Mieleenpainuvimmat tai erikoisimmat kv. ottelut kautta aikojen?

  • 27 712
  • 180

Haidekkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalpa, Jokipojat, Corey Perry
Viestin lähetti M.K.M. 15


World Cup:ista vielä yksi tapaus, joka jäi mieleen, oli kun kiekko oli Kipperin luistimen ja maalin välissä, eikä hän huomannut sitä itse. En vain ole ihan varma, missä pelissä tämä tapahtu. Voisko joku valaista asiaa?

Kyseessä oli Usa peli. Muistaakseni Kiprusoff ei nähnyt kiekkoa ja astui luistimellaan sen päälle. Kiekko oli helkutin lähellä lirua Suomen maaliin, ja siitä olisi tullut nolosti jo 2-0 Usalle mutta Teppo Numminen kerkesi pelastamaan tilanteen sutimalla kiekon muualle.

Pari virhettä Kipperille tuli myös finaalissa kun ensin Joe Sakic sutaisi ekasta vedosta maalin. Kanadan toinen maali oli räikeämpi kun Niedermayer vain heitti kiekon kohti maalia ja se lurahti Kipperin haaroista maaliin.
Doanin voittomaalikin tuntui menevän aika helposti mutta jossitellahan aina voi...
 

Hejony

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi
Viestin lähetti M.K.M. 15
World Cup -04: Suomi-Ruotsi
Selänteellä jatkoajalla edessään tyhjä maali ja laukoo komeasti ohi...
Jep, ja veto lähti niinkin läheltä kuin omalta siniseltä, eikä välissäkään ollut kuin ~viisi pelaajaa joita piti varoa. Ja veto osui tolppaan.


Laurimanille: En vieläkään hyväksy Kipperin dissaamista finaalissa. Eka maali oli nimenomaan eka veto, ja juuri siksi paha. Lisäksi, Lemieux syötti poikittain Sakicille. Kaikki tietää millaiset syötö Mariolla on. Kaikki tietää millainen laukaus Sakicilla on. Meinaan hieman eri kallipeeria kuin meikäläisillä.

Toka maali oli helppo, ei siitä sen enempää. Vai oliko muuten niin, että kiekko nousi pystyyn, ja meni sisään sellaisesta raosta, josta sen ei normaalisti pitäisi edes mahtua? Näin kävi ainakin Nurmiselle 2001 finaalissa, ja muistaakseni niitä oli toinenkin.

Kolmatta maalia nyt on aivan absurdia pistää Mikin kontolle, Selänne syöttää näppärästi Murphylle(?) ja Doan veivaa metristä sivuttaisliikkeeseen.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Viestin lähetti Saku #11
2. MM-Puolivälierä 2003, Suomi - Ruotsi 5-6. Ottelu jonka aikana meikäläinen jännitti, riemuitsi, ja lopulta hajosi täysin palasiksi.

Olen yrittänyt miettiä mutta ei vaan tule pirullakaan mieleen tämä ottelu. Taisi olla jotain muuta puuhaa kisojen aikana tai ehkä olin matkoilla tms.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Viestin lähetti Saku #11
Laurimanille: En vieläkään hyväksy Kipperin dissaamista finaalissa. Eka maali oli nimenomaan eka veto, ja juuri siksi paha. Lisäksi, Lemieux syötti poikittain Sakicille. Kaikki tietää millaiset syötö Mariolla on. Kaikki tietää millainen laukaus Sakicilla on. Meinaan hieman eri kallipeeria kuin meikäläisillä.

Toka maali oli helppo, ei siitä sen enempää. Vai oliko muuten niin, että kiekko nousi pystyyn, ja meni sisään sellaisesta raosta, josta sen ei normaalisti pitäisi edes mahtua? Näin kävi ainakin Nurmiselle 2001 finaalissa, ja muistaakseni niitä oli toinenkin.

Kolmatta maalia nyt on aivan absurdia pistää Mikin kontolle, Selänne syöttää näppärästi Murphylle(?) ja Doan veivaa metristä sivuttaisliikkeeseen.

