Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 656 094
  • 5 586

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Kuukauden verran tullut kahlattua läpi painavaa sanaa (kirja on painava kokoonsa nähden), Yrjö Varpio: Väinö Linnan elämä. Aihe on mielenkiintoinen eikä kirjan sisällössä sinänsä ole mitään vikaa. Mutta tämä opuksen taitto, sivulle on laitettu kaksi palstaa tekstiä. Yhdellä palstalla keskimäärin viisi sanaa rivillä, pahimmillaan jäädään kahteen tai kolmeen sanaan, rasittavaa lukea niin lyhyitä rivejä. En keksi mitään järkevää syytä miksi näin on tehty.
 

Kummeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Washington Capitals
Viimeksi luin Reijo Mäen Vares kirjoista Moukanpeli -kirjan. Tänään varmaan aloittelen "Marraskuu on musta hauta" -kirjan. Ihan hyvin olen saanut jo Vareksia luettua..
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Turskakirjallisuutta....

Asbjørn Jaklinin "Pohjoisrintama - Hitlerin kohtalonkenttä" toi vuonojen ääreltä paljon uutta tietoa II maailmansodan vuosilta. Oikeasti, turskanäkökulma oli vahva, mutta kirjassa sivuttiin myös Suomen asioita. Koko kirja, yli 300 sivua oli täyttä "tätä et lukenut koulun historiankirjoista"-materiaalia. Siihen tosin riittää välillä, kun lukee Aku Ankan huolellisesti...valitettavasti.

Hitler oli kujalla, kun piti sitkeästi armeijakuntaa vuonoilla, vaikka liittoutuneiden maihinnousu sai uutta suuntaa muualta. Sillä väkimäärällä harkittu isku Murmanskiin, rata uusiokäyttöön jne... Jälkiviisaus on parasta viisautta. Kirjassa oli myös lyhyitä näkökulmia Norjan vastarintaliikkeestä. Karu oli meininki Gestapon käsiin jääneillä. Sota tuo ihmisistä esiin sellaista raakuutta, että sitä ei syvän rauhan aikana usko todeksi.

Menneen 91. itsenäisyyspäivän kunniaksi voidaan todeta, että olen aidosti onnellinen siitä, että nyt ei tarvi kirjoittaa Itsenäisen Suomen vajaata 20-vuotishistoriaa.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Viime aikoina:

Esko Ahonen: Vallan portailla.
Veikko Pihlajamäki: Kohtalona K-linja.
Matti Kalliokoski: Pitkä sarka - Viljami Kalliokosken elämä
Jukka Rislakki: Kauhun aika
Paavo Lipponen: Järki voittaa
Martti Turtola: Risto Ryti - Elämä isänmaan puolesta
Matti Saari: Kari Kairamo - Kohtalona Nokia
Mauno Saari: Näkymätön käsi
Jonathan Glover: Ihmisyys
Mauno Koivisto: Kaksi kautta I
Veijo Meri: Maassa taivaan saranat
Lasse Lehtinen, Hannu Rautkallio: Kansakunnan sijaiskärsijät.

Nyt kesken on Aarne Saarisen muistelmat nimeltä Kivimies.

Jos noista jotain pitäisi suositella, niin Rislakin kirjaa. Myös Viljami Kalliokoski kiinnosti, mutta ei ehkä puhuttele yhtä laajaa yleisöä. Turtolan Ryti-kirja oli vähän vaisu. Yllättäen myös tuo Meren kirja, vaikka alkoi erinomaisesti.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Erlend Loen kyhäämä 'Supernaiivi' oli erikoisuudessaan niin helppolukuista tekstiä, että sehän hurahti yhdessä illassa. Nyt aloitin Brett Easton Ellisin kulttiteoksen, 'Amerikan psykon'. Sinänsä viihdyttävä läpyskä, mutta päähenkilö Batemanin jatkuva vaate-, huonekalu- ym. merkkien luetteleminen tuppaa käymään hermoille. Leffa on nähty aikaa sitten, katsotaan nyt, tekikö oikeutta kirjalle.
 

Jusu7

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Unto Parvilahden "Terekille ja takaisin" ja toisena teoksena "Berijan Tarhat" joka tosin on vielä hieman kesken.

