NHL:n muistojen kausi 1985–1986

[Thusberg]

Calgary Flames kuului Edmonton Oilersin kanssa yhteen monen eri asteen kilpailun saralla NHL:ssä ja sen historiassa. NHL-kaudella 1985-1986 Flames ja Oilers jatkoivat edelleen keskinäistä mittelyään paremmuudesta Clarence Campbellin Konferenssissa ja Smythen Divisioonassa. Vaikka muitakin seuroja oli niin Flames tuntui jatkuvasti keskittyvän vain Oilersin kaatamiseen samoin kuin myös Oilers Flamesin kaatamiseen vaikka toki muitakin huippuseuroja vastaan paremmuudesta oteltiin.

Flames oli äärimmäisen kovatasoinen seura NHL:ssä, mutta jotenkin sen ei aivan laskettu välttämättä saavan mestaruutta eli Stanley Cupia. Flames tuntui olevan jossain määrin jo erittäin suuri altavastaaja Oilersia vastaan puhuttaessa.

31 ottelua ja kolmea edellistä kautta kohti keskinäisillä vain 5 kertaa Flames oli juhlinut voittoa Oilersista vaikka parhaimmillaan kyvyt olisivat riittäneet Flamesilla noin 5-10 voittoa saada enemmän ja ehkä aivan äärimmillään 15 voittoa, mutta se olisi edellyttänyt Oilersilta kompastelua jäällä tai loukkaantumisputkea jonka jälkeen vajaamiehinen tai vajaakuntoinen Oilers olisi ollut toista maata kuin normaali Oilers. Todennäköisesti 5-10 voittoa enemmän Flames olisi voinut saada kuin mitä se sai puhtailla kyvyillään.

Siten Flames oli lähtökohtaisesti kärkitason seura, mutta ei ehkä aivan Stanley Cupin arvoinen seura koska huomio tuntui olevan Oilersissa tai vaihtoehtoisesti Montreal Canadiensissa kun kaudelle lähdettiin. Flames otti paljon riskejä kaudella ja hienoa oli myös veteraani Lanny McDonaldin uran jatkuminen vaikkakin aika alkoi käydä vähiin mahdollista Stanley Cupin voittoa ajatellen ja fyysistä peliä pelanneen miehen kuluminenkin jäällä liikepelissä näkyi jo.

Flames tosiaan menestyi runkosarjassa kaikkiaan hyvin erinomaisesti vaikka toki 11 ottelun kaikkinainen tappioputkikin mahtui mukaan kauteen. Flames pääsi silti hyvin helposti mukaan Playoff-kaudelle vaikka menettikin Konferenssin ja Divisioonan voittonsa Oilersille.

Divisioonien Semifinaaleissa, Konferenssien Puolivälierissä ja Stanley Cupin Neljännesvälierissä voitto tuli hyvin helposti Winnipeg Jetsistä puhtain otteluvoitoin, mutta sitten vastaan asettuikin Divisioonien Finaaleissa, Konferenssien Semifinaaleissa ja Stanley Cupin Puolivälierissä Edmonton Oilers. Sarjasta tuli tiukka ja vaikka Flames taistelikin hyvin niin mahdollisesti se olisi saattanut pudota taistelustaan huolimatta.

Toki ilman Edmonton Oilersin puolustaja Steve Smithin omaa maaliakin Flames olisi voinut voittaa ottelun ja edetä normaalistikin Konferenssien Finaaleihin ja Stanley Cupin Semifinaaleihin, mutta Edmontonin oman maalin aiheuttama helpotus Flamesille ja järkytys Oilersille auttoi huomattavasti asiaa. Flames lopulta voitti sarjan niukasti maalein 4-3.

Konferenssien Finaaleissa ja Stanley Cupin Semifinaaleissa vastaan asettui ehkäpä erikoisin ja sikäli vaarallisin keskikastin seura kameleonttina mukautumaan jäille eli St. Louis Blues. Blues yllätti muutamankin erinäisen kerran Flamesin ottelusarjan aikana vaikka lopulta ehkä Bluesin pienen väsymisen ja myös Flamesin oman mahdollisen Stanley Cupin unelman lopullisen heräämisen aiheuttama tunneryöppy tarjosi pelaajille uutta voimaa ja siten Flames pääsi kuin pääsikin Stanley Cupin Finaaleihin.

Lopulta kuitenkin ensimmäistä ja vielä toista peliä huomioimatta Calgary Flames ei vain järkevästi voinut mitään Montreal Canadiensille ja siten se hävisi katkerasti Stanley Cupin hyvästä pelaamisesta ja kaikkiaan hyvästä kaudesta huolimatta otteluvoitoin 1-4.

Flames oli sekoitus hyvää liikepeliä, voimakkuutta, keskialuepelaamista ja myös laitapelaaminen yhdessä kulmapelaamisen ja aloitustilanteiden onnistumisen kanssa olivat erinomaisia. Flames vaikutti siten tulevan NHL:n sarjakaudella 1986-1987 mahdolliseksi uudeksi Stanley Cupin ehdokkaaksi vaikka se olikin päässyt hieman vahingon kautta Stanley Cupin Finaaleihin sarjakaudella 1985-1986.

Tässä kuitenkin Calgary Flames 1985-1986 NHL:stä:

Maalivahdit: Rejean Lemelin, Mike Vernon ja Marc D' Amour

Puolustajat: Robin Bartel, Paul Baxter, Charlie Bourgeois, Dale DeGray, Terry Johnson, Steve Konroyd, Al MacInnis, Jamie Macoun, Paul Reinhart, Neil Sheehy, Gary Suter ja Rik Wilson

Laitahyökkääjät: Ed Beers, Steve Bozek, Gino Cavallini, Yves Courteau, Nick Fotiu, Brett Hull, Richard Kromm, Håkan Loob, Kapteeni Lanny McDonald, Joe Mullen, Jim Peplinski, Colin Patterson ja John Tonelli

Keskushyökkääjät: Perry Berezan, Brian Bradley, Mike Eaves, Mark Lamb, Joel Otto, Dan Quinn, Doug Risebrough ja Carey Wilson

Päävalmentaja: Bob Johnson

Toimitusjohtaja: Cliff Fletcher

 

[Amerikanihme]

Kiitokset, ihan uteliaisuudesta kyselisin, että mistä vedät näitä faktoja esille, ihanko vaan muistista, vai onko käytössä jotkut viralliset NHL:n kausiohjelmat vai jotain siltä väliltä. Minä en muista NHL:n kaudesta 1985-1986 mitään kuin korkeintaan sen, että Edmonton oli silloin pinnalla. Tai tuokin on enemmän "tietoa" kuin muistia.

 

[Thusberg]

Montreal Canadiens oli NHL:n sarjakaudella 1985-1986 odottavalla kannalla. Sillä oli huippuseuraksi erittäinkin paljon potentiaalisia tähtipelaajia ja pelitaktinen kokonaisuus oli useimmiten enemmänkin kunnossa kuin pilalla. Välillä toki pelitunnelmat olivat huonojakin, mutta enimmäkseen runkosarjakausi meni nuottien mukaan. Walesin Prinssin Konferenssin ja Adamsin Divisioonan taistelut kuitenkin muodostuivat lopulta yllättävänkin tasaiseksi vaikka joko sitä tai Boston Bruinsia oli veikattu voittajaksi.

Bruins keskittyi ajoittain voimakkaaseen sentteripelaamiseen siinä missä Canadiens taas keskittyi syväluotaavaan ja vahvaan keskialuepelaamiseen. Canadiensille ainoa todella vaarallinen ja selkeä mahdollinen voittajaseura oli vain Edmonton Oilers, mutta Calgary Flames oli myös ennakkoon hyvin vahvaksi laskettu seura josta lopulta tulikin Stanley Cupin Finaalien vastustaja.

Runkosarjassa lokakuun alun tappiot uusiutuivat jopa lokakuuta karmeampina maaliskuussa ja maaliskuun ongelmat veivät Canadiensilta Divisioonan voiton kun Quebec Nordiques järjesti itselleen tuntuvan takaa ohivedon ja meni kuin menikin ohitse Divisioonan voittoon.

Playoff-kaudelle mentiin kyllä, mutta huipputasaisessa sarjassa jopa huonoksi laskettu Buffalo Sabreskin pystyi yllättämään Canadiensin, Hartford Whalerskin tuntui kiusaavan Canadiensia sen peleissä runkosarjakaudella kun ajoittain Canadiensin laitapelaajia vietiin kuin märkää rättiä jäällä ja paljoakaan ei puuttunut siitä, että Canadiens olisi voinut jopa aivan ääritapauksessa jäädä koko Playoff-kaudelta ulos!

