Nuori Suomi ry

[Maple Leaf]

Itse voin ihan rehellisesti sanoa, että minulle ei junnukoutsina todellakaan ole ollut tärkeintä voittaa jokaista matsia. Tärkeintä on pelata niin hyvin kuin osaa, pelata rohkeasti, uskaltaa yrittää jne. Jos sillä tavalla voittaa, se on tietenkin mukava juttu. Mutta ei missään nimessä tärkeintä. Mielestäni edes junnujen MM-kisoissa tärkeintä ei ole ottaa mitalia tms.

Toki voin ainakin itse myöntää, että mieluummin vedän "ykkösporukkaa" kuin harrasteryhmää ts. niitä "huonompia". Lahjakkaiden ihmisten kanssa on vain yksinkertaisesti mukavampi tehdä hommia, näin ainakin itse voin sanoa.

Knower, on todella mukavaa lukea rehellistä tekstiä juniorivalmentajan toiminnan motiiveista, ja uskon, että olemme pitkälle samoilla linjoilla asian suhteen. Myönnän tässä myös omalta osaltani, että pakinpuolikkaalle osoittamassani viesteissä olen pyrkinyt peräänkuuluttamaan nimenomaan toiminnan motiiveja: olen vuosien mittaan nähnyt niin monta juniorivalmentajaa, jotka ryhtyvät (vilpittömästi, mutta myös nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan?) toimeensa luottaen siihen, että heidän vallankumoukselliset taktiikkansa ja näkemyksensä riittävät tekemään kymmenvuotiaista lapsista "voittajia", vaikka peiliin rehellisesti katsoessaan he näkisivät (lajia rakastavan, mutta) pelin suhteen omaa egoaan korostavan, kokemattomuuttaan ja epävarmuuttaan "voittoja" janoavan ihmisen.

Kysymys on ennen kaikkea siitä, että jokaiselle tarjotaan harrastus oman tasonsa mukaan. En tiedä mikä tässä sotii Nuori Suomea vastaan. Luulisi, että ei ole mukavaa olla pujottelukeppinä ylivertaisten kaverien seassa. Paljon mukavampaa on pelata omalla tasollaan ja nauttia urheilusta. Jos taso on liian kova, kaikki aika menee eloonjäämistaisteluun.

Kuten olen aikaisemmin tässä ketjussa jo kirjoittanut, ei minun maailmaani järkyttäisi, mikäli esimerkiksi 15-16 -vuotiaista ylöspäin siirryttäisiin nykyistä kilpailullisempaan toimintaan - jotkut yksinkertaisesti ovat lahjakkaampia kuin toiset, ja heille se suotakoon. Esimerkiksi Jatkoajan eräässä toisessa ketjussa esitetään kuitenkin mielipiteitä, joiden mukaan jo noin kymmenvuotiaat juniorit olisi asetettava "lahjakkuusjärjestykseen" ja toimittava tasoryhmissä tämän mukaan. Minä todella haluaisin tavata sen lasten liikunnan ammattilaisen, joka väittää kykenevänsä erottamaan kymmenvuotiaista ne kyvyt, jotka ovat jossain tietyssä urheilulajissa vaikkapa 14-vuotiaina edelleen "lahjattomia" lapsia edellä - olen kuitenkin vuosien mittaan nähnyt, kokenut ja hyvin vierestä elänyt kymmeniä sellaisia lasten kasvutarinoita, joissa urheilulajissaan surkeaksi 10-vuotiaana "tuomittu" on vuodessa-kahdessa ohittanut kehityksessä aiemmin "lahjakkaana" pidetyn ikätoverinsa. Uskallankin väittää, että vain kokematon juniorivalmentaja voi esittää "lopullisia tuomioita" vaahtosammuttimen kokoisista tsemppaajista.

Lopulta tässä palataan siis kuitenkin juniorivalmentajan toiminnan motiiveihin. Jos ainoa (tai edes keskeisin) energian lähde on "voittaminen", kertoo se oikeastaan vain siitä, että toiminnassa ollaan mukana vain oman egon, täyttymättömien kilpailullisten haaveiden, oman muuten mitättömäksi koetun minän tms. vuoksi. Siinähän ei ole sinänsä mitään väärää - jokainen meistä yrittää venyttää oman peniksensä pituutta ylitse keskiarvon. Silloin on kuitenkin syytä singahtaa suoraan ammattilaisurheilun pariin, eikä tehdä sitä lasten harrastuksen kustannuksella. Oma penis ja lasten harrastus ovat nimittäin samaan lauseeseen yhdistettynä liian lähellä pedofiliaa.

 

[choose_life]

Mielenkiintoinen keskustelu, jossa on painittu moneen asiaa (junioivalmennusta) harrastavien ongelmiin. Yksiselitteistä vastausta ei ole, mutta tuon artikkelin lukeminen sai ainakin minut ajattelemaan tyylin "Entä jos..."

http://www.iihce.com/mp/db/file_library/x/IMG/12040/file/HYoKKaYSPELINKEHITTaMINEN.doc

Teksti on siis Jukka Jalosen ja julkaistu Jääkiekon kehittämiskeskuksen sivuilla.

