Naisasiat

[teppana]

Tää on mahtava ketju. :D Täytyypä tuolle pari vuotta sitten lääkiksestä valmistuneelle avovaimolle mainita tuosta kypsyydestä. Mitä nyt itse on tullut pyörittyä lääkiksen bileissä niin ei se meininki sen kypsempää ole kuin muissa yliopiston bileissä. Kyllä se aika pitkälti on ihmisestä kiinni ja lääkiksen puolelle hakeutuu kuitenkin laidasta laitaan porukkaa ja mitkään karkeat yleistykset ei tahdo päteä.

 

[pakki3000]

Antaa aika vahvoja wtf elämyksiä tämä ketju nykyään..

 

[sinikettu]

Mitä nyt itse on tullut pyörittyä lääkiksen bileissä niin ei se meininki sen kypsempää ole kuin muissa yliopiston bileissä

Ei olekaan. Pitäisikö sen olla? Bileet on bileitä ja siellä oletetaan käyttäytyvän myös sen mukaan. Jos oot joskus käynyt sairaalan puolella, niin suhteellisen kypsää jengiä siellä on, myös opiskelijoiden joukossa. Samoin bileiden ja sairaalan ulkopuolella.

Kyllä se aika pitkälti on ihmisestä kiinni ja lääkiksen puolelle hakeutuu kuitenkin laidasta laitaan porukkaa ja mitkään karkeat yleistykset ei tahdo päteä.

Alalla on paljon erilaista porukkaa, mutta lääketiede on siltikin hyvin selektiivinen ala. Amis-raksapuolella, tietotekniikkainsinöörin koulutuksessa ja lääketieteen puolella on erilaiset stereotypiat keskimäärisestä opiskelijasta ja ihan syystäkin. Lääketieteen alalla pätee sataprosenttisesti esimerkiksi sellainen karkea yleistys, että perus lääketieteen opiskelija on keskimääräistä älykkäämpi ja tunnollisempi persoona.

Antaa aika vahvoja wtf elämyksiä tämä ketju nykyään..

Ollos hyvä vaan, jos olen niiden aiheuttaja. Tarkoitukseni täällä palstalla on vääntää ihmisten jähmettynyttä maailmankuvaa erilaiseen suuntaan.

 

[teppana]

Ei olekaan. Pitäisikö sen olla? Bileet on bileitä ja siellä oletetaan käyttäytyvän myös sen mukaan. Jos oot joskus käynyt sairaalan puolella, niin suhteellisen kypsää jengiä siellä on, myös opiskelijoiden joukossa. Samoin bileiden ja sairaalan ulkopuolella.

Alalla on paljon erilaista porukkaa, mutta lääketiede on siltikin hyvin selektiivinen ala. Amis-raksapuolella, tietotekniikkainsinöörin koulutuksessa ja lääketieteen puolella on erilaiset stereotypiat keskimäärisestä opiskelijasta ja ihan syystäkin.

Ei mitenkään erityisen paljon ole tullut pyörittyä sairaaloissa ihmettelemässä miten lääketieteen ammattilaiset siellä käyttäytyy. Epäilen että ammattimaisesti, kuten muillakin aloilla. Lääketieteen opiskelijoiden/valmistuneiden lääkäreiden/tutkijoiden suhteen väitän omaavan jo suuremman kuin kohtalaisen kosketuspinnan ja ihan suoraan voin sanoa että sinne joukkoon mahtuu persoonaa jos jonkin sorttista. Tottakai yhdistävänä tekijänä on hyvä aiempi koulumenestys, mutta tämä pätee käytännössä kaikkiin koulutusaloihin mihin on korkeat vaatimukset. Ei sieltä lukiosta lääkikseen pomppaavat nuorukaiset mitenkään oleellisesti eroa niistä nuorukaisista jotka mihin tahansa vaativaan koulutukseen hakeutuu.

Siinä mielessä kyllä allekirjoitan ajatuksesi että koulu muokkaa ihmisiä samankaltaisiksi ja lääkisläisillä on keskimääräistä kovempi yhteenkuuluvuuden tunne, johtuneeko sitten koulutuksen eristyneisyydestä. Oulussakin lääkis on sairaalalla eikä yliopistokampuksella ja opiskelijat pyörivät enemmän keskenään kun taas muilla koulutusaloilla sekoitus on vahvempaa.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä itse opiskelet/opiskelit kun lääketieteellinen tuntuu olevan tuttu?

