Nuori Suomi ry

[Knower]

Olen ihmetellyt vähän samaa. Eikö kohtuullisen isolla budjetilla pyörivä SM-liigaseura voisi jättää jonkun ylipalkatun surffailijan hankkimatta ja panostaa tuolla rahalla omaan junioritoimintaan? Tuskinpa päätoimiselle junnukoutsille tarvitsisi 100k+ maksaa. Tuollaisella summalla saisi varmaan ainakin neljä päätoimista junnukoutsia, jotka sitten valmentaisivat esim. 2-3 joukkuetta kerrallaan. Lyhyellä tähtäimellä ei tuottoisaa, mutta varmasti toimisi.

Miksi, oi miksi näin ei tehdä?

 

[Maple Leaf]

esimerkki: käytetään muutama minuutti, otetaan nyt vaikka 6 minuuttia. Kiekkojen siirtämiseen palaa aikaa n. 30 sekuntia x 3 paikkaa - yhtäaikainen toiminta = 1 minuutti. Jäljelle jää 5 minuuttia. Toinen valmentaja voi auttaa hieman, sanotaan, että hän ehtii siirtää lähes kokonaan yhden nipun valmiiksi = 5 min 15 sekuntia jäljellä. Jos harjoitteen piirtämiseen menee 45 sekuntia, kolmen piirtämiseen menee 2 min 15 sek. Jäljelle jää 3 min. Pelaajien siirtymiseen menee noin 30 - 45 sekuntia + treenin käynnistämiseen 15 sek. Ryhmää kohden aikaa opettaa jää 45 sekuntia.

Konkreettinen ehdotus: jos joudut operoimaan yksin, ota avuksesi joitakin vanhempia.

Jos sekin on mahdotonta, ei Sinulla liene muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kuten tähänkin asti. Sekään ei liene ongelma, sillä olet todennäköisesti ryhtynyt työteliääseen juniorivalmentajan toimeen siitä ilosta, joka syntyy nähdessäsi pikku pelaajien viihtyvän lajin parissa, kehittyvän, oppivan uutta, saavan lisää rohkeutta ja nauttivan harrastuksestaan. Näitä ilon hetkiähän tarjoavat yhtä lailla "lahjakkaat" ja "vähemmän lahjakkaat" - usein nämä "vähemmän lahjakkaat" jopa enemmän. Juniorivalmentajan toimeen ryhtyessäsi olet jo ymmärtänyt, että "voittaminen" on vain tekemisen mahdollinen ja suotava seuraus, ei sen keskeinen motiivi - ja että joukkueen voittaessa Sinä et voita, vaan lapset. Juniorivalmentajana Sinä tiedät, ettet Sinä "tee" lahjakkaita pelaajia, vaan Sinun tehtäväsi on auttaa lapsia löytämään omat kykynsä ja luomaan pelistä omansa.

 

[Puolikaspakki]

Konkreettinen ehdotus: jos joudut operoimaan yksin, ota avuksesi joitakin vanhempia.

Ja millä tavalla jonkun pojan isän ottaminen kaukaloon nopeuttaa tätä prosessia? Hän kantaa pelaajat jonoihin nopeammin kuin pelaajat luistelevat? Siirtää kiekkoja? Piirtää treenejä? Valmentaa?

Lueskelepas näitä ketjuja ja koeta kaivella esille mitä muut JA:n kirjoittajat ovat mieltä isästä valmentajana.

 

[Maple Leaf]

Lueskelepas näitä ketjuja ja koeta kaivella esille mitä muut JA:n kirjoittajat ovat mieltä isästä valmentajana.

Koska olosuhteet harjoituksissanne ovat selvästi sellaiset, että Sinulla on oltava sataprosenttinen kontrolli kaikesta koko ajan, on Sinun vain hyväksyttävä tämän vastuun myötä tuleva ajankäytöllinen ongelma. Sehän ei toisaalta ole ongelma, sillä... olet todennäköisesti ryhtynyt työteliääseen juniorivalmentajan toimeen siitä ilosta, joka syntyy nähdessäsi pikku pelaajien viihtyvän lajin parissa, kehittyvän, oppivan uutta, saavan lisää rohkeutta ja nauttivan harrastuksestaan. Näitä ilon hetkiähän tarjoavat yhtä lailla "lahjakkaat" ja "vähemmän lahjakkaat" - usein nämä "vähemmän lahjakkaat" jopa enemmän. Juniorivalmentajan toimeen ryhtyessäsi olet jo ymmärtänyt, että "voittaminen" on vain tekemisen mahdollinen ja suotava seuraus, ei sen keskeinen motiivi - ja että joukkueen voittaessa Sinä et voita, vaan lapset. Juniorivalmentajana Sinä tiedät, ettet Sinä "tee" lahjakkaita pelaajia, vaan Sinun tehtäväsi on auttaa lapsia löytämään omat kykynsä ja luomaan pelistä omansa.

 

[eld i räven]

Ja millä tavalla jonkun pojan isän ottaminen kaukaloon nopeuttaa tätä prosessia? Hän kantaa pelaajat jonoihin nopeammin kuin pelaajat luistelevat? Siirtää kiekkoja? Piirtää treenejä? Valmentaa?

Tämän viestin tarkoitus ei ole loukata mutta kun kerrot että oma suosikki joukkueesi on Sport haluan kommentoida tuota yllä olevaa viestiä. JuniorSport joka on täysin oma organisaatio hoitaa junnutoimintaa Vaasassa ja on NS sinettijoukkue. Joukkueen organisaatioon kuuluu vastuuvalmentaja, apuvalmentajia, huoltajia ja joukkuejohtajia. Aikuisia on jäällä vähintään puolenkymmentä samanaikaisesti ja kaikki ovat myös vanhempia.

 

[whopper]

Olisi mielenkiintoista kuulla niistä malleista, joilla NS-vastustajat ajattelisivat tasojoukkueita tuoda mukaan nuorempiin ikäluokkiin. NS:n konkreettisena epäonnistumisena on täällä tuotu esiin C-SM karsintasarja, joka estää lahjakkuuksien kehittymisen, kun puolen vuoden aikana pelataan epätasaisia matseja. Miten tuo C-SM pitäisi hoitaa? Kiintiöpaikat liigajoukkueille, suljettu sarja? Suljettua sarjaahan ajettiin jo A-junnujen puolelle.

Omaa sydäntä lähellä on yksi 'NS-rupukasvattajaseura'. Sillä ei ole tällä hetkellä edes edustusjoukkuetta. Sen nykyiset C-junnut osallistuivat tuohon C-SM karsintarajaan. Eivät ottaneet kymmenillä turpaan, mutta joukkue oli kuitenkin kakkosdivaritasoa, jossa se jatkaa loppukauden. Ei varmaan pitäisi olla mitään asiaa näihin 'kilpailullisiin sarjoihin'?