Kuitenkin Divisioonien Semifinaaleissa, Konferenssien Puolivälierissä ja Stanley Cupin Neljännesvälierissä Montreal Canadiens kohtasi Boston Bruinsin ja onnistui voittamaan sen puhtain otteluvoitoin 3-0 voitettuaan sarjan ottelut maalein 3-1, 3-2 ja 4-3. Divisioonien Finaaleissa, Konferenssien Semifinaaleissa ja Stanley Cupin Puolivälierissä Montreal Canadiens kohtasi jälleen runkosarjansa kiusankappaleen eli Hartford Whalers ja Whalers pakotti todella ahtaalle Canadiensin sarjassa.

Lopulta Claude Lemieuxin jatkoaikaosuma Hartford Whalersin verkkoon ratkaisevassa ottelussa takasi pääsyn Montreal Canadiensille Konferenssin Finaaleihin ja Stanley Cupin Semifinaaleihin otteluvoittojen mentyä sille luvuin 4-3 ja sarjan ottelut menivät Canadiensin osalta luvuin 1-4, 3-1, 4-1, 1-2 jatkoajalla, 5-3, 0-1 ja 2-1 jatkoajalla. Montreal Canadiensin taivalta helpotti se, että Edmonton Oilers putosi hävittyään Calgary Flamesille. Flames nähtiin nyt kaikkein vaarallisimpana vastustajana.

Kompastellen käyntiin lähtenyt matka kohti Stanley Cupia kuitenkin suoristui ja kun New York Rangers saapui Konferenssin Finaaleissa ja Stanley Cupin Semifinaaleissa sitä vastaan niin Canadiensia ei enää yllätetty toisin kuin Rangersin aikaisempia uhreja Playoff-kaudella. Konferenssin Finaaleissa ja Stanley Cupin Semifinaaleissa Canadiensin taso oli lopullisesti liian kova väsyneelle Rangersille ja se myös näkyi oikeastaan lähes kaikesta sarjan aikana vaikka pelaajien ja valmentajien olemus muuta yrittikin toki rohkeasti väittää vastaan.

Montreal Canadiens eteni siten loppupelissä melko helposti Stanley Cupin Finaaleihin toisin kuin kilpailijansa ja pahimmaksi vastustajaseuraksi Stanley Cupin menettämisen pelossa julistettu Calgary Flames jolla oli todella paljon vaikeuksia NHL:n Jään Kameleontteja eli St. Louis Bluesia vastaan pelitaidollisesti sen omassa ottelusarjassaan. Montreal Canadiens voitti oman ottelusarjansa otteluvoitoin 4-1 ja sarjan ottelut menivät Canadiensin osalta maalein 2-1, 6-2, 4-3 jatkoajalla, 0-2 ja 3-1.

Lopulta Stanley Cupin Finaaleissa Montreal Canadiens kohtasi Calgary Flamesin. Toisin kuin Flamesilla, Canadiensilla oli rutiinia Stanley Cupin Finaaleista ja Stanley Cupin voitoistakin joskin hetkeen niitä ei ollut tullut. Lopulta ehkä ensimmäistä peliä ja toista peliä huomioimatta Canadiensilla oli aina ote Flamesista.

Se toki hävisi ensimmäisen pelin 2-5, mutta voitti jo toisen pelin jatkoajalla 3-2 ja sen jälkeen sai sellaisen nosteen, että Flames ei käytännössä voinut sille mitään ja siten Canadiens voitti jäljellä olevat pelit maalein 5-3, 1-0 ja 4-3.

Montreal Canadiens oli siten Stanley Cupin voittaja NHL:ssä sarjakaudelle 1985-1986 ja vuosiluvuissa Stanley Cupin voittaja vuosimallia 1986 tasan 30 vuotta sitten.

Paljonkaan sen ansioista ei ollut poiskaan sen noustessa voittoon myös omien vaikeuksienkin kautta. Jossiteltavaa jäi oikeastaan vain ja ainoastaan Edmonton Oilersin aikaisesta putoamisesta jo Divisioonien Finaaleissa, Konferenssien Semifinaaleissa ja Stanley Cupin Puolivälierissä. Voitto Edmonton Oilersista ja Stanley Cupin saaminen sitä kautta olisi ollut Canadiensille vielä vaikuttavampi saavutus, mutta hyvä se oli tietenkin toteutuneenakin.

Laitan tähän seuraavaksi alle pelaajat ja tällä kertaa myös muutkin oheishenkilöt voittoisasta Montreal Canadiensista Stanley Cupin voittajana sarjakaudelta 1985-1986 ja Stanley Cupin 1986 NHL:stä saavuttaneena Stanley Cupin Mestarina vuodelta 1986 tasan 30 vuoden takaa:

Maalivahdit: Patrick Roy, Doug Soetaert ja Steve Penney

Puolustajat: Larry Robinson, Chris Chelios, Tom Kurvers, Dom Campedelli, Kent Carlson, Gaston Gingras, Rick Green, Mike Lalor, Craig Ludwig ja Petr Svoboda

Laitahyökkääjät: Mats Näslund, Kjell Dahlin, Kapteeni Bob Gainey, Mike McPhee, Mario Tremblay, Stephane Richer, Chris Nilan, Sergio Momesso, Steve Rooney, Serge Boisvert, Claude Lemieux, John Kordic, Shayne Corson ja David Maley

Keskushyökkääjät: Bobby Smith, Guy Carbonneau, Ryan Walter, Lucien DeBlois, Brian Skrudland, Randy Bucyk ja Alfie Turcotte

Montreal Canadiensin Puheenjohtaja: Morgan McCammon

Pääjohtaja: Ronald Corey

Vanhempi Varapääjohtaja, Varajohtaja ja Seuran Sopimusten Johtaja: Jean Beliveau

Varapääjohtaja, Apulaisjohtaja ja Toimitusjohtaja: Serge Savard

PR-Johtaja, Mediajohtaja ja Apulaisvarapääjohtaja: Francois-Xavier Seingeur

Talousjohtaja, Kansliapäällikkö ja Apulaisvarapääjohtaja: Fred Steer

Seuran Toiminnanjohtaja, Henkilöstöpäällikkö ja Varatoimitusjohtaja: Jacques Lemaire

Apulaistoimitusjohtaja ja Seuran Kykyjenetsijöiden Johtaja: Andre Boudrias

Varatoiminnanjohtaja ja Pelaajakehitysjohtaja: Claude Ruel

Päävalmentaja: Jean Perron

Varapäävalmentaja: Jacques Laperriere

Kuntovalmentaja ja Joukkuehuoltaja: Eddy Palchak

Vastaava Kuntovalmentaja ja Vastaava Joukkuehuoltaja: Sylvain Toupin

Joukkuelääkäri: Yvon Belanger

Vastaava Joukkuelääkäri: Gaetan Lefebvre

 

[Largo]

Aivan mahtavaa luettavaa. Kiitos näistä!

 

[Amerikanihme]

Pakkohan noita faktoja on jostain teoksesta kopioida. Ei kai kukaan voi muistaa, että Montrealin kansliapäällikkö vuonna 1986 oli Fred Steer...jaa, taitaa kaveri olla siellä vieläkin, hmmm...mutta pointtini siis on, että näet kauheasti vaivaa laittamalla kaikki nuo faktat tänne, voisit laittaa vaan linkin tai linkit ja sieltä sitten voisi halutessaan kukin kaivaa faktat esille. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Sen sijaan jos joku oikeasti osaa muistella jotain otteluja vuodelta 1985 niin niitä varmaan minäkin lukisin mielelläni.

 

[Opatsu]

Pakkohan noita faktoja on jostain teoksesta kopioida. Ei kai kukaan voi muistaa, että Montrealin kansliapäällikkö vuonna 1986 oli Fred Steer...jaa, taitaa kaveri olla siellä vieläkin, hmmm...mutta pointtini siis on, että näet kauheasti vaivaa laittamalla kaikki nuo faktat tänne, voisit laittaa vaan linkin tai linkit ja sieltä sitten voisi halutessaan kukin kaivaa faktat esille. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Sen sijaan jos joku oikeasti osaa muistella jotain otteluja vuodelta 1985 niin niitä varmaan minäkin lukisin mielelläni.