Terekille ja takaisin kertoo suomalaisten vapaaehtoisten SS Wikingissa taistelleitten vaiheista itärintamalla. Berijan tarhat sen sijaan tarjoaa melkoisen karua kertomaa siitä mitä elämä oli Stalinin aikaisessa NL:ssa ja mikä se maa oli/on osittain vieläkin. Vastauksia tulee myös mitä tapahtui monille NL:n alueen etnisille vähemmistöille. Berijan tarhat-teos oli menestys kirjana mutta herätti ristiriitaisia ajatuksia monissa piireissä. Hyvin kirjoitettuja teoksia ja herättää varmasti ajatuksia.
 

Siren

Jäsen
Suosikkijoukkue
Man City, Bolts
Eino Pohjamon "Ihantalan murskattu teräs". Kirjan kuvaus lainattu Kariston esittelystä: "Eino Pohjamon teos on suomalaisen sotakirjallisuuden klassikko, autenttinen kuvaus suurtaistelusta, jossa rohkeus, sitkeys ja taito voittivat valtavan tulivoiman. Teksti ja kuvat kertovat suomalaisten panssarintorjuntamiesten taistelusta noiden 48 tunnin aikana, joiden kuluessa pelastettiin maamme itsenäisyys."
 

brendadervin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas, Ilves, hcbat
John Scalzi - Old Man's War

Tulevaisuudessa vanhuksillakin on mahdollisuus pitää hauskaa ja liittyä puolustamaan ihmisten siirtokuntia mitä ihmeellisimpiä olioita vastaan. Vaikka lähtökohta eittämättä on humoristinen niin lähin vastine mikä tulee mieleen on Heinleinin Starship troopers ja käsittääkseni kirjailija itse ajoi tätä myös takaa. Maasodankäyntiä tulevaisuudessa todella sekavaa sakkia vastaan ja aina löytyy uusi mielikuvituksellinen tapa tappaa sotilaita uudella planeetalla. Jos ns. military scifi kiinnostaa voi teosta suositella kevyenä välipalana.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Nyt aloitin Brett Easton Ellisin kulttiteoksen, 'Amerikan psykon'. Sinänsä viihdyttävä läpyskä, mutta päähenkilö Batemanin jatkuva vaate-, huonekalu- ym. merkkien luetteleminen tuppaa käymään hermoille. Leffa on nähty aikaa sitten, katsotaan nyt, tekikö oikeutta kirjalle.

Ehkäpä tämä Eastonin tyylikeino jossa Bateman jatkuvalla syötöllä luettelee vaate-, huonekalu tms. merkkejä on hivenen ylimapuvaa mutta kuvastaa samalla kuitenkin oivallisesti sitä millaisia asioita bateman piti arvossa - mikä oli (on) tärkeää.

MInusta elokuva ei vedä vertoja kirjalle, kirja on vieläkin inhorealistisempi ja väkivaltaisempi - leffa oli minusta itseasiassa tässä suhteessa aika "pliisu" tapaus, tai sitten minulla oli jo tietty ennakkokäsitys olemassa koska olin lukenut kirjan ensin eikä leffa sitten kyennyt täyttämään tätä "aukkoa".

vlad.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Oletkos vlad lukenut Ellisin Glamorama-opuksen? Siinä vedetään tavallaan samoilla keinoilla mutta eri suuntaan.

Mulla työn alla kasvatustieteen tilastomenetelmiä, James Ellroyta, kahtakin eri Burroughsia ja vasta suomeksi ilmestynyt Lennon-elämäkerta.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
En ole tutustunut Ellisin tuotantoon sitten Amerikan psykon - pitäisiköhän tutustua...
En minäkään Glamoraman jälkeisiin. Sitä kuitenkin suosittelen. Se oli julkkiskritiikkeineen paljon edellä aikaansa; en tietenkään tiennyt sitä kun sen luin mutta nyt oivallan.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
En minäkään Glamoraman jälkeisiin. Sitä kuitenkin suosittelen. Se oli julkkiskritiikkeineen paljon edellä aikaansa; en tietenkään tiennyt sitä kun sen luin mutta nyt oivallan.

Kiitos vinkistä!

Tutustuin paikallisten kirjastojen tarjontaan ja löytyyhän se kotipaikkakunnaltani, joten eiköhän sitä jossain vaiheessa ole suunnattava monot kirjaston suuntaan ja lainattava kyseinen opus.

vlad.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tässä on tullut luettua kaksi hyvin erilaista kirjaa aivan lyhyen ajan sisään.

