Niin sinä puhuit aiemmin taktiikasta ja nytkin puhuit jossain vastauksessa siitä että on kehittävää vetää jotain 5vs4 yv-harjoittelua. Itse taas puhuin kokoajan siitä, että pelaajien kehitys nuorissa tulee tapahtua hyvin pieninä osina ja pienissä ryhmissä. Eli 1vs0, 1vs1, 2vs1, 2vs2 tilanteiden kautta. Mitä nuorempi sitä vähemmän liikkuvia elementtejä ja sitä vähemmän tulisi käyttää isoja kokonaisuuksia. Sitten kun noissa tilanteissa se 9-10vuotias alkaa hahmottamaan asioita, voidaan 11-12vuotiaina siirtyä niihin isompiin tilanteisiin. Siltikään tuota yv-harjoittelua tarvitse juurikaan lähteä vetämään tuossa iässä. Kuuluu asioihin joihin perustaitojen ja iän karttuessa voidaan mennä oikeasti siinä vaiheessa kun se on tehokasta ja älykästä.
Nyt kuitenkin jossain vastauksessa puhuit että vedetään pienryhmäharjoitteina esim. 3vs2 tilanteita 9-vuotiaille, joka sekin on mielestäni liian suuri koko kyllä, mutta kaukana siitä 5vs4 tai muusta yleisestä "taktiikasta". Ja ainakin oikea suunta.
Eli se mitä karsastan on juuri se että lähdetään hakemaan liian suuria kokonaisuuksia. Esim. tuota 5vs4 harjoittelua. Samoin että lähdetään ohjaamaan miten 8-9vuotiaan pitää AINA avata peliä. Oli se mikä vain tapa. Tai esim. että kielletään täysin 8-9vuotiaalta omalla alueella kiekon kuljetus tai 1vs1 tilanteet(niissä haastaminen siis). Tai että hyökkäysalueella mennään vain tietyllä tavalla tai että kiekko pelataan vastustajan päätyyn, koska taitotaso on niin heikkoa että hyvällä karvauksella varmasti aina saadaan enemmän tehoja, kuin että uskalletaan haastaa kiekon kanssa punaisella tai siniviivalla.
Puhumattakaan että lähdetään pelikirjaistamaan kavereiden toimintaa tuossa iässä.
Jos siis olet sitä mieltä että on tuon ikäisille hyväksi/osaavat hyvin:
-seisoskella paljon harjoituksissa kiekottomana
-opetella vain ulkoa ratkaisumalleja 1-2 hyökkäykseen ja puolustukseen, joita orjallisesti toteutetaan valmentajan käskystä
-8-vuotiaalle hahmottaa suuria kokonaisuuksia jopa 3-4 pelaajan yhteistyötä
-vältellä virheitä
-jättää oma luominen ja virheistä oppiminen väliin
Niin varmasti ollaan täysin eri mieltä nyt ja jatkossakin.
Suomessa voisi ottaa mallia Ranskan jalkapallomallista. Siis siitä millä periaatteella pelaajia kehitetään. Pelaajien kehitys 15-vuotiaaksi saakka perustuu vain ja ainostaan yksilötaidon kehittämiseen. Tähän kuuluu niin pelisilmän, kuin yleisen tekniikan kehittäminen. Varsinaiseen taktiikkaan ei mennä käytännössä juuri ollenkaan ennen tuota ikää. Taktiikkaa ja pelikirjaa sekä pelitapaa oppii helposti noudattamaan vaikka 20-vuotiaanakin, mutta tekniikan, fysiikan ja pelitaidollisten(tähän sitten pelisilmät, jne.) asioiden herkkyysiät on aikoja sitten hukattu. Niinpä jos aikaa käytetään näihin asioihin, niin se on aina yksilötaidosta pois.
Ja voin taata että jos olet tuon lainaamasi tekstin pätkän kanssa eri mieltä, niin silloin ollaan juniorivalmennuksessa aika pahasti pihalla siitä mitä esim. se 8-9vuotias kaveri hahmottaa. Itse kun eräistä hyvistä syistä tullut hyvin paljon tutustuttua nuorten valmentamiseen, niin nuorten hahmotuksen rajallisuus on hyvinkin selvää. Jalkapallon puolelta voi esim. mainita Horst Weinin joka aika täydellisesti "tyhjentää pankin" tämän asian suhteen ja joka on useista eri lajien valmentajista aivan kärkipäätä juuri nuorten ja lasten valmennuksessa, yksilövalmennuksessa ja yksilöiden kehityksessä. Jääkiekon puolelle pätevät täysin samat lainalaisuudet suhteessa pelaajien hahmottamiseen.