No onpas kyllä negatiivinen asenne sinulla. Ei kai nyt kukaan oletakaan, että tässä ulkomuistista vedellään pakettiin jokaisen joukkueen 30 vuoden takainen NHL-kausi pelaajalistoista ja organisaation henkilökunnasta lähtien. Vahvasti veikkaan, että et kyllä ainakaan internetistä suomen kielellä montaa riviä löydä kyseisestä kaudesta kirjoitettuna, joten hienoa että joku tänne jaksaa tämmöistä historiaakin kirjoitella, vaikka olisikin lähdemateriaaleja käytetty apuna. Minulle ainakin kaikki NHL-kaudet ennen 1990-luvun alkua ovat enemmän ja vähemmän sekoittuneet toisiinsa, joten hienoa lukea yhdestä kaudesta vähän tarkemmin jokaisen joukkueen osalta. Joku jaksaa kerrankin tämmöistä kirjoitella, niin kommenttina tulee että olisit nyt vaan pistänyt linkkejä jonnekin mualle, että olisi kukin voinut halutessaan kaivaa faktat sieltä. En ymmärrä. Täältä varaukseton peukku Thusbergille. Mielenkiintoista luettavaa.

 

[Thusberg]

Kiitoksia paljon jo tulleista kommenteista!

Näyttää siltä, että ainakin vielä tulee NHL-sarjakausi 1986-1987 laitettua kehiin tulevina päivinä. Mahdollisesti enemmänkin tulee NHL:n muistokausia kirjoitettua myöhemmin vaikka sen jälkeen vuoroon tulee ja ehkä sitäkin ennen jo Maajoukkue-puolelle tuo 1992 Talviolympialaisten muistotoikki.

Ja niiden jälkeen varmaankin sitten vuosien 1992-1993 MM-kisojen kaikkien maiden osalta käytävät tapahtumat niille kuuluvissa toikeissa ellen päätä niitä sitten ruveta jo erillisellä omalla nettisivustollakin kirjoittamaan.

Ainakin vielä NHL-sarjakausi 1986-1987 ja tuo Talviolympialaisten muistotoikki 1992 ovat vielä tulossa Jatkoajalle.

Lähteistä puheenollen NHL:n sarjakauden 1985-1986 osalta on käytetty Wikipediaa, pieniä pelaajakatkelmia ja joukkuetunnelmasta sisältäneitä ja aikanaan nuorempana lukemaani NHL-kirjaa vuodelta 1996 tai 1997 joka kertoi myös vanhemmistakin NHL-kausista ja Stanley Cupin voittajista jossa oli semmoinen violetti kansi ja jota en tähän hätään muista paremmin nimeltä, mutta joka kyllä löytyy jatko-osiensa kautta useista eri kirjastoista ja puuttuvien NHL-joukkueiden osalta Eliteprospectsia.

Tosin joillakin NHL-pelaajilla yksittäisesti oli sarjakauden aikana pelaajapaikan vaihdoksia tai vain erittäin vähän pelattuja pelejä jolloin. NHL-kirjoista puhuttaessa noiden jatko-osilla oli kansiväritys sininen ja syaaninvihreä. Ne keskittyivät jo muistaakseni vuosiin 1998-2000 vaihtelevasti molempien kirjojen aikana vuosiluvun vaihtuessa.

 

[Amerikanihme]

Lähteistä puheenollen NHL:n sarjakauden 1985-1986 osalta on käytetty Wikipediaa, pieniä pelaajakatkelmia ja joukkuetunnelmasta sisältäneitä ja aikanaan nuorempana lukemaani NHL-kirjaa vuodelta 1996 tai 1997 joka kertoi myös vanhemmistakin NHL-kausista ja Stanley Cupin voittajista jossa oli semmoinen violetti kansi ja jota en tähän hätään muista paremmin nimeltä, mutta joka kyllä löytyy jatko-osiensa kautta useista eri kirjastoista ja puuttuvien NHL-joukkueiden osalta Eliteprospectsia.

Kiitoksia. Olin vain utelias tietämään, mitkä lähteet ovat. Ehkä voisi olla hyvä linkittää osaa niistä, mitä voi, etsimisen helpottamiseksi, jos jotakuta kiinnostaa. Ja onhan tuo suomennus aina palvelus, totta tuokin. Joten kiitoksia vaan.

Olisi kyllä todella mukavaa jos joku voisi omasta muistista vetää muisteloita noilta kausilta. Omat muistelmani suunnilleen noista kausista jäävät siihen, että olin TVL:llä kesätöissä ja siellä syntyi keskustelua Edmontonin ylivoimaisuudesta, Kurrista ja Gretzkystä jne. Muuta en sitten muistakaan, "tiedän" toki mitä silloin tapahtui suurin piirtein Stanley Cupin osalta.

 

[Thusberg]

Pitkään aikaan en tähän topikkiin olekaan kirjoittanut mitään kun aikanaan jäin hieman kahden vaiheille niin tähän kuin myös NHL-kauden 1986-1987 suhteen siinä, että olisiko vielä pitänyt kirjoittaa erillinen NHL:n All-Star-ottelun tai NHL-kauden 1986-1987 tapauksessa Rendez-vous '87-turnauksen katsaus kaiken päätteeksi?

Muutoin jossakin vaiheessa voisi vielä kirjoittaa ehkä yhden NHL:n Muistojen Kausi-tyyppisen katsauksen joltakin muulta vuodelta ja se voisi tietenkin olla tuoreempi vuodeltaan mistä kirjoittaisin tai sitten jatkaa vanhempien vuosien linjoilla. Ehkä 1988-1989 tai joku muu silti melko vanha, mutta tuore kausi vertailua ja keskustelua varten tietenkin se olisi. Ja siihen ainakin varmasti tulisi NHL All-Star-katsauskin mukaan.

Tosin mikäli kirjoittaisin vielä NHL:stä niin varmaankin ehkä Stanley Cupin voittajia huomioimatta ja ehkä niidenkin osalta taidan jättää mainitsematta noita voittaneen seuran liiallisia muita oheishenkilöitä vaikka enhän minä muutenkaan niitä aikonutkaan mainita aina muutenkaan kuin vain voittaneen ja toiseksi sijoittuneen seuran kohdalta muutenkin.

Vielä huomattavasti näitä asioita enemmän on viime aikoina vakaa aikomukseni ollut kirjoittaa Maajoukkue-puolelle noista Jääkiekon eri MM-Kisojen vuosikatsauksista puhuttaessa tälle palstalle ainakin vielä kerran yksi vuosikatsaus ja se olisi tietenkin 1992 vuoden vastaava vaikka myös 1993 voi tulla, mutta MM-Kisojen tuolloisten maamäärien kasvaminenkin tietää melkoista juttusarkaa ja sen lyhentäminen on ollut tavoitteena liian ylipitkän tekstimäärän välttämiseksi.

Tuon vuoden MM-Kisat näin esimerkiksi käynnistyivät silloisilla C1-sarjan MM-Kisoilla Yhdistyneissä Kuningaskunnissa jossa Belgia uskomattomasti löi Pohjois-Korean maalein 5-4 vaikka tasoerot ja Pohjois-Korean sikailut Belgian pelaajia kohtaan veivätkin suuntaa alustavasti Jään Paholaisilta pois päin voitosta.

Vaihtoehtoisesti olen ajatellut kirjoittaa näiden vuosien sijaan (Niistä ei pidä kantaa huolta koska näillä näkymin toinen ja ehkä molemmat tulisivat silti omalle erilliselle sivustolle joka tulee viimeistään vuoden 1993 MM-Kisojen käsittelyn jälkeen kunhan vain kaikki muut jutut vain hoituvat sivuston ja yleisen ajankäytön osalta kuntoon paremmin. Edellyttäen tietenkin, että teen vielä vuoden 1993 vaikkakin alustavasti varmaa on vuoden 1992 tekeminen tänne ja 1993 menee sitten alustavasti omalle sivustolleen ellei sitten muuta tule.) vielä yhdestä lyhyemmästä MM-Kisojen aikakauden vuodesta. Tarkoitin tuolla lauseella sellaista vuotta jolloin MM-Kisojen maamäärät olivat pienempiä kaikkiaankin.