WORLD CUP FINAALI 2004 KANADA-SUOMI
Tässä on minun mielestäni suomalaisen jääkiekkoilun huippuhetki. Näin pitkälle päästiin kaikkien aikojen kovimmassa jääkiekkoturnauksessa.
Loistavasti kisat pelannut Miikka Kiprusoff päästi finaalissa kolme maalia, jotka kaikki olivat otettavissa. Hän torjui vastapainoksi vaikeita laukauksia.
Sakicin laukaus ei tällä kertaa ollut kova. Vaikea se oli sen takia, että Sakic laukoi suoraan poikittaissyötöstä. Kiprusoff ei ollut 100%:sti hereillä.
Toinen oli helppo. Niedermayerin löysä laukaus haaroista sisään. Kun tälläisista maaleista on moitittu muitakin Suomen maajoukkuemaalivahteja, niin myös Kiprusoffia on huonosta torjunnasta arvosteltava.
Kolmannen maalin syöttäjä Thornton sai syötön Teemu Selänteeltä, joka ei jalkavaivojensa vuoksi uskaltanut pelata kulmassa vaan heitti kiekon maalin taakse Thorntonille. Thornton antoi syötön maalintekijä Doanille, joka oli Jere Lehtisen pitämä mies. Lehtinen kaatui kulmassa ja Doan pääsi nousemaan vapaasti maalintekoon. Doan kiersi Kiprusoffin ja pisti kiekon takakulmaan. Joskus maalivahti pysyy kiertävän pelaajan mukana ja torjuu mailalla kiekon.

Tämä oli minulle myös vapauttava ottelu sen takia, että finaaliottelun jälkeen Kummola ilmoitti suorassa tv-lähetyksessä, että se on ainakin 100%:n varmaa, että Raimo Summanen jatkaa päävalmentajana. Summanenhan oli päätetty erottaa WC-turnauksen jälkeen. Rami ja Kummola näpäyttivät katkeralla tavalla Summasen erottajia.
Erikoiseksi tuo finaaliottelu muuttui, kun se olikin päävalmentaja Raimo Summasen viimeisin ottelu päävalmentajana.

Hyvät muistot jäivät myös viime syksyn WC-turnauksen Tshekki-, Ruotsi- ja USA-peleistä.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Viestin lähetti siffa
WORLD CUP FINAALI 2004 KANADA-SUOMI
Tässä on minun mielestäni suomalaisen jääkiekkoilun huippuhetki. Näin pitkälle päästiin kaikkien aikojen kovimmassa jääkiekkoturnauksessa.

Ja paskat se mikään "kaikkien aikojen kovin jääkiekkoturnaus" ollut.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Viestin lähetti The Original Jags
Ja paskat se mikään "kaikkien aikojen kovin jääkiekkoturnaus" ollut.

Kerro minulle yksikin kovempi turnaus, niin jatketaan keskustelua tästä aiheesta.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Viestin lähetti siffa
Kerro minulle yksikin kovempi turnaus, niin jatketaan keskustelua tästä aiheesta.

Kaikki 1980-luvun Kanada Cupit olivat tätä turnausta kovempia.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Viestin lähetti HN
Canada Cup 1981 ja 1987, Nagano 1998.



Ihmisten mielissä näytäää todella tuo 87 olleen kovin. Ja niin se on ollut minun mielestänikin.

Which tournament was the most exciting?
("World Cup of Hockey" http://www3.telus.net/worldcuphockey/)

1976 Canada Cup 15%
1981 Canada Cup 5%
1984 Canada Cup 4%
1987 Canada Cup 54%
1991 Canada Cup 5%
1996 Canada Cup 17%

Samalla tasolla WC2004:n kanssa sitten vielä Salt Lake 2002.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Viestin lähetti The Original Jags
Kaikki 1980-luvun Kanada Cupit olivat tätä turnausta kovempia.

Siinä mielessä olet oikeassa, että viime syksyn WC-turnausta voi verrata vain aikaisempiin Kanada Cup- tai World Cup-turnauksiin.
Ne ovat ne jääkiekon kovimmat turnaukset kaikkina aikoina, koska parhaat pelaajat ovat olleet niissä mukana.
Sitten tulevat Olympiakisat ja sen jälkeen MM-turnaukset arvoasteikossa. Tästä voitanee lähteä liikkeelle.

!980-luvulta jääkiekko on kehittynyt valtavasti. Peli on nopeutunut, kaksinkamppailut ovat lisääntyneet ja tulleet agressiivisemmiksi. Suunnanmuutospeli on nopeutunut. Pelisysteemejä on kehitetty eri maissa. Pelaajien harjoittelu on monipuolistunut. Pelaajat ovat kookkaampia, vahvempia ja nopeampia. Pelaajien taitotaso nopeammassa pelitempossa on noussut huikeasti. Maalivahdit ovat kehittyneet kaikilla pelinsä osa-alueilla.
1980-luvun Kanada Cup joukkueet olisivat täydellisiä vastaantulijoita tämän päivän parhaiden maiden parhaille joukkueille. Katsoppa niitä 1980-luvun Kanada Cup pelejä ja kiinnitä huomiosi pelitempoon, joka on huomattavasti hitaampi kuin viime syksyn WC-turnauksessa.
Aikamoinen väite sinulta, että jääkiekko ei olisi kehittynyt 1980-luvun ajoilta. Miten juuri jääkiekko olisi taantunut, kun kaikki pelit ja pelaajat kehittyvät uusien harjoitusmetodeiden ansiosta.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Siffa:

Minulla on tallessa ottelut N:liitto-Tshekkoslovakia ja N:liitto-Kanada vuoden 1981 turnauksesta, sekä kaikki kolme finaalia vuoden 1987 turnauksesta.