Kaudella 2001-2002 saman 'rupukasvattajaseuran' C-juniorit voittivat SM-hopeaa. Joukkueessa pelasivat sellaiset kaverit kuin Lauri Tukonen, Aki Seitsonen, Petteri Wirtanen ja Jari Sailio. Jatkossa nämä kaiken maailman tukoset valitsevat lajikseen siis pesäpallon, kun samasta kaupungista löytyy vakavasti otettava kasvattajaseura jonka piiristä löytyy mahdollisuuksia ja tavoitteita, ei mikään 'NS-rupukasvattajaseura'.

Nykyinen C-SM -sarja varmasti vaatii viilaamista. Yhden sarjajärjestelmän, joka ei edes asiaan suoraan liity, tuominen esiin NS-mallin epäonnistumisesta on kuitenkin aika suhteetonta. Sitä paitsi kanadalaiset huiput pelaavat jatkuvasti 'epätasaisia pelejä jotka eivät kehitä', 2-3 pisteen pistekeskiarvolla. Kummasti se pelin kiekollinen dominointi tuntuu kuitenkin kantavan aikuisuuteen asti.

 

[Pressiboxi]

En nyt jaxa scrollata tätä ketjua mutta mikä ihmeen vimma tietyillä ryhmillä on ajaa alas ryhmäliikuntajärjestelmää sen vuoksi, että erillistä huippu-urheilun yksilöliikuntajärjestelmää ei ole Suomeen perustettu? Ei kai Nuori Suomi mitenkään syyllinen ole tähän puutteeseen? Sihvonen ja muut höpöhöpöviisastelijat voisivat hukata energiaansa rakentamiseen, ei tuhoamiseen.

 

[Pressiboxi]

Nämä ovat kaikki ehdottoman tärkeitä asioita todelliseksi huippu-urheilijaksi (-kiekkoilijaksi) kehittymisen kannalta.

- Vain pelaamalla oppii pelaamaan. Pelkästään harjoittelemalla ei tulee hyvää pelaajaa. Kovasti harjoittelemalla saadaan hyvä urheilija, muttei pelaajaa. Ymmärtänette eron?

Tuo on kuin suoraan alan gurun, Juuso Wahlstenin leukaperistä lauottua. Paljonhan on puhuttu mm. siitä, että Selänteet ja Koivut löivät läpi järjestelmästä huolimatta, eivät sen vuoksi. Poikkeuslahjakkuuksille pitäisi ilman muuta olla oma väylänsä edetä, mutta ei NS:a sen vuoksi pidä tuomita tai lopettaa. Tietenkin jos NS:n tilille laittaa sen, että järjestelmä ei opeta valmentajille tai vanhemmille poikkeuslahjakkuuden tunnistamista (hyvin tyypillinen piirre suomalaiselle kulttuurille), voi miinus tilille pärähtääkin.

 

[taito]

En nyt jaxa scrollata tätä ketjua mutta mikä ihmeen vimma tietyillä ryhmillä on ajaa alas ryhmäliikuntajärjestelmää sen vuoksi, että erillistä huippu-urheilun yksilöliikuntajärjestelmää ei ole Suomeen perustettu? Ei kai Nuori Suomi mitenkään syyllinen ole tähän puutteeseen? Sihvonen ja muut höpöhöpöviisastelijat voisivat hukata energiaansa rakentamiseen, ei tuhoamiseen.

Kyllähän tässäkin ketjussa ollaan annettu ideoita tuohon rakentamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Energian hukkaamista tosin sekin taitaa olla. Yhtälailla NS kannattajat runttaavat näitä ideoita niiden "kyseenalaisten" motiivien yms. perusteella.

Ei täällä kukaan ole väittänyt NS:n olevan syyllinen kaikkeen. Ohjelman osittaisella kyseenalaistamisella saa kuitenkin ikävän leiman otsaansa. Hyvää keskustelua jokatapauksessa.

 

[Pressiboxi]

Ei täällä kukaan ole väittänyt NS:n olevan syyllinen kaikkeen. Ohjelman osittaisella kyseenalaistamisella saa kuitenkin ikävän leiman otsaansa. Hyvää keskustelua jokatapauksessa.

Eksklusiivinen "joko tai" ei nykypäivässä ole hyvä vaihtoehto. Tarvitaan inklusiivista "sekä että" -ajattelua. Maahan mahtuu sekä NS että uusi poikkeuslahjakkuuksien tunnistamis- ja tuottamisverkosto, molemmat yhtä aikaa. Sitä ajan takaa. Yhden totuuden profeetat Urheilulehdessä ym. hihhulijulkaisuissa unohtavat tämän tehokkaasti.

 

[Puolikaspakki]

Koska olosuhteet harjoituksissanne ovat selvästi sellaiset,...

Teet muutamia erittäin mielenkiintoisia oletuksia. A) Olen valmentaja, B) pyrkisin hoitamaan itse kaiken ja C) en tietäisi **ttuajkaan valmentamisesta. A ja C ovat jopa häkellyttävän ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta se tukee valloilla olevaa käistystä Suomen juniorivalmentajien tasosta.

JuniorSport joka on täysin oma organisaatio hoitaa junnutoimintaa Vaasassa ja on NS sinettijoukkue. Joukkueen organisaatioon kuuluu vastuuvalmentaja, apuvalmentajia, huoltajia ja joukkuejohtajia. Aikuisia on jäällä vähintään puolenkymmentä samanaikaisesti ja kaikki ovat myös vanhempia.

Olen kohtuullisen hyvin perillä Sportin ja Junior Sportin välisestä toimintamallista, Jr Sportin organisaatiosta ja yleisistä joukkueen toimihenkilöiden kokoonpanosta. Sen verran voin valaista, että pääsääntöisesti joukkueenjohtaja ja huoltaja(t) eivät jäälle astu, eikä jäällä ole valmentajia kuin pari kolme. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta valmentajistakaan ei kumpinkaan ole isä - tai ainakin tähän on pyritty D-nuorista eteenpäin. On kuitenkin muistettava, että Jr. Sport on pieni seura, jossa on valmentajista huutava pula (ja pelaajista myös), joten ei ole tavatonta, että joukkueen valmentajista toinen on jonkun pelaajan isä (kuten esim. Jr Sportin lippulaivassa B-nuorissa). Korostettakoon vielä, että tarkoitan tässä yli kymmenen vuotiaita.

