Mielestäni tässä ollaan hieman hakoteillä muutamassa kohdassa. Tapparallahan on varsin selvä systeemi, jolla peliä tulisi avata. Etenkin hitaissa hyökkäyksissä. Nopeita hyökkäyksia on myös parannettu, mutta niitä en osaa tässä nyt analysoida.
Tapparahan pyrkii avaamaan peliä lyhyillä ja helpoilla syötöillä. Tämä perustuu blokkipeliin ja jättöihin. Mielestäni juuri tästä syystä Aravirta kutsui joukkuetta puskutraktorijoukkueeksi. (yksi kuljettaa kiekkoa kerrallaan, muut raivaavat tilaa)
Tapparassahan joko toinen pakki tai sentteri (okei, joskus laiturikin) nostaa kiekkoa ylös. Toinen pakeista blokkaa kärkikarvaajaa tai pelaa itsensä vapaaksi laitaan. Sitten kun ensimmäinen karvaaja tulee kiekolliseen kiinni, jättää tämä pelaaja kiekon taakse toiselle kiekon ylöstuojalle. Tämä pääsee näin karvauksesta ohi ja keskialueelle. Tällöin vaihtoehtona pitäisi olla avaaminen toiselle pakille laitaan, tai syöttää vastaantulevalle laiturille tai suoraan pystyyn menevälle laiturille. Toinen laitureista toimii siis eräänlaisena ruotsalaismallisena torpedona (pelitavassa on mielestäni paljon muutakin ruotsalaista). Vastaantuleva laituri pelaa sitten kiekon taaksepäin, laitaan tai heikommassa tapauksessa päätyyn. Tämän jälkeen kiekollisen pitäisi päästä jo vapaasti alueelle.
Selostus nyt ei ollut tarkka, mutta antaa jotain kuvaa. Eri variaatioihin tarvis jo fläppitaulua. Osa pelaajista siis blokkaavat tilaa, osa on ns. valekärkiä, jotka imevät ainoastaan vastustajan pelaajia itseensä ja jättävät pelivälineen kaverille tarvittaessa.
Tämän avaustavan heikkoudet ovat sitten niitä, miksi sanotaan, että Tapparalla ei ole pelisysteemiä. Ongelmakohtiahan ovat puuttuva liike ja heikot syötöt. Liikkeen puuttumisen näkee, kun ensimmäisen jätön jälkeen kiekollisella pelaajalla ei ole yhtään syöttösuuntaa. Tästä Gagarin taisikin mainita. Sen verran korjaan kuitenkin, että pakilla on kyllä lupa roikottaa kiekko keskialueelle. Heikot syötöt johtuvat sitten heikosta itseluottamuksesta tai puutteellisesta syöttötaidosta. Koska peli on todistettavasti kulkenut välillä hyvin, on kyse pitkälti ensimmäisestä. Heikko itseluottamus on asia, jota Saarinen on voivotellut paljon. Toki taidostakin on välillä puutetta.
Ville Niemisen rooli kasvaakin pelitavan myötä. Nieminen toi huomattavan määrän rentoutta peliin. Pelaajat uskalsivat ja pystyivät pelaamaan ja syöttämään hyvin. Lisäksi Nieminen oli itse erinomainen kiekon ylöstuoja luisteluvoimansa, hyvän kiekon suojaamisensa sekä tahtotasonsa takia. Myös Kontiola ja Öhman pystyvät hyvin tähän. Sen sijaan Jannen liike ei usein meinaa oikein riittää. Sitten puolustajista Saravo, Puistola ja osittain Kantor ja Salmela ovat tähän kykeneviä. Salmelalla ei ole kuitenkaan tarvittavaa pelisilmää eikä Kantorilla tarvittavaa luisteluvoimaa.
Venäläinen oli pitkälti tästäkin syystä erinomainen viime kaudella. Nyt Venäläinen ei kuitenkaan tajua luopua kiekosta oikealla hetkellä eikä hänen itseluottamuksella ole voinut kiekon ylöstuojana toimia. Laine sopii myös rooliin, mutta liialliseksi yksinyrittämiseksi menee hänenkin peli. Hankintana kuitenkin juuri sellainen pelaajatyyppi, jota Tappara tarvitsee.
Näiden lisäksi pelitapa on haavoittuvainen juuri helposti tulevien keskialueen menetysten takia. Näistä vaarallisia tekee se, että liian usein koko joukkueen suunta on ylöspäin.
Tuossa noin pääpiirteittäin on Tapparan avauspelin ideaa. Virheitä voi olla ja varmasti jotain ajatusvirheitä / lapsuksia myös mukana. Aika paljon tähänkin meni aikaa, joten toivottavasti ne kaverit, jotka kaipailivat tähän vastausta ei ohita tätä olankohauksella ja väitä samaa muualla ilman vastinetta.
Ja mitä Rautakorpeen tulee, niin ei pakit hänen aikana mitään helppoja syöttöjä antaneet. Peli perustui varmoihin roiskaisuihin keskialueelle, mutta ei niitä syötöiksi voi kutsua läheskään aina. Sitten keskialueella painittiin kiekko päätyyn. Jokerithan eliminoi finaaleissa tämän pelityylin täysin, pitkälti muuten Saarisen pelifilosofiaan kuuluvalla tavalla. Toisaalta Jokereiden joukkue oli taitotasoltaan ylivoimainen.