Toinen niistä on Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti. Aiemmin lukemaani Muumipappa ja meri verrattuna tämä teos ei saavuttanut aivan sitä tasoa vaan paikoin oli kerronnaltaa hivenen epälooginen - vai tuntuiko se vain minusta siltä, paljon mahdollista. Kokonaisuudessaan kirja oli kuitenkin miellyttävä luotaus muumien maailmaan - näin aikuisen miehen silmin katsottuna. Voisin lukea jatkossa lisää(kin) muumi-kirjoja jos vain käsiini niitä satun saamaan.

Yöllä sain päätökseen Cormac McCarthyn hienon Tie-romaanin tai pienoisromaanin, ihan miten vain. Kirja oli todella tyly kerronnaltaan, kuvaus tulevaisuuden maailmasta ei ollut auvoinen ja onnellinen, tosin lopussa oli näkyvinään häivähdys paremmasta mutta sekin saattoi olla lopulta mielikuvituksen tuotta tai epätoivoisen ihmisen harhainen luulo paremmasta.

Kirjan kerronta oli siis hyvin tylyä ja paikoin sitä lisäsi lyhyet kappaleet, tyly ja lyhyt dialogi sekä kaiken yllä leijuva painostava tunnelma maailman tylyydestä, tyhjyydestä ja kohtalottomuudesta.

Sen ohella, että kirja on tulevaisuuden kuvaus on se myös kasvukertomus, kahden ihmisen kasvukertomus ja kertomus elämästä ja kuolemasta. Ennenkaikkea kirja on kasvukertomus.

vlad.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Yöllä sain päätökseen Cormac McCarthyn hienon Tie-romaanin tai pienoisromaanin, ihan miten vain. Kirja oli todella tyly kerronnaltaan, kuvaus tulevaisuuden maailmasta ei ollut auvoinen ja onnellinen, tosin lopussa oli näkyvinään häivähdys paremmasta mutta sekin saattoi olla lopulta mielikuvituksen tuotta tai epätoivoisen ihmisen harhainen luulo paremmasta.
Sama opus olisi odottamassa. En viitsi ennen joulua aloittaa vaikka se lyhyt onkin, pitää matkata ja perillä on lapsia odottamassa, ei siellä saa lukurauhaa.
Luenpa sitten joulun jälkeen, mielenkiinnolla odotan, hyvältähän tuo kuvauksesi mukaan vaikuttaa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Lisätään vielä se, että Tie:stä on tuloillaan leffakin - en tiedä tarkempaa aikataulua kuin sen, että kirjan kansilehdissä sen sanotaan tulevan teattereihin "lähiaikoina". Mielenkiinnolla odotan kuinka hyvin leffaan on saatu kuvattua kirjan tyly ja karu maailma.

vlad.
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Pitkästä aikaa olen joulupyhien aikana syventynyt kirjojen lukemiseen. Aiemmin oli tapana pyhinä lukea kirja tai kaksi, yleensä joululahjaksi saatuja kirjoja. Nyt en muutamaan vuoteen enää ole kirjoja juurikaan joululahjaksi saanut, joten tänä jouluna tilasin itselleni kolme kirjaa nettikaupasta. Kaikki kolme kirjaa oli saman kirjailijan, Lee Childin kirjoittamia, kirjailijan josta sain ihan vahingossa vinkin Delta Airlinesin asiakaslehdestä. Nyt tuntuu että olen löytänyt uuden lempikirjailijan itselleni, sen verran innoissani olen ollut kahdesta ensimmäisestä kirjasta, Tulilanka ja Viimeinen vieras. Eilen aloitin kolmannen kirjan, Teksas palaa, lukemisen. Suosittelen ko. kirjailijaa kaikille jännityksen/toiminnan ystäville. Google auttaa tutustumaan paremmin, jos jotakuta kiinnostaa.
 

Tiityy

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Habs, D Team + Maajoukkue
Lee Childia olen myös lukenut ja ihan ok kirjoja kirjoittaa. Tutustuin lentokenttäelämän myötävaikutuksella, eli on helppo ostaa Englanninkielisiä pokkareita ja Lee on ollut aika hyvin esillä lehtikioskeissa. Kuten sanoin, ihan hyvää tekstiä mies tuottaa, mutta päähenkilö on varsinkin myöhemmissä kirjoissa (One Shot, Hard Way etc.) jo vähän nähty. Tietty mitäs sitä toimivaa konseptia muuttelemaan ja jos lukeminen on jäänyt vähemmälle, on kyllä sujuva kirjoittaja ja usein myös ainakin alkuasetelmat kirjoissa kohdallaan (loppuratkaisuissa tahtoo sitten tökkiä).

