Mielipide MM-kisoista?

[eagle]

Ei kai tuossa mitään hämmentävää ole. Kummolan poppoo on halunnut lahjoittaa Hjallikselle maukkaan siivun hallivuokrista ja tämän takia pelejä ei muualle viedä. Ihan sama, vaikka matseissa ei olisi käynyt kukaan. Hyväveli-kerho elää ja voi hyvin.

Varsinkin kun Sulin on samalla kisojen pääsihteeri ja mukana Hartwallin johtokunnassa. Vaikea arvata että kaveri saanut pienet bonarit siitä, että kisat pelkästään HAreenalla.

 

[kesätyttö69]

Mielestäni maksukanavoille siirtymisessä ei ole yhtään mitään vikaa. Tarjonta paranee kun ihmiset maksavat siitä. Ja hei, 39 euroa kolmelta kuulta ei ole juuri mitään nykysuomessa, oli sitten opiskelija, työtön tms.

Joku ehti jo siitäkin tässä ketjussa valittaa että entisen sm-liigan matsi per viikko tahdista kaikki pelit näkyvät -tahtiin siirtyminen on huono juttu. Mitä hemmettiä? Toki paketeissa on viilaamista mutta nykyinen "näen kaiken minkä haluan" tyyli on vaan niin helvetisti parempi kuin muinainen tapa, jossa näki jotain minkä muut päättivät.

 

[Radiopää]

39 euroa kolmelta kuulta ei ole juuri mitään nykysuomessa, oli sitten opiskelija, työtön tms.

Opiskelijalle ja työttömälle 39 euroa on paljon. Ja miksi MM-kisoja näyttävä maksukanava pitää hankkia kolmeksi kuukaudeksi, jos kisat kestävät vain kaksi viikkoa.

Eniten tässä kuitenkin häiritsee se, että Canalplussan saatavuus on toisille helpompaa kuin toisille. Eikä mitenkään yllätä, että Elisa Viihteen yhteydessä on ollut ongelmia kuten ao. jutussa kerrotaan.

P - Ilta-Sanomat

 

[kesätyttö69]

Opiskelijalle ja työttömälle 39 euroa on paljon.

Ei voi olla koska inflaatio. Kaikki on kallistunut koska inflaatio. Esim jos 2003 sama paketti olisi ollut myytävänä, sen hinta olisi ollut 7 euroa. Päättelen tämän siksi koska nyt 4 pelin paketti maksaa 400 euroa ja 2003 se maksoi 70 euroa. Kaikki hinnannousu suomessa johtuu inflaatiosta. Paitsi bensan hinta mikä nousee kun USA hyökkää Irakiin tai nousee kun USA poistuu sieltä.

Ja koska 7 euroa (yksi tuoppi) ei tuntunut missään vuonna 2003, ei se voi tuntua nytkään missään.

 

[Tintti_vaan]

Eihän Kummolalla voi olla mitään rakkautta lajiin, jota ei ole koskaan pelannut.
Raha on ainut hänelle merkitsevä tekijä. Kunniaakin ressukka haluaisi mutta sen hakeminen ylimielisellä "mä määrään kaiken" asenteella on saanut kiekkokansan lähinnä inhoamaan häntä.

Päättäjien, vero- ja veikkausrahojen jakajien, nuoleminen on tyypillistä Kummolaa. Viime vuosien olosuhteissa Esko-Juhani Tennilä olisi pystynyt samaan.