Olisi mielenkiintoista kuulla niistä malleista, joilla NS-vastustajat ajattelisivat tasojoukkueita tuoda mukaan nuorempiin ikäluokkiin. NS:n konkreettisena epäonnistumisena on täällä tuotu esiin C-SM karsintasarja, joka estää lahjakkuuksien kehittymisen, kun puolen vuoden aikana pelataan epätasaisia matseja. Miten tuo C-SM pitäisi hoitaa? Kiintiöpaikat liigajoukkueille, suljettu sarja? Suljettua sarjaahan ajettiin jo A-junnujen puolelle.

Nykyäänhän sarja pelataan siten, että ensin syksyllä pelattiin kaksinkertainen karsinnankarsinta, yht 10 ottelua. Tämän jälkeen melkein kuukauden tauon jälkeen alkoi valtakunnallinen C-SM karsintasarja, joka pelattiin kahdessa 12 joukkueen lohkossa yksinkertaisena sarjana, yht. 11 ottelua. Tästä alkaa C-SM, joka pelataan 14 joukkueen yksinkertaisena sarjana, yht 13 ottelua.

Nykyisessä mallissa on mielestäni kolme täysin sietämätöntä seikkaa;
1) Karsintaotteluja on 21, SM sarjan otteluja vain 13.
2) Karsintasarjat pelataan "kaksi ottelua viikossa" tahdilla ja suurin osa SM:stä yksi ottelu viikossa.
3) Sekä karsinta, että varsinainen SM-sarja ovat yksinkertaisia sarjoja, kun taas täysin tarpeeton karsinnankarsinta oli kaksin kertainen.

Oma mielipiteeni C-nuorten SM sarjasta ja siihen karsimisesta on se, että jos on pakko pelata karsinnan karsinta sekä karsinta, niin karsinnan karsinta pelattaisiin nuoremman C:n keväällä. Tästä sarjasta jatkoon päässeet 24 joukkuetta pelaisivat C-SM karsinnan vanhemman C:n syksyllä kolmessa 8:n joukkueen lohkossa kaksinkertaisena (=14 ottelua) sarjana. Kunkin lohkon 5 parasta C-SM sarjaan, joka sekin pelattaisiin kaksinkertaisena (=28) ottelua. Päälle sitten playoffit, 8:n parasta joukkuetta, paras kolmesta menetelmällä.

Kun muistetaan se, että pienten seurojen ongelmaksi muodostuu usein nuoremman ja vanhemman C-juniori kauden välinen kesä voimakkaan pelaajaliikenteen takia, olisi mielestäni C-SM sarjapaikat ratkottava jo nuoremman C:n keväällä. Tällöin ne joukkueet, jotka eivät SM-sarjaan päässeet voivat ns. laskea parhaat pelaajansa maailmalle, kun heillä on koko kesä aikaa hankkia tilalle uusia. Lisäksi kauden aikana tapahtuva pelaajaliikenne vähenisi oleellisesti. Nykyiselläänhän tilanne on se, että jos joukkue haluaa päästä C-SM sarjaan, se on pidettävä parhaat pelaajansa joukkueessa kesän yli, mutta jos paikkaa ei tulekaan, aimo osa näistä pelaajista vaihtaa seuraa kesken kauden, jolloin tyhjennyksen kokenut joukkue ei ehdi saada muualta korvaavia pelaajia.

mikä ihmeen vimma tietyillä ryhmillä on ajaa alas ryhmäliikuntajärjestelmää sen vuoksi, että erillistä huippu-urheilun yksilöliikuntajärjestelmää ei ole Suomeen perustettu? Ei kai Nuori Suomi mitenkään syyllinen ole tähän puutteeseen?

NS:a käytetään perusteluna sille, miksi Suomeen ei saa/voida perustaa erillistä huippu-urheilun liikuntajärjestelmää, joukkuetasolle tai yksilötasolle. Tälläinen järjestelmä kun riitelisi NS-ideologiaa vastaan.

Korostan nyt vielä, että mielestäni NS on ihan toimiva ja hyvä malli, kun puhutaan pelaajista 14-v ja alle. Nuoremman C-juniori kauden keväällä pitäisi kuitenkin lähteä eriyttämään toista polkua, jossa NS ei määrää ja jonka tavoitteena on tuottaa huippu kiekkoilijoita. Tällaisen sarjan ja mallin luominen ei millään tavalla estä NS:n olemassaoloa vaikka eläkeläisliikuntaan asti, mutta vaihtoehto pitäisi olla olemassa sitä haluaville.

Tätä vaihtoehtoa NS ja sitä ihannoivat tahot pyrkivät estämään ja tästä syystä äänekäs vastalause on paikallaan.

 

[Kiekoton]

Korostan nyt vielä, että mielestäni NS on ihan toimiva ja hyvä malli, kun puhutaan pelaajista 14-v ja alle. Nuoremman C-juniori kauden keväällä pitäisi kuitenkin lähteä eriyttämään toista polkua, jossa NS ei määrää ja jonka tavoitteena on tuottaa huippu kiekkoilijoita. Tällaisen sarjan ja mallin luominen ei millään tavalla estä NS:n olemassaoloa vaikka eläkeläisliikuntaan asti, mutta vaihtoehto pitäisi olla olemassa sitä haluaville.

Tätä vaihtoehtoa NS ja sitä ihannoivat tahot pyrkivät estämään ja tästä syystä äänekäs vastalause on paikallaan.

NS:han on nykyään eriyttänyt kilpa- ja harrasteurheilun suositukset 14v ylöspäin. Mitähän se "toinen polku" oikein mielestäsi sisältäisi, mikä ei ole NS suositusten mukaista? NS ymmärretään liian yleisesti olevan vain nuorimmille ikäluokille tehtyjä kaikkipelaa säännöksiä (otsikon mukainen NS-myytti).

 

[Puolikaspakki]

NS:han on nykyään eriyttänyt kilpa- ja harrasteurheilun suositukset 14v ylöspäin. Mitähän se "toinen polku" oikein mielestäsi sisältäisi, mikä ei ole NS suositusten mukaista? NS ymmärretään liian yleisesti olevan vain nuorimmille ikäluokille tehtyjä kaikkipelaa säännöksiä (otsikon mukainen NS-myytti).

No sitten ei muuta kuin odotetaan sitä ihmettä, että suosituksista joku toteutuisi myös käytännössä.

