Miten koet ajan?

[Freddie Freeloader]

Filosofisessa katsannossa ei ole olemassa muuta kuin nykyhetki, koska menneisyyttä ei enää ole ja tulevaisuutta ei vielä ole.

Toisaalta voidaan ajatella, että nykyhetkeä ei ole olemassa, koska se on siinä samassa muuttunut jo menneisyydeksi, kun sen käsitettä ryhtyy pohtimaan tai yrittää aistia sen.

Ei siis ole olemassa menneisyyttä, nykyhetkeä eikä tulevaisuutta. Näin ollen aikaa ei ole olemassa.

 

[Evil]

Ei siis ole olemassa menneisyyttä, nykyhetkeä eikä tulevaisuutta. Näin ollen aikaa ei ole olemassa.

Onkos sitten mitään olemassa? Minne vedät rajaa, kun ajatellaan abstraktia ja konkreettista? Jos konkreettinen on olemassa tässä ajassa, mutta aikaa ei ole, niin onko se konkreettinenkin pelkkää harhaa?

 

[Freddie Freeloader]

Onkos sitten mitään olemassa? Minne vedät rajaa, kun ajatellaan abstraktia ja konkreettista? Jos konkreettinen on olemassa tässä ajassa, mutta aikaa ei ole, niin onko se konkreettinenkin pelkkää harhaa?

No kyllä nuo rummut tuossa olohuoneen nurkassa ainakin ovat olemassa, koska niitä paukuttamalla saa aikaiseksi jumalattoman metelin. Aika sen sijaan ei ole, koska se ei näy, ei haise, ei tunnu miltään, eikä siitä lähde minkäänlaista ääntä.

 

[Evil]

No kyllä nuo rummut tuossa olohuoneen nurkassa ainakin ovat olemassa, koska niitä paukuttamalla saa aikaiseksi jumalattoman metelin. Aika sen sijaan ei ole, koska se ei näy, ei haise, ei tunnu miltään, eikä siitä lähde minkäänlaista ääntä.

Samalla tavoin olen aina ajatellut vitamiineista. "Syö porkkanat, niissä on vitamiineja!" Mitä vitun vitamiineja? Mitä ne on? Onko niitä edes, en mie ainakaan ole ikinä nähnyt yhtään vitamiinia. Jos vitamiini kaatuu metsässä, kuuluuko siitä ääntä?

 

[Freddie Freeloader]

Samalla tavoin olen aina ajatellut vitamiineista. "Syö porkkanat, niissä on vitamiineja!" Mitä vitun vitamiineja? Mitä ne on? Onko niitä edes, en mie ainakaan ole ikinä nähnyt yhtään vitamiinia. Jos vitamiini kaatuu metsässä, kuuluuko siitä ääntä?

Opettivat meille yliopistossa, että on olemassa sataulotteinen vektoriavaruus, vaikkei olekaan, koska sellaista ei voi olla olemassa, mutta on silti. Selkiskö?

Vitamiinit on niitä, joita urheilijat syö, että niiden kasvolihakset kasvaisivat isoksi. Väittävät tosin samanaikaisesti, etteivät ole syöneet vitamiineja, joten liekö noita sittenkään olemassa?

 

[Evil]

Opettivat meille yliopistossa, että on olemassa sataulotteinen vektoriavaruus, vaikkei olekaan, koska sellaista ei voi olla olemassa, mutta on silti. Selkiskö?

Vitamiinit on niitä, joita urheilijat syö, että niiden kasvolihakset kasvaisivat isoksi. Väittävät tosin samanaikaisesti, etteivät ole syöneet vitamiineja, joten liekö noita sittenkään olemassa?

OK, point taken. Pysy sie siellä abstraktioissa ja jätä mulle konkretia.

Jälkimmäisestä tulee mieleen Jevgeni Malkin, mutta saatan olla vain ennakkoluuloinen russofobi joten ei siitä sen enempää.