Tuo kypsyys lääketieteen opiskelijoissa on ehkä enemmänkin sinun omakohtainen ajatus tietystä vaatimustasosta joka kouluun vaaditaan ja siihen heijastat omia odotuksiasi. Vaikka varmasti jotain yhtäläisyyksiä opiskelijoiden kohdalla on, kyse on kuitenkin enemmän porukan yhteen hitsautumisesta ja yhteenkuuluvuudesta kuin mistään todellisista luonteenpiirteistä. Jos oman kumppanin kohdalla tietynlainen kypsyys ja kunnianhimo ovat tärkeitä vaatimuksia niin aivan varmasti sitä löydät enemmän lähes valmistuneiden lääkäreiden joukosta kuin vaikka lähihoitajaksi opiskelevien joukosta. Mutta tämä kypsyys johtuu pääosin siitä, että lääkiksestä valmistutaan 25-30 vuotiaana ja perushoitaja voi olla hädintuskin 18.

Jotenkin itselleni potkii vastaan tuo ajatusmalli että tietty koulutusala on jos ei nyt suoranaisena vaatimuksena puolison etsinnässä niin ainakin iso plussa. Se elämän nainen kun ei välttämättä ole lääkäri vaan ehkäpä rekkakuski tai kirjanpitäjä. Näin parisuhteen näkökulmasta tuollaisen odotusarvon luominen saa vastapuolen varpailleen ja etsijälle vaikean ja tarpeettoman ylämäen.

Sinänsä se, että haluaa kumppanin jolla on vakaa tulevaisuus työmarkkinoilla ja taloudellisessa mielessä on aivan järkeenkäypää. Mutta jos ajatuksena on enemmänkin se, että tietty koulutus herkemmin takaa yhteensopivaa luonnetta niin mennään mielestäni metsään.

Nämä tietysti perustuu omakohtaisiin ajatuksiin enkä tällä vastauksella tarkoittanut aukoa päätä tai kyseenalaistaa vilpittömyyttäsi. Mutta tietynlainen naiivi suhtautuminen parisuhteisiin ja ihmisiin jotenkin tuli mieleen.

 

[sinikettu]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä itse opiskelet/opiskelit kun lääketieteellinen tuntuu olevan tuttu?

Lääketieteellisessä. Kokemusta on myös tekniikan puolelta yliopistosta.

 

[teppana]

Lääketieteellisessä. Kokemusta on myös tekniikan puolelta yliopistosta.

No tämähän selittää jo aika paljon. Tottakai tunnet että sovit paremmin joukkoon ihmisten kanssa joiden mukana pyörit 90% ajasta.

 

[penaz]

Lääketieteen alalla pätee sataprosenttisesti esimerkiksi sellainen karkea yleistys, että perus lääketieteen opiskelija on keskimääräistä älykkäämpi ja tunnollisempi persoona.

Tuoko tekee ihmisestä hyvän lääkärin? Hesarissa oli talvella yleisön osastossa emeritus lääketieteen professorin kirjoitus, jossa hän totesi, että lääkärille olisi tärkeämpiä hyvät vuorovaikutustaidot kuin se että hän on hyvä matematiikassa. Kaipasi muistaakseni soveltuvuustestejä, ettei kuka tahansa pääsykokeissa pärjännyt pääsisi lääkäriksi.

 

[teppana]

Tuo älykkyys ja tunnollisuus tuli vissiin ninja-edittinä koska en sitä omassa lainauksessa nähnyt. Mutta tottahan se on. Tuollaisella yleistyksellä ei ole sinänsä mitään arvoa koska täysin sama asia voidaan sanoa käytännössä jokaisesta korkean vaatimustason koulutuksesta.

 

[pettter]

@pettter My man ja kallein kuomani kännissä! Kunnioittaisitko eräiden minua lähellä olleiden tahojen tiedonhalukkuutta ja kertoisit täysin oman ja rehellisen mielipiteesi tämän mun uuden nuorikon ulkonäöstä 1-10? Älä hetkeäkään mieti mitä mä ajattelen tai muuta, jos on rupikonna ja muutenkin rupuinen mielestäsi!

Noh... Tuota tuota... Hyvännäköinen tietty, nuori, trendikäs, persoonalliset kasvot. En mä oikein mitään arvosanaa osaa antaa.

Kunpa edes unissani saisi tuollaiselta. Hiton panomies! Heh.