Minusta taisi tulla tänä keväänä Kummola-fani ! Ei ollut vitsi, jos kerran Kummola vilpittömästi kertoo, että jääkiekkoliitto tarvitsee rahaa juniorivalmennukseen. Suomalaiset kyllä ovat liikkeellä "ME"-asenteella, kun Suomi on voittanut jotain, l. me voitettiin kultaa yms. Mutta kuinka ollakaan, kuka muistaa mistä ne Granlundit, Koivut ja Filppulat ovat huipulle nousseet ja kuinka paljon uhrauksia ovat joutuneet tekemään vanhemmat maksaessaan tätä harrastusta ennenkuin ovat sitten koko Suomen fanituksen kohteena ?
Entäpä seuroissa suuri joukko vanhempia, jotka eivät euroakaan saa korvauksena edes bensakuluihin ?
Olisiko nyt ollut liitolla markkinointivirhe ? Haluaisin uskoa että moni muukin lähtisi aivan talkoohengessä ostamaan lipun ja nauttimaan paikanpäälle ?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että näin pienenä jääkiekkomaana ainoa jatkumon takaaja on se, että panostamme ruohonjuuritasolla juniorivalmennukseen ja juniorityön taloudelliseen tukemiseen.
Itse Kummolaan...herra tuntee varmaankin lajin, on pelannut maalivahtina juniorina ja mielestäni saanut aivan turhaan paskaa niskaansa tämän lippukohun myötä.

 

[bounty]

Minusta taisi tulla tänä keväänä Kummola-fani ! Ei ollut vitsi, jos kerran Kummola vilpittömästi kertoo, että jääkiekkoliitto tarvitsee rahaa juniorivalmennukseen. Suomalaiset kyllä ovat liikkeellä "ME"-asenteella, kun Suomi on voittanut jotain, l. me voitettiin kultaa yms. Mutta kuinka ollakaan, kuka muistaa mistä ne Granlundit, Koivut ja Filppulat ovat huipulle nousseet ja kuinka paljon uhrauksia ovat joutuneet tekemään vanhemmat maksaessaan tätä harrastusta ennenkuin ovat sitten koko Suomen fanituksen kohteena ?
Entäpä seuroissa suuri joukko vanhempia, jotka eivät euroakaan saa korvauksena edes bensakuluihin ?
Olisiko nyt ollut liitolla markkinointivirhe ? Haluaisin uskoa että moni muukin lähtisi aivan talkoohengessä ostamaan lipun ja nauttimaan paikanpäälle ?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että näin pienenä jääkiekkomaana ainoa jatkumon takaaja on se, että panostamme ruohonjuuritasolla juniorivalmennukseen ja juniorityön taloudelliseen tukemiseen.
Itse Kummolaan...herra tuntee varmaankin lajin, on pelannut maalivahtina juniorina ja mielestäni saanut aivan turhaan paskaa niskaansa tämän lippukohun myötä.

Ei tyhjät katsomot taida tuoda yhtään rahaa.

Vihje: 1000 myytyä lippua hintaan 100€ vs 8000 myytyä lippua hintaan 15€. Kummasta saa enemmän rahaa? (+oheismyynti)

 

[Pavlovin Koira]

Suomalaiset kyllä ovat liikkeellä "ME"-asenteella, kun Suomi on voittanut jotain, l. me voitettiin kultaa yms. Mutta kuinka ollakaan, kuka muistaa mistä ne Granlundit, Koivut ja Filppulat ovat huipulle nousseet ja kuinka paljon uhrauksia ovat joutuneet tekemään vanhemmat maksaessaan tätä harrastusta ennenkuin ovat sitten koko Suomen fanituksen kohteena ?

Ja niiden uhrauksien päälle juuri heiltä rahastetaan vielä kiskurimaiset lipunhinnatkin että saisivat tukea itseään. Minä ajattelen tuota kyllä juuri päinvastoin: Se joka romutti ME -asenteen oli Kalervo Kummola ja Jääkiekkoliitto joka päätti omia viime maailmanmestaruushypen itselleen ja rahastaa sillä.

No, eilen saivat taas Kanadan tähdet pelailla lähes tyhjälle areenalle. Ihmekös tuo ettei oikein napannut. Niin kuin olen aiemminkin kirjoittanut: Milloinkaan aiemmin eivät MM-kisat ole näkyneet Helsingin katukuvassa niin vähän kuin nyt. Siitä syystä että suurin osa kansainvälisistä kisavieraista hinnoiteltiin ulos kisoista. Näistä tehtiin uusi Karjala-turnaus.

