Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[ms.qvist]

"Tekijäkollektiivin" kirjoittama kirja Neuvostoliitto vuodelta 1958 (kirjoitettu 1957) on kieltämättä hyvin absurdi ja hämmentävä teos. Kirjaa lukiessa ei voinut olla oikeastaan kuin muutamissa kohdin aivan varma siitä, että esitetyt lukemat pitävät jotakuinkin paikkansa ja että tiedoissa on varmasti totuudenperää - lukuisissa (sadoissa) muissa kohdissa tilanne oli vääjäämättä se, että koskaan ei voinut olla varma siitä, että onko lukema edes lähelläkään totuutta tai että onko edes mitään todellista konkreettista tilastoa olemassakaan josta lukemat on lainattu.

Kirjassa vertailtiin hyvin mielenkiintoisella tapaa kehityksen etenemistä Neuvostoliitossa. Lukuisia kertoja esitettiin asiat seuraavalla tapaa "tuotanto on kasvanut x kertaiseksi vuoteen 1913 verrattuna" mutta mitään todella konkreettisia lukemia ei tuotu esille, eikä tietty huomioitu sitä, että esim. koneellistumisen myötä tuotanto tietenkin kasvaa olennaisen paljon.

Avain kuten mielenkiintoisia olivat vertailut muihin maihin, saattoi lukea "Neuvostoliitto tuottaa x viljelykasvia x kertaa enemmän kuin (joukko läntisiä maita)" mutta näissäkään kohdissa ei mainittu tarkkoja lukemia joiden perusteella lukija pääsisi tarkastelmaan lukujen todellisuutta.

Ja tietenkin mielenkiintoista oli lukea monessa kohdin painotettuna maininta "Neuvostoliitto on tässä tilastossa ensimmäisenä maailmassa" etc.

Toisaalta kirjassa paljastuu kiehtova ristiriita sen välillä millaisena kirjassa neuvostoyhteiskunta on kuvattu ja millainen se todellisuudessa on ollut. Kirjassa kerrotaan lukuisista edistyksellisistä kehitysaskeleista, asuntorakentamisen laajuudesta, siitä kuinka valtio takaa kaikille kaiken tarpeellisen etc. etc. Kirjassa on myös esitelty kiehtovalla tavalla se kuinka palkkaus muodostuu, kuinka ajatuksen tasolla hyvän työntekijän olisi ollut mahdollista saada enemmän kuin huonon, mikä ei sitten todellisuudessa pitänyt paikkaansa - kuten ei mikään muukaan kirjassa esitetty asia. Ei teollisuus tai maanviljely kyennyt tarjoamaan kaikille kaikkea tms. Toki sivulauseessa muutaman kerran viitataan siihen, että parannettaa vielä on.

Samoin kirjassa oli taloudesta, verotuksesta ja jopa yksityisomistuksesta kirjoitettu kiehtovalla tavalla - maa olisi ollut ihannevaltio matalasta verotuksesta haaveileville ihmisille.

Se millaisena kirjassa neuvostoyhteiskunta on kuvattu eroaa todellisuudesta todella paljon, kirjaa lukiessa tuli oikeastaan mieleeni ajatus satukirjan lukemisesta. Propagandaahan se toki oli, ja tämä suomennettu teos tarkoitettu maan kritiikittömille ihailijoille täällä Suomessa ja kenties myös hämäämään lukuista joukkoa ihmisiä. Moni varmasti ajattelee, että aikansa tuote mutta oikeastaan se millaisina kirjassa asiat esitettiin ei juurikaan eronnut siitä millaisina ne esitettiin 80-luvulla Neuvostoliitto-lehdessä, jota säännöllisesti uteliaisuudesta kirjastossa luin.

Tietyssä mielessä kirjaa voi suositella luettavaksi, se on oivallinen matka neuvostoyhteiskuntaan kun sitä lukiessa on mahdollisuus peilata kirjan välittämää todellisuutta siihen todellisuuteen mikä maassa oikeasti vallitsi.

vlad.