 

[regularflex]

@teppana ja @sinikettu Lääkärit ovat hyvin haluttua tavaraa parisuhdemarkkinoilla, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan lääketieteelliseen päätyy myös normaalia suuremmalla todennäköisyydellä puutteellisella tunneälyllä varustettuja, empatiakyvyttömiä sekä ihan autistisia tyyppejä. Nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita ei mikään työelämässä menestyminen kompensoi parisuhteessa. Mikäli kuitenkin onnistuu ohittamaan noilla ominaisuuksilla varustetut miinat, niin joukossa on kyllä aikamoisia timanttejakin.

 

[FASlapsi]

Ei nimeni olisi veli Abianos, ellei elämässäni tapahtuisi yllättäviä tapahtumia ja kohtaamisia!

Eiks sun nimi ollu vielä vähän aikaa sitten jotain ihan muuta? No, ei siinä, toivottavasti uusimman Nefertitisi kanssa menee kaikki hyvin eikä hän lukeudu muutaman kuukauden päästä tohon exä-laumaasi joille koet tarvetta kuittailla tänne jääkiekkoaiheiselle keskustelupalstalle että hei te kaikki jotka tätä kautta seuraatte minua ja minun elämääni 24/7, nytpä mulla on nuori ja nätti tyttö jolla on tissit ja perse. Lapsiasi ei varmaan tarvii mummolaan karkottaa piiloon jos silläkin kerran on jo yksi oma, joten ehkä se tästä hei! Tsemppiä!

 

[sampio]

Voisit vielä tarkentaa, missä kohtaa heitin läppää kasvatuksesta ja lapsista. Yleensä mitä kirjoittelen psykologiasta täällä pohjautuu alan laadukkaaseen kirjallisuuteen. Kokemus on huono argumentti, sillä suurin osa ihmisistä hommaa lapsia, eikä suurin osa siltikään tiedä järin paljoa esimerkiksi kasvatuspsykologiasta ja käyttäytymisgenetiikasta. Lapsen tuominen tähän maailmaan ja sen elossa pitäminen ei ole kovin vaikeaa. Siihen pystyvät esimerkiksi vaikeasti mielenterveysongelmaiset, (lievästi) autistiset, alkoholistit ja muut päihteitten ongelmakäyttäjät, samoin lähestulkoon kaikki "normaalit" ihmiset. Sen lisäksi suurin osa alan populaarikirjallisuudesta on tosiaan aikamoista tuubaa.

Läppä viittaa tässä tapauksessa muutamaan viestiisi tässä kesän aikana, ei mihinkään vitsailuun sinänsä. En muista aihetta tarkasti, enkä millään jaksa alkaa kaivaa sitä esiin, mutta esitit melko vahvan näkökulman johonkin kasvatukseen liittyvään asiaan puhtaasti tutkimustuloksiin vedoten - huom! Tässä ei ole mitään pahaa, koska ymmärrän hyvin, että nykyään vallalla olevat käsitykset "hyvästä kasvatuksesta" ovat jalkautuneet arkeen pääosin nimenomaan akateemisen tutkimuksen myötä. Silti sekä ammatikseni että kotonani kasvattajana toimivana olen huomannut, että teorian tajuamisesta on pitkä matka sen elämiseen todeksi. Ihmisiä kun ollaan, sanelevat tunnetilat niin paljon, että totuuksien julistaminen tutkimusdataan vedoten ei ehkä aina löydä kohdettaan.

Ps. kirjoitan tosiaan aika suorasukaista tekstiä, joka voi vaikuttaa suurelta itseluottamukselta. Jos jokin kirjoittamani asia on virheellinen, kykenen kuitenkin sen tunnustamaan ja vaihtamaan mielipidettäni sen suhteen, kunhan riittävä todistusaineisto tuodaan esille. Sen lisäksi kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa ihan millintarkan kirjaimellisesti.

Jep, enkä missään tapauksessa yritä rajoittaa sanomisiasi, koska erilaiset näkökulmat tai esittämistavat ovat tämän palstan rikkaus, joista väitän itsekin hyötyneeni.

 

[penaz]

Lääkärit ovat hyvin haluttua tavaraa parisuhdemarkkinoilla, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan lääketieteelliseen päätyy myös normaalia suuremmalla todennäköisyydellä puutteellisella tunneälyllä varustettuja, empatiakyvyttömiä sekä ihan autistisia tyyppejä.

Minun kokemukseni mukaan noita tunnevammaisia ja vuorovaikutuskyvyttömiä on enemmän mies- kuin naislääkäreissä. Eli naislääkäreistä voi suuremmalla todennäköisyydellä löytää timantin. No onhan mieslääkärilläkin edes paksu lompakko ainakin, jos hän viitsii tehdä paljon töitä yksityisellä puolella. Onhan tuollainenkin mies jonkinlainen lottovoitto tietynlaisille naisille.