 

[jsavolai]

Mjoo. Kyllä pikkasen vitutti kun näki kuvia eilisen Kanada-Sveitsi pelin katsomosta. Se että meillä on muutama matsi loppuun myyty ei tarkoita sitä että pitäs olla niin että alkusarjan pelit pitäisi pelata melkein tyhjässä hallissa :(

Saas nähdä miten ensivuonna sitten? Jää nähtäväksi opittiinko mitään. Itse olen hyvin skeptinen tämän suhteen.

 

[DAF]

Ei tyhjät katsomot taida tuoda yhtään rahaa.

Vihje: 1000 myytyä lippua hintaan 100€ vs 8000 myytyä lippua hintaan 15€. Kummasta saa enemmän rahaa? (+oheismyynti)

Niihin jokaiseen peliin vaan on myyty paljon enemmän lippuja, vaikkei hallissa yleisöä olekaan. Paketeilla se profitti on tehty näissä kisoissa jo vuonna 2011.

 

[DarkTower]

Niinkuin jo kirjoitin tuolla otteluseurannassa: Tulevaisuudessa toiset esikarsinnat ja vain 8 parasta maata kahteen lohkoon. Kaksinkertainen sarja ja sen jälkeen pudotuspelit.

Paras systeemi. Piste. Ei tämmöisiä paskapelejä, joissa yksi altavastaaja voi yltää tasapeliin kerran kymmenessä vuodessa.

 

[jyppimies-82]

Huoh... Miksei kukaan kertonut että mukana on vielä Ranska, Kaskstan ja kaksi "oikeaa" kiekkomaata. Kisat olisi voitu pelata näin: Lohko 1: Suomi, Kanada, USA, Slovakia. Lohko 2: Ruotsi, Tsekki, Venäjä, Saksa. Ihan hyvin riittäisi, ja sitten olisi jokaisessa pelissä kiinnostava vastustaja. Mutta pakkohan nää tanskat, sloveniat ja kiinat on alta pelata pois jotta kisajärjestäjät, tv-yhtiöt ja IIHF saavat kerättyä kaikki ylimääräiset rahat pois kuleksimasta. Parasta viihdettä: Italia-Tanska, 500 katsojaa.

 

[Hemingway]

Mutta pakkohan nää tanskat, sloveniat ja kiinat on alta pelata pois jotta kisajärjestäjät, tv-yhtiöt ja IIHF saavat kerättyä kaikki ylimääräiset rahat pois kuleksimasta. Parasta viihdettä: Italia-Tanska, 500 katsojaa.

Lykkäsin Suomi-Ranska-pelissä toosan kiinni. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. MM-kisat pitäisi rakentaa niin, että jokainen peli on aidosti merkityksellinen. Heittopusseja on turha roikottaa mukana.

MM-kisat voisi järjestää parhaille maille kerran kahdessa vuodessa ja kaikille kerran neljässä vuodessa.

 

[-RVL-]

Kiinnostaa teitä sitten muut lajit tai ei, mutta pari esimerkkiä.

Pitäisikö hiihdon arvokisojen viesteissä hiihtää vain 4-5 maata, kun ne muut tulevat kuitenkin monen minuutin päässä ja ovat korkeintaan ensimmäisen osuuden muiden mukana.

Olisiko hyvä, että Olympialaisten miesten sadalla metrillä olisi välierät, joista karsittaisiin finaaliin, kun ei yli 10.10 juoksijat kuitenkaan pärjää?

Salibandyn (ok, tätä en seuraa itsekään) miesten MM-kisoissa suoraan finaaliin, Suomi-Ruotsi. Helvetin kallista tulla Singaporesta ottamaan 32-0 turpaan.

Minua ainakin rassaisi tuollainen. Mielestäni ennakkoon huonommillekin täytyy antaa mahdollisuus, on kisat sitten pari kertaa vuodessa, kerran vuodessa, tai joka neljäs vuosi. Saksakin ylsi pronssi-otteluun joku vuosi sitten, Sveitsi ja Slovakia on tehnyt 90-luvulta nousua B-sarjasta maailman huipulle. Varsinkin niin pienessä lajissa kuin jääkiekko tekee ihan hyvää, että on kuusitoista maata mukana kisoissa. On MM-kisojen arvostus sitten mikä tahansa niin tuskin se ainakaan nousisi jossain Ranskassa, jos ko. maa pelaisi median näkymättömissä sarjaporrasta tai kahta alempana.