Kun näitä otteluita vertaa viime syksyn World Cupiin, niin 1980-luvun pelit vievät voiton viihdyttävyydessä ja myös pelin tasossa. Nuo pelit olivat parempia kuin viime syksynä pelatut, ja 1980-luvun peleissä nähtiin myös parempia pelaajia.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Viestin lähetti Tarinankertoja
Ihmisten mielissä näytäää todella tuo 87 olleen kovin. Ja niin se on ollut minun mielestänikin.

Which tournament was the most exciting?
("World Cup of Hockey" http://www3.telus.net/worldcuphockey/)

1976 Canada Cup 15%
1981 Canada Cup 5%
1984 Canada Cup 4%
1987 Canada Cup 54%
1991 Canada Cup 5%
1996 Canada Cup 17%

Samalla tasolla WC2004:n kanssa sitten vielä Salt Lake 2002.

On aivan eri asia, jos keskustellaan jännittävimmästä turnauksesta. Se on mielipidekysymys. Silloinhan jokaisen mielipide on oikea.
Minä kirjoitin, että viime kesän WC-turnaus oli kaikkien aikojen kovatasoisin jääkiekkoturnaus. Sen väitteeni takana minun on helppo olla, koska jääkiekko pelinä on kehittynyt huimasti jokaisella vuosikymmenellä.
Minulle viime syksyn WC-turnaus oli myös kaikkien aikojen jännittävin jääkiekkoturnaus, koska Suomi eteni loppuotteluun saakka.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Viestin lähetti siffa
1980-luvun Kanada Cup joukkueet olisivat täydellisiä vastaantulijoita tämän päivän parhaiden maiden parhaille joukkueille.

Eihän tässä "kovin turnaus" -arvotuksessa ole kysymys siitä, kuinka paljon parempia/huonompia esimerkiksi pelaajat ja joukkueet olivat nykyiseen verrattuna 1980-luvulla. Pelaajia ja joukkueita on aina verrattava omaan aikaansa ja kulttuuriinsa. Jos perustelet esimerkiksi viime syksyisen World Cupin "maailman kovimmaksi kiekkoturnaukseksi", on Sinun johdonmukaisuuden nimissä myös mainittava moni nykyinen piirikunnallisen tason pitkänmatkanjuoksija "paremmaksi" kuin Paavo Nurmi. Tällaisen väittäminen olisi kuitenkin mielipuolista, ja todennäköisesti itsekin sanoisit, että Nurmen saavutuksia on peilattava omaan aikaansa, ei nykyhetkeen.

Tottakai viime syksyinen World Cup oli kova turnaus. Epäilen kuitenkin, ettet pitäisi sitä "kaikkien aikojen kovimpana", ellet katsoisi asiaa Summasta varten rakentamasi palvonta-alttarin äärestä - mikä näkökulma saattaa johtaa hienoisiin perspektiivivirheisiin. Eivät esimerkiksi edes finaalin aikaan Torontossa tapaamani kanadalaiset jääkiekkoihmiset ja -fanit rakentaneet kyseisen turnauksen ympärille samanlaista myyttistä auraa kuin Sinä: heille se oli yksi turnaus, kova ja hieno sellainen tietenkin, mutta ei nyt sentään "kaikkien aikojen kovin".