 

[teppana]

Tuo tunnekylmyys tai puutteellinen tunneäly johtunee enemmänkin siitä, että ihmiset näkee lääkärin tilanteessa joka on erittäin tunteellinen ja raskas (joko itse tai läheinen on sairas/loukannut) ja lääkäri suhtautuu ehkä tavalla joka tuntuu kylmältä ja tunteettomalta. Tottakai joskus lääkäri sortuu ihan silkkaan välinpitämättömyyteen ja ohittaa potilaan vaikka tarvetta sille ei olisi. Mutta useimmiten tilanteessa on kyse siitä, että potilas/omainen kokee tilanteen erilaisena kuin lääkäri. Potilaan/omaisen tunteet käy kuumana ja lääkärin etäinen suhtautuminen saattaa tuntua kylmältä jopa pelottavalta. Mutta kyseessä on puhtaasti ammatillinen tilanne johon on suhtauduttava kylmän ammattimaisesti. En siis tarkoita että lääkärin pitää käyttäytyä kuin robotti, mutta tilanteessa missä potilaan/omaisen halut eivät kohtaa sen suhteen mitä lääkäri näkee/määrää niin ei siinä jäädä kovin paljon neuvottelemaan että kumman pään mukaan tässä nyt tehdään.

Itse väittäisin että sosiaalinen älykkyys on usein myös sidonnainen tunneälyyn ja lääkärit ovat sosiaalisen älykkyyden saralla usein aika vahvoja juurikin tuon jatkuvan ja läheisen ihmiskontaktin takia. Se ei siis tarkoita etteikö voisi olla mulkku, moni on. Mutta sosiaalinen älykkyys ja tunneäly ovat varmasti vahvuuksia jotka kehittyvät lääkärin ammatissa.

Toki sitten on myös se tietynlainen ylimielisyys joka tulee ammatin mukana. Tämä on havaittavissa oleva piirre muillakin ammattiryhmillä jotka ovat a) sosiaalisesti korkeassa asemassa, b) tulot ovat ylimmässä 10% ja c) työnkuvaan liittyy vahva auktoriteetti asema. Lääkärin ammatti on yksi niistä harvoista joka napsuttaa ruksin jokaiseen kolmeen. Jos julkisuudessa ammattiryhmä kuvataan aina vahvana pelastajana, tiedät että tienaat kolme kertaa sen mitä naapurin insinööri ja töissä hoitajat ja potilaat melkein nuolee perseenreijän tauon päätteeksi niin helposti se nousee hattuun.

Omalta kohdalta täytyy sanoa että timantti löytyi. Mutta se johtuu paljolti siitä että oma lääkäri on maalta kotoisin ja tietyllä tavalla "jalat maassa" vaikka tulot on noussut jo ihan reippaalla otteella. Ja vaikka vahva ja menestynyt nainen onkin niin meikäläisen pitää kuitenkin olla se mies ja kyllähän se itselle ainakin passaa.

 

[adolf]

Tiiä nyt enää miten tämä naisjuttuihin liittyy, mutta tokaisipas veli sampio viisaasti tuolla aiemmin. Että asian teoriassa tajuamisesta on vielä pitkä matka sen todeksi elämiseen. Tuo pätee moneen asiaan. Varmaankin myös naisiin, tai no, ihan ihmisten kanssa olemiseen noin yleensä. Ei auta vaikka osaisi miten hienoja teorioita ja filosofioita pyöritellä päässä, jos niitä ei kykene elämään todeksi.

 

[sampio]

Itse väittäisin että sosiaalinen älykkyys on usein myös sidonnainen tunneälyyn ja lääkärit ovat sosiaalisen älykkyyden saralla usein aika vahvoja juurikin tuon jatkuvan ja läheisen ihmiskontaktin takia. Se ei siis tarkoita etteikö voisi olla mulkku, moni on. Mutta sosiaalinen älykkyys ja tunneäly ovat varmasti vahvuuksia jotka kehittyvät lääkärin ammatissa.