 

[KJR_63]

Hienoa Jalonen

Mielenkiintoinen keskustelu, jossa on painittu moneen asiaa (junioivalmennusta) harrastavien ongelmiin. Yksiselitteistä vastausta ei ole, mutta tuon artikkelin lukeminen sai ainakin minut ajattelemaan tyylin "Entä jos..."

http://www.iihce.com/mp/db/file_library/x/IMG/12040/file/HYoKKaYSPELINKEHITTaMINEN.doc

Teksti on siis Jukka Jalosen ja julkaistu Jääkiekon kehittämiskeskuksen sivuilla.

Voittava jääkiekko on hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainoa

Jukka Jalonen, HPK päävalmentaja, Suomen jääkiekkovalmentajat r.y. puheenjohtaja

Tuossa se jääkiekko yksinkertaisuudessaan on. Joukkueella täytyy olla A) maalivahtipeli, B) puolustuspeli ja C) hyökkäyspeli. Jos jokin näistä puuttuu voittaminen kovaa vastustajaa vastaan ei onnistu. Erkan dump-and-chase peli eliminoi käytännössä hyökkäyspelin kokonaan. Joukkueen hyökkäys lepää täysin vastahyökkäysten kalastelemisen varassa.
Hyvä esimerkki Erkka-systeemin katastrofista oli Slovakia viime World Cup:issa. Joukkue pelasi mallikelpoisesti dump-and-chase-peliä ...ja hävisi joka pelin. Jatkuva kiekosta luopuminen johti vain siihen, että pelit olivat yhtä maalia Slovakian päässä. Vastahyökkäyksistä (kiekonriistoista) ei ollut toivoakaan, kun vastustajan päässä ei ollut mitään painetta. Taitavat hyökkääjät olivat käytännössä kiekkottomia joka pelissä.
Vaikka Slovakialla olisi ollut divarihyökkääjät maailmantähtien sijaan, ei tulos olisi paljon muuttunut.

 

[PJx]

Jostain syystä en pidä näitä liian kunnianhimoisia valmentajia kovin suurena uhkana. Toki näitäkin on tullut nähtyä, mutta ongelmatapaukset ovat pieni vähemmistö, ainakin täällä Tampereella. Paljon enemmän on niitä valmentajia, jotka ovat varsin asiallisia treenijäillä, mutta peli vie järjestä voiton. Se harvemmin vie kokonaisuutta kokonaan kiville.

Paljon vakavampi ongelma on osaamisen puute. Kun pojat eivät osaa luistella vaikka ovat treenanneet vuosia, niin joku asia ei ole kunnossa. Jos toisella kymmenellä olevalla pojalla vetokaan ei voi lähteä kunnolla huonon tasapainon takia, olisi syytä miettiä onko perusasiat tehty kunnolla.

Väittäisin, että alle 10 vuotiaiden valmennuksessa suurin puute on kyvyttömyys opettaa luistelua. Siihen ei pystymetsästä vedetty aloitteleva valmentaja pysty. Tämän puutteen täydennykseksi joukkue on niin heterogeeninen, että jokaista kolmea poikaa kohti tarvittaisiin osaava valmentaja. Mistä näitä löytyisi joukkueeseen viisi-kuusi, kun se ensimmäinenkin on miltei mahdoton löytää?

Resurssien puutteessa osaavakin valmentaja joutuu turhan haastavan urakan eteen. On helpompi olla puuttumatta jokaiseen virheeseen ja antaa poikien ”suoriutua” kuin puuttua joka virheeseen. Tällä tavalla pojat oppivat lepsun asenteen eikä harjoitteita osata viedä myöhemmälläkään iällä riittävän huolellisesti läpi. Tämä estää perustaitojen tehokkaan oppimisen.

Mitä jakoon nuorella iällä tulee, niin uskoisin, että joukosta on mahdollista poimia liikunnallisesti lahjakkaat. Asenne, tahto, pelinäkemys yms taitaa olla loppupeleissä kuitenkin paljon merkittävämpiä ominaisuuksia.

Suomi-pojan syöttötaidoista sen verran, että lyhyet ”helpot” syötöt onnistuvat siinä missä muillakin. Niitä suurin osa syötöistä toki onkin. Sen sijaan kovat onnistuneet syötöt hyvään liikkeeseen olivat aika vähissä. Ero esimerkiksi venäläisiin on huima.

 

[Creative]

En ole tyhmä, mutta... Niin tieteessä kuin urheilussa ja kulttuurissa venäläinen järjestelmä on raaka ja tehokas. He eivät tarvitse paljoa halleja, he eivät tarvitse paljoa rekisteröityjä pelaajia.

Heillä on tehokas järjestelmä, joka raakaa todella kovalla kädellä lahjakkaimmat ikäluokkajoukkueisiin ja pudottaa huonommat yksinkertaisesti harrastuksen ulkopuolelle. Uutta mahdollisuutta ei anneta.