1985 on ollut mielessä kun silloinkin tapahtui Jääkiekon MM-Kisoissa ja alemmissa MM-Kisojen sarjatasoilla vaikka mitä ja Suomikin alkoi siitä vuodesta lähtien aivan todella pelata sillä uskolla ja tavalla mitä onkin nähty aina näihin päiviin asti, mutta muukin 1980-luvun kausi käy tai vaikka sitten jonkun tietyn kiekkomaan historian yhtä tietyn vuoden katsaus.

Välillä kun noita vuosia olen itse arvioinut ehkä paras on varmaankin vuoden 1988 läpikäynti tai sitten toinen parivaljakosta 1990-1991 Kiekkovuosista puhuttaessa. Huonoin on varmaankin mikäli olisi pakko alustavasti nimetä huonoin niin varmaankin tämä tuorein Albertvillen Talvikisojen vuosi 1992 kun tuli hieman turhan paljon kiirehdittyä liian kireällä aikataululla kaikkien muiden juttujen puskiessa liikaa päälle muussa elämässä ja kirjoitettua vähän ehkä liikaa toistuvia itsestäänselvyyksiä huippumaiden kohdalta.

 

[Thusberg]

Jonkin aikaa mietittyäni päädyin kirjoittamaan NHL-kauteen 1985-1986 sen vuoden NHL:n All-Star-ottelun katsauksen. Toimikoon tämä ja Rendez-vous '87-ottelut esimerkkinä siitä sitten, että mikä tuntui onnistuvan ja mikä meni vikaan kun tästä arviosta päästään vaikkakin muutama seuraava viesti mietintää aika täynnä tulee olemaankin.

Vuoden 1986 NHL:n All-Star-ottelu oli lajissaan 38:s ja se pelattiin 4.2.1986 Hartford Whalersin kotiareenalla Hartford Civic Centerissä.

Tuon vuoden All-Star-ottelu oli tasokas ja taitoa pelaajiston osalta toki riitti, mutta silti se välillä tuntui jääneen jotenkin hieman taka-alalle kuin monia muita All-Star-otteluja NHL:n osalta on vuosien tai vuosikymmentenkin varrella miettinyt. Keskimäärin nähtävyyttä tälläkin ottelulla riitti joissakin Euroopan maissa ja Ruotsissa selvemmin ja Suomessa yöllisen yllätyslähetyksen muodossa tämä ottelu tosiaan nähtiin.

NHL:ssä tuohon aikaan ei ollut Idän tai Lännen joukkueita vaan tuohon aikaan oli tietenkin Konferenssien Joukkueet vastakkain. Walesin Prinssin Konferenssin Joukkue ja Clarence Campbellin Konferenssin Joukkue kohtasivat siis tuolloin vuosittain ottelussa jossa piti aina kohdata ne parhaat mahdolliset tai ainakin parhaimmaksi mahdollisiksi oletetut NHL-pelaajat.

Joka vuosi tietenkin pyrkimys Tähdistöjoukkueisiin oli valtava ja tietenkään kaikki pelaajat eivät aina siihen päässeet ja jotkut pääsivät sitten oikein viimeisellä mahdollisella hetkellä tai melkein käytännössä kokonaan ulkona varsinaisesta kokoonpanostakin pelaamaan milloin ei vain riittävästi ollut pelaajia jäälle aiottuna määränä. Samoin tietenkin valmentajapuolella miteltiin paljon siitä, että kuka kulloinenkin päävalmentaja pääsee luotsaamaan Tähdistöjoukkueita.

Pian laitankin tähän hieman Tähdistöjoukkueiden vahvuuksia ja heikkouksia puolin ja toisin ja sitten käynkin läpi muuten muita juttuja tähän All-Star-otteluun liittyen vaikka muita pieniä yksityiskohtia voin laittaa toki myös heti ja sitten ne varsinaiset Tähdistöjoukkueiden vahvuudet ja heikkoudet puolin ja toisin.

 

[Thusberg]

Laitan tähän vielä ennen Tähdistöjoukkueiden katsausta pari pientä yksityiskohtaa All-Star-ottelun osalta vuodelta 1986 NHL-kaudesta 1985-1986 puhuttaessa:

Keskimäärin hallitseva seura pelaajistoltaan Tähdistöjoukkueissa 1986: Edmonton Oilers 10 pelaajaa Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueessa ja Philadelphia Flyers 5 pelaajaa Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueessa

Yhteensä eri kansallisuuksia Tähdistöjoukkueissa 1986: 5-6 (Peter Statsny oli Tsekkoslovakian kansalainen ja vielä oikeammin sittemmin Slovakian kansalainen ja erikoisuutena Bryan Trottierilla oli Yhdysvaltain ja Kanadan kaksoiskansalaisuus.)

 

[Thusberg]

Seuraavaksi kuten lupasinkin, keskitytään NHL:n Tähdistöjoukkueisiin 1986 ja niiden vahvuuksien ja heikkouksien läpikäyntiin toivottavasti yhdessä, mutta muussa tapauksessa noin parin-kolmen seuraavan viestin ajan ennen varsinaista ottelun läpikäyntiä ja loppupuintia.

Aloitan tässä tapauksessa ja viestissä Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueesta:

Tällä Tähdistöjoukkueella oli ehkäpä yleisesti puhuttaessa NHL:n parhaat keskeiset pelaajat yleistasoltaan puhuttaessa nopealla puolustuspelaamisella, nopealla puolustavan hyökkäyssuunnan, nopean hyökkäävällä puolustuksella kyyditettynä, ehkä parhaat takalinjan ja pakkitason pelaajat sen vuoden ja ehkä jopa melkein koko 1980-luvun NHL-pelaajistostakin puhuttaessa ja puhumattakaan sitten äärimmäisen voimakkaasta ja keskittyneestä sentteriosastostakin jonka tämä Tähdistöjoukkue piti sisällään.

Wayne Gretzkyn johtajuus tässä joukkueessa oli melkoisen selvä asia ja moni muu pelaaja täydensi Gretzkyn onnistumista keskimäärin jäällä hyvällä tehotuloksella. Jari Kurri toi myös oman lisänsä tähän joukkueeseen omilla hyökkäyspelinsä nikseillä.

Yleinen syöttötaitoa ja taktista taitopelaamista suosinut linja oli tällä Tähdistöjoukkueella myös hyvä vaikka kaikki pelaajat eivät aina tuntuneet haluavan omaksua juurikin annettua valmennuslinjaa joka soti sitä omaa pelitapakulttuuria vastaan. Maalivahtipelaaminen oli myös erinomainen keskimäärin Tähdistöottelussa 1986.

Andy Moog torjui torjumistaan mikä tietenkin oli ehdottoman hienoa joskin Tähdistöjoukkue olisi voinut kaivata myös toistakin maalivahtia joka olisi voinut tuurata Moogia ja torjua silloin kun itse tähtimolari olisi ollut hieman tauon tarpeessa. Näin ei kuitenkaan tehty kun uskottiin, että Moog kykenee torjumaan yksinkin ja miksi ei tietenkään olettamuksen mukaan niin olisi ollut kun kyse oli NHL:n parhaimmista maalivahdeista?

Huonompaa yleislinjaa vasten ehkä sinänsä puhuttaessa tällä Tähdistöjoukkueella oli kuitenkin hieman huono yleissyötön palautusten katkaisukyky, jonkin verran kaltevampi yleisnäkökulma jossain määrin joukkueen muita taitopelaajia kohtaan kun olisi ollut selkeä paikka kokeilla jotain muutakin kuin vain pelkkää sentteripelaajien linjuripeliä suuntaan ja toiseen jäällä ja mikäli joskus tämän joukkueen kivikovan puolustuksen pääsi yllättämään niin yleensä jälki oli kuitenkin normaalin pelikauden keskeiseen peliin nähden yllättävänkin hätäilevä ja vähän jotenkin poissa olevan oloinen.

Kun hieman keskeisempää pelaajataustaa miettii niin esimerkiksi Dave Taylorilla oli pelaajana varsin hyvät omat linjansa oman seuransa ainoana edustajana ja hän kykeni luomaan omaakin sentterilinjan tasoa joukkueeseen huolimatta siitä, että pelipaikka oli laitahyökkääjä.

Taylor kykeni osallistumaan hyökkäyspeliin, mutta joskus yhteistyö muun sentteriosaston tai puolustuksen kautta ei aina toiminut tavallaan ja silloin ainoat pelinlukijat tuntuivat olevan vain toiset laitahyökkääjät jos hekään. Muun muassa Taylorin aloitepelaamisessa oli joskus vaikeaa tietää, että meneekö syötöksi eteenpäin vai palautukseksi.