Paljon asiaa viestissäsi, eikä tämäkään varsinaisesti lainaamaani mitenkään mitätöi, mutta edellinen sopii myös opettajiin oikein hyvin. Voisi kuvitella, että tälle alalle valikoituisi automaattisesti jengiä, jolle duuni on jonkinlainen kutsumus hyvien lomien lisäksi, mutta kyllähän noita suoranaisia kusipäitäkin mukaan mahtuu. En nyt väitä, että mulle olisi lääkärit vittuilleet, pääosin fiksua ja asiallista palvelua olen saanut, mutta kaipa tuohonkin ammattikuntaan hakeutuu porukkaa jos jonkinnäköistä, joilla vain pää riittää, ja osalla sitten ei muita kykyjä olekaan. Lähinnä mulla on tullut vastaan sosiaalisesti varsin rajoittuneita tai epäluottamusta herättävän epäsiistejä lääkäreitä vastaan.

Toki sitten on myös se tietynlainen ylimielisyys joka tulee ammatin mukana. Tämä on havaittavissa oleva piirre muillakin ammattiryhmillä jotka ovat a) sosiaalisesti korkeassa asemassa, b) tulot ovat ylimmässä 10% ja c) työnkuvaan liittyy vahva auktoriteetti asema. Lääkärin ammatti on yksi niistä harvoista joka napsuttaa ruksin jokaiseen kolmeen. Jos julkisuudessa ammattiryhmä kuvataan aina vahvana pelastajana, tiedät että tienaat kolme kertaa sen mitä naapurin insinööri ja töissä hoitajat ja potilaat melkein nuolee perseenreijän tauon päätteeksi niin helposti se nousee hattuun.

Voisin kuvitella, että jos on sosiaalisen ja tunneälyn osalta kehittynyt, ei sairaanhoitajia yms. alempia kollegoja tarvitsisi kyykyttää. Tätini ja miehensä ovat lääkäreitä molemmat, mutta heihin on kyllä vaikea liittää ammatin mukana tulevaa ylimielisyyttä ainakaan arjessa, kun vuosittain kuitenkin heitä näen ja somen kautta enemmänkin keskustelen. Tiedä sitten, muuttuvatko kusipäiksi duunissaan, tuskin ainakaan sen perusteella, että varsin menestyneitä ja kysyttyjä ovat sarallaan.

 

[pernaveikko]

Vähän on ketju laukalla nyt, oliko kellään niitä naisasioita? Melko monta kertaa on tullut vastaanotolla rakastuttua kyllä.

Aikoinaan muuan kirurgi vonkasi minulta, mutta samaan aikaan oli matalapalkka-alalla olleen tulevan eksän kanssa juttu juuri alkamassa.

Niin, miksi en kokeillut kirurgia. Aavistuksen kiinnostus laski, kun sain tietää hänen olevan kolmannella kuulla raskaana. Luonnollisesti en olisi mitään joutunut elättämään, mutta ei noin.

Tosiaan hämmästyttävä määrä on raskaana olevia tyttöjä markkinoilla mitkä ei ole minkäänlaisessa parisuhteessa.

Niin ja kirurgi oli tosi semmoinen lämminhenkinen ja aavistuksen sinisilmäisen oloinen myös mikä halusi kaikille pelkkää hyvää. Taatusti sopiva hommiinsa.

 

[teppana]

Paljon asiaa viestissäsi, eikä tämäkään varsinaisesti lainaamaani mitenkään mitätöi, mutta edellinen sopii myös opettajiin oikein hyvin. Voisi kuvitella, että tälle alalle valikoituisi automaattisesti jengiä, jolle duuni on jonkinlainen kutsumus hyvien lomien lisäksi, mutta kyllähän noita suoranaisia kusipäitäkin mukaan mahtuu. En nyt väitä, että mulle olisi lääkärit vittuilleet, pääosin fiksua ja asiallista palvelua olen saanut, mutta kaipa tuohonkin ammattikuntaan hakeutuu porukkaa jos jonkinnäköistä, joilla vain pää riittää, ja osalla sitten ei muita kykyjä olekaan. Lähinnä mulla on tullut vastaan sosiaalisesti varsin rajoittuneita tai epäluottamusta herättävän epäsiistejä lääkäreitä vastaan.

Niin, me molemmat tosiaan tässä puhutaan vain anekdooteista ja itsellä on hyvät kokemukset lääkäreistä. Mutta kaikki tämä tulee puolueellisesta näkökulmasta koska omassa lähipiirissä on useita lääkäreitä. On toki muutamia täysin sosiaalisesti kyvyttömiä ihmisiä myös, he ovat kuitenkin enemmän tuonne tutkimuksen puolelle orientoituneita.