 

[Iso-Olli]

Tulipas luettua Reijo Mäen Kolmijalkainen mies. Oli taattua Vares kamaa, joka uppoaa ainakin minuun paremmin kuin hyvin. Seuraavaksi olisi vuorossa Matti Laineen Pahojen miesten seura. Ensimmäinen kerta, kun on Laineen kirja kädessä, mutta odotukset ovat kyllä korkealla.

 

[Glove]

Käytännön lihashuolto :) Nyt vaan miettimään, miten kirjan oppeja voisi viedä tuonne valmennushommiin.

 

[ms.qvist]

Vaihteeksi tuli tartuttua scifiin ja luettua Stanislaw Lemin Voittamaton.

Teos on minulle tuttu 80-luvulta, jolloin luin sen ensimmäistä kertaa mutta aikaa siitä on vierähtänyt jo niin paljon etten enää muistanut teoksesta kuin ne pääpiirteet, joten tavallaan tuli tunne kuin olisin lukenut kirjan ensimmäistä kertaa, koska sen verran hatarat muistikuvani olivat.

Teininä luin Lemin teoksia paljonkin, lähes kaikki maakuntakirjaston hyllyiltä löytyvät Lemit tuli luettua läpi ja tuolloin pidin todella paljon hänen tyylistä kirjoitta ja kertoa tarinansa henkilöiden, tapahtumien, paikkojen, teknisten asioiden ja tietenkin mitä erilaisimpien älyllisten muotojen kohtaamisten kautta. Tuolloin teininä suurin suosikkini oli Solaris - josta pidän edelleenkin paljon ja luinkin sen uudelleen tuossa jokin aika sitten. Toinen suosikeistani oli juuri Voittamaton, jossa (teininä siis) kerronnassa Lemin onnistui oivallisella tavalla yhdistää ihmisen ja tekniikan kohtaaminen oudossa ympäristössä täysin tuntematon älyllisen "sivilisaation" kanssa tai oikeammin tavallaan "sivilisaatio" on väärä sana kuvaamaan tätä teknistä elämänmuotoa. Ennemminkin kyse on tavallaan yhteisöstä ja sivilisaatiosta jota voi verrata maassa eri hyönteisten yhteiskuntiin, jossa yksittäinen hyönteinen on älyllisesti hyvin vajavainen mutta yhdessä - kollektiivina -ne saavat aikaan todella paljon ja niiden saavutuksia voi pitää hienoina.

(Ja onhan minua lapsena ja teininä muurahaiset kiinnostaneet todella paljon ja kesäisin saatoin viettää tuntikausia tarkkaillen muurahaisten toimintaa ja toisinaan tein "kokeita" joissa katsoin kuinka muurahaiset työskentelevät jos kekoon laittaa madon tai jokun muun hyönteisen ja joskus tein näitä kokeita laittamalla pesään jonkun kuolleen eläimen raadon ja sitten päivittäin seurasin mitä raadolle tapahtuu. Toisinaan se oli jo kadonnut hyvin pian, olettaen joku ihminen tai eläin oli vienyt sen matkoihinsa mutta joinain kertoina sain kauankin aikaa seurata raadon käsittelyä muurahaisten toimesta).

Tavallaan Voittamaton oli säilyttänyt sen tehnonsa jonka vallassa olin ollut teininä kirjan luettuani ensimmäistä kertaa. Aivan niin hieno sei ollut kuin muistelin mutta kaikesta huolimatta kuitenkin oivallinen teos Stanislaw Lemiltä ja osoitti jälleen kerran sen miksi Lem oli aikanaan arvostettukin kirjailija. Voittamattomassa yhdistyi mielenkiintoisella tavalla kahden eri sivilisaation kohtaaminen, joskin ensimmäinen kohtaaminen tämän sivilisaation ja Kondorin sekä sen miehistön välillä oli jälkimmäisille hyvin tuhoisa eikä nimestään huolimatta Voittamaton miehistöineen vallan hyvin pärjännyt vaan kohtaaminen oli armoton ja raskas koituen monen miehen kohtaloksi. Reges III planeetta sivilisaatioineen koitui tavattoman monen ihmisen kohtaloksi.