Finaali oli tietenkin mieleenpainuva, ei pelinä mutta tapahtumana, jonka ehdoton kohokohta oli Tuomo Ruudun komea maali, jolle jopa vieressäni istuneet kanukit antoivat aplodit.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Olisi kyllä todella mukava katsoa noita 80-luvun huippuotteluita uudelleen. Vuoden -87 Kanada Cuppia tuli katsotuksi pääsykokeiden aikana aamuyöstä suorina lähetyksinä - tästähän nyt on tarpeeksi väännetty, mutta jos sarja oli näin tasainen, pienessä kaukalossa ja NHL-tuomareilla niin mitenkähän tosiaan olisi käynyt Moskovassa, suurella jäällä ja eurooppalaisilla tuomareilla? Kyllä se kertoo punakoneen hämmästyttävästä tasosta. Noin muuten jääkiekko on niistä ajoista jotenkin tullut ikävämmäksi: kai on niin että huippujen ja keskinkertaisten pelaajien välinen tasoero on pienentynyt. Tila on tullut pienemmäksi, joten yksilötaidolla on vähemmän merkitystä fyysisyyden ja tarkan joukkuepuolustuksen rinnalla. Noin muuten on tosiaan mahdoton verrata eri aikakausien turnauksia. Itsestäni kyllä tuntuu, kun ajattelee vaikka vuosien -87 ja -04 turnauksia niin kyllä vuonna 1987 huippunimet olivat kuitenkin legendaarisempia ja peli värikkäämpää ja vaihtelevampaa kuin viime syksyn kamppailut. Makuasioista on toki hankala kiistellä.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Minun mielestäni vuoden 2004 World Cup on ollut kovatasoisin turnaus ehkä koskaan. Taakse jäävät niin Salt Lake City kuin Naganokin. Tätä World Cuppia on helppo puolustella kovatasoisimpana, koska ennen turnausta paljon puhuttiin, että Ruotsilla olisi kaikkien aikojen paras joukkue, Venäjä olisi pitkästä aikaa ihan hyvällä mielellä mukana kisoissa, Kanada oli valmistautunut hyvin ja parhaat pelaajat mukana jne.

Jos verrataan esimerkiksi Naganoon, niin varmasti siellä oli paperilla aivan yhtä kovat pelaajat mukana kuin nytkin, mutta nyt esimerkiksi Kanadan ja Venäjän joukkue oli aivan eri tavalla koottu kuin silloin. Uskon, että World Cup 2004:n Kanadan miehistö oli paljon vaikeampi lyödä kuin esimerkiksi 1998 Naganon tiimiä, jolloin joukkue oli koottu ilman minkään näköistä roolitusta. Kovat pistemiehet vaan otettu mukaan.

Henkilökohtaisesti minulla ei ole paljoa tietoa noista 80-luvun peleistä, mutta niitä on aivan mahdoton verrata nykypäivään.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Viestin lähetti Taitopelaaja
Venäjä olisi pitkästä aikaa ihan hyvällä mielellä mukana kisoissa,

Mitähän sinä mahdat tarkoittaa? Venäjältä puuttui viime syksynä puolet parhaista pelaajista.

Mukana ei ollut mm. Nikolai Habibulin, Jevgeni Nabokov, Aleksei Zhamnov, Sergei Fedorov, Pavel Bure, Aleksandr Mogilny, Sergei Zubov, Vladimir Malahov, Aleksei Zhitnik ja Slava Kozlov.

Venäjällä oli kohtalaisen hyvä joukkue, mutta paras mahdollinen se ei tietenkään ollut.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Viestin lähetti mjr
Olisi kyllä todella mukava katsoa noita 80-luvun huippuotteluita uudelleen. Vuoden -87 Kanada Cuppia tuli katsotuksi pääsykokeiden aikana aamuyöstä suorina lähetyksinä - tästähän nyt on tarpeeksi väännetty, mutta jos sarja oli näin tasainen, pienessä kaukalossa ja NHL-tuomareilla niin mitenkähän tosiaan olisi käynyt Moskovassa, suurella jäällä ja eurooppalaisilla tuomareilla? Kyllä se kertoo punakoneen hämmästyttävästä tasosta. Noin muuten jääkiekko on niistä ajoista jotenkin tullut ikävämmäksi: kai on niin että huippujen ja keskinkertaisten pelaajien välinen tasoero on pienentynyt. Tila on tullut pienemmäksi, joten yksilötaidolla on vähemmän merkitystä fyysisyyden ja tarkan joukkuepuolustuksen rinnalla. Noin muuten on tosiaan mahdoton verrata eri aikakausien turnauksia. Itsestäni kyllä tuntuu, kun ajattelee vaikka vuosien -87 ja -04 turnauksia niin kyllä vuonna 1987 huippunimet olivat kuitenkin legendaarisempia ja peli värikkäämpää ja vaihtelevampaa kuin viime syksyn kamppailut. Makuasioista on toki hankala kiistellä.

Punakone oli minullekin erittäin kiinnostava, legendaarinen, taidokas ja viihdyttävä jääkiekkojoukkue. Kuitenkaan Neuvostoliitto ei voittanut kuin kerran, vuonna 1981, Kanada Cupin. USA voitti 1996 WC:n.
Kanada on ollut paras maa näissä aikansa kovimmissa jääkiekkoturnauksissa voittaen niistä viisi turnausta.