Ymmärrän täysin, että illan ottelu ei ollut kevään kohokohta jääkiekossa, mutta ei tuo mitään haittaakaan tee. Pari vuotta sitten oli eräskin Tanska-ottelu aika merkityksellinen, ei tainnut olla Suomenkaan karsintasarjaan joutuminen kovin kaukana, Yhdysvallat sinne lopulta sitten joutui.

Kannattaa muuten jalkapallon ystävien nauttia kesän EM-kisoista. Kohta nekin laajenevat ja siellä saattaa esiintyä silloin jääkiekossa esim. erääseen Ranskaan verrattavissa oleva Suomi. Paitsi, että kansaa ja mediaa saattaa kiinnostaa aika paljonkin, vaikka ennakkoon kaikilta turpaan tulisikin.

Se pitäisikö jääkiekon MM-kisoille tehdä jotain muita muutoksia on eri asia, mutta nyt oli kyse siis merkityksellisistä ja merkityksettömistä otteluista.

 

[Hemingway]

Pitäisikö hiihdon arvokisojen viesteissä hiihtää vain 4-5 maata, kun ne muut tulevat kuitenkin monen minuutin päässä ja ovat korkeintaan ensimmäisen osuuden muiden mukana.

Hiihdossa huomio keskittyy kärkitaisteluun. Joukon jatkona tulevat eivät häiritse. Huonommat maat eivät tapa jännitystä, vaan kärkitaistelussa on aina mukana monta maata.

Mutta kun joukkuepelissä pelaa kaksi täysin eri tasolla olevaa joukkuetta MM-kisoissa, ei peli kiinnosta. Lopputuloksen tietää jo ennalta ja vaikka joukkoon jokin harvinainen tilastosattuma sattuisikin, niin silti suunnilleen samat maat pääsevät eteenpäin.

Aina kun nämä pelaavat, ei kiinnosta, ei yhtään. Kazakstan, Ranska, Norja, Italia, Tanska.

Jalkapallo on siitä kiitollisempi laji, että siinä parempi ei aina pysty pelissä paremmuuttaan osoittamaan. Yllätykset ovat todennäköisempiä ja marginaalina on usein vain yksi maali.

 

[bounty]

Jalkapallo on siitä kiitollisempi laji, että siinä parempi ei aina pysty pelissä paremmuuttaan osoittamaan. Yllätykset ovat todennäköisempiä ja marginaalina on usein vain yksi maali.

Pitäisikö La Ligassa olla vain Barcelona ja Real Madrid? Ei sitä kukaan muu kuitenkaan voita.

Mielestäni on hyvä että mm-kisoissa on useita maita ja pelataan paljon otteluita, jokainen saa alkaa katsomaan kisoja vasta puolivälieristä jos niin haluaa, itse olen katsonut joka päivä 1-2 ottelua kokonaan ja joitakin lopusta jos tilanne on ollut jännittävä/tasainen.

 

[Migron]

Olympialaisissa pärjätään hyvin 12 joukkueella. Saman voisi mm-kisoissakin ottaa osallistujamääräksi jos kisat on pakko joka vuosi pitää.

 

[Hemingway]

Pitäisikö La Ligassa olla vain Barcelona ja Real Madrid? Ei sitä kukaan muu kuitenkaan voita.

Pitkissä sarjoissa parhaat erottuvat selvemmin, mutta turnauksissa eivät niin hyvin.

En ymmärrä, miksi kukaan haluaa puolustaa huonojen maiden jokavuotista mukana oloa. Kenen etu se on?

 

[Deanwick]

Aina kun nämä pelaavat, ei kiinnosta, ei yhtään. Kazakstan, Ranska, Norja, Italia, Tanska.