Näin mutulta sanoisin että lääkikseen hakeutuu ihmisiä ihan laidasta laitaan ja ne isommat vedenjakajat on sitten siellä erikoistumisen kohdalla. Onhan se ammattikunnassakin se vitsi siitä että on lääkäreitä ja sitten on kirurgeja.

Olet siis itse opettaja? Aika usein opettajien suhteen ihmisillä on negatiivisia ajatuksia mutta itse kyllä olen taas sitten törmännyt vain positiivisiin tapauksiin opettajien ammattikunnassa. Lähimpänä isän puoliso joka jo reilumman osan kahta vuosikymmentä on ollut mukana. Oma pikkuveli on lukiossa ja ilman tämän kyseisen naisen apua ei kahta vuotta olisi näin hyvin mennyt. Eli vaikka se tulee täysin omakohtaisesta kokemuksesta niin pojot sinne ammattikuntaan. :)

Voisin kuvitella, että jos on sosiaalisen ja tunneälyn osalta kehittynyt, ei sairaanhoitajia yms. alempia kollegoja tarvitsisi kyykyttää. Tätini ja miehensä ovat lääkäreitä molemmat, mutta heihin on kyllä vaikea liittää ammatin mukana tulevaa ylimielisyyttä ainakaan arjessa, kun vuosittain kuitenkin heitä näen ja somen kautta enemmänkin keskustelen. Tiedä sitten, muuttuvatko kusipäiksi duunissaan, tuskin ainakaan sen perusteella, että varsin menestyneitä ja kysyttyjä ovat sarallaan.

Ei se sinänsä ole kyykyttämistä vaan varauksetonta ylistämistä. Enemmänkin on kyse siitä miten ihminen jota "palvotaan" sen tilanteen hallitsee. Koska tietynlaista varauksetonta "palvontaa" siellä on. Toki se pätee paremmin silloin kun lääkäri sopii siihen perinteiseen muottiin. Oma puolisoni vielä tänäkin päivänä saa kyllä taistella niitä pinttyneitä stereotypioita vastaan. Hän on pieni ja ikäistään nuoremman näköinen (vaikka kohta 30 tulee täyteen) ja voisi joku ehkä sanoa nätiksikin. Kun esimerkiksi päivystystä hoitaa kaksi lääkäriä ja puolisoni on se "vanhempi" niistä kahdesta mutta nuorempi sattuu olemaan se "unelmavävy" niin kummasti ne hoitajat automaattisesti asettaa sen nuoremman kaverin johtavaksi henkilöksi. Tosin nykyään puoliso omaa jo niin rautaisen kokemuksen että laittaa sairaalan ruotuun.

Eli taas päästään siihen että ei mikään ammattiryhmä ole niin suppea että voitaisiin tehdä karkeita yleistyksiä. Tätisi ja hänen mies on varmasti ihan normaaleja ihmisiä eikä mitään ongelmia ole toimia yhteiskunnassa. Sama pätee omaan puolisooni tai siskopuoleen. Aina voidaan löytää esimerkkejä mutta loppujen lopuksi jokainen meistä tuomittakoon omilla meriiteillä eikä yleistyksillä.

Nyt menee jo sen verran filosofiseksi että täytyypä avata toinenkin viinipullo. Kun omalääkäri ei ole kotona niin voi poiketa normaalimääristä, eiks je? :D

 

[sampio]

Aikoinaan muuan kirurgi vonkasi minulta...

Toimenpiteen aikana?
---

@teppana
Juu, ei meillä varmaan suuria erimielisyyksiä ole tässä, kunhan tulee höpöteltyä. Opettajista, lääkäreistä, poliiseista yms. julkisista toimijoista vahvimmat mielikuvat muodostuvat äärikokemuksista, harvahan sitä peruspalveluja muistaa. Meidän alallamme "rasitteena" on lisäksi se, että kontaktissa ollaan suurin osa vuodesta ja asiakaskunta on ihanassa murrosiässä. Lääkäreillä, poliiseilla ja vastaavilla toki nämä äärikokemukset ovat enemmän hc-touhua, kun puhutaan terveydestä ja turvallisuudesta, siihen sitten tunnekuohut yms. kehiin ja koko ammattikunta on mulkkua tai messiasta.

