja USA:n tasoa niin ainakin vähintään yhtä hyvä kuin Ruotsilla ja Tsekillä. Puolustus on vain auttamatta ollut liian heikko sekä kiekollisessa pelissä, että myöskin fyysisyydessä Kanadaa ja USA:ta vastaan. Ruotsi-ottelussakin pakit olivat kokoajan vaikeuksissa Ruotsin aktiivisen karvauspelin kanssa.

Tulevasta välierästä sen verran (vaikka sille oma ketju onkin), että ei sitä nyt valmiiksi lähdetä häviämään.Tietenkin realiteetit on myönnettävä, mutta ei Kanadan kaato mahdottomuus ole. Se vaatii vain puolustukselta tason nostoa. Avauksien on lähdettävä nopeammin ja tarkemmin, sekä kanukit on siivottava kylmästi pois maalin edestä. Vaikka jäähyn uhallakin.

 

[Näätä]

Rask pelasi itselleen eilen sopimuksen Torontoon ensi kaudeksi, ellei tänää munaa täysin. Jos tämä mies on tuleva Miikka Kiprusoff niin sopii mulle mainiosti! Matti Koistinen tulemaan olemaan Tuukka Mäntylä #2 jos vaan pystyy vakuuttamaan Rautakorven kesällä.

 

[Raymond Pearl]

Rask pelasi itselleen eilen sopimuksen Torontoon ensi kaudeksi, ellei tänää munaa täysin.

Toronto Sun hehkuttaa Raskin otteita kahdessa tämän päivän jutussaan. Välieräkamppailuakin markkinoidaan kahden Leafsin tulevaisuuden veräjänvartijan kaksinkamppailuna.

 

[The Original Jags]

EDIT2: Oho, meni vahingossa väärään ketjuun.

 

[vetoo]

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekonsmliiga/uutiset/article125075-1.html

Petteri Sihvonen analysoi pelin. Kannattaa lukea... Aika viiltävää analyysia, tuttuun tapaan, mutta muutama kirjoittaja tällaista samaa on tänne kirjoittanut aiemmin ja heti tuli tylytystä.

En jaksa yksityiskohtaisesti alkaa purkaa Sihvosen kommentteja, mutta nämä ovat niitä joista olen jo vuosia puhunut. Sihvonen on huippuluokan journalisti, joka ohjaa valitettavan hyvin suomalaista kiekkokeskustelua mediassa. Tosin hänellä on siihen ainutlaatuinen mahdollisuus, sillä Sihvonen on suorittanut huippuvalmentajatutkinnon, ollut päävalmentaja SM-liigassa ja valmistunut filosofian maisteriksi.

 

[masaman]

Kuka viime yön pelin katsoi, saattoi matkustaa vertauskuvallisesti aikakoneella 80- ja 90-luvun vaihteeseen, jolloin Suomen aikuisten joukkue alkoi napsia voittoja suurista ja ensimmäisiä arvomitaleita. Ankaran puolustuksen ja silloisen päävalmentajan Föönin loistavan roolituspelin kautta - mitä tuli käytettävään materiaaliin - voitettiin ennakkoasetelmista huolimatta.


Tätä vuosikertaa katsellessa tulee parin vuoden takaista "superjoukkuetta" Koivuineen ja Ruutuineen todella ikävä. Puhumattakaan v. -98 Päällikön luotsaamasta mestarijoukkueesta.

Kuten sanottua: nurkissa saa pyöriä ja sitä rataa ei suuria vaaranpaikkoja pääse syntymään, mikäli kassari on hereillä. Kyllähän tuo oli taktisesti aika komia peli.

Muuten, eikös Koivu nuorempi ollut paskana viimeisenä vuotena? Muistaakseni Ruutu oli kuitenkin ehjänä...

Petteri Sihvosesta voi olla montaa mieltä, mutta hänen analyysinsä ja totaalikiekkonsa ovat mitä sitten ovatkaan. Pelikirjat ynnä muut. Minä pidä kaveria vain hyvänä puhujana, joka sitten puhua paasaa asioista hiukankaan tietämättömät pyörryksiin.

Voiko oikeasti valmentaja sanoa, että laitetaan ns. kakkonen maaliin kun säästetään ykköstä pronssipeliin? Ei vittu. Varmaan jos olisi kanukkien peräsimessä puoli kansaa hirttämässä Sihvosta, hih. Jos joku minulta haluaisi yhtikäs mitään koskaan kysyä asiasta, niin koko kiekon hienous lähtee 1-1 tilanteista, kaksinkamppailuista ja voitetuista vaihdoista, siitä voitettuun erään ja lopulta peliin. Kun näin tehdään, niin intensiteetti pitäisi pysyä korkealla ja yritys kovana, koska muutenhan sinä häviät vaihtosi eikä se ole suotavaa. Sihvonen pyllistää jo ennen välierää seuraaville kahdelle joukkueelle.

perkule! Näinkö sitä oltaisiin jo talvisodassakin pärjätty paremmin? "me ollaan hävitty tää peli, ei tartte pelata kolmatta erää, jos ei halua."

Sen sijaan Suomi ajoi peräjälkeen Ruotsin kulmiin, antoi tarvittavan paineen ja luotti Ruotsiin. Välillä sitten tiukkoja vastahyökkäyksiä tuomaan pientä kokeilua vastustajan päätyyn. Kun ei tarvitse hulluna heilua maalillaan niin on kaikki niin kovin helpon näköistä, eikö? Vielä kuitenkin pitäisin Lehtosta inan parempana, kun pelasi saman ikäisenä. Tällä hetkellä Toivonen on ajanut Lehtosesta jo ohitse, joten kattellaan. Pirun hienoa maalivahtityötä on kyllä Suomessa tehty!

btw. nemohan sanoi viime kisojen aikoihin, että jos Kanadassa treenattaisiin yhtä kovalla teholla ja laadulla kuin Suomessa niin fyysinen ylivertaisuus olisi jotain aivan ihmeellistä verrattuna muihin maihin. Nythän siellä mennään pelien mukaan täysin.