Kun väitin, että viime syksyn WC oli kaikkien aikojen kovin jääkiekkoturnaus, tarkoitin sitä, että noilla aikansa legendaarisilla maittensa parhailla joukkueilla ei oltaisi pärjätty viime syksynä. Olen sitä mieltä vieläkin, että jääkiekko pelinä on kehittynyt vuodesta 1996 lähtienkin kaikissa kovissa jääkiekkomaissa. Minusta olisi eriskummallista, jos näin ei olisi käynyt. Jo yksistään pelaajien ansioiden huima nousu on vetänyt jääkiekon muutamissa huippumaissa aina parempaa pelaaja-ainesta lajin pariin. Peli ja pelaajat ovat kehittyneet myös jääkiekossa.
Suomen kehittymistä osoitti WC-hopea kovimmassa tähän asti käydyssä jääkiekkoturnauksessa.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Viestin lähetti The Original Jags
Mitähän sinä mahdat tarkoittaa? Venäjältä puuttui viime syksynä puolet parhaista pelaajista.

Mukana ei ollut mm. Nikolai Habibulin, Jevgeni Nabokov, Aleksei Zhamnov, Sergei Fedorov, Pavel Bure, Aleksandr Mogilny, Sergei Zubov, Vladimir Malahov, Aleksei Zhitnik ja Slava Kozlov.

Venäjällä oli kohtalaisen hyvä joukkue, mutta paras mahdollinen se ei tietenkään ollut.

Tarkoitan sillä sitä, että yleensä Venäjä ei ole edes kovin hyvällä mielellä kisoihin lähtenyt. Nyt niillä oli hieman parempi joukkuehenki kuin aiemmin. Ja jos noita nimiä aletaan käymään yksitellen läpi, niin osan voimme unohtaa kokonaan. Khabibulin ei juuri koskaan tule edes maajoukkueeseen, Mogilny on sanonut, ettei enää maajoukkueessa pelaa, Zubovista olen saanut saman käsityksen ja Pavel Buresta en tämän hetken tilannetta edes tiedä.

Ennemmin näen Venäjän hyvällä joukkuehengellä mukana, vaikka sieltä puuttuisikin muutama huippunimi.
 

Haidekkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalpa, Jokipojat, Corey Perry
Viestin lähetti The Original Jags


Venäjällä oli kohtalaisen hyvä joukkue, mutta paras mahdollinen se ei tietenkään ollut.

Mutta asenne taisi olla kohdallaan kun esim. vertaa vuoden 1996 World Cupiin.
Tämän takiahan Khabibulin kieltäytyi.

Ja kyllähän Venäjällä olisi täydet mahdollisuudet ollut lyödä Usa puolivälierässä.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Jos itse pistäisin nopeasti jonkinlaista listaa kaikkien aikojen kovimmista kiekkoturnauksista:

1. Kanada Cup 1981

Perustelen tätä valintaa sillä, että sekä Neuvostoliitolla että Kanadalla oli juuri tässä turnauksessa kaikkien aikojen nimekkäimmät joukkueet. Vaikka Kanada hävisi finaalin murskanumeroin, oli sillä tässä turnauksessa mielestäni ainakin paperilla kovempi ryhmä kuin vuonna 1987.

Neuvostoliitolla oli tässä turnauksessa selvästi parempi joukkue kuin 1987. "Green unit" oli nuori ja huipputerässä ja joukkueeseen oli heidän lisäkseen nostettu paljon hyviä nuoria pelaajia, kuten Nikolai Drozdetski, Andrei Homutov, Irek Gimajev ja Sergei Shepelev (joka tosin oli jo 26-vuotias vuonna 1981, mutta debytoi maajoukkueessa ensi kerran vasta 1981 MM-kisoissa). Joukkueessa pelasi vielä paljon kovia ja kokeneita veteraaneja, kuten Vladislav Tretjak, Aleksandr Maltsev, Valeri Vasiljev, Viktor Shalimov, Sergei Kapustin, Viktor Zhluktov, Vladimir Golikov, Zinetula Biljaletdinov, Sergei Babinov ja Vasili Pervuhin. Vuoden 1987 turnauksessa Neuvostoliitolta puuttui vuoden 1981 joukkueen kaltainen syvyys, eivätkä vuonna 1987 varsinkaan kolmos- ja nelosketjut vastanneet vuoden 1981 joukkueen vastaavien ketjujen tasoa.

Kanadalla oli joukkueessaan pari nuorta tulevaisuuden todellista supermiestä, Wayne Gretzky ja Ray Bourque. Muita joukkueen pelaajia oli mm. Guy Lafleur, Gil Perreault, Marcel Dionne, Mike Bossy, Bryan Trottier, Clark Gillies, Bob Gainey, Butch Goring, Ken Linseman, Danny Gare, Rick Middleton, Denis Potvin, Larry Robinson ja Craig Hartsburgh.

Tshekkoslovakia ja Ruotsi olivat myös mukana kovilla ryhmillä, vaikkakin tshekkejä heikensi paljon Stastnyn veljesten loikkaus länteen vuotta aikaisemmin.


2. 1987 Kanada Cup

Tässä turnauksessa Kanadalla oli koossa myös erittäin legendaarinen joukkue, ja turnaus muistetaan erityisesti Gretzkyn ja Mario Lemieuxin pelaamisesta samassa ketjussa. Gretzky oli tuolloin 26 ja Lemieux 21 eli molemmat olivat nuoruutensa parhaassa vireessä. Näiden herrojen varassa Kanadan menestys oli suurimmaksi osaksi, mutta unohtaa ei sovi Grant Fuhria, Mark Messieriä, Ray Bourqueta, Paul Coffeytä, Dale Hawerchukia, Glenn Andersonia, Mike Gartneria ja Larry Murphyä. Nelosketjussa "tökkijän" roolissa pelasivat Doug Gilmour, Brian Propp, Brent Sutter, Claude Lemieux ja Rick Tocchet.

Jotain tuosta joukkueesta kertoo, että harjoitusleirillä mukana ollut Al MacInnis ei mahtunut mukaan ja Steve Yzerman ja Scott Stevens istuivat koko turnauksen ajan katsomossa siviilivaatteet päällä. Nämä kaverit olivat kuitenkin 1990-luvun aivan parhaita pelaajia koko NHL:ssä ja osa heistä oli huipulla vielä 2000-luvullakin.


Neuvostoliitolla oli myös kova joukkue, mutta se ei enää ollut aivan yhtä kova kuin 1980-luvun alussa. Monet 1970-luvulla huipulle nousseet veteraanit (Maltsev, Shalimov, Kapustin, Biljaletdinov, Babinov, Zhluktov, Balderis, Golikovin veljekset jne.) eivät enää pelanneet maajoukkueessa. Myös Nikolai Drozdetskin menetys oli maajoukkueelle iso isku. 1987 Kanada Cupiin nostetut nuoret pelaajat (kuten Hmylev, Nemtshinov, Semak, Priahin, Fedotov) eivät vain olleet yhtä hyviä kuin nämä kovat veteraanit. 1987 Kanada Cupissa nuorista pelaajista vain Valeri Kamenski oli maajoukkueen aivan kantavia voimia. Neuvostoliiton seuraava huippupelaajien sukupolvi (Mogilny, Fedorov, Bure, Zhamnov, Konstantinov, Zubov, Malahov) oli vielä liian nuori pelaamaan tuossa turnauksessa.

Neukut kärsivät turnauksessa myös käsivammaisen Igor Larionovin alavireisyydessä. Mies ei ollut likimainkaan laitureidensa tasolla. Myös Moskovan Dynamon kolossimaisen laitahyökkääjän Sergei Svetlovin loukkaantuminen Ruotsi-pelissä oli paha menetys. Svetlovin puuttuminen paljolti tuhosi joukkueen kolmosketjun iskuvoiman, sillä voimakas ja maaliahne Svetlov oli kiistämättä sen syömähammas.

Kaikesta tästä huolimatta Neuvostoliitto puristi Kanadan niin tiukille kuin se yleensä on mahdollista. Jos Vladimir Krutov olisi ampunut toisen ottelun jatkoajalla kiekon tolpan sijasta maaliin, olivat neukut voittaneet sarjan suoraan kahdessa ottelussa. Näin lähellä se siis oli.

Otteluiden tuomaritoiminnasta on tässäkin ketjussa mainittu useammankin kirjoittajan toimesta. Se oli mitä oli, turha siihen on enää sen tarkemmin puuttua. Tasapuolisella tuomarityöskentelyllä neukut olisivat vieneet sarjan suoraan kahdessa pelissä - siitäkin huolimatta että ottelut pelattiin Kanadassa ja NHL-kaukalossa. On kuitenkin harmillista, että näin legendaarisen ottelusarjan piti sisältää tällainen särö, ja kieltämättä otteluiden tuomaripeli oli häpeäksi niin Don Koharskille, NHL:lle kuin koko Kanadan kiekkoilulle.