"Toinen polku" olisi juuri sellainen, jota olen tämänkin ketjun lähestulkoon jokaisella sivulla esittänyt. Ensimmäinen askel tälle polulle siirtymiseen olisi tehdä pienemmät sarjat. Suhteessa enemmän sellaisia pelejä, joissa maajoukkuepelaajat tai lähes samantasoiset pelaavat toisia maajoukkueessa esiintyviä tai lähes samantasoisia vastaan kuin nykyisin. Seuraavat askeleet olisivat lisätä valmentajien koulutusta, tukea valmentajien "palkkaamista" tällaisiin "huippu-sarjoihin" liiton toimesta, lisätä kansainvälistä yhteistyötä eri liittojen välillä, luoda suomalaisille valmentajille mahdollisuuksia päästä esim Pohjois-Amerikkaan "vaihtoon" ottamaan selvää, miten siellä tehdään Sidney Crosbeja.

Samaan aikaan NS:n mukaisia harrastesarjoja, joissa "kaikki pelaa" ja "kaikilla on tasapuolinen mahdollisuus" (= oikeudenmukaisuudesta ei ole tietoakaan) voitaisiin pelata niin paljon kuin suinkin, ilman kilpaurheilullisia tavoitteita.

 

[Kiekoton]

"Toinen polku" olisi juuri sellainen, jota olen tämänkin ketjun lähestulkoon jokaisella sivulla esittänyt. Ensimmäinen askel tälle polulle siirtymiseen olisi tehdä pienemmät sarjat. Suhteessa enemmän sellaisia pelejä, joissa maajoukkuepelaajat tai lähes samantasoiset pelaavat toisia maajoukkueessa esiintyviä tai lähes samantasoisia vastaan kuin nykyisin. Seuraavat askeleet olisivat lisätä valmentajien koulutusta, tukea valmentajien "palkkaamista" tällaisiin "huippu-sarjoihin" liiton toimesta, lisätä kansainvälistä yhteistyötä eri liittojen välillä, luoda suomalaisille valmentajille mahdollisuuksia päästä esim Pohjois-Amerikkaan "vaihtoon" ottamaan selvää, miten siellä tehdään Sidney Crosbeja.

Hyvää ideaa, eikä todellakaan NS-toiminta ole tälle este. Pikemminkin este on jääkiekkoliitto. Nykyiset sarjajärjestelmät ovat kompromisseina tulosta liiton demokratiasta. Liian monille seuroille on se suurin kilpailullisen menestyksen mahdoillisuus päästä kilvoittelemaan C/B-junnujen suomenmestaruudesta. Ja siitä mahdollisuudesta sitten pidetään kiinni kynsin hampain. Mikä neuvoksi? Olen kyllä vahvasti tuon sarjojen pienentämisen kannalla. Siitä vain poikki kauden jälkeen ja kahdeksan parasta säilyy SM-sarjassa vaikka 30 seuraavaa voivat sitten karsia kahdesta muusta paikasta seuraavan vuoden sarjaan. Mitenkähän saataisiin kyseinen päätös aikaiseksi liitossa?

 

[Major Julli]

NS:a käytetään perusteluna sille, miksi Suomeen ei saa/voida perustaa erillistä huippu-urheilun liikuntajärjestelmää, joukkuetasolle tai yksilötasolle. Tälläinen järjestelmä kun riitelisi NS-ideologiaa vastaan.

Korostan nyt vielä, että mielestäni NS on ihan toimiva ja hyvä malli, kun puhutaan pelaajista 14-v ja alle. Nuoremman C-juniori kauden keväällä pitäisi kuitenkin lähteä eriyttämään toista polkua, jossa NS ei määrää ja jonka tavoitteena on tuottaa huippu kiekkoilijoita. Tällaisen sarjan ja mallin luominen ei millään tavalla estä NS:n olemassaoloa vaikka eläkeläisliikuntaan asti, mutta vaihtoehto pitäisi olla olemassa sitä haluaville.

Tätä vaihtoehtoa NS ja sitä ihannoivat tahot pyrkivät estämään ja tästä syystä äänekäs vastalause on paikallaan.

Nyt alkaa löytymään synteesiä pikkuhiljaa. En koe A- ja B-junioreissa selkeää kilpamaisuutta, yhden lajin valintaa taikka taktiikan korostamista ongelmana. C-juniori iässä ollaan tietyssä mielessä solmukohdassa. Takana on leikinomainen harrastelu ja pitäisi hypätä kilpailumaailmaan. Yhtenä ongelmana on vaan se, että samaan aikaan on murrosikä ja kasvuspurtti päällä. Tässä vaiheessa pitäisi myös edelleen jatkaa henkilökohtaiset taidon luomista ja estää pelaajien loppuunpalaminen.

C-junnuista alaspäin pitäisi pelin olla harvemmin harjoituskerroin ja kiekollista peliä korostaen. Uskoisin että useaa lajia veivanneesta motivoituneesta juniorista on helpompi valmentaa pelimies kuin kahdeksanvuotiaasta viidesti viikossa joukkuetaktiikkaa veivanneesta kaverista.

A- ja B-junnujen harjoittamissa nykytyylissä esitän saman kysymyksen kuin Sakke Pietilä WC2004 aikana: "Miksi suomalaisen A-junnujen liigajoukkueen treeneissä melkein jokainen 3-2 hyökkäys pelattiin rännikiekolla tai ristikulmaan, ja Tsekeissä vastaavissa treeneissä ristikulmaan heittäjä joutui koutsin puhutteluun?". Jos joku osaa vetää tämän Nuoren Suomen syyksi niin nostan hattua hänelle.

Jos liitossa taas Nuoreen Suomeen vedoten kielletään C-junnuista ylöspäin tasoryhmät, niin liitossa on jotain mätää. Mikä ei kyllä yllätä. C-junnujen sarjajärjestelmä on luultavasti aina ongelmallinen, koska sen ikäiset junnut eivät vielä voi muuttaa kiekon perässä, mikä taas onnistuu jo lukioikäisiltä. Karsinnoissa voisi antaa edellisen vuoden menestyksen perusteella parhaille huilivuoroja alkuun, niin täysien läpihuutomatsien määrä vähenisi. Yli puolet peleistä ei saa olla 10-0 neppailuja.

 

[taito]

A- ja B-junnujen harjoittamissa nykytyylissä esitän saman kysymyksen kuin Sakke Pietilä WC2004 aikana: "Miksi suomalaisen A-junnujen liigajoukkueen treeneissä melkein jokainen 3-2 hyökkäys pelattiin rännikiekolla tai ristikulmaan, ja Tsekeissä vastaavissa treeneissä ristikulmaan heittäjä joutui koutsin puhutteluun?". Jos joku osaa vetää tämän Nuoren Suomen syyksi niin nostan hattua hänelle.

Tuskin kukaan asioista perillä oleva on tästä NuortaSuomea syyttänytkään. 90-luvulla liiton valmentajakoulutuksen läpikäyneille tämä on tuttua. Pelin opettamisen kulmakivenä käytettiin pitkälti Erkan tekemää joukkuepelianalyysiä. Aran maajoukkueen pelitapa (kuten usean liigajoukkueenkin) perustui nopeisiin suunnamuutoksiin: puolustus- ja hyökkäysvalmiuteen. Mitä ylempänä päästään kiekonriistoon, sitä todennäköisempää on tehdä maali ko. hyökkäyksestä. Hieman oikoen tästä päädyttiin siihen, että tehokkain tapa hyökätä on juuri dumpata kiekko ristikulmaan ja karvata se mahdollisimman tehokkaasti pois.

Nyt samainen valmentaja on maajoukkueessa linjaamassa kiekollista peliä uudelleen. Hyvä niin. Parin vuoden viiveellä kiekollisen pelin korostaminen näkyy jälleen kaikissa junnusarjoissakin.

 

[Vekurinen]

Koko NS-järjestelmä on hyvä esimerkki sosiaalivaltion sääntelystä, joka ulottuu alueelle jossa sitä ei todellakaan tarvittaisi. Nuorisojääkiekosta tällainen byrokratian verkosto? Sounds pretty weird to me...

Suomen koulu- ja nuorisourheilujärjestelmä kärsii mielestäni - tämä perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen - samasta ongelmasta: lahjakkaiden ja taitavien yksilöiden on jatkuvasti siedettävä kyvyttömien yksilöiden turailua.

 

[Major Julli]

Suomen koulu- ja nuorisourheilujärjestelmä kärsii mielestäni - tämä perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen - samasta ongelmasta: lahjakkaiden ja taitavien yksilöiden on jatkuvasti siedettävä kyvyttömien yksilöiden turailua.

Kumpaas kuuluit?

Tässä onkin yhteiskuntajärjestelmä kysymys: Onko tavoitteena muutamat huippuyksilöt ja laiminlyöty massa vai hiukan vähemmän huippuyksilöitä ja korkea yleinen osaamistaso?

Koulujärjestelmässämme tämä jälkimmäinen on vahvuus, vaikka hukkaamme muutamia Nobel-tutkijoita, meillä on tasa-arvoinen ja toimiva yhteiskunta. Urheilussa en ole ihan yhtä vakuuttunut järjestelmän hyvyydestä.

Tuskin kukaan asioista perillä oleva on tästä NuortaSuomea syyttänytkään. 90-luvulla liiton valmentajakoulutuksen läpikäyneille tämä on tuttua. Pelin opettamisen kulmakivenä käytettiin pitkälti Erkan tekemää joukkuepelianalyysiä. Aran maajoukkueen pelitapa (kuten usean liigajoukkueenkin) perustui nopeisiin suunnamuutoksiin: puolustus- ja hyökkäysvalmiuteen. Mitä ylempänä päästään kiekonriistoon, sitä todennäköisempää on tehdä maali ko. hyökkäyksestä. Hieman oikoen tästä päädyttiin siihen, että tehokkain tapa hyökätä on juuri dumpata kiekko ristikulmaan ja karvata se mahdollisimman tehokkaasti pois.

Nyt samainen valmentaja on maajoukkueessa linjaamassa kiekollista peliä uudelleen. Hyvä niin. Parin vuoden viiveellä kiekollisen pelin korostaminen näkyy jälleen kaikissa junnusarjoissakin.

Tässä suurin syy omaan kritiikiini Erkkaa ja Summasta kohtaan, miehet ovat itse luoneet ja olleet apostoleina viemässä eteenpäin pelitapaa, joka perustuu täysin muuhun kuin taitoon. Ongelmana on ollut pitkään jo taidon puute, aiemmin se naamiotiin ruikutukseksi yhteiskunnan tuen puutteesta ja jäähallien vähyydestä. Koska tulosta kuitenkin haluttiin, luotiin pelitapa jossa taidolla on pienempi merkitys. Kun tätä pelitapaa sitten alettiin viemään junioreille maajoukkueen lisäksi, olemme tulleet tilanteeseen jossa dump-and-chase on koko suomalaisen pelitavan ydin. Köyhän miehen kanadakiekkoa.

Nyt EW ja Summanen sitten syyllistävät suomalaista juniorijärjestelmää ja valittavat taitopelaajien puutetta. Koska omiin tekemisiin ei haluta puuttua, otetaan Nuori Suomi silmätikuksi.

 

[taito]

Puolikaspakki kirjoitti aiemmin osuvasti tasapainosta kaiken suhteen. Ehkä joskus tulevaisuudessa meille on suurta hyötyä siitä, että olemme pureksineet tämän "tilan ja ajan" jääkiekon vähintäänkin huolellisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Tästä huolimatta kritiikki NuortaSuomea kohtaan on aiheellista, kun mietitään miksei huippupelaajia kehity niin tehokkaasti, kuin toivoisimme. Täällä myönnetään valmennuksen resurssipula, usein ylisuuret ryhmäkoot, tasojoukkueiden väheneminen ja niiden hyödyllisyys taitavimmiille pelaajille.

Kovia pelejä on mielestäni vähemmän, kuin aiemmin ja kilpailullisuutta on karsittu oikeastaan kaikin tavoin. Kyllä näihin asioihin olisi syytä puuttua jo ennen kuin suuret helmemme ovat jo 14-vuotiaita.

 

[Vekurinen]

Kumpaas kuuluit?

Tässä onkin yhteiskuntajärjestelmä kysymys: Onko tavoitteena muutamat huippuyksilöt ja laiminlyöty massa vai hiukan vähemmän huippuyksilöitä ja korkea yleinen osaamistaso?

Korkea yleinen osaamistaso? Näkemäni perusteella tietyistä yksilöistä ei tule hyviä jääkiekkoilijoita, johtajia tai lasinpuhaltajia. Heistä tulee sitten hyviä jossain muussa. Ei minusta ole mitään syytä sietää tilannetta, jossa ihmiset tekevät sellaista, mitä eivät lainkaan osaa eivätkä tule osaamaan. Tällaistahan elämä on, jos et osaa, et pärjää. Sitten täytyy keksiä muuta tekemistä. Itse lopetin urheilun, kun en enää pärjännyt. Jatkamisesta ei olisi ollut enää kenelläkään hyötyä. Nyt pelaan puulaakikaukista, ja olen hyvin tyytyväinen. Lahjakkaammat ja työntekoon valmiit saavat jatkaa hommaa keskenään.

Key learning: huippuyksilöt on löydettävä, "laiminlyöty massa" löytää juttunsa muualta. Kaikille jotakin (huom! ei kaikille kaikkea).

Koulujärjestelmässämme tämä jälkimmäinen on vahvuus, vaikka hukkaamme muutamia Nobel-tutkijoita, meillä on tasa-arvoinen ja toimiva yhteiskunta. Urheilussa en ole ihan yhtä vakuuttunut järjestelmän hyvyydestä.

Höpsistä. Koulujärjestelmän tulisi jo aikaisemmin tarjota lahjakkaille räätälöityä opetusta. "Tasa-arvoinen ja toimiva yhteiskunta"? Heehheehh, hyvin sä vedät, toveri Julli. Missäköhän oleskelet, utopiassa vai ideamaailmassa? Yhteiskunnan tilan näkee, kun kävelee uimahallin mäelle. Ja mitä siellä näkyy? Sama, mitä Tarzan näki viidakossa; vain vahvimmat selviävät.

 

[puusilmä]

Viestiketjussa on useita hyviä näkökulmia, mutta kaksi asiaaa loistaa poissaolollaan. Eli 1. nuoren oma valinta ja 2.kasvavat kiekkoharrastamisen kustannukset.

En osaa kuin arvailla keskustelijoiden omaa taustaa, mutta juuri juniorimyllyn läpikäyneenä vanhempana minulla lienee omakaohtainen kokemus asiasta ja nuorten Sm-sarjoista.

Nuori-Suomi on hyvä asia. Parhaat pelaajat seuloutuvat joka tapauksessa ja massoista on vain hyötyä harrastuksen alkutaipaleella. Ns. lapsitähdistä kaikki eivät todellakaan ole juhlineet enää vanhemmissa ikäluokissa. Tahto on ajanut kiinni lahjakkuuden ja työnteko luonut menestyksen = nuoren oma halu menestyä ja tehdä työtä. Toki osa niistä pienistä hellyttävistä kymmenvuotiaista taaperoista, jotka jo siinä ikäluokassa pistivät vastustajan riveistä silmään pistää silmään edelleen nuorten Sm-sarjoissa. Pelimiehen nimi jää kyllä mieleen pienestä pitäen. Joku ihastutti silmää liikkeellään, joku taitavalla pelisilmällään, joku peräänantamattomuudellaan. Olen myös nähnyt lukuisten rumien ankanpoikien kehittyvän kauniiksi SM-sarjan pelaajiksi. Ilman Nuorta Suomea ja kaikki pelaa ideologiaa nämä pulskat kymmenvuotiaat kankeasti luistelleet kaverit eivät olisi ehkä kehittyneet pelaajana näin pitkälle.

Mielestäni kilpailu käydään kahdella rintamalla.

Osa yksi :Oma tahto ja halu

Ensinnäkin nuoren oma valinta määrää lopulta sen haluaako hän uhrata jääkiekon alttarille nuoruusvuotensa. Hiljan kirjoitettiin, että A-nuorten SM-sarja on lähes ammattimaiseen kiekkoiluun rinnastettavaa toimintaa ilman palkkaa. Lähes sitä samaa se on jo vanhemmasta C-juniori-ikäluokasta alkaen. Otan esimerkin C-nuorten SM-sarjan tyypillisestä viikosta. Yksi vapaailta per viikko. Harjoitukset muuten joka päivä ja kaksi peliä viikossa syyskaudella. Kevätkaudella peli viikossa, muutoin sama ohjelma. Harjoituksissa on oltava paikalla tuntia ennen jäänvuoron alkamista valmiina aloittamaan oheisharjoitus oikeassa varusteessa. Jäävuoron jälkeen loppuverryttelyt tai lenkki. Tämä tarkoittaa seuraavaa: Kevyttoppa päällä kello 17.00 hallilla kun jää alkaa 18.00. Puolentoistatunnin jään jälkeen loppulenkki ja peseytyminen . Lähtö kotiin hallilta kello 20.15. Kotona 21.00

Ajankäytöllisesti aika murhaavaa vai mitä? Koulukin kun pitäisi näiden 15-vuotiaiden hoitaa jossain vaiheessa. Ja tämä sama rumba jatkuu päivästä toisen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. SM-sarjan pelaajalta vaaditaan hurja määrä intohimoa ja lajirakkautta. Sillä jatkuvasti korvaan huudetaan, että teistä vain muutama pääsee pelaamaan aikuisena tätä ammatikseen. Kovapäisiä kavereita. Pokkaan ja kumarran kaikille tämän ikäisille ja sitä vanhemmile pelureille. Mielestäni kilpailu käydään siis rintamalla jääkiekko vastaan muu elämä. Olen nähnyt poikani pelikavereiden lopettavan monista syistä: tyttöystävät=muu elämä, vanhempien painostus = huono koulumenestys jne. Harva pojista on kuitenkin lopettanut parjatun "En saa peliakaikaa" tai tasapäistämisen takia.

C-junnuista ylöspäin tapahtui myös peluutaamisessa suuri muutos. Valmentajat kertoivat sen pojille kauden aloituspalaverissa avoimesti. Sosiaalikiekon aika oli päättynyt. Parhaat pelaavat ja muut purevat tuppia aition nurkassa. Työnteolla ja halulla sieltä voi päästä pelaavaan kokoonpanoon. Eli jos omaa kohtalaiset tai poikkeukselliset kyvyt ja lahjat ja on valmis työntekoon ja sitoutumaan lajiin niin varmasti joku päivä työ palkitaan. Tämä on sitä NUOREN OMAA halua. Se vaatii paljon uhrauksia. Ja sen on lähdettävä hänestä itsestään. Pelkän koulun sovittaminen yhtälöön vaatii osalta mahdotonta tehtävää. Osa pärjää koulussakin lahjoilllaan.

Osa kaksi. Vanhempien pussi

Kiekonharrastaminen on kallistumassa hälytävästi. SM-sarjapelaajan vanhempien kustannukset ovat... mittavat. Tiedetkö edes mitä harrastaminen maksaa. Yritäpä arvata. Vielä vuosi sitten paikkakunnallani kuukaismaksu oli 150,- , mutta nyt kuukausimaksu on pahimmillaan kivunnut jopa 200,- ! Maksuja maksetaan lähes läpi vuoden, joten pelkästä harrastamisesta kertyy maksuja 2000,- vuodessa. Herranjestas. Ei kuuna päivänä minun nuoruudessani. Ajatelkaapa sillä jäämaksuihin ja kuljetuksiin ja hotelliyöpymisiin ; sinnehän se raha menee kun pojat pelaavat samoilla paikkakunnilla kuin mistä SM-liigan joukkueet tulevat. Kyseessä ei ole enää mikään piirikunnallinen toiminta, vaan puhdas kilpaurheilu ja se MAKSAA. Vanhemmasta C-juniori-ikäluokasta lähtien ei joukkueissa enää juuri pelaakaan kuin KESKILUOKKAISTEN tai korkeampituloisten poikia. Ainakaan minun paikkakunnallani.

Lisätään tähän vielä varusteet. Luistimet lähes 500,- kausi, mailoja satasilla. Ette kai kuvittele, että suuri osa pelaisi niillä halvimmilla puumailoilla. Ehei se on paha virhekäsitys. Seuratkaapa junioreiden mailoja tänä päivänä. Komposiittia sen olla pitää ja satanen per kierros. Kaikissa varusteissa pätee sama. Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Varusteisiin ja sekalaisiin menoihin uppoaa helposti tonni vuodessa, jos se edes riittää. Kulut vanhemmille siis poikaa kohden 3000,-/ vuosi eli 18 000 markkaa. Herranjestas sanovat akateemiset isovanhemmat kauhuissaan asiaa pöyristellen. V..u P..kle sanoo duunari isä kaljuhuuruissaan pubin tiskillä. Sijoita sama summa pojan tilille 2x C-junnut, 2 X b junnut + 2 -3 x A - junnut eli 6 x 3000,- = 18 000,- . Sillähän saisi jo pirulauta uuden auton tai ainakin maksisi koko opiskelun tai anatisi lapselleen elämän evääksi palasen yksiöstä. Miten sinä tuon rahan sijoittaisit ? Kuuteen vuoteen jääkiekon parissa hauskasti lajia harrastaen ?

Otan vertailukohdaksi jalkapallon. Suomen menestykseikkäimmissä junioriseuroissa lukuisia Suomen mestaruuksia voittaneessa 69:ssä ja Reippaassa koko kauden maksut varusteineen ja kaikkine kuluineen ovat 1000,- (seuran junioripäälliköltä varmistettu tieto viime viikolta). On siinä iso ero. Kumpaa lajia sinä rahoittana haluaisit poikasi pelaavan. Aivan kiekkomiehenä kiekkoa, mutta talousmiehenä ehkä jalkapalloa. Jalkapallolla on tässä karmea etulyöntiasema juuri tällä hetkellä. Kysymys kuuluu kellä on kohta varaa kouluttaa jääkiekkopelaajia liiton ja seurojen tarpeisiin. Vanhemmat sen lystin kuulkaa maksavat ja ilmaiseksi. Siitä ilosta, että heidän pojallaan on palo pelata kiekkoa ja pyrkiä aina vaan yksi askel eteenpäin harrastuksensa parissa.


Lopuksi yhdistetään asiat. Pojan halu pelata kiekkoa on kova. Myös skootteri olisi mieluinen kulkupeli. Tytötkin alkavat kiinnostaa. Vanhemmilla ei oikein ole varaa maksaa kallista harrastusta, eikä varsinkaa ostaa skootteria jälkikasvulleen siinä sivussa = lopeta pelaaminen ja säästetään rahat, niin saat ensi kesänä mopon, kevarin tai halvan auton ! Mikä yhtälö voittaa joidenkin pelaajanalkujen kohdalla. Mitä luulette? Vain ja ainoastaa KOVA HALU PELATA KIEKKOA VOI VIEDÄ MENESTYKSEEN yhsitettyinä sopivilla lahjoilla.

Toiset sanovat tähän: Tehdään talkoilla. Valitettavasti verottaja on ottamassa tähän asiaan jyrkän kannan. Muistan ajan, jolloin esim. mainoksia keräämällä puolet mainostuotosta ns. korvamerkittiin kyseisen mainoksen hankkijan pojalle. Tai talkootyöllä ansaitut rahat jyvitettiin talkoisiin osallistuneiden kesken. Eli työllä helpotit maksutaakkaasi. Näin ei enää saa toimia. Mikäli talkootyöllä hankitut varat "korvamerkitään" joillekin tietyille vanhemmille niin sillä saattaa olla verosuraamuksia verotarkastuksen iskiessä seuran kimppuun. Korvamerkityt rahat luetaan ko. vanhemman henkilökohtaiseksi tuloksi ja jälkiverot paukkuvat. Näin se menee. Talkoilla hankitut rahat tulee siis jakaa kaikkien kesken tasapuolisesti ja mikä oleellisinta: verotajan mielestä myös kaikkien tulee osallistua talkoisiin tasapäisellä panoksella. Talkoot olivat muutama vuosi sitten eräs tukijalka. Nyt ne ovat esim. poikani joukkueeessa ko. uuden käytännön myötä loppuneet tyystin. Kaikki kaivavat omia pussejaan.

Nuori-Suomi on siis paitsi mahdollisus kaikille nuorille pelaajan iduille saada peliaikaa myös toimia kustannusten tasoittajana. Nuoren -Suomen arvostelijat varmaan maksaisivat mielellään jo alta kymmenvuotiaitten tasoryhmän osalta kenties 100,- kuukausimaksut mielellään omasta pussistaan. Suuret ryhmät tuovat maltilliset maksut ja mahdollisuuden harrastaa. Hiljan huomasin, että kiekkoliiton herratkin ovat heräämässä. Komposiittimailat kielletään pienimmiltä junnuilta. Se on oikea päätös. Kustannustehokkuuteen on jatkossa kiinnittää yhä suurempi huomio tai lajin kallistuminen supistaa ikäluokkia tulevaisuudessa vielä karsaammalla kädellä.

 

[Maple Leaf]

Nuoremman C-juniori kauden keväällä pitäisi kuitenkin lähteä eriyttämään toista polkua, jossa NS ei määrää ja jonka tavoitteena on tuottaa huippu kiekkoilijoita. Tällaisen sarjan ja mallin luominen ei millään tavalla estä NS:n olemassaoloa vaikka eläkeläisliikuntaan asti, mutta vaihtoehto pitäisi olla olemassa sitä haluaville.

Aivan. Ja koska olet mitä ilmeisimmin itse ryhtynyt (?) juniorivalmentajaksi vain lasten parasta - siis harrastustoiminnan opastamista - ajatellen, olisit valmis jatkamaan valmennustoimintaa tässäkin tapauksessa "lahjattomampien" parissa, koska Sinulla ei ole pakkomiellettä "voittaa" aikuisena lasten pelejä?

 

[Knower]

Aivan. Ja koska olet mitä ilmeisimmin itse ryhtynyt (?) juniorivalmentajaksi vain lasten parasta - siis harrastustoiminnan opastamista - ajatellen, olisit valmis jatkamaan valmennustoimintaa tässäkin tapauksessa "lahjattomampien" parissa, koska Sinulla ei ole pakkomiellettä "voittaa" aikuisena lasten pelejä?