Joskus myös luistelutaso tuntui hitaammalta monien muiden luistelijoiden rinnalta puhuttaessa. Toisaalta puolustuksella oli vuorostaan omat tähtensä ja siten kiekko sijoittui tehokkaasti jäällä kuhunkin pelaajan haluamaan keskeiseen paikkaan usein kunhan vain pää pidettiin kylmänä. Toisaalta Tähdistöjoukkue joutui myös hyväksymään virheet ja maalinpäästöt silloin kun niitä tuli.

John Ogrodnick vuorostaan oli oman seuransa edustajana ja pelitavat luovana laitahyökkääjänä varsin hyvä, mutta joskus tuntui olevan hänellä vähän liikkuvuusongelmia tai ulottuvuusongelmia. Sen takia aika usein Ogrodnick menetti myös hyviä passeja tai joskus myös keskialuepelin kontrollikyvyn tai sen luontialoitteen. Toisaalta Ogrodnick loi muutaman hyvän paikan joukkueelle ja oli melko hyvä varsinkin kulmasta aloituksessa tai syväluotaavan aluepelin katkaisijana.

Doug Wilson ja Denis Savard olivat vuorostaan omanlaisiaan pelaajia Tähdistöjoukkueessa. Joskus tällä kaksikolla saattoi olla yksi huonoimpia syötönteon tai pelipaikkojen luomisen yrityksiä NHL:ssä pelikaudella, mutta Tähdistöottelun aikaan ja muutenkin siihen mennessä kaverit olivat jo ryhdistäytyneet. Savard pystyi keskittämään ja pyörittämään melko taitavaakin peliä jäällä mikäli vain sai Wilsonilta omat palautukset ajoissa mailan lapaan tai kavereille.

Wilsonilla se koordinointi ei aina onnistunut, mutta jostakin syystä Tähdistöottelun aikaan yleinen pelikauden ongelma palautuksissa tai omakeskeisessä pelaamisessa ei noussut esille niin selvästi kuin aiemmin. Wilsonilla oli kuitenkin yksi lahjakkaimpia takalinjapelaamisen ja siniviivapelaamisen taitoja NHL:ssä ja keskinäiset ongelmat tai muut ongelmat muiden pelaajien kanssa eivät haitanneet tätä parivaljakkoa sitten itse Tähdistöottelussa ja mikäli haittasikin niin siltikin heidän apunsa ja kykynsä olivat tarvittuja Tähdistöjoukkueelle.

Seuraavassa viestissä jatkan vielä vähän Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueen käsittelyä.

 

[Thusberg]

Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueen käsittelyä jatketaan vielä hetkisen verran ja jatketaan siten vielä hiukan pelaajakeskeisellä arvioinnilla:

Tony Tanti oli oman seurajoukkueensa edustajana hyvin mielenkiintoinen niin itse pelikaudella kuin varsinaisesti itse Tähdistöottelussa.

Tantilla oli omalla tavallaan todistettavaa paljonkin koska hänen edustamansa seura oli yksi NHL:n huonoimpia tai huonoiksi oletettuja seuroja.

Tantia pidettiin siten hieman ennakkoluuloisesti huonona pelaajana sopivaksi juurikin Tähdistöotteluun vaikka itsessään miehen kyvyt omassa seurassaan tunnustettiin eikä oikein muitakaan vaihtoehtoja tuntunut hänen edustamastaan seurasta löytyvän juuri hänen tilalleen.

Tantin etuna pidettiin ennen kaikkea vahvan puskevaa laitapelaamista, mutta myös yrittäjyyden halua iskeä kiekkoon semmoisistakin paikoista mistä ne eivät kovinkaan hyvässä liikelähdössä olleet kunnolla saatavissakaan.

Toisaalta Tanti joskus tuntui joutuvan yrittäjyyshalunsa kanssa kiipeliin kun olisi pitänyt vain malttaa mielensä tai luoda sopivasta paikasta paikka toiselle pelaajalle tai luoda vaikka katkon paikka muulla tavalla jäälle. Tanti toisaalta pystyi kuin pystyikin olemaan hyödyksi Tähdistöjoukkueelle joka tapauksessa tekemällä maalin siinä missä monet muut nimimiehet tässä Tähdistöjoukkueessa eivät kyenneet. Johtomaali myös toi Tähdistöottelun todellisen jännitteen laukeamisen ja loi vapaalle liikkuvuudelle paikan joukkueessa kun siihen asti se tuntui olevan hieman hakusessa.

Tanti pystyi luomaan paikoillaan omaa linjaansa ja rohkaisemaan esimerkillisesti myös puolustusta ehkä hieman pelikauden hengentuotteena, mutta aivan todellisesti Tanti pystyi myös loistamaan silloin kun hän sai tukea ehkä sarjan parhaita takalinjapelaajia ja mitä parhainta sentteriosastoa. Tanti pystyi toimimaan myös hyökkäysten murtajana joskin todellinen arvo tälle kyvylle jäi jokseenkin näkymättä aivan kunnolla pelissä. Ainakin sillä tavalla mitä Tähdistöjoukkueen valmennuslinja olisi edellyttänyt.

Tantilla oli kuitenkin itse välillä hieman ongelmallinen asennoituminen takalinjapelaamiseen, keskitason ja joskus alle keskitason takalinjan tai syväluotaavan keskialueen ajolähtöpelaaminen ja muutenkin hieman varjoon jääminen silloin kun itsekin olisi saanut loistaa vaikka luvan kanssa jäällä mitä parhaiten. Ja taisi se kiekkokin joskus pysyä mitä mieluummin omassa lavassa kuin joukkuetoverin lavassa paikasta riippumatta...

Neal Brotenilla vuorostaan oli oma asemansa tunnustetun hyvä, mutta Tantin tavoin hänelläkin tuntui vain olevan sitä jotakin todistettavaa Tähdistöjoukkueelle. Välillä Broten tuntui ottavan aika paljonkin luovia vapauksia pelaamisessa mikä ei aina miellyttänyt valmennuslinjaa Tantinkin tavan mukaisesti.

Broten tuntui olevan sopivan hyvä ellei oikein hyvän paikan sattuessa huippuhyvä sentterin asemassaan, mutta joskus yleinen pelitapa olisi hänen osaltaan suosinut laitapelaamista tai enemmän taaemmaksi jättäytyvää linjapelaamista kuin aivan suoraan kaiken keskiössä olemista. Broten menetti joskus myös aika paljon kiekkoja pelikaudella ja Tähdistöottelussakin parannuksen varaa ehkä olisi ollut jonkun verran.

Toisaalta Broten eli Neal tässä tapauksessa luonnollisesti pystyi kuitenkin tekemään tyydyttävästä jopa erinomaiseen riittäviä murtohyökkäyksiä läpi jopa vahvimmistakin pakkitason pelaajien muureista ja milloin maalia ei tullut niin pystyi luomaan silti kuitenkin aika usein muille pelaajille pelipaikkoja Tähdistöjoukkueessa. Syöttökyvyt Nealilla olivat myös hyvät, mutta joskus hän ei vain pystynyt pysymään kovemmin luistelevien pelaajien matkassa ja jotenkin tuntui hieman tasoerot näkyvän Tähdistöjoukkueen sisällä jotenkin juuri nopeustasossa pahimmin vaikkakin myös taitopelissä huikeita eroja oli ajoittain.

Neal Brotenista jäi jotenkin tässä All-Star-ottelussa kuva olemisesta pienen puolustajan kauhuna, mutta sitten isommille puolustajille Broten oli lähinnä sellainen kaveri jolta kiekon pystyi riistämään hyvinkin helposti tai runttaamaan tarvittaessa laitaan melko helpostikin vaikka sitten jäähyn uhallakin. Syöttöpelaaminenkin oli joskus vähän rajoittunutta ja ehkä parasta Neal Brotenia nähtiin nimenomaan enemmän irtokiekon tilanteissa tai miehen omilla muilla vahvuusalueilla kuten esimerkiksi Tantille ongelmallisemmassa ajolähtöpelaamisessa missä Broten oli yksi parhaimpia vaikkakaan ei aivan välttämättä aivan paras. Varsinkin kun oli Tähdistöottelu kyseessä eikä esimerkiksi NHL:n keskikastin seurojen keskinäinen kykyjen mittelykilpailu.

