Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Noitarumpu]

Se toinen juttu oli kätevästi punottu mukaan, ainakin minua vietiin kuin litran mittaa metrin narussa.

Yhdeksäs hauta on uusi teos Ahnhemilta ja löytyi joku kerta alesta Elisan e-kirjakaupasta ja pitihän siihen tarttua, on vielä lukematta mutta sijansa saa sekin.

Tuo pitääkin lukea loman aikana. Se on mulle yleensäkin dekkarilukemiston kulta-aikaa. Ei jaksa aina lukea vaikeampaa kirjallisuutta, tuo liikaa työt mieleen:)

 

[Amerikanihme]

Hiljattain luin Max Mannerin dekkarin "Osiris" alkuperäisen käsikirjoituksen. Ei kai saa mainostaa tällä palstalla, mutta tarinan ideoinnissa on itse @Amerikanihme ollut mukana, heh. Tosin en ota vastuuta lopussa paljastuvista asioista enkä monesta muustakaan minua järkyttäneestä asiasta.

 

[Niilo]

Tuli mökillä mörköiltäessä lukastua Matti Remeksen Ruuben Vaara -sarjan Vain muutaman neliön tähden dekkari. Todella mielenkiintoinen teos vuosien takaa. Siihen uppoutui aika hyvin mukaan ja kirjan luki parissa tunnissa (pokkari koossa). Onkos muut palstalaiset lukeneet noita teoksia ? Pakko on koettaa hankkia jostain muutkin kirjat.
Tulee tosi vähän muuten luettua kirjoja, pari vaan vuodessa. Seppo Jokisen Komisario Koskinen on pakko ostos joka vuosi kun uusi kirja ilmestyy

Linkissä vielä Remeksen kirjat: Linkki[URL][/URL]

 

[Ribals]

Juha Ruusuvuoren Kaniikki Lupus. Kouluhommia...

 

[Iso-Olli]

John Branchin Tappelija on nyt vihdoin ja viimein kädessä. Saas nähdä luenko yhteen putkeen koko kirjan.

 

[Crick]

Todella vähiin on jäänyt lukeminen viime vuosina, mutta jokin aika sitten sain lahjaksi Lars Keplerin Nukkumatti -kirjan. Todella nopeatempoinen ja viihdyttävä kirja joka tuli kahlattua nopeasti loppuun. Sitten bongasin tuollaisen pokkaripaketin jossa oli edullisesti kolme Keplerin kirjaa. Hypnotisoija tuli jo luettua ja Tulitodistaja on juuri nyt "työn alla". Paganini ja paholainen odottaa vuoroaan.

Erittäin hyviä kirjoja kaikille dekkareiden ystäville, suosittelen!

Samaisen boksin ostin minäkin Kepleriltä ja kaikki kolme tuli luettua julkaisujärjestyksessä. Hypnotisoija oli noista paras, sitten Tulitodistaja ja lopuksi Paganini ja paholainen. Tietyllä tavalla on mukavaa noissa kirjoissa se, että kappaleet on todella lyhyitä. Ei tarvitse lukea silmät ristissä useaa kymmentä sivua kerralla. Keplerin kaksi seuraavaa teosta on nekin hankittuna ja odottaa lukemista.

Nyt tässä välissä lukasen Stefan Tegenfalkin esikoistrilogian viimeisen osan. Kyseessä on entinen IT-työntekijä, joka aloitti kirjoituskurssin pohjalta kirjailijana. Trilogian kolme osaa ovat Vihan aika, Koston vanki ja Pahan kasvot. On ollut taattua, ruotsalaista dekkarikamaa nuokin.

 

[Ollakseni]

Nyt on Kvanttivaras luettavana. Serkku oli tätä kehunut ja onhan tämä todella hyvää tekstiä ollut. Intertekstuaalisista viittauksista plussaa ja muuten erikoisesta maailmasta myös.

 

[puuha-pete]

Suurena sotaromaanien ystävänä olen lukenut tässä sairaslomalla nyt paljonkin sotaromaaneja, viimeisimpänä nyt Esa Sirenin Ilomantsin ritaripartio. Erittäin miellyttävän notkeaa luettavaa näin vuodepotilaana.

