Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[kovalev]

Jep, jep, toki vain Arto Paasilinnaa Johannekselle.

Niin, se ei ollut mikään syytös/loukkaus, varsinkaan sinua kohtaan. Tarkoitin yleisesti. Ja luen itsekin Artsia silloin tällöin. Parhaat kirjansa tehnyt kyllä jo 70-luvulla.

 

[Rike.K]

Loistavaa tekstiä, kenties parasta mitä olen koskaan lukenut. Johtunee tosin aika paljon myös allekirjoittaneen Rooman valtakunta -sympatioista. Kiehtova aihe.

Itse sain juuri loppuun Conn Igguldenin Valloittaja-sarjan ja itse pidin siitä jopa enemmän kuin tuosta Keisari-sarjasta.Tsingis-kaanin vaiheet eivät ole niin tuttuja kuin Caesarin, joten aihe kiinnosti paljon enemmän. Aivan uskomattomia käänteitä tarinasta löytyy. Piti oikein jälkeen päin tarkistaa kuinka paljon värikynää Iggulden on käyttänyt ja yllättävän hyvin hän on seurannut todellisia tapahtumia.

Ensimmäisen osan luin suomeksi, tämän jälkeen oli pakko lukea englanniksi kaksi viimeistä osaa, kun ei pystynyt vaan odottamaan suomennoksia. Minusta kirjasarja vaan paranee osa osalta ja toistaiseksi viimeinen osa Bones of the hills on parhain. Tuo kirja selittää aika hyvin sen mistä Tsingis-kaani muistetaan ja mitä hän oli miehiään.

Hieno kirjasarja ja tuskin maltan odottaa jatkoa. Jos Conn Iggulden kiinnostaa enemmän niin tuosta löytyy hänen fooruminsa. Conn kirjoittaa ja vastailee aika paljon itsetkin tuolla.

 

[Kummeli]

Suosittelen ehdottomasti sulle Seppo Jokisen kirjoittamia komisario Koskinen-kirjoja. Ok, sijoittuvat kaikki Tampereelle mutta on todella hyvää luettavaa. Kokeile.

Itsekin olen näitä kokeillut. Muistaakseni ainakin kaksi on tullut luettua ja kovaa tavaraahan ne on.

 

[Kilvenkantaja]

Väinö Linna Täällä Pohjantähden alla. Kolahtaa aina yhtä lujaa, ei voi mitään.

 

[leivoja]

Fox: Tapani Bragge, Wexi Korhonen, Harri Nykänen, Matti Rönkä siinä ensi alkuun. Jokiset on kyllä kaikki hyllyssä ,mutta musta niissä ei ole kyllä mitää yhteistä varesten kanssa.

Oikeastaan tästä porukasta ei puutu enää kuin Markku Ropponen, jonka Otto Kuhala-merkkinen ex-poliisi, joka on aika surkuhupaisa hahmo. Sijainti Jyväskylä.

Ja vielä yksi tuli mieleen, eli Timo Sandberg ja Järvenpää.

Eppu Nuotion dekkarit ovat myös hyviä, mutta eivät niinkään sisällä huumoria, kuten suurin osa edellä mainituista.

Staffan Bruunin Burt Kobbat on huikea kaveri.

Max Manner, jolla on naispuolinen poliisi, oliko se nyt Anna Repo...

Ari Paulow, joka on käsittääkseni kirjoitellut joskus Jerry Cottoneita.

Uusista kannattaa tsekata: Mikko Karppi, Marko Kilpi

Nämä sivut auttavat ensiapuna:

Dekkarinetti
___________________________________________________

Viimeksi luin Arto Salmisen "kansalliseepoksen" nimeltä Kalavale. Varsin kovalla kädellä yhteiskuntaa ja julkisuushakuista kansaa ruotiva kirja, joka on huikea. Samoin KOM-teatterin lavalle sovitettu versio on tyhjentävä. Tosin nuoriso ei oikein ymmärtänyt, sillä linerit tuntuivat osuvan liian napakymppiin kyseistä ryhmää ajatellen.