Todellisuus on se, että vain lahjakkaimmista voi tulla tähtiä. Harva, itse asiassa ei kukaan ole noussut tähdeksi (tuli heti mieleen Jyrki Lumme, heh!) olemalla huono ja "lahjaton" nuorena.

Samaa mieltä BA:n kanssa. Kun vuonna 1972 NL pelasi harjoitusottelusaran kanukkeja vastaan koko "suuressa ja mahtavassa" neuvostomaassa ei ollut kuin parikymmentä jäähallia eli murto-osa Kanadan jääresursseista. Junnulahjakkuuksien tehoseulonta ja tehovalmentaminen saivat kuitenkin ihmeitä aikaan. Eli siltä pohjalta NL pystyi dominoimaan MM-kisoja useita vuosikymmeniä (muistaakseni voittivat 23 M-mestaruutta)

Kanukit olivat tuolloin (siis vuonna 1972) aivan varmoja voitosta ja kun ensimmäisessä pelissä punakone jyräsi ne 7:3 ei auttanut kun turvautuminen kyseenalaisiin otteisiin. Muistaakseni jossain vaiheessa sitä ottelusarjaa Harlamovilta, joka teki jo avausottelussa kaksi maalia telottiin polvi.

Suomen kaltaiseen maahan itäeuroppalainen lahjakkuuksien karsintamalli ei vain sovi. Tai jos se väkipakolla tänne tuodaan ja karsitaan "lahjattomat" lajin parista pois, harrastajamäärät laskevat murto-osaan nykyisestä. Todellisia lahjakkuuksia on nimittäin äärettömän vähän. Suurin osa lajin harrastajista ovat huippu-urheilun kannalta täysin turhaa massaa. Mutta nämä jopa yli 3000 euroa kaudesta maksavat harrastajamassat ylläpitävät koko järjestelmää ja tavallaan omalta osaltaan rahoittavat superlahjakkaiden etenemeistä urallaan.

 

[Creative]

Nuori Suomi -myytti piilee siinä, että NS-ohjelmaa ei oikeasti kentällä juurikaan noudateta. Tasapuolinen peluutus loppuu usein jo 12-vuotiailla eli heti nauhasääntörajoituksen päätyttyä.

Tämän jälkeen vastuuta jaetaan liian usein lyhytnäköistä "tavoitteellisuutta" silmällä pitäen. Tämä tarkoittaa sitä, että kookkaat murrosiässä pidemmällä olevat pelaajat saavat usein huomattavasti enemmän peliaikaa kun ne, joiden biologinen kasvu on hitaampi. Todelliset lahjakkuusmittarit jäävät valitettavsti vähemmälle huomiolle.

 

[Creative]

Kun vertaillaan siis 40.000 suomalaista junnua 52.000:een venäläiseen pitää muistaa venäläisjunnujen läpikäymät testit ja karsinnat. Lajin suosio on muuten kovassa nousussa ja myös jäähalleja on rakennettu kohtuullisen paljon viime vuosina. Myös ulkojäät ovat yleisessä käytössä missä mahdollista. Esimerkiksi Magnitogorskissa on tällä hetkellä 102 ulkojääkenttää.

 

[Mr Scarface]

Ei tainnut Nuori Suomi teema olla käytössä noin 90-luvun puolivälissä? Mitä mieltä siitä ollaan täällä ketjussa, että emme saaneet kerran c-junioreissa seurata omaa otteluamme edes kentän laidalta? Olimme treenanneet muutaman ystäväni kanssa ahkerasti lähes kaikissa harjoituksissa reilut puoli vuotta, ja sitten ennen ottelua valmentaja ilmoittaa, että te menette harjoittelemaan luistelua "yläjäälle". Kaikki varusteet oli laitettu päälle, ja vasta ennen ottelun alkua hän ilmoittaa näin. Olimme pelanneet jo pari vuotta, joten taidot eivät olleet mitään ensikertalaisten luokkaa, vaikka mitä sen väliä olisi ollut, vaikka olisivat olleetkin. Kehittymässähän tuossa iässä ollaan, niin ihmisenä, kuin pelaajanakin. Kausimaksuthan olivat silloin jotain 600mk luokkaa, plus sitten kaikkia varusteita ja matkakustannuksia yms. 3 Ketjua pelasi siinä kotiottelussamme. Emme tosiaan saaneet edes seurata oman joukkueemme ottelua, muistan tuon tapahtuman kyllä erityisen hyvin uraltani. Hauskaa meillä oli siinä "yläjäällä" luistellessa kyllä, sillä tämä tapaus ei todellakaan ollut ainoa laatuaan, kausiin mahtui paljon muitakin samantapaisia juttuja. Jäljet, jotka tuollainen tapaus voisi jättää, voisivat olla paljon dramaattisemmatkin, jos huumorintajua ei löytyisi.