Toisaalta jopa ymmärrän miksi tuomareiden piti "auttaa" kotijoukkuetta sopivissa paikoissa. Kanadalle tappio tässä finaalisarjassa ja ennenkaikkea tällaisella joukkueella olisi ollut katastrofi. Vastaava katastrofi kuin Neuvostoliitolle oli tappio vuoden 1980 olympialaisissa.
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Viestin lähetti Maple Leaf
Eihän tässä "kovin turnaus" -arvotuksessa ole kysymys siitä, kuinka paljon parempia/huonompia esimerkiksi pelaajat ja joukkueet olivat nykyiseen verrattuna 1980-luvulla. Pelaajia ja joukkueita on aina verrattava omaan aikaansa ja kulttuuriinsa.

Eivät esimerkiksi edes finaalin aikaan Torontossa tapaamani kanadalaiset jääkiekkoihmiset ja -fanit rakentaneet kyseisen turnauksen ympärille samanlaista myyttistä auraa kuin Sinä: heille se oli yksi turnaus, kova ja hieno sellainen tietenkin, mutta ei nyt sentään "kaikkien aikojen kovin".

Minä vertasin nimenomaan nykykiekkoa 1980-luvun jääkiekkoon. Valtava muutos on tapahtunut noista ajoista. Yritän jotenkin kuvata tuota kehitystä.

Nykypelaajat ja valmentajat katsovat noita 80-luvun pelejä viihdemielessä. Heidän keskuudessaan tuon ajan pelit herättävät hyvänsydämistä hilpeyttä. Pelit ovat kuin hidastettua filmiä nykyjääkiekosta. Siihen aikaan olivat pelitaktiikat nykyiseen verrattuna lapsenkengissä. Ei ollut alue- eikä mies vastaan mies puolustusta eikä näiden yhdistelmiä. Puolustuspelaamisesta ei ollut huolen häivää. Hyökättiin surutta koko viisikolla. Riskialttiit, viihdyttävät harhautustekniikat miellyttivät yleisöä.
Suuren yleisön silmissä entisajan pelit ovat ja olivat viihdettä parhaimmillaan Kanadassa ja USA:ssa. Tämän päivän asiantuntijoita ne hymyilyttävät.

Suomessa Erkka Westerlund alkoi tutkia tarkemmin peliä ja nosti jääkiekon pelianalyysien tasolle. Puolustuspelivoima nostettiin Erkan ansiosta jalustalle. Niin mentiin Suomessa yli kymmenen vuotta ja menestyttiin hyvin. Summanen toi puolustuspelivoimaan ensimmäisen kerran lisäksi hyökkäyspelisuunnitelman ja Suomi oli lähellä jättiyllätystä viime syksyn WC:ssa.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Viestin lähetti siffa
Minä vertasin nimenomaan nykykiekkoa 1980-luvun jääkiekkoon. Valtava muutos on tapahtunut noista ajoista. Yritän jotenkin kuvata tuota kehitystä.

Kuten aikaisemmin jo totesin, minulla on ollut hyvä tilaisuus vertailla 1980-luvun ja 2000-luvun huippupelejä keskenään, enkä minä ole havainnut niissä merkittävää eroa ainakaan 2000-luvun otteluiden eduksi.

Vuoden 1987 ottelut olivat tempoltaan kovempia kuin yksikään viime syksyn World Cupin otteluista. Myös pelaajat olivat vuoden 1987 turnauksessa taitavampia. Samat sanat pätevät vuoden 1981 turnaukseen.

Jos vertailukohtana käytetään vaikka Kanadan joukkuetta, niin luuletko että nuoruutensa parhaassa iskussa olevat Scott Stevens, Steve Yzerman ja Al MacInnis eivät olisi mahtuneet vuoden 2004 joukkueeseen? Taisipa olla jopa niin, että vanha ja raihnainen Yzerman olisi pelannut vuoden 2004 turnauksessa ilman loukkaantumistaan.

Vuoden 1987 joukkueeseen nämä kaverit - Yzerman, Stevens ja MacInnis - eivät kuitenkaan mahtuneet.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Viestin lähetti siffa
Nykypelaajat ja valmentajat katsovat noita 80-luvun pelejä viihdemielessä. Heidän keskuudessaan tuon ajan pelit herättävät hyvänsydämistä hilpeyttä. Pelit ovat kuin hidastettua filmiä nykyjääkiekosta. Siihen aikaan olivat pelitaktiikat nykyiseen verrattuna lapsenkengissä. Ei ollut alue- eikä mies vastaan mies puolustusta eikä näiden yhdistelmiä. Puolustuspelaamisesta ei ollut huolen häivää. Hyökättiin surutta koko viisikolla. Riskialttiit, viihdyttävät harhautustekniikat miellyttivät yleisöä.
Suuren yleisön silmissä entisajan pelit ovat ja olivat viihdettä parhaimmillaan Kanadassa ja USA:ssa. Tämän päivän asiantuntijoita ne hymyilyttävät.

