Wibke Bruhns: Isäni maa - saksalaisen perheen tarina.
Käytännössä kyseessä on saksalaisen Klamrothin suvun tarina 1800-luvun puolelta aina toisen maailmansodan aikaan saakka ja siihen kuinka Wibke Bruhnsin isä Hans Georg Klamroth lopulta todettiin syylliseksi ja teloitettiin Hitleriä vastaan tehden murhayrityksen jälkimainingeissa loppukesästä 1944. Mutta tätä ennen HG. Klamroth oli ajautunut 30-luvulla kritiikittömään Hitlerin hallinnon myötäilyyn, kuten niin monet miljoonat muut saksalaiset noihin aikoihin tekivät, kuitenkin HG. Klamroth ainakin jollain tasolla kääntyi hallintoa vastaan tai ei ainakaan välittänyt tietojaan murhayrityksestä eteenpäin viranomaisille ja näin pettänyt salaliittolaisia, joihin HG käytännössä hyvin tiiviisti nivoutui kaukaisen sukulaisensa ja samalla tyttärensä aviomiehen myötä.
Mutta palataan kirjassa varhaisempaan aikaan.
Bruhns käy teoksessa läpi suvun historiaa hänen ja isänsä HG. Klamrothin esi-isien kautta, pääasiassa kuitenkin HG:n isän Kurt Klamrothin ajoista lähtien eli 1800-luvun loppupuolelta, takautumien kautta käydään läpi suvun menestyksiä aina 1700-luvulle saakka ja siitä kuinka Klamrothit rakensivat määrätietoisesti arvossapidettyä ja arvostettua sukuimperiumiaan sen ajan Saksassa ja kuinka imperiumi sitten lopulta romahti toisen maailmansodan myötä.
Koska Klamrothit eivät olleet taustaltaan aatelisia vaan kauppiassukua sotilaskoulutuksella oli merkittävä rooli, Kurt Klamroth oli ratsuväenkoulutuksen saanut upseeri - se avasi aivan toisella tapaa ovia ja niinpä oli luonnollista, että poikansa HG Klamroth hankki myös itselleen upseerin koulutuksen. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä isä-Kurt joutui sotaan, ollen kuitenkin selustassa erinäisissä huolto ja muissa tehtävissä (ja samalla hän kykeni pitämään perheyritystä yllä), poikansa-HG ehti myös ensimmäiseen maailmansotaan "märkäkorvana" ja oman sotansa hän kävi itärintamalla, ensin Baltian suunnalla tsaarin armeijaa vastaan ja tämän jälkeen vielä etelässä Ukrainassa sodan kaaottisen lopun aikana.
Sodan jälkeen sukuyritys kävi läpi suuret myllerrykset Saksan kaaottisina aikoina, tiiviit verkostot ja upseerinkunnia olivat varmasti eräs tekijä, joka pelasti suvun yrityksen sodanjälkeisen kaaoksen aikana, kuin myös 30-luvun lamasta.
Teoksessa Bruhns pureutuu varsin hyvin etenkin isänsä-HG:n olemukseen unohtamatta kuitenkaan äitiään Elseä, tai muitakaan suvun jäseniä. Isä HG on hyvin kaksijakoinen persoona, toisaalla uuttera ja rakastettava, toisaalla sitten vaimonsa kannalta vastenmielinen rakastajia ja naisystäviä pyörittävä "liero", joka kerta toisensa jälkeen valheilla pyrki pelastamaan toimensa. Mies jolla oli kunniaa, mutta joka unohti kunnian tietyissä asioissa. Persoonana siis ristiriitainen ja sen myötä on tavallaan ymmärrettävää miksi hän 30-luvulla lähti johdattamaan sukuaan tiiviimpään yhteistyöhön natsien kanssa, kuitenkaan koskaan viemättä perhettään suoranaisesti sisäpiiriin. Eräänlainen opportunisti siis, siirtyi olettamansa voittajan puolelle mutta pitäen tietyn etäisyyden Hitlerin hallinnon sisäpiiriin. Toisaalta olettaen suvunkunnia ja yritys oli sellainen tekijä, mikä esti HG:tä astumasta aivan sisäpiiriin - hänelle yritys oli tärkeä ja suku, 30-luvulla oli tehtävä valinta. Kumpaakaan ei voinut palvella hyvin, joten HG:n valinta näyttää olevan perheyritys ja sen jälkeen hyvin myötämieliset suhteet hallintoon ja kohtuullisen runsas toiminta itsensä ja perheensä kautta erilaisissa liikkeissä ja organisaatioissa.
Etenkin näissä kohdin minua alkuun häiritsi se, että kirjoittaja Wibke Bruhns niin voimakkaasti otti kantaa isänsä valintoihin ja siihen, että miksi Klamrothit nivoutuivat niinkin voimakkaasti hallintoon. Lopulta minun oli ymmärrettävä, että kirja on sukukroniikka ja samalla oman perheen ja suvun ruotimista, ei siis tietokirja, jossa kirjoittajalla on oltava analyyttisempi ote. Kirjoittaja kävi samalla läpi sukunsa traumaa että Saksan traumaa ja tämä johti voimakkaisiin näkemyksiin ja kannanottoihin.
Toisaalta sodan ajan tapahtumissa ymmärrystä on enemmän, vaikka toimintaa ihmetellään kirjoittajan taholta, HG saa jo enemmän ymmärrystä ja kohtelu on luontevampaa, joskin tiettyjä HG:n valintoja hän joutuu ihmettelemään. Kuten sitä miksi HG halusi siirtyä Tanskan miehitysalueelta itärintamalle - näihin kysymyksiin ei saada vastausta, koska Gestapo on veinyt osan HG:n päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa salamurha-attentaatin jälkimainingeissa. Samoin äidin Elsen taholta ei löydy vastausta, koska hän oli tuhonnut päiväkirjojaan niiltä osin jotka käsittelivät HG:ta sodan ajalta ja jo ajalta ennen sitä. Kysymyksiä - ihmetystä - mutta ei riittävästi vastauksia.
Kaikkiaan kiinnostava kirja yhden suvun tarinasta!
Hans George Klamrothista löytyy wikipediasta suomeksi hiukan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Georg_Klamroth
Saksaksi enemmän: https://de.wikipedia.org/wiki/Hans_Georg_Klamroth
vlad
Käytännössä kyseessä on saksalaisen Klamrothin suvun tarina 1800-luvun puolelta aina toisen maailmansodan aikaan saakka ja siihen kuinka Wibke Bruhnsin isä Hans Georg Klamroth lopulta todettiin syylliseksi ja teloitettiin Hitleriä vastaan tehden murhayrityksen jälkimainingeissa loppukesästä 1944. Mutta tätä ennen HG. Klamroth oli ajautunut 30-luvulla kritiikittömään Hitlerin hallinnon myötäilyyn, kuten niin monet miljoonat muut saksalaiset noihin aikoihin tekivät, kuitenkin HG. Klamroth ainakin jollain tasolla kääntyi hallintoa vastaan tai ei ainakaan välittänyt tietojaan murhayrityksestä eteenpäin viranomaisille ja näin pettänyt salaliittolaisia, joihin HG käytännössä hyvin tiiviisti nivoutui kaukaisen sukulaisensa ja samalla tyttärensä aviomiehen myötä.
Mutta palataan kirjassa varhaisempaan aikaan.
Bruhns käy teoksessa läpi suvun historiaa hänen ja isänsä HG. Klamrothin esi-isien kautta, pääasiassa kuitenkin HG:n isän Kurt Klamrothin ajoista lähtien eli 1800-luvun loppupuolelta, takautumien kautta käydään läpi suvun menestyksiä aina 1700-luvulle saakka ja siitä kuinka Klamrothit rakensivat määrätietoisesti arvossapidettyä ja arvostettua sukuimperiumiaan sen ajan Saksassa ja kuinka imperiumi sitten lopulta romahti toisen maailmansodan myötä.
Koska Klamrothit eivät olleet taustaltaan aatelisia vaan kauppiassukua sotilaskoulutuksella oli merkittävä rooli, Kurt Klamroth oli ratsuväenkoulutuksen saanut upseeri - se avasi aivan toisella tapaa ovia ja niinpä oli luonnollista, että poikansa HG Klamroth hankki myös itselleen upseerin koulutuksen. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä isä-Kurt joutui sotaan, ollen kuitenkin selustassa erinäisissä huolto ja muissa tehtävissä (ja samalla hän kykeni pitämään perheyritystä yllä), poikansa-HG ehti myös ensimmäiseen maailmansotaan "märkäkorvana" ja oman sotansa hän kävi itärintamalla, ensin Baltian suunnalla tsaarin armeijaa vastaan ja tämän jälkeen vielä etelässä Ukrainassa sodan kaaottisen lopun aikana.
Sodan jälkeen sukuyritys kävi läpi suuret myllerrykset Saksan kaaottisina aikoina, tiiviit verkostot ja upseerinkunnia olivat varmasti eräs tekijä, joka pelasti suvun yrityksen sodanjälkeisen kaaoksen aikana, kuin myös 30-luvun lamasta.
Teoksessa Bruhns pureutuu varsin hyvin etenkin isänsä-HG:n olemukseen unohtamatta kuitenkaan äitiään Elseä, tai muitakaan suvun jäseniä. Isä HG on hyvin kaksijakoinen persoona, toisaalla uuttera ja rakastettava, toisaalla sitten vaimonsa kannalta vastenmielinen rakastajia ja naisystäviä pyörittävä "liero", joka kerta toisensa jälkeen valheilla pyrki pelastamaan toimensa. Mies jolla oli kunniaa, mutta joka unohti kunnian tietyissä asioissa. Persoonana siis ristiriitainen ja sen myötä on tavallaan ymmärrettävää miksi hän 30-luvulla lähti johdattamaan sukuaan tiiviimpään yhteistyöhön natsien kanssa, kuitenkaan koskaan viemättä perhettään suoranaisesti sisäpiiriin. Eräänlainen opportunisti siis, siirtyi olettamansa voittajan puolelle mutta pitäen tietyn etäisyyden Hitlerin hallinnon sisäpiiriin. Toisaalta olettaen suvunkunnia ja yritys oli sellainen tekijä, mikä esti HG:tä astumasta aivan sisäpiiriin - hänelle yritys oli tärkeä ja suku, 30-luvulla oli tehtävä valinta. Kumpaakaan ei voinut palvella hyvin, joten HG:n valinta näyttää olevan perheyritys ja sen jälkeen hyvin myötämieliset suhteet hallintoon ja kohtuullisen runsas toiminta itsensä ja perheensä kautta erilaisissa liikkeissä ja organisaatioissa.
Etenkin näissä kohdin minua alkuun häiritsi se, että kirjoittaja Wibke Bruhns niin voimakkaasti otti kantaa isänsä valintoihin ja siihen, että miksi Klamrothit nivoutuivat niinkin voimakkaasti hallintoon. Lopulta minun oli ymmärrettävä, että kirja on sukukroniikka ja samalla oman perheen ja suvun ruotimista, ei siis tietokirja, jossa kirjoittajalla on oltava analyyttisempi ote. Kirjoittaja kävi samalla läpi sukunsa traumaa että Saksan traumaa ja tämä johti voimakkaisiin näkemyksiin ja kannanottoihin.
Toisaalta sodan ajan tapahtumissa ymmärrystä on enemmän, vaikka toimintaa ihmetellään kirjoittajan taholta, HG saa jo enemmän ymmärrystä ja kohtelu on luontevampaa, joskin tiettyjä HG:n valintoja hän joutuu ihmettelemään. Kuten sitä miksi HG halusi siirtyä Tanskan miehitysalueelta itärintamalle - näihin kysymyksiin ei saada vastausta, koska Gestapo on veinyt osan HG:n päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa salamurha-attentaatin jälkimainingeissa. Samoin äidin Elsen taholta ei löydy vastausta, koska hän oli tuhonnut päiväkirjojaan niiltä osin jotka käsittelivät HG:ta sodan ajalta ja jo ajalta ennen sitä. Kysymyksiä - ihmetystä - mutta ei riittävästi vastauksia.
Kaikkiaan kiinnostava kirja yhden suvun tarinasta!
Hans George Klamrothista löytyy wikipediasta suomeksi hiukan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Georg_Klamroth
Saksaksi enemmän: https://de.wikipedia.org/wiki/Hans_Georg_Klamroth
vlad