 

[cottonmouth]

Pohdintaa ajasta.

Aivan helvetin hieno kirjoitus. Ei se sinne ajan taakse kuulu, mutta kiitos.

 

[attendo]

Ajan virrassa kuljen ja kuuntelen ajatuksiani, olenko elänyt vai ajelehtinut? Tullut olen siihen tulokseen, ettei aikaa voi varastaa tai säästää, sillä aika on liian nopea,ei sitä kiinni saa. Ihmisen aika on elämän ja kuoleman välissä ja niissä pienissä ohikiitävissä onnen hetkissä joita aika tarjoaa on elämän suola.

Kiitos sinulle, joka kulutit aikaasi lukeaksesi tämän vaatimattoman ajatukseni ajasta.

 

[Ollakseni]

Voiko aikaa kokea muuten kuin suhteellisesti?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Voiko aikaa kokea muuten kuin suhteellisesti?

Aikaa voi kokea samalla tavoin kuin esim. matkaa, pinta-alaa tai tilavuutta. Ihan absoluuttisista asioista on näiden kohdalla kyse. Kokemus ajan, pinta-alan tai tilavuuden suuruudesta voi toki olla jotakin muuta kuin absoluuttista. Kellotaulua tuijottaen yhden minuutin kestävä ajan kokemus lienee, khm, minuutin mittainen kokemus, kun subjektiivisten kokemusten aikaansaama ajantajun "resonanssi" pyritään tällä tavoin minimoimaan.

Vaan entäpä jos ihminen sijoitetaan 100 hehtaarin kokoisen peltoaukean keskelle? En usko että pinta-alakokemus poikkeaa merkitsevästi tilanteesta, jossa sama henkilö tarkastelee vastaavaa tilaa jossakin toisaalla. Toki vesialue- tai erämaakokemus saattavat tulla vastaanotetuiksi toisin, vaikka havainnoitava pinta-ala olisi sama.

Seuraavaksi voimmekin käsitellä 440 Hz taajuudella värähtelevän kielisoittimen A-äänen kokemisen suhteellisuutta.

 

[Ollakseni]

Aikaa voi kokea samalla tavoin kuin esim. matkaa, pinta-alaa tai tilavuutta. Ihan absoluuttisista asioista on näiden kohdalla kyse. Kokemus ajan, pinta-alan tai tilavuuden suuruudesta voi toki olla jotakin muuta kuin absoluuttista. Kellotaulua tuijottaen yhden minuutin kestävä ajan kokemus lienee, khm, minuutin mittainen kokemus, kun subjektiivisten kokemusten aikaansaama ajantajun "resonanssi" pyritään tällä tavoin minimoimaan.

Vaan entäpä jos ihminen sijoitetaan 100 hehtaarin kokoisen peltoaukean keskelle? En usko että pinta-alakokemus poikkeaa merkitsevästi tilanteesta, jossa sama henkilö tarkastelee vastaavaa tilaa jossakin toisaalla. Toki vesialue- tai erämaakokemus saattavat tulla vastaanotetuiksi toisin, vaikka havainnoitava pinta-ala olisi sama.

Seuraavaksi voimmekin käsitellä 440 Hz taajuudella värähtelevän kielisoittimen A-äänen kokemisen suhteellisuutta.

Väitän että tilan kokemiseen vaikuttavat tilassa olevat oliot. Puut, kasvit, eläimet, ihmiset, kivet jne. 100 hehtaaria on kovin erilainen kokemus riippuen siitä onko peltoaukealla vai metsässä. Täten voinemme todeta myös tilan kokeminen olevan subjektiivista. Samoin aikaa voidaan kokea monella eri tavalla riippuen siitä onko kiire jonnekin, odottaako jotakin, onko seuraa, onko yksin, löytyykö kiinnostavaa tekemistä. Varmasti olemme kaikki kokeneet tilanteita joissa aika tuntuu matelevan hitaasti eteenpäin, vaikka oikeasti aika ei kulje yhtään eri tavalla kuin muulloinkaan.