 

[Thusberg]

Walesin Prinssin Tähdistöjoukkue tulee seuraavaksi nyt käsittelyyn yleisesti tässä ja heti tämän tai seuraavan viestin jälkeen käydään vielä itse varsinainen NHL:n All-Star-ottelu vuosimallia 1986 läpi. Nyt kuitenkin itse Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueen käsittelyyn:

Tällä Tähdistöjoukkueella oli ehkä omanlaisenaan aivan parhaat yleiset pelaajat NHL:ssä aivan kaikilla osa-alueilla tasapuolisesti mitattuna jolloin tuli myös kaikki muut seurojen erot niin hyvässä kuin pahassakin ilmi omanlaisenaan. Tätä joukkuetta ei ainakaan manailtu Edmonton All-Starsin pilkkanimellä tällä NHL-kaudella.

Toisaalta mikäli Philadelphia-keskeisyys olisi noussut tästä joukkueesta puhuen kriittisemmin vain yksinkertaisesti esille sen sijaan, että koko ajan haukuttiin vain Edmontonia niin ehkä siten tätäkin olisi voinut kutsua vaikka Philadelphia All-Starsiksi. Toisaalta näin ei ollut vaikka Tähdistöjoukkueen osa olisi tältä osin muuta puhunutkin.

Sentteriosasto oli huippuluokkaa vaikkakin ehkä piirun verran huonompi kuin Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueella.

Huippupelaajien lisäksi Walesin Prinssin Tähdistöjoukkue piti sisällään lähes koko ajan lahjakasta muuta hyvää pelaajistoa tasoltaan ja se täydensi nimenomaan ehkä jossain määrin kapeaa huippupelaajistoakin.

Syötönpalautuspeli tällä Tähdistöjoukkueella oli melkein tai välillä jopa oikeastikin niin hyvää kuin vain sen vuoden tai ehkä jopa koko 1980-luvun NHL pystyi vain tarjoamaan vaikka toki muinakin 1980-luvun vuosina oli myös erittäin hyviä Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueita ja jotkut ehkä niistä olivat juuri tämän kyseisen vuoden Tähdistöjoukkuetta parempia siinä pelaamisessa, mutta yleisesti ottaen joka tapauksessa yksi kovimpia syötönpalautuspelaamisen kykyjä juuri tällä joukkueella oli.

Virtaviivaisena joukkueena tämä Tähdistöjoukkue oli myös syväluotaavan keskialuepelaamisen mestari vajoamatta Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueen harjoittamaan syväysaluepelin kaltevuuteen jäällä ja Ray Bourquen johtama puolustus pääsi toteuttamaan hyvällä tavalla nimenomaan sentteriosastolle tarvittavaa liikepeliä.

Mario Lemieuxin mukaan ottaminen oli rohkea veto vaikka välillä kaverin olemus kyseenalaistettiin alustavasti ennen ottelua tai yleistä otteluasennetta. Puolustuksessa Reijo Ruotsalainen ja laitapelaajana Mats Näslund loivat omalla tavallaan vaikkakin omalla tavallaan hieman varjoon jääneinä hyviä paikkoja muun muassa Peter Statsnylle ja täydensivät hyvin Tähdistöjoukkuetta syöttöpelillään silloin kun ei oikein ne omat paukut tuntuneet riittävän.

Yleinen puolustuspelaaminen tuntui kuitenkin jostain syystä olevan hieman parempi tällä Tähdistöjoukkueella toisin kuin Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueella. Syöttöpelaamisen nopeus tuntui olevan Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueen tavaramerkki vuonna 1986 kun taas Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueella tavaramerkki tuntui suoraviivaisuus yhdistettynä jään taktisteen taidokkuuteen omalla tavallaan.

Huonompana puolena Walesin Prinssin Tähdistöjoukkue ei oikein aina toisinaan tuntunut saavan parastaan irti jäällä, eri seurojen painotus muun pääseuran kustannuksella tuntui haittaavan selvän yleisasenteen luomista toisin kuin Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueella ja hyökkäyspelaaminen tuntui muutamaa todella yritteliästä ja nopeaa peluria jäällä huomioimatta olevan hieman tahmeampaa ja joskus vähemmän näyttävämpääkin.

Viime kädessä välillä tuntui olevan hyvin paljon kiinni myös Bob Froesen torjunnoista ja maalivahtipelistä kiinni tämän Tähdistöjoukkueen menestys jäällä.

Kun hieman keskeisempää pelaajataustaa miettii niin muun muassa Bryan Trottierilla, Reijo Ruotsalaisella ja Mike Bossylla oli omalla tavallaan hyvä, venyttelevän hyvä olemus ja paikanluontikyky syöttöpeliä varteen jäällä mikä osasi hämätä vastustajia niin pelikaudella kuin itse Tähdistöjoukkueessakin joskin pelitapa oli joskus myös hyvin ärsyttävä koska näistä miehistä ei aina tiennyt, että milloin se oletettu paikka peliin iskeytyy.

Aivan parhaimpiin mahdollisiin ajolähtötilanteisiin ei aina vauhti riittänyt tällä kolmikolla, mutta toisaalta koko Tähdistöottelun ajan tämä kolmikko pystyi menettelevän hyvin pysymään mukana pelissä ja ennen kaikkea tilanteissa hereillä silläkin tavalla mitä valmennusjohtokin edellytti.

Joskus toki virheitäkin sattui ja aina näiden kyky pitää puolustuksen vireyttä yllä ei ollut hyvä vaikka muun muassa Ruotsalaisen olisi pitänyt pitää pakkitasoa mukana pelissä. Toisaalta mikäli kaksi ensimmäistä erää näiltä kavereilta olisi mennyt vaihtelevissa merkeissä kykyjen saralta niin viimeisessä erässä nämä kolme kaveria myös kunnostautuivat ja pysyivät pelissä mukana loppuun asti oikein.

Mike Gartnerin ja Rod Langwayn pelaajatapoja kun vertailee niin Gartner oli ilman muuta yksi omalla tavallaan lupaavimpia laitahyökkääjiä ja täytti hyvän asemansa, mutta Langwayn asema ottelussa oli hieman kaksijakoisempi.

Langway pystyi puolustajana hoitamaan oman paikkansa moitteetta, mutta syöttöpelissä oikeanlainen pelaaminen kostautui juuri kaverin harjoittaman todella lyhyen nk. Kahden Kosketuksen syöttötaktiikalla joissa ei aina huonoimmillaan ollut juuri voimaa eikä oikein sitä tarvittavaa etäisyyttäkään mikä johti aika moneen kiekonmenetykseen.

Joskus myös ajolähtöpelaaminen tuntui tälle kaksikolle melko vaikealta soveltaa jolloin enemmän tämä kaksikko olisi ehkä menestynyt pelaamalla trappia tai viivelähtöpelaamista. Hyvin harvoin myös puolustus saattoi toisinaan romahtaa tällä joukkueella kun Langway ei kyennyt tarvittaviin ratkaisuihin omassa päässään kuin olisi pitänyt.

Hyvänä puolena kuitenkin Langway pystyi jakamaan melko hyviä namupasseja siniviivapelaamiseen tai punaviivapelaamiseen ja eikä hän tietenkään ollut missään tapauksessa aivan huonoimpia puolustajia Tähdistöottelussa sinänsä.

Seuraavassa viestissä jatkan vielä vähän Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueen käsittelyä ennen varsinaisen Tähdistöottelun läpikäyntiä.

 

[Thusberg]

Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueen käsittelyjä jatkan tähän vielä pelaajakeskeisesti ja sitten käydään läpi itse All-Star-ottelu vuosimallia 1986.

Larry Robinson ja Mats Näslund olivat omalla tavallaan erinomaisia pelaajia. Robinson oli Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueen Kapteeni ja pystyi asennoitumaan tehtäväänsä erinomaisesti. Välillä Robinson ja Näslund laitapelaajana tuntuivat aivan yksittäisellä tasolla olleen juuri ne All-Star-ottelun syöttäjät vuosimallia 1986 kun pelaamista yleisesti ottaen yksittäisten pelaajien kesken katsoi.

Robinson pystyi melko hyvin sulauttamaan pelikemiansa Näslundin lisäksi joukkueessa ainakin myös Varakapteeniensa Mark Howen ja Bryan Trottierin kanssa. Kuitenkin joskus ajolähtöpelaaminen oli Robinsonilla ja Näslundilla melko huonoja joskin Robinsonin syöttöpaikkojen luontikyky ja yleensä oleminen mukana maalien kannalta tärkeissä syöttöpaikoissa oli hänen etunsa mikä teki kaksi etua yhtä heikkoutta vastaan.