 

[Major Julli]

Ei tainnut Nuori Suomi teema olla käytössä noin 90-luvun puolivälissä? Mitä mieltä siitä ollaan täällä ketjussa, että emme saaneet kerran c-junioreissa seurata omaa otteluamme edes kentän laidalta? Olimme treenanneet muutaman ystäväni kanssa ahkerasti lähes kaikissa harjoituksissa reilut puoli vuotta, ja sitten ennen ottelua valmentaja ilmoittaa, että te menette harjoittelemaan luistelua "yläjäälle". Kaikki varusteet oli laitettu päälle, ja vasta ennen ottelun alkua hän ilmoittaa näin. Olimme pelanneet jo pari vuotta, joten taidot eivät olleet mitään ensikertalaisten luokkaa, vaikka mitä sen väliä olisi ollut, vaikka olisivat olleetkin. Kehittymässähän tuossa iässä ollaan, niin ihmisenä, kuin pelaajanakin. Kausimaksuthan olivat silloin jotain 600mk luokkaa, plus sitten kaikkia varusteita ja matkakustannuksia yms. 3 Ketjua pelasi siinä kotiottelussamme. Emme tosiaan saaneet edes seurata oman joukkueemme ottelua, muistan tuon tapahtuman kyllä erityisen hyvin uraltani. Hauskaa meillä oli siinä "yläjäällä" luistellessa kyllä, sillä tämä tapaus ei todellakaan ollut ainoa laatuaan, kausiin mahtui paljon muitakin samantapaisia juttuja. Jäljet, jotka tuollainen tapaus voisi jättää, voisivat olla paljon dramaattisemmatkin, jos huumorintajua ei löytyisi.

Tämä tarina on saanut Julli-sedän itkemään vuolaasti ... kerropa sen pahan koutsin nimi niin käyn lataamassa sitä alvettiin niin että morkoolit raikaa.

Oikeasti Nuori Suomi on polkaistu liikkeelle 1986, tosin laajudesta ei ole tietoa. Ylläoleva esimerkki on ikävä, tosin en usko että ko. koutsin toimintaan olisi Nuori Suomi sen enempää vaikuttanut. Oletko täysin vakuuttunut ettei kyseessä ollut kurinpitotoimenpide?

 

[Vekurinen]

Ei tainnut Nuori Suomi teema olla käytössä noin 90-luvun puolivälissä? Mitä mieltä siitä ollaan täällä ketjussa, että emme saaneet kerran c-junioreissa seurata omaa otteluamme edes kentän laidalta? Olimme treenanneet muutaman ystäväni kanssa ahkerasti lähes kaikissa harjoituksissa reilut puoli vuotta, ja sitten ennen ottelua valmentaja ilmoittaa, että te menette harjoittelemaan luistelua "yläjäälle". Kaikki varusteet oli laitettu päälle, ja vasta ennen ottelun alkua hän ilmoittaa näin. Olimme pelanneet jo pari vuotta, joten taidot eivät olleet mitään ensikertalaisten luokkaa, vaikka mitä sen väliä olisi ollut, vaikka olisivat olleetkin. Kehittymässähän tuossa iässä ollaan, niin ihmisenä, kuin pelaajanakin. Kausimaksuthan olivat silloin jotain 600mk luokkaa, plus sitten kaikkia varusteita ja matkakustannuksia yms. 3 Ketjua pelasi siinä kotiottelussamme. Emme tosiaan saaneet edes seurata oman joukkueemme ottelua, muistan tuon tapahtuman kyllä erityisen hyvin uraltani. Hauskaa meillä oli siinä "yläjäällä" luistellessa kyllä, sillä tämä tapaus ei todellakaan ollut ainoa laatuaan, kausiin mahtui paljon muitakin samantapaisia juttuja. Jäljet, jotka tuollainen tapaus voisi jättää, voisivat olla paljon dramaattisemmatkin, jos huumorintajua ei löytyisi.

Joo, vaikka NS-hörhöilyä vastustankin, niin yksittäisten idioottien toiminta on kyllä asia erikseen.

Mutta, en usko että NS olisi sinua tältä kamaluudelta pelastanut. Ehkä sinut olisi tovereinesi kera tullut siirtää heikompitasoiseen joukkueeseen jo etukäteen, silloin olisi tällaisetkin tilanteet kenties vältetty. Uskonpa, että niissä otteluissa olisit kehittynyt paremmaksi. Voidaan sanoa, että myös nuo kolme ketjua, jotka pelasivat, kehittyivät varmasti enemmän, jos verrataan tilannetta siihen, että olisitte pelanneet neljällä ketjulla. Ts. tilanne, jossa kaikki olisivat voittaneet.

Ja totta, harrastuksen hinta on hurja. Siltikin voidaan sanoa, että välillä on ihan paikallaan miettiä sitä, mitä rahojensa vastineeksi saa.

 

[Creative]

Joo, vaikka NS-hörhöilyä vastustankin, niin yksittäisten idioottien toiminta on kyllä asia erikseen.

Mitä? Erikseen? Nuori Suomi -ideologia on aluen alkaenkin keksitty idioottien toiminnan estämiseksi.