 

[H.Incandenza]

Tervon "myyrä" jäi myös täällä kesken pari kertaa, sitten vein sen divariin, jossa ne vaivoin suostuivat ostamaan kirjan ihan pikkurahalla. Elämä on liian lyhyt, että miettisi "myyrän" tapaisia juonen kuljetuksia fiktio-kirjassa, ainakin minun mielestäni. Minusta ei edes se, että tuntee hyvin historiaa riitä käsittämään sitä, että juoni pomppii sinne tänne ja kirja on sekava eli varmaan siis mestariteos.
.

Minusta Myyrä on Tervon tähänastisen tuotannon paras teos yhdessä esikoisensa Pohjanhovin kanssa. Itse en missään vaiheessa tuntenut sitä mitenkään sekavaksi. Ohrana sen sijaan oli mielestäni selvästi heikompi teos. Paikoin jopa tylsä ja junnaava; mitä asioita ei yleensä Tervon teoksiin yhdistä. Mutta makuasioitahan nämä ovat. Itse olen vain Myyrän lukenut jo useampaan kertaan.

 

[Haukka68]

Vapun tienoilla ostin lentokentältä matkalukemiseksi Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan, ei mitään kaunokirjallisuutta, mutta vapunajan pieruissa oli mukavaa pillu, pippeli, kakka ja pieruhuumoria.

Nyt on menossa Brad Melzerin Kohtalon kirja.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Luettu äsken:
- Wolf H. Halsti: Talvisodan päiväkirja
- Veikko Huovinen: Kuikka
- Juice Leskinen: Siinäpä tärkeimmät
- Mika Waltari: Turms Kuolematon

Leskisen kirjan luin tosin jo kolmanteen kertaan ilmestymisensä jälkeen. Erittäin viihdyttävää tekstiä kerta toisensa jälkeen, ei happane lukemalla.

Nyt ovat menossa seuraavat teokset:
- Hoochie Koochie Man: Muddy Watersin elämä ja teot
- Kukka-Maaria Karjalainen: Isä (löytö kirpputorilta 0,50 EUR)
- Tex Willerin 70-luvun alun vuosikerrat
- Philip Roth: Amerikkalainen pastoraali

 

[Weissflog]

Loman kunniaksi kahlasin muutamassa päivässä Arturo Pèrez-Reverten kirjan Merikartta. Kirja tempaisi miehen totaalisesti mukanaan, joten noin viidensadan sivun kirjan lukemiseen ei tosiaan kauaa kulunut. Mies osaa kuvailla maisemia ja tapahtumia erittäin rikkaalla kielellä, mutta ehkä tarinat voisivat edetä hieman nopeammin.

Ja juuri äsken huomasin erään ehdottoman suosikkikirjani, Jeff Longin Helvetin Piirien saaneen jatkoa. Helvetin sydän on siis ilmeisesti mieheltä ilmestynyt tämän vuoden alussa Suomessakin. Täytynee uppoutua varmaan kuudetta kertaa tuohon Helvetin Piireihin, ja sitten kaivaa käsiini tuo uusi opus. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille, jotka kaipaavat kirjaltaan mielikuvitusta, jännitystä ja mukaansa tempaamista.

 

[Nakkikastike]

Kaikille Vares diggareille tiedoksi että uusi kirja nimeltään Valkovenäläinen ilmestyy 9.6.2009 eli vajaan kuukauden päästä. Pitäähän tuo hankkia.

http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9789511238348

 

[KiVi]

Työn alla on ollut viimeisimmän kuukauden ajan - ja tulee olemaan myös seuraavan kuukauden ajan - kolme viehättävää teosta:

Erkki J. Hollo: Ympäristö ja oikeus
Jukka Kekkonen: Kontekstuaalinen oikeushistoria
Tuomas Ojanen: Johdatus perus- ja ihmisoikeusjuridiikkaan

Viitisen tuntia päivässä tullut näitä selailtua.

