Mieleenpainuvimmat tai erikoisimmat kv. ottelut kautta aikojen?

[The Original Jags]

Mieleenpainuvimmat tai erikoisimmat kv. ottelut?

Mitkä kansainväliset ottelut ovat jääneet erityisesti mieleen vuosien varrella, tai mitkä ottelut ovat muuten vain olleet jollakin tavalla erikoisia/erityisiä?

Itse mainitsisin tässä yhteydessä kaksi ottelua: Albertvillen olympiafinaali IVY-Kanada sekä vuoden 1981 MM-kisojen ottelu N:liitto - Ruotsi.

Vuonna 1992 innostuin ensi kertaa jääkiekosta ja samalla minusta tuli venäläisen kiekkoilun fani, kun näin IVY:n joukkueen voittavan olympiakultaa. Erityisesti tuosta 3-1 päättyneestä finaalista jäi mieleen Vjatsheslav Bykovin 3-1 maali ottelun viime minuuteilla, joka taittoi kanadalaisten selkärangan. Bykov laukoi kiekon voimalla maalin kattoon ja vesipullo Sean Burken maalin katolla lensi komeassa kaaressa ilmaan.



Toinen ottelu jonka nostan esille on vuoden 1981 MM-kisoissa pelattu ottelu N:liitto - Ruotsi. En ole ottelua koskaan nähnyt, mutta haaveena olisi hankkia se joskus. Neuvostoliitto oli juuri tuona vuonna kenties parempi kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin. Se voitti 1981 MM-kullan näytöstyyliin ja saman syksyn Kanada Cupin finaalissa Kanadan murskaluvuin.

N:liitto - Ruotsi ottelu vuoden 1981 MM-kisoissa ratkaisi MM-kullan kohtalon. Ottelu pelattiin Göteborgissa, ja Ruotsi olisi voitolla saavuttanut historiallisen kultamitalin omissa MM-kisoissaan.

Ottelun ensimmäinen erä mentiin maaleitta, ja toiveet kotikatsomassa olivat yhä korkealla. Mutta kahdessa seuraavassa erässä Ruotsi romahti kotiyleisönsä edessä täydellisesti: erät päättyivät N:liiton eduksi 6-0 ja 7-1, ja näin se voitti koko ottelun typerryttävin luvuin 13-1! Ottelu oli joillekin ruotsalaispelaajille täydellinen shokki, ja osa pelaajista romahti myös henkisesti kolmannen erän teurastuksessa. Pelaajat sananmukaisesti itkivät vaihtopenkillä. Maalivahdit Pekka Lindmark ja Reino Sundberg olivat voimattomia, koska kerta toisensa jälkeen joku punanuttu pelattiin vapaaseen paikkaan maalin kulmalle tai läpiajoon, eikä heillä ollut mitään mahdollisuuksia torjua maailman tarkimpien ja röyhkeimpien hyökkääjäpelaajien laukauksia. Ottelun tunnussävel olikin klap- klap -klap- summerin särähdys.

Ruotsilla ei ollut jäällä edes mikään huono ryhmä. Maalissa oli loistavan uran luonut Pekka Lindmark. Puolustuksessa pelasi mm. Tomas Jonsson, Anders Eldebrink, Tommy Samuelsson ja Stefan Östling, ja hyökkäyksessä Mats Näslund, Bengt-Åke Gustafsson, Inge Hammarström, Patrik Sundström, Thomas Steen, Ulf Isaksson ja Roland Eriksson. Ei mikään turha ryhmä, ei todellakaan.

Neuvostoliitto vyörytti ottelussa tasaisesti neljällä ketjulla ja hirvittävällä tempolla. Sillä oli kasassa ketjut Vladimir Krutov - Vladimir Petrov - Sergei Makarov, Vladimir Golikov - Aleksandr Maltsev - Nikolai Drozdetski, Sergei Kapustin - Sergei Shelepev - Viktor Shalimov, Andrei Homutov - Viktor Zhluktov - Aleksandr Skvortsov.

Pakkiparit olivat Vjatsheslav Fetisov - Aleksei Kasatonov, Vasili Pervuhin - Zinetula Biljaletdinov ja Sergei Babinov - Valeri Vasiljev. Seitsemäs pakki oli Nikolai Makarov ja 13. hyökkääjä Juri Lebedev.

Ottelun tehomies oli kokenut virtuoosi Aleksandr Maltsev, joka teki kolme maalia ja syötti kaksi. Ketju Golikov - Maltsev - Drozdetski oli koko turnauksen tehokkain.

Ottelun jälkeen haastateltiin Ruotsin valmentajaa Tommy Sandlinia. Sandlin ei pystynyt katsomaan kameraan, vaan tuijotti koko ajan lattiaa, ja vaivoin pystyi vastaamaan haastattelijan kysymyksiin. Mies oli täysin poissa tolaltaan, ja ihmekö tuo.

Tämä kamppailu jäänee kiekkohistoriaan kaikkien aikojen yksipuolisimpana kiekkonäytöksenä modernissa jääkiekossa. Tuskin koskaan enää mitään vastaavaa tullaan näkemään. Kyseessä oli kuitenkin MM-finaali.

Neuvostoliiton peliä tässä pelissä on kuvattu kenties kaikkien aikojen kauneimmaksi yhden joukkueen esittämäksi kiekko-otteluksi. Eräs ruotsalaistoimittaja kuvasi ottelua jälkeenpäin tähän tapaan:

"Tässä pelissä kansallistunne menetti merkityksensä. Vaikka omaa joukkuettani nöyryytettiin jäällä, niin sillä ei ollut minulle enää mitään merkitystä. Keskityin vain ihailemaan sitä taidetta, jota tuo punapaitainen joukkue esitti jäällä. Ymmärsin, etten kenties koskaan tulisi näkemään mitään vastaavaa. Se ei ollut enää urheilua, se oli taidenäytös".

 

[Hejony]

Mieleenpainuvin:

Positiiviset:

1. Tukholman Globenissa vuonna 1995 käyty MM-Finaali, Suomi-Ruotsi 4-1. Olin liian nuori ymmärtämään kiekosta paljoakaan, joten en ole vielä saanut kokea Täyttymystä.

2. Olympiapuolivälierä 1998, Suomi - Ruotsi 2-1. Ei noussut Ruotsi, Ruotsi noussut ei. Kuinka moni uskoi voittoon ajassa 59.48?

3. World Cupin alkusarja ottelu 2004, Suomi - Ruotsi 4-4. Vaikka turnauksen Suuri Voitto oli välierä USA:ta vastaan, oli tämä minulle henk.koht. suurin asia tuossa turnauksessa. Vaikka Ruotsi nousi silloin(kin), eivät kuitenkaan loppuun asti. Jatkoajasta selviäminen oli häivähdys paremmasta, selkärangan kestämisestä, maalivahtiin luottamisesta, Suuresta Tulevaisuudesta. Kiitos Kalervo, vielä kerran.

Btw, tuosta aikajanasta huomaa, että seuraava suuri tapahtuma on vuonna 2013...Kenties meillä on kotikisat silloin?

Negatiiviset:

1. MM-Finaali 2001, Suomi - Tshekki 2-3ja. Ottelu jonka aikana meikäläinen jännitti, riemuitsi, ja lopulta hajosi täysin palasiksi. Tragic.

2. MM-Puolivälierä 2003, Suomi - Ruotsi 5-6. Ottelu jonka aikana meikäläinen jännitti, riemuitsi, ja lopulta hajosi täysin palasiksi.