 

[Quattro]

Silmäilin ketjun suurpiirteisesti läpi....hyvää keskustelua aina mielipiteitä kirvoittavasta aiheesta. En jaksa näin aamulla ottaa isommin kantaa, mutta yksi asia tuli taas eilen hallilla esiin ja pistää jopa vähän "vihaksi". Varsinkin nuoremmat tämän kauden B:n pelaajat ja myös heidän vanhempansa ovat niin hyvin kyllästettyjä tällä NS-ideologialla ja tasapuolisuusajattelulla, että he eivät kertakaikkiaan pysty tajuamaan peliajan tulevan suoraan tehdyn työmäärän ja sen laadun kautta! Ei kukaan voi (tai ainakaan kenenkään ei pitäisi) olettaa, että B-junnujen kilpaurheilujoukkueessa pääsee ottelukokoonpanoon pelkästään olemalla mukana harjoituksissa ja isän maksaessa tunnollisesti kausimaksuja....eihän..?

 

[choose_life]

Lainaukset APU-lehden jutusta Kenen peli? (teksti Susanna Luikku)

– Taitotreenien pitäisi olla pikkujunnuilla ensisijaisia, mutta vielä isompi asia on kannustava asenne. Pohjois-Amerikassa rohkaistaan nuoria mahdollisuuksien kautta, Suomessa keskitytään usein virheiden välttämiseen, Tuomo Ruutu sanoo.
– Totta kai valmentajalla pitää olla tietotaito ja tekniikka hallussa, mutta kannustavuus on tärkeintä. Se voi olla ihan pientäkin, tyyliin ”kato, näkyy että olet treenannut vetoa, se on parempi”. Eikä kannustuksen tarve paljon muutu siitä, onko pelaaja 8- vai 18-vuotias.

Katsoin viime viikolla seuramme -94 syntyneiden harjoituksia. Jäällä kuusi ohjaajaa, suuri harjoitusryhmä jaettu kolmeen ryhmään ja harjoitukset toteutettu rastiharjoitteina. Aiheina syöttö, syötön vastaanotto, kiekonkuljetus ja pienpelit. Ulkopuolisen silmin näytti siltä, että jonkinasteiset tasoryhmät oli olemassa. Jos tämä on Suomen jääkiekkoa tuhoavaa NS-sosiaalikiekkoa, niin päätän kyllä ihmetellä. Olisiko tuttu malli 80-luvun alusta parempi? Silloin jäällä olisi ollut 16 pelaaja ja kaksi maalivahtia ja menty pitkää kiertoa alusta loppuun (karrikoiden). Onkohan kukaan koskaan miettinyt, kuinka monta lahjakasta nuorta on lopettanut vaan sen takia, ettei saa pelata?

Tampereella eli samoihin aikoihin toinen poika, joka oli myös lahjakas kiekkoilija. Hän ei ollut edes 15-vuotias, mutta paikallisesti hänestä puhuttiin: taituri, kynäniekka, uusi Raimo Helminen.
Poikaa kyllästytti. Harjoitukset maistuivat jo D-junioreissa pakkopullalta, niitä oli koko ajan ja oma tie tuntui vain kapenevan.
Hän lähti vuodeksi Ikurin Vireeseen. Siellä sai pelata paljon, harjoitella vähemmän ja pitää kiekkoa. Eikä valmentaja tullut huutamaan naama punaisena kusipäätä, jos joskus menetti kiekon.
Sen pojan nimi oli Perttu Lindgren. Nyt hän on 18-vuotiaana Ilveksen ylivoiman ykkössentteri, nuorten maajoukkueessa ja loistopoikkeus siinä kolmoskentän massassa, jota Suomen vaikeroidaan kuorossa tuottavan.

Mielestäni tämä "tasapäistävä sosiaalikiekko" on onnistunut, jos se vaan mahdollistaa myös niiden kehityksen, jotka eivät ole 12-vuotiaina "tähtiä".

 

[PJx]

choose_life olet mielestäni asian ytimessä: kun resurssit ovat kunnossa (6 ohjaajaa jäällä) NS ei voi olla ongelma vielä E-junnuissa. Jos jäälle saadaan yksi ohjaaja ja yksi ”jonovahti”, niin silloin sisäiset tasoerot alkavat syödä sekä (lähes kaikkien) poikien että valmentajien motivaatiota.

Tämä ei tarkoita sitä, että NS:ssä olisi sinänsä mitään vikaa. Kysymys on enemmän siitä, että NS antaa ”mukavan” selityksen ja selkänojan puutteellisesti tehdylle työlle.

Ongelma tulee vastaan heti, kun kontaktipeli tulee edes jossain määrin sallituksi. Silloin kentällä ei oikein voi olla liian eritasoisia pelaajia. Ei ole kovin kivaa katsoa, kun kaveri saa kerrankin kiekon lapaansa ja keskittyy siihen huomaamatta ollenkaan eteen ilmestynyttä seinää (=hyvätasapainoinen kaveri). Olen nähnyt tapauksia (sekä peleissä että treeneissä), joissa näitä seinää päin ajaneita on jouduttu taluttamaan pukukoppiin toipumaan. Kyseessä ei ole ollut edes taklaustilanne. Onneksi näitä tilanteita ei näe usein.

Tähän kun yhdistää sen, että D-junnuille tulisi mielestäni sallia huomattavasti kovempien kontaktien ottaminen (pois lukien vastapalloon ajot), niin luonteva ikä alustavalle harraste/kilpailuhenkiselle kiekolle olisi D-ikä. Ison jaon aika ei toki vielä silloinkaan ole, mutta joku kompromissi turvallisuuden ja kaikkipelaa-filosofian välille olisi saatava. C:ssä pojat ovat jo niin isoja ja vahvoja, että taklauspelin harjoittelu siinä iässä alkaa olla loukkaantumisherkkää puuhaa.

 

[Major Julli]

Hiitelän kolumni ja Sihvosen kirjoitus

Hiitelällä paljon hyviä pointteja kirjoituksessa. Sihvosen kirjoitusta en ole lukenut, enkä ala toisen käden tietojen perusteella sitä kommentoimaan ...

... mutta siitä että käytetään taitoluistelun valmennusta vertailuun jääkiekonvalmennus kommentoin kyllä.

Taitoluistelussa on kuitenkin yksi iso ero verrattuna jääkiekkoon: taitoluistelussa voit keskittyä täysin omaan suoritukseen, jääkiekossa olet jatkuvassa reaktiosuhteessa ympäristöön, niin jäällä kuin pukukopissa. Taitoluistelussa voit harjoitella samaa temppua toistona kerta toisensa jälkeen, koska kilpailutilanteessa fyysisesti ei ole mitään eroa harjoittelutilanteeseen. Jääkiekossa jokainen tilanne on erilainen.

Tämän takia jääkiekossa puhdas harjoitteleminen ei riitä, pitää olla riittävästi pelejä. Ja pelejä missä on panosta. Lisäksi on hyvä jos osassa peleissä pitää harjoitella puolustamista ja osissa kiekollisempaa roolia. Monipuolisuuskaan ei ole pahasta, toisten pallolajien harrastaminen nopeuttaa pelisilmän syntymistä pakottamalla tottumaan erilaisiin reaktiomalleihin.

Tämä kaikki pitää sitten toteuttaa nuoren ehdoilla että hänellä on hauskaa ja aikaa johonkin muuhunkin elämässä. Kehotan edelleen kaikkia lukemaan Markus Näslundin isän laatiman raportin Ruotsin kiekon parhaan sukupolven taustoista, ja miettimään miten nykypäivän suomalainen juniorikiekko sitä vastaa ja mitä voitaisiin tehdä toisin.

 

[Vele]

Kaikesta päätellen mitä tuo Hiitelä tuossa kirjoittaa voi todeta, että Sihvonen kuuluu tähän suureen enemmistöön valmentajissa, jotka koittavat pönkittää vain omaa napaansa.

Aloitetaan huippupelaajien karsinta jo n.10-vuoden jälkeen. Hei haloo?!
Sihvonen olisiko parempi käyttää hiuslisäkettä ja vaihtaa alaa?

Ensinnäkin: Mikä ihmeen kaveri Sihvonen on määrittelemään, koska niin sanottu huippupelaajien jalostaminen pitäisi aloittaa?
Tietääkseni kyseinen kaveri on tällä hetkellä vain urheilulehteen kirjoittava journalisti, joka ei valmenna tällä hetkellä edes mitään joukkuetta?

Toisekseen: Jos rupeemme karsimaan jo liian hyvissä ajoin pelaajia, karsimme samalla huomattavan osan muihin lajeihin tulleista huippupelaajista. Sattumalta jääkiekko ei ole Suomen ainut laji vaikka tuo artikkeli tuntui niin haluavankin.

Kolmanneksi: Määrä ja laatu ovat eri asia. Nuori Suomen tarkoitus on tasapäistää sen takia kavereita, koska he haluavat, että jääkiekko on kivaa. Kenen mielestä kiekko on kivaa jos n. 10-vuoden jälkeen treenataan 6-7 kertaa + pelit. Omalla kokemuksellani voin sanoa: Ei ketään loppupeleissä.
Samat naamat, sama hallit, samat käytävät jne. Samat valmentajat, joilla on lempipelaajansa joukkueissa. Tuo vielä antaisi niin kuin niille valmentajille, jotka ovat olleet koko ikänsä kpäitä joukkueissa hyvän omantunteen, että he ovat tehneet oikein.

Elikä loppuunvetona annetaan lasten olla lapsia. Kuitenkin vain joka joukkueesta ehkä yksi pelaaja pääsee koittamaan edes mestis-joukkueessa. Ja joukkueenhana pelejä voitetaan ja hävitään. Joukkuepeli kun on kyseessä. Yksilöt tekevät ratkaisut, mutta joukkue menestyshän on se, mikä kuitenkin vie eteenpäin. Jos pelaaja katsoo vain omaan napaansakin joukkueessa, siitä saa aika nopeasti silmille. Kun joukkue menestyy, tulee myös enemmän hyviä yksilöitä. Näin se vaan menee. Ei itse edes W.Gretzky olis pärjännyt ilman hyviä joukkuekavereita ja se on fakta.

 

[Quattro]

Major Julli kirjoitti:
Kehotan edelleen kaikkia lukemaan Markus Näslundin isän laatiman raportin Ruotsin kiekon parhaan sukupolven taustoista, ja miettimään miten nykypäivän suomalainen juniorikiekko sitä vastaa ja mitä voitaisiin tehdä toisin.

Mistä tämä raportti on luettavissa? Millä kielellä?

 

[Major Julli]

Mistä tämä raportti on luettavissa? Millä kielellä?

Veikkaan että koko raportin saa tilattua Ruotsin jääkiekkoliitosta. Muuten täytyy tyytyä lehtiartikkeleiden googlettamiseen. Ketjun alussa on suppea tiivistelmä pääkohdista.

 

[PJx]

Ihan vaan kommenttina: Meidän uskomukset lähtevät aika lailla aikuisten näkökulmasta. Otan kiinni kommenttiin: ”Kenen mielestä kiekko on kivaa jos n. 10-vuoden jälkeen treenataan 6-7 kertaa + pelit.”

Olen katsellut paria alle 10-vuotiasta (eri perheistä) poikaa jotka kävivät kahden joukkueen treeneissä ja peleissä (siinä 6+2 tapahtumaa viikossa). Ei se poikia haitannut, päinvastoin. Höntsytkin maistuivat treenien päälle ihan mukavasti. Sen sijaan vanhemmille se oli turhan kovaa.

Kun pojat sitten joutuivat luopumaan toisesta joukkueesta (organisaatio vaati, ei pelillisiä syitä), niin kyllä se näkyi myös höntsyjäillä käymisen vähenemisenä. Toki kiekon väheneminen oli varmasti poikien kokonaiskehityksen kannalta hyväksi, mutta kiekon pelaamisen kannalta ratkaisut olivat onnettomia.

Toinen juttu on, että kyllä se liikunnallinen lahjakkuus näkyy jo nuorella iällä (10v). Sen pystyy näkemään nuorestakin, ettei edellytyksiä huipulle ole. Sen sijaan loppupeleissä on vaikea sanoa kenellä ”pää on rakennettu” huippu-urheilulle suotuisalla tavalla. Hyvä pää ja keskinkertainen liikunnallinen lahjakkuus mahdollistaa pitkälle pääsemisen. ”Huono” pää ja loistavat liikunnalliset edellytykset eivät todennäköisesti vie mihinkään.

 

[Creative]

Lopulta tässä palataan siis kuitenkin juniorivalmentajan toiminnan motiiveihin. Jos ainoa (tai edes keskeisin) energian lähde on "voittaminen", kertoo se oikeastaan vain siitä, että toiminnassa ollaan mukana vain oman egon, täyttymättömien kilpailullisten haaveiden, oman muuten mitättömäksi koetun minän tms. vuoksi. Siinähän ei ole sinänsä mitään väärää - jokainen meistä yrittää venyttää oman peniksensä pituutta ylitse keskiarvon. Silloin on kuitenkin syytä singahtaa suoraan ammattilaisurheilun pariin, eikä tehdä sitä lasten harrastuksen kustannuksella. Oma penis ja lasten harrastus ovat nimittäin samaan lauseeseen yhdistettynä liian lähellä pedofiliaa.

Loistavaa tekstiä!

 

[PJx]

Vähissä taitava ne henkilöt olla, jotka pyrkivät pätemään nuorten junnujen valmennuksen kautta. Työmäärän ja gloorian suhde ei ole oikein kohdallaan. Toki näitäkin on jossain määrin, tunnenkin ehkä eräitä heistä. (Mikä minä olen arvioimaan heidän perimmäisiä motiivejaan)

Paljon useammin tiukka suhtautuminen, jonka voi tulkita kunnianhimoksi, johtuu siitä, että valmentaja tuntee uhraavansa paljon (vapaa-aikansa) poikien hyväksi. Silloin ei ole ihme, että vastapalveluksena nämä valmentajat odottavat ”asiallista” suhtautumista/käyttäytymistä.

Kuitenkin väitän edelleen, että resurssipula on pikku-junnuissa suurin toiminnan laatua rajoittava tekijä, nimenomaan valmentajaosastolla. Lisäksi valmentajilta puuttuu sapluuna (onko jossain seurassa panostettu tosissaan tähän?), jonka mukaan mennä. Ei olisi ollenkaan pahitteeksi tietää, mihin taitoihin missäkin iässä tulisi kiinnittää huomiota ja mikä on ”hyvä vaatimustaso”.

 

[Creative]

Vähissä taitava ne henkilöt olla, jotka pyrkivät pätemään nuorten junnujen valmennuksen kautta. Työmäärän ja gloorian suhde ei ole oikein kohdallaan. Toki näitäkin on jossain määrin, tunnenkin ehkä eräitä heistä.