 

[Kaltsu]

Sopisikohan tämä kysymys tähän ketjuun parhaiten, luultavasti kyllä.
Olen tämän vuoden aikana saanut luettua kohtalaisesti. Kaikki Sherlock Holmesit, Bukowskin kaksi tarinakokoelmaa sekä Postitoimiston, Hemingwayltä muutaman romaanin, Kellopeli Appelsiinin, Saatana saapuu Moskovaan, Orwellin 1984, Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuvan, Haapasalon et kuitenkaan usko-opuksen sekä Lasse Lehtisen ja Paasilinnan Nätti-Jussin seikkailut. Lisäksi pääsykokeita varten luin Joshua Foerin Kaiken muistamisen taidon ja tietenkin pääsykoekirjan lukuisia kertoja.
En lähde avaamaan sen enempää mielipiteitäni jokaisesta opuksesta, mutta miltei kaikista olen pitänyt kovasti.
Tällä hetkellä avoimia kirjoja ovat Goethen Nuoren Werhterin kärsimykset, Nalle Wahlroosin talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta sekä Paul Ekmanin Emotions Revealed.
Aloittelen vasta kunnolla lukuharrastusta ja haluaisin vinkkejä teiltä palstaveljiltä kirjoista, joita kannattaa lukea.
Olisin myös erittäin kiitollinen jos avaisitte hieman omia näkökulmia kirjan tulkintaan paljastamatta turhia, ihan vain koska olen aloittelija.
Mainittakoon myös, että ostan kaikki kirjani, sillä haluan kerätä massiivisen kirjaston itselleni maallisen elämäni aikana. Syytä moiseen fiksaatioon en osaa sanoa.
Eniten näistä kirjoista pidin Hemingwayn romaaneista sekä Orwellin merkkiteoksesta. Myös Haapasalon mahdollisesti fiktiiviset tarinat herättivät minussa ajatuksen, kuinka vähän loppupeleissä tiedän Venäjästä.
Kiitos etukäteen.

 

[Ni$pekt15]

Paras kirjasarja ehkä koskaan oli Conn Igguldenin Valloittaja! Tsingis kaanin elämänkerta. Silloin kun viimeisen sivun oli lukenut niin hajosi pää kun tiesi ettei enää koskaan saa samaa lukukokemusta uudelleen. Samalta kirjailijalta on myös Julius Caesarista kirjasarja. Itse luen nyt Assagnen wikileaksia ja Esko Valtaojan Kaiken käsikirja. Bukowskilta Naiset romaani oli hyvä ja yhtäläisyydet Californication sarjaan ovat kiistättömät. Justin Croninin trilogian päättävä Peilikaupunki on odotetuimman opuksen listalla kärjessä. Suosittelen scifin ystäville The Passage sarjaa.

 

[apulais-GM]

Äskettäin luin Jarkko Ruudun kirjan. Tajusi vähän paremmin joitakin juttuja kirjan lukiessaan, mutta ei se hänestä mitään pyhimystä tee. Yllättävää kyllä, kun ei tullut kuulemma yhtään kunnon aivotärähdystä, eikä häntä varmaan niin paljon päästy tappeluissa lyömään kun oli semmonen järkevä taktiikka.
Hyvää juttuahan kirjassa oli.

Samaa ei oikein voi sanoa Petteri Nummelinista kirjoitetusta kirjasta, jonka sain loppuun viime viikolla. Vähän semmonen sohvahaastattelun perusteella näppäilty juttelu Nummelinin vaiheista. Mutta kyllähän tuon luettuaan ymmärsi miksi hän ei pelannut NHL:ssä niin hyvin, vaikka loisti Sveitsissä ja maajoukkueessa.

Eipä ollut tullut mieleen, että sekä Ruutu että Nummelin puuttuivat 2011 MM-joukkueesta.

 

[Frostbite]

Täällä menossa Jarkko Ruutu - Jumalainen näytelmä. On kyllä viihdyttävä ja mukaansatempaava teos.

 

[Wiljami]

Viidettä ja viimeistä, maanantaina suomennettua Witcheriä pääsin lukemaan perjantaina ja ihan hyvältä vaikuttaa. Aiempia kirjoja enemmän metatekstejä ja ihan mielenkiintoisia linkityksiä moneen suuntaan, mutta itselleni on ainakin maistunut. Tosin ensimmäiset kymmenet sivut meni miettiessä että mitäs nämä sivuhahmot olivatkaan vaikka neloskirjan luin loppuun vasta huhtikuussa, mutta kyllä tuossa on sen verran sopivasti ollut viittauksia aiempaan että alkaa pikkuhiljaa muistamaan hahmojen taustojakin.

edit. Siis viime viikon maanantaina suomeksi ilmestynyttä.

 

[Iso-Olli]

Tappelijan sain luettua ja olihan se silmiä avaava teos. Varsinkin ne määrät mitä tiettyjä aineita rapakon takana määrätään ovat älyttömiä. Itse sain joitain samoja aineita leikkauksen jälkeen ja pistivät pään todella sekaisin. Kaikille jääkiekon ystäville voin suositella. Erityisesti tappelujen kannattajille, joihin minäkin ennen kuuluin, mutta kirjan lukemisen jälkeen tappeluita katsoo lähinnä sillä silmällä, että kuinkahan monta oxya nuo ovat ennen matsia vetäneet.

Nyt on menossa kevyttä iltasatua Hitlerin muodossa. Kirjoittajana Ian Kershaw. Tämän jälkeen tarkoitus olisi uppoutua tuohon Ruudun teokseen.

 

[Trenchtown]

Varsinkin ne määrät mitä tiettyjä aineita rapakon takana määrätään ovat älyttömiä. Itse sain joitain samoja aineita leikkauksen jälkeen ja pistivät pään todella sekaisin. Kaikille jääkiekon ystäville voin suositella.

Joo ja miksei muillekin, hyviä mömmöjä kumminkin.

Noh, leikki leikkinä. Luin tuon kanssa muutama viikko sitten ja pitää sanoa, että vanhalle lätkäromantikolle oli vaikea paikka. Kohtalaisen helposti noita mömmöjä määrätään, kaikkea nukahtamislääkkeistä sairaan vahvoihin opioideihin. Kyllä sen täytyi noille mömmöjä määräville lekureille olla varsinkin noilla määrillä suhteellisen selvää mikä on homman nimi, mutta ei tuntunut juurikaan kiinnostavan. Vielä kun miettii, että kirjassa mainittujen pelaajien lisäksi on varmasti suuri joukko kiekkoilijoita, jotka joko ovat matkalla riippuvuuteen tai ovat jo perillä siellä, niin hiljaiseksi vetää. Siihen vielä varsinkin myllymiesten kohdalla tuo CTE, niin on pakko sanoa, että suhtautumiseni lätkätappeluihin muuttui kirjan lukemisen myötä.

---

Viimeisenä olen lukenut Tuomas Kyrön Urheilukirjan ja sitä ennen saman kaverin kirjan nimeltään Benjamin Kivi. Tykkään Kyrön tyylistä (vai pitäisikö sanoa kyvystä) saada pieniin muutaman sanan pätkiin ihan älyttömän voimakasta sisältöä. Kirjailijan romaaneista olen lukenut nyt tuon Benjamin Kiven myötä kaiken miinus Nahkatakki (2001) ja Liitto (2005). Siellä "varhaistuotannossa" on aikamoisia helmiä, esimerkiksi Tilkka ja 700 grammaa ovat molemmat aivan loistavia. 700 grammaa ehkä paikoittain vähän tylsä, mutta luettava kuitenkin.

 

[Noitarumpu]

Tuli luettua nyt viimeksi Preston-Child-parivaljakon uusin teos, joka kertoo erikoisesta agentista nimeltä Pendergast. Kirjan nimi Kuoleman naamio. Hurjaa menoa ja kyllä kannattaa lukea, vaikka tuonne voodoo-maailmaan ei mun mielenkiinto niin kauhea ole, samaten kuin vampyyrijutut saa jäädä yleensä omaan rauhaansa. Jälkimmäisiä ei tässä kirjassa onneksi ollut.

Pieniä juttuja, jotka meikää vähän häiritsivät, oli muutama,muttei häirinnyt kokonaisuutta. Kirja piti kyllä otteessaan ja oli hyvää viihdekirjallisuutta jännityksen suhteen. Kovalla tasolla tämä pari kirjoittaa edelleen.

 

[Trenchtown]

Nyt on menossa aiemmin kehumani Tuomas Kyrön Uusi urheilukirja. Kyllähän tämä edeltäjänsä jalanjäljissä kulkee kuljettaen lukijaa läpi urheiluhistorian. Vaan jos alkuperäinen Urheilukirja on jäänyt lukematta, ei tästä varmasti saa kaikkea irti.

"Mitä olisi Pori ilman Ässiä? Tuulinen rikostilasto."

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Työn alla on useampi kirja, mutta näin jalkapallon EM-kisojen kunniaksi aloitin juuri Raphael Honingsteinin teoksen Das Reboot, tai paremminkin sen suomennoksen "Saksan jalkapallon viritetty kone" (suom. Petri Stenman). Vaikuttaa hyvin taustoitetulta ja paneutuneesti kirjoitetulta teokselta. Vähän vasta ehdin alusta lukea, mutta myös suomennoksen taso vaikuttaa kohtuullisen hvyältä, vaikka en ole alkuperäistä teosta lukenutkaan. Näyttäisi olevan paljon sisäpiiritietoa ja hyvin pohdittua analyysia. Jo pintaraapaisun perusteella uskallan väittää, että jokainen saksafutista arvostava Herr tai Frau pitää 30 euron hintaa korkeintaan muodollisena korvauksena tästä opuksesta.

 

[Wiljami]

Viimeinen Witcher luettu ja hyvin toimi. Kirjanpalautusreissulla tuli napattua tietokirjoja pari kappaletta mukaan kirjastolta, Mirkka Lappalaisen Pohjolan Leijona - Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632 ja Peter Englundin esseekokoelma Menneisyyden maisema. Ensiksimainittu vaikuttaa ainakin kuvauksen ja ensimmäisen sivun perusteella sellaiselta että mielenkiinto pysyy yllä lukemisen ajan ja Englund on parin luetun teoksen (Suuren sodan vuodet ja Pultava) perusteella vahva suorittaja (ja oikeastaan Englundin kirjan nappasin mukaan siltä varalta jos Lappalaisen teos ei lunastakaan odotuksia).

 

[adolf]

Grimbergin kansojen historian 3/24. osa menossa. Ihan mielenkiintosia juttuja on ollut tähän asti. Paljon myös ei niin mielenkiintoista. Tiedä sitten miten vanhentunutta tietoa on jo. Meinaan kuitenkin että lukisi koko sarjan läpi.

7. osa nyt menossa. Hidastahan tämä on, mutta olkoot. Ihan mielenkiintoista ja yleissivistävää juttua. Sopii just mulle, joka ei niin yksityiskohtiin tahdokkaan paneutua.

On sitä kaikenlaista hullua ollut historia täynnä. Ja nyt ei vasta mennä kuin Kaarle Suuren ajoissa. Taitaa ne mielenkiintoisimmat palaset olla vasta tulossa, kun noihin aikoihin Rooman valtakunnan hajoamisen mainingeissa rupesi Eurooppa saamaan nykyistä muotoaan.

 

[Rainer Zufall]

Kevään ja alkukesän mittaan tuli luettua Ken Follettin Vuosisata-trilogia, yhteensä vajaat 3000 sivua.

Ihan mielenkiintoinen historiapohjainen kokonaisuus ensimmäistä maailmansotaa ja Venäjän vallankumousta edeltävältä ajalta itäblokin romahduksen yli kerrottuna brittiläisen, saksalaisen, amerikkalaisen ja venäläisen suvun kokemusten, tekemisten ja keskinäisten yhteyksien kautta. Vähän epäuskottavaa oli se, että kaikista toisiinsa liittyneistä suvuista yllettiin yhteiskunnan näköalapaikoille ja vaikuttajiksi, mutta kirjalliset vapaudet suotakoon. Henkilöitä mahtui noin pitkälle ajalle luonnollisesti todella paljon, ja oma lukemiseni meni välillä ajanpuutteesta johtuen turhan lyhyissä pätkissä, mutta varsinkin tuonne 1960-luvun lopulle/1970-luvun alkuun asti tykkäsin. Siitä eteenpäin tapahtumat etenivät hieman pikakelauksen tyylisesti, ja niistä olisi saanut irti paljon enemmänkin.

 

[Sergei Akueero]

Hitlerin Taisteluni -kirjan englanninkielisestä versiosta on nyt noin neljäsosa mennyt. Tekijänoikeudet ovat hiljattain rauenneet, joten eiköhän kirjaa ala varsin hyvin olemaan saatavilla.

Kohtuu vaikealukuinen ja poukkoilevahan kirja on ja Wikipediasta joutuu aina välillä kertaamaan noin sadanvuodentakaisia tapahtumia. On tuossa silti jo saanut lukea varsin "mielenkiintoista" tekstiä mm. juutalaisista, demareista, marxismista ja lebensraumista, vaikka täysipainoinen lukukokemus vaatisikin vielä hieman parempaa historiantuntemusta. Ihan vielä ei käsi hakeudu yläviistoon.

Tabletilla olen kirjaa lukenut. Jos jotain reissua tulee niin maailmassa on silti aika monta valtiota, joihin en menisi kyseinen kirja kovalevyllä.

 

[zunter]

Toukokuussa 2016 luin internetistä PDF tiedostona teoksen: "Kansankodin kuolinvuoteella" joka käsitteli Ruotsin maahanmuuttoa, edellinen kerta kun olin jonkun kirjan omasta vapaasta tahdostani lukenut on vuodelta 2008.

 

[SamSal]

Tuli luettua nyt viimeksi Preston-Child-parivaljakon uusin teos, joka kertoo erikoisesta agentista nimeltä Pendergast. Kirjan nimi Kuoleman naamio. Hurjaa menoa ja kyllä kannattaa lukea, vaikka tuonne voodoo-maailmaan ei mun mielenkiinto niin kauhea ole, samaten kuin vampyyrijutut saa jäädä yleensä omaan rauhaansa. Jälkimmäisiä ei tässä kirjassa onneksi ollut.

Pieniä juttuja, jotka meikää vähän häiritsivät, oli muutama,muttei häirinnyt kokonaisuutta. Kirja piti kyllä otteessaan ja oli hyvää viihdekirjallisuutta jännityksen suhteen. Kovalla tasolla tämä pari kirjoittaa edelleen.

Mikäli oli ensimmäinen Pendergast kirja minkä luit niin kannattaa lukea aiemmat teokset ja mieluiten vielä oikeassa järjesjestyksesä. Päähenkilöillä on sen verran jo historiaa, että paljon enemmän saa irti näistä uusimmista teoksista kun tietää mitä aiemmin on tapahtunut.

Hyvä Pendergast tämäkin oli, mutta itse pidin etenkin Diogenes trilogian kirjoista enemmän. Toki vesikielellä odotan seuraavaa Pendergastia.

 

[sampio]

Kai äänikirjankin voi tässä mainita, jos vaikka joku innostuu kirjaversioon tarttumaan. Paavo Nurmen fiktiivinen elämäkerta Yksin on tullut nyt tässä ajellessa kuunneltua liki loppuun. Hyvin kerrottu tarina, jotenkin uppoaa meikäläiseen kirjailijan Nurmelle luoma mielenmaisema, vaikken aivan yhtä erakoksi tunnustaudukaan. Kertojana on itse lentävä suomalainen ja läpi käydään Nurmen elämä kokonaisuudessan. Tapahtumat ovat pääasiassa todellisia, mutta Hämäläinen osaa kyllä vangita lukijan tai tässä tapauksessa kuuntelijansa niin hyvin mukaansa, että nuo Nurmen pähkäillyt ja itsensä kanssa painimiset tuntuvat hyvin istuvan siihen kuvaan, mikä minulla Nurmesta on ollut aiemminkin. Voin suositella sekä urheilukirjoista että elämäkerroista kiinnostuneille.

Mukana on myös Monty Pythonin maailma sekä Jarkko Ruudun kirja, josko ehtisi ainakin toisen lukea. Ajomatkoilla pitää hakea vielä ainakin yksi äänikirja Bookbeatista.