Koska kysymyksenä oli "Miten koet ajan?" on hankala tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen että kysyttiin yksilön subjektiivista kokemusta ajasta. Objektiivisessa tarkastelussa sillä miten jokin koetaan (tässä tapauksessa aika) on hyvin vähän mitään olennaista merkitystä.

 

[attendo]

Niin, puhutaan mitä puhutaan ja vaikka suhteellisuusteorian kaavojen avulla sitä yritetään todistaa, että ajankulu on aina sama, niin ei ole. Tunti striptease-baarissa kuluu huomattavasti nopeammin kuin tunti teatterissa. Ajanjatkumo on aina miehelle epäedullinen ja siitä pitää huolen vanha kunnon neiti aika, tuo katkera vanhapiika.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Tuosta ajankulusta ja vanhenemisesta sen verran, että aina välillä tuntuu, ettei se aika menekään niin nopeasti. Esimerkiksi olin noin vuosi sitten lomalla Thaimaassa kaksi viikkoa ystäväni kanssa ja silloin aika tuntui menevän jopa hitaammin, kuin normaalisti. Kaksi viikkoa siis riitti vallan mainiosti ka tuntui, kuin olisimme olleet kuukauden. Nyt varmaan moni lukija miettii, että kuinka paska reissu teillä oikein oli. No ei yhtään vaan päin vastoin: A-luokan reissu niin kuin kaikki reissuni. Tämä ei ole ainut kerta kun ulkomailta tullessani näin mietin. Yleensä lomanvietto tutussa ympäristössä menee kuin siivillä, mutta uudessa kohteessa näin ei ainakaan omalla kohdallani käy.

Paluumatka on aina "lyhyempi", kuin meno-.

Tottakai aika on suhteellista. Toiselle tunti on paljon ja toiselle vähän. Onko se sitten kuitenkaan riittävästi jos esim ajat Lahdesta Helsinkiin?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Väitän että tilan kokemiseen vaikuttavat tilassa olevat oliot. Puut, kasvit, eläimet, ihmiset, kivet jne. 100 hehtaaria on kovin erilainen kokemus riippuen siitä onko peltoaukealla vai metsässä. Täten voinemme todeta myös tilan kokeminen olevan subjektiivista. Samoin aikaa voidaan kokea monella eri tavalla riippuen siitä onko kiire jonnekin, odottaako jotakin, onko seuraa, onko yksin, löytyykö kiinnostavaa tekemistä. Varmasti olemme kaikki kokeneet tilanteita joissa aika tuntuu matelevan hitaasti eteenpäin, vaikka oikeasti aika ei kulje yhtään eri tavalla kuin muulloinkaan.

Aivan totta. Nyt tulee kuitenkin erottaa toisistaan kaksi asiaa, eli pinta-alan kokeminen ja "tilassa olevien olioiden" kokeminen. Tiiviisti rakennetuissa kaupunkikeskustoissa on pahuksen hankala hahmottaa edes hehtaarin kokoista maa-aluetta katutasossa, koska vieri vieressä jököttävät rakennukset vaikeuttavat pinta-alan havainnointia merkittävästi. Sadasta hehtaarista nyt puhumattakaan. Rakennuksilla ei tietenkään ole mitään osuutta siihen, että niiden peittämää tonttimaata voidaan kuvata pinta-alan mittayksiköillä. Määrätty pinta-ala, esim. neliömetri, hehtaari tai 1000 neliökilometriä, sijoittuu jatkuvasti havainnoitsijan ympäristöön, silla maapallolla ei ole pinta-alasta vapaata "epäpintaa" lainkaan. Pinta-alalle sijoittuvat objektit toki saattavat hankaloittaa pinta-alan muodostamalta tasolta käsin tehtävää visuaalista havainnointia, mutta tällöin kyse on näiden objektien kokemisesta.