3. MM-välierä 2002, Suomi-Venäjä 1-2(?)rl. Maailmanhistorian epäoikeudenmukaisin ottelu, sanoo TOJ mitä tahansa.


Eriskummallisin:

Edellämainittu Suomi - Ruotsi, 5-6 (3-1, 2-3, 0-2). Onkohan sitä ottelua oikeasti edes pelattu? Jospa tämä on Kalervon propagandaa?

 

[morningstar]

Norjan kisojen 1999 välierä Ruotsia vastaan. Marko Tuomaisen jatkoaikamaali on tehnyt enemmän gutaa kuin mikään muu maa- tai seurajoukkueen maali.

Miinuspuolella ykkösiksi mennevät kaksi finaalien jatkoaikatappiota Tsekille. Varsinkin jälkimmäinen teki niin pahaa että meinasi järki mennä.

 

[Taitopelaaja]

Minä olen aika lailla samoilla linjoilla kuin Saku #11. Myös 1994-vuoden matsit on jotenkin mieleen jäänyt. Karvain pettymys on ollut 2003 vuonna. Voitte arvata mikä ottelu. Myös 2001 vuoden finaalitappio oli aika raastava.

 

[pokki]

Kyllähän MM-kisat 1995 ja unelmafinaali Ruotsia vastaan vie voiton ylivoimaisesti. Tunne oli silloin mitä huumaavin, vaikka ikää ei ollut juuri mitään. Ja ne juhlat...

Toisena tulee varmasti MM-puolivälierä 2003, kun Ruotsi tuli takaa ja lamautti hetkellisesti koko Suomen kansan. Suomen johtaessa peliä selvästi ehdotin kaverilleni lähtöä kaupunkiin juhlimaan. Noh, juhlimaan ei tarvinnut sitten lopulta lähteä.

Molemmat finaalitappiot Tsekille ovat olleet myös erittäin karvaita. Toista tappiopeliä seurasin baarissa ja harvoin olen nähnyt niin paljon lentäviä tuoppeja ja hajoavia pöytiä, kun silloin.

Mieleenpainuvin ottelu, jota en ole nähnyt, on ehdottomasti USA:n Lake Placidin olympiavoitto, josta on jalostettu myös aiheeseen liittyvä elokuva Miracle.

 

[blue and yellow]

Kyllä se on se MM-2003 puolivälierä Suomi-Ruotsi.

Sitä tunnetilaa, joka ottelun viimeisessä erässä vallitsi päässäni, en pysty kuvailemaan. Sanat eivät yksinkertaisesti riitä.

 

[Ghost]

Muutama mieleenjäänyt:

Luonnollisesti se Suomi-Ruotsi, josta on jo jauhettu tässäkin ketjussa.

Sveitsi-Tanska MM2003. Ei niinkään ottelun itsensä vuoksi, mutta pelin seuraaminen keskellä sveitsiläisiä faneja oli hieno kokemus.

Varhaisin peli, joka on jäänyt mieleen lienee vuodelta 89 (tai 90) Suomi-Kanada-ottelu. Suomi taisi karata ensin 4-0-johtoon, mutta turpaanhan siinä tuli maalein 6-5. Ari Vuori taisi tehdä yhden Suomen maaleista jos en väärin muista. Ja silloisen selostajan "Tammi torjuu tuonkin ja tuon ja tuon" -hehkutukset jäivät myös mieleen.

Naganon Suomen pelaamat puolivälierä ja välieräottelut ovat myös jääneet mieleen varsin hyvin. Ensimmäinen hyvässä, jälkimmäinen pahassa.

 

[Sim0n]

Slovakkien eka maailmanmestaruus 2002. Voitto isoveljestä, Bondran lämäri, aivan mahtava tunnelma.

 

[Silitysrauta-Mike]

Kanada Cup 1987 kaikki finaalit ja tietenkin se Lemieux (Gretzky) voittomaali kolmannessa finaalissa.

 

[Tarinankertoja]

Viestin lähetti Silitysrauta-Mike
Kanada Cup 1987 kaikki finaalit ja tietenkin se Lemieux (Gretzky) voittomaali kolmannessa finaalissa.