 

[Uleåborgir]

Viimeksi sain luetuksi Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin (Jane Eyre) koulutehtävänä. Tällä hetkellä luvussa on Barry Milesin toimittama Paul McCartney - Eilinen

Muita keskeneräisiä kirjoja on helvetin monta. Mm. Päätalon Oman katon alle (ehkäpä pahin kanto kaskessa Iijoki-sarjassa), Dostojevskin Rikos ja rangaistus, pari eränovellikokoelmaa, David M. Glanzin 900 kauhun päivää - Leningradin piiritys 1941-44 ja Raamattu (!).

Otin eräänä päivänä Raamatun käteen koska ajatuksena oli vain katsoa millä sanoilla Genesis alkaa, mutta se karkasi räpylästä. Melko paradoksaalinen satukirja tuo Vanha testamentti...

Mistähän se Kain sen vaimonsa nappasi kun Aatami ja Eeva eivät saaneet kuin kaksi kersaa ja nekin poikia? Sitten Kain vielä otti ja tappoi Aabelin. Höh. Dorka. Gomorran porukka halusi maata miehiä. Noh, JHWH otti ja hukutti paikallisen väen tuleen ja tulikiveen. Lootin ääliö muija katsoi pakomatkalla taaksepäin ja muuttui suolaksi. Näin Jumala osoitti suhteellisuudentajua.

Eyre pitäisi lukea uudestaan, koska siitä pitäisi kirjoittaa essee, enkä muista siitä kuin alun, keskikohdan ja lopun. Ei vaan millään jaksaisi, ei niin millään.

 

[Evil]

Mistähän se Kain sen vaimonsa nappasi kun Aatami ja Eeva eivät saaneet kuin kaksi kersaa ja nekin poikia?

Noihin aikoihin ei katsottu tarpeelliseksi mainita tyttöjä, kun jälkikasvua listattiin. Siskonsa se nai, rutsauttaja.

 

[Palstalegenda]

Siskonsa se nai, rutsauttaja.

Raamattuhan - etenkin Vanha testamentti - on Kamasutraakin pahempi perverssioissaan. Esimerkiksi Mooseksen ensimmäisen kirjan kohdissa 19:30 - 19:36 on huikeaa juttua Lootista ja hänen tyttäristään. Tiivistettynähän se homma meni niin, että Lootin tyttäret vuoroöin juottivat isänsä muistit pois -känniin ja kävivät sitten paneskelemassa isänsä kanssa, tulivat raskaiksi ja pahimpien saippuaoopperoiden tapaan Lootin tytärten lasten isä on myös Lootin tytärten lasten pappa. Vähän niin kuin Itävallassa tämä Josef Fritz kellaritouhujensa jälkeen.

Milloin Jumalalle annetaan Oscar parhaasta käsikirjoituksesta tai kirjallisuuden Nobel?!

Voisikin tuota Vanhaa testamenttia itsekin pitkästä aikaa lueskella. Ainoaa fantasiakirjallisuutta, jota jaksan lukea.

 

[Siivu]

Kiitos uuden, pitkän työmatkan ja julkisten kulkuneuvojen, olen taas löytänyt vanhan hyvän lukuharrastuksen. Lukuaikaa tulee automaattisesti sellainen 10 tuntia viikossa, joka on loma-ajat pois lukien kymmenisen tuntia enemmän kuin aiemmin. Lievä hd-luonne kun ei jätä lukemiselle aikaa, vaikka vimmaa olisikin olevinaan.

Viimeisen parin viikon aikana on tullut työstettyä seuraavat rikosromaanit:

Stieg Larsson - Miehet jotka vihaavat naisia
Stieg Larsson - Tyttö joka leikki tulella

Jarkko Sipilä - Kosketuslaukaus
Jarkko Sipilä - Tappokäsky

Larssonin postuumin trilogian ensiosia voi kyllä suositella lämpimästi, vaikkakaan vinkki ei varmaan kovin puskista tule kenellekään dekkareihin hurahtaneelle. Kolahtaa ainakin vannoutuneeseen Mankell-uskovaiseen ihan eri volyymilla kuin muut Wallander-sarjan jälkeen läpimurtoa yrittäneet ruotsalaiskirjailijat.