Se vielä puuttuisi, että pedofiileihin verrattavissa olevat aikuiset muodostaisivat enemmistön suomalaisessa junnukiekossa.

Toiminnan motiiveista ei tosiaaan voi esittää kun arvauksia. Eräässä Nuori Suomi -seurassa pelien ja sarjojen voittaminen ja siihen liittyvä joukkueiden rakentelu näyttää nousseen tärkeimmäksi toiminnan motiiviksi. Seurasta on potkaistu/savustettu poikia siihen tahtiin, että pelaajien kokonaispoistuma pelkästään yhdestä ikäluokasta (2 joukkuetta) ylittää 30 poikaa. Aikaa kyseiseen "puhdistusoperaatioon" on kulunut vain reilut kaksi vuotta.

Se NS-myytistä...

LISÄYS: kaikkia ei toki ole savustettu vaan joukkoon mahtuu muutama "rauhanomainen" lähtö esim. muutto toiselle paikkakunnalle

 

[HIFK]

Nuori pelaaja on kasvavassa iässä, sekä henkisesti että fyysisesti. Kun pelataan nuori suomi ajattelun mukaan, nuori saa tuntea olevansa tärkeä osa joukkuetta, vaikka hänen taitonsa ei joukkueen parhaan pelaajan tasoa olisikaan. Tällöin nuorille välittyy tunne, että valmentaja luottaa häneen yhtä paljon kuin joukkueen parhaimpiin pelaajiin. Nuori ei tunne, että häntä syrjitään, vaan hänelle annetaan joukkueessa yhtä tärkeä rooli kuin joukkueen maalitykille. Kun hän ei vielä ole kovin hyvä pelaaja, hänelle annetaan mahdollisuus kehittyä paremmaksi pelaajaksi. Tällä ajattelulla nuorelle annetaan eväitä kohti aikuisuutta kun nuori ei ole kokenut syrjintää vaan hyväksyntää. En ole perehtynyt lasten tai nuorten kasvatustieteisiin, mutta 17-vuotiaana nuorena olettaisin asian olevan niin.

Negatiivisena puolena on maajoukkueiden menestys arvokisoissa tulevaisuudessa. Nuori suomi ajattelulla Suomessa tulee vain keskinkertaisia tai huonompia pelaajia kun joukkueiden parhaat pelaajat eivät ole saaneet pelata taitojensa mukaisesti. Muista Euroopan maista sen sijaan tulee yhä kovempia pelaajia ja tulevaisuuden lupauksia, kun jääkiekkoajattelu on siellä erilaista. Onhan se selvää, että jos vastakkain ovat Venäjän parhaimmat pelaajat ja Suomen parhaimmat pelaajat, jotka ovat keskinkertaista tasoa, niin turpiin tulee että helähtää. Silloin voi heittää kaikki haaveet maajoukkueiden menestyksestä.

 

[PJx]

Nyt en oikein ymmärtänyt onko HIFK:n kommentti kirjoitettu tosissaan vai ei? Kokemukseni mukaan julmimmin ”jakolinjat” joukkueen sisälle vetävät pojat itse. Toki valmentajat (ja muut aikuiset) ovat (usein) tasoittava tekijä joukkueen sisällä.

Se on kuitenkin varma, että pojat tuntevat aika selvästi sen, kuinka joukkuekaverit arvostavat kenenkäkin pelipanosta. Senkin tiedän, että osalla joukkuetta vahvistavistakin pelimiehistä on paineita siitä, että tuntevat itsensä muita huonommiksi.

Tätä tuskin voi estää kilpailuhenkisessä yhteisöissä, tehtiin millainen ohjelma hyvänsä ja olivat valmentajat millaisia hyvänsä. Ainoa mahdollisuus olisi poistaa kilpailuhenkisyys kokonaan, mutta ulisiko se sitten enää edes juniori-urheilua?

 

[Turisti]

Kyllä se vaan niin on, että lasten harrastaminen oikeantasoisessa porukassa on ainoa oikea tapa.

Se mikä jollekkin 12 v. pojalle on sopiva harjoitusmäärä/vko, voi olla aivan liikaa taas jonkun pojan mielestä. Jos nämä kaksi junioria pelaavat jääkiekkoa samassa joukkueessa, kärsii tästä molemmat. Mutta tämä asia ei vaan ole käytännössä helppoa toteuttaa, koska vanhemmat ovat niin "sokeita" oman lapsensa motiiveihin ja tasoon !

Itse kannatan tasojoukkueita 11-12 v. ylöspäin. Tämä tietysti vain silloin, kun pelaajia on riittävästi kahteen joukkueeseen eli n. 32-38 pelaajaa. Suurimmissa kaupungeissa pelaajia löytyy hyvinkin jopa 3 joukkueeseen/ikäluokka.

Antakaa lastenne harrastaa, saada elämyksiä ja onnistumisia (maaleja + syöttöjä ja torjuntoja). Antakaa heidän kehittyä, kuulua vertaiseensa joukkueeseen ja antakaa heidän pelata hienoa urheilulajia !