Silti joskus tuntui kuitenkin siltä, että ehkä Howen tai Trottierin olisi kuitenkin pitänyt olla Kapteeni. Joka tapauksessa siinä asiassa toisin kuitenkin kävi. Ajolähtöpelaamisen hitauden lisäksi toisinaan Robinson ei ihan kyennyt puolustuksessa parhaimpaan mahdolliseen yleiseen asemaan suhteessa muuhun pelaamiseensa nähden. Kaikkiaan Robinsonin ja Näslundin pelaaminen oli hyvää, mutta ei kuitenkaan sitä aivan uskomattominta tasoa mitä ehkä ennakoitiin juuri ennen ottelua. Robinson tosin pystyi Tony Tantin tapaan hieman vähentämään tätä oletusarvoa pienemmäksi.

Itse kotiareenansa jäällä Tähdistöottelussa luistellut Sylvain Turgeon vuorostaan oli laitapelaajana ehkäpä yksi parhaista pelipaikkojen ja puolustuksen koordinaattoripelaaja-aseman pitäjistä. Yleisesti ottaen niin sarjakaudella kuin Tähdistöottelussa Turgeon pystyi luomaan jännitettä ja osallistumaan jokaiseen kiekkoon mikä vain jäälle iskeytyi peliasemassaan siis.

Joskus Turgeon joutui kuitenkin pahaan paikkaan riittävän vahvan vastustajan puolustajien kanssa eikä Tähdistöottelu siinäkään mielessä ollut poikkeus ja jos muutoin aloituspelaaminen olisi onnistunut niin kulmasta aloitukset tuntuivat olevan vähän vaikeampia Turgeonille kuin tavallisesti. Kaikkiaan voitiin puhua melko taitavastakin keskitason tai keskitason asemaa havitelleen seuran pelaajasta jolla tuntui vielä vähän sitä jotakin ylimääräistä jäälle tulevan kun saatiin Tähdistöottelu Civic Centeriinkin...

Mario Lemieux tuntui olevan vuorostaan tässä Tähdistöottelussa vertaansa vailla olevista kyvyistään vielä varsin kaukana. Hänen pelaaminen oli kuitenkin rohkea veto eikä hän sinänsä tietenkään tuonut missään tapauksessa pettymystä oman seuransa ainoana edustajana. Hyökkäyskyvyt ja kiekonkäsittelytaito oli kiistatonta miehellä, mutta silti jotenkin nuoruudeninto ja vähän tietynlainen varomattomuus pelissä olisivat voineet tuoda rankkoja ja ikäviä seurauksiakin.

Toisaalta Lemieux pystyi pitämään heikolla hetkelläänkin oman pelinsä siedettävänä. Lemieux tuntui vähän vielä väsyvän kovemmissa paikoissa eikä yllättävän moneenkaan koko ajan kestävään kiekollisiin lähtötilanteisiin uppoutuminen ollut ihan vielä hänen alaansa. Kun sitten nopeus ei riittänyt ja kestävyydessäkin tuntui välillä olevan hieman parannusta luvassa niin ei Lemieux jäänyt laakereille makaamaankaan. Lemieux pystyi taka-alalle jäävänäkin pelaajana tekemään hyviä kiekollisia ja kiekottomia havaintoja ja ratkaisuja puolustukselle rakentavana alempana keskushyökkääjätason pelaajana ja selviä ratkaisuja sitten niille muille kokeneemmille sentteriosaston kavereille.

Kun sitten näin kaiken loppuun miettii Tim Kerriä, Dave Poulinia ja Brian Proppia niin he kaikki pystyivät omassa asemassaan olemaan yksiä parhaimpia puolustuksen läpäisijöitä omassa Tähdistöjoukkueessa siihen mitä tulee vastustajaan. Propp erityisesti tuntui vain ottelun makuun päästyään suorastaan lentävän jäällä. Toki joskus muut laitapelaajat eivät oikein tuntuneet Proppin vauhdissa pysyvän ja välillä meni vähän turhankin vauhdikkaaksi se meno jäällä.

Joskus myös ajolähtöpelaaminen oli tältä kolmikolta varsinkin heidän alkaessa väsyä jo melko huonoa. Toisaalta tämä kolmikko ja monet muut saivat kiittää niin Mark Howen kuin vielä sitäkin enemmän Ray Bourquen mukana oloa juuri tässä Tähdistöjoukkueessa. Heillä oli kyvyt piiskuroida tasollaan pelitovereitaan moniin muihin ratkaisuihin jäällä positiivisella tavalla omassa pelissään.

Varsinkin Bourque oli niin lahjakas tasollaan, että mies olisi hyvin voinut olla mieluummin vaikkapa oikein hyvä keskialuepelin pelaajamoottori uransa aikana mikäli vain olisi saanut ehkä valmentajalta enemmän pelivapauksia tai vain ottanut asemaa enemmän haltuunsa kun kerran lahjoja oli niin pelaajamoottorina kuin luotaavan aluepelin linjurinakin toimimiseen. Viimeisenä huomiona välillä tuntui myös varsinkin ennen Tähdistöottelua, että aloituskokoonpano jäällä eli Rod Langway, Ray Bourque, Tim Kerr, Michel Goulet, Mario Lemieux ja Mario Gosselin maalivahti Bob Froesen lisäksi olivat juurikin Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueen sielu jäällä ja mikäli se olisi murrettu pelissään niin kaikki olisi ollut mennyttä.

Näin ei kuitenkaan ollut vaikka peliasetelmat joka tapauksessa tuntuivat olevan Clarence Campbellin Tähdistöjoukkuetta suosivat kun All-Star-otteluun 1986 lähdettiin.

 

[Thusberg]

4.2.1986 pelattiin siis NHL:n All-Star-ottelu vuosimallia 1986 ja se edusti sarjakautta NHL:ssä 1985-1986.

Kun tuota ottelua kaiken kaikkiaan miettii niin ensimmäinen erä ottelussa oli melko tasainen ja odottavankin painostava. Tosin kyllä erittäin nopeaa sellaista normaalista NHL:n tuon pelikauden sarjakauden ottelusta poiketen. Lopulta vastoin oletettua Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueen ottelun avauskentällisen eli Paul Coffeyn, Paul Wilsonin, Jari Kurrin, Glenn Andersonin, Wayne Gretzkyn ja aloittaneena maalivahtina toimineen Grant Fuhrin jyräämistä jäällä ei edes lähimainkaan nähty. Ensimmäisessä erässä nähtiin lähinnä Gary Suterin ja Mike Gartnerin jäähyt ajassa 8.51 ja 12.55.

Vasta toisessa erässä oikeammin NHL:n All-Star-ottelu alkoi hieman muuttua todella vakavaksi muodoltaan ja yleisestikin ottaen siksi mitä NHL-ottelun olisikin pitänyt olla ja keskimäärin olikin 1980-luvulla.

Toisessa erässä nähtiin tiukan ottelun avausmaali kun Tony Tanti vastoin monen isomman nimen ennakointia teki maalin kun toisesta erästä oli kulunut 7 minuuttia ja 56 sekuntia. Silti Clarence Campbellin Tähdistöjoukkue ei kyennyt murtamaan Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueen taistelutahtoa jäällä vaikka Bob Froesella alkoi olla todella vaikeaa ainakin erän loppua kohti oman maalinsa suulla. Walesin Prinssin Tähdistöjoukkue teki 10 minuuttia tästä myöhemmin tasoitusmaalin jo aiemminkin huomattavaa vauhtipeliä esittäneen Brian Proppin toimesta ja jonka syöttäjinä toimivat tietenkin Mats Näslund ja Ray Bourque.

Toisessa erässä ei myöskään ihme kyllä nähty muutamasta todella selvästä osumasta huolimatta edes yhtäkään jäähyä mitä välillä pidettiin vahvasti joko päätoimitsijan tai linjatoimitsijoiden pahana puutteena. Välillä omasta mielestäni ehkä linjatoimitsijoilla olisi ollut hieman parantamisen varaa pelissään, mutta aina ei vain voi tuomita oikein edes Tähdistöottelussakaan.

