Minnesota North Stars kuului Clarence Campbellin Konferenssiin ja Norrisin Divisioonaan NHL:ssä sarjakaudella 1985-1986. Se oli Chicago Black Hawksin tapaan äärimmäisen kovatasoinen joukkue omassa Divisioonassaan ja tietenkin melko hyvä seuranakin vaikkakin ehkä hieman keskikastiin kuuluvan oloinen. Se oli joukkueena voimakasta etenevää hyökkäystä suosinut joukkue.
Se kuului myös Black Hawksien lisäksi yhdessä St. Louis Bluesin kanssa oikeastaan keskikastin joukkueiden piiriin NHL:ssä jotka tavoittelivat paikkaa NHL:n kärkiseurojen auringossa. Sinne sillä oli potentiaali päästä ja jopa parempikin potentiaali parhaimmillaan toisin kuin Black Hawksilla tai Bluesilla. Yllättäen melko huonoa alkukautta kohti North Stars pelasi hienon joulukuun ja oikeastaan melko hienon loppukaudenkin runkosarjassa.
Minnesota North Stars tuntui paremmalta seuralta kun sitä vertasi aina kaikkiin kilpailijoihinsa tai joihinkin edes jotenkin samantyylisiin joukkueisiin kuten Buffalo Sabresiin, New York Rangersiin, New York Islandersiin, St. Louis Bluesiin tai juurikin Chicago Black Hawksiin nähden. Toronto Maple Leafs oli asteen verran huonompi nopeuspelissä, mutta se pystyi korvaamaan puutteensa syötönpalautuksissa ja keskialuepelissä ennen pitkää Playoff-kaudella ja monet muut seurat vuorostaan tuntuivat olevan North Starsia huonompia tai vain saman tasoisia arvoltaan ja kärkiseurat tietenkin olivat tavoittamattomissa muilta kuten myös North Starsilta.
Minnesota North Stars oli vaikeampi vastus oletettavasti myös kärkiseuroille ennakoissa kilpailijoihinsa verrattuna siinä, että se suosi selvästi niitä enemmän aggressiivista puolustusta ja nopeampaa liikepeliä joka ei kuitenkaan aivan tehokkuudeltaan vetänyt vertoja vaikkapa Chicago Black Hawksin vastaavalle liikepelille. Vain niukasti North Stars oli toiseksi sijoittunut omassa Divisioonassaan Black Hawksin napatessa Divisioonan voiton runkosarjassa.
Minnesota oli ennakoissa usein hyvinkin tehokas blokkauspelaamisen joukkue ja melko ennalta arvaamaton joukkue jäällä NHL:ssä 1980-luvun jälkipuoliskolla vaikka jotenkin tietynlainen huonouden tunne oli alkanut olla joukkueesta ilmassa etenkin kulisseissa. Hyökkäyssuunnitelmat se pystyi saamaan NHL:ssä hyvin usein sekaisin moneltakin eri joukkueelta vuosien varrelta puhuttaessa ja toisinaan juuri yllättävyys oli Minnesotan paras ase NHL:ssä silloin kun mahdollisesti taidot eivät olisi riittäneet.
Parhaimmillaan se oli hyvinkin mielenkiintoinen ja ennen kaikkea viihdyttävä vastustaja NHL-peleissä, mutta huonoimmillaan Minnesota North Stars oli itsensä varjo. Ja kun ei ollut niin se sortui Chicago Black Hawksin kanssa liialliseen vastustajien aliarviointiin eikä kyennyt käyttämään omaa kentällistä ulottuvuuttaan paremmin.
Kuitenkin se ei ilmaiseksi suostunut antamaan paikkaansa St. Louis Bluesille Divisioonien Semifinaaleissa, Konferenssin Puolivälierissä ja Stanley Cupin Neljännesvälierissä. Lopulta North Starsin tie kuitenkin päättyi Stanley Cupin saamisen osalta sen alkumetreille. Otteluvoitot menivät Bluesille 2-3.
Tappio oli katkera, mutta toisaalta Minnesota North Stars pystyi kunnioittamaan vastustajiaan viimeistään oman ottelusarjansa kehittyessä ja hyväksymään rajansa toisin kuin vaikkapa Chicago Black Hawks tai New York Islanders suhteessa paremmin ja se myös oppi uuttakin.
Kun Minnesota North Starsia joukkueena miettii niin 1980-luvun puolenvälin tai sen loppupuolen Minnesota North Stars oli melko aggressiivisen oloinen joukkue, se pystyi pelaamaan tiukkaa peliä niin hyökkäyksessä kuin välillä sitäkin tehokkaammassa ja tärkeämmässä puolustuksessakin, se hyödynsi surutta etujaan niitä vastustajia kohtaan jotka eivät kyenneet pysymään sen blokkauspelaamisessa mukana ja sen maalivahtipelaaminen pystyi ajoittain kestämään sarjan kovimpiakin seuroja vastaan vastustajien hyökkäyspelin ja kovinkin mahdollinen kärkihyökkäys vastustajalta ainakin toisinaan pysähtyi tietenkin jo tehokkaaksi todettuun puolustukseen. Tai senkin pettäessä viimeistään maalivahteihin.
North Starsilla oli siis aina vähintään keskitason luistelunopeuden joukkue, keskivahvuinen fyysisen pelin suhde joko aavistuksen voimakkaampana tai heikompana Black Hawksiin, Bluesiin tai Toronto Maple Leafsiin nähden, sen puolustus oli hyvä tasollaan, mutta melko matalatasoinen suhteessa NHL:n parhaimpiin seuroihin nähden ollen kuitenkin hieman parempi kuin kilpailijoillaan, jäähyt pysyivät melko vähäisinä kaikkiaan vaikka poikkeuksia nähtiin, selvemmät kärkihyökkäyskuviot olivat runkosarjassa paremmat Black Hawksiin nähden, mutta sitä ja Maple Leafsia huonommat Playoff-kauden peleissä niiden myös harvinaistuessa tai loistaessa joskus jopa käytännön poissaolevinakin, hyökkäyssyötön palautukset olivat avopaikkojen pelaamisen ohella yhä joskus todella huonoja NHL:n kärkiseuroihin nähden vaikkakin toki välttäviä omalla alallaan ja ainakin paremmat kuin Black Hawksilla, palautusten huonoutta North Stars ei osannut Black Hawksien tapaan korvata oikein kunnolla ja sekin vaikutti tulokseen mitä seura sai aikaan jäällä.
Etenevän hyökkäyssuunnan pelaamista North Stars osasi pelata ja hyvin usein oikeaoppisestikin siinä missä kilpailevat keskikastin seurat eivät osanneet ja jos osasivat niin vain joskus. Muun muassa Toronto Maple Leafsin pakottava jäykkyys etenevän hyökkäyssuunnan pelaamisessa loisi Minnesota North Starsilla poissaolollaan ja liikkuvuus oli aina sulavaa. Passiivitason puolustusta North Stars harjoitti usein, mutta ei niin usein kuin Black Hawks joten siinä suhteessa North Stars oli lähempänä Bluesia ja Maple Leafsia siinä, että pääpainotus oli aggressiivisemmassa puolustuksessa.
Toisaalta aggressiivisen puolustuksen onnistumistaso ei North Starsilta ollut aina aivan paras mahdollinen ja vain joskus todella merkittävä onnistumistasoltaan. Toki yleisempää ja onnistuneempaa kuin Black Hawksilla tai välttämättä millään muulla NHL:n keskikastin seuralla.
Minnesota North Stars kaiken jälkeen menetti vieläkin NHL:n 1980-luvun keskikastin tyypillisen näyttävän seuran tapaan myös paljon hyviä maalipaikkoja tai kiekkoja silloin kun niitä ei olisi pitänyt menettää joten vaikka North Stars olisi pidemmällekin onnistunut pääsemään, sanotaanko vaikkapa Konferenssin Finaaleihin tai Stanley Cupin Semifinaaleihin asti niin se olisi ollut käytännössä ehdoton raja sille koska North Stars ei vain ollut aivan sitä kovinta kärkeä NHL:ssä.
Toisaalta taas tragikoomista oli silti suhteessa sitä huonommaksi arvioidun New York Rangersin eteneminen aina Konferenssin Finaaleihin tai Stanley Cupin Semifinaaleihin asti sarjakaudella 1985-1986.
Laitan tähän vielä Minnesota North Starsin joukkueen sarjakaudelta 1985-1986:
Maalivahdit: Roland Melanson, Kari Takko, Jon Casey ja Don Beaupre
Puolustajat: Curt Giles, Bob Rouse, Kapteeni Craig Hartsburg, Dave Richter, Gordie Roberts, Bill Stewart, Ed Hospodar, David Jensen, Emanuel Viveiros, Dave Langevin, Dan Mandich, Craig Levie ja Chris Pryor
Laitahyökkääjät: Larry DePalma, Brian Lawton, Tom McCarthy, Scott Bjugstad, Bo Berglund, Dino Ciccarelli, Dirk Graham, Brian Bellows, Will Plett, Tony McKegney, Mats Hallin, Tim Coulis, Jim Archibald, Ron Wilson, Paul Houck ja Steve Payne
Keskushyökkääjät: Neal Broten, Dennis Maruk, Keith Acton, Kent Nilsson, Marc Habscheid, Gord Sherven ja Randy Smith
Päävalmentaja: Lorne Henning
Toimitusjohtaja: Lou Nanne