Luin eilen illalla loppuun Ian M. Banksin Look to windward- kirjan ja aloittelin jotain höpöhöpö-kirjaa Aleksanterin haudan etsimisestä (jumaliste näitä Da Vinci-koodin jäljittelijöitä on paljon nykyään!), vastannee kirjaversiota 80-luvun James Bondeista, viihdettä ilman aivoja. Hyväähän noissa on lähinnä se, että kun pidän historiasta, aihepiiri kiinnostaa ja välillä oppii uutta.
 
Viimeksi muokattu:

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Sin joulupyhinä luettua Andrei Pogozevin "Pako Auschwitzista - neuvostosotilaan tarina" -teoksen. Kyllähän se jälleen muistutti siitä mihin ihminen pahimmillaan pystyy, poikkeuksellisesti kirja vieläpä käsitteli tapahtumia ei-juutalaisesta näkökulmasta katsoen - tosin saman nämä venäläiset sotilaat joutuivat kokemaan kuin juutalaiset. Rääkin, kidutukset, työkomennukset, nälkäkuoleman, kaasukammiot, hermojen pettämisen etc. etc.

Teoksesta huokui viha ja raivo saksalaisia SS-miehiä (lähinnä käytetty termiä "teurastaja"), kapoja, blockältesterejä etc. kohtaan - toisaalta miksipä ei olisi huokunut kun likimain kaikki leirille tuodut venäläiset sotavangit kuolivat. En minäkään varmaan kykenisi kiihkotta kirjoittamaan jos joutuisin kokemaan saman. Toisaalta löytyy kirjasta myös inhimillisyyttä ja ripaus toivoa...

Kirja on kirjoitettu Neuvostoliiton ollessa olemassa. Olisikin mielenkiintoista tietää kuinka Pogozev olisi käsitellyt isänmaata koskevia asioita mikäli hän olisi kirjoittanut kirjan maan hajoamisen jälkeen.

vlad.
 

Sartar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Idän Suuret muinaiset
Pukki toi kontissaan Richard Morganin Muuntohiili teoksen. Kyberpunk ja si-fi on homman nimi ja vaikuttaa varsin lupaavalta. Lisäksi tuli vielä Jegg Longin Helvetin piiri ja se jatko-osa. Helvetin piirin olinkin jo lukenut ja jatko-osa vaikuttaa vähintään yht'hyvältä noin nopeasti selattuna.
 

Marwin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres
Remeksen uusin kirja Pyörre luettuna. Todella hyvä ja mielenkiintoinen teos. Sieppasi kyllä mukaansa. Tuli myös luettua harvinaisen lyhyessä ajassa. Alle vuorokaudessa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Viimeksi tuli kahlattua läpi Tuulen Viemää -kirjan jatko-osaksi tituleerattu Scarlett. Täytyy sanoa, että aika kaksijakoiset fiilikset kirjasta jäi. Siinä, missä orginelli teos on minusta ennen kaikkea yhteiskunnallinen romaani Etelävaltioiden kulttuurin tuhosta, tässä teoksessa on ihan liikaa keskitytty Scarlett O'Haran ja Rhett Buttlerin rakkaustarinaan. Onhan teoksessa tarkasteltu myös erityisesti Irlannin mielenkiintoista historiaa, mutta sen käsittely on kuitenkin jäänyt aika lailla latteaksi. Ainekset huomattavasti mielenkiintoisempaan ja tapahtumarikkaampaan kerrontaan olisivat olleet olemassa. Lisäksi kirjan juoni on välillä aivan ihmeellinen. Lisäksi tuntuu, että kirjasta on keinotekoisesti tehty kovinkin pitkä. Ensimmäiset 700 sivua olisivat voineet olla typistetyt vaikkapa 200:an. Suurin osa kirjan "actionista" tapahtuu vasta aivan lopussa.

Jos jotain hyvää kirjasta haetaan, se ainakin tietyllä tapaa piti otteessaan ja tarjosi vastaukset niihin kysymyksiin, jotka jäivät avoimiksi Tuulen Viemää -teoksen lopussa. Tästä viimeisimmästä voidaan olla toki kahta mieltä siitä, onko kyseessä hyvä vai huono asia.

Nyt otin lukuun ties monennettako kertaa teoksen "Täällä Pohjantähden Alla". Kirja on joka kerta niin viihdyttävää luettavaa, että sen jaksaa kahlata läpi.
 