Voittamaton ei ollut niin humaani ja voimakas kokemuksena mitä Solaris oli, mutta omalla tavallaan siitäkin huokui humaanius ja ihmisyys ja hyvin voimakkaasti myös uhrautuminen.

vlad.

 

[TosiFani]

Tänä kesänä on tullut luettua Jarkko Sipilän Takamäki sarjaa, kuudes kirja menossa. Mukavaa luettavaa, hyviä poliisiromaaneja. Välillä Sipilän tapa toistaa hahmojen elämänkertatietoja häiritsee, lienee seurausta tiiviistä lukutahdista. Toinen mitä Sipilä toistaa, on poliisien toimitavat.

Viime viikolla tuli luettua myös kesän pakollinen eli Mäen Cowboy. Kepeää, erittäin toimiva Vares, suosittelen.

Nyt vuorossa sarjan 13. kirja, kesäloma ei välttämättä riitä koko sarjan lukemiseen (14 kirjaa). Mukavaa luettavaa, varsinkin tiivillä tahdilla, kirjan henkilöt ovat tulleet tutuiksi.

 

[Luulajanpuisto]

Ei tästä kovin ylpeä voi olla, mutta Dean Koontzin Innocence tuli luettua loppuun pari päivää sitten. Olen jo pitkään epäillyt, että joka toinen Koontzin romaani on "luettava" ja joka toinen kauheaa paskaa. Todistusaineistona todettakoon, että tämä kuului siihen "luettavaan" luokkaan. Sen jälkeen yritin jatkaa samaisen kirjailijan Odd Apocalypse -kirjan lukemista. Ei onnistu.

Nyt on menossa Marko Hautalan Unikoira. Niinhän ne on kuin samaa puuta, nämä Hautalan romaanit, hyvässä ja pahassa.

 

[kyykäärme]

Ei tästä kovin ylpeä voi olla, mutta Dean Koontzin Innocence tuli luettua loppuun pari päivää sitten. Olen jo pitkään epäillyt, että joka toinen Koontzin romaani on "luettava" ja joka toinen kauheaa paskaa. Todistusaineistona todettakoon, että tämä kuului siihen "luettavaan" luokkaan. Sen jälkeen yritin jatkaa samaisen kirjailijan Odd Apocalypse -kirjan lukemista. Ei onnistu.

Koontzilla on hyviä kirjoja runsaasti, mutta nuo Odd Thomas -kirjat ovat huonoja. Minä olen kaikki suomennetut Koontzit lukenut, ja lähes kaikki löytyy hyllystä. Ei ole pitkään aikaan tullut lisää ainakaan suomeksi.

Viimeksi luin Arnaldur Indridasonin uusimman kirjan, joka sijoittuu aikaan, jolloin Islannissa pelattiin shakin mm-ottelua. Arnaldurin kirjoissa ei paljon vitsiä väännetä. Kaikki on tullut luettua.

 

[Musta Nuoli]

Andrzej Sapkowskin maanmainion Noituri- eli The Witcher -sarjan tuorein suomennos Tulikaste tuli luettua. Edelleen erittäin tasokasta luettavaa. Sapkowskin luoma omaleimainen maailma, omintakeiset henkilöhahmot ja yhdistelmä pinnan alla kulkevaa mustaa huumoria, raadollista ihmisluonteen kuvausta sekä kohtalon (tai genetiikan) määräämää tragediaa vetävät puoleensa.

Se on luojan lykky, että Geralt Rivialaisen hahmosta luotiin erittäin menestyneet ja onnistuneet The Witcher -tietokonepelit, koska tämä on lisännyt hahmon globaalia suosiota ja varmasti ollut yksi osasyy siihen, että puolalaisen kirjailijan alkukielisiä teoksia on käännetty suomeksi.

Vielä on kaksi osaa jäljellä kääntämättä, toivottavasti nekin tulevat suomeksi ja sarja saadaan päätökseensä. Viime vuonna tuli kuulemma joku esiosakin alkukielellä, 14 vuotta sen jälkeen kun sarja Puolassa päättyi, senkin saa luonnollisesti kääntää.

Suosittelen Sapkowskin teoksia kaikille, joita tavanomaisen kliseinen anglosaksinen fantasiakirjallisuus jo kyllästyttää ja joille eurooppalaisempi rikas mytologia yhdistettynä paikoin liki inhorealistiseen ihmiskuvaukseen kiinnostaa. Geraltin maailmassa saattaa metsien siimeksessä olla muinaisten kauhutarujen hirviöitä, mutta pahimpia ovat aina kanssaihmiset.

 

[Footless]

Andrzej Sapkowskin maanmainion Noituri- eli The Witcher -sarjan tuorein suomennos Tulikaste tuli luettua.

Pitääpä käydä kirjastosta hakemassa, edelliset suomennokset on luettu ja tosiaan tasokasta luettavaa. Päähenkilökin on mukavan rosoinen omaan makuuni.

 

[Linnankundi]

Aloitin Tuomas Kyrön Kunkku-kirjan kesälomalla. Ollut pieni pettymys, tosin kirjakin vasta alkupuolella.

 

[sampio]

Peter Englundin Pultava on luvussa. Kirjahyllyssä olevista opuksista varmaan puolet on lukemattomia ja tuohon nyt päädyin, jos sen saisi ennen tiistaita luettua. Ihan hyvä suomennos mielestäni, tai ainakin jollain tapaa sujuvaa luettavaa. Faktan sekaan on tuupattu kuvailuja tapahtumista ja henkilöistä, ja näissä on varmasti myös kirjailijan omaa kynää mukana. Taustat ja päätapahtumat olivat tiedossa jo, mutta ihan hauskasti tuosta on tullut syvyyttä tuonkin taistelun ja koko sodan vaiheisiin.

 

[Meeps]

Aloitin Tuomas Kyrön Kunkku-kirjan kesälomalla. Ollut pieni pettymys, tosin kirjakin vasta alkupuolella.

Mä olen tänä kesänä todennut, että en pidä Kyrön kirjoitustyylistä. Olen aikaisemmin lukenut jonkun hänen kirjansa ja se ei iskenyt ja nyt yritin lukea Mielensäpahoittajaa, mutta en päässyt edes loppuuna asti. Periaatteessa kirjojen ideat ovat kiinnostavia, mutta kirjoitustyylissä tökkii jokin.

Tällä hetkellä luen Theo Fleuryn omaelämänkertaa, mutta huomenna pitää päästä ostamaan Taavi Soininvaaran uusin ja eiköhän viikonloppu vierähdä sen parissa.

 

[Luulajanpuisto]

Mä olen tänä kesänä todennut, että en pidä Kyrön kirjoitustyylistä. Olen aikaisemmin lukenut jonkun hänen kirjansa ja se ei iskenyt ja nyt yritin lukea Mielensäpahoittajaa, mutta en päässyt edes loppuuna asti. Periaatteessa kirjojen ideat ovat kiinnostavia, mutta kirjoitustyylissä tökkii jokin.

Olen kesän aikana lukenut Kyrön kirjoista tuon Mielensäpahoittajan lisäksi Tilkan. Minusta Mielensäpahoittaja on hieman liian pakinamainen, ainakin yhdeltä istumalta luettavaksi. Sen sijaan Tilkka on enemmän tummanpuhuvaa huumoria sisältävä, romaanimainen teos, ja toimi kyllä huomattavasti paremmin. Näiden kahden kirjan otannalla tosin en osaa sanoa, millainen mahtaa olla Kyrön nykyinen tyyli.

Aloitin Mankellin Wallander-sarjaan kuuluvan Palomuurin lukemisen. Mankellin eduksi voi mainita tiiviin kirjoitustyylin. Turhia kuvausjaarituksia ja muita maalailuja näistä ei löydy.

 

[pehtoori]

Aloitin Tuomas Kyrön Kunkku-kirjan kesälomalla. Ollut pieni pettymys, tosin kirjakin vasta alkupuolella.

Aika lailla sama fiilis. Ihan hauska ajatus, mutta tuntuu, että ei tarina kanna moneen aikakauteen sijoitettuna. Vähän yli puolenvälin jo menossa ja nopeaa luettavaahan tuo on, kyllä se loppuun tulee kahlattua.