Kolmannessa ja oletettavasti ratkaisevassa erässä Clarence Campbellin Tähdistöjoukkue alkoi hieman kyllästyä Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueen esittämään hyvänlaiseen peliin ja yleisestikin ottaen ratkaisuerä toi kovimmat otteet jäälle ainakin oletetusti. Saamistaan kolhuistaan ja alakynnessä olostaan huolimatta Walesin Prinssin edustajat menivät jo 2-1 johtoon kun kolmatta erää oli pelattu 4 minuuttia ja 56 sekuntia. Maalintekijänä oli Peter Statsny ja syöttäjinä olivat Larry Robinson ja Sylvain Turgeon. Kun kolmatta erää oli pelattu 6 minuuttia ja 14 sekuntia lähti jäähyaitioon Kevin Lowe.

Välillä tuntui tunteet kiehuvan yli molemmillakin Tähdistöjoukkueilla, mutta silti peli oli yllättävänkin siistiä ja suoraviivaista jopa kellon alkaessa juosta loppuun Clarence Campbellin edustajien havitellessa tasoitusmaalia. Sylvain Turgeon lähti kolmannen erän loppupuolen lähestyessä jäähylle kun sitä oli pelattu 15 minuuttia ja 22 sekuntia. Toisaalta vain vajaata minuuttia myöhemmin Mark Messier lähti jäähylle ja tässä kohti eli kun kolmatta erää oli pelattu 16 minuuttia ja 31 sekuntia tuntui sattuvan Campbellin edustajia se oma kirves nilkkaan. Vastustaja oli huijattu jäähyansaan, mutta itse ei parempaan pystytty.

Kuitenkin 38 sekunnin kuluttua kaikesta tästä Wayne Gretzky teki tasoitusmaalin 2-2 syöttäjinään Paul Coffey ja Denis Savard. Viimeinen vajaat kolme minuuttia olivat täyttä tykitystä kaiken puolin. 29 sekuntia myöhemmin peli oli jo 3-2 kun Brian Propp teki jälleen maalin syöttäjänään Larry Robinson. Nyt pelattiin Walesin Prinssin ylivoimaa.

Hieman tämän jälkeen melkein hirvittävällä ja voiton menettävällä tavalla alustavasti Mike Gartner onnistui törttöilemään itsensä jäähyaitioon kun koko ottelua oli enää jäljellä minuutti ja viisitoista sekuntia. 32 sekuntia jäähyn alusta ja 43 sekuntia ennen ottelun loppua peli oli erittäin jännittävästi tasan 3-3 kun Dale Hawerchuk teki ylivoimamaalin Denis Savardin ja Paul Coffeyn syöttöjen johdosta. Ikävä kyllä kovasta yrityksestään huolimatta Campbellin kaverit eivät saaneet Walesin kavereista niskalenkkiä ja jatkoajalle sitten mentiin.

Jatkoaikaa ei kauan kestänyt kun lopulta Bryan Trottier iski Mike Bossyn syötöstä koko ottelun päättävän voittomaalin ajassa 3.05 Jatkoajalla. Walesin Prinssin Tähdistöjoukkue oli siis voittanut Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueen maalein 4-3 Hartford Civic Centerissä 15 126 katsojan silmien edessä NHL All-Star-ottelussa vuosimallia 1986.

 

[Thusberg]

Kun kaiken kaikkiaan NHL:n All-Star-ottelua miettii näin loppuun lyhyesti niin jotenkin vain tuntui siltä, että vaikka Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueella olikin suurimman osan aikaa voiton avaimet käsissään niin se ei oikein toisen erän jälkeen vain koskaan ollut se aivan selvin voittajaehdokas ja tuntui vähän muutenkin menneen mieliala matalaksi kun huippuluokan toista erää ei silti kyetty hyödyksi asti kääntämään.

Walesin Prinssin Tähdistöjoukkue vasta oikeastaan kolmannessa erässä sai todellisen iskukykynsä esille kun hieman turhan pitkään oli venytetty sitä oikeaa julkituloa taktisesti. Ehkä muutama parempi paikka ja Campbellin Tähdistöjoukkueen vähän rennompi yleinen ote pelaamiseen olisi ollut sille enemmän hyödyksi. Walesin Prinssin Tähdistöjoukkue ansaitsi kuitenkin voittonsa vaikka sillä olikin olleet omat huonot hetkensä ja todellakin Mike Gartnerin jäähy ei ollut fiksuimmasta päästä siinä vaiheessa peliä kun se tuli.

Laitan tähän seuraavaksi vielä aivan loppuun ja ennen NHL-kauden 1986-1987 puolelle menoa All-Star-ottelun 1986 pelaajat, valmentajat ja muutamat muut oheishenkilöt ottelusta jotka eivät itsessään liittyneet seuroihin ja pelaajille tulee pelannut seura näin tässä tapauksessa mukaan:

Clarence Campbellin Tähdistöjoukkue 1986:

Maalivahdit: Grant Fuhr ja Andy Moog (Moog toimi hävinneenä maalivahtina ottelussa kun ottelu päättyi.) Edmonton Oilers ja Edmonton Oilers

Puolustajat: Paul Coffey Edmonton Oilers, Varakapteeni Doug Wilson Chicago Black Hawks, Lee Fogolin Edmonton Oilers, Kevin Lowe Edmonton Oilers, Rob Ramage St. Louis Blues ja Gary Suter Calgary Flames

Laitahyökkääjät: Jari Kurri Edmonton Oilers, Glenn Anderson Edmonton Oilers, Mark Messier Edmonton Oilers, Tony Tanti Vancouver Canucks, Wendel Clark Toronto Maple Leafs, Varakapteeni Dave Taylor Los Angeles Kings, Mark Hunter St. Louis Blues ja John Ogrodnick Detroit Red Wings

Keskushyökkääjät: Kapteeni Wayne Gretzky Edmonton Oilers, Dale Hawerchuk Winnipeg Jets, Neal Broten Minnesota North Stars ja Denis Savard Chicago Black Hawks

Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueen Kunniakapteeni 1986: Phil Esposito

Clarence Campbellin Tähdistöjoukkueen Päävalmentaja: Glen Sather (Päävalmentaja sarjakaudella 1985-1986 Edmonton Oilersille)

Walesin Prinssin Tähdistöjoukkue 1986:

Maalivahdit: Bob Froese ja Mario Gosselin Philadelphia Flyers ja Quebec Nordiques (Froese oli voittava maalivahti ottelussa vaikkakin Gosselin aloitti ottelun maalin suulla.)

Puolustajat: Rod Langway Washington Capitals, Ray Bourque Boston Bruins, Varakapteeni Mark Howe Philadelphia Flyers, Mike Ramsey Buffalo Sabres, Reijo Ruotsalainen New York Rangers ja Kapteeni Larry Robinson Montreal Canadiens

Laitahyökkääjät: Michel Goulet Quebec Nordiques, Mike Gartner Washington Capitals, Sylvain Turgeon Hartford Whalers, Mike Bossy New York Islanders, Brian Propp Philadelphia Flyers ja Mats Näslund Montreal Canadiens

Keskushyökkääjät: Tim Kerr Philadelphia Flyers, Mario Lemieux Pittsburgh Penguins, Kirk Muller New Jersey Devils, Dave Poulin Philadelphia Flyers, Peter Statsny Quebec Nordiques ja Varakapteeni Bryan Trottier New York Islanders

Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueen Kunniakapteeni 1986: Gordie Howe

Walesin Prinssin Tähdistöjoukkueen Päävalmentaja: Mike Keenan (Päävalmentaja sarjakaudella 1985-1986 Philadelphia Flyersille)

Tähdistöotteluun valittu, mutta pääsemätön pelaaja: Maalivahti Pelle Lindbergh Philadelphia Flyers (Lindbergh oli nimetty pelaamaan jo alustavasti Tähdistöjoukkueessa ennen kuolemaansa joskin kaikkiaan hänet jälkikäteen äänestettiin erillisellä äänestyksellä kuoleman jälkeen Tähdistöjoukkueeseen. Lindberghin tyhjäksi jättämälle paikalle ei otettu alustavasti ketään toista maalivahtia All-Star-ottelua varten, mutta sittemmin otettiin vielä lopulta kuitenkin hänen paikalleen Quebec Nordiquesin Mario Gosselin.)

Tähdistöottelun arvokkain pelaaja: Maalivahti Grant Fuhr Edmonton Oilers

NHL:n All-Star-ottelun Päätoimitsija 1986: Ronald Ron Wicks

NHL:n All-Star-ottelun Linjatoimitsijat 1986: Gord Broseker ja John David D' Amico