Junioreiden valmennuksessa tärkeintä olisi luoda pelaajien liikkuvuuden, nopeuden, notkeuden sekä muiden tarvittavien fyysisten ominaisuuksien lisäksi luoda tarvittavat teknilliset ominaisuudet, eli esim. miten kiekko ottaa haltuun, miten syöttää, miten suojata, miten käsitellä kiekkoa, jne. Tämän lisäksi sitten kokoajan tulisi kehittää pelaajien pelikäsitystä, joka lähtee reaktio-/reagointikyvyn kehittämisellä, josta mennään kohti näitä 1vs1 tilanteiden ratkaisua(mihin suuntaan pelata, miten pelata, jne). Sen jälkeen kohti 2vs1 tilannetta, jossa sitten aletaan pelaajilla hahmottamaan miten ratkaista tuo 2vs1 mahdollisimman tehokkaasti(milloin syöttää, miksi syöttää, milloin mennä yksin, jne.) ja tässä ollaan jo jääkiekkopelissä melko vaikeissa asioissa(jos puhutaan optimaalisista ratkaisuista ja pelaajan kehittämisestä), kun tuota asiaa varioi.
Jos lähdetään opettamaan kovasti pelitaktiikkaa, niin se on sekä tästä muusta harjoittelusta pois, että pelaajat eivät hahmota miksi näitä asioita tehdään, vaan ne tulevat ulkoaopetelluiksi. "Heitin kiekon ränniin, koska valmentaja on sanonut niin" "pistin kiekon päätyyn, etten menetä sitä, virheistä vastustaja useimmiten tekee maalinsa koutsi sanoi", jne. Täten ihan turha lähteä mihinkään 4 pelaajan yhteistyöhönkään, puhumattakaan sitten niistä merkittävistä taktiikoista. Ne kun voi todellakin oppia paljon myöhemmällä iällä, sitten kun perustaidon herkkyysiät on aikoja sitten mennyt ohi ja niihin ei enää voi valtavasti vaikuttaa.
Toki edelleen nopein tie tuloksiin on juurikin se että valmentaja mielessään luo taktiikan joka mahdollisimman hyvin käyttää hyväkseen sen ikäisten pelaajien ongelmia. Eli vaikka juuri se kiekko päätyyn, kiekko puretaan aina rännin kautta, jne. Se on sitä taktiikkaa juuri mitä pitäisi vältellä viimeiseen saakka ja siitä olen kokoajan puhunut. Pelaajien ratkaisumallien ja oman oivalluksen kehittäminen taas tulisi olla se pääasia. Se ei ole taktiikkaa, vaan ihan pelaajan perustaitoa/pelitaitoa mitä kokoajan olen yrittänyt korostaa.
edit:Lisätään vielä että 8-vuotiaalla pitäisi pl. luisteluharjoitukset olla lähes kokoajan se kiekko harjoitteessa mukana. Siis jokaisella kentällä olevalla kaverilla. Teki se sillä mitä vain. Maksimissaan sitten tehdään asioita pareina tai 2vs1, mutta sekin lähinnä vain perustaitojen opetuksen suhteen. Sen koko kehityksen fokus on oltava tuossa iässä minä&kiekko, koska niin se pelaaja käsittää myös maailman ja hahmottaa ympäristöään vain sen kiekon pituuden verran yleisesti. Jos lähdetään linjalle missä suurin osa seisoo, lähes seisoo tai on tekemättä mitään pelaajaa oikeasti kehittävää, niin ollaan metsässä. Esim. se yv:n treenaaminen 8-vuotiaana ei kehitä juuri ollenkaan näitä av-pelaajia ja hyvin vähän yv-pelaajiakin, pikkiriikkisen kiekollista ja hänen lähimpiä pelaajiaan kyllä, mutta jälleen tehokkainta olisi rikkoa 5vs4 muotoon 2vs1 tai maksimissaan 3vs2. Normaalisti yv-pelissä aikuisissakin jokainen yv-peli ratkeaa näihin 1vs1, 2vs1 tai 3vs2 tilanteisiin. Hyvin harvoin niitä ratkaistaan koko 5vs4 muodossa. Toki jokaisen pelaajan tekemiset ratkaisevat lopputuloksen, mutta se muodostuu yleensä juuri näistä pienemmistä tilanteista. Ja juuri näiden takia ei tuon ikäiselle kannata sellaista harjoittaa, kun ei hänen ikäinen hahmota koko tilannetta kunnolla, eikä se kehitäkkään.