Taisi kuitenkin viime vuonna kiinnostaa, kun Norja pelasi puolivälierissä Suomea vastaan. Norja sijoittui muuten viime vuonna kuudenneksi, siinä missä esimerkiksi USA oli vasta kahdeksas ja vaikkapa Slovakia kymmenes, edellään Norjan lisäksi myös Sveitsi ja Saksa.

Ei tämä nyt ihan niin yksinkertaista ole, noista pikkumaista tulee kuitenkin aina silloin tällöin niitä positiivisia tähdenlentoja jotka tekevät kisoista oikeasti mielenkiintoiset, esimerkkinä Saksan toissavuotinen välieräpaikka ja se legendaarinen Valko-Venäjä - Ruotsi -puolivälierä.

Näistä kisoista sen verran, että toki Ranska, Italia ja Kazakstan ovat aivan väärällä sarjatasolla. Italian pudotessa en usko maan ihan heti enää takaisin ylös nousevan, myös kukkopojilla olisi putoamistilanteessa edessä suurella todennäköisyydellä sama vaihtoehto. Tanska sen sijaan tekee sen tällä kertaa ihan itse, tuolla porukalla pitäisi pystyä haastamaan huippumaita ihan kunnolla eikä nippanappa räpiköidä pois pudotusviivalta. Sellaista on urheilu joskus.

 

[Ex]

Pitkissä sarjoissa parhaat erottuvat selvemmin, mutta turnauksissa eivät niin hyvin.

En ymmärrä, miksi kukaan haluaa puolustaa huonojen maiden jokavuotista mukana oloa. Kenen etu se on?

Jääkiekon etu. Jokainen urheilua harrastanut tietää (tai pitäisi tietää) että itseään parempia vastaan kamppaileminen kehittää parhaiten. Vuosien saatossa ollaan lopulta tilanteessa että mestaruuden saavuttaminen on realistista useammallekin jengille kuin nyt. Suht nopeasti voidaan nykyisten kahdeksan joukkoon lisätä ainakin Saksa ja Sveitsi. Lisäksi yllätyspotentiaalia on jo nyt monilla muillakin (Tanska, Norja, V-venäjä, Latvia).

Ja jos Jyppimiehen ehdottamat 8 joukkueen MM-kisat olisivat totta, niin olisi jäänyt näkemättä mm. Norjan pelaaminen puolivälierissä viime vuonna. Ja Suomen tänä vuonna kohtaamista maista oli Sveitsi vaarallisin. Sveitsi, jota Jyppimies ei edes kelpuuttanut listalleen.

Eipä olisi Suomellakaan yhtään mestaruutta jos 70- ja 80-luvulla olisivat kelpuuttaneet kisoihin vain nelikon CCCP-CAN-CZE-SWE. Mitaleilla ei nimittäin koskaan ollut kukaan muu...

 

[mjr]

Ideaalisessa mutta edes jotenkin realistisessa maailmassa maailman 8 parasta joukkuetta kohtaisi toisensa kerran kahdessa vuodessa: joka neljäs vuosi olympialaisissa ja joka neljäs vuosi MM-kisoissa. Pelattaisiin yksinkertainen alkusarja, minkä jälkeen välierät ja finaali paras kolmesta sarjoissa sekä pronssiottelu paras yhdestä pelissä. No, tämä ei ole paras mahdollisista maailmoista, joten joudutaan tyytymään siihen, että olympialaiset on aika epäurheilullisesti järjestetty pikaturnaus ja MM-kisat ovat kevätturnaus, jossa ei ratkaista maailman parasta maajoukkuetta.

Mutta vaikka näin onkin niin MM-kisat on hyvin mielenkiintoinen turnaus: joukkueet vaihtelevat vuodesta toiseen, motivaatio on usein merkittävämpi kuin nimilista, pienemmät maat pelaavat antaumuksella ja joskus onnistuen. Pelin taso ja joukkueet ovat yllättävän kovia vaikka eivät optimaalisia. Maajoukkue-pelit ovat myös edes osittain erossa seurojen nykyroolista raadollisen viihdeteollisuuden osana ja turnauksella on pitkä ja legendaarinen historia (kun Neuvostoliitto ja Tsekkoslovakia iskivät yhteen v.1969 niin siinä oli esimerkiksi aika lailla oksat poikki, mitä ei nykypäivänä ihan helposti voi edes kuvitella).

Tämän kevään kisat on tietysti järkyttävän elitistisesti, bisneskeskeisesti ja kädettömästi järjestetty (ei olisi paljon tarvittu tinkiä rahasta, että oltaisiin tehty tästä aito kansanjuhla, johon olisi riittänyt intoa viime vuoden mestaruuden jälkeen), mutta silti tämä on valtavan mielenkiintoinen turnaus, jossa Suomella, taas kerran, on mahdollisuus osoittaa että henki voi viedä voiton materiasta joukkueurheilussa. En siis yhtään kävisi väheksymään tätä sinänsä tietysti monessa suhteessa epätäydellistä turnausta. Antaa siis niiden tykätä jotka tykkäävät, pakkohan ei ole kuin köyhän kuolla tässä karussa maailmassa.

 

[Hemingway]

Jääkiekon etu. Jokainen urheilua harrastanut tietää (tai pitäisi tietää) että itseään parempia vastaan kamppaileminen kehittää parhaiten.

Olisiko noin? Miten Suomen jalkapallomaajoukkuetta hyödyttää ottaa turpiinsa suurmailta kerta toisensa perään? Joskus voi joku onnenkantamoinen sattua, mutta niin kauan kuin pelaajien yksilötaidot eivät riitä huipulle, on pelaaminen suurmaita vastaan turhaa. Ei se kehitä.

Ihan sama on tilanne Ranskan jääkiekon kanssa. Niin kauan kuin harrastajamäärät eivät nouse ja lahjakkaat pääse esiin ja kehittymään, ei tulostakaan tule. Ei se Ranskan jääkiekkoa auta, että kerran vuodessa käydään rypemässä oikein kunnolla muita maita vastaan.

 

[Ex]

Hemingway: Ehkä ennemminkin se kehittyminen tulee juuri siitä kun ne yksilöt tajuaa että toiset on valovuosia edellä --> tulee kipinä lähteä pelaamaan parempiin sarjoihin.

Se on totta että pelkästään mömmömissä turpiin ottamisen kautta tulis turhan hidasta kehitystä. Vaan pelaisko esim. Auvitu Jypissä jos MM-karkeloita ei olisi (tai Ranskalla ei olisi mahdollisuutta osallistua)? [Minen tiedä, pitäisi kysyä herralta itseltään...]

Potkupallosta olisi paljonkin sanottavaa, mutta nyt ei jaksa.

 

[Ex]

Eipä olisi Suomellakaan yhtään mestaruutta jos 70- ja 80-luvulla olisivat kelpuuttaneet kisoihin vain nelikon CCCP-CAN-CZE-SWE. Mitaleilla ei nimittäin koskaan ollut kukaan muu...

Itse asiassa mielenkiintoista luettavaa nuo mitalitilastot:

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut – Wikipedia

USA:lla vain kaksi mestaruutta, vuosilta 1933 (!) ja 1960. Mitaleilla ei yhtään maata yllä mainitun nelikon lisäksi välillä 1963 - 1991 (!). Suomi siis hopealla 1992.

 

[Teisa]

Liian pitkältä tuntuu tämä alkolohkovaihe näissä kisoissa. Mieleeni tulikin kaksi eri vaihtoehtoa nykyiselle systeemille:

1. Kaksi lohkoa 14 joukkueella, jolloin turhia Kanada-Kazakstan -pelejä olisi vähemmän ja alkolohkovaihe ei kestäisi ihan näin kauan. Lohkojen viimeiset putoaisivat B-sarjaan, kuten nytkin. Tällä systeemillä jokaiselle joukkueelle tulisi 6-9 ottelua.

2. Palataan neljään lohkoon 16 joukkueella, mutta ilman sitä turhaa välisarjaa. Alkulohkojen kaksi parasta menisivät suoraan puolivälieriin ja kaksi viimeistä putoamissarjaan. Putoamissarja voitaisiin pelata esim. lohkojen A-B ja C-D välillä niin, että alkulohkosta pudonneiden keskinäiset pisteet tulisivat mukaan putoamissarjaan. Putoamissarjassa jokainen pelaisi siis kaksi ottelua, ja kummankin "jatkolohkon" viimeinen putoaisi sitten B-sarjaan. Tällä systeemillä jokaiselle joukkueelle tulisi 5-6 ottelua. Onko kuusi ottelua sitten liian vähän? Esim. olympialaisissa ja kohta alkavissa jalkapallon EM-kisoissa mestaruuteen vaaditaan kuusi ottelua. Argumentit tämän systeemin puolesta:

- isojen maiden ei tarvitsisi vääntää tolkutonta määrää näitä Italia-läpsyttelyjä, vaan päästään nopeasti asiaan eli pelaamaan mestaruudesta
- kisat lyhenisivät huomattavasti, joten NHL-tähtienkin kiinnostus kisoja kohtaan saattaisi nousta
- alkulohkon peleillä on oikeasti merkitystä, kun vain kaksi pääsee jatkoon. Kanadakaan ei siis voi ihan puolivaloilla lähteä kisoihin, ettei jää vahingossa lohkon kolmanneksi.
- MM-kisojen yhtenä päämääränä on pienten maiden kehitys. Tällä systeemillä pienille maille kertyisi kaksi ottelua isompia maita vastaan ja kolme "omantasoisiaan" vastaan. Ei siis enää tolkutonta määrää Kanada-Kazakstan -otteluita, jotka eivät hyödytä kumpaakaan osapuolta.

 

[eagle]

Jääkiekon etu. Jokainen urheilua harrastanut tietää (tai pitäisi tietää) että itseään parempia vastaan kamppaileminen kehittää parhaiten. Vuosien saatossa ollaan lopulta tilanteessa että mestaruuden saavuttaminen on realistista useammallekin jengille kuin nyt. Suht nopeasti voidaan nykyisten kahdeksan joukkoon lisätä ainakin Saksa ja Sveitsi. Lisäksi yllätyspotentiaalia on jo nyt monilla muillakin (Tanska, Norja, V-venäjä, Latvia).

Parempia vastaan kehittää, mutta vastustaja ei pidä olla niin ylivoimainen että mitään peliä et saa itse aikaiseksi. Eli joku 0-10 peli missä et saa edes kuin pari kolme laukausta maalia kohden ei kehitä kokonaisvaltaisesti pelaajia tai pelaamista. Eikä se motivaatiotakaan nosta.

Hemingway: Ehkä ennemminkin se kehittyminen tulee juuri siitä kun ne yksilöt tajuaa että toiset on valovuosia edellä --> tulee kipinä lähteä pelaamaan parempiin sarjoihin.

Se on totta että pelkästään mömmömissä turpiin ottamisen kautta tulis turhan hidasta kehitystä. Vaan pelaisko esim. Auvitu Jypissä jos MM-karkeloita ei olisi (tai Ranskalla ei olisi mahdollisuutta osallistua)? [Minen tiedä, pitäisi kysyä herralta itseltään...]

Potkupallosta olisi paljonkin sanottavaa, mutta nyt ei jaksa.

Ei niitä pelejä tarvita siihenkään että tiedetään että eroa huipulle on valtavasti. Nyt siis kun puhutaan kuitenkin aikuisista ihmisistä, niin kyllä heidän tulee tajuta siitä että matkaa on huipulle, jos heidän maajoukkueensa pelaa esim. 1-divarissa MM-kisoissa. Vai luuletko oikeasti että esim. I-Britanniassa luullaan että matkaa huipulle ei ole, kun eivät ole vuosiin pelanneet korkeimmalla tasolla ja eivät ole ottaneet siellä turpaan 0-10:ntä niinkuin vaikka Ukraina, Slovenia tai Japani?

Kehityksen syy jossain Saksassa, Sveitsissä tai Tanskassa ei ole ollut pelaaminen MM-kisoissa, näistä kun muutama pelannut vuoden tai useammankin siellä 1-divareissa, vaan ihan muut asiat. Esim. oman kansallisen tason kehitys sarjan parantuessa, ulkomaalaisten pelaajien rajoitus, olosuhteiden kehitys, jne. En kyllä kaikesta huolimatta näe kovinkaan realistisena että mikään näistä "haastajamaista" haastaisi USA, Kanada, Venäjä, Suomi ja Ruotsi joukkoa aikoihin, millään tasolla. Tsekki on siinä ja siinä, mutta Slovakialta juna on mennyt jo. Resurssit eivät kohdistu jääkiekkoon ja taantuma on ollut selvä(joka heijastuu esim. junioritasolla tuloksiin). Näin niiden Latvioiden ja Tanskojen nouseminen näiden tasolle on sinänsä ihan realismia.

Ihan mielenkiinnosta mikä se sinun nykyinen 8 sitten on, jos sinne ei mahdu Saksa, Sveitsi kumpikaan(eikä siis V-Venäjä, Tanska, Latviakaan)? Oletan siis että ensimmäiset 7(jossain järjestyksessä) on Suomi, Ruotsi, Kanada, USA, Venäjä, Slovakia ja Tsekki.

Auvitu siirtyi Jyväskylään ennenkuin oli pelannut yhtään aikuistan maaottelua. Maaottelut olivat siis nuorten 1-divisioonassa U-18 ja U-20 tasolla. Mitään pelejä Suomea vastaan ei tarvittu ja oli aikamoisen absurdia edes väittää että joku aikuisten maajoukkueen pelaaminen tietyllä tasolla vaikuttaisi niin paljoa pelaajan uraan. Kyllä se tekijä on itse pelaaja, vrt. Anze Kopitar, jne. Jokainen urheilua oikeasti harrastanut tai siinä kilpaillut ymmärtää että tärkein tekijä on pelaaja itse, eikä joku "missä sun maajoukkue pelaa". Samoin varmsti pelaaminen Jyväskylässä oman tasoisten pelaajien sekä paremmissa olosuhteissa harjoitteleminen on auttanut kehityksessä, mutta merkittävin tekijä silti ollut pelaaja itse.

Se että puhut potkupallosta osoittaa jo sen puolen "tietosi", mutta noin vertailun vuoksi voin sanoa, että siellä on täysin luonnollista lähteä lahjakkaan pelaajan kehittymään isoihin sarjoihin. Siis vaikka ei koskaan ole pelattu näissä maissa isolla tasolla. Pelaajan kehitys tulee ihan jostain muusta kuin siitä että käydään ottamassa MM-kisoissa 0-10 turpiin tai että se oma maa pelaa siellä MM-kisoissa. Parhaiten kun oikeasti peliä kehittää se että pelataan sellaisia vastustajia vastaan jotka ovat riittävän haastavia, mutta joita vastaan voi kehittyä.

Sama asia pätee jo junioreissa, toki siellä ns. "reality check" on hyvä välillä tehdä. Noin yleisellä tasolla kuitenkin sielläkin paras kehittäjä on haaste joka on realistinen ja tavoite jonka voit saavuttaa, mutta se ei ole liian helppoa.

Jo pelkkä jääkiekon MM-kisoihin pääseminen tulisi olla tavoittelemisen arvoista(vrt. jalkapallon arvokisat tai Olympialaiset) eikä itsestään selvyys(vrt. aiempi Aasian kiintiöpaikka tai nykyinen ylipaisuneet kisat). Samalla kisojen taso kasvaisi, pelien panos nousisi ja yleisön kiinnostus lisääntyisi niissä maissa missä oikeasti kiekkoa seurataan, samoin kuin niissä jotka sitten pääsisivätkin kerrankin niihin isoihin kisoihin.

12 maata olisi ihan sopiva määrä, siinäkin taso toki laskisi vähän. Samalla myös sen 1-divarin taso olisi sellainen että siellä tapahtuisi paremmin kehitystä oikeasti kohti jääkiekkohuippua.