Juonenkäänteet menevät mielestäni ajoittain hiukan överiksi, mutta kirjat koukuttavat pikku hyppelyineen täysin. Viime viikolla olisi tehnyt mieli istua junassa koko päivä ja jättää duunit jollekin muulle. Sarjan päättävä Pilvilinna joka romahti on tilauksessa ja odotusarvo on huikean suuri, etenkin kun eri lähteet ovat tätä hehkuttaneet sarjan parhaana.

Suuri sääli, että Larsson otti ja lähti turhan aikaisin. Miehellä olisi näiden kirjojen perusteella ollut selvä sija Mankellin ainakin minulle jättämässä tyhjiössä.

Sipilän kirjat otin lukuun ihan etäisiin muistikuviin perustuvien kehujen perusteella ja päätin aloittaa heti sarjan alusta - päätös joka olisi pitänyt aikanaan tehdä myös Wallander sarjan kanssa. Ymmärtääkseni Kosketuslaukaus avaa tuon sarjan ja aiemmat Koukku ja Kulmapubin koktaili ovat eri settiä. Voiko joku vahvistaa tiedon?

Sipilä on hiton iloinen poikkeus johonkin Remekseen nähden, jonka jokaisessa romaanissa ammutaan niin pahasti yli, että ainakin minulta katoaa kiinnostus. Kosketuslaukaus ei vielä erityisesti sykähdytä, olkoonkin, että sen arvostusta latistavat ehkä juuri edellä luetut Larssonit, mutta ihan tasaisen hyvä kirja kuitenkin.

Tappokäsky taas nousee huomattavasti korkeammalle pomppivalla kerronnallaan ja isommalla kuviollaan. Edellä mainittujen ruotsalaisvirtuoosien kastiin Sipilällä ei ole ainakaan näiden perusteella asiaa, mutta mies on niin hyvä kotimaiseksi rikoskirjailijaksi, että loputkin sarjasta täytyy ehdottomasti lukea. Varsinkin poliisin toimista ja tavoista miehellä tuntuu olevan kova määrä tietoa ja hän osaa ottaa nämä hienosti kirjoihin mukaan.

 

[Morrison]

Itselläni on juurikin menossa raamatun luku. Joulukuussa aloitin ja nyt on Jesaja menossa. Täytyy sanoa, että en yhtään ihmettele että jotkut uskovaiset ovat hieman "vinksahtaneita". Jos tuota kirjaa kirjaimellisesti noudattaa ja uskoo niin kyllä kuuppa on kovilla. Ensin pelotellaan, sitten tarjotaan porkkanaa ja sitten taas pelotellaan. Ärsyttävää on myös lukea kolmatta (?) Mooseksen kirjaa. Täynnä ohjeita miten pyhäkkötelttoja kuuluu tehdä sun muuta sellaista. Mutta tuo keskustelu nyt ei tähän ketjuun suoranaisesti kuulu.

Muista kirjoista on kesken The Doorsista kertova kirja. Hyllyssä myös odottaa Liimataisen Iranista kertova kirja. Saa nähdä milloin kerkeää lukemaan kun ei viitsisi montaa aloittaa.

 

[hannes_ko]

Otin eräänä päivänä Raamatun käteen koska ajatuksena oli vain katsoa millä sanoilla Genesis alkaa, mutta se karkasi räpylästä. Melko paradoksaalinen satukirja tuo Vanha testamentti...

Raamattu pitäisi ottaa kyllä projektiksi, sillä kirja kuitenkin on maailmanhistorian merkityksellisin kirja, ja moni asia jää kyllä ymmärtämättä, jos tätä teosta ei tunne. Erityisen tärkeää Raamatun lukeminen olisi mielestäni ei-uskoville/uskossa horjuville. Tiukan linjan fundamentalistien on parempi olla järkyttymättä ja jättää teos rauhaan.

Sinänsä suuri osa Raamatusta on joten kuten hallussa uskonnonopetuksen ja kuitenkin melko lajan historiallisen/yhteiskunnallisen harrastuksen pohjalta. Pari vuotta sitten luin myös yhden evankeliumeista, olisiko ollut Matteuksen näkemys.