Tuo unelmavävymeininki on varmasti vituttavaa. Samalla se on myös huvittavaa, että naisille aika usein tuollainen ihailu suodaan, mutta käyttäydytä miehenä vastaavalla tavalla ja olet seksistininen naisten esineellistäjä. Pakko silti todeta, että anoppini, joka sairaanhoitajana työskentelee, välillä naureskelee lääkäreille, joille status on kilahtanut hattuun aika pahasti. No, kuten totesit, ei ole tarpeen yleistää näitä juttuja.
---

Ketjun aiheeseenhan nämä lääkärijutut liittyvät varsin oleellisesti, sillä vituttihan se, ettei esim. viimetalvista yläkropan krenkkaani tutkinut naapurihuoneen kolmekymppinen blondi vaan läski, kalju ja epäsiisti eläkeikää lähestyvä herr Doktor. Ja sen kerran, kun olen joutunut persettäni esittelemään lekurille, mukaan pyydettiin harjoittelija. Vähän se tyttökin oli vaivaantuneen oloinen, mutta ei kai siinä mitään, toivottavasti oli hyvät näkymät.

 

[teppana]

@sampio

Nimenomaan juttelua. Hauskahan se tässä on vaihtaa ajatuksia. Loppujen lopuksi luulen että niitä helmiä löytyy jokaisesta ammattiryhmästä ja sikoja on myös jokaisessa.

Palatakseni naisasioihin, täytyy kyllä hehkuttaa omaa fiilistä. Yhdessä ollaan oltu jo lähemmäs 8 vuotta ja suhde alkoi ilman minkäänlaisia paineita. Itse olin työssäkäyvä pari vuotta yli 20-vuotias mies ja hän oli vielä hennommin kahdenkympin yli oleva tuore lääkisläinen. Aivan perus, baarissa nähtiin ja naitiin setti. Meni jonkin aikaa ja nähtiin sattumalta uudestaan. Siitä se sitten lähti.

Jokainen meistä tietää sen vittumaisen ylimääräisen draaman, se kun riitaa tulee vaikka ei oikein tiedä mistä se tulee. Vituttaa ja ärsyttää kun toinen on kohta kaks viikkoa passiivis-agressiivisesti neuvonut kuinka ne roskat pitää viedä. Mutta mikään ei oo hätänä. Ei mikään oo muuttunu, kunhan vain ajattelin olla vittupää tässä seuraavat kolme kuukautta. Koko setti.

Itsellä oli taustalla muutaman vuoden suhde johon tätä nykyistä aiemmin peilasin ja se suurin ero oli niinkin kliseisessä asiassa kuin anteeksipyyntö ja sen antaminen. Eihän se tietenkään sormia napauttamalla tule ja anteeksi ei tahdo antaa jos ei toisesta välitä. Eikä se järjestely toimi jos homma on yksipuolista. Mutta aina kun aamu-teeveessä kysytään siltä Ilo-Leena Mansikka-Aholta, että mikä on avain hyvään parisuhteeseen niin itselle tulee aina mieleen että se on anteeksi.

Jokainen meistä on vittunaama ja kyrpä jossain vaiheessa. Tulee munattua joko pienesti tai sitten isosti. Sama kuinka kauan niitä asioita hyvittää, ne ei kuitenkaan kierrosta poistu ennen kuin toinen antaa anteeksi. Mikään määrä kukkia, ruokaa, matkoja tai suuseksiä ei poista sitä paskaa fiilistä.

Ei mitään "sää teit viimeks näin niin mä saan nyt tehä näin" paskaa. Otetaan asia kerrallaan, käsitellään se ja siitä ei jää rikosrekisteriä. Ollaan oikeasti tasavertaisia koko ajan. Se vaatii tietysti hyvää pohjaa ja keskusteluyhteyttä, mutta nämä on kuitenkin aika perus asioita mitkä pitäis olla jokaisessa suhteessa.

Se mikä itsellä on tässä toiminut viimeiset 8 vuotta on juuri se, että kun jompikumpi on tehnyt väärin niin pyydetään anteeksi. Ja kun on pyydetty anteeksi, annetaan anteeksi. Sitä ei kaivella, sitä ei hierota eikä sitä vittuilla. Anteeksi ei ole mikään taikasana sille että saa tehdä mitä vain, mutta sen turhan hiljaisen vitutuksen se poistaa.

Nyt oon istunu tässä jo melkein koko toisen viinipullon ajan enkä oo kattonu vielä yhtään Laineen youtube videoa (tai vaihtoehtoisesti The E Street Band) niin täytyy lopettaa ja avata viski. Hauskaa ollut jutella ja jatketaan vielä. Nyt tämä jätkä sanoo morot!