-RVL-

Jäsen
Aattoiltana ja joulupäivän aamuna tuli luettua Lehväslaihon Isku Itään. Ei mikään Lehväslaihon paras kirja, vaikka kaikkihan ne tuntuvat olevan samanlaisia; Sisseillä on kylmä, nälkä, märkä, kenttävartiot pitää tuhota, koltat kärkeen, jos siellä onkin eskimoita, jos hokkua saisi - ei saa kun se tuoksuu kilometrien päähän, pirtua tai konjakkia kun saisi, pikakivääri on niittokone, Euroopan ainoa asumaton seutu...kaikkihan ne ovat samanlaisia lähes henkilöiden nimiä myöten, mutta silti parhaita kirjoja mitä tullut luettua.

En ole valinnut vielä seuraavaa kirjaa, mutta eiköhän sitä taas Vienan korpeen lähdetä kaukopartioimaan.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Aattoiltana ja joulupäivän aamuna tuli luettua Lehväslaihon Isku Itään. Ei mikään Lehväslaihon paras kirja, vaikka kaikkihan ne tuntuvat olevan samanlaisia; Sisseillä on kylmä, nälkä, märkä, kenttävartiot pitää tuhota, koltat kärkeen, jos siellä onkin eskimoita, jos hokkua saisi - ei saa kun se tuoksuu kilometrien päähän, pirtua tai konjakkia kun saisi, pikakivääri on niittokone, Euroopan ainoa asumaton seutu...kaikkihan ne ovat samanlaisia lähes henkilöiden nimiä myöten, mutta silti parhaita kirjoja mitä tullut luettua.

En ole valinnut vielä seuraavaa kirjaa, mutta eiköhän sitä taas Vienan korpeen lähdetä kaukopartioimaan.

Lehväslaihon kirjat ovat tosiaan henkilöiden nimiä myöden suht. identtisiä, mutta silti addiktoivia. Lienen lukenut Tampereen Kaupunginkirjaston valikoiman Lehväslaihoa, varasto mukaan luettuna. Lainauksessa mainitun kirjan saa kuitenkin jollain viiveellä kirjastosta.

Kun lähdin kirjaostoksille Lielahteen (sen verran joulumuori heltyi rahalahjoihin), investoin loistavaan kirjaan. Caroline Salzingerin Terveisiä Pahan Akselilta - Arkea ja politiikkaa maailman suljetuimmissa valtioissa. Ensimmäinen ajatus oli, että "mitäs hurri tietää sodista ja sortovallasta, viimeksi niillä oli hankalaa 1800-luvun puolivälissä". Kirja on osoittautunut kuitenkin loistavaksi.

Kyseessä on Sveriges Radion ulkomaantoimittaja, joka seikkailee niinkin kiehtovissa kohteissa kuin Pohjois-Korea, Iran, Irak, Syyria, Libya ja Kuuba. Kirjassa on 270 sivua ja yli puolet tuli luettua kertaheitolla. Loistavaa kuvausta mm. tavaratalosta Pohjois-Koreassa, rauhallisista iltapäivistä Irakissa, maaseutumatkasta Kurdistanissa, kosteista juhlista Libyassa, bändin toiminnasta Iranissa, syntymäpäivistä Syyriassa.

Kuvausta ihmisten arjesta, taistelusta ruoasta, elinmahdollisuuksista sekä myös taistelusta sortovaltaa vastaan.
 

kamik

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lehväslaihon kirjat ovat tosiaan henkilöiden nimiä myöden suht. identtisiä, mutta silti addiktoivia.

Onhan täällä muutama muukin, joka tunnustaa lukevansa Lehväslaihon kirjoja. Sain uusimman kirjan joululahjaksi, mutta pahoin pelkään, että jää kesken tällä(kin) kertaa. NIIN samanlaisia ne keskenään ovat, että tulee väkisin tunne, että olen tämän kirjan jo lukenut. Samat Kiprit, Kiurelit ja muut koltat siellä samoavat ja sotivat kirjasta toiseen haaveillen lomalla hyvistä panoista kotikylässä ja juopottelusta sekä huutamisesta järven rannalla. Toisaalta kirjojen samankaltaisuuden ymmärtää, kun tiedostaa kirjoittajan olevan jo 86-vuotias. Saa luvan olla viimeinen Lehväslaihon kirja, jonka luen. Nämä on nähty.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös