- Palsta
- Kansainvälinen jääkiekkokeskustelu
- Maajoukkue
- Maajoukkueen arkistofoorumi
- MM-kisat 2017, Ranska ja Saksa
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
MM 2017: Suomi
- Viestiketjun aloittaja Barnes
- Alkaa
- Tila
- Viestiketju on suljettu.
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneet"Mestis-tason" joukkue on kuitenkin vähän karkeasti sanottu. Tarkastin tuon Slovenian 2. maalin pelaajan statsit, niin ainakin hyvästä KHL-pelaajasta puhutaan hänen kohdallaan."Sebastian Aho pelasti Leijonat kaikkien aikojen MM-katastrofilta - "Vastassa oli Mestis-tason joukkue!"
Vaikka Urheilulehti huomattavaa kritiikkiä ansaitseekin, nyt on sentään asiaa. 2 ja puoli erää tasoissa tai takaa-ajossa mestis-tason joukkuetta vastaan. Jopa Norja dominoi ne. Ja Slovenia oli juuri eilen pelannut kun Suomella oli lepopäivä alla.
olkikuukkeli
Jäsen
Entäs mites toi Leijonien träppi? Voi vittu! Slovenia luistelee syötellen helposti läpi. Träppi pitää yhtä vahvasti kuin Peltosen Villen ja Väänäsen Ossin purukalustoista koottu siivilä. Tekee pikkasen pahaa ajatella, miten mahtaa kanukit tulla tuosta läpi.
Tämä on kyllä ollut silmiinpistävää. Lisäksi Suomi välttelee nopeita vastahyökkäyksiä kaikin keinoin, mutta kontrolloidut lähdöt ovat usein jotain käänteisiä kurkiauroja (jossain vaiheessa tuli vähän Disney-klassikko mieleen...), jotka päätyvät päätydumppaukseen. Aika monesti vieläpä Slovenian pakille. Suomen pelikirja tai ainakin sen toteutus on aivan hanurista tällä hetkellä.
En tiedä toisiko tuokaan tehoja kun Puljun peli on todella heikkoa joka osa-alueelle ja Ahokin on aika väsyneen oloinen. Toki tuota voisi kokeilla kuten Tsekkejä vastaan jatkoajalla.Kyllä se siitä. Puljusta saa tehoja kun istuttaa hänet Ahon vierelle kuten sanoin jo ennen kisoja. Ei niin että Aho laidassa vaan keskellä. Filppulan ja Rantasen kanssa vaikka JMA tai MA.
Ykkösketju olis melkein tuossa, ellei haluta pakon edessä alkaa hajottamaan hakeaksemme toista ketjua. Mutta emme halua, Rantanen-Filppula-Aho mukana noustaan ja/tai kaadutaan.
Savinainen ollut vahva pelaaja, näkyvä pelaaja, positiivinen pelaaja. Ja näin.
Savinainen-Kemppainen-Aaltonen/Aaltonen/joku muu, mikä? Siitä kakkosketju.
Savinainen ollut vahva pelaaja, näkyvä pelaaja, positiivinen pelaaja. Ja näin.
Savinainen-Kemppainen-Aaltonen/Aaltonen/joku muu, mikä? Siitä kakkosketju.
Raksilan mies
Jäsen
Miten jotain Kanadaa vastaan päästään sota-alueelle, kun tässäkin pelissä kaikki laukaukset tuli joko viivalta tai pienestä kulmasta laidoilla, eikä kertaakaan yhtään jätkää hakkaamassa ripareita sisään? Laukausmäärä mairittelee Suomea, koska oikeasti vaarallisia tontteja ei ollut kuin kourallinen.
En tiedä toisiko tuokaan tehoja kun Puljun peli on todella heikkoa joka osa-alueelle ja Ahokin on aika väsyneen oloinen. Toki tuota voisi kokeilla kuten Tsekkejä vastaan jatkoajalla.
Lyhyt on muisti kun takana on kuitenkin neljä hyvää erää. Tänään Jesse ei ollut läheskään parhaimmillaan. Ketjukaverit ei tosin sovi hänelle, uskon että homma toimisi Ahon kanssa ihan eri malliin. Pääsi Jesse sentään paikoille (ei tosin montaa kertaa tänään) paremmin kuin moni muu joukkueessa, joten mielestäni hänen tiputtaminen kokoonpanosta olisi huono liike, kun siellä on kuitenkin hirveästi harmaata massaa hyökkäyksessä. Ensi pelissä pitää pystyä parempaan, niin Jessen kuin monen muunkin.
Jos ajatellaan ihan joukkueen menestystä olisi avuksi jos Pulju saadaan pelaamaan ainakin sillä tasolla kuin Ranskaa ja Tsekkiä vastaan. Jos tämä vaatii kenttien pyörittelyä niin, että Aho ja Jesse saadaan yhteen niin mielestäni tuo liikku kannattaa kokeilla. Filppula tai Rantanen pärjäävät ehkä kokeneempina pelureina paremmin muissakin kentissä.
Iskukykysestä Puljusta olis kyllä apua. Mutta aikusten tasolla, eipä näytteitä laadukkaista peleistä kansainvälisillä kentillä hirveesti ole. Just tällä sekunnilla saattasin ajaa mieluummin Juhis Aaltosta siihen upsiden omaavan taiteilija-taiturin rooliin. Herää jopa kysymys, jos Pulju ei kykene esittämään mitään Sloveniaa vastaan, miks kykenis yhtään paremmin ketään muutakaan. Onko vähän liika opportunistista ollut edes odottaa nuorelta hyökkäjältä mitään vaikean kauden jälkeen.
Iskukykysestä Puljusta olis kyllä apua. Mutta aikusten tasolla, eipä näytteitä laadukkaista peleistä kansainvälisillä kentillä hirveesti ole. Just tällä sekunnilla saattasin ajaa mieluummin Juhis Aaltosta siihen upsiden omaavan taiteilija-taiturin rooliin. Herää jopa kysymys, jos Pulju ei kykene esittämään mitään Sloveniaa vastaan, miks kykenis yhtään paremmin ketään muutakaan. Onko vähän liika opportunistista ollut edes odottaa nuorelta hyökkäjältä mitään vaikean kauden jälkeen.
Saa Jesseä haukkua, on hän varmasti tottunutkin jo siihen (eikä nyt sillä että lukisi näitä), kuten olen itsekin. Mutta nyt on kyllä aika lyhyttä muistia. Olihan hän kuitenkin joukkueen parhaita hyökkääjiä kahdessa ekassa pelissään, järjestellen hyviä paikkoja ketjukavereille ja laukoen itsekin pari tolppaa (toinen rankkukisassa). Toki ymmärrän ajatuksesi jos et katsonut aiempia pelejä, eihän Jesse tänään hyvin pelannut. Mutta ei ollut ainoa.
Ihan ehdottomasti odotin itse häneltä tänään enemmän, mutta vähän nyt toivoisin kuitenkin kohtuullisuutta nuoren pelaajan kohdalla kun startti kisoihin oli kuitenkin ihan hyvä. Nyt pitäisi vaan saada tuo aiempi taso esiin, sillä oli se nyt sentään ihan eri luokkaa kuin JMA:lla tai monella muulla Suomen pelaajalla. Ei Jesse tänäänkään suoranaisen huono ollut, mutta jäi näkymättömäksi ja menetti lähinnä kolmannessa erässä hyökkäyspäässä kiekkoja pienillä epäonnistuneilla liikuillaan. Vähän niissä oli välillä huonoa tuuriakin, mutta myös huolimattomuutta tai turhaa hätäilyä. Puolustuspäässä moni muu pelaaja oli isommissa vaikeuksissa ja Jessellä oli kuitenkin ihan hyviäkin elementtejä pelissä, kuten maskipelin tekeminen, liike ylivoimassa ja takakarvaus. Ja pari kertaa hän pääsi aika vapaalle paikalle, mutta omat löysivät hänet vain kerran tai pari.
Tietenkin on lupa odottaa enemmän ja aiempien neljän erän perusteella se on aiheellistakin. Ajattelin itsekin etenkin mahtavan Ranskaa vastaa pelatun erän jälkeen, että tässä pelissä Jesse saattaisi olla loistava. Vaan pakko sanoa, että oli kentällä ihmeen monta vaisua pelaajaa muutenkin ja lisäksi useampi kaveri teki karmeita virheitä omassa päässä. Jotenkin hirveän huolimatonta oli lähes jokaisen peli suuren osan ajasta.
Viimeksi muokattu:
Tietotoimisto
Jäsen
Saa Jesseä haukkua, on hän varmasti tottunutkin jo siihen (eikä nyt sillä että lukisi näitä), kuten olen itsekin. Mutta nyt on kyllä aika lyhyttä muistia. Olihan hän kuitenkin joukkueen parhaita hyökkääjiä kahdessa ekassa pelissään, järjestellen hyviä paikkoja ketjukavereille ja laukoen itsekin pari tolppaa (toinen rankkukisassa). Toki ymmärrän ajatuksesi jos et katsonut aiempia pelejä, eihän Jesse tänään hyvin pelannut. Mutta ei ollut ainoa.
Jesse tosiaankin pelasi Ranska pelissä 6 vaihtoa, joissa 3ssa niistä hänen kenttä sai luotua maalipaikan. Energiaa toi ja kaikkea, mutta on se kummallista että 6 vaihdon peli saadaan muutettua joksikin dominoinniksi, varsinkin kun plakkarissa silti oli 0+0.
Tsekki pelin tilastot Puljun kohdalla voit katsoa täältä. Voin valmiiksi sanoa, että surullista luettavaa.
Tässä on Jesse Puljujärven suurin työmaa – ”Täytyy saada kuntoon, jos haluaa NHL:ään” | Jääkiekko | Urheilulehti
Ollut kyllä niistä Ranska pelin kolmannen erän kolmea ensimmäistä vaihtoa lukuunottamatta täysin pimennossa. Tänäänkään ei yhtään maalipaikkaa Sloveniaa vastaan.
Aleksandros
Jäsen
Kyllä se peli tänäänkin oli vaikeaa, ei mahda mitään. Pelokasta ja passiivista menoa oli. Esimerkiksi ensimmäisellä ylivoimalla huomasi, miten kaikessa suorittamisessa on se puoli sekuntia ylimääräistä viivettä. Selvästi oli kova paikka jo tämä peli. Mitenköhän tässä selvitään Norjasta ja Sveitsistä, jää nähtäväksi. No, poistui tästä nyt sentään B-sarjapeikko, ehkä se edes hieman vapauttaa tuota touhua. Eikä tullut mitään lopun romahdusta.
Säteri oli tänään oikeastaan niin huono kuin veskari voi olla. Koko olemus oli tärisevä ja päästi kaksi helpohkoa maalia. Itse olen aina ollut sillä kannalla, että jos maalivahdista näkee tärinän kotisohvalle saakka, ei se peli siitä tyypillisesti parane ottelun aikana yhtään ja kaveri joutaa vaihtoon. Korpisalo ei ole minua vakuuttanut, mutta olihan Säteri monta kertaluokkaa surkeampi. Maalivahtipelistä olen hieman huolestunut, mutta saahan Korpisalo sentään jotain kiinni. Loppuun vielä sikäli synninpäästö Säterille, että onhan tällainen peli keltanokalle tällä tasolla todella hankala. Aivan kylmissään saa pohdiskella kaikkea mahdollista ja sitten pari kertaa erässä pitäisi pystyä olemaan viilipytty ja torjumaan. Tällä tasolla ei vain oikein selitykset auta ja tämä varmasti antaa Säterille myös tärisijän leiman. Suomella on niin paljon suht samantasoisia maalivahteja, että tällainen täriseminen voi jatkossa aiheuttaa jopa valitsemattajättämisen vastuulliseen rooliin (vrt. Metsola Tapparan paidassa).
Minusta puolustus oli tänään aika tasaisen harmaa, mikä on ihan hyvä asia ja johtuu siitä, että Suomi ei joutunut omissa juuri painimaan. Järvinen oli jonkin aikaa positiivisesti näkyvä, mutta lopussa sortui ensin hänelle aika tyypilliseen ylikovuuteen ja lopulta typerään jäähyyn. Honka pelasi tänään mielestäni sopivan simppelisti, eikä yrittänyt mitään turhia.
Hyökkäyksessä isoin onnistuja oli Savinainen. Pirteää peliä ja oli päättäväisyyden ruumillistuma muuten hieman alakuloisessa joukkueessa. Ei tarvitse ihmetellä, että kaveri on voittanut urallaan paljon. Toinen esiinnousija oli lopulta myös Aho, joka taituruudellaan hoiti homman kotiin. Olisiko tämä ollut tarpeellinen herätys, on ollut näissä kisoissa normaalia vaisumpi. Rantanen oli myös ihan positiivinen. Jotenkin tuo ykkösketjun peli on silti irrallisen oloista, sellaisia pitkiä pyörityksiä harvemmin syntyy. Sen sijaan Sallisen ketju oli heti aika toimivan oloinen, vaikka Pillu olikin tänään melko näkymätön. Paremmin ja myönteisemmin hän oli esillä sentterin roolissa.
Heikkoja esiintyjiä olivat tänään koko kakkosketjun Puljujärvi-Kemppainen-Pyörälä miehet. Ketjun peli ei toiminut oikein mitenkään. Puljujärvenkin jalka vaikuttaa taas hieman raskaalta. Oliko niin, että Marjamäen hänelle määräämä muutaman päivän kuntokuuri kantoi pari peliä ja nyt alkoi jo piiputtaa? Vai sattuiko muuten vaan ohipeli? No, nythän saa pari päivää huilia. Osala oli tänään vaisu ja minusta hänelle aika epätyypillisesti jopa tärisi pelissä jonkin verran. Pahin oli tietysti se vaihto, jossa yritti pariinkiin otteeseen tarjoilla Slovenialle kiekkoa omalla puolustualueella. Myös hänen jalkansa vaikutti tänään raskaalta. Nytkö se turnaus oikeasti jo alkaa piiputtaa? Mitäköhän hänestä on jäljellä mahdollisissa pudotuspeleissä?
Minusta myös Filppula on ollut tässä turnauksessa melko heikko. En hänestä mitään huikeaa maalipyssyä tai maaleja tyhjästä taikovaa kaveria odottanutkaan, mutta ei hänen ketjunsa peli vaikuta solidilta edes puolustussuuntaan. Lisäksi kaikissa vetopaikoissa oikein yrittää nostaa lörpön suoraan maalivahdin syliin. Hänestä ainakin päättäväisyys loistaa poissaolollaan. Kun lisäksi muistetaan kolme tyhmää jäähyä turnauksen aikana kriittisissä paikoissa, on hänen arvosanansa tähän asti aika matala. Vielä onneksi ehtii parantaa, ja on pakkokin.
Se on selvää jo nyt, että peleistä Norjaa ja Sveitsiä vastaan tulee melkoisia trillereitä. Suomen tehokkuus on mitä on ja nuo ovat selvästi Sloveniaa kovempia nippuja. Jos tuosta kiirastulesta Suomi selviää, niin kenties peli sitten vapautuu lopputurnaukseen. En vain ole aivan vakuuttunut, että Suomi tästä selviää. Uskon siihen, mutta nyt jo hieman epäilyttää. Sen verran pelokasta menoa tänään oli.
edit. Urheilulehden suoritusvarmuustilastoinnin perusteella tänään Pyörälä ja Kemppainen olivat todella hyviä ja Puljujärvi oli se murheenkryyni tuossa ketjussa heikkoine syöttöineen ja laukauksineen. Toisaalta, kyllä minusta tänään Pyörälä ja Kemppainen olivat aika vaatimattomia hyökkäyssuuntaan. Vähän tuli sellainen ohipelin maku. Ei se suoritusvarmuudessa näy, mutta näillä helposti se hyökkäyspeli jää lähes kokonaan piippuun. Ei se tietysti helpota, kun ketjukaveri menettelee kiekkoa ja räiskii kiekkoa plekseihin.
Säteri oli tänään oikeastaan niin huono kuin veskari voi olla. Koko olemus oli tärisevä ja päästi kaksi helpohkoa maalia. Itse olen aina ollut sillä kannalla, että jos maalivahdista näkee tärinän kotisohvalle saakka, ei se peli siitä tyypillisesti parane ottelun aikana yhtään ja kaveri joutaa vaihtoon. Korpisalo ei ole minua vakuuttanut, mutta olihan Säteri monta kertaluokkaa surkeampi. Maalivahtipelistä olen hieman huolestunut, mutta saahan Korpisalo sentään jotain kiinni. Loppuun vielä sikäli synninpäästö Säterille, että onhan tällainen peli keltanokalle tällä tasolla todella hankala. Aivan kylmissään saa pohdiskella kaikkea mahdollista ja sitten pari kertaa erässä pitäisi pystyä olemaan viilipytty ja torjumaan. Tällä tasolla ei vain oikein selitykset auta ja tämä varmasti antaa Säterille myös tärisijän leiman. Suomella on niin paljon suht samantasoisia maalivahteja, että tällainen täriseminen voi jatkossa aiheuttaa jopa valitsemattajättämisen vastuulliseen rooliin (vrt. Metsola Tapparan paidassa).
Minusta puolustus oli tänään aika tasaisen harmaa, mikä on ihan hyvä asia ja johtuu siitä, että Suomi ei joutunut omissa juuri painimaan. Järvinen oli jonkin aikaa positiivisesti näkyvä, mutta lopussa sortui ensin hänelle aika tyypilliseen ylikovuuteen ja lopulta typerään jäähyyn. Honka pelasi tänään mielestäni sopivan simppelisti, eikä yrittänyt mitään turhia.
Hyökkäyksessä isoin onnistuja oli Savinainen. Pirteää peliä ja oli päättäväisyyden ruumillistuma muuten hieman alakuloisessa joukkueessa. Ei tarvitse ihmetellä, että kaveri on voittanut urallaan paljon. Toinen esiinnousija oli lopulta myös Aho, joka taituruudellaan hoiti homman kotiin. Olisiko tämä ollut tarpeellinen herätys, on ollut näissä kisoissa normaalia vaisumpi. Rantanen oli myös ihan positiivinen. Jotenkin tuo ykkösketjun peli on silti irrallisen oloista, sellaisia pitkiä pyörityksiä harvemmin syntyy. Sen sijaan Sallisen ketju oli heti aika toimivan oloinen, vaikka Pillu olikin tänään melko näkymätön. Paremmin ja myönteisemmin hän oli esillä sentterin roolissa.
Heikkoja esiintyjiä olivat tänään koko kakkosketjun Puljujärvi-Kemppainen-Pyörälä miehet. Ketjun peli ei toiminut oikein mitenkään. Puljujärvenkin jalka vaikuttaa taas hieman raskaalta. Oliko niin, että Marjamäen hänelle määräämä muutaman päivän kuntokuuri kantoi pari peliä ja nyt alkoi jo piiputtaa? Vai sattuiko muuten vaan ohipeli? No, nythän saa pari päivää huilia. Osala oli tänään vaisu ja minusta hänelle aika epätyypillisesti jopa tärisi pelissä jonkin verran. Pahin oli tietysti se vaihto, jossa yritti pariinkiin otteeseen tarjoilla Slovenialle kiekkoa omalla puolustualueella. Myös hänen jalkansa vaikutti tänään raskaalta. Nytkö se turnaus oikeasti jo alkaa piiputtaa? Mitäköhän hänestä on jäljellä mahdollisissa pudotuspeleissä?
Minusta myös Filppula on ollut tässä turnauksessa melko heikko. En hänestä mitään huikeaa maalipyssyä tai maaleja tyhjästä taikovaa kaveria odottanutkaan, mutta ei hänen ketjunsa peli vaikuta solidilta edes puolustussuuntaan. Lisäksi kaikissa vetopaikoissa oikein yrittää nostaa lörpön suoraan maalivahdin syliin. Hänestä ainakin päättäväisyys loistaa poissaolollaan. Kun lisäksi muistetaan kolme tyhmää jäähyä turnauksen aikana kriittisissä paikoissa, on hänen arvosanansa tähän asti aika matala. Vielä onneksi ehtii parantaa, ja on pakkokin.
Se on selvää jo nyt, että peleistä Norjaa ja Sveitsiä vastaan tulee melkoisia trillereitä. Suomen tehokkuus on mitä on ja nuo ovat selvästi Sloveniaa kovempia nippuja. Jos tuosta kiirastulesta Suomi selviää, niin kenties peli sitten vapautuu lopputurnaukseen. En vain ole aivan vakuuttunut, että Suomi tästä selviää. Uskon siihen, mutta nyt jo hieman epäilyttää. Sen verran pelokasta menoa tänään oli.
edit. Urheilulehden suoritusvarmuustilastoinnin perusteella tänään Pyörälä ja Kemppainen olivat todella hyviä ja Puljujärvi oli se murheenkryyni tuossa ketjussa heikkoine syöttöineen ja laukauksineen. Toisaalta, kyllä minusta tänään Pyörälä ja Kemppainen olivat aika vaatimattomia hyökkäyssuuntaan. Vähän tuli sellainen ohipelin maku. Ei se suoritusvarmuudessa näy, mutta näillä helposti se hyökkäyspeli jää lähes kokonaan piippuun. Ei se tietysti helpota, kun ketjukaveri menettelee kiekkoa ja räiskii kiekkoa plekseihin.
Viimeksi muokattu:
Aleksandros
Jäsen
Vielä se pitää sanoa, että olkoon Slovenia sitten pelaajistoltaan miten Mestis-tasoinen vain, niin kyllä meidän Suomessa pitäisi ymmärtää, ettei se kaikkea merkitse. Fakta on, että käytännössä sama joukkue Anze Kopitarilla höystettynä oli Sotshin olympialaisissa puolivälierissä. Ja onhan joukkueessa KHL-tasollekin laadukkaita pelimiehiä Mursakin, Sabolicin (peräti 44 pistettä Admiralissa!), Jeglicin ja Ticarin muodossa.
Slovenia on huomattavasti toisen lohkon heittopussia, Italiaa, parempi. Ei se silti sitä tosiasiaa poista, että Suomen pitää voittaa Slovenia kerta kerrasta. Ja niinhän tänään kävikin.
Slovenia on huomattavasti toisen lohkon heittopussia, Italiaa, parempi. Ei se silti sitä tosiasiaa poista, että Suomen pitää voittaa Slovenia kerta kerrasta. Ja niinhän tänään kävikin.
EmeraldSapphire
Jäsen
Kun mietin Suomen joukkuetta, hyökkäysketjut on mielestäni roolitettu aivan miten sattuu. Otetaan ensiksi yllä mainittu Pyörälä-Kemppainen-Puljujärvi. Pyörälä ja Kemppainen eivät tuo mitään hyökkäyssuuntaan, kun taas Puljujärven vahvuudet eivät ole puolustussuunnassa. Mikä ketjun tehtävä on? Jos ideana on pelata nolla-nollaa, niin laitetaan vaikka Pihlström Puljujärven paikalle. Samoin aikaisempi ketju Savinainen-Pihlström-Rantanen, en ymmärrä millaisia roolituksia tässä haetaan. Pihlströmistä ei ole pelintekijäksi tulosyksikköön, mistä päästäänkin siihen, että nykyisessä 1. ketjussa (Aho-Filppula-Rantanen) on laitettu kaikki parhaat pelintekijät samaan koriin. Aho ja Filppula ovat molemmat taitavia pelaajia, mutta heidän yhteispelinsä ei ole oikein toiminut, enkä näe heidän välillään edes mitään maagista kemiaa. Ehkä ongelmana on, että he ovat liian samanlaisia pelaajia. Filppulan anti hyökkäyssuuntaan on muutenkin laskenut viime kausien aikana. Kaksikosta tulee hieman mieleen Barkov ja Jokinen: taitavia pelaajia, joita yritetään väkisin pitää samassa ketjussa, vaikkei heidän yhteispelinsä sujukaan erinomaisesti.
Oma ideani on, että hajotetaan kaksikko Filppula-Aho eri ketjuihin, ja rakennetaan kaksi hyökkäävää ketjua, eikä niin, että 1. ketjussa on taitavimmat pelaajat, ja muut 3 kenttää yrittävät pelata nolla-nollaa. Valitettavasti en saa palapeliä valmiiksi, koska toisaalta haluaisin Savinaisen ja Lajusen kaksikoksi, mutta haluaisin myös Ahon ja Puljujärven samaan ketjuun. Lisäksi haluaisin Sallisen Osalan ja Hännikäisen väliin, koska 4. ketju ei ole oikein toiminut Lajusen kanssa. Parhaimmillaan keksin jotain tällaista:
M.Aaltonen-Filppula-Rantanen
Savinainen-Aho-Puljujärvi
Pyörälä-Kemppainen-Pihlström
Osala-Sallinen-Hännikäinen
Miro Aaltosen paikalla voi kokeilla myös toista Aaltosta, jos hän vaikka alkaisi pellailun sijaan tehdä maaleja. Tai sitten voisi kokeilla jotain villiä, mutten usko, että Marjamäki lähtisi näin hyökkäyspainotteiseen joukkueeseen:
Osala-Filppula-Rantanen
Aho-Sallinen-Puljujärvi
Savinainen-Lajunen-M.Aaltonen
Pyörälä-Kemppainen-Pihlström
Pakkipareista pidän edelleen kaksikkoa Jaakola-Lajunen liian riskialttiina omassa päässä. Joko laitetaan heidät eri pareihin, tai jos ei haluta sotkea muita pareja, niin Jaakola kokonaan 7. puolustajaksi ja Järvinen tilalle. Ylivoimakoostumukset kokonaan uusiksi, en näe niissä päätä enkä häntää nykyisellään. Käytetään vaikka neljää hyökkääjää ja yhtä puolustajaa, koska V. Lajunen, Jaakola, Ohtamaa, Järvinen ja Kukkonen eivät tuo mitään ylivoimaan. Hietanen toiseen ylivoimakentälliseen puolustajaksi, Honka toiseen.
Maalivahdeista voisi kokeilla Ortiota lauantain Norja-pelissä, ja sunnuntaina Korpisaloa Sveitsi-pelissä. Näistä kahdesta varmempi pelaa Kanada-pelin ja loppukisat.
Oma ideani on, että hajotetaan kaksikko Filppula-Aho eri ketjuihin, ja rakennetaan kaksi hyökkäävää ketjua, eikä niin, että 1. ketjussa on taitavimmat pelaajat, ja muut 3 kenttää yrittävät pelata nolla-nollaa. Valitettavasti en saa palapeliä valmiiksi, koska toisaalta haluaisin Savinaisen ja Lajusen kaksikoksi, mutta haluaisin myös Ahon ja Puljujärven samaan ketjuun. Lisäksi haluaisin Sallisen Osalan ja Hännikäisen väliin, koska 4. ketju ei ole oikein toiminut Lajusen kanssa. Parhaimmillaan keksin jotain tällaista:
M.Aaltonen-Filppula-Rantanen
Savinainen-Aho-Puljujärvi
Pyörälä-Kemppainen-Pihlström
Osala-Sallinen-Hännikäinen
Miro Aaltosen paikalla voi kokeilla myös toista Aaltosta, jos hän vaikka alkaisi pellailun sijaan tehdä maaleja. Tai sitten voisi kokeilla jotain villiä, mutten usko, että Marjamäki lähtisi näin hyökkäyspainotteiseen joukkueeseen:
Osala-Filppula-Rantanen
Aho-Sallinen-Puljujärvi
Savinainen-Lajunen-M.Aaltonen
Pyörälä-Kemppainen-Pihlström
Pakkipareista pidän edelleen kaksikkoa Jaakola-Lajunen liian riskialttiina omassa päässä. Joko laitetaan heidät eri pareihin, tai jos ei haluta sotkea muita pareja, niin Jaakola kokonaan 7. puolustajaksi ja Järvinen tilalle. Ylivoimakoostumukset kokonaan uusiksi, en näe niissä päätä enkä häntää nykyisellään. Käytetään vaikka neljää hyökkääjää ja yhtä puolustajaa, koska V. Lajunen, Jaakola, Ohtamaa, Järvinen ja Kukkonen eivät tuo mitään ylivoimaan. Hietanen toiseen ylivoimakentälliseen puolustajaksi, Honka toiseen.
Maalivahdeista voisi kokeilla Ortiota lauantain Norja-pelissä, ja sunnuntaina Korpisaloa Sveitsi-pelissä. Näistä kahdesta varmempi pelaa Kanada-pelin ja loppukisat.
Pavlikovsky
Jäsen
Slovenian kärki oli ehkä terävä, mutta loput kentät koostuivat Itävallan sarjojen roiskijoista, joiden kanssa olisi pitänyt olla hyökkäyspäässä todella paljon tylympi. Kaikki vähän katsovat toisiaan ja kun Aho ja Hännikäinenkin onnistuivat, niin uskallus hieman nousi. Tuossa joukkueessa on paljon tätä tulevaisuuden tehomiestä, mutta kovin vähän sellaista joukkueen reppuselkäänsä ottavaa johtajaa, joka jyrähtäisi ja omalla esimerkillään pakottaisi muut hommiin. Filppula ei ole tällaisissa paikoissa ollut eikä ole luonteeltaankaan moinen johtaja ja maskotti-Kukkosen vaihtopenkin huutelut ovat ihan jees, mutta teot puuttuvat. Pyörälä oli tätä Kärpissä, mutta riittääkö henkinen jerkku samaan enää Pariisissa?
On taas tyhmää katsoa sitä, missä pelaajat pelaavat, koska jääkiekko on joukkuepeli. Slovenia oli eilen umpipaska sen potentiaaliseen tasoon nähden. Se oli yksi heikoimmista pelisuorituksista, mitä minä olen nähnyt MM-tasolla koskaan. Vaikea ymmärtää, miten tuo joukkue voi pelaa A-sarjassa.
Ostoskassi
Jäsen
Mielestäni pelin paras anti oli se, että reagoitiin. Ensimmäinen Slovenian maali tuli siitä, kun puolustajat peruuttelivat ja välimatkat keskialueella kasvoivat omiin miehiin suunnattomasti. Mutta keskialueen puolustaminen oli huomattavasti parempaa toisessa ja kolmannessa erässä, missä paketti pysyi tiiviinä ja keskialueen puolustuspelaaminen parani.
Edelleen näkisin ongelmaksi sen, että PAPP ei toimi. Tämä saa Suomen pelin sakkaamaan, kun hyökkäystilanteissa etäisyydet ovat pitkiä ja yleensä vastustajan pyöritykset ovat saaneet viisikon hapoille, jolloin jalka painaa. Nopea lääke tähän olisi se, että kiekkoa ränniteltäisiin, jotta saataisiin aikaa sentterin ja vaihtoaition puolen laiturin vaihtamiseen. Tämän jälkeen nämä kaksi veijaria nostavat jalalla keskialueen yli ja Suomi alkaa pelaamaan päätypelin kautta. Näin siis siinä tapauksessa, mikä vastustajan karvaus on kova. Ja mikäli kiekko menetetään, on peliväline rännittelyn jäljiltä edelleen kaukana Suomen maalista ja kaikki pelaajat tiiviinä viisikkona puolustamassa, plus kaksi pelaajaa on saatu jo vaihdettua.
Norja pelaa vähän kuten Suomi ennen vanhaan, joten paineen alla pelaamista voidaan heitä vastaan harjoitella ennen sitten vielä kovemmin pelaavaa Kanadaa.
Edelleen näkisin ongelmaksi sen, että PAPP ei toimi. Tämä saa Suomen pelin sakkaamaan, kun hyökkäystilanteissa etäisyydet ovat pitkiä ja yleensä vastustajan pyöritykset ovat saaneet viisikon hapoille, jolloin jalka painaa. Nopea lääke tähän olisi se, että kiekkoa ränniteltäisiin, jotta saataisiin aikaa sentterin ja vaihtoaition puolen laiturin vaihtamiseen. Tämän jälkeen nämä kaksi veijaria nostavat jalalla keskialueen yli ja Suomi alkaa pelaamaan päätypelin kautta. Näin siis siinä tapauksessa, mikä vastustajan karvaus on kova. Ja mikäli kiekko menetetään, on peliväline rännittelyn jäljiltä edelleen kaukana Suomen maalista ja kaikki pelaajat tiiviinä viisikkona puolustamassa, plus kaksi pelaajaa on saatu jo vaihdettua.
Norja pelaa vähän kuten Suomi ennen vanhaan, joten paineen alla pelaamista voidaan heitä vastaan harjoitella ennen sitten vielä kovemmin pelaavaa Kanadaa.
Noutolokku
Jäsen
Minusta Suomen suurin ongelma tai puute on nuissa kiekollisen pelin edistämisissä. Kulmaan kyllä keritään usein, mutta siellä on vain yksi kaveri vääntämässä. Ei ole mitään tukitoimia kiekosta taistelevalle kaverille. Sama omassa päässä, tai sieltä pois lähtiessä. Kiekolliselle pelaajalle ei löydy tarpeeksi tarjontaa, jotta voisi syöttää eteenpäin. Etenkin tuolla hyökkäyspäässä monta tilannetta hävitään ja käännetään Suomea vastaan kun tukitoimet läheltä puuttuu.
Eilisen pelin onnistujia olivat minusta Rantanen, Savinainen ja Aho ja Pyörälä. Tuosta kombosta voisi minusta ykköskenttää koitella rakentaakkin. Aho+Rantanen toimii ainakin pirun hyvin, toki heidän peliään on mahdollistanut Filppulan pelaaminen. Huonoimpia eilen taas olivat Puljujärvi ja oikeastaan kaiken aikaa Hännikäinen, vaikka sen maalin nyt sattui tekemäänkin.
Savinainen-Aho-Rantanen tai Aho-Sallinen-Rantanen
Savinainen-Filppula-Puljujärvi
Pyörälä-Kemppainen-JM/M. Aaaltonen
Osala-Lajunen-Pihlström
Sallinen voisi tuossa Ahon ja Rantasen kanssa toimia siitä syystä, että hän antaa pojille saumaa pelata tuota hyökkäyspeliä. Ei ole kuitenkaan mikään käsi itsekkään ja työmoraali kohdallaan. Kakkoskentästä on saatava enemmän irti ja Filppulan voisi siihen laittaa Savinaisen ja Puljujärven vaikka ruokkimaan. Aho+Filppula ei vain minusta toimi ei juurikaan. Kolmonen olisi omanpään kenttä, mutta omaisi myös tuossa muodossaan hyökkäyspotentiaalia. Nelonen olisi sitten tuossa muodossaan ihan puhtaasti taklaus-jarru-energiakenttä, vaikka Lajusella ja Osalalla tuo luistin ei mitenkään häikäisevästi kuljekkaan. Siksi sinne olisi Pihlström oiva lisä
Edit. Kaveri sanoikin tuossa eilen loistavasti, että tuo Suomen 1. erän pelaaminen muistuttaa ihan toissakauden KalPaa. Omiin peruutetaan ja käännetään -> ei päästä koskaan vastahyökäyksiin/yllättämään. Sitten kun syötellään vielä sinne omiin ja ei päästä sieltä liikkelle -> hakataan päätä keskialueen muuriin/heitetään päätyyn johonka ei keritä. Sitten vielä se kolmas aspekti. Syötellään omissa liikaa/ei pureta kunnolla niin siellä pyörii sitten omissa ukot kuin pesukoneessa konsanaan -> johtaa siihen, ettei enää jakseta hyökätä itse ollenkaan
Eilisen pelin onnistujia olivat minusta Rantanen, Savinainen ja Aho ja Pyörälä. Tuosta kombosta voisi minusta ykköskenttää koitella rakentaakkin. Aho+Rantanen toimii ainakin pirun hyvin, toki heidän peliään on mahdollistanut Filppulan pelaaminen. Huonoimpia eilen taas olivat Puljujärvi ja oikeastaan kaiken aikaa Hännikäinen, vaikka sen maalin nyt sattui tekemäänkin.
Savinainen-Aho-Rantanen tai Aho-Sallinen-Rantanen
Savinainen-Filppula-Puljujärvi
Pyörälä-Kemppainen-JM/M. Aaaltonen
Osala-Lajunen-Pihlström
Sallinen voisi tuossa Ahon ja Rantasen kanssa toimia siitä syystä, että hän antaa pojille saumaa pelata tuota hyökkäyspeliä. Ei ole kuitenkaan mikään käsi itsekkään ja työmoraali kohdallaan. Kakkoskentästä on saatava enemmän irti ja Filppulan voisi siihen laittaa Savinaisen ja Puljujärven vaikka ruokkimaan. Aho+Filppula ei vain minusta toimi ei juurikaan. Kolmonen olisi omanpään kenttä, mutta omaisi myös tuossa muodossaan hyökkäyspotentiaalia. Nelonen olisi sitten tuossa muodossaan ihan puhtaasti taklaus-jarru-energiakenttä, vaikka Lajusella ja Osalalla tuo luistin ei mitenkään häikäisevästi kuljekkaan. Siksi sinne olisi Pihlström oiva lisä
Edit. Kaveri sanoikin tuossa eilen loistavasti, että tuo Suomen 1. erän pelaaminen muistuttaa ihan toissakauden KalPaa. Omiin peruutetaan ja käännetään -> ei päästä koskaan vastahyökäyksiin/yllättämään. Sitten kun syötellään vielä sinne omiin ja ei päästä sieltä liikkelle -> hakataan päätä keskialueen muuriin/heitetään päätyyn johonka ei keritä. Sitten vielä se kolmas aspekti. Syötellään omissa liikaa/ei pureta kunnolla niin siellä pyörii sitten omissa ukot kuin pesukoneessa konsanaan -> johtaa siihen, ettei enää jakseta hyökätä itse ollenkaan
Miksi Suomi pelaa EHT-otteluissa eri logolle kuin MM-kisoissa, joissa rinnassa on tuttu ja turvallinen kiekkoliiton logo? Luulisi, että vaikka Warrior sponssaa Jääkiekkoliittoa niin saisivat omaa logoaan käyttää EHT:llakin, muutenkin tarpeeksi sekavaa kun olympialaisissa ja World Cupissa paidat ovat mitä sattuu.
Aho-Filppulaa ei Marjamäki hajota tämän turnauksen aikana. Niin paljon on pistetty aikaa ja muita resursseja tuon rakentamiseen, ettei sitä enää heitetä pois kun kuitenkaan ketjussa ei ole vaaranpaikkoja. Tehottomuutta toki, mutta siitähän Marjamäki ei kovin huolissaan tunnu olevan.
McMulligan
Jäsen
Kärkiketjuissa ei ole yhtään pelaajia, jota kiinnostaisi mennä maalin eteen rouhimaan ja samaan aikaan Osala pelaa nelosketjussa. Miksiköhän en ihan ymmärrä tuota yhtälöä? Osala osaa pelata kiekolla, osaa rouhia ja on joukkueen selvästi paras tehoihinkin kykenevä voimahyökkääjä ja Marjamäki päättää kuitenkin tuhlata tuon potentiaalin pelkkään rikkomiseen ja puolustuspeliin. Magnitogorskissa mahtuu kyllä kahteen kärkiketjuun loistavasti, mutta Suomen C-maajoukkueessa on tarjolla näköjään vain jämäketjujen rikkovaa roolia.
Kimmo Stasi
Jäsen
Varmasti on totta sekin, että nämä "pienet maat" ovat ottaneet maailman kärkimaita kiinni kehityksessä ja paljonkin, mutta sitten herää kysymys, että miten ihmeessä ne ovat sen tehneet?
Millä helvetin ilveellä joku Slovenia jossa on se kaksi jäähallia ja kirjaimellisesti kourallinen jääkiekon pelaajia, kykenee nostamaan tasoaan kun ei se maan väkiluku tai jääkiekon harrastajienkaan lukumäärä tuosta oleellisesti nouse tai ole noussut? Ja miksi taas vastaavasti Suomen taso sen kun laskee, vaikka harrastajamäärät ja jäähallit ja kaikki puitteet sen kun kasvavat vuosi vuodelta?
Sloveniassa ei ainakaan voi muuten nostaa tätä "Nuori Suomi-kaikki pelaa ja se se vasta onkin paskaa ja koko jääkiekkoilun tuhoava ajattelutapa"-korttia esiin, sillä siellä tosiaan ihan kirjaimellisesti kaikki pelaa ja melkein kaikki pelaa ihan maajoukkueessa asti. Ja hyvin pelaavatkin.
En muuten koskaan ole ymmärtänyt, että mitä negatiivista siinä muka voi olla, että nuorena annetaan kaikkien pelata? Millä tavalla se muka syö kenenkään kehitystä? Käsittämätön teoria mielestäni, että laaja harrastajapiiri ja kaikkien reilu kohtelu muka jotenkin estäisi tietyn eliittiporukan nousun maailman terävimpään kärkeen. Itse näen paljon tuhoisampana suuntana sen, että lätkä on menossa Suomessa vuosi vuodelta yhä enemmän rikkaiden kakaroiden eliittiharrastukseksi kohtuuttomien kustannusten takia ja siitä syystä moni pelaaja ei koskaan pääse nousemaan ammattilaistasolle, kun ei perheen taloudelliset resurssit riitä harrastusta tukemaan nuorena.
Ja kultalusikka perseessä koko elämänsä eläneet harvemmin ovat jäälläkään niitä kovimpia taistelijoita, joten siinä saattaa olla yksi syy, miksi Suomen kiekkoilun taso ei enää riitä kärkeen asti. Tähän viittaa myös se, että koko ajan harvemmin nähdään suomalaisilta pelaajilta kovia taklauksia tai verissäpäin tappeluita peleissä, jotka toimivat erittäin hyvinä taisteluhengen ja joukkuehengen luojana niissä kovimmissa paikoissa.
Toisaalta Sloveniakin taitaa olla melkoinen lintukoto ja Euroopan hyvinvointiasteikon kärkipään maita kaikilla mittareilla, joten ei se raadollinen elämäkään näytä kaikkea menestymisennälkää ja menestystä selittävän.
Netin myötä tietenkin tietotaitoa on (vaikkapa nyt youtube-videoiden kautta) saatavilla ihan kaikkialla samalla tavalla ympäri maapallon, eikä enää ole samalla tavalla merkitystä sillä millaisia valmentajia missäkin on, vaan oma-aloitteinen tiedonhaku on noussut koko ajan tärkeämmäksi ja se selittää osaltaan sen miksi tasoerot maiden välillä ovat kaventuneet.
Mutta joku tässä Suomen meiningissä nyt mättää ja pahasti. Ei tästä nyt voi yksinomaan valmentajia syyttää. Olisi aikamoista sattumaa, että juuri tälle vuodelle Leijoniin olisi sattunut kaksi historian paskinta valmentajaa (Rautakorpi ja Marjamäki), jotka nyt vain sattuivat sattumalta tyrimään kaiken niin maan perusteellisesti, ettei edes huippupelaajista saaneet mitään irti. Ei, kyllä tämä ongelma on paljon syvempi, pakko olla. Kun vaan tietäisi mistä tämä johtuu.
Ihan henkilökohtaisellakin tasolla olen kummastellut omaa tämän vuoden innottomuutta seurata maajoukkuepelejä. Tämä kulunut vuosi on ollut ensimmäinen varmaan koskaan kun en ole hyppinyt innosta kattoon kun MM-kisat ovat taas alkaneet ja seurannut kurkku suorana huutaen jokaikistä matsia Leijona-paita päällä.
Ennen yhdenkin matsin missaaminen tuntui maailmanlopulta, nyt on hyvä jos jaksaa edes sivusilmällä seurata pelin alusta loppuun asti. Ei tuota vaikeuksia mennä vaikkapa paskalle ja kahvinkeittoon kesken erän. Enkä todellakaan ole suunnitellut omaa kalenteriani kisaohjelman mukaisesti tänä vuonna, niinkuin ennen.
Eikä ole kyllä tappiotkaan niin kirpaiseet kuin joskus, eikä myöskään voitot (no, niitä nyt ei ole montaa tullutkaan) nostaneet halua heittää paitaa pois, riisua munasilleen ja mennä kylänraitille sekoilemaan pariksi päiväksi.
Toisaalta eihän tuosta ole kuin vähän yli vuosi, kun viimeksi oli kyllä baila-bailameininkiä ihan viimeisen päälle, kun Laine, Pulju, Aho ja kumppanit liitelivät taivaissa ja hoitivat Pojan kotiin. Silloin oli kyllä mukavata.
Kait tää nyt sitten vaan on tällainen välivuosi. Toivotaan niin.
Millä helvetin ilveellä joku Slovenia jossa on se kaksi jäähallia ja kirjaimellisesti kourallinen jääkiekon pelaajia, kykenee nostamaan tasoaan kun ei se maan väkiluku tai jääkiekon harrastajienkaan lukumäärä tuosta oleellisesti nouse tai ole noussut? Ja miksi taas vastaavasti Suomen taso sen kun laskee, vaikka harrastajamäärät ja jäähallit ja kaikki puitteet sen kun kasvavat vuosi vuodelta?
Sloveniassa ei ainakaan voi muuten nostaa tätä "Nuori Suomi-kaikki pelaa ja se se vasta onkin paskaa ja koko jääkiekkoilun tuhoava ajattelutapa"-korttia esiin, sillä siellä tosiaan ihan kirjaimellisesti kaikki pelaa ja melkein kaikki pelaa ihan maajoukkueessa asti. Ja hyvin pelaavatkin.
En muuten koskaan ole ymmärtänyt, että mitä negatiivista siinä muka voi olla, että nuorena annetaan kaikkien pelata? Millä tavalla se muka syö kenenkään kehitystä? Käsittämätön teoria mielestäni, että laaja harrastajapiiri ja kaikkien reilu kohtelu muka jotenkin estäisi tietyn eliittiporukan nousun maailman terävimpään kärkeen. Itse näen paljon tuhoisampana suuntana sen, että lätkä on menossa Suomessa vuosi vuodelta yhä enemmän rikkaiden kakaroiden eliittiharrastukseksi kohtuuttomien kustannusten takia ja siitä syystä moni pelaaja ei koskaan pääse nousemaan ammattilaistasolle, kun ei perheen taloudelliset resurssit riitä harrastusta tukemaan nuorena.
Ja kultalusikka perseessä koko elämänsä eläneet harvemmin ovat jäälläkään niitä kovimpia taistelijoita, joten siinä saattaa olla yksi syy, miksi Suomen kiekkoilun taso ei enää riitä kärkeen asti. Tähän viittaa myös se, että koko ajan harvemmin nähdään suomalaisilta pelaajilta kovia taklauksia tai verissäpäin tappeluita peleissä, jotka toimivat erittäin hyvinä taisteluhengen ja joukkuehengen luojana niissä kovimmissa paikoissa.
Toisaalta Sloveniakin taitaa olla melkoinen lintukoto ja Euroopan hyvinvointiasteikon kärkipään maita kaikilla mittareilla, joten ei se raadollinen elämäkään näytä kaikkea menestymisennälkää ja menestystä selittävän.
Netin myötä tietenkin tietotaitoa on (vaikkapa nyt youtube-videoiden kautta) saatavilla ihan kaikkialla samalla tavalla ympäri maapallon, eikä enää ole samalla tavalla merkitystä sillä millaisia valmentajia missäkin on, vaan oma-aloitteinen tiedonhaku on noussut koko ajan tärkeämmäksi ja se selittää osaltaan sen miksi tasoerot maiden välillä ovat kaventuneet.
Mutta joku tässä Suomen meiningissä nyt mättää ja pahasti. Ei tästä nyt voi yksinomaan valmentajia syyttää. Olisi aikamoista sattumaa, että juuri tälle vuodelle Leijoniin olisi sattunut kaksi historian paskinta valmentajaa (Rautakorpi ja Marjamäki), jotka nyt vain sattuivat sattumalta tyrimään kaiken niin maan perusteellisesti, ettei edes huippupelaajista saaneet mitään irti. Ei, kyllä tämä ongelma on paljon syvempi, pakko olla. Kun vaan tietäisi mistä tämä johtuu.
Ihan henkilökohtaisellakin tasolla olen kummastellut omaa tämän vuoden innottomuutta seurata maajoukkuepelejä. Tämä kulunut vuosi on ollut ensimmäinen varmaan koskaan kun en ole hyppinyt innosta kattoon kun MM-kisat ovat taas alkaneet ja seurannut kurkku suorana huutaen jokaikistä matsia Leijona-paita päällä.
Ennen yhdenkin matsin missaaminen tuntui maailmanlopulta, nyt on hyvä jos jaksaa edes sivusilmällä seurata pelin alusta loppuun asti. Ei tuota vaikeuksia mennä vaikkapa paskalle ja kahvinkeittoon kesken erän. Enkä todellakaan ole suunnitellut omaa kalenteriani kisaohjelman mukaisesti tänä vuonna, niinkuin ennen.
Eikä ole kyllä tappiotkaan niin kirpaiseet kuin joskus, eikä myöskään voitot (no, niitä nyt ei ole montaa tullutkaan) nostaneet halua heittää paitaa pois, riisua munasilleen ja mennä kylänraitille sekoilemaan pariksi päiväksi.
Toisaalta eihän tuosta ole kuin vähän yli vuosi, kun viimeksi oli kyllä baila-bailameininkiä ihan viimeisen päälle, kun Laine, Pulju, Aho ja kumppanit liitelivät taivaissa ja hoitivat Pojan kotiin. Silloin oli kyllä mukavata.
Kait tää nyt sitten vaan on tällainen välivuosi. Toivotaan niin.
Puljujärvi tuli kyllä älyttömän kovalla energialla Ranska-peliin, mutta sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa. Tshekkiä vastaan oli pari yksittäistä väläytystä, mutta eilen ei kyllä Pulju esittänyt mitään. Lisäksi kun huomioidaan useat tyhmät "junnumokat", niin vähän ainakin itseäni pelottaisi peluuttaa häntä esimerkiksi puolivälieräpelissä. Toki se on positiivista, että Pulju pääsee edes sinne maalintekopaikoille, mutta viimeiset ratkaisut ovat järjestään heikkoja. Uskon kyllä Puljujärvellä olevan edessä vielä valoisa tulevaisuus, mutta tämän hetken taso ei oikein vakuuta.
Pakko kyllä edelleen ihmetellä tuota Miro Aaltosen penkitystä. Pelasi pari ensimmäistä peliä ykkösketjussa, joka ei kovin hyvin toiminut ja siitä suoraan vilttiin. Seuraavassa pelissä Aaltosen olisi kyllä jo oltava kokoonpanossa. Turnaus on kuitenkin edennyt jo sen verran pitkälle, että pikkuhiljaa pitäisi olla ne lopulliset ketjukoostumukset kasassa. Olen melko varma, että Aho-Filppula, Savinainen-Pihlström ja Pyörälä-Kemppainen pelaavat kisat loppuun yhdessä, sillä nuo ovat ilmeisesti Marjamäen mielestä jotain tutkapareja, vaikka tulokset saattavatkin näyttää muuta. Parilla muutoksella seuraavaan peliin:
Aho - Filppula - Rantanen
Savinainen - M. Aaltonen - Pihlström
Pyörälä - Kemppainen - JMA/Pulju
Osala - Lajunen/Sallinen - Hännikäinen
Pakistosta erottaisin nyt vihdoin sen Jaakola-Lajunen parin:
Ohtamaa - Honka
Lehtonen - Hietanen
Järvinen - Lajunen
Jaakola - Kukkonen
Pakko kyllä edelleen ihmetellä tuota Miro Aaltosen penkitystä. Pelasi pari ensimmäistä peliä ykkösketjussa, joka ei kovin hyvin toiminut ja siitä suoraan vilttiin. Seuraavassa pelissä Aaltosen olisi kyllä jo oltava kokoonpanossa. Turnaus on kuitenkin edennyt jo sen verran pitkälle, että pikkuhiljaa pitäisi olla ne lopulliset ketjukoostumukset kasassa. Olen melko varma, että Aho-Filppula, Savinainen-Pihlström ja Pyörälä-Kemppainen pelaavat kisat loppuun yhdessä, sillä nuo ovat ilmeisesti Marjamäen mielestä jotain tutkapareja, vaikka tulokset saattavatkin näyttää muuta. Parilla muutoksella seuraavaan peliin:
Aho - Filppula - Rantanen
Savinainen - M. Aaltonen - Pihlström
Pyörälä - Kemppainen - JMA/Pulju
Osala - Lajunen/Sallinen - Hännikäinen
Pakistosta erottaisin nyt vihdoin sen Jaakola-Lajunen parin:
Ohtamaa - Honka
Lehtonen - Hietanen
Järvinen - Lajunen
Jaakola - Kukkonen
K
Kiekkokatsoja
Pudotuspelipaikka:
Tänä vuonna tuskin 10 pinnaa riittää jatkopaikkaan. 11pinnaakin voi olla rajoilla. 12 pinnaa pitäisi riittää. 13 ainakin.
Omissa käsissä vielä, jossa voitto Norjasta on pakko saada. Sveitsiltäkin 2-3pinnaa.
Peli on ollut epävarmaa. Hyökkäyspeli usein toivottaman hidasta, jossa viivelähdöillä pusketaan väkisin vastustajan pakettiin. Maalipaikoille ei siten päästä.
Tänä vuonna tuskin 10 pinnaa riittää jatkopaikkaan. 11pinnaakin voi olla rajoilla. 12 pinnaa pitäisi riittää. 13 ainakin.
Omissa käsissä vielä, jossa voitto Norjasta on pakko saada. Sveitsiltäkin 2-3pinnaa.
Peli on ollut epävarmaa. Hyökkäyspeli usein toivottaman hidasta, jossa viivelähdöillä pusketaan väkisin vastustajan pakettiin. Maalipaikoille ei siten päästä.
Varmasti on totta sekin, että nämä "pienet maat" ovat ottaneet maailman kärkimaita kiinni kehityksessä ja paljonkin, mutta sitten herää kysymys, että miten ihmeessä ne ovat sen tehneet?
Millä helvetin ilveellä joku Slovenia jossa on se kaksi jäähallia ja kirjaimellisesti kourallinen jääkiekon pelaajia, kykenee nostamaan tasoaan kun ei se maan väkiluku tai jääkiekon harrastajienkaan lukumäärä tuosta oleellisesti nouse tai ole noussut? Ja miksi taas vastaavasti Suomen taso sen kun laskee, vaikka harrastajamäärät ja jäähallit ja kaikki puitteet sen kun kasvavat vuosi vuodelta?
Sloveniassa ei ainakaan voi muuten nostaa tätä "Nuori Suomi-kaikki pelaa ja se se vasta onkin paskaa ja koko jääkiekkoilun tuhoava ajattelutapa"-korttia esiin, sillä siellä tosiaan ihan kirjaimellisesti kaikki pelaa ja melkein kaikki pelaa ihan maajoukkueessa asti. Ja hyvin pelaavatkin.
En muuten koskaan ole ymmärtänyt, että mitä negatiivista siinä muka voi olla, että nuorena annetaan kaikkien pelata? Millä tavalla se muka syö kenenkään kehitystä? Käsittämätön teoria mielestäni, että laaja harrastajapiiri ja kaikkien reilu kohtelu muka jotenkin estäisi tietyn eliittiporukan nousun maailman terävimpään kärkeen. Itse näen paljon tuhoisampana suuntana sen, että lätkä on menossa Suomessa vuosi vuodelta yhä enemmän rikkaiden kakaroiden eliittiharrastukseksi kohtuuttomien kustannusten takia ja siitä syystä moni pelaaja ei koskaan pääse nousemaan ammattilaistasolle, kun ei perheen taloudelliset resurssit riitä harrastusta tukemaan nuorena.
Ja kultalusikka perseessä koko elämänsä eläneet harvemmin ovat jäälläkään niitä kovimpia taistelijoita, joten siinä saattaa olla yksi syy, miksi Suomen kiekkoilun taso ei enää riitä kärkeen asti. Tähän viittaa myös se, että koko ajan harvemmin nähdään suomalaisilta pelaajilta kovia taklauksia tai verissäpäin tappeluita peleissä, jotka toimivat erittäin hyvinä taisteluhengen ja joukkuehengen luojana niissä kovimmissa paikoissa.
Toisaalta Sloveniakin taitaa olla melkoinen lintukoto ja Euroopan hyvinvointiasteikon kärkipään maita kaikilla mittareilla, joten ei se raadollinen elämäkään näytä kaikkea menestymisennälkää ja menestystä selittävän.
Netin myötä tietenkin tietotaitoa on (vaikkapa nyt youtube-videoiden kautta) saatavilla ihan kaikkialla samalla tavalla ympäri maapallon, eikä enää ole samalla tavalla merkitystä sillä millaisia valmentajia missäkin on, vaan oma-aloitteinen tiedonhaku on noussut koko ajan tärkeämmäksi ja se selittää osaltaan sen miksi tasoerot maiden välillä ovat kaventuneet.
Mutta joku tässä Suomen meiningissä nyt mättää ja pahasti. Ei tästä nyt voi yksinomaan valmentajia syyttää. Olisi aikamoista sattumaa, että juuri tälle vuodelle Leijoniin olisi sattunut kaksi historian paskinta valmentajaa (Rautakorpi ja Marjamäki), jotka nyt vain sattuivat sattumalta tyrimään kaiken niin maan perusteellisesti, ettei edes huippupelaajista saaneet mitään irti. Ei, kyllä tämä ongelma on paljon syvempi, pakko olla. Kun vaan tietäisi mistä tämä johtuu.
Ihan henkilökohtaisellakin tasolla olen kummastellut omaa tämän vuoden innottomuutta seurata maajoukkuepelejä. Tämä kulunut vuosi on ollut ensimmäinen varmaan koskaan kun en ole hyppinyt innosta kattoon kun MM-kisat ovat taas alkaneet ja seurannut kurkku suorana huutaen jokaikistä matsia Leijona-paita päällä.
Ennen yhdenkin matsin missaaminen tuntui maailmanlopulta, nyt on hyvä jos jaksaa edes sivusilmällä seurata pelin alusta loppuun asti. Ei tuota vaikeuksia mennä vaikkapa paskalle ja kahvinkeittoon kesken erän. Enkä todellakaan ole suunnitellut omaa kalenteriani kisaohjelman mukaisesti tänä vuonna, niinkuin ennen.
Eikä ole kyllä tappiotkaan niin kirpaiseet kuin joskus, eikä myöskään voitot (no, niitä nyt ei ole montaa tullutkaan) nostaneet halua heittää paitaa pois, riisua munasilleen ja mennä kylänraitille sekoilemaan pariksi päiväksi.
Toisaalta eihän tuosta ole kuin vähän yli vuosi, kun viimeksi oli kyllä baila-bailameininkiä ihan viimeisen päälle, kun Laine, Pulju, Aho ja kumppanit liitelivät taivaissa ja hoitivat Pojan kotiin. Silloin oli kyllä mukavata.
Kait tää nyt sitten vaan on tällainen välivuosi. Toivotaan niin.
Seuraatko edes jääkiekkoa? Koska tällä hetkellä haukut suomen juniorituotantoa, joka on juuri lähtenyt uuteen nousuun ja saadaan taitavia pelaajia, jotka menee NHL ykköskierroksilla. Aikaisemmin meiltä tuli juuri näitä 3-4 kentän jätkiä, jotka kyllä taistelee, repii ja raastaa, mutta ei ne osaa maaleja tehdä tai hyökätä sen kummemmin.
Aika absurdia luulla, että tämä huono menestys johtuisi jotenkin meidän juniorituotannosta ja mitä siellä opetetaan. Kyllä tässä on ihan kyse valmentajan paskuudesta, jonka takia pelaajat näyttää huonommilta mitä ne on ja samalla on mentaalipuoli aivan retuperällä ja ei taistella sen takia.
Ja MM-kisat menettää hohtoaan. Nämäkin kisat olisivat aivan älyttömästi kiinnostavammat jos siellä olisi pelaamassa pelkästään Laine. Puhumattakaan kumppaneista Ristolainen, Barkov, Granlundit, Koivu jne jne. Nää kisat on vaan joka vuosi ja noi pelaajat ehtii niihin myöhemminkin. Jos kisat taas pelattaisiin edes joka toinen vuosi, niin varmasti tulisi porukka mukaan innokkaammin. Se ei taas ole iihf kannalta fiksua, koska rahaa tulee näinkin ihan perkeleesti
- Tila
- Viestiketju on suljettu.