 

[BaronFIN]

Baronin kommentti lääkäreistä: ollut sellaisen kanssa kimpassa 20v ja parhaimmillaan olo on kuin Supermiehellä Lois Lanen kanssa, mutta sitten pahimmillaan tämä on aivan tunnekylmä oman maailmansa narsisti, jolle oman egon buustaus ja "mä oon top 10% ja mä tiedän sen ja mä osaan ja myös haluun näyttää sen" on osa elämää, vaikka perusluonteeltaan tuo on oikeasti vaatimaton.

Parisuhdeterapian alkuun on TJ7. Viskipullo saa luvan vielä odottaa.

 

[regularflex]

Tuo tunnekylmyys tai puutteellinen tunneäly johtunee enemmänkin siitä, että ihmiset näkee lääkärin tilanteessa joka on erittäin tunteellinen ja raskas (joko itse tai läheinen on sairas/loukannut) ja lääkäri suhtautuu ehkä tavalla joka tuntuu kylmältä ja tunteettomalta.

Itse väittäisin että sosiaalinen älykkyys on usein myös sidonnainen tunneälyyn ja lääkärit ovat sosiaalisen älykkyyden saralla usein aika vahvoja juurikin tuon jatkuvan ja läheisen ihmiskontaktin takia. Se ei siis tarkoita etteikö voisi olla mulkku, moni on. Mutta sosiaalinen älykkyys ja tunneäly ovat varmasti vahvuuksia jotka kehittyvät lääkärin ammatissa.

---

Omalta kohdalta täytyy sanoa että timantti löytyi. Mutta se johtuu paljolti siitä että oma lääkäri on maalta kotoisin ja tietyllä tavalla "jalat maassa" vaikka tulot on noussut jo ihan reippaalla otteella. Ja vaikka vahva ja menestynyt nainen onkin niin meikäläisen pitää kuitenkin olla se mies ja kyllähän se itselle ainakin passaa.

Omat kokemukseni näistä sosiaalisen älyn / tunneälyn puutosta kokevista lääkäreistä ja lääkäriopiskelijoista on syntynyt private life puolella. Samaten olen tavannut aivan uskomattoman sydämellisiä lääkäreitä, mutta tuntuu, että keskimääräistä useammin lääkäreistä on löydettävissä näitä "autismiin taipuvia". Olen tuosta tummennetusta kanssasi samaa mieltä siltä osin, että mikäli nuo ovat henkilön vahvuuksia jo ennen lääkäriksi ryhtymistä, niin ne ominaisuudet varmasti kehittyvät työn myötä. Sen sijaan, mikäli nuo ominaisuudet ovat puutteellisia jo alun perin, niin muita korkeammalla oleva status ei tosiaankaan helpota noiden asioiden korjaantumista. Pikemminkin päinvastoin.

Tuohon alempaan osioon tahdon vain sanoa onnittelut! Kuten sanottua, kyllä siellä lääkärien joukossa on todellisia timantteja, jotka pesevät monet muut timantit mennen tullen.

Meikäläisen silti taitaa olla turha huudella kenenkään puolisojen ammattistereotypioiden osalta, kun olen nyt reilun kuukauden tapaillut yhtä konsulttia.

 

[Turha Kaukalo]

Ai mitenkäs tämän slaavittaren kanssa menee, mietitte? Hehe, ette mieti, mutta minäpä kerron! Hänen isänsä kutsui kylään! Pitää tarkastaman minkälainen kaveri sitä tytärtä oikein vikittelee! Josko en olekaan hoopo ja nahjus! Mainitsi kuulemma: "Kutsu tänne pihatöihin! Juomaksi olutta tai vodkaa, tai vaikka molempia! Yön sitten tenttaan kaveria vaikka aamuun asti!". Täytyy myöntää, että jossain syvällä olen kaivannu ihan hitosti venäläistä perhekeskeisyyttä ja ihmisläheisyyttä. Otetaan heistä tässä asiassa terveellä tavalla mallia, otetaanhan!

Miten meni kyläily?

 

[Klassinen sentteri]

Tapasin kivan naisen. Nainen on tosi mukava naiseksi. Laitoin jo sekunttikellon käyntiin koska homma menee perseelleen.

 

[pettter]

Tänään oli tärskyt auuu. Naapurin akka. Sängyssä olin krapulassa kun kutsu tuli ja mä sanoin että 3 min ja oon ulkona. Hitto monesti olin ehtinyt kieltäytyä kun miten se aina ehdotti kun olin viikon ryypännyt. Tai no maaliskuusta asti oon, mutta ei noi naiset kauaa ehdottele.

Latu on auki. Hanaa!