Ihan sama juttu ajan kokemisen suhteen, ainakin jos ajan käsite rajataan koskemaan ainoastaan lineaarista aikakäsitystä. Jos arkikielistä ilmaisua käyttäen "aika tuntuu pitkältä", niin kyse on tällöin esim. oman tylsistymisen havainnoimisesta. Minuutin kestävän lineaarisen aika-akselin pätkän havainnoimiseen kuluu kuitenkin joka tapauksessa 60 sekuntia. On tietenkin aivan eri asia havainnoida ajan funktiona esimerkiksi kiinnostavaa urheilutapahtumaa, jännittävää elokuvaa tai intensiivistä omaa työskentelyä, kuin käkkimistä 30 asiakkaan mittaisen jonon perällä riistomarketin kassalla, tai seisoskelemista räntäsateessa odottamassa selvästi aikataulustaan myöhässä olevaa bussia saapuvaksi. Näissä tapauksissa ei kuitenkaan koeta faktisesti aikaa, vaan koetaan aika-akselin tietylle alueelle sijoittuvia tapahtumia, tai jäädään paitsi aika-akselin pätkältä puuttuvien tapahtumien kokemiselta.

Toki nykyaikaisessa työelämässä esiintyy tavan takaa tilanteita, joissa työpäivän tai edes vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän töiden valmiiksi saattamiseen. "Liian nopea ajan kuluminen" ei ole kovin vakuuttava selitys, mikäli töiden hidasta etenemistä joutuu perustelemaan esimiehelle. Vika hidasteluun voi olla työntekijässä, tiimissä, esimiehissä, organisaatiokulttuurissa, yhteistyökumppaneissa, sähkökatkoissa tai vaikka Paavissa, mutta ei ajassa. Karkauspäivän olemiset tai olematta olemiset kalenterissa ovat nekin tiedossa jo etukäteen, ja karkaussekunnista nyt ei tarvitse välittää muutenkaan hevon persettä.

 

[H.Incandenza]

Sarjana toisiaan seuraavia pettymyksiä.

No, en oikeasti. Mutta oli jotenkin niin naseva.

Eikö aika ole aika teoreettinen käsite?

 

[Prof. Puck]

Harjoittelen uutterasti (edelleen) tässä hetkessä olemista ja elämistä ja se vaikuttaa aika paljon myös siihen, miten ajan koen. En ole kovinkaan nostalgikko, joten huomaan itsestäni, etten mielelläni katso taaksepäin, vaikka varmasti toisinaan syytä olisikin.

Samalla tapaa olen yrittänyt, varsin tietoisesti, opetella pois liiallisesta suunnittelusta, joka on allekirjoittaneelle ollut läpi elämän yksi suurimmista heikkouksista... taipumus perfektionismiin... vaikka onhan elämä opettanut, ei sillä!

Tässä hetkessä elämistä, mutta ei kuitenkaan sillä tavalla, etteikö pitkän tähtäimen suunnitelmia olisi. Tässä hetkessä eläminen on ainakin allekirjoittaneelle ollut (ajallisesti, heh) pitkä oppimisprosessi ja vieläkin toisinaan haastavaa.,, ettei osaa kunnolla pysähtyä tähän hetkeen ja nauttia siitä sillä volyymilla minkä se ansaitsisi. Kun tästä hetkestä saa kunnolla kiinni myös kokemuksen tasolla, niin se on hieno tunne se!

 

[cottonmouth]

omassa mielessä vuosi muistuttaa muutoin kellotaulua, mutta tammikuu on kello yhdentoista ja kahdentoista välillä eli vuosi kulkee vastapäivään.

Ihanaa, että on ihmisiä, jotka ajattelevat oikein.

Juurikin näin. Juuri eilen ollaan siirrytty kellotaulun 11 alapuolelle. Mistähän itse asiassa ko. malli tulee. Minulla se on ainakin ihan selkäytimessä, ja jotenkin on helppo ajatella, että kevät on lännen puolella ja syksy idän, jos taas vertaa kompassiin.

Olin hetken, että mitä helvettiä toi sönköttää? Näinhän se kuuluu ajatella, eli vanhaa kunnon viisarikelloa painetaan väärään suuntaan. Tammikuu sijoittuu 12 ja 11 väliin, helmikuu taas 11 ja 10 väliin ja siitä sitten loogisesti maaliskuu 10 ja 9 väliin jne. Eiks ni?

 

[Pekkis]

Ihanaa, että on ihmisiä, jotka ajattelevat oikein.

Kiitos tästä. Tuntuu tosiaan oudolta, että tätä voi toisinkin ajatella.

Viikon ajattelen taas seuraavasti. Maanantaista perjantaihin mennään samaan suuntaan, mutta lauantaihin käännytään 90 astetta oikealle. Sunnuntai tulee samassa suunnassa siihen perään, mutta uuteen maanantaihin täytyy kyllä kääntyä reilusti takaoikealle. Eikös siitä tule sitten suorakulmainen kolmio?

 

[sinikettu]

Ihanaa, että on ihmisiä, jotka ajattelevat oikein.

Kiitos tästä. Tuntuu tosiaan oudolta, että tätä voi toisinkin ajatella.

Kulkeeko teidän kello vai vuodenajat taaksepäin? Mulla ei kummatkaan.

 

[cottonmouth]

Kulkeeko teidän kello vai vuodenajat taaksepäin?

@Pekkis puolesta en osaa vastata, mutta omasta puolestani;

Vuodet ja vuodenajat kulkevat toistuvissa sykleissä, joissa ei varsinaisesti ole käsitteitä eteenpäin tai taaksepäin, vain loputon jatkumo. Tämä jatkumo sattuu mielessäni asettumaan kellotaulun muotoon ja visualisoituvan kulkemaan vastapäivään. Mitään tekemistä seinällä fyysisesti nököttävän kellotaulun kanssa tuolla ajatuskuviolla ei sinänsä ole, muuta kuin kulttuurin tuottama verrokki.

 

[pernaveikko]

Miksi tätäkin pitää ylianalysoida. Aikoja on kahdenlaisia. Milloin tämä typerä työpäivä loppuu ja monelta peli alkaa.

 

[Sanainen arkku]

Minun vuoteni alkaa syksystä. Siis kuin kouluvuosi, lätkäkausi jne.
Tähän kuvioon liittyy myös se, että vuoden lopussa on se palkinto, kesä ja loma.

Sidon tapahtumia aikaa dokumentoiviin isompiin, mutta kohtalaisen säännöllisin väliajoin vaihtuviin yhteyksiin: missä olin silloin töissä, missä asunnossa asuin, millä autolla johonkin kokemukseen ajoin jne...

Tästä isompiin lohkoihin elämä jakaantuu ennen / jälkeen naimisiin menon.

 

[Hera80]

Olen oppinut olemaan määrittelemättä aikaa. Aika on aikaa. Elämä on käsikirjoitus, jossa nykyhetki on menneisyyden täyttymistä ja tulevaisuuteen valmistautumista. Tässä tilassa sydämmen ja mielen välinen yhteistyö pääsee intuitiiviseen tilaan, eikä mieli enää ylikirjoita sisäisentiedon viestejä. Näin jää mielelle enemmän tilaa ja sen kautta koko elimistö pääsee säätymään omaan rytmiin. Ei enää kiirettä ei enää stressiä. Aikaa on, ihmiset on ja elämä on. Kaikki soljuu sujuvasti ja olen aivan uudenlaisella taajuudella.

 

[Orvo Muusi]

Pieni off topic: Fingerpori 30.12.2016

 

[Virveliä kainaloon]

En koe. Aika vain on. Mä teen omia juttuja, mä en ehdi tällaista miettiä.