Juu. Oltiin intissä ja herättiin aina yöllä katsomaan. ao. maalin tullessa vitutti. Moraalisesti olin kääntynyt Neukkujen puolelle finaalisarjan edetessä. Tuomarit veti niin -tanasti kotiappäin. Neukuista mieleen painui Kamensky...

 

[jake]

Sarajevon olympialaiset ja ottelu viidennestä sijasta Suomi vs. Erich Kühnhackl, siinä mieleenpainuvin ottelu.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti Tarinankertoja
Juu. Oltiin intissä ja herättiin aina yöllä katsomaan. ao. maalin tullessa vitutti. Moraalisesti olin kääntynyt Neukkujen puolelle finaalisarjan edetessä. Tuomarit veti niin -tanasti kotiappäin. Neukuista mieleen painui Kamensky...

Itse olin silloin niin nuori ettei jääkiekko vielä kiinnostanut. Mutta jälkeenpäin olen katsonut kaikki kolme peliä.

Tuo tuomarin kotiinpäinvetäminen kyllä pitää todellakin paikkansa. Onkohan Koharskia jälkeenpäin hävettänyt silloinen kotiinpäinvetäminen, vai onkohan mies edelleen sitä mieltä, että kommareita vastaan pelattaessa kotiinpäin pitääkin vetää.

Talousrikollinen Alan Eagleson vastasi muuten myös turnauksen tuomaritoiminnasta, joten ihan Eaglesonin omilla opeillahan tuossa vain toimittiin.

Neukut olivat tietysti ottelusarjassa se parempi porukka ja normaalilla tuomarityöskentelyllä olisivat voittaneet sarjan suoraan kahdessa pelissä.

 

[Hejony]

Viestin lähetti The Original Jags
Neukut olivat tietysti ottelusarjassa se parempi porukka ja normaalilla tuomarityöskentelyllä olisivat voittaneet sarjan suoraan kahdessa pelissä.

Nimenomaan tietysti. Pahimmassa (l.parhaimmassa) tapauksessa taululla oltaisiin nähty molemmissa otteluissa vuoden '81 finaalin kaltaisia murskalukemia, vähintäänkin. Neukkuja syrjittiin tässä(kin) asiassa aika hemmetin selvästi.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti Saku #11
Nimenomaan tietysti. Pahimmassa (l.parhaimmassa) tapauksessa taululla oltaisiin nähty molemmissa otteluissa vuoden '81 finaalin kaltaisia murskalukemia, vähintäänkin. Neukkuja syrjittiin tässä(kin) asiassa aika hemmetin selvästi.

Puolueettomalla tuomarityöskentelyllä tuskin oltaisiin nähty vuoden 1981 kaltaisia murskalukuja, koska Kanadalla oli vuonna 1987 yhtä hyvä joukkue kuin vuonna 1981, mutta Neuvostoliitolla selvästi heikompi joukkue kuin kuusi vuotta aikaisemmin. Eli joukkueiden välinen tasoero ei ollut vuonna 1987 niin suuri kuin vuonna 1981.

Mutta ero oli olemassa kuitenkin myös vuonna 1987, ja se oli neukkujen hyväksi.

 

[Pena]

Pikaisella pohtimisella:

Positiivisimmat tunnekuohut:
1) MM-95 finaali, Jutilan 4-1 osuma:
- tarvinneeko selitellä? Ensimmäinen (TOISTAISEKSI ainoa) mestaruus, tuo maali ja - suokaa anteeksi kun käytän sittemmin laittomaksi julistettua ilmausta - "se on siinä".