Raamatun lisäksi myös Koraani pitäisi lukea, se tuntuu katkelmien perusteella olevan vielä Raamattuakin enemmän Jerry Bruckheimer -matskua.

 

[Uleåborgir]

Raamattu pitäisi ottaa kyllä projektiksi, sillä kirja kuitenkin on maailmanhistorian merkityksellisin kirja, ja moni asia jää kyllä ymmärtämättä, jos tätä teosta ei tunne. Erityisen tärkeää Raamatun lukeminen olisi mielestäni ei-uskoville/uskossa horjuville. Tiukan linjan fundamentalistien on parempi olla järkyttymättä ja jättää teos rauhaan.

Sinänsä suuri osa Raamatusta on joten kuten hallussa uskonnonopetuksen ja kuitenkin melko lajan historiallisen/yhteiskunnallisen harrastuksen pohjalta. Pari vuotta sitten luin myös yhden evankeliumeista, olisiko ollut Matteuksen näkemys.

Raamatun lisäksi myös Koraani pitäisi lukea, se tuntuu katkelmien perusteella olevan vielä Raamattuakin enemmän Jerry Bruckheimer -matskua.

Olen täysin samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit.

Itse asiassa olen lukenut Raamatun kertaalleen kokonaan. Se oli vuonna 1993 rippileirillä/sen jälkeen. Olin lähellä tulla uskoon, mutta se kummallinen lämpöinen ja rauhallinen tunne hävisi sitten johonkin avaruuden myrskyihin. Nyttemmin ymmärrän tosiuskovaisia.

Maailma on pullollaan raamattupohjaista intertekstuaalisuutta. Yleissivistyksen kannalta Raamattu kannattakin lukea juuri tämän vuoksi.

Osa stooreista on aivan groteskeja ja naurettavia (Lootin sammuminen ja yhtyminen tyttäriinsä, Joonan tiukat paikat valaan vatsassa), mutta osassa on myös tiettyä viisautta ja tietyt pätkät jopa proosallisesti mielenkiintoisia kunhan vain tottuu Raamatun kerrontaan.

Olen 100% agnostikko enkä voi kieltää enkä myöntää rehellisesti mitään. Mutta sellainen tila, jossa ihminen uskoo kirjaimellisesti Vanhan testamentin juttuihin yli 900 vuotta eläneine ihmisineen, on patologinen.

 

[Tiityy]

Raamatussa evankeliumit ovat paras osa, erityisesti nuorempana niiden vertailu keskenään. Eri tarinoita, eritavalla kerrottuna (varsinkin vanhin, oliko Markuksen? evankeliumi). Vanha testamentti on nyt aika höpöhöpöä, mutta esimerkiksi Rakkauden Korkeata Veisua olen käyttänyt menestyksellä joskus (siis en sitä kohtaa, jossa verrataan naisen hiuksia vuohilaumaan vaan "kaikinpuolin olet kaunis" ja "mesi kielesi alla" jne.) suosittelen kyllä lukemaan (valikoivasti).

Myös ilmestyskirja on maineensa veroinen, veikkaan sieniä tai Nykäsmittaisen viiniördäysputken aikaansaamaa henkistä pahaaoloa.

Minulla on menossa Jeff Longin Helvetin piirit, mielenkiintoinen idea, loppupuolella meinaa oikeasti happi loppua (kirja leikittelee maanalaisen elämän mahdollisuudella, eli jos siis maan alla asuisikin sarvekkaita, ihmisen sukuisia "piruja").

 

[Evil]

esimerkiksi Rakkauden Korkeata Veisua olen käyttänyt menestyksellä joskus (siis en sitä kohtaa, jossa verrataan naisen hiuksia vuohilaumaan vaan "kaikinpuolin olet kaunis" ja "mesi kielesi alla" jne.) suosittelen kyllä lukemaan (valikoivasti).

Minä tapasin joskus siteerata Sananlaskuja, yhdeksäs luku, kolmastoista jae: Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä. Valitettavasti tuoreimmassa suomennoksessa tuokin kohta on muokattu paljon tylsemmäksi.

 

[jesse72]

Muista kirjoista on kesken The Doorsista kertova kirja.

Jos Jim Morrisson ja Doors kiinnostaa, niin kannattaa lukea myös bändin jäsenien Jim Densmoren ja Ray Manzarekin kirjat Elämäni JM:n ja Doorsin kanssa (JD) ja matkani Doorsin kanssa (RM), ja toiminee vaikka musiikki ei iske, saa hyvän kuvan Jimin persoonasta ja bändin touhuista.

Kaikille elämänkertojen ystäville voin suositella myös Gunnareiden Slashin muisteluja. Teos on täynnä sitä tuttua rockia, viinaa, huumeita, naisia, menestystä, sikailua, riitoja ym. 500 sivuinen järkäle tuli kahlattua nopeasti läpi.

Tänään iskin varaukseen kirjastosta Jallu Rantasen kirjan 100 kiloa Jallua, vaikuttaa muutamien lehtijuttujen perusteella hyvältä teokselta.

Itse kirjojen suurkuluttajana, iso kiitos Suomen kirjastotoiminnalle!

 

[Tykki]

Tällä hetkellä menossa Paul Sussman: Temppelin salaisuus. Palestiinalaisia, juutalaisia, natsikytköksiä, muinaisia salaisuuksia jne.

Tapanani on ollut yleissivistää itseäni silloin tällöin lukaisemalla klassikkoteoksia, joihin ei sitten syystä tai toisesta ole aikaisemmin tullut tartuttua. Esimerkiksi talvella luin vihdoin ja viimein Stevensonin Aarresaaren. Tuo olisi tietenkin pitänyt lukea jo varhaisteininä, mutta niinkuin sanoin, yleistiedon näkökulmasta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja kyllähän tuo vieläkin mielikuvitusta kummasti virkisti.

Samalla ajatuksella tarkoituksenani on jossakin vaiheessa tarttua Twainin Huckleberry Finnin seikkailuihin. Lisäksi listalla on Defoen Robinson Crusoe, jonka tarinan pääpiirteittäin varmastikin melkein kaikki tuntee, mutta kuinka moni on oikeasti lukenut itse kirjan? En minä ainakaan, vielä.

 

[SamSpade]

Dearly Devoted Dexter, eli tuttu tv-sarja on tehty näiden kirjojen pohjalta.
Kyseessä on kirjasarjan 2. kirja, alkuperäiskielellä.
Ensimmäinen oli loistava, tämä toinen yhtä hyvä. vielä kaksi osaa odottaa tuolla päydällä lukemista.
Tv-sarja on onnistuneesti tavoittanut kirjojen hengen, vaikka juonirakennetta onkin muuteltu sarjaa varten, mutta jos sarja kolahti niin lue ehdottomasti.

 

[moby]

Seuraavaksi ajattelin lukaista sarjakuvaa... heh, jos sen nyt niin voi ilmaista. Duunikaveri toi Art Spiegelmanin Maus I ja II-teoksen, jossa poika kertoo isänsä ja monen muunkin selviytymistarinan natsisaksan keskitysleiriltä sarjakuvan muodossa. Hiirien tarinaan siis...

Nämä ovat parasta sarjakuvaa mitä olen lukenut. Suosittelen kaikille. Erityismaininta eri rotujen/kansallisuuksien kuvaaminen eri eläiminä. Esim. juutalaiset ovat hiiriä ja saksalaiset kissoja jne.

 

[Evil]

Muutama tenttikirja on työn alla (Parsons: How we understand art ja Elliott: Music matters), ja niiden rinnalla lueskelen Hell's Angelsin pitkäaikaisen presidentin Sonny Bargerin muistelmia.

Kesäisin luen paljon vanhoja suosikkeja uudelleen, usein pitkänkin tauon jälkeen. Nyt on suunnitelmissa tyhjentää kirjasto Chandlereista ja Ellroyn teoksista, ja muutama Waltarin historiallinenkin tekisi mieli lukea pitkästä aikaa. Turms vaikka.