 

[Musta Nuoli]

Aika lailla sama fiilis. Ihan hauska ajatus, mutta tuntuu, että ei tarina kanna moneen aikakauteen sijoitettuna. Vähän yli puolenvälin jo menossa ja nopeaa luettavaahan tuo on, kyllä se loppuun tulee kahlattua.

Uusin Kyrön Mielensäpahoittaja-teos eli ensimmäinen varsinaisesti romaanimuotoinen teos Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja sen sijaan oli oikein hyvä. Sopivan tiivis teos, jonka tarinan kaari kantoi ja jossa oli paikoin varsin koskettavia kohtia Mielensäpahoittajan lähes katkeamattoman jupinan lomassa. Kirjassa oli 130 sivua, mikä on Kyrön tyylille sopivampi mitta kuin Kunkun massiivinen, yli 550 sivun kivunnut mitta.

 

[pehtoori]

Uusin Kyrön Mielensäpahoittaja-teos eli ensimmäinen varsinaisesti romaanimuotoinen teos Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja sen sijaan oli oikein hyvä. Sopivan tiivis teos, jonka tarinan kaari kantoi ja jossa oli paikoin varsin koskettavia kohtia Mielensäpahoittajan lähes katkeamattoman jupinan lomassa. Kirjassa oli 130 sivua, mikä on Kyrön tyylille sopivampi mitta kuin Kunkun massiivinen, yli 550 sivun kivunnut mitta.

Eipä ole tullut vielä törmättyä tuohon Mielensäpahoittajaan, mutta äijällä sen huomasin olevan luvussa viimeksi porukoidessani, joten pitää korjata tilanne mitä pikimmiten. Eikös tuosta ole tulossa leffakin vai kertooko se koko Mielensäpahoittajan tarinan toistaiseksi?

 

[Musta Nuoli]

Eipä ole tullut vielä törmättyä tuohon Mielensäpahoittajaan, mutta äijällä sen huomasin olevan luvussa viimeksi porukoidessani, joten pitää korjata tilanne mitä pikimmiten. Eikös tuosta ole tulossa leffakin vai kertooko se koko Mielensäpahoittajan tarinan toistaiseksi?

Elokuvan ensi-ilta on pe 5.9. Ei ole sen tarkempaa tietoa sen käsikirjoituksesta. En ole harmi kyllä nähnyt Mielensäpahoittaja-näytelmääkään, olisi varmaan pitänyt käydä katsomassa mutta se ehti mennä jotenkin ohi.

Mielensäpahoittaja-teoksiahan on tullut nyt 3+1 eli ensin kaksi pakinamaisista pätkistä koottua teosta Mielensäpahoittaja sekä Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Radiokuunnelmiahan nämä alun perin olivatkin, ainakin tuo ensimmäinen, Antti Litjan lukemana (Litja on myös elokuvan pääosassa).

Tuorein teos on ensimmäinen varsinainen romaani Mielensäpahoittajasta. Tosin sekin on tietyllä tavalla episodimainen, mutta kuitenkin yhtenäisempi siinä mielessä, että siinä on tietty koko kirjan kattava teema ja tarina.

Tuo +1 puolestaan on Kyrön kirjoittama novelli/miniromaani Miniä, joka ei ole ollut myynnissä. Sitä sai ainoastaan pari vuotta ostetun kirjan kylkiäisenä jos osti Kirjan ja Ruusun päivänä minkä tahansa teoksen kirjakaupoista. En ole tuota lukenut, mutta nimestä päätellen heitän villin veikkauksen, että se käsittelee Mielensäpahoittajan miniää.

 

[Le Banner]

Mike Tysonin elämänkerta tuli jokunen aika sitten luettua ja suosittelen ehdottomasti, vaikka välillä hiukan rasittavaakin lukea sitä loputonta vihaa ja panemista+huumehöyryjä, mutta on Mike ainakin rehellinen ja onneksi saanut elämänsä suht kuntoon vihdoin.