2) MM-99, Alkusarjan viimeinen matsi Venäjää vastaan ja Karalahden tasoitusmaali ajassa 59.58:
- En tiedä miksi tuo on jäänyt niin ikimuistoisena mieleen, mutta kyllä tuossa tilanteessa aika kovasti tuuletettiin. Kai siinä painoi vielä muistot siitä, kun Pavel oli työntänyt edellisessä Venäjä-kohtaamisessa pelin 0-3:een (ja tekaisi vielä pari lisää, tapaus pääsi miinuslistalleni, nro 3) ja nyt Jashin oli tekaissut hattutempun ja tilanne oli kahden erän jälkeen tuon 0-3. Ensin Saku erän puolivälissä, sitten Tuomainen kolmisen minuuttia ennen loppua ja vielä kauhean myllyn päätteeksi Karalahti.. Hieno nousu Suomelta.

3) MM-03, puolivälierä, Suomen 1-5-maali (Taisi olla Selänteen Teukan käsialaa?):
Suomi tekee viidennen maalin ja Tommy Salo luistelee siipi maassa vaihtoaition puolelle - priceless!

Onhan noita toki muitakin, mutta jos nuo tulevat ensimmäisenä mieleen, niin ne lienevät ne eniten tunteita herättäneet tapaukset.

Miinukset:
1) MM-03, puolivälierä, toisen erän loppu ja kolmas erä:
- Ei tarvinne kommentoida.. Kommentoin silti: ei jumlaut, ammattimiehet! Sama kuin kirvesmies olisi rakentanut talon ja olisi pintoja viimeistellessään onnistunut täräyttämään jonkin kantavan rakenteen nurin ja koko talo tulisi niskaan: sen ei vain pitäisi olla mitenkään mahdollista, ei ainakaan ammattilaisilta!

2) MM-99 2.finaalia seurannut jatkoaika ja Hlavacin juottama karvas kalkki:
- hieno voitto toisesta finaalista ja suuri jännitys päällä - sitten yksi läpiajo ja täysin tyhjä olo.

3) Nagano -98, Pavel Bure tekee jokaisella yrityksellään maalin:
- 21 minuutissa Bure tekaisi kolme osumaa, Suomi uskomatonta kyllä nousi tasoihin, Venäjä meni maalin johtoon ja Suomi vielä kerran tasoihin.. Ja sitten Kovalenko ja se h-vetin Bure TAAS kerran. Teki vielä kiusallaan tyhjiin päivän viidennen. Ärsyttävä jätkä.

Bubbling under:
- MM-01 finaali, Tsekki TAAS jatkoajalla parempi
- MM-94 finaali, Brind'Amour koukkaa Kurrilta siniviivalla jalat alta ja viilettää maalin eteen, Lucky-Luc syöttää ja lukemat 1-1 (vajaa minuutti peliä jäljellä).. Ja sitten rankkareissa otettiin tukkaan.

Ja tietysti on mainittava myös MM-91, Sundin 23 sekunnissa kaksi häkkiä ja peli tasan..

 

[El Lude]

"Mieleenpainuvin" ottelu oli Suomi-Ruotsi MM-kisoissa v. 1991. Kurrin kaksi hienoa maali ei riittänyt. Sundinin kaksi maalia viimeisellä minuutilla vitutti urakalla. Lisäksi vit***i katsoa peli armeijan kasarmilla. Tämän jälkeen pidin muutaman vuoden tauon MM-jääkiekon katselussa...

 

[mikkoz]

Timo Peltomaan hattari Kanadaa vastaan ja kanukit pihalle. Ja 1994 finaalin tappio, oltiin laivalla eikä muka telkkaria löytynyt. Kuuneltiin rankkarit radiosta.

 

[RtSn]

Suomi-Ruotsi 5-6 MM2003

Tämä ottelu ei lähde mielestä, ei sitten millään. Miten helvetissä voidaan miesten maajoukkuetasolla sössiä peli noinkin upeasti. 5-1 ja kaikki oli hallinnassa, kunnes 5-2 ja 5-3, jonka jälkeen totaalinen paniikki päälle. Oli vain ajan kysymys, milloin Ruotsi tulee takaa tasoihin.