Niiden kohdalla, jotka eivät koristele Nuori Suomi -sanaa kukkasin, ei aina ole kysymys siitä, että nämä tyypit haluaisivat voittaa niitä kakaroiden pelejä. Itse voin ihan rehellisesti sanoa, että minulle ei junnukoutsina todellakaan ole ollut tärkeintä voittaa jokaista matsia. Tärkeintä on pelata niin hyvin kuin osaa, pelata rohkeasti, uskaltaa yrittää jne. Jos sillä tavalla voittaa, se on tietenkin mukava juttu. Mutta ei missään nimessä tärkeintä. Mielestäni edes junnujen MM-kisoissa tärkeintä ei ole ottaa mitalia tms.

Toki voin ainakin itse myöntää, että mieluummin vedän "ykkösporukkaa" kuin harrasteryhmää ts. niitä "huonompia". Lahjakkaiden ihmisten kanssa on vain yksinkertaisesti mukavampi tehdä hommia, näin ainakin itse voin sanoa. On mahtavaa nähdä junnuja, joilla on lajin parissa valtavat mahdollisuudet edetä vaikka kuinka pitkälle. Sitä sitten koutsina yrittää auttaa heitä parhaansa mukaan ymmärtämään ne omat mahdollisuutensa ja miten kaikki on lopulta itsestä kiinni. Tietenkin ns. "harrastelijajoukkueen" pelaajilla on mahdollisuuksia lajin parissa myös. Ei ehkä pelaajana huipulle, mutta ehkä näistä tulee uusia junnukoutseja, osaavia tuomareita tms. Valmentajia on erilaisia. Toiset haluavat vetää enemmän harrastuspohjalta tapahtuvaa liikuntaharrastusta, toiset taas rakastavat kovaa kilpailua. Tästä ei sinänsä voi ketään lähteä syyllistämään.

Kysymys on ennen kaikkea siitä, että jokaiselle tarjotaan harrastus oman tasonsa mukaan. En tiedä mikä tässä sotii Nuori Suomea vastaan. Luulisi, että ei ole mukavaa olla pujottelukeppinä ylivertaisten kaverien seassa. Paljon mukavampaa on pelata omalla tasollaan ja nauttia urheilusta. Jos taso on liian kova, kaikki aika menee eloonjäämistaisteluun.

Myönnettäköön se, että näihin harrasteryhmiin on varmasti paljon vaikeampaa saada päteviä, juuri tuollaiseen toimintaan motivoituneita vetäjiä. Sen ongelman ratkaisemiseksi en tiedä vastauksia.

 

[PJx]

Mielenkiintoista keskustelua, jossa olisin valmis peesaamaan monia, mutta hieman eri asioissa. Oma käsitykseni on, että suurimmat mielipidevaikuttajat liitossa ja seuroissa elävät menneessä ajassa. Silloin juniorijääkiekko ei ollut totista kilpaurheilua ja pojat liikkuivat omaehtoisesti tarpeeksi. Maailma on muuttunut: Pojat pelaavat edelleen vapaa-aikansa, tosin pleikkarilla. Niin, ja juniorikiekostakin on tullut totista kilpaurheilua ainakin C:stä ylöspäin.

NS-teemaan tämä liittyy siten, että NS yhdessä resurssipulan,”höntsy-henkisyyden” ja vanhempien epärealististen odotusten kanssa luo tilanteen, jossa urheilu-ura alkaa helposti vasta vanhemmassa C:ssä. Siinä on noin kolme kautta kehittyä todelliseksi pelimieheksi, ennen kuin täytyy miettiä, mitä isona tekee. Toisaalta takana on säälittävän vähän harjoitusmaileja verrattuna kanukkeihin tai venäläisiin. Tuskin monessa lajissa odotetaan vakavasti menestystä kolmen vuoden harjoitushistorialla. Normaalisti viisikin vuotta on liian vähän.

Suurin osa keskusteluun osallistuvista vannoo henkilökohtaisen taidon nimiin. Niin minäkin. No kun näitä taitoja aletaan listaamaan, tulee eteen joukko taitoja, jotka nivoutuvat yhteen joukkuepelin kanssa. Otetaan esimerkiksi syöttö- ja syötönvastaanottotaito. Ne ovat tärkeimpien ja vaikeimpien henkilökohtaisten taitojen joukossa. Niitä voidaan treenata tiettyyn määrään asti ”teknisinä” taitoina. Totuus on, ettei hyvää syöttötaitoa voi oppia ”kikkailemalla” vaan osana parjattua joukkuepeliä (täytyy osata tehdä itsensä pelattavaksi).

Jokainen huomasi varmaan kuinka onnettomia suomalaiset nuoret ovat näissä taidoissa. Onko syys siis liian vähäisessä joukkueharjoittelussa vai missä? Itse väittäisin, ettei näitä taitoja opi käden käänteessä ja pojat ovat C:ssä liian tiukan aikataulun edessä. Sekin auttaisi, jos pojille opetettaisiin luistelutekniikka hyvissä ajoin...

Mielestäni poikien pitäisi olla jääkiekkoilijoita ja urheilijoita jo D-junnuissa. Urheilijana olemiseen pitäisi liittyä kyky omaehtoiseen ja omalla ajalla tapahtuvaan oheisharjoitteluun treeniohjelmineen. Nykyään luottoa ei löydy ja nuorten poikien harjoittelun annetaan kokonaisuutenaan olla puolivillaista suoriutumista ilman huolellisuutta ja tinkimättömyyttä toistojen puhtaudessa.

 

[Wamba]

Jokainen huomasi varmaan kuinka onnettomia suomalaiset nuoret ovat näissä taidoissa.

Minä en huomannut. En huomannut suomalaisten poikkeavan tässä asiassa merkitsevästi heikompina. Internetin kautta on vaikea näyttää kuvaa, mutta tahtoisin erittäin mielelläni nähdä ne kohdat, jotka näin yksiselitteisesti näyttäisivät tämän asian. Yritin sentään katsoa tätä asiaa, koska se oli pinnalla muotihokemana. Erityisesti eilisessä USA ottelussa en tätä vain nähnyt.

Olisiko tämä todella pitänyt nähdä myös USA ottelussa selvästi ja jos kyllä, niin missä kohdissa? Mainitse vaikka pari esimerkkiä tai muutama MM-joukkueen pelaaja, joiden taitotaso on, sinua lainatakseni, onneton.

En malta olla toistamatta tässä ketjussa kysymystä, jonka esitin tuolla toisessa ketjussa. Haluaisin niin kovasti ymmärtää tämän asian.

Jos MM-kisojen kuuden pelaajan tähdistöön valitaan kaksi suomalaista pelaajaa, niin eikö junioreidemme terävin kärki ole taitoelementeiltään aivan maailman huipulla?

W