Kingston Wall-Petri Wallin saaga odottaa vuoroaan ja muutamalta sen lukeneelta odotukset todella korkealla tästä teoksesta.

 

[ms.qvist]

Pari kirjaa saatu luettua tässä pienen tovin sisään:

Andy Dougan: Kiovan Dynamon kunnia.

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, kirja kertoo Kiovan Dynamosta ja sen historian kannalta hyvin merkittävistä vaiheita - erityisesti toisen maailmansodan ajalta miehitetyssä Kiovassa mutta myös aijalta ennen toista maailmansotaa ja kunnian otteluita kuin myös sipaisten ajalta sodan jälkeen ja siitä kuinka Dynamo palasi menneiden päivien loiston tasolle.

Kirjan pääpaino on kuitenkin Kiovan Dynamon kunniakkaassa "taistelussa" nurmikentillä sodan aikana, kuinka se otti yhteen yhden kesän aikana lukuisia kertoja miehittäjien ja nationalistien joukkueita vastaan ja kuinka se kunniakkaasti alistumatta voitti ne kaikki. Moni on varmasti kuullut Kiovan Dynamon kuuluisista otteluista ja usein tarinoissa on keskitytty - virheellisesti - yhteen otteluun ja senkin lopputulemasta on muodostettu dramaattisempi mitä se todellisuudessa oli, vaikka totuuskin oli varsin vavahduttava!

Ennen kirjan lukemista minäkin elin siinä uskossa, että saksalaisia pelatun ja voitetun ottelun jälkeen Dynamon pelaajista suurin osa hyvin pian vangittiin ja teloitettiin - no näin ei kuitenkaan käynyt vaikka moni lopulta henkensä menettikin, mutta pitkällisen prosessin aikana pelaajien kituessa voitokkaiden otteluiden jälkeen ja kauden viimeisen voitollisen ottelun jälkeen - jossa natseja nöyryytettiin oikein urakalla - Syretsin leirillä. Ja jonne monen matka sitten päättyi.

Kirja on kiehtova teos ja vaikka totuus Dynamon kohtalosta ei ollut aivan niin brutaali mitä tarinoissa kerrottiin - ja millaisena neuvostohistoria sen halusi kertoa, oli kirja samalla kertomus Kiovasta ja kiovalaisista, jotka nöyryyttämisen ja alistamisen jälkeen saivat takaisin itsekunnioituksen ja uskalsivat protestoida miehittäjiä vastaan. Ja tottahan toki Dynamonkin kohtalo oli karu ja julma, kovin moni pelaaja päätti päivänsä Syretsin leirillä ja leiri oli traumaattinen kokemus tuhansille ukrainalaisille.

Kirjaa lukiessani mietin myös vääjäämättä sitä, millaisen virheen Hitler joukkoineen teki kääntäessään kansan miehittäjiä vastaan. Slaavilaiset ali-ihmiset haluttiin tuhota, ukrainalainen nationalismi siinä sivussa mutta mihin Hitler olisi päässyt mikäli hän olisi kääntänyt runsaslukuisen kansan puolelleen ja saanut heidät laajaan taisteluun stalinisteja ja puna-armeijaa vastaan. Ehkäpä itärintamalla tilanne olisi ollut toinen sen sijaan, että alistettiin miljoonia ja käännettiin heidät miehittäjiä vastaan.

Toinen lukemani teos on sitten fyysikko Lawrence M. Kraussin Universumi tyhjyydestä - miksi maailmassa on jotain tyhjyyden sijaan.

Teos on mielenkiintoinen ja selkeä kokonaisuus, jossa Kraus liikkuu vahvalla osaamisensa alueella, tutkiihan hän työkseen maailmankaikkeuden alkua ja loppua. Teos on ymmärrettävä maallikollekin ja sitä havainnollistavat muutamat kuvat ja kaaviot, mutta pääpaino ei todellakaan ole niissä vaan selkeästi kirjoitetussa tekstissä, jota Krauss höystää paikoin kuivalla huumorilla.

Kirjaa voi oikeastaan suositella populaaritieteellisenä teoksena kaikille joita maailmankaikkeuden synty - alku - kiinnostaa ja joita kiinnostaa saada vastauksia universumin alulle ja miten "tyhjyydestä voi tulla jotain". Kirjassa on myös filosofisempi puolensa ja Krauss lähestyy muutamissa teemoissa uskontoa ja osoittaa omalla tavallaan sen ettei jumalaa tarvita universumin syntyyn.

Sen ohella, että Krauss on tunnustettu fyysikko - hänet on palkinnut Yhdysvaltojen kolme tärkeintä fyysikkoyhdistystä, on hän myös kuuluisa tieteen popularisoija sekä intellektuelli.

vlad.

 

[sampio]

On pitänyt jo pitkään lukea Vadelmavenepakolainen ja nyt lopulta sain sen lukaistua. Ihan kivan kepeää lukemista, vaikka ehkä hiukan pitkäksi vietyjä muutamat kohdat ruotsalaisylistyksessä. Pääasiassa kuitenkin tykkäsin ja luin sen omaksi tahdikseni nopeasti kahdessa illassa.

Nyt on tulossa luvun alle Dietrich Boenhofferin elämäkerta, jonka sain syntymäpäivälahjaksia anopilta. Hauska sattuma sikäli, että menemme joulun alla kyseisen herran nimeä kantavaan hotelliin majoittautumaan ja fundeerasin, että pitäisi etsiä jotain kirjallisuutta ennen matkaa häneen liittyen. Nyt siis hyllyyn tupsahti tämä viimevuotinen kirja. Kyseessä on siis saksalainen pappi, joka natsihallinnon aikana alistunut Aatun tahtoon ja sai sodan loppuvaiheessa maksaa siitä hengellään.

Viime aikoina on tullut lueskeltua enemmän kuin vietettyä aikaa täällä. Osin tietenkin opintojen vuoksi, mutta olen alkanut lueskella myös omia vielä lukemattomia kirjojani ja lainannut jonkin verran myös kirjastosta opintoihin liittymättömiä teoksia. Pääosin kyllä elämäkertoja ja asiateoksia, mutta silti. Jotenkin rentouttanut koko opintohässäkkää, kun ei koko ajan työstä jotain niihin liittyvää vaan uppoutunut aivan muihin juttuihin päivän päätteeksi.

 

[Amerikanihme]

Nyt on tulossa luvun alle Dietrich Boenhofferin elämäkerta, jonka sain syntymäpäivälahjaksia anopilta. Hauska sattuma sikäli, että menemme joulun alla kyseisen herran nimeä kantavaan hotelliin majoittautumaan ja fundeerasin, että pitäisi etsiä jotain kirjallisuutta ennen matkaa häneen liittyen. Nyt siis hyllyyn tupsahti tämä viimevuotinen kirja. Kyseessä on siis saksalainen pappi, joka natsihallinnon aikana alistunut Aatun tahtoon ja sai sodan loppuvaiheessa maksaa siitä hengellään.

Onko kyseessä Eric Metaxasin kirjoittama elämänkerta Bonhoefferista? Luin tuon muutama vuosi sitten. Ihan mielenkiintoinen kirja, vaan mieleen tuli, oliko Bonhoeffer koskaan kuullut ortodoksikristillisyydestä, niin samankaltaisia ortodoksien oppien kanssa jotkut hänen ajatuksensa olivat.

 

[Saskatoon]

Olen tässä lueskellut tätä James S.A. Coreyn The Expanse sarjaa viime aikoina ja nyt olisi menossa kolmas osa Abaddon's Gate. Kyseessä on siis scifiä ja englannin kielellä kun näitä ei ole vielä suomennettu. Hyvää scifiä, ja yllätyksellisiä tapahtumia, jos jostain pitäisi moittia niin tuntuu että nämä Rocinanten miehistön ongelmat ratkeavat välillä turhan liian helposti. Saa nähdä miten hyvin Syfy saa tämän käännettyä tv-sarjaksi, viime aikaisen track recordin myötä hieman pelottaa mitä siitäkin saadaan aikaan.

 

[Leon]

En nyt muista, onko täällä yleistä kirja-aiheista keskustelua, joten lässytän tänne.

Otsikon aihetta sivuten, lukaisin Baskervillen koiran, koska sen sai e-kirjana ilmaiseksi. Tuli siis hommattua e-kirjan lukulaite. Alunperin hommasin tuon matkakaveriksi, mutta voipi olla, että käyttö laajenee kotiinkin. Toisaalta, mun lukutahdilla nuo lukuvuoroaan odottavat kovakantiset pitävät minut vielä pari vuotta otteessaan. Varmaan tulee ostettua lisääkin samaan tahtiin, joten lukemisesta ei ole pulaa.

Sen verran käyttökelpoiselta tuo kapistus vaikuttaa, että pitää varmaan kerätä siihen jonkin sortin kirjastoakin. Onko täällä heavy usereita paikalla? Mistä ostatte kirjanne? Elisalla on ainakin hyvät valikoimat kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta. Uutuudet ja muuten vaan hitit ovat aika suolaisen hintaisia, mutta kuka niitä kaipaa. Ulkomaista tarjontaa löytyy ainakin Amazonilta ja ebooks.comista. Jälkimmäinen tyrkyttää ainakin ePub-formaattia, jolle ei tarvitse tehdä edes konversiota.

Vinkkejä?

 

[mikko600]

En nyt muista, onko täällä yleistä kirja-aiheista keskustelua, joten lässytän tänne.

Sen verran käyttökelpoiselta tuo kapistus vaikuttaa, että pitää varmaan kerätä siihen jonkin sortin kirjastoakin. Onko täällä heavy usereita paikalla? Mistä ostatte kirjanne? Elisalla on ainakin hyvät valikoimat kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta. Uutuudet ja muuten vaan hitit ovat aika suolaisen hintaisia, mutta kuka niitä kaipaa. Ulkomaista tarjontaa löytyy ainakin Amazonilta ja ebooks.comista. Jälkimmäinen tyrkyttää ainakin ePub-formaattia, jolle ei tarvitse tehdä edes konversiota.

Vinkkejä?

Amazonia käytän itse, pelkästään. Kindle siis asennettuna padille ja sen kautta kaikki onnistuu paremmin kuin hyvin. Suomalaiset e-kirjakaupat ovat järjettömän kalliita. Varsinkin suomenkieliset kirjat. Kirjastossa omalla padilla varmaan lähemmäs parisataa kirjaa ja tabletilla näistä varmaan viitisenkymmentä. Pelottavam helppoa tuo ostaminen kyllä. Amazonin nettikauppaan, kirjan haku, kaksi klikkausta ja kirja ladattuna padilla. Komiaa.

 

[Meeps]

En nyt muista, onko täällä yleistä kirja-aiheista keskustelua, joten lässytän tänne.

Otsikon aihetta sivuten, lukaisin Baskervillen koiran, koska sen sai e-kirjana ilmaiseksi. Tuli siis hommattua e-kirjan lukulaite. Alunperin hommasin tuon matkakaveriksi, mutta voipi olla, että käyttö laajenee kotiinkin. Toisaalta, mun lukutahdilla nuo lukuvuoroaan odottavat kovakantiset pitävät minut vielä pari vuotta otteessaan. Varmaan tulee ostettua lisääkin samaan tahtiin, joten lukemisesta ei ole pulaa.

Sen verran käyttökelpoiselta tuo kapistus vaikuttaa, että pitää varmaan kerätä siihen jonkin sortin kirjastoakin. Onko täällä heavy usereita paikalla? Mistä ostatte kirjanne? Elisalla on ainakin hyvät valikoimat kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta. Uutuudet ja muuten vaan hitit ovat aika suolaisen hintaisia, mutta kuka niitä kaipaa. Ulkomaista tarjontaa löytyy ainakin Amazonilta ja ebooks.comista. Jälkimmäinen tyrkyttää ainakin ePub-formaattia, jolle ei tarvitse tehdä edes konversiota.

Vinkkejä?

Minäkin käytän ainoastaan Amazonia. Helppokäyttöinen ja halpa. Amazonista löytyy myös klassikkokirjoja ilmaiseksi.