5-4 40minuuttia. Ei tsiisus, ei tule mitään. Se on hyvää yötä! kolmas erä oli sitten komiikkaa täynnä. Erä 0-2 Ruotsille ja katatsrofi oli valmis. Seliteltiin kaiken maailman maalivahtisekoiluja, aikalisiä ja sen semmoisia. Kylmä fakta vain oli, että paskat tulivat viimeistään siinä vaiheessa - niin "Aralla" kuin pelaajilla - housuun, kun Ruotsi nousi tilanteeseen 3-5.

Oli siinä muuten allekirjoittaneella jälleen kerran hermo kireällä; tyynyt ja patjat lensi, ehkä myös jokunen ex-muijan ostama maljakkokin... TVkin oli parveekkeen kaiteella puoliksi jo tiputettuna, mutta lopulta veljeni sai puhutuksi ympäri - en tiputtanut.

 

[teemu73]

Poimitaanpa jotain muistikuvia 80-luvulta.

Ensinnäkin TOJ:n avausviestissä mainitsema Nliitto-Ruotsi 13-1 kuuluu niihin, jotka itsekin haluaisin nähdä.

MM-kisat 1982. Kamala kisojen päätösottelu Neuvostoliitto-Tsekkoslovakia 0-0. Tällä Tsekit nostettiin Kanadan ohi hopealle ja Helsingissä meni hotellihuoneita remonttiin kanukkien toimesta.

MM-kisat 1983. Suomen kisat oli katastrofi (mm kaksi DDR-tappiota). Viimeisessä Suomen pelissä Tapio Levo pelasti tasapelin Italiaa vastaan 3 sekuntia ennen loppua surkealla punaviivavedolla.

Olympiakisat 1984. USA teki Suomea vastaan 2-3 johtomaalin 40 sekuntia ennen loppua. Anssi Melametsä tasoitti parikymmentä sekuntia myöhemmin. Tasapeli riitti siihen, että päästiin ottelemaan viidennestä sijasta Kühnhacklia vastaan. Siinähän sitten kävi huonosti.

MM-kisat 1985. Päätösottelussa USA ja Neuvostoliitto laittoivat kolmannessa erässä tappeluksi. En kyllä muista ketä siinä oli toisiaan mätkimässä. Itse ottelun voitti Neuvostoliitto 10-3 ja sai "vain" pronssia.

MM-kisat 1986. Anders Carlsson teki 2 maalia heti kun Juha Jokinen oli houraillut, että Suomi voittaa tämän ottelun. 4-4, ei mitalia vieläkään.

MM-kisat 1987. Kanada tasoitti Tsekkejä vastaan ihan lopussa punaviivalaukauksella. Pelikello jäi about 10 sekunniksi käyntiin maalin tullessa. Päätösottelussa Ruotsi murjoi Kanadan 9-0 ja varmisti kultamitalin. Näistä kisoista parhaiten kuitenkin on muistissa kabinettipelit Sikoran ympärillä.

Olympiakisat 1988. "Lehtonen ohjaa, Lehtonen ohjaa maalin!!". Suomi voitti Neuvostoliiton 2-1 ja nousi hopealle ohi Ruotsin.

MM-kisat 1989. Tikkanen ja Kurri saatiin mukaan melkein kisojen alussa ja kaiken piti näyttää hyvältä. Sitten tuli katastrofaalinen tappio Ruotsille 3-6 ottelussa, jossa Kurri oli aivan paska ja mitalisarjahaaveet saatiin näin ollen taas haudata.

MM-kisat 1990. Putoamissarjassa Suomi-Saksa 1-1. Suomi löi useita kertoja ohi tyhjän maalin, ettei Saksa häviä ja putoa b-sarjaan.

MM-kisat 1991. Krygier päätti Suomen kisat laukomalla Kettererin jalkojen välistä löysän vedon maaliin. USA voitti Suomen 2-1 ja kotikisat meni siis jälleen perseelleen.

Uudemmat sitten onkin kaikki oleellinen jo mainittu. Niin, paitsi Wien 1996 puolivälierä vappuaattona Suomi-Kanada 1-3. Suomella 5-3 ylivoimassa käsittämätön miehitys, ja Tikkanen raahattiin pelaamaan tämä yksi ottelu eikä miehestä ollut mitään hyötyä. Oliko vielä niin, että Koivu olisi myös ollut käytettävissä, mutta joku oli ehtinyt luvata paikan jo Tikkaselle?

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti teemu73


MM-kisat 1983. Suomen kisat oli katastrofi (mm kaksi DDR-tappiota). Viimeisessä Suomen pelissä Tapio Levo pelasti tasapelin Italiaa vastaan 3 sekuntia ennen loppua surkealla punaviivavedolla.

Kaksi tappiota DDR:lle kuuluu ilman muuta Suomen kiekkohistorian häpeätahroihin. Miten voidaan hävitä maalle (hävitä jopa selvin numeroin), jonka pääsarjassa pelasi tuolloin vain kaksi joukkuetta?

Suomi pelasi noissa 1983 kisoissa kyllä muutaman hyvänkin ottelun. Neukuille hävittiin vain 0-3 ja Tshekit, Ruotsi ja Kanada pistettiin myös tiukoille.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Silitysrauta-Mike
Kanada Cup 1987 kaikki finaalit ja tietenkin se Lemieux (Gretzky) voittomaali kolmannessa finaalissa.

Nämä kolme finaalisarjan ottelua näin tuolloin televisiosta - oli suorastaan pakko herätä katsomaan ne. Jälkeen päin ne on tullut katsottua vielä kertaalleen videolta - ehkäpä joku päivä saan haalittua ne jostain itselleni.

Finaalisarjasta on jo niin paljon kirjoitettu mualla - myös allekirjoittaneen toimesta - joten en enää taida toistaa näitä kirjoituksia. Finaalisarjan otteluiden tuomarityöskentely oli häpeätarha muuten hyville finaaleille.

Kyseessä on kuitenkin kolme ehdottomasti mieleenpainuvaa kv.ottelua minun "kiekkourallani".

Muitakin löytyy, nekin pääasiassa 80-luvulta kun 90-luvulla kiinnostus on kohdistunut pääasiassa vain ja ainoastaan NHL:n matseihin. Näistä muista voisin mainita 80-luvun alun kotikisojen Suomen ottelut silloista Neuvostoliittoa ja Kanadaa vastaan, molemmissa matseissa tuli turpiin oikein kunnolla. Suomi taisi tehdä Neuvostoliittoa yhden ja päästi muistaakseni seitasemän maalia, Kanadaa vastaan sen sijaan tehtiin kaksi ja taidettiin päästää kahdeksan.

vlad.

 

[The Original Jags]

Viestin lähetti vlad
Muitakin löytyy, nekin pääasiassa 80-luvulta kun 90-luvulla kiinnostus on kohdistunut pääasiassa vain ja ainoastaan NHL:n matseihin. Näistä muista voisin mainita 80-luvun alun kotikisojen Suomen ottelut silloista Neuvostoliittoa ja Kanadaa vastaan, molemmissa matseissa tuli turpiin oikein kunnolla. Suomi taisi tehdä Neuvostoliittoa yhden ja päästi muistaakseni seitasemän maalia, Kanadaa vastaan sen sijaan tehtiin kaksi ja taidettiin päästää kahdeksan.

Kanadalla oli vuoden 1982 MM-kisoissa kenties kaikkien aikojen paras MM-joukkueensa. Siinä joukkueessa oli mukana nuori Gretzky, ja hänen lisäkseen mm. Craig Hartsburgh, Kevin Lowe, Paul Reinhart, Rick Green, John Van Boxmeer, Bobby Clarke, Dale Hawerchuk, Bill Barber, Dino Ciccarelli, Mike Gartner, Bobby Smith, Bob Gainey, Brian Propp, Darryl Sittler, Rick Vaive ja Mark Napier. Joukkue oli siis lähestulkoon Kanada Cup -tasoa, ja se pelasi kaksi erittäin tasaista ottelua silloin parhaimmillaan ollutta Neuvostoliiton maajoukkuetta vastaan, häviten kuitenkin molemmat ottelut 3-4 ja 4-6.

Suomi hävisi ottelunsa Kanadalle avauspelissä 2-9, ja monet SM-liigapelaajat keskittyivät melkein enemmän NHL-tähtien ihmettelemiseen kuin pelaamiseen.

Neuvostoliitolle Suomi hävisi niinikään murskaluvuin 1-8, mutta tässä ottelussa olisi päästy vielä suurempiinkin numeroihin, ellei kohteliaisuus olisi voittanut. Neuvostoliitto voitti ensimmäisen erän 6-0 ja pelasi tuossa erässä kenties kovemmalla tempolla, kuin mikään joukkue koskaan aikaisemmin. Suomi ei päässyt koko erän aika juuri edes keskialueen yli, ja Suomen maalivahdin Hannu Lassilan käsi kramppasi jatkuvassa pommituksessa. Toisessa ja kolmannessa erässä vähintään yksi vaihe kuitenkin jätettiin pois ja näin taululle jäivät (tuolloin) siedettävät loppunumerot 1-8. Halutessaan neukut olisivat voittaneet ottelun vielä suuremmin lukemin kuin vuotta aikaisemmin MM-finaalissa ottelun Ruotsia vastaan, joka päättyi siis 13-1 neukuille.

Tuossa Suomen 1982 MM-joukkueessa pelasivat mm. nuori Jari Kurri, ja hänen lisäkseen nimekkäimmät pelaajat olivat Kari Jalonen, Pertti Lehtonen, Risto Siltanen, Arto Javanainen, Tapio Levo, Kari Makkonen, Ilkka Sinisalo, Juhani Tamminen, Timo Nummelin, Pekka Arbelius ja Pertti Koivulahti. Ei tuo mikään aivan huonokaan joukkue ollut, mutta tasoero Neuvostoliittoon, Tshekkoslovakiaan ja Kanadaan oli tuolloin vaan liian iso.

 

[ms.qvist]

Kiitos maalilukemien korjaamisesta Jags!

Muistissa hivenen parantamisen varaa kun näinkin merkittävät asiat pääsecvät jo unohtumaan - vai onko sitten ikää tullut liikaa ja aikaa kulunut liian kauan... Tiedä häntä.

Kyseiset kisat kuitenkin lopullisesti herättivät minussa piilevän jääkiekkofanin, sitä ennen kiekkoa oli seurattu siinä missä muitakin lajeja.

Muistan kuinka kyseisten kisojen aikaan piti keräillä kiekkotarroja kansioon, muut kun keskittyivät keräämään Suomea ja pohjoismaisia NHL-pelaajia keskityin minä punapaitoihin, kaikki muut paitsi Babinov löytyvät edelleenkin kokoelmistani.

vlad.

 

[The Original Jags]

Itse olin parin vuoden ikäinen noiden kisojen aikaan, joten mitään muistikuvaa niistä ei minulla ole. Olen hankkinut videokasetin ottelusta N:liitto-Kanada (6-4) noista kisoista, mutta Suomen pelejä minulla ei ole.

Viestin lähetti vlad
kaikki muut paitsi Babinov löytyvät edelleenkin kokoelmistani.

Ah, Sergei Babinov. Mahtava puolustaja aikanaan.

 

[Hejony]

Viestin lähetti The Original Jags

Ah, Sergei Babinov. Mahtava puolustaja aikanaan.

Ei edes ollut.