Jos hymyilyttää niin asiantuntemuksesta riippumatta ovat kyllä väärässä ja itse asenteineen hymyilyttäviä: nykyisenä huippu-urheilun tehdasmaisena hautoma-aikana syntyy kyllä korkeatasoista massaa, josta huiput eivät enää erotu, eikä peleilläkään ole maajoukkuetasolla sellaista panosta kuin oli aikoinaan Neuvostoliiton ja Kanadan tai vaikka Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian kohdatessa. Toki ollaan menty eteenpäin ja joukkueet ovat parempia: aivan kuten Suomen nykyiset huippunimet ovat Paavo Nurmea parempia pitkän matkan juoksussa. Mutta miten järkevää on tälläinen vertailu ja menneisyyden ylimielinen holhoaminen?
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Viestin lähetti mjr
Toki ollaan menty eteenpäin ja joukkueet ovat parempia: aivan kuten Suomen nykyiset huippunimet ovat Paavo Nurmea parempia pitkän matkan juoksussa.

Tämä nyt on tällaista pilkunviilausta, mutta itse asiassa Suomen nykyiset juoksijat ovat paljon huonompia, mitä Paavo oli aikanaan. Tässä voidaan käyttää aikaa vertailuna vaikka olosuhteet ja varusteet ovat paljon parempia. Että semmosta.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Viestin lähetti mjr
Jos hymyilyttää niin asiantuntemuksesta riippumatta ovat kyllä väärässä ja itse asenteineen hymyilyttäviä: nykyisenä huippu-urheilun tehdasmaisena hautoma-aikana syntyy kyllä korkeatasoista massaa, josta huiput eivät enää erotu, eikä peleilläkään ole maajoukkuetasolla sellaista panosta kuin oli aikoinaan Neuvostoliiton ja Kanadan tai vaikka Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian kohdatessa. Toki ollaan menty eteenpäin ja joukkueet ovat parempia: aivan kuten Suomen nykyiset huippunimet ovat Paavo Nurmea parempia pitkän matkan juoksussa. Mutta miten järkevää on tälläinen vertailu ja menneisyyden ylimielinen holhoaminen?

Tämä alkanut keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun itse pidän viime syksyn WC-turnauksen loppuottelua mieleenpainuvimpana jääkiekko-otteluna. Tottakai tunteeseeni vaikuttaa se tosiasia, kun Suomi pelasi toisena osapuolena finaalissa.
Samassa yhteydessä sitten kirjoitin, että pidän viime syksyn WC-turnausta kaikkien aikojen kovatasoisimpana jääkiekkoturnauksena. Perusteluni ovat olleet hyvin yksinkertaiset: jääkiekko pelinä on kehittynyt huimin askelin 70-, 80-, ja jopa 90-luvuilta. Minusta se on täysin luonnollista. Minusta on erittäin järkevää pelien vertailu: miten oli ennen, miten on nyt ja mitä on tapahtunut.
Myönnän, että olisin saanut jättää pois perusteluistani ilkeämielisen "hymyilyttää" verbin. Se oli pahansuopaisuutta entisajan viihdyttävää jääkiekkoilua kohtaa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Viestin lähetti Taitopelaaja
Tämä nyt on tällaista pilkunviilausta, mutta itse asiassa Suomen nykyiset juoksijat ovat paljon huonompia, mitä Paavo oli aikanaan. Tässä voidaan käyttää aikaa vertailuna vaikka olosuhteet ja varusteet ovat paljon parempia. Että semmosta.

Hmm, uskomatonta mutta en löytänyt Nurmen ennätyksiä netistä lyhyellä etsinnällä (maailmanennätykset kuitenkin). Muistaakseni hän ei kuitenkaan alittanut 14 minuuttia viidellä tuhannella tai puolta tuntia kympillä, johon kyllä parhaamme edelleen pystyvät suht. säännöllisesti. Voin kyllä olla väärässä minuuttirajojen suhteen, mutta luulisin että esim. viime vuoden kauden parhaat ovat parempia kuin Nurmen ennätykset. Joku tilastomies voisi tehdä vertailun - olisi aivan kiinnostava nähdä!

(Itse asiahan ei tästä muutu - verrataan sitten Nurmea vaikka nykyisiin kansainvälisiin tähtiin: olisiko oikein pitää häntä huvittavana piiritason juoksijana jonka saavutuksille voi vain hymyillä?)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös