"Tekijäkollektiivin" kirjoittama kirja Neuvostoliitto vuodelta 1958 (kirjoitettu 1957) on kieltämättä hyvin absurdi ja hämmentävä teos. Kirjaa lukiessa ei voinut olla oikeastaan kuin muutamissa kohdin aivan varma siitä, että esitetyt lukemat pitävät jotakuinkin paikkansa ja että tiedoissa on varmasti totuudenperää - lukuisissa (sadoissa) muissa kohdissa tilanne oli vääjäämättä se, että koskaan ei voinut olla varma siitä, että onko lukema edes lähelläkään totuutta tai että onko edes mitään todellista konkreettista tilastoa olemassakaan josta lukemat on lainattu.
Kirjassa vertailtiin hyvin mielenkiintoisella tapaa kehityksen etenemistä Neuvostoliitossa. Lukuisia kertoja esitettiin asiat seuraavalla tapaa "tuotanto on kasvanut x kertaiseksi vuoteen 1913 verrattuna" mutta mitään todella konkreettisia lukemia ei tuotu esille, eikä tietty huomioitu sitä, että esim. koneellistumisen myötä tuotanto tietenkin kasvaa olennaisen paljon.
Avain kuten mielenkiintoisia olivat vertailut muihin maihin, saattoi lukea "Neuvostoliitto tuottaa x viljelykasvia x kertaa enemmän kuin (joukko läntisiä maita)" mutta näissäkään kohdissa ei mainittu tarkkoja lukemia joiden perusteella lukija pääsisi tarkastelmaan lukujen todellisuutta.
Ja tietenkin mielenkiintoista oli lukea monessa kohdin painotettuna maininta "Neuvostoliitto on tässä tilastossa ensimmäisenä maailmassa" etc.
Toisaalta kirjassa paljastuu kiehtova ristiriita sen välillä millaisena kirjassa neuvostoyhteiskunta on kuvattu ja millainen se todellisuudessa on ollut. Kirjassa kerrotaan lukuisista edistyksellisistä kehitysaskeleista, asuntorakentamisen laajuudesta, siitä kuinka valtio takaa kaikille kaiken tarpeellisen etc. etc. Kirjassa on myös esitelty kiehtovalla tavalla se kuinka palkkaus muodostuu, kuinka ajatuksen tasolla hyvän työntekijän olisi ollut mahdollista saada enemmän kuin huonon, mikä ei sitten todellisuudessa pitänyt paikkaansa - kuten ei mikään muukaan kirjassa esitetty asia. Ei teollisuus tai maanviljely kyennyt tarjoamaan kaikille kaikkea tms. Toki sivulauseessa muutaman kerran viitataan siihen, että parannettaa vielä on.
Samoin kirjassa oli taloudesta, verotuksesta ja jopa yksityisomistuksesta kirjoitettu kiehtovalla tavalla - maa olisi ollut ihannevaltio matalasta verotuksesta haaveileville ihmisille.
Se millaisena kirjassa neuvostoyhteiskunta on kuvattu eroaa todellisuudesta todella paljon, kirjaa lukiessa tuli oikeastaan mieleeni ajatus satukirjan lukemisesta. Propagandaahan se toki oli, ja tämä suomennettu teos tarkoitettu maan kritiikittömille ihailijoille täällä Suomessa ja kenties myös hämäämään lukuista joukkoa ihmisiä. Moni varmasti ajattelee, että aikansa tuote mutta oikeastaan se millaisina kirjassa asiat esitettiin ei juurikaan eronnut siitä millaisina ne esitettiin 80-luvulla Neuvostoliitto-lehdessä, jota säännöllisesti uteliaisuudesta kirjastossa luin.
Tietyssä mielessä kirjaa voi suositella luettavaksi, se on oivallinen matka neuvostoyhteiskuntaan kun sitä lukiessa on mahdollisuus peilata kirjan välittämää todellisuutta siihen todellisuuteen mikä maassa oikeasti vallitsi.
vlad.
Kirjassa vertailtiin hyvin mielenkiintoisella tapaa kehityksen etenemistä Neuvostoliitossa. Lukuisia kertoja esitettiin asiat seuraavalla tapaa "tuotanto on kasvanut x kertaiseksi vuoteen 1913 verrattuna" mutta mitään todella konkreettisia lukemia ei tuotu esille, eikä tietty huomioitu sitä, että esim. koneellistumisen myötä tuotanto tietenkin kasvaa olennaisen paljon.
Avain kuten mielenkiintoisia olivat vertailut muihin maihin, saattoi lukea "Neuvostoliitto tuottaa x viljelykasvia x kertaa enemmän kuin (joukko läntisiä maita)" mutta näissäkään kohdissa ei mainittu tarkkoja lukemia joiden perusteella lukija pääsisi tarkastelmaan lukujen todellisuutta.
Ja tietenkin mielenkiintoista oli lukea monessa kohdin painotettuna maininta "Neuvostoliitto on tässä tilastossa ensimmäisenä maailmassa" etc.
Toisaalta kirjassa paljastuu kiehtova ristiriita sen välillä millaisena kirjassa neuvostoyhteiskunta on kuvattu ja millainen se todellisuudessa on ollut. Kirjassa kerrotaan lukuisista edistyksellisistä kehitysaskeleista, asuntorakentamisen laajuudesta, siitä kuinka valtio takaa kaikille kaiken tarpeellisen etc. etc. Kirjassa on myös esitelty kiehtovalla tavalla se kuinka palkkaus muodostuu, kuinka ajatuksen tasolla hyvän työntekijän olisi ollut mahdollista saada enemmän kuin huonon, mikä ei sitten todellisuudessa pitänyt paikkaansa - kuten ei mikään muukaan kirjassa esitetty asia. Ei teollisuus tai maanviljely kyennyt tarjoamaan kaikille kaikkea tms. Toki sivulauseessa muutaman kerran viitataan siihen, että parannettaa vielä on.
Samoin kirjassa oli taloudesta, verotuksesta ja jopa yksityisomistuksesta kirjoitettu kiehtovalla tavalla - maa olisi ollut ihannevaltio matalasta verotuksesta haaveileville ihmisille.
Se millaisena kirjassa neuvostoyhteiskunta on kuvattu eroaa todellisuudesta todella paljon, kirjaa lukiessa tuli oikeastaan mieleeni ajatus satukirjan lukemisesta. Propagandaahan se toki oli, ja tämä suomennettu teos tarkoitettu maan kritiikittömille ihailijoille täällä Suomessa ja kenties myös hämäämään lukuista joukkoa ihmisiä. Moni varmasti ajattelee, että aikansa tuote mutta oikeastaan se millaisina kirjassa asiat esitettiin ei juurikaan eronnut siitä millaisina ne esitettiin 80-luvulla Neuvostoliitto-lehdessä, jota säännöllisesti uteliaisuudesta kirjastossa luin.
Tietyssä mielessä kirjaa voi suositella luettavaksi, se on oivallinen matka neuvostoyhteiskuntaan kun sitä lukiessa on mahdollisuus peilata kirjan välittämää todellisuutta siihen todellisuuteen mikä maassa